Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää olla pihi
19.09.2019 |
Onko muilla sama ongelma? Siis pihi rahan kanssa.
Olen itse tällä hetkellä todella kipeänä. Haluaisin tilata ruokaa, mutta kun teen tilauksen en pysty painamaan tilauspainiketta, kun päässä alkaa kiertää ajatus: "sulla menee 20e tähän tilaukseen.. ajattele jos menisit kauppaan ja paljon saisit sieltä ostettua ruokaa 20e:llä. Älä tilaa" ja sitten en saa tilattua, vaikka en varmaan pääse edes kauppaan. Sama homma on ihan kaiken kanssa. Välillä tuntuu, että tämä pihisyys menee ihan oman elämän edelle. En käy ravintoloissa tai kahviloissa tai missään, kun aina tulee ajatus, että ajattele paljon siihenkin menee rahaa ja miten paljon säästäisit, jos et mene.
Kommentit (31)
Olen pihi, mutta vaikka en käy koskaan ravintolassa, niin omistan suhteellisen paljon verrattuna tuloihini. On mökkiä ja suurehkoa venettä ym. Teen nykyään lyhyttä työpäivää että aikaa jää elämästä nauttimiseen. Ei ollenkaan haittaa että olen pihi. Sitten asia olisikin eri jos makuuttaisin rahojani tilillä, enkä pystyisi nauttimaan elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö kenelläkään tälläistä ongelmaa?
Mikä ihmeen ongelma? Kahvihan on tolkuttoman hintaista kahviloissa.
Sitten tietenkin ostetaan, jos on tarve. Sinulla on nyt tarve.
Koita erottaa tarve ja hupi toisistaan. Ehkä sitten helpottaa?
Sinccis
Ps. minäkään en tuhlaile mihinkään turhaan
Vierailija kirjoitti:
Samaa. Tosin piheys on mennyt asteelle etten halua nähdä rahaa tililläkään. Eli siis tilanteeni on hämärä. Oppinut tämän kaiken johtuvan lapsuudesta. Haluan eroon tästä. Olisi ihanaa käydä pizzalla ilman ajatusta että saan kaupasta halvemmalla kun itse teen ja blaablaa. Olen ollut suhteissa joissa aina joku toinen maksanut melkeinpä ruoan, olen oppinut että muut antaa ruokaa kun autan heitä, nyt sitten yksinäni opettelen ruokaa ostamaan yms. Ja siis yli 4e kauppa saa ajatukset että kuinka törsäsin.
Täähän on mukavaa sinänsä, mutta ei tää kyllä elämää ole. Rahaa kun on niin käytä se ruokaan? Tärkein asia melkein joka yhdistää meitä.
Nojoo, ostan halvinta sitä ja halvinta tätä koska en ansaitse muka muuta enkä tarvitse. Ei tarvitse muutkaan mutta___ se on kivaa ostaa kalliimpaa koska on mahdollisuus.
Minä taas en osta halvinta. Ostan sitä missä on paras _hintalaatusuhde_ kulutustavaroissa. Sitten taas esim. keittiövälineissä voi ostaa esim. parasta, koska niitä käytetään kymmeniä vuosia.
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Mies maksaa ravintolat ja about kaiken muunkin. Itse saan pihistellä rauhassa pienien tulojen kanssa.
Sama :,D jos pitäisi itse maksaa kävisin hyvin harvoin ulkona syömässä.
Itse en pysty edes siihen, että toiset maksaisivat, koska sitten jää sellainen tunne, että olen heille velkaa jostain, niin mielummin vältän tuollaisia tilanteissa, jossa muut maksaisivat - ap
Okei.. minä en kyllä koe että olisin miehelleni mitään velkaa, niinkuin ei hänkään ole jos minä kokkaan koko perheelle jotain.
En minäkään ja maksun saa kuitenkin muodossa tai toisessa.
Ei me oteta toisiltamme maksua mistään mitä toinen toiselle tekee, vuorollaan ilahdutetaan ja muistetaan :)
Ei mekään sitä varsinaisesti maksuksi kutsuta ;)
Auttaisiko sellainen, että budjetoisit joka kuukausi tietyn siivun ns turhuuksiin. Laitat aina palkkapäivänä säästöön tietyn summan, maksat pakolliset menot ja jätät tietyn summan käyttörahaa. Sitten se "humputteluraha" vaikka 100e on sellainen, jonka saat aina käyttä hyvällä omalla tunnolla kaikkeen kivaan turhuuteen. Ja se PITÄÄ käyttää, sitä ei enää säästellä :) Sitten vain mietit tällaisten menojen yhteydessä että se on pois siitä humputtelurahasta, jonka käyttäisit joka tapauksessa, ei muusta.
Ihan älyttömän ankeaa sellainen selämä että säästetään säästämisen vuoksi, jos varaa on muuhunkin. Et sinä niitä rahojasi hautaan saa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko sellainen, että budjetoisit joka kuukausi tietyn siivun ns turhuuksiin. Laitat aina palkkapäivänä säästöön tietyn summan, maksat pakolliset menot ja jätät tietyn summan käyttörahaa. Sitten se "humputteluraha" vaikka 100e on sellainen, jonka saat aina käyttä hyvällä omalla tunnolla kaikkeen kivaan turhuuteen. Ja se PITÄÄ käyttää, sitä ei enää säästellä :) Sitten vain mietit tällaisten menojen yhteydessä että se on pois siitä humputtelurahasta, jonka käyttäisit joka tapauksessa, ei muusta.
Ihan älyttömän ankeaa sellainen selämä että säästetään säästämisen vuoksi, jos varaa on muuhunkin. Et sinä niitä rahojasi hautaan saa mukaan.
Tämä on ihan hyvä idea, mutta 100e turhuuksiin on ehkä vähän liikaa. Voisin aloittaa vaikka siitä 20e:stä, että kerran kuussa tilaisin itselleni vaikka sitä roskaruokaa. Siis ihan turhaa turhaa en tottakai halua ostella, mutta olisi kyllä kiva kyetä edes tilaamaan perjantaina pitsan.. Pitää yrittää huomenna kokeilla, nimittäin kävin juuri kaupassa, vaikka meinasin siellä pyörtyä, mutta kun en kyennyt tilaamaan sitä ruokaa tänne -ap
tosin lisäyksenä olen kyllä miettinyt onko tