Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asuminen puolison omistusasunnossa (laskut?)
19.09.2019 |
Tarvitsisin nyt kipeästi neuvoja. Täällä on varmasti joku joka on ollut samassa tilanteessa.
Eli, mieheni peri hiljattain isänsä, jolla oli aika paljon varallisuutta. Tuon varallisuuden turvin hän on nyt ostamassa talon. Suunnitelmissa on, että muutan hänen kanssaan.
Maksan tällä hetkellä asunnostamme vuokraa 700 e/kk + laskut. Mies sanoo, että jatkossa minun pitää maksaa asumisestani niin, että maksan kaikki laskumme (sähkö (johon kuuluu lämmitys), vesi, internet, vakuutus jne.).
Minä olen sitä mieltä, että tämä ei ole täysin reilua, sillä mies tekee töitä kotona, jolloin myös sähkönkulutus on hänen osaltaan suurempaa (mies käyttää töissään laitteita jotka kuluttavat sähköä). Lisäksi, hänellä on sellaista työhön liittyvää välineistöä, joka nostaa vakuutuksen hintaa huomattavasti. Sähkön kulutus ei myöskään olisi vakio joka kuukausi.
Ehdotin miehelle, että maksaisin hänelle tietyn kiinteän summan kuukaudessa, joka kattaisi osuuteni laskuista, ja jossa olisi vähän extraa päälle, mutta mies ei tähän suostu. Mies sanoo, että toinen vaihtoehto on, että maksan hänelle vuokraa saman summan mitä maksan vuokra-asunnostamme nyt.
En tiedä miksi, mutta minusta tuntuisi vähän hassulta maksaa miehelle 700 e kuukaudessa talosta, jonka hän on ostanut perintörahoillaan. Suurimmalla summalla hän siis kartuttaisi omaa varallisuuttaan. En sano, etteikö minun pitäisi maksaa asumisestani mitään, mutta 700 e/kk tuntuu kovin paljolta, kun avoliitossa eletään.
Talo, jota hän on ostamassa, sijaitsee melko hankalassa paikassa työmatkaani ajatellen. Jos vuokraisin itselleni asunnon, johon olisin valmis laittamaan 700e/kk, vuokraisin sen lähempää työpaikkaani.
Miten te olette menetelleet vastaavassa tilanteessa? Otatteko vuokraa aviopuolisoltanne, ja miten jaatte laskut?
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu hullulta.. Me asutaan miehen ja lapsen kanssa miehen omistamassa talossa.. Mies maksaa ihan omasta pussista kaikki talon kulut, remontit, lainanlyhennykset, kiinteistöveron yms. Sähköt ja vedet maksaa se kellä on sillä hetkellä enempi rahaa, eli useimmiten mies nekin maksaa. Vastaavasti minä pienemmillä tuloilla sitten ostan kaikki ruuat ja maksan päivähoitomaksun ja kaikki muut lapsen kulut. Ollaan molemmat oltu tyytyväisiä tähän. Toki on myös selvää että jos ero tulee niin minun ei ole reilua vaatia talosta mitään vaikka ei avioehtoa olekaan.
Meillä on samanlainen systeemi mutta eron tullen en lähtisi ihan tyhjin käsin sillä tämä on yhdessä rakennettu vaikka mies rahoittanut. Tulojen mukaan maksamme asumisen ja elämisen kuluja niin että jää kummallekkin harrasterahaa ja yhteiseen yritykseen siis huusholliin menee kaikki. Säästöön pitää jäädä jonkin verran niin ettei voi kaikkea kuluttaa.
Aika paksua että puoliso otetaan vuokralaiseksi, en suostuisi niin että sanoisin hänelle, asu yksinään sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta. Juoksevat kulut puoliksi ja piste. Asutaan miehen omistamassa talossa, maksetaan sähköt, vedet, jätemaksut, netti jne. puoliksi. Mies maksaa itse lainan, kiinteistöveron ja omasta halustaan myös vakuutukset.
