Onko erityislapsia ennen ollut näin paljon?

Ennen vanhaan kyvyttömimmät "erityislapset" teljettiin aittoihin pois ihmisten silmistä.

Vierailija kirjoitti:

Eli tämän keskustelun perusteella aika suuri osa ihmisistä on aina ollut ja on nykyäänkin vähän hulluja tai vähintäänkin erityistapauksia. Eiköhän tämä palstakin ole todiste siitä.

No ei ihan noinkaan. Ennen kylähulluja oli jotain promillen osia kunnan väestöstä, nykyisin erityisiä taitaa olla ainakin 40% koululaisista. Eikä ainakaan minun lapsuudessani ollut edes tarkkiksia tai erityisluokkia enkä tiedä ainuttakaan silloin laitokseen sijoitettua kehitysvammaista.

Nyt tässä meinaa mennä puurot ja vellit sekaisin . Kehitysvammaiset olivat niitä joita teljettiin perunakellareihin piiloon, adhd lapset taas niitä jotka saivat aina selkään ja olivat syntipukkeina asiassa kuin asiassa.

Jos voisin ottaa tämän  "muotisairauden "pois itseltäni  olisin todella onnellinen ! Ei ole kivaa olla hyperaktiivinen ääliö , jonka aivoista informaatio valuu pois kuin vesi hanhen selästä  ja sitten joku neropatti vielä kuittailee että "ai SULLAKIN on se aadeehodee"...

Luulen että on mutta heitä ei olla diagnosoitu. Meillä on esim lievästi cp-vammainen lapsi, joka kävelee / juoksee / hyppii jne. Pystyy oikeastaan kaikkeen mihin normaali lapsikin. On vaan kömpelö ja oppii aika hitaasti motorista taitoa vaativat asiat.. miten ennen vanhaan tälläistä oltaisiin edes mitenkään tutkittu? Sama kun ADHD, ennen nämä olivat vaan villejä lapsia.

80-luvulla parin sadan oppilaan koulussa oli normaaliluokkien lisäksi apukoulu ja tarkkis. Tai en tiedä mitkä näiden viralliset nimet olivat, näin me oppilaat niistä puhuttiin. Apukoululaiset olivat lievästi kehitysvammaisia, autisteja tms, tarkkislaiset varmaan saisivat noita ADHD-sarjan diagnooseja. Tarkkislaisia vähän pelättiin. Yksi apukoululainen halusi välitunneilla kovasti leikkiä tavisten kanssa, mutta innostuessaan hänellä oli tapana purra, ja puri kovaa.

Muitakin erityislapsia koulussa oli, yksi lyhytkasvuinen lapsi, yhdellä oli etenevä silmäsairaus (yläasteelle siirtyi toisen paikkakunnan sokeiden kouluun) ja muutamalla oli jokin pitkäaikaissairaus (reuman ja epilepsian muistan ainakin). Oli myös joitain vaikeasti ruoka-allergisia, jotka hakivat aina keittiöstä heille erityisesti valmistetut annokset. Ja yksi luokkakaverini olisi varmasti täyttänyt aspergerin kriteerit, mutta me vain pidettiin häntä outona älykkönä.

Yhden kaverin kuulovammainen sisarus joutui käymään koulunsa toisella paikkakunnalla, asui viikot kai jonkun sukulaisen luona tms kun matkat olisivat olleet muuten liian pitkiä.

Ei ollut. Ja nyt en puhu mistään diagnosoinnin tehostamisesta.

Asia johtuu mm. ravinnon lisäaineiden ja saasteiden aiheuttamista epigeneettisistä vaikutuksista. Ravinnon lisäaineiden ja saasteiden geneettisistä vaikutuksista. Ja siitä, että ihmiskunta on mm. teollistumisen jälkeen siirtynyt jälkidarwinistiseen järjestelmään, missä haitallisia mutaatioita omaavat ovat karsiutumisen sijaan päässeet jatkamaan sukua.

