Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asuminen puolison omistusasunnossa (laskut?)
19.09.2019 |
Tarvitsisin nyt kipeästi neuvoja. Täällä on varmasti joku joka on ollut samassa tilanteessa.
Eli, mieheni peri hiljattain isänsä, jolla oli aika paljon varallisuutta. Tuon varallisuuden turvin hän on nyt ostamassa talon. Suunnitelmissa on, että muutan hänen kanssaan.
Maksan tällä hetkellä asunnostamme vuokraa 700 e/kk + laskut. Mies sanoo, että jatkossa minun pitää maksaa asumisestani niin, että maksan kaikki laskumme (sähkö (johon kuuluu lämmitys), vesi, internet, vakuutus jne.).
Minä olen sitä mieltä, että tämä ei ole täysin reilua, sillä mies tekee töitä kotona, jolloin myös sähkönkulutus on hänen osaltaan suurempaa (mies käyttää töissään laitteita jotka kuluttavat sähköä). Lisäksi, hänellä on sellaista työhön liittyvää välineistöä, joka nostaa vakuutuksen hintaa huomattavasti. Sähkön kulutus ei myöskään olisi vakio joka kuukausi.
Ehdotin miehelle, että maksaisin hänelle tietyn kiinteän summan kuukaudessa, joka kattaisi osuuteni laskuista, ja jossa olisi vähän extraa päälle, mutta mies ei tähän suostu. Mies sanoo, että toinen vaihtoehto on, että maksan hänelle vuokraa saman summan mitä maksan vuokra-asunnostamme nyt.
En tiedä miksi, mutta minusta tuntuisi vähän hassulta maksaa miehelle 700 e kuukaudessa talosta, jonka hän on ostanut perintörahoillaan. Suurimmalla summalla hän siis kartuttaisi omaa varallisuuttaan. En sano, etteikö minun pitäisi maksaa asumisestani mitään, mutta 700 e/kk tuntuu kovin paljolta, kun avoliitossa eletään.
Talo, jota hän on ostamassa, sijaitsee melko hankalassa paikassa työmatkaani ajatellen. Jos vuokraisin itselleni asunnon, johon olisin valmis laittamaan 700e/kk, vuokraisin sen lähempää työpaikkaani.
Miten te olette menetelleet vastaavassa tilanteessa? Otatteko vuokraa aviopuolisoltanne, ja miten jaatte laskut?
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisin ja klassisin naisten virhe on maksaa asumisen kulut samalla kun mies maksaa asuntoa, joka sitten on eron tullessa hänen ja naisella ei kups keikkaa olekaan mitään omaisuutta , kun on maksettu vain kuluja.
Olettaen että tarkoitat myös aviopareja niin kerrohan minulle, mikä järki minun olisi ottaa laina ja lunastaa itselleni esim puolet mieheni talosta?
...
2) Miehen kuolema. Saan osituksessa 50% miehen omaisuudesta eli talosta ja elinikäisen asumisoikeuden. Miehen perilliset voisivat myös lunastaa minut ulos.Jos sinulla on omaa omaisuutta, et saa miehen kuolemanjälkeisessä osituksessa 50 % miehen omaisuudesta, vaan 50 % teidän yhteenlasketusta onaisuudesta. Asumisoikeuden kyllä saat, jos et omista toista asuntoa.
Ok, tässä olin siis väärässä. Jokatapauksessa en näe mitään erityistä hyötyä siitä että lunastaisin nyt miehen talosta puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme miehen ostamassa talossa. Maksan sähkölaskun puoliksi ja ostan ruuat molemmille :-)
Minusta se, että ap maksaa vain puolet juoksevista kuluista ei ole kovin reilua. Omakotitalo kaukana kaikesta on harvoin sellainen sijoitus, jonka arvo säilyy. Lisäksi talo kuluu ja vaatii ylläpitoa. Toisaalta sekään ei tunnu reilulta, että ap:n pitäisi maksaa talon juoksevat kulut kokonaan, varsinkin kun miehen firma lisää niitä. Reilu jako olisi minusta jotain tältä väliltä, esim. ap maksaa juoksevista kuluista 2/3 ja mies 1/3. Oletan, että näinkin ap:n osuus on selvästi pienempi kuin hänen nykyinen vuokransa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä en maksa mitään, koska ei ole minun asuntoni eikä siis kerrytä omaisuuttani. Asun ja hoidan kyllä kuten kotiani, mutta rahallinen panokseni on 0 €.
Puolisolle on ihan okei, että sinä kerrytät omaisuuttasi hänen pussistaan? No, meneehän se noinkin päin.
Minähän en asuntoa omista. Avioehtokin löytyy. Toki minulla jää rahaa säästöön, mutta niin jää hänelläkin, ja lisäksi asunto on hänen nimissään.
Miltä tuntuu olla loinen?
Sinä olet kateellinen ja kyllähän sen ymmärtää.
Ai loisena olemisesta?
Ei vaan helposta ja rakkaudentäyteisestä elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä en maksa mitään, koska ei ole minun asuntoni eikä siis kerrytä omaisuuttani. Asun ja hoidan kyllä kuten kotiani, mutta rahallinen panokseni on 0 €.
Puolisolle on ihan okei, että sinä kerrytät omaisuuttasi hänen pussistaan? No, meneehän se noinkin päin.
Minähän en asuntoa omista. Avioehtokin löytyy. Toki minulla jää rahaa säästöön, mutta niin jää hänelläkin, ja lisäksi asunto on hänen nimissään.
Miltä tuntuu olla loinen?
Sinä olet kateellinen ja kyllähän sen ymmärtää.
Ai loisena olemisesta?
Ei vaan helposta ja rakkaudentäyteisestä elämästä.
Mulla on jo sellainen elämä olematta loinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisin ja klassisin naisten virhe on maksaa asumisen kulut samalla kun mies maksaa asuntoa, joka sitten on eron tullessa hänen ja naisella ei kups keikkaa olekaan mitään omaisuutta , kun on maksettu vain kuluja.
Olettaen että tarkoitat myös aviopareja niin kerrohan minulle, mikä järki minun olisi ottaa laina ja lunastaa itselleni esim puolet mieheni talosta?
...
2) Miehen kuolema. Saan osituksessa 50% miehen omaisuudesta eli talosta ja elinikäisen asumisoikeuden. Miehen perilliset voisivat myös lunastaa minut ulos.Jos sinulla on omaa omaisuutta, et saa miehen kuolemanjälkeisessä osituksessa 50 % miehen omaisuudesta, vaan 50 % teidän yhteenlasketusta onaisuudesta. Asumisoikeuden kyllä saat, jos et omista toista asuntoa.
Asumisoikeus siihen asuntoon, joka on ollut puolison kanssa yhteinen koti tulee leskelle vaikka tällä olisi kymmenen muuta asuntoa käytettävissään. Tästä on perikunnalle se etu, että tämä alentaa perinnön arvoa perillisille ja heidän maksuunpantava perintövero alenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisin ja klassisin naisten virhe on maksaa asumisen kulut samalla kun mies maksaa asuntoa, joka sitten on eron tullessa hänen ja naisella ei kups keikkaa olekaan mitään omaisuutta , kun on maksettu vain kuluja.
Olettaen että tarkoitat myös aviopareja niin kerrohan minulle, mikä järki minun olisi ottaa laina ja lunastaa itselleni esim puolet mieheni talosta?
...
2) Miehen kuolema. Saan osituksessa 50% miehen omaisuudesta eli talosta ja elinikäisen asumisoikeuden. Miehen perilliset voisivat myös lunastaa minut ulos.Jos sinulla on omaa omaisuutta, et saa miehen kuolemanjälkeisessä osituksessa 50 % miehen omaisuudesta, vaan 50 % teidän yhteenlasketusta onaisuudesta. Asumisoikeuden kyllä saat, jos et omista toista asuntoa.
Asumisoikeus siihen asuntoon, joka on ollut puolison kanssa yhteinen koti tulee leskelle vaikka tällä olisi kymmenen muuta asuntoa käytettävissään. Tästä on perikunnalle se etu, että tämä alentaa perinnön arvoa perillisille ja heidän maksuunpantava perintövero alenee.
Lain mukaan asumisoikeus koskee nimenomaan tilannetta, jossa leskellä ei ole omistuksessaan toista hänelle sopivaa asuntoa.
Ja vaikka asumisoikeus alentaakin perintöveroa, niin perillisille ei ole kovin suuri etu, jos he saavat maksettavakseen perintöverot, vaikka itse perintöä ei ole tulossa ennen kuin leski kuolee. Minunkin mieheni on maksanut jo pari vuotta sitten yli kymppitonnin perintöveroa, mutta itse perinnön saamiseen voi mennä vielä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta se, että ap maksaa vain puolet juoksevista kuluista ei ole kovin reilua. Omakotitalo kaukana kaikesta on harvoin sellainen sijoitus, jonka arvo säilyy. Lisäksi talo kuluu ja vaatii ylläpitoa. Toisaalta sekään ei tunnu reilulta, että ap:n pitäisi maksaa talon juoksevat kulut kokonaan, varsinkin kun miehen firma lisää niitä. Reilu jako olisi minusta jotain tältä väliltä, esim. ap maksaa juoksevista kuluista 2/3 ja mies 1/3. Oletan, että näinkin ap:n osuus on selvästi pienempi kuin hänen nykyinen vuokransa.
Sinä päivänä, kun oma puolisoni sanoo, että minun pitää maksaa enemmän kuin puolet juoksevista kuluista talon kulumisen takia, hän saa jäädä kuluttamaan sitä jälleen ihan yksikseen. Minulle ainoa tasa-arvoinen ratkaisu on se, mihin olemme sitoutuneet: juoksevat kulut (sis. kiinteistöveron, vakuutukset, tiemaksut, sähkö, öljy, jätehuolto, netti jne) puoliksi. Ei tulojen suhteessa vaan euromääräisesti puoliksi. Jos alettaisiin jakaa tulojen suhteessa niin kuten jo aikaisemmin kirjoitin, downshiftaisin ja alkaisin tehdä vain 60-80 % työaikaa. Miksi rehkiä enempää, kun silläkin tavalla jäisi suunnilleen sama rahamäärä omaan käyttöön. Saattaa olla, että siinä kohtaa puoliso olisi se, joka kehottaisi muuttamaan omilleen ja katsomaan, kuinka hyvin niillä downshiftatuilla tuloilla yksin elää...
Alue: Aihe vapaa
Ai loisena olemisesta?