Lue keskustelun säännöt.
Juttele mulle ja auta mua jäsentämään elämääni?
21.09.2019 |
Tässä muutama tieto musta:
- Olen n. 35v nainen. Asun yksin, suurehkossa kaupungissa, kerrostaloasunnossa, rauhallisessa talossa kaupungin laidalla. Asumiskuvioni ovat kuitenkin jo pitkään mietityttäneet minua mm. melko pitkien työmatkojen vuoksi. Osittain olen vähän ehkä ”jämähtänyt” tähän, toisaalta kyllä usein ihan viihdynkin.
- Olen korkeakoulutettu ja oman alan töissä, joissa pääosin viihdyn. Meillä on myös hyvä työporukka, ja minulla on töistä löytynyt jo hyviä kavereita ja jopa ystäviä. Työni on kuitenkin ajoittain raskasta ja menee joskus ns. ihon alle, ja välillä joudun myös tekemään suunnittelu- ja ajatustyötä omasta vapaa-ajastani nipistäen . Välillä tulee siis mietittyä työasioita ihan liikaa myös vapaalla. Tulen kuitenkin palkallani toimeen mukavasti, ja muutenkin kokonaisuus on ehdottomasti plussan puolella. Välillä kuitenkin huomaan kaipaavani aikaa, jolloin olin työssä, joka ”vain tehtiin työpaikalla ja that’s it”. Rahaa ei tullut paljon, mutta työt sai jättää töihin, kun ei niitä olisi vapaa-aikana edes voinut edistää.
- Vapaa-aikana tarvitsen aika paljon omaa aikaa, jolloin haluan ”vain olla”. Toki sitten myös teen juttuja. Nautin monenlaisesta ja usein pienistäkin iloista. Urheilla kyllä pitäisi enemmän. Välillä tulee elettyä vastoin terveyssuosituksia ja sitä, minkä jo tässä iässä tietäisin olevan minulle hyväksi (esim. kunnollinen ruoka, liikunta, ei alkoholia liikaa/liian usein, enemmän ulkoilua, enemmän kirjojen lukemista ym.)
- Olen jo pidempään tapaillut miestä, joka on alusta asti kertonut, ettei halua varsinaista parisuhdetta. Hän ei siis esim. kutsu minua sanalla ”tyttöystävä” tms. Teemme silti aika paljon ”pariskuntamaisia” juttuja; välillä muistutammekin enemmän pariskuntaa, ja sitten välillä lähinnä ystävyksiä, ja tämä menee aalloittain. Aalloittain menevät myös tuntemukseni siitä, haluaisinko enemmän vai riittääkö tämä minulle. Olen todella iloinen miehestä ja kaikesta, mitä olen hänen kanssaan kokenut ja oppinut (niitä asioita on paljon!). Rakastan häntä omalla tavallani todella paljon, ja en ainakaan toistaiseksi vakavissani kaipaa mitään tai ketään muuta.
- Minulla on kavereita ja ystäviä sekä kummilapsia ym. Välillä silti koen lievää erakkomeininkiä, kun niin monella ystävälläni on oma perhe, jonka parissa heidän aikansa tuntuu (ymmärrettävästi!) menevän. Itse en perhe-elämää niin kaipaa - joskus aiemmin kyllä ajattelin tai luulin haluavani sitä, enää en tosiaan oikeastaan edes haluaisi. Omaan lapsuudenperheeseeni minulla on hieman ristiriitaiset välit. Kaikki on periaatteessa ihan suht ok, mutta tiettyjä ongelmakohtia on, ja erityisen läheisissä/lämpimissä väleissä me emme ole, eikä perheeni tiedä päivittäisestä tai edes viikottaisesta elämästäni juurikaan. Myöskään muita läheisiä sukulaisia tms. minulla ei ole. Sikäli olen siis paljolti aika ns. omillani.
- Mielestäni vahvuuksiani ovat mm. avarakatseisuuteni, joustavuuteni ja se, että olen ihmismyönteinen ja lempeä. Ymmärrän mielestäni hyvin erilaisia ihmisiä ja tulen yleensä toimeen monenlaisten tyyppien kanssa. Heikkouksiani taas ovat tietynlainen aikaansaamattomus ja se, etten oikein aina osaa ohjata ja ”käskeä” itseäni. Eräänlainen itsekurin puute siis, ja se aiheuttaa ongelmia useallakin elämän osa-alueella. Jätän helposti asioita roikkumaan, vaikka varsin hyvin tietäisin, että se kostautuu. Lisäksi olen välillä vähän tunteideni vietävissä ja siten varmaan minulla esim. näkyy naamasta, jos on huono päivä. Välillä myös vatvon liikaa asioita, mutta siitä olen yrittänyt opetella pois. Yritän ottaa elämän vastaan kaikkine puolineen ja ymmärtää, että synkemmätkin vivahteet ja hetket kuuluvat elämään.
Kommentit (62)
Kiitos kaikille, jatketaan huomenna! 😘
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli myös mieleen tuo sama liittyen tuohon mieheen eli irrottaudu hänestä. En tarkoita että katkaiset lopullisesti välejä vaan että teet tilaa sille että elämääsi tulisi myös mies joka haluaa aidosti yhteisen tulevaisuuden kanssasi. Elät toisaalta perheen perustamisen kannalta kriittisiä vuosia, älä käytä niitä soittamalla ja huopaamalla miehen kanssa joka ei halua sinusta kuin ystävää.
Itselläni on maisterin paperit mutta teen tällä hetkellä toimistotyötä joka ei vastaa koulutustasoani. Vaihdoin ts. ”arvostetumman” ja vaativamman iltaisinkin työpäivän jälkeen työllistävän työn vähemmän arvostettuun klo 9-16 -työhön (osittain tein tämän perhesyistä). Olen kyllä itse ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun mutta en suosittele sitä varauksettomasti. Nykyinen työni on yksitoikkoisempaa ja palkka huonompi, toisaalta vapaa-aikani on enemmän omissa käsissäni.
Vierailija kirjoitti:
Ap seisoo eräänlaisessa tienhaarassa ja katsoo vierestä, kun elämä lipuu ohitse eikä osaa tarttua kiinni mihinkään, jolla pääsisi mukaan siihen elämäänsä. Yrittää kyllä haroa ja haroa, jotta saisi otteen, mutta se lipeää. Ja hän jämähtää seisomaan siihen tienhaaraan. Ei osaa valita mennäkö oikealle, vasemmalle, suoraan vai taaksepäin.
Miksi? Ap pelkää. MItä? Elämää. Haavoittumista, sitä että sattuu, sitä että menettää. Mutta ilman riskinottoa ei oikein voi saada täyttä elämää.
Hmm, jäin miettimään tätä... En sanoisi, että pelkään erityisemmin. Kyllä minä ihan olen riskejäkin ottanut (mm. työelämässä, ja kyllä tämä miessuhteenikin on eräänlainen riski). Olen myös jo aiemminkin ollut suhteissa, ja joutunut kokemaan menettämistä ja haavoittumista. Mitä tarkalleenottaen tarkoitit?
- AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstisi olisi voinut olla kuin sanasta sanaan minun näppäimistöltä joitakin vuosia sitten, kun olin 34-vuotias. Oikeastaan jokainen kohta täsmää. Nyt olen 40-vuotias ja minulla on mies ja lapsi, ja elämä tuntuu vihdoin löytäneen tarkoituksensa ja olen onnellinen ja minulla on sellainen ihan uusi merkityksentuntu kaikesta (mitä ei ollut ennen, ennen jotenkin ajelehdin vaikka tein vaativaa merkityksellistä työtä jne).
Ensimmäinen ajatus tekstistäsi oli, että heivaa äkkiä tuo mies elämästäsi pois. Hän ei tee sinulle eikä elämällesi hyvää vaan estää sinua saavuttamasta asioita joita haluat. Ja etsi uusi mies, jolla on samat tulevaisuudenhaaveet kuin sinulla.
Sitten tuli mieleen, että oletkohan jotenkin vähän masentunut. Tekstistäsi tuli sellainen olo kuin se olisi jotenkin ulkokohtaisesti ja intohimottomasti kirjoitettu. Voin olla väärässäkin, mutta tuli mieleen tuo.
Mutta sinun pitäisi oikeastaan itse esittää meille muille joku kysymys elämästäsi. Mihin tarkalleen ottaen haluat kommenttia tai näkemystä? Mikä sinua itseäsi mietityttää eniten elämässäsi? Mikä sinua eniten elämässäsi ahdistaa?
Kiitos vastauksestasi! Mukava kuulla, että olet löytänyt merkityksellisyyttä ja suuntaa elämällesi. Kaikkea hyvää sinulle jatkossakin! 😊
Kiitos kommenteistasi ja vinkeistäsi. Tuota miesasiaa kieltämättä välillä mietin itsekin. Silti koen saavani häneltä jatkuvasti paljon, myös henkisellä tasolla, ja teemme toisillemme hyvää. Arvostan myös sitä, että hän on ollut alusta asti minulle erittäin rehellinen siinä, mitä meistä voi tai ei voi tulla. Ei siis ole halunnut johtaa harhaan. Pystymme myös puhumaan asioista tosi avoimesti. Mutta täytyy varmaan tätä vielä tuumailla!
Masennusasiaa olen joskus miettinyt. Ehkä minulla voi hieman olla taipumusta sellaiseen. Toisaalta tätä tällaista tekstiä kun kirjoitan tai pohdintaa kun käyn läpi, olen automattisesti ns. ”tarkkailu”kannalla itseni suhteen, en siis mutkattoman iloinen tms (sitäkin kyllä osaan olla). Kiitos huomiosta! Ehkä tätäkin pitää tuumailla!
Ja lopuksi vielä en tosiaan osaa esittää yhtä hyvää kysymystä, johon haluaisin vastauksen. Nimenomaan nuo sinunkin mainitsemasi pointit ja kaikki vastaava on tervetullut... Vähän tällaista ajatuksen virtaa ehkä. Kiitos paljon sinulle jo nyt!
- AP
Ei vaan tuo mies vain lisää päämäärättömyyttäsi ja päättämättömyyttäsi. Hänen kanssaan ollessasi sinun eitarvitse miettiä mitään"ikävää", vaan voit vain olla. Nyt kun kuitenkin näytät tahtovan jotain muutakin kuin "vain olla lastuna laineilla" niin mies ei ole enää hyväksi sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstisi olisi voinut olla kuin sanasta sanaan minun näppäimistöltä joitakin vuosia sitten, kun olin 34-vuotias. Oikeastaan jokainen kohta täsmää. Nyt olen 40-vuotias ja minulla on mies ja lapsi, ja elämä tuntuu vihdoin löytäneen tarkoituksensa ja olen onnellinen ja minulla on sellainen ihan uusi merkityksentuntu kaikesta (mitä ei ollut ennen, ennen jotenkin ajelehdin vaikka tein vaativaa merkityksellistä työtä jne).
Ensimmäinen ajatus tekstistäsi oli, että heivaa äkkiä tuo mies elämästäsi pois. Hän ei tee sinulle eikä elämällesi hyvää vaan estää sinua saavuttamasta asioita joita haluat. Ja etsi uusi mies, jolla on samat tulevaisuudenhaaveet kuin sinulla.
Sitten tuli mieleen, että oletkohan jotenkin vähän masentunut. Tekstistäsi tuli sellainen olo kuin se olisi jotenkin ulkokohtaisesti ja intohimottomasti kirjoitettu. Voin olla väärässäkin, mutta tuli mieleen tuo.
Mutta sinun pitäisi oikeastaan itse esittää meille muille joku kysymys elämästäsi. Mihin tarkalleen ottaen haluat kommenttia tai näkemystä? Mikä sinua itseäsi mietityttää eniten elämässäsi? Mikä sinua eniten elämässäsi ahdistaa?
Kiitos vastauksestasi! Mukava kuulla, että olet löytänyt merkityksellisyyttä ja suuntaa elämällesi. Kaikkea hyvää sinulle jatkossakin! 😊
Kiitos kommenteistasi ja vinkeistäsi. Tuota miesasiaa kieltämättä välillä mietin itsekin. Silti koen saavani häneltä jatkuvasti paljon, myös henkisellä tasolla, ja teemme toisillemme hyvää. Arvostan myös sitä, että hän on ollut alusta asti minulle erittäin rehellinen siinä, mitä meistä voi tai ei voi tulla. Ei siis ole halunnut johtaa harhaan. Pystymme myös puhumaan asioista tosi avoimesti. Mutta täytyy varmaan tätä vielä tuumailla!
Masennusasiaa olen joskus miettinyt. Ehkä minulla voi hieman olla taipumusta sellaiseen. Toisaalta tätä tällaista tekstiä kun kirjoitan tai pohdintaa kun käyn läpi, olen automattisesti ns. ”tarkkailu”kannalla itseni suhteen, en siis mutkattoman iloinen tms (sitäkin kyllä osaan olla). Kiitos huomiosta! Ehkä tätäkin pitää tuumailla!
Ja lopuksi vielä en tosiaan osaa esittää yhtä hyvää kysymystä, johon haluaisin vastauksen. Nimenomaan nuo sinunkin mainitsemasi pointit ja kaikki vastaava on tervetullut... Vähän tällaista ajatuksen virtaa ehkä. Kiitos paljon sinulle jo nyt!
- AP
Uskon kyllä, että koet saavasi tuolta mieheltä paljon ja teillä on hyvää aikaa yhdessä. Olen itse ollut vastaavassa suhteessa. Mutta tiedätkö mitä? Se mitä et saa häneltä, on tulevaisuus. Olet siinä iässä, että pitää tehdä valintoja tulevaisuuden suhteen. Minun mielestä sinun kannattaa päättää miltä haluat elämäsi näyttävän esim. viiden tai kymmenen vuoden päästä. Ja alkaa tähtäämään siihen. On nimittäin paljon miehiä, joilta saat saman mitä tuoltakin, mutta lisäksi saat mieheltä tulevaisuuden yhdessä.
Kiitos kommentistasi! Kieltämättä tässä taitaa olla ajateltavaa. Toisaalta kyllä meilläkin saattaisi olla tulevaisuutta edessä näin, siis tällaisessa omanlaisessamme suhteessa. Olemme siitä sivumennen puhuneetkin. Olen myös läheisempi tämän miehen kanssa kuin kenenkään muun miehen kanssa pitkään aikaan, ja meillä synkkaa sellaisella sopivan vinksahtaneella tavalla. En siis häntä vaihtaisi ainakaan siksi, että jotkut normit täyttyisivät paremmin. Mutta toki tätä on varmasti syytä miettiä. Puit tuon hyvin sanoiksi! Kiitos.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin sulla on liikaa aikaa miettiä elämääsi. Ja juutut vatvomaan sitä. Tee lapsi niin et ehdi enää koskaan ajatella.
Kiitos kommentista, näin se kai on että yksineläjänä ehtii miettiä tällaista välillä liikaakin (en enyt sentään kaiket illat tällaista vatvo, kunhan joskus huomaan pysähtyväni miettimään). Monella ystävälläni taas kun on lapsia, puhuvat välillä, että jotenkin on siinä hurlumheissa ja välillä meinaa pahimmillaan hukata itsensä... Joku välimuoto ehkä olisi hyvä?
Mukavaa viikonlopunjatkoa sinulle!
- AP
Haluaisitko lapsia?
Aiemmin ajattelin haluavani, nyttemmin taas enemmin en halua kuin haluan. Vaikea sanoa, onko mieli muuttunut aidosti, vai onko se lipunut pikkuhiljaa tähän nyt kun ei niitä lapsia ole tullut. Olen aina kuitenkin halunnut ensin hyvän parisuhteen, johon niitä lapsia sitten ehkä voisi tulla. Eli ei niin päin, että lapsia ”keinolla millä hyvänsä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstisi olisi voinut olla kuin sanasta sanaan minun näppäimistöltä joitakin vuosia sitten, kun olin 34-vuotias. Oikeastaan jokainen kohta täsmää. Nyt olen 40-vuotias ja minulla on mies ja lapsi, ja elämä tuntuu vihdoin löytäneen tarkoituksensa ja olen onnellinen ja minulla on sellainen ihan uusi merkityksentuntu kaikesta (mitä ei ollut ennen, ennen jotenkin ajelehdin vaikka tein vaativaa merkityksellistä työtä jne).
Ensimmäinen ajatus tekstistäsi oli, että heivaa äkkiä tuo mies elämästäsi pois. Hän ei tee sinulle eikä elämällesi hyvää vaan estää sinua saavuttamasta asioita joita haluat. Ja etsi uusi mies, jolla on samat tulevaisuudenhaaveet kuin sinulla.
Sitten tuli mieleen, että oletkohan jotenkin vähän masentunut. Tekstistäsi tuli sellainen olo kuin se olisi jotenkin ulkokohtaisesti ja intohimottomasti kirjoitettu. Voin olla väärässäkin, mutta tuli mieleen tuo.
Mutta sinun pitäisi oikeastaan itse esittää meille muille joku kysymys elämästäsi. Mihin tarkalleen ottaen haluat kommenttia tai näkemystä? Mikä sinua itseäsi mietityttää eniten elämässäsi? Mikä sinua eniten elämässäsi ahdistaa?
Kiitos vastauksestasi! Mukava kuulla, että olet löytänyt merkityksellisyyttä ja suuntaa elämällesi. Kaikkea hyvää sinulle jatkossakin! 😊
Kiitos kommenteistasi ja vinkeistäsi. Tuota miesasiaa kieltämättä välillä mietin itsekin. Silti koen saavani häneltä jatkuvasti paljon, myös henkisellä tasolla, ja teemme toisillemme hyvää. Arvostan myös sitä, että hän on ollut alusta asti minulle erittäin rehellinen siinä, mitä meistä voi tai ei voi tulla. Ei siis ole halunnut johtaa harhaan. Pystymme myös puhumaan asioista tosi avoimesti. Mutta täytyy varmaan tätä vielä tuumailla!
Masennusasiaa olen joskus miettinyt. Ehkä minulla voi hieman olla taipumusta sellaiseen. Toisaalta tätä tällaista tekstiä kun kirjoitan tai pohdintaa kun käyn läpi, olen automattisesti ns. ”tarkkailu”kannalla itseni suhteen, en siis mutkattoman iloinen tms (sitäkin kyllä osaan olla). Kiitos huomiosta! Ehkä tätäkin pitää tuumailla!
Ja lopuksi vielä en tosiaan osaa esittää yhtä hyvää kysymystä, johon haluaisin vastauksen. Nimenomaan nuo sinunkin mainitsemasi pointit ja kaikki vastaava on tervetullut... Vähän tällaista ajatuksen virtaa ehkä. Kiitos paljon sinulle jo nyt!
- AP
Ei vaan tuo mies vain lisää päämäärättömyyttäsi ja päättämättömyyttäsi. Hänen kanssaan ollessasi sinun eitarvitse miettiä mitään"ikävää", vaan voit vain olla. Nyt kun kuitenkin näytät tahtovan jotain muutakin kuin "vain olla lastuna laineilla" niin mies ei ole enää hyväksi sinulle.
Tämä.
Luin ap:n aloituksen toistamiseen....miettien että onkohan mun työkaveri.
En osaa kommentoida, mutta perheellisenä sivustakatsoen se mun työkaverin elämä taas on sitä mitä itse huomaan välillä kaipaavani sinkkuvuosista: vastuu vain itsestä, vapaat aikataulut ja kotona saa olla ihan yksin lataamassa akkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstisi olisi voinut olla kuin sanasta sanaan minun näppäimistöltä joitakin vuosia sitten, kun olin 34-vuotias. Oikeastaan jokainen kohta täsmää. Nyt olen 40-vuotias ja minulla on mies ja lapsi, ja elämä tuntuu vihdoin löytäneen tarkoituksensa ja olen onnellinen ja minulla on sellainen ihan uusi merkityksentuntu kaikesta (mitä ei ollut ennen, ennen jotenkin ajelehdin vaikka tein vaativaa merkityksellistä työtä jne).
Ensimmäinen ajatus tekstistäsi oli, että heivaa äkkiä tuo mies elämästäsi pois. Hän ei tee sinulle eikä elämällesi hyvää vaan estää sinua saavuttamasta asioita joita haluat. Ja etsi uusi mies, jolla on samat tulevaisuudenhaaveet kuin sinulla.
Sitten tuli mieleen, että oletkohan jotenkin vähän masentunut. Tekstistäsi tuli sellainen olo kuin se olisi jotenkin ulkokohtaisesti ja intohimottomasti kirjoitettu. Voin olla väärässäkin, mutta tuli mieleen tuo.
Mutta sinun pitäisi oikeastaan itse esittää meille muille joku kysymys elämästäsi. Mihin tarkalleen ottaen haluat kommenttia tai näkemystä? Mikä sinua itseäsi mietityttää eniten elämässäsi? Mikä sinua eniten elämässäsi ahdistaa?
Kiitos vastauksestasi! Mukava kuulla, että olet löytänyt merkityksellisyyttä ja suuntaa elämällesi. Kaikkea hyvää sinulle jatkossakin! 😊
Kiitos kommenteistasi ja vinkeistäsi. Tuota miesasiaa kieltämättä välillä mietin itsekin. Silti koen saavani häneltä jatkuvasti paljon, myös henkisellä tasolla, ja teemme toisillemme hyvää. Arvostan myös sitä, että hän on ollut alusta asti minulle erittäin rehellinen siinä, mitä meistä voi tai ei voi tulla. Ei siis ole halunnut johtaa harhaan. Pystymme myös puhumaan asioista tosi avoimesti. Mutta täytyy varmaan tätä vielä tuumailla!
