Naisen älykkyys on miehille tärkein kriteeri parisuhteeseen

Minulla on avopuolisona itseäni älykkäämpi nainen. Hyväksyn asian ilman mitään mutinoita. Helpoiten tätä voisi kuvata seuraavasti:

Tämä näkyy arjessa vankkumattomana luottamuksena. Pelisäännöt sovittu -> niistä tulee vakio. 

Käyttäytyminen on pitkälti ratkaisukeskeistä sekä positiiviseen kehitykseen tähtäävä. Ei nopeaa allokaatiota. Tässä positiivisuus tarkoittaa siis todennäköisyyksiä. 

 

Pääpaino on kuitenkin tuottaa / elää miellyttävää elämä joka päivä. Kulut alas ja osittainen askeettisuus paistaa läpi. Tavoittelua mihinkään hyvin vähän. Jos jotakin oikein haen, niin se saattaisi olla jonkinsortin riippumattomuutta kaikkeen.

Parisuhde toimii erinomaisesti. Logiikka ja numerot ja todennäköisyydet osana arkipäivää.

Minun on helppoa olla suhteessa kun tiedän mihin päätökset ja asiat perustuvat.

En ole koskaan hakenut yliopistoon. Olen muutaman yrityksen perustanut, yhden konkurssin kokenut, ja yhden AMK-linjan dropannut sairauden vuoksi.

Juu, nimittäin vähäinen äly. Monelle miehelle itseään fiksumpi nainen on kova paikka tai vähintäänkin pelon aihe. Harvan itsetunto kestää oikeasti älykästä naista. 

Mieleeni ei tule kovin montaa fiksua naista jotka miesten keskuudessa olisivat suosittuja...

Eipä tämä yllätä. Itse olen ihan todetusti niin sanotusti sekopäisen älykäs ja mielelläni pariutuisin suht' samanlaisen tapauksen kanssa, mutta niitä ei ole edes teoriassa liiaksi käyrän lopputasasella. Kaveripiiri koostuu muutenkin älykkäästä (mies)sakista, ja pysyvämpi pariutuminen on ollut haastavaa monille.

Tämä palsta kun on täynnä poikkeuksellisen älykkäitä naisia, niin mistä teitä oikein löytää, aikaa ennen mukuloita tietenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sitten johtuu että monien selvästi älykkäiden ja korkeasti koulutettujen on niin vaikea löytää miestä? Itsellänikin on useampi tuttu nainen jotka on selvästi todella älykkäitä, mutta miehet ei heistä oikein kiinnostu muuta kuin kaverina.

Koska naiset haluavat, että miehellä on vähintään yhtä hyvät tai paremmat paperit koulusta, mutta akateemiset miehet ovat pariutuneet jo kauan sitten 110-160 äo ammattikorkeanaisten kanssa. Se on hassua kyllä, että 160 äo amk-naisella on pienemmät kriteerit kuin 105 äo akateemisella naisella. Miehen status on kaikki kaikessa naisille.

Tuskin on yhdelläkään amk-laisella >130 äo. Tällöin nimittäin jo yliopistokin muuttuu sen verran helpoksi, ettei ole mitään syytä valita vieläkin helpompaa amk:ta.

Älykkäälläkin ihmisillä voi olla kiire. Ja toisaalta moni huippuälykäs tekee muutenkin erilaisia valintoja kuin keskivertoälykkään mielestä olisi järkevää. Itse en ole huippuälykäs, mutta tunnen pari selvästi hyvin älykästä ihmistä, ja heidän elämänvalintansa ovat melko erikoisia.

Tästä olen samaa mieltä.

T: äo 153 (keskihajonta 24)

Eli äo:si on todellisuudessa näiden lukujen perusteella n. 133. Normalisoidulla äo-käyrällä 100 on keskiarvo ja keskihajonta vain 15. Näissä keskusteluissa näkee muutenkin usein ylpeilyä valtavilla äo-lukemilla (luokkaa 150+), mutta valitettavasti juuri mikään testi ei ole pätevä noin korkeisiin lukemiin asti.