Peruskoulu vei apukoulut ja tasoluokat, mutta ei eritasoisia ja erilaisia oppilaita. Nyt kouluissa alkaa olla valtavat kaartit erilaisia erityis- ja apuopettajia, avustajia, kuraattoreita, saattajia ja muita höösääjiä ja opettajat ovat pian statisteja omassa luokassaan.

Joissakin kouluissa on yritetty koota luokkia samantasoisista oppilaista, mutta nämä yritykset on lopetettu alkuunsa.

Minä olin lapsena se huolimaton tyttö, kuka unohteli kirjat ja kynät kotiin ja unohti tehdä läksyt, kun ei ollut muistanut niitä merkitä ylös. Istuin jälki-istuntoa jälki-istunnon jälkeen.

Olin kiltti ja arkakin oppilas ja koulu meni silti hyvin. Nyt päälle viiskymppisenä minulla on todettu ADHD. Sitä ei parantanut jälki-istunnot, ei haukkumiset, ei kuri. Minun oli vain vaikeaa olla tarkkaavainen ja kuunnella ohjeita, kun pää harhaili aina muissa maailmoissa ja hommat pakkasi jäämään aina kesken.

Velipoikaani kasvatettiin remmillä ja kurilla ja olen nykyään ajatellut, että hän oli ihan selvä ADHD myös. On kylläkin kuollut, kun aivojaan alkoi rauhoittamaan alkoholilla ja kuoli sen aiheuttamiin sairauksiin. Ei ne selkäsaunat sitä ADHD.ta häneltä parantaneet. Eikö 50-60 luvulla edes tietokoneita ollut, joten sitä hänen ylivilkkauttaan ei voinut edes tietokoneiden syyksi laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Monta syytä:

A) Tutkitaan ja diagnosoidaan enemmän ja herkemmin.

B) Keskoslapset jne jäävät eloon.

C) Ympäristömyrkyt, elinympäristö ja muut keskushermostoon vaikuttavat tekijät.

D) Nepsy -ongelmat perinnöllisiä ja tukien yms takia näissä perheissä paljon lapsia.

E) Älylaitteet aiheuttavat rauhattomuutta.

F) Kasvatuksen haasteet aiheuttavat ongelmia. Vastuun ulkoistaminen.

G) Häpeän puute ongelmien ympärillä auttaa niiden esiintuomista.

H) Koeputkihedelmöitys ja kaikki muu edistys lapsettomuuden hoidossa. Lapsen voi saada huonoilla geeneillä, joilla aiemmin raskaus ei olisi luonnollisesti onnistunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta voisiko joku luetteloida minkätyyppiset lapset on näitä erityislapsia?

Lumihiutaleet, jotka eivät kestä sääntöjä tai arvostelua.

Uniikit muunsukupuoliset, jotka kasvuympäristönsä seurauksena ovat epätietoisia genitaaliensa laadusta.

Mölyapinat, kasvattamattomat kaikenkirkujat.

ADHD:n alalajeihin sijoitetaan trampoliinihuutajat, väkivaltaläppäläiset (läpällä, vitsi vitsi), haistavittuvastaajat ja ulkoa tulleisiin vieraslajeihin raziztiiiiiiiiiiiiiiiiii, kaikenlaisen älämölön aiheuttajat.

Vanhempien ylisuojelemat en tykkää ruoka-aine "allergikot".

Ym. ym. ym..........loputtomiin

50-80 prosenttia lapsista on nykyään jollakin tavalla vajaa ja käytöshäiriöt ja kirjaisyhdistelmät kasvavat kouluvuosien myötä.

Meidän perheestä löytyy tällaisia kirjainyhdistelmiä: MS, IBD, EDS

Haluatko ostaa jonkun noista? Ihan mielelläni myyn vaikka kaikki. Voin vähän maksaakin jos viet pois.