Masennusasiaa olen joskus miettinyt. Ehkä minulla voi hieman olla taipumusta sellaiseen. Toisaalta tätä tällaista tekstiä kun kirjoitan tai pohdintaa kun käyn läpi, olen automattisesti ns. ”tarkkailu”kannalla itseni suhteen, en siis mutkattoman iloinen tms (sitäkin kyllä osaan olla). Kiitos huomiosta! Ehkä tätäkin pitää tuumailla!
Ja lopuksi vielä en tosiaan osaa esittää yhtä hyvää kysymystä, johon haluaisin vastauksen. Nimenomaan nuo sinunkin mainitsemasi pointit ja kaikki vastaava on tervetullut... Vähän tällaista ajatuksen virtaa ehkä. Kiitos paljon sinulle jo nyt!
- AP
Uskon kyllä, että koet saavasi tuolta mieheltä paljon ja teillä on hyvää aikaa yhdessä. Olen itse ollut vastaavassa suhteessa. Mutta tiedätkö mitä? Se mitä et saa häneltä, on tulevaisuus. Olet siinä iässä, että pitää tehdä valintoja tulevaisuuden suhteen. Minun mielestä sinun kannattaa päättää miltä haluat elämäsi näyttävän esim. viiden tai kymmenen vuoden päästä. Ja alkaa tähtäämään siihen. On nimittäin paljon miehiä, joilta saat saman mitä tuoltakin, mutta lisäksi saat mieheltä tulevaisuuden yhdessä.
Kiitos kommentistasi! Kieltämättä tässä taitaa olla ajateltavaa. Toisaalta kyllä meilläkin saattaisi olla tulevaisuutta edessä näin, siis tällaisessa omanlaisessamme suhteessa. Olemme siitä sivumennen puhuneetkin. Olen myös läheisempi tämän miehen kanssa kuin kenenkään muun miehen kanssa pitkään aikaan, ja meillä synkkaa sellaisella sopivan vinksahtaneella tavalla. En siis häntä vaihtaisi ainakaan siksi, että jotkut normit täyttyisivät paremmin. Mutta toki tätä on varmasti syytä miettiä. Puit tuon hyvin sanoiksi! Kiitos.
- AP
Tuo nykyinen suhde on sinulle tavallaan turvallinen, koska siinä et voi itse koskaan sitoutua täysillä etkä rakastaa täysillä, kun mies on kerran suoraan sanonut, että hän ei aio sitoutua. Turvallinen siten, että ei ole riskiä suuren rakkauden ja yhteisen tulevaisuuden menettämisestä, kun niitä ei koskaan voi ollakaan. Oletko miettinyt, että jos oletkin tuossa suhteessa siksi, että itse pelkäät sitoutumista. Siis sitoutumista pitkään vakavaan parisuhteeseen, jossa on oikeaa rakkautta? Ehkä pelkäät menettämistä ja siksi pelkäät sitoutumista? Nykyinen mies on sinulle saavuttamaton ihastuksen kohde. Saat hänestä nyt puolet, mutta et saa häntä koskaan kokonaan. Ja jostain syystä se tuntuu sinusta turvalliselle nyt.
Jätä toistaiseksi mies sanoen, että sinun täytyy miettiä mitä elämääsi haluat (niinkuin täytyykin). Jos mies järkyttyy menettämisestäsi ja haluaa pitää sinut, niin hän panostaa ja osoittaa sitoutumista vähän enemmän. Silloin voisitte kokeilla, toimiiko sitoutunut suhde vai ei.
Vaikutat siltä, että haluat ehkä enemmän ja syvemmän suhteen, mutta olet epävarma olisiko sinustakaan siihen ylipäätään tai onko tuo sinulle oikea ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat tekstin perusteella aika kiltiltä ihmiseltä, suoriutujalta. Pyytelet ikäänkuin anteeksi, että vellot näissäkin ongelmissa nyt. Ehkä sinun on aika opetella itsekkyyttä nyt, kun huomaat että elämä ei aina "ohjaudu" itsestään jos ei itse laita rajoja toisille ja halua asioita itselleen. Noihin suhteen sääntöihin olet suostunut ja vain mies on ilmeisesti ilmaissut, mitä suhde voi ja ei voi olla, vain sinä et tiedä (?) etkä ole sanonut. Tavallaan hassu määritellä, että suhde vaan on mitä on ja elää painollaan, vaikka sille on laitettu toisaalta jyrkätkin reunat miehen taholta. Mutta suhde kun on tuommoinen epämääräinen, niin sinäkin voit sen sääntöjä haluta muuttaa koska vain ja sinulla on oikeus laittaa peli poikki/pitää tauko/mitä nyt tarvitsetkin.