Koko äo-lukeman idea on osoittaa, kuinka paljon poikkeaa "keskivertoyksilöstä" Gaussin käyrällä mitattuna. Äo yli 115 on n. 16%:lla, yli 130 n. 2,3%:lla, yli 145 n. 0,13%:lla jne. Ongelma on siinä, että kunkin yksittäisen äo-testin pisteet tulisi kyetä muuntamaan sijainniksi gaussin käyrällä. Tätä varten tarvittaisiin hyvää tilastollista  testausta kussakin äo-lukemien osajoukossa. Yleensä viimeistään lukemilla äo yli 135 (n. 1% väestöstä) tilastot alkavat olla sen verran vailinaisia, että on kasvavissa määrin haasteellista erottaa, onko mitattu äo esim. 139 vai 147.

Toisaalta niilläkin lukemilla, missä äo on tarkempi, yksittäisen ihmisen testaamisen epätarkkuustekijät ovat suuret. Väestötasolla tilastot voivat näyttää hyviltä, mutta yksittäisen ihmisen tulosta saattavat heitellä esim. testauspäivän olosuhteet tai käytetty testi.

Lisäksi äo-testit eivät ole parhaimmillaankaan kovinkaan hyviä testaamaan "huippulahjakkuudeksi" miellettäviä kykyjä. Usein julkisuudessa näkee hömppäotsikoita siitä, mitä esim. Einsteinin älykkyysosamäärä olisi saattanut olla. On kohtuullisen todennäköistä, ettei Einstein olisi kuviopäättelytehtävistä saanut niin korkeita lukemia kuin näissä jutuissa yleensä arvaillaan (160-190), vaan "hiukan normaalimmin" esim. 140. Huippulahjakkuuksien syntyyn liittyy usein sellainen olosuhteiden ja henkilökohtaisten ominaisuuksien summa, että on lähes loukkaavaa kuvitella, että pelkkä kuviopäättelytestin tulos olisi yksinään omiaan ilmaisemaan tätä.

On aina harmillista, jos ja kun ihmiset ottavat äo-testin tuloksen huonolla tavalla liian vakavasti. Korkean äo:n henkilö  voi muuttua turhan omahyväiseksi ja koppavaksi tai matalamman äö:n omaava ajatella olevansa auttamattoman tyhmä. Varsinkin jälkimmäisen kaltaiset tapaukset harmittavat itseäni, koska lopulta äö ei ole edes kovin tarkka mittari ja se ei yksinään kerro koko totuutta elämässä pärjäämisestä ja esimerkiksi oppimisesta. Joku voi äö-lukeman masentamana ajatella olevansa liian tyhmä opetellakseen uuden kielen tai soittamaan lempisoitintaan, vaikka todellisuudessa nämä voisivat hyvin luonnistuakin.

syntyvyys laskussa ja erot lisääntyy kun ei ole älykkäitä naisia enään niin paljoa, jokatoisella F-diagnoosi ja joka toisella syömishäiriöt.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sitten johtuu että monien selvästi älykkäiden ja korkeasti koulutettujen on niin vaikea löytää miestä? Itsellänikin on useampi tuttu nainen jotka on selvästi todella älykkäitä, mutta miehet ei heistä oikein kiinnostu muuta kuin kaverina.

Ei saa olla miestä älykkäämpi. Ainakaan niin, että.mies huomaa sen.

Yhtenä aamuna kuuntelin bussipysäkillä, kun joku äiti paapatti alakouluikäiselle lapselleen solidaarisuudesta. Minusta hän ei vaikuttanut kovin älykkäältä, vaikka omasta mielestään varmaan oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sitten johtuu että monien selvästi älykkäiden ja korkeasti koulutettujen on niin vaikea löytää miestä? Itsellänikin on useampi tuttu nainen jotka on selvästi todella älykkäitä, mutta miehet ei heistä oikein kiinnostu muuta kuin kaverina.

Koska naiset haluavat, että miehellä on vähintään yhtä hyvät tai paremmat paperit koulusta, mutta akateemiset miehet ovat pariutuneet jo kauan sitten 110-160 äo ammattikorkeanaisten kanssa. Se on hassua kyllä, että 160 äo amk-naisella on pienemmät kriteerit kuin 105 äo akateemisella naisella. Miehen status on kaikki kaikessa naisille.