Varsinkin tuo EDS on ihan ultimate lumihiutale. Ei kestä automatkaa, ei bussia, ei lentokonetta. Sattuu vähän joka puolelle jos yhtään tulee tärinää tai on kuoppia tiessä.

Ei voi syödä sitä eikä tätä kun kurkussa tuntuu ilkeälle. Ei voi käyttää normaaleja vaatteita, ne puristaa ja saumat sattuu. Ei voi osallistua koululiikuntaan kun pienestäkin liikkeestä lähtee lonkka tai olkapää pois paikoiltaan. Tai törmäyksessä saattaa verisuoni tai joku sisäelin revetä.

Tuon EDS:n lapsikin olisi halukas myymään pois. Jos joku haluaa oikein kunnon lumihiutale-kirjain-syndrooman, niin meiltä saa. Huomio ja erityiskohtelu tulevat kaupanpäälle ilman lisämaksua.

Kehitys nykyiseen alkoi näkymään 80 - luvulla. Mutta 60- luvun alussa ei juuri ollut erityislapsia kouluissa.

Myös kaikki lapset söivät sitä ruokaa mitä koulun keittäjä oli laittanut. Kotona ei ikinä puhettakaan siitä, et mitä ruokaa lapset/lapsi haluaa vaan äiti keitti mitä halusi ja mitä aineita sattui olemaan. Kaikille maistui, eikä tullut mieleenkään nyrpistellä. Meitä oli neljä sisarusta ja yksi veli ei tykännyt sipulista ja sitä ei hänen tarvinnut syödä. Söi kyllä sipulilla maustettuja ruokia, mutta ei sipulirenkaita tms. Veli oppi vanhemmiten tykkäämään sipulista.

Vierailija kirjoitti:

Ennen elettiin terveesti. Ei juopeteltu, syötiin luonnolista ruokaa, ei käytetty huumeita, ei rauhoittavia eikä muitakaan lääkkeitä.

Elettiin ja oltiin vaatimattomissa oloissa ja syntyi terveitä lapsia.

Erityislapsi on kiltimpi ilmaisu tietyllä tavalla vammaiselle lapselle.

Aivan. Grahampuuroa ja lanttua nassuun vaan. Jouluna voi klunksauttaa nieluun vähän munatotia.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tässä meinaa mennä puurot ja vellit sekaisin . Kehitysvammaiset olivat niitä joita teljettiin perunakellareihin piiloon, adhd lapset taas niitä jotka saivat aina selkään ja olivat syntipukkeina asiassa kuin asiassa.

Joo, mutta nykyään nämä molemmat kuuluu samaan kastiin eli "erityislapsiin"

Vaikkeivät ne todellakaan kuulu samaan kirjoon.

Ihanaa. Olen siis vammainen kun mulla on adhd?

Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Mutta se on totta, että pelit ja laitteet varmasti pahentavat osalla keskittymisongelmia ja käyttäytymisongelmia. Eihän niistä ole haittaa, jos ei ole altis sille haitalle, mutta jos on yhtään ADHD tyyppiä, niin tietokonepelaaminen on kyllä kaiken pahan alku ja juuri tarkkoittaen siis räiskintäpelejä tai klikkauspelejä. Lievätkin ongelmat muuttuu helposti diagnosoitaviksi uskoisin,

Ja sun kompetenssi sanoa näin?

Tosi asiassa tietotekniikasta ja peleistä on erittäin paljon hyötyä oppimisen, keskittymisen ja tarkkaavaisuuden kanssa. Monet himopelaajat kiinnostuvat tietokoneista muutenkin ja esim. IT-alalla iso osa omista työkavereistani (koodaajia, automatisoijia, testaajia) on ollut jo 80/90-luvuilla himopelaaja. Siitä vaan tulee ammatti, kun homma kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä väitän, että tietotekniikan (ennen puhuttiin atk:sta) tulo ja varsikin sen mukanaan tuomat pelit ja some-maailma on yksi (ei ainoa) syy levottomuuteen. Pelit ovat nopeatahtisia ja vaativat aivoilta kokoaikaista hälytystilaa. Liian paljon ja täysin lapsille sopimatonta materiaalia on lasten ulottuvilla. Perheitten yhteinen aika on omien laitteiden tuijottelua. Katsottiin ennenkin töllöä, mutta ohjelmaa tuli vain illalla ja perhe kokoontui yhdessä sen ääreen.

