Onko erityislapsia ennen ollut näin paljon?

-Ihmisiä oli vähemmän.

-Diagnooseina lapsilla tuhmuus, laiskuus, pöljyys...

-Vammaiset piilotettiin laitoskouluihin

-Tarkkikset ja apukoulut erillään muista

-Vanhemmat häpesivät erilaisia lapsia, eivätkä puhuneet heistä

-Maaseudulla automaattinen pienryhmä, kun oppilaita niin vähän

-Naisjuoppoja oli todella vähän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ”heikkolahjaiset” lapset jäivät kotiin vanhempien hoivaan, koulussa oli apukoulut tai -luokat tai suljettiin laitokseen. Joten ei näitä erityisiä ollut edes samalla tavalla muiden joukossa kuin nyt.

Ja sinne apukouluun päätyi helposti. Hiukankin kun häiritsi enemmän tunnilla, niin äkkiä oli kaveri hävinnyt ja olikin apuluokalla. Joskus sieltä apuluokalta joku palautui normaaliluokkaan.

Oli myös paljon töitä, joissa ei niin päätä tarvinnut tai sai olla omassa rauhassaan. Kuinka moni muistaa niitä kylän outoja tyyppejä, jotka kuitenkin tekivät jotain tuottavaa. Omassa kotikylässäni oudosti nykivä (veikkaan nykytietämyksellä jotain Toureten tyyppistä sairautta) vanhempi mies kiersi talosta taloon ja teroitti veitset, kirveet ja viikatteet. Sai aina palkaksi vähän rahaa ja sen avulla eli pikkumökissään. Naapurissa taas asui vanhempiensa kanssa hyvin sulkeutunut mutta vahva nuorimies, joka pyydettiin aina apuun kun tarvittiin voimaa. Äiti tuli pojan kanssa, kertoi pojalle mitä pitää tehdä ja poikahan teki.

Varmasti diagnoosien määrän kasvussa on osansa nykyajan saasteilla ja eri säteilyenergian lisääntymisellä, kaikki kun on nykyään langatonta niin mistä sitä oikeasti tietää kuinka paljon ne vaikuttavat lapsien kehittyviin aivoihin.

Nykyajan erityislapset eivät todellakaan ole mitään heikolahjaisia. Sinä olet sellainen, kun moisia kuvittelet. Heikkolahjaiset eivät ymmärrä. Harmi kun ei ole laitoksia sinunlaisillesi.

Jos huomasit, sana oli lainausmerkeissä, koska ainakin omassa lapsuudessani puhuttiin heikkolahjaisista. Aivan sama oliko vaiva mikä tahansa, mutta jos ei selvinnyt koulussa niin oli heikkolahjainen. Sama kun nyt puhutaan erityisistä ja sanan alle mahtuu monta erilaista diagnoosia. Tiedän erittäin hyvin, että erityislasten joukossa on hyvin älykkäitä, lahjakkaita ja ihania ihmisiä.

Oisko liian vanhat vanhemmat osasyy 🤔

Ennen vanhemmat oli 20-30v

Nyt 40-50v ihan pienillä lapsilla

Ei ole ollut erityislapsia ennen niin paljoa kuin nykyään. Erityislapsellahan tarjoitetaan lasta, joka tarvitsee erityistä tukea sairautensa tai vammansa vuoksi. 

Ensinnäkin lasten kuolemat on vähentyneet huomattavvasti eli entistä pienempänä syntyneitä keskosia pystytään pelastamaan, enstistä vaikeampi kehityshäiriöitä ja epämuodotumia leikkaamaan (sydänviat, suolistoatresiat...) jne. Valitettavasti vaikka lapsi jääkin eloon, niin usein heille jää jotain ongelmia/sairauksia/erityispiirteitä. Jolloin he ovat erityislapsia. Eli tätä kautta erityislapset ovat lisääntyneet.

Toisakseen nepsyongelmien (ADD, ADHD, autismi...) tunnistaminen on parantunut. Eli ennen oli vain laiskoja ja villejä, nyt tiedetään enemmän ja sitä kautta osataan auttaa/tukea paremmin. Mutta kaikki nämä lapset ovat erityisiä (vrt. entiseen).

Kolmanneksi psyykkisten sairauksien tunnistaminen ja hoito on parantunut. Tämänkin kautta Suomeen on tullut lisää erityisiä. (Ennen olisi ollut vain sulkeutuneita, vähän erikoisia ja hulluja)

Mikään näistä ei tarkoita, että lapsi saisi käyttäytyä väkivaltaisesti, kiusata, häiritä muita tms. Mutta usein tarvitaan aika paljon harjoitusta, monenlaista tukea ja aikuiselta johdonmukaisuutta, jotta erityislapsi oppii elämän pelisäännöt. Kun resurssit varhaiskavatuksessa ja koulussa on erittäin rajalliset ja me vanhemmatkaan ei olla täydellisä, niin valitettavan usein erityislapsen käytös erottuu siihen ei positiiviseen suuntaan (tämä ei ole hyväksyttävää ja lapsesta vastaavan aikuisen on näissä tilanteissa aina puututtava asiaan. Erityisyys ei ole syy käyttäytyä huonosti)