Miksi 160 äo:n omaava nainen olisi mennyt amkkiin, eikä vaikka lääkikseen?

Kirjoitin aikanaan viisi laudaturia ja olen parhaassa 20% kognitiivista suorituskykyä mittaavissa testeissä. Yliopisto-opinnot jätin aikanaan kesken, mutta tein myöhemmin työn ohessa AMK-tutkinnon. Oli helppo ja nopea, ja tutkinto, mikä tässä maassa on pakko olla.

Kai nyt ymmärrät itsekin, ettei parhaaseen 20 prosenttiin kuuluminen vielä tarkoita, että pärjäisit yliopistossa? Jollain helpolla humanistilinjalla näin voi olla, mutta vaativat tutkinnot kuten lääkis, oikis ja DI edellyttävät käytännössä, että kuuluu mieluiten parhaaseen 5-10%.

Kai heitit vitsillä tuon? Kuka vaan normaalilla 100-110 älykkyydellä varustettu selviää noistakin tutkinnoista, jos vaan on ahkera ja sinnikäs.

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen yliopistojärjestelmä tuottaa "informaation makkarantekijöitä". Siinä on äly kaukana. Opiskelun kautta on hankittu ulkoaopeteltua istumatyön määrällisiä sertifikaatteja ja sitten mennään 8-16 työhön jossa kaikki työn osa-alueet ovat valmiiksi pureskeltuja.

Yliopisto ei ole synonyymi älykkyydelle. Jos sinulla on vaikeuksia huomata yhteiskunnallisen liikkumisen alemman koulutusasteen liukuhihnatyöstä ylempien koulutusasteiden istumalihastyöhön kuitenkin älykkyyden persentiilien säilyessä samoina on korkea todennäköisyys se, että sinä et kuulu älykkäiden joukkoon.

Paitsi että suomalaisten älykkyys ei ole säilynyt samana, vaan noussut tasaisesti 1900-luvun alusta kansan koulutusasteen kasvaessa. Säätykierto sen sijaan on pysähtynyt, "koulutus periytyy" nyt entistä useammin. Tuollaiset heitot "informaation makkarantekijöistä" olet epäilemättä noukkinut muualta, koska et osaa niitä perustella muutoin kuin disinformaatiolla eli heittämällä huulta sertifikaateista, joilla pääsee asiantuntijaksi töihin, "joissa kaikki työn osa-alueet ovat valmiiksi pureskeltuja."

Ihanko tosissasi nyt väität, että esim. lääkärin tai opettajan työssä ei kohdattaisi uusia tilanteita, joissa joutuu soveltamaan oppimaansa? Sertifikaatti käteen ja istumatyöhön klo 8-16, sitäkö koulutus susta on? Mikäs mahtaa olla oma koulutuksesi? Kuulostaa vähän siltä, että duunari siellä pauhaa, kuinka sihteerikkö keittää kahvia, hoitsu pöyhii tyynyjä ja lääkäri oikean työnteon sijaan tulostaa asiakkailleen reseptejä valmiille pohjille (Ei tee edes vttu niitä ite!! Vähänks epäreiluu, nostaa satanen liksaa yhest lapust? Öhkrhm, phtyi sylkee klimpin kadulle). Kaikki naurettavia höpöhöpötöitä, jotka jokainen duunari osaisi ilman korkeakoulutustakin, eikö vain?

Todennäköisesti sinä et kuulu älykkäiden joukkoon, koska sanoilla kikkailemalla luot sisällöltään tyhjiä lauseita, joiden pääasiallinen anti on omaa mutuasi eli tässä sanomasi kansankielelle purettuna: susta korkeakoulutus ei vaadi muuta kuin fraasien toistoa, puhetta sertifikaateista ja persentiileista, ja sun mielestä koulutuksella pääsee töihin, joissa kaikki on valmiiksi pureskeltua. Ja tuet tätä sontaa tekaisemalla väitteen siitä, "älykkyyden persentiilit" olisivat säilyneet samoina (eivät ole).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sitten johtuu että monien selvästi älykkäiden ja korkeasti koulutettujen on niin vaikea löytää miestä? Itsellänikin on useampi tuttu nainen jotka on selvästi todella älykkäitä, mutta miehet ei heistä oikein kiinnostu muuta kuin kaverina.