Kaikki tietävät miltä onni näyttää, mutta harva tietää mitä onni on.
Eksistentiaalinen ahdistus on nykyään aika yleistä. Meillä on sellaiseen aikaa ja varaa.
Mitäs jos vain keskittyisit elämään sitä elämää mikä sinulla on juuri nyt ja siinä. Iloitset iloista, suret surut ja ikävystyt silloin kun on tylsää. Jos haluat jotain muuttaa, muuta se. Jos haluat pohtia ja miettiä, märehtiä asioitasi, tee sitä.
Jospa näin sunnuntaina ja kauniilla ilmalla menisit kävelylle, katsoisit lapsia jotka leikkivät puistossa ja ihmisiä jotka kävelevät. Jos hyvin käy, voit nähdä sokean tai ramman, kuten minulle tänään kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille tosi paljon tähänastisista kommenteista! Olen lukenut kaikki ajatuksella. En ehdi (ainakaan nyt) vastailla jokaiseen erikseen. Lähden kohta pitkälle kävelylle, josko se hieman selkiyttäisi ajatuksia.
Olette oikeassa tuossa, että mies on pitkälti saanut olla se, joka on suhteen rajoja määritellyt (koska hänelle olivat alusta asti selkeät tietyt asiat, kuten ei lapsia ja ei sellaista parisuhde-parisuhdetta). Ei mies kuitenkaan kohtuuton ole, vaan esitti tosiaan reunaehdot heti alkuun ja on sittemmin jämäkästi mutta ihan lempeästi pitänyt niistä kiinni. Sanoisin silti, että olemme tietyissä asioissa jo lähentyneet varmasti enemmän kun hän oli ajatellut tai uskonut. Kunnioitan kuitenkin miehen tahtoa - olisi minulta epäreilua yrittää häntä ohjailla eri suuntaan kuin mihin hän on alunperinkin sanonut olevansa valmis. Ehkä minussa kuitenkin jokin pieni osa silloin tällöin kaipaa ns. enemmän, ja se kyllä on tullut välillä puheeksikin ja olemme siitä myös välillä riidelleet. Tahallani en häneltä vaadi enempää, mutta ehkä sitten alitajuntani välillä toivoo sitä. Samaanaikaan pidän häntä monella tapaa ainutlaatuisena löytönä, jolta olen oppinut enemmän kuin olisin voinut uskoakaan. Siksi tavallaan olen valmis maksamaan jonkinlaisen ”hinnan” siitä, että saan hänen kanssaan olla.
Olin pitkään yksin / tapailin miehiä ilman mainittavampaa lopputulosta, ja silloin myös päätin, etten halua sellaista ”ihan kivaa” miestä, vaan haluan, että meillä oikeasti synkkaa. Tämä on sellainen. Reunaehtoja on, mutta on myös paljon hyvää.
Mutta nyt lähden kävelylle. Kiitos tosiaan kaikista kommenteista. Aurinkoista sunnuntain jatkoa kaikille! 😊
- AP
PS. Joo, taidan olla vähän kiltti kyllä! Se ei tosiaan aina ole hyväksi. Ehkä pitäisi yrittää opetella enemmän ajattelemaan omaa etua.
PPS. Tajusin myös, että tuo selitys miehestä saattaa kuulostaa, että hän olisi varattu / perhe muualla tms. hämärää”. Ei ole. Hän on vähän oman tiensä kulkija ja tiennyt kuulemma jo pitkään tuon ”ei lapsia” ja ”ei parisuhdetta” -kantansa. Hän on minua jonkin verran vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tietävät miltä onni näyttää, mutta harva tietää mitä onni on.
Eksistentiaalinen ahdistus on nykyään aika yleistä. Meillä on sellaiseen aikaa ja varaa.Mitäs jos vain keskittyisit elämään sitä elämää mikä sinulla on juuri nyt ja siinä. Iloitset iloista, suret surut ja ikävystyt silloin kun on tylsää. Jos haluat jotain muuttaa, muuta se. Jos haluat pohtia ja miettiä, märehtiä asioitasi, tee sitä.
Jospa näin sunnuntaina ja kauniilla ilmalla menisit kävelylle, katsoisit lapsia jotka leikkivät puistossa ja ihmisiä jotka kävelevät. Jos hyvin käy, voit nähdä sokean tai ramman, kuten minulle tänään kävi.