Monilta lapsilta jää leikki ja luonteva yhdessäolo hyvin vähälle, juuri se mikä kasvattaa meistä yhteisöllisiä.

Puheen koveneminen on minusta kauheaa, aikuiset ihmiset hokevat vi tt ua koko perheelle tarkoitetuissa (luokattomissa ja erittäin typerissä) nk. tosi-tv-ohjelmissa, sitten ihmetellään kun lapsen käyttävät sanaa joka välissä.

Kehitys on kehittynyt, mutta ei välttämättä hallitusti ja positiivisia asioita mukanaan tuoden.

ADHD ja autismi näkyvät lapsessa jo usein alle 3-vuotiaana. Samoin aistipuolen ongelmat. En millään usko, että edes promille alle 3-vuotiaista tuijoittelisi kauhelokuvia ja pelaisi räiskämispelejä.

Meillä on ADD lapsi autismin piirtein, mutta omaa kyllä savantistisiäkin kykyjä. On hyvin älykäs ja nyt oikealla tuella on osassa oppiaineita monta vuotta muita edellä. Mutta joissain asioissa vain ikätasollaan. Ei ole pelannut pelejä juurikaan, mutta vauvasta lähtien lukenut teknisiä kirjoja ja tiennyt määrätyistä aiheista paljon. Ehkä kirjat aiheuttavat autismia myös?

On ollut ja kokemukseni ulottuu 50-luvulle alkaen. Tietysti heillä ei ollut diagnoosia, kun lääketiede ei ollut näin kehittynyt.

Omasta kouluajoista muistan, kuinka luokalla oli vilkkaita ja levottia lapsia, haavelijoita, ainaisia myöhästelijöitä jne. mutta heistä ei tehty sen kummempaa numeroa. Jotenkin jopa arvostettiin ja hyväksyttiin.

Siinä mielessä kouluhäiriköinti on pientä tänä päivänä, jos sitä vertaa entisaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Kehitys nykyiseen alkoi näkymään 80 - luvulla. Mutta 60- luvun alussa ei juuri ollut erityislapsia kouluissa.

Myös kaikki lapset söivät sitä ruokaa mitä koulun keittäjä oli laittanut. Kotona ei ikinä puhettakaan siitä, et mitä ruokaa lapset/lapsi haluaa vaan äiti keitti mitä halusi ja mitä aineita sattui olemaan. Kaikille maistui, eikä tullut mieleenkään nyrpistellä. Meitä oli neljä sisarusta ja yksi veli ei tykännyt sipulista ja sitä ei hänen tarvinnut syödä. Söi kyllä sipulilla maustettuja ruokia, mutta ei sipulirenkaita tms. Veli oppi vanhemmiten tykkäämään sipulista.

Ennen tosiaan 50-60-luvulla ei lapsilla ollut allergioita, oli vain maitorupea, iho punotti, vuoti vispaa jne. Ja luulen tämän päivän lääkäri tekisi siitä diagnoosin allergiasta.

Ennen ei juuri lapsen kipua ja vaivoja huomioitu, kun lapsen asema oli toinen. Nyt lapsi on jopa ihminen.

Vielä 60-luvulla eivät tietynlaiset naiset joko saaneet synnyttää, tai sitä ainakin paheksuttiin. Keskostenhoito oli lapsenkengissä. Nyt kaikki saavat synnyttää, ja kissanpennunkokoisista vauvoista tulee "eläviä".  Aikanaan luonnonvalinta ilmeni vauva- ja lapsikuolleisuutena, vaan ei ilmene enää, paitsi erityislapsina.