Koska naiset haluavat, että miehellä on vähintään yhtä hyvät tai paremmat paperit koulusta, mutta akateemiset miehet ovat pariutuneet jo kauan sitten 110-160 äo ammattikorkeanaisten kanssa. Se on hassua kyllä, että 160 äo amk-naisella on pienemmät kriteerit kuin 105 äo akateemisella naisella. Miehen status on kaikki kaikessa naisille.

Tuskin on yhdelläkään amk-laisella >130 äo. Tällöin nimittäin jo yliopistokin muuttuu sen verran helpoksi, ettei ole mitään syytä valita vieläkin helpompaa amk:ta.

Olen Mensan jäsen. Ulkoisesti kaunis, sisäisesti pilalla ja syrjäytynyt jo vuosikausia. Ei työtä, ei koulutusta. Menee se joskus näinkin.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sitten johtuu että monien selvästi älykkäiden ja korkeasti koulutettujen on niin vaikea löytää miestä? Itsellänikin on useampi tuttu nainen jotka on selvästi todella älykkäitä, mutta miehet ei heistä oikein kiinnostu muuta kuin kaverina.

Ulkonäkö tai luonne ei miellytä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sitten johtuu että monien selvästi älykkäiden ja korkeasti koulutettujen on niin vaikea löytää miestä? Itsellänikin on useampi tuttu nainen jotka on selvästi todella älykkäitä, mutta miehet ei heistä oikein kiinnostu muuta kuin kaverina.

Ulkonäkö tai luonne ei miellytä?

Korkea koulutus ei muuten tarkoita automaattisesti älykkyyttä. :) Hyvin moni korkeakoulutettu on älyltään keskiverto, jopa alle.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sitten johtuu että monien selvästi älykkäiden ja korkeasti koulutettujen on niin vaikea löytää miestä? Itsellänikin on useampi tuttu nainen jotka on selvästi todella älykkäitä, mutta miehet ei heistä oikein kiinnostu muuta kuin kaverina.

Johtuisko siitä, että älykkyys ei ole ainoa tekijä parinvalinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sitten johtuu että monien selvästi älykkäiden ja korkeasti koulutettujen on niin vaikea löytää miestä? Itsellänikin on useampi tuttu nainen jotka on selvästi todella älykkäitä, mutta miehet ei heistä oikein kiinnostu muuta kuin kaverina.

Koska he ovat vaikeita ihmisiä ja välillä tuntuu, että naisten kohdalla älyykkyys on pois muista ominaisuuksista. 

Tai sitten on miehekkäitä eli puhuu matalalla äänellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sitten johtuu että monien selvästi älykkäiden ja korkeasti koulutettujen on niin vaikea löytää miestä? Itsellänikin on useampi tuttu nainen jotka on selvästi todella älykkäitä, mutta miehet ei heistä oikein kiinnostu muuta kuin kaverina.

Koska naiset haluavat, että miehellä on vähintään yhtä hyvät tai paremmat paperit koulusta, mutta akateemiset miehet ovat pariutuneet jo kauan sitten 110-160 äo ammattikorkeanaisten kanssa. Se on hassua kyllä, että 160 äo amk-naisella on pienemmät kriteerit kuin 105 äo akateemisella naisella. Miehen status on kaikki kaikessa naisille.

Tuskin on yhdelläkään amk-laisella >130 äo. Tällöin nimittäin jo yliopistokin muuttuu sen verran helpoksi, ettei ole mitään syytä valita vieläkin helpompaa amk:ta.

Olen Mensan jäsen. Ulkoisesti kaunis, sisäisesti pilalla ja syrjäytynyt jo vuosikausia. Ei työtä, ei koulutusta. Menee se joskus näinkin.