En kyllä kehtaisi asua ihan ilmaiseksi toisen asunnossa. Tuossa tilanteessa se asunto vain kuluuu, mutta toinen voi sijoittaa kaikki rahansa ja kerätä mukavan potin asunnonomistajan kustannuksella.
Juoksevien kulujen liksäksi maksaisin hieman extraa kulukorvauksia.
Tässä tapauksessa nimenomaan se mies halua laittaa ne omat perintörahansa siihen taloon. Että ihan itse on ottamassa mies riskin asunnon mahdollisesta arvonlaskusta. Eli mies haluaa ap:n maksavan kaikki juoksevat kulut, miehellä se omaisuus, ap maksaa elämisen. Perhanan huono diili ap:lle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtosi ovat: ostaa asunto puoliksi ja maksaa kaikesta 50%, asua erillään, jolloin molemmilla omat asumiskustannukset (ei tule riitaa) tai maksaa jonkunlainen kohtuullinen vuokra. Minusta laskujen maksu kuulostaa kohtuulliselta, jos et ole mitään muuta maksamassa. Mikäli vuokra tulee sinulle edullisemmaksi kuin laskujen maksu, voit tietysti ehdottaa sitä.
Aloittaja ei ollut maksamassa laskuja, vaan pelkästään oman osuutensa laskuista.
Juttunsa mukaan ap maksaa laskut nyt ja tukevaisuudessa.
"Maksan tällä hetkellä asunnostamme vuokraa 700 e/kk + laskut. Mies sanoo, että jatkossa minun pitää maksaa asumisestani niin, että maksan kaikki laskumme (sähkö (johon kuuluu lämmitys), vesi, internet, vakuutus jne.)."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kyllä naisena uskaltaisi/haluaisi muuttaa miehen omistamaan asuntoon, kerryttämään hänelle pääomaa. Miksette osta taloa puoliksi, sinä otat omaan puolikkaaseen lainan ja maksat sitä. Mies laittaa loppuosan perinnöstä johonkin muuhun. Fakta valitettavasti on, että tosi moni parisuhde päättyy eroon ja sitten jäät tyhjän päälle, kun et itsellesi ole tajunnut kerryttää tuota pesämunaa.
Ööh ihan samalla tavalla kaikki muutkin vuokralla asuvat jäävät "tyhjän päälle", erosivat tai eivät? Onko tässä sen oman tyhjän päälle jäämisen sijaan ongelmana se, että puoliso EI jää tyhjän päälle vaan hänelle jää perintörahoilla ostamansa asunto?
Varmaan se on yksi osa ongelmaa että parisuhdetta ei koeta tasa-arvoiseksi tuollaisessa tilanteessa.
Kyllä se järkevin tapa avoliitossa suville on hankkia asunto , joka on tasapuolisesti molempien nimissä ja kulut maksetaan puoliksi., niin ei tule riitaa oikeudenmukaisesta jaosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ilmaiseksiko asuit tätä ennen? vanha provoajahan sä tosin oletkin
Maksan tällä hetkellä asunnostamme vuokraa 700 e/kk + laskut. Mies sanoo, että jatkossa minun pitää maksaa asumisestani niin, että maksan kaikki laskumme (sähkö (johon kuuluu lämmitys), vesi, internet, vakuutus jne.).
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se järkevin tapa avoliitossa suville on hankkia asunto , joka on tasapuolisesti molempien nimissä ja kulut maksetaan puoliksi., niin ei tule riitaa oikeudenmukaisesta jaosta.
-asuville -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maksoin vastikkeen ja puolet juoksevista kuluista. Halusin maksaa vastikkeen kokonaan vähän kuin asunnon kulukorvauksena. Sain asua erittäin edullisesti isossa ja valoissa huoneistossa.
Meillä myös tämä järjestely. Puoliso maksoi koko vastikkeen ja veden, minä loput. Molemmat asuttiin halvemmalla kuin erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki sinun pitää maksaa isompi osa kuluista, koska asutte miehesi asunnossa. Miehelläsi on pääoma tuottamattomassa asunnossa kiinni, kun sinä taas olet vapaa sijoittamaan.