Sitten voidaan vielä miettiä onko lasten kasvatus mennyt kaikilta osin parempaan suuntaan. Ainakin itselläni on mielikuva, että liian usein vanhemmat pelkäävät pitää lapsille kuria tai lapsen huonoa käytöstä selitellään lapsen luonteella tai lapsen tekemisiä vähätellään, jolloin lapsi jatkaa huonoa käytöstä, sen sijaan että oppisi toimimaan toisin. Tämän vuoksi tulee paljon "erityislapsia" eli lapsia, joilla ei ole mitään sairautta tai vammaa, mutta jotka käyttäytyvät huonosti.

t.Kahden erityislapsen äiti

Kuka nykypäivänä ei tarvitse erityistukea? Kun ihmiset somettaa ja katsoo telkkaria ja nettiä yli mikä olisi tervettä, tottahan sitä tulee tarve erottua ihan epäterveillä tavoilla kun tajuaa miten tylsä on koko maailman mittakaavassa. Minulle tällä viikolla yksi täysi-ikäinen ihminen hehkutti omaa erilaisuuttaan massasta, kun tykkää maidosta eikä piimästä. Ihan sairasta. Ihmisten huomionhaku on karannut täysin käsistä. Kuka uskaltaa sanoa heille, että sori nyt vain mutta noin yleensä me kaikki vain ollaan tosi keskivertoja? Näin se vain on. Erityislapsenne ja -aikuisenne eivät ole kovin erityisiä verrattuna koko muuhun ihmiskuntaan. Jonkun pitäisi hakata tämä kaikkien kaaliin niin että päästäisiin taas elämässä eteenpäin.

70-luvusta eteenpäin lapsia tehneet mammat passasi,lelli,shoppaili ja katsoi roskasarjoja lastensa kanssa sen sijaan,että olisi ulkoiltu, luettu ja opetettu käytöstapoja.

Viinipullot pöydässä mammoilla normitapa vkonloppuisin ja jälkikasvu hommasi omiaan.

Äititkuusta kirjoitti:

70-luvusta eteenpäin lapsia tehneet mammat passasi,lelli,shoppaili ja katsoi roskasarjoja lastensa kanssa sen sijaan,että olisi ulkoiltu, luettu ja opetettu käytöstapoja.

Viinipullot pöydässä mammoilla normitapa vkonloppuisin ja jälkikasvu hommasi omiaan.

Niin, missäs lasten isät, jotka olisivat voineet opettaa mm. käytöstavat?

Vierailija kirjoitti:

Ennen elettiin terveesti. Ei juopeteltu, syötiin luonnolista ruokaa, ei käytetty huumeita, ei rauhoittavia eikä muitakaan lääkkeitä.

Elettiin ja oltiin vaatimattomissa oloissa ja syntyi terveitä lapsia.

Erityislapsi on kiltimpi ilmaisu tietyllä tavalla vammaiselle lapselle.

Lievästi vammainen ei saanut ennen mitään diagnoosia.

5 keskiarvolla kansakoulun läpäissyt kyllä kelpasi rakennukselle kantamaan lautoja ja laastia.

Nykyään on vaikeampi vastaavilla älynlahjoilla pärjätä.

Lukihäiriö ei ole mikään uusi asia eikä mm. Aspergerin syndrooma.

Nuo vain ennen jäivät diagnosoimatta.

Kun muistelee lapsuuteni vanhoja naapureita, olisi varmasti moni tänä päivänä jonkinlainen erityistapaus.

Eräskin vaari juoksi metsään piiloon, jos joku tuli tiellä vastaan.

Sekatöillä hän itsensä elätti.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen elettiin terveesti. Ei juopeteltu, syötiin luonnolista ruokaa, ei käytetty huumeita, ei rauhoittavia eikä muitakaan lääkkeitä.

Elettiin ja oltiin vaatimattomissa oloissa ja syntyi terveitä lapsia.

Erityislapsi on kiltimpi ilmaisu tietyllä tavalla vammaiselle lapselle.

Lievästi vammainen ei saanut ennen mitään diagnoosia.

5 keskiarvolla kansakoulun läpäissyt kyllä kelpasi rakennukselle kantamaan lautoja ja laastia.

Nykyään on vaikeampi vastaavilla älynlahjoilla pärjätä.

Lukihäiriö ei ole mikään uusi asia eikä mm. Aspergerin syndrooma.

Nuo vain ennen jäivät diagnosoimatta.

Tällä menolla varmaan OnniBus alkaa myydä diagnooseja...

Olen työskennellyt lastenhoitajana n. 25v. ja tänä aikana on paljon muutoksia tapahtunut lapsissa. Totta on, että diagnosointi osittain auttaa nykypäivänä tunnistamaan erityisen tuen tarpeessa olevia, ja nykyään kaikki "villit lapset" eivät ole vain huonosti kasvatettuja. Paljon tukitoimia on myös saatavailla ja se on tosi hienoa.