Toivottavasti olet sen verran älykäs ymmärtääksesi, että ongelmasi eivät johdu älykkyydestä vaan todennäköisemmin esim. mt-ongelmista. Jos olisit tyhmä, sinulla menisi todennäköisesti vielä huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tämä yllätä. Itse olen ihan todetusti niin sanotusti sekopäisen älykäs ja mielelläni pariutuisin suht' samanlaisen tapauksen kanssa, mutta niitä ei ole edes teoriassa liiaksi käyrän lopputasasella. Kaveripiiri koostuu muutenkin älykkäästä (mies)sakista, ja pysyvämpi pariutuminen on ollut haastavaa monille.

Tämä palsta kun on täynnä poikkeuksellisen älykkäitä naisia, niin mistä teitä oikein löytää, aikaa ennen mukuloita tietenkin?

Minut löytää jonkin ajan kuluttua deittisovelluksista (Tinder ja OkCupid, ehkä Happn). Mutta en ole kiinnostunut lapsia haluavista miehistä, enkä miehistä joilla on jo lapsia. Eikä pelkkä korkea älykkyys riitä sytyttämään kiinnostusta, vaan älykkyysprofiilin pitäisi olla tietynlainen. Ihastun miehiin, jotka ovat erittäin korkean älykkyyden lisäksi emotionaalisesti avoimia, pidäkkeettömiä ja seksuaalisesti vapautuneita mutta silti korkeamoraalisia, empaattisia ja hoivaavia ja poliittisesti liberaaleja. Olen ollut yllättävän onnekas sen suhteen että olen tällaisia elämäni aikana tavannut, mutta nyt kun tiedän en halua lapsia, epäilyttää että onni voi kääntyä. Hoivaava ja empaattinen mies kun yleensä niitä lapsiakin toivoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tämä yllätä. Itse olen ihan todetusti niin sanotusti sekopäisen älykäs ja mielelläni pariutuisin suht' samanlaisen tapauksen kanssa, mutta niitä ei ole edes teoriassa liiaksi käyrän lopputasasella. Kaveripiiri koostuu muutenkin älykkäästä (mies)sakista, ja pysyvämpi pariutuminen on ollut haastavaa monille.

Tämä palsta kun on täynnä poikkeuksellisen älykkäitä naisia, niin mistä teitä oikein löytää, aikaa ennen mukuloita tietenkin?

Minut löytää jonkin ajan kuluttua deittisovelluksista (Tinder ja OkCupid, ehkä Happn). Mutta en ole kiinnostunut lapsia haluavista miehistä, enkä miehistä joilla on jo lapsia. Eikä pelkkä korkea älykkyys riitä sytyttämään kiinnostusta, vaan älykkyysprofiilin pitäisi olla tietynlainen. Ihastun miehiin, jotka ovat erittäin korkean älykkyyden lisäksi emotionaalisesti avoimia, pidäkkeettömiä ja seksuaalisesti vapautuneita mutta silti korkeamoraalisia, empaattisia ja hoivaavia ja poliittisesti liberaaleja. Olen ollut yllättävän onnekas sen suhteen että olen tällaisia elämäni aikana tavannut, mutta nyt kun tiedän en halua lapsia, epäilyttää että onni voi kääntyä. Hoivaava ja empaattinen mies kun yleensä niitä lapsiakin toivoo.

Olen itse myös älykäs nainen ja etsinyt ihan samanlaista miestä. Yhden tuollaisen olen elämäni aikana löytänyt ja suhde kestikin monia vuosia. Nyt ei meinaa enää löytyä millään, kun lapsiakin on jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Evoluution näkökulmasta tuo ei olisi yhtään yllättävää. Nythän on todettu, että älykkyys periytyy ennen kaikkea naisen kautta, joten tuo olisi varsin loogista. Lisäksi älykkäiden naisten lapsilla oli ennen vanhaan paljon paremmat mahdollisuudet selviytyä aikuisuuteen, nykyäänkin varmaan näkyy lasten selviytymisessä aikuisuuteen.

Nykyään kaikki selviävät aikuisuuteen ja moni sellainen asia, joka aiemmin kuului selvästi älykkäämmille ihmisille, esim. korkea koulutus, kuuluu nykyään kaikille. Siinä mielessä älykkyys ei enää ole mikään iso etu, koska korkeakoulutuskin on nykyisin suunniteltu keskivertoälykkäille.