Tähän sinun ei kannata lähteä. Perheessä kaikki on yhteistä. Mikäli tämä ei miehelle kelpaa, jätä se sika. APN ei kuulu maksaa kuin osuutensa juoksevista menoista. Tämä osuus lasketaan suhteensa kummankin tuloista.
Pääset AP helpommalla kun annat tuollaisen miehen mennä asumaan ihan minne lystää- yksin.
Mies ei osta asuntoa, vaan hän peri sen isältään. Jos hän ei halua sitä asuntoa myydä, hän ei menetä mitään ’tuottoa’ sillä että ap sinne muuttaa.
Minusta siis ap: jos (myös) mies haluaa että muutatte sinne yhteen, ei sinun tulisi maksaa itse asunnosta mitään. Se on tavallaan sivuetu sinulle, että mies on sen perinyt. Toisaalta sinä joustat parisuhteen vuoksi, ja muutat taloon jota et itse ole valinnut, paikassa mikä ei sinulle ole optimaalinen ja ehkä aiheuttaa liikkumiskustannuksia, ja taloon, jonka sisustukseenkaan tuskin ihan nopeasti pääset vaikuttamaan.
Asumiskulut puoliksi. Miten sen sitten sovittekaan.
Näin meillä toimittiin vastaavassa tilanteessa kun minä (nainen) perin. Tuo talo on jo myyty, ja seuraava ostettiin puoliksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksuosuutesi on puolet asumiskuluista ja puolet pääomakuluista.
Minkä arvoinen asunto on?
200k€ asunnon pääomakulujen puolikas on tällä hetkellä noin 500 euroa vuodessa. Siitä voitte sitten neuvotella että haluaako miehesi että maksat hänelle tuottoa asunnosta ja paljonko tämän pitäisi olla. Jos hän haluaa 700€ ”vuokraa” niin sanoisin että eiköhän tämä ollut sitten tässä.
Minä en lähtis tuohon sun miehen ehdottamaan diiliin missään tapauksessa. Et pääse mitenkään vaikuttamaan siihen, että missä asut ja kuten kerroitkin, työmatkasi hankaloituisi. Et pääse kartuttamaan omaa omaisuuttasi lainkaan, vaan maksat miehesikin elämisen juoksevien kulujen muodossa. Jos mies ei aio vaatimuksissaan joustaa, niin katsoisin oman asunnon sinulle hyvältä paikalta, mielummin omistus, mutta jos ei onnistu niin vuokra. Onko miehellä edes oikeasti varaa asua siinä talossa yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki sinun pitää maksaa isompi osa kuluista, koska asutte miehesi asunnossa. Miehelläsi on pääoma tuottamattomassa asunnossa kiinni, kun sinä taas olet vapaa sijoittamaan.
Tähän sinun ei kannata lähteä. Perheessä kaikki on yhteistä. Mikäli tämä ei miehelle kelpaa, jätä se sika. APN ei kuulu maksaa kuin osuutensa juoksevista menoista. Tämä osuus lasketaan suhteensa kummankin tuloista.
Pääset AP helpommalla kun annat tuollaisen miehen mennä asumaan ihan minne lystää- yksin.
Mies ei osta asuntoa, vaan hän peri sen isältään. Jos hän ei halua sitä asuntoa myydä, hän ei menetä mitään ’tuottoa’ sillä että ap sinne muuttaa.
Minusta siis ap: jos (myös) mies haluaa että muutatte sinne yhteen, ei sinun tulisi maksaa itse asunnosta mitään. Se on tavallaan sivuetu sinulle, että mies on sen perinyt. Toisaalta sinä joustat parisuhteen vuoksi, ja muutat taloon jota et itse ole valinnut, paikassa mikä ei sinulle ole optimaalinen ja ehkä aiheuttaa liikkumiskustannuksia, ja taloon, jonka sisustukseenkaan tuskin ihan nopeasti pääset vaikuttamaan.