Mutta; "hankalat" lapset (ja myös vanhemmat) ovat lisääntyneet suuresti, ja osa vanhemmista itse edesauttaa diagnoosin saamista, ja heistä sen jälkeen heidän kasvatusvelvollisuus loppuu siihen, kun heillä on vain tämä "hankala" lapsi... ja tällaisissa tapauksissa usein perheessä on useampi diagnosoitu lapsi.

Kyllä on erityislapset lisääntyneet. Vaikka vaan 10v. olen työskennellyt lasten parissa päiväkodissa. Silloin kun aloitin oli ehkä 1 tai 0 erityistä tukea tarvitsevaa lasta n. 70 lapsen talossa. Nyt on 3ryhmän talossa varmaan 3 lasta per ryhmä. Eikä ole sitä et diagnoosit oli ennen heikommat. Lapset käyttäytyivät hyvin vielä 10v. sitten. Ei ollut mikään ongelma saada 10 alle 3v. hetkeksi istumaan paikalleen. Nykyään ihan pellossa suurin osa..

Lapsellani on asperger. Häin menestyy koulussa tosi hyvin ja hänellä on yksi hyvä kaverikin. Minulla itselläni on todettu asperger myös, aikuisena. Olin kympin oppilas mutta erikoinen, hankala tyyppi. Voi kun olisi jo silloin tajuttu että olen ihan ok tällaisena ja olisin saanut jotain tukea.

Ei ollut erityislapsi minun nuoruudessa -80 ja -90 luvulla.

Tuhmat ja käytöshäiriöiset laitettiin tarkkailuluokalle eli tarkkikselle. Oppimisvaikeuksista kärsivät laitettiin apukoukuun.

Ennen oli ihan yhtä lailla, mutta niitä piiloteltiin. Vielä kun olin 15 vuotta sitten työssä yhdessä terkkarissa niin siellä oli osastolla yksi vanha mies, joka oli alunperin elänyt jossain sikalan takana jossain vajassa, kun oli henkisesti kehitysvammainen. Sinne oli työnnetty haiseviin olosuhteisiin pois muiden silmien alta. Sieltä sitten siirrettiin johonkin osastolle ja elinolot nousivat kertaheitolla.

Että kyllä näitä on ennenkin ollut, mutta osa varmaan ihan kuolikin hoivan puutteeseen. Eivät tulleet kouluihin muiden silmien alle,

Nykyään autetaan, jos on jotain vaikeutta. Esim mun tytöllä oli hidas puheenkehitys, niin sai puheterapiaa, oppi aluksi puhumaan viittomilla ja vasta sitten suomeksi. No, nyt on ala-asteella luokkansa parhaimpia ja myös puheliaimpia.

Kyllä meidän luokalla oli 80-luvulla paljon oppimishäiriöisiä ja nykyään erityislapsiksi luokiteltavia. Niistä ei vaan välitetty. Itselläkin vakavia keskittymisvaikeuksia silti olen opiskellut väkisin ja pärjää työelämässä todella hyvin. Niin pärjää muutkin sen ajan luokkakaverit. Meille koulunkäynti oli vaikeaa, mutta työntekeminen helpompaa.

Mutta se on totta, että pelit ja laitteet varmasti pahentavat osalla keskittymisongelmia ja käyttäytymisongelmia. Eihän niistä ole haittaa, jos ei ole altis sille haitalle, mutta jos on yhtään ADHD tyyppiä, niin tietokonepelaaminen on kyllä kaiken pahan alku ja juuri tarkkoittaen siis räiskintäpelejä tai klikkauspelejä. Lievätkin ongelmat muuttuu helposti diagnosoitaviksi uskoisin,

Kävin 50-luvun jälkimmäisellä puoliskolla kansakoulua. Yksi koulun pojista siirrettiin kasvatuslaitokseen, kuten silloin noita laitoksia kutsuttiin, koska hän oli senaikaisen mittapuun mukaan liian vilkas ja levoton, Nykyään sanottaisiin vain reippaaksi pojaksi, ei edes adhd:ksi tai erityislapseksi. Ja mikä parasta, kasvatuslaitos ei kyennyt pilaamaan poikaa, vaan hänestä tuli ihan hyvä veronmaksaja ja tavallinen perheenisä.

Eli tämän keskustelun perusteella aika suuri osa ihmisistä on aina ollut ja on nykyäänkin vähän hulluja tai vähintäänkin erityistapauksia. Eiköhän tämä palstakin ole todiste siitä.

On ollut,  mutta salassa. Nämä olivat niitä hajamielisiä, tyhmiä,  villejä lapsia joita koetettiin kasvattaa kotona selkäsaunoin ja koulussa nurkassa seisottamalla mistä ei seurannut muuta, kuin vihaisia teinejä ja masentuneita aikuisia.