Mutua mutun perään. Ennen korkeakoulutus oli suunnattu tietyn sosioekonomisen lokeron jäsenille; yliopistoon pääsi sisään suosituskirjeillä ja rikkaista ja silmäätekevistä vanhemmista oli tällöin apua. Moni vähäisemmistä lähtökohdista ponnistanut pääsi vasta aikuisiällä yliopistoon, kun status oli kohonnut riittävästi naimakauppojen tai tuttavuuksien ansioista. Tämä tällainen systeemi murtui, kun siirryttiin pääsykokeisiin ja todistusvalintaan.

Nyt sisään pääsee omilla kyvyillä eikä vanhempien rahoilla tai suhteilla. Koko ajan näitä pääsyvaatimuksia on kiristetty. Suomen seula kolmannelle asteelle on edelleen maailman tiukimpia (vrt. osassa Eurooppaa kaikki pääsevät sisään, karsinta tapahtuu ekan tai tokan kevään aikana). 1/3 hakijoista hyväksytään täällä korkeakouluun. Sauli Niinistö pääsi oikikseen surkealla todistuksella, mutta enää sellainen ei onnistu, kun yo-todistuksen perusteella jaetaan opiskelupaikat.

Khyl khyl. Suomessa on 25-34-vuotiaiden ikäluokasta 45% on korkeastikoulutettuja. Toki he kaikki ovat huippuälykkäitä.

Ei tässä huippuälykkäistä kukaan puhunut.

Kouluun sisään päässyt on ollut pääsykoeaikana mitatuissa asioissa parempi kuin sellainen joka pyrki muttei päässyt.

Miksi sitten sanoa, että kyseinen kirjoittaja ei ollut tarpeeksi älykäs päästäkseen yliopistoon? Minä kirjoitin tuon 'khyl khyl'-kommentin ja olisin päässyt ihan mihin yliopistoon olisin halunnut, mutta pakko oli valita vain yksi. En silti kuvittele kaikkien yliopistoon päässeiden olevan älykkäitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tämä yllätä. Itse olen ihan todetusti niin sanotusti sekopäisen älykäs ja mielelläni pariutuisin suht' samanlaisen tapauksen kanssa, mutta niitä ei ole edes teoriassa liiaksi käyrän lopputasasella. Kaveripiiri koostuu muutenkin älykkäästä (mies)sakista, ja pysyvämpi pariutuminen on ollut haastavaa monille.

Tämä palsta kun on täynnä poikkeuksellisen älykkäitä naisia, niin mistä teitä oikein löytää, aikaa ennen mukuloita tietenkin?

Minut löytää jonkin ajan kuluttua deittisovelluksista (Tinder ja OkCupid, ehkä Happn). Mutta en ole kiinnostunut lapsia haluavista miehistä, enkä miehistä joilla on jo lapsia. Eikä pelkkä korkea älykkyys riitä sytyttämään kiinnostusta, vaan älykkyysprofiilin pitäisi olla tietynlainen. Ihastun miehiin, jotka ovat erittäin korkean älykkyyden lisäksi emotionaalisesti avoimia, pidäkkeettömiä ja seksuaalisesti vapautuneita mutta silti korkeamoraalisia, empaattisia ja hoivaavia ja poliittisesti liberaaleja. Olen ollut yllättävän onnekas sen suhteen että olen tällaisia elämäni aikana tavannut, mutta nyt kun tiedän en halua lapsia, epäilyttää että onni voi kääntyä. Hoivaava ja empaattinen mies kun yleensä niitä lapsiakin toivoo.

Se on ymmärrettävää, jollet itse halua lapsia. Mutta uteliaisuudesta kysyn, mikset kelpuuta myöskään miestä jolla jo on lapsia? Pelkäätkö jotain kilpailuasetelmaa tai oletko mustasukkainen ja omistushaluinen vai vastustatko lapsia periaatteellisista syistä? Järjellä ajatellen nimittäin voisi kuvitella että lopussa mainitsemasi ongelman juurikin ratkaisisi mies, joka on ne lapsensa jo saanut, jolloin hän ei odota sun niitä hänelle lisää tuottavan.