Asumiskulut puoliksi. Miten sen sitten sovittekaan.
Näin meillä toimittiin vastaavassa tilanteessa kun minä (nainen) perin. Tuo talo on jo myyty, ja seuraava ostettiin puoliksi :)
Sori 50 korjaa. Olihan mies ostamassa asuntoa - mutta perityllä rahalla ja ”itselleen” eli apn perspektiiviä pohtimatta. Niin tai näin. Hän on valinnut asunnon ja ostamassa sen ja jos ap ei sinne muuta on hän sen silti ostamassa, joten hän ei apn muuton takia menetä mahdollisuuttaan tuon rahan muuhun tuottoon.
Eli kantani pysyy samana: juoksevat kulut puoliksi.
Mies ei tässä kai perinyt taloa vaan rahaa, jolla on ostamassa haluamansa talon (?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin puolisoni omistamaan taloon. Maksan puolet juoksevista kuluista (sähkö, öljy, tieosuuskunta, jätehuolto, kiinteistövero yms). Summa vaihtelee kuukausittain, koska lämmityskulut ovat suurimmat ja ne vaihtelevat vuodenajan mukaan. En missään nimessä suostuisi maksamaan enempää.
Vielä ei ole tullut kiinteistön kuntoa ja arvoa lisääviä remontteja, mutta niiden suhteen meillä on alustava sopimus, että osallistun jollain nimellisellä osuudella, esim. 10 % (koska minäkin hyödyn niistä) ja makselen sitten vähitellen lisää. Eli ei synny tilannetta, jossa minä olisin sitonut omaa rahaani puolison kiinteistöön enkä eron tullen saisi sitä pois tai että puoliso maksaisi kaiken ja minä vain nauttisin mukavuuksista vapaamatkustajana.
Ennen yhteenmuuttoamme maksoin asumisesta noin 800 e/kk, nyt vuodenajasta riippuen muutamasta kympistä yli 500 euroon/kk. Puoliso maksoi ennen yksin kaiken, nyt vain puolet. Eli molemmat voitamme. Kertyneestä säästöstä osan laitan matkustamiseen, osan säästöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kyllä naisena uskaltaisi/haluaisi muuttaa miehen omistamaan asuntoon, kerryttämään hänelle pääomaa. Miksette osta taloa puoliksi, sinä otat omaan puolikkaaseen lainan ja maksat sitä. Mies laittaa loppuosan perinnöstä johonkin muuhun. Fakta valitettavasti on, että tosi moni parisuhde päättyy eroon ja sitten jäät tyhjän päälle, kun et itsellesi ole tajunnut kerryttää tuota pesämunaa.
Ööh ihan samalla tavalla kaikki muutkin vuokralla asuvat jäävät "tyhjän päälle", erosivat tai eivät? Onko tässä sen oman tyhjän päälle jäämisen sijaan ongelmana se, että puoliso EI jää tyhjän päälle vaan hänelle jää perintörahoilla ostamansa asunto?
Varmaan se on yksi osa ongelmaa että parisuhdetta ei koeta tasa-arvoiseksi tuollaisessa tilanteessa.
No ei tietenkään asumiseen satoja tuhansia sijoittava henkilö ole samalla viivalla ihmisen kanssa, joka ei pistä asuntokaupassa penniäkään omaa rahaa likoon. Asunnon ostamisen idea on juuri siinä, että siinä lunastetaan isolla kertasummalla kuukausittaiset asumiskulut pienemmäksi. Ei siinä ole mitään väärää, että omistusasuja asuu halvemmalla kuin henkilö joka ei ole valinnut satsata rahaa omistusasuntoon. Teillä on kummallinen käsitys tasa-arvosta kun toisen sijoitusten hyödyn pitäisi valua itselle. Vaaditko puolet osingoistakin, jos kumppani ostaa kymppitonnilla osakkeita? Tämä on oikeasti ihan sama asia.