Miksi käy hyvin, jos näkee sokean tai ramman? Toivotaan että toisetkin saa sinun olemassaolostasi yhtä lailla innoitusta "Kävipä hyvin, kohtasin tänään erityisen typerän ihmisen!"
Minä ihmettelen, ketkä antavat neuvoksi ottaa riskejä elämässä. Ilman niitä ei kuulemma mitään voi odottaa saavansakaan.
Minä olen (ymmärtämättä asiaa itse) ottanut monia riskejä ja kaikki ne ovattoimineet minun hyvääni ja hyvinvointiani vastaan! Oikein syvältä harmittaa miten olen pilannut elämäni tarttumalla hetkeen, tarttumalla tarjoukseen, mennyt avatusta ovesta, ja uskonut automaattisesti, että elämä kantaa. No kun ei!
Nyt tässä kuuskymppisenä istun ja ihmettelen, mitä tehdä. Niitä tuhannen taalan paikkoja ja elämäni tilaisuuksia ei enää näytä tulevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tietävät miltä onni näyttää, mutta harva tietää mitä onni on.
Eksistentiaalinen ahdistus on nykyään aika yleistä. Meillä on sellaiseen aikaa ja varaa.Mitäs jos vain keskittyisit elämään sitä elämää mikä sinulla on juuri nyt ja siinä. Iloitset iloista, suret surut ja ikävystyt silloin kun on tylsää. Jos haluat jotain muuttaa, muuta se. Jos haluat pohtia ja miettiä, märehtiä asioitasi, tee sitä.
Jospa näin sunnuntaina ja kauniilla ilmalla menisit kävelylle, katsoisit lapsia jotka leikkivät puistossa ja ihmisiä jotka kävelevät. Jos hyvin käy, voit nähdä sokean tai ramman, kuten minulle tänään kävi.
Miksi käy hyvin, jos näkee sokean tai ramman? Toivotaan että toisetkin saa sinun olemassaolostasi yhtä lailla innoitusta "Kävipä hyvin, kohtasin tänään erityisen typerän ihmisen!"
Sokea, rampa tai typerys voivat olla onnellisia tai surullisia. Olen onnekas kun näen ja olen terve. Joku on minuakin typerämpi, sekin on onni.
Olen myös mietteissäni päätynyt siihen, että ap on jumittunut elämässään tuon reunaehtoisen miehen kanssa. Sanoisin, että tuommoinen suhde voi olla optimaalinen vanhemmilla ihmisillä, ehkä jo toisella tai 3. kierroksella olevilla, joilla ehkä jo isoja lapsiakin. Mutta ei kolmekymppisellä! Mieshän onkin vanhempi.
Ap on kiltti ihminen, joka on sovittanut itsensä ja elämänsä miehen antamiin raameihin. Kiintoisaa, että mies esitti ehtonsa selkeästi heti alussa. Eli ap:lla ei ole ollut osuutta suhteen kulkuun.
Alitajuisesti ap luopunut muunlaisesta tulevaisuudesta, jos jatkaa suhdetta miehen kanssa entisin ehdoin. Ehdotan asian ottamista puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös mietteissäni päätynyt siihen, että ap on jumittunut elämässään tuon reunaehtoisen miehen kanssa. Sanoisin, että tuommoinen suhde voi olla optimaalinen vanhemmilla ihmisillä, ehkä jo toisella tai 3. kierroksella olevilla, joilla ehkä jo isoja lapsiakin. Mutta ei kolmekymppisellä! Mieshän onkin vanhempi.
Ap on kiltti ihminen, joka on sovittanut itsensä ja elämänsä miehen antamiin raameihin. Kiintoisaa, että mies esitti ehtonsa selkeästi heti alussa. Eli ap:lla ei ole ollut osuutta suhteen kulkuun.
Alitajuisesti ap luopunut muunlaisesta tulevaisuudesta, jos jatkaa suhdetta miehen kanssa entisin ehdoin. Ehdotan asian ottamista puheeksi.
Jatkan vielä asumisasiasta.
Jos tykkäät työstäsi nykyisessä työpaikassa, miksi et muuttaisi lähemmäs?
Sinulle jäisi enemmän vapaa-aikaa, esim. liikuntaharrastuksiin ja ulkoiluun.
Tämmöinen elämänmuutos voisi avata ja saada liikkeelle muitakin asioita hiukan "jämähtäneessä" tilanteessasi. Uudessa ympäristössä ne muut asiat näyttäytyvät eri valossa.
Missä niin lukee?
En saanut ap:n tekstistä tuollaista vaikutelmaa lainkaan.