Älä muuta. Mä muutin.En suosittele kellekkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kyllä naisena uskaltaisi/haluaisi muuttaa miehen omistamaan asuntoon, kerryttämään hänelle pääomaa. Miksette osta taloa puoliksi, sinä otat omaan puolikkaaseen lainan ja maksat sitä. Mies laittaa loppuosan perinnöstä johonkin muuhun. Fakta valitettavasti on, että tosi moni parisuhde päättyy eroon ja sitten jäät tyhjän päälle, kun et itsellesi ole tajunnut kerryttää tuota pesämunaa.
Ööh ihan samalla tavalla kaikki muutkin vuokralla asuvat jäävät "tyhjän päälle", erosivat tai eivät? Onko tässä sen oman tyhjän päälle jäämisen sijaan ongelmana se, että puoliso EI jää tyhjän päälle vaan hänelle jää perintörahoilla ostamansa asunto?
Varmaan se on yksi osa ongelmaa että parisuhdetta ei koeta tasa-arvoiseksi tuollaisessa tilanteessa.
No ei tietenkään asumiseen satoja tuhansia sijoittava henkilö ole samalla viivalla ihmisen kanssa, joka ei pistä asuntokaupassa penniäkään omaa rahaa likoon. Asunnon ostamisen idea on juuri siinä, että siinä lunastetaan isolla kertasummalla kuukausittaiset asumiskulut pienemmäksi. Ei siinä ole mitään väärää, että omistusasuja asuu halvemmalla kuin henkilö joka ei ole valinnut satsata rahaa omistusasuntoon. Teillä on kummallinen käsitys tasa-arvosta kun toisen sijoitusten hyödyn pitäisi valua itselle. Vaaditko puolet osingoistakin, jos kumppani ostaa kymppitonnilla osakkeita? Tämä on oikeasti ihan sama asia.
Sulla on vaan kovin erilainen käsitys parisuhteesta kuin mulla.
Älä muuta. Jos jo nyt mies on euronkuvat silmissä maksattamassa sinulla asumistaan, vaikka on juuri saanut ison perinnön, niin asia ei tule muuttumaan, vaan tulee aiheuttamaan enemmän närää tulevaisuudessa. Vuokraa se 700e asunto lähempänä työpaikkaasi. Kuulostaa muutenkin siltä että mies on rahoittamassa hänen haluamaansa taloa hänen haluamastaan paikasta sinun rahoillasi. Ainoa reilu tapa hoitaa toisen omistusasunnossa asuminen on se että juoksevat kulut maksetaan puoliksi.
Mitähän miehesi tuumaisi, olisiko edelleen halukas muuttaa kys taloon, kun sinä et olisikaan maksamassa kaikkia laskuja siellä?
Mun mies, kun sai perinnön, niin halusi maksaa yhteisen talolainan lopun sillä pois. Tämän lisäksi hän halusi mennä naimisiin, jotta hänen poismenonsa jälkeen ei olisi epäselvyyksiä siitä kuka asuntoon saa jäädä asumaan. Oikea elämänkumppani yrittää tehdä kaikkensa että toisella olisi hyvä olla, eikä laske omia pennosiaan, minun,minun,minun!
Vierailija kirjoitti:
Tee kirjallinen vuokrasopimus, jolla saat oikeuden asumiseeen miehen omistamassa talossa ja sitten neuvottelette kohtuuvuokran määräytymisperiaatteet sekä vuosittaisen korotuksen perusteen.
Miksi vähentää yhteisen talouden rahamäärää maksamalla veroja vuokratulosta?
Alue: Aihe vapaa
Ööh ihan samalla tavalla kaikki muutkin vuokralla asuvat jäävät "tyhjän päälle", erosivat tai eivät? Onko tässä sen oman tyhjän päälle jäämisen sijaan ongelmana se, että puoliso EI jää tyhjän päälle vaan hänelle jää perintörahoilla ostamansa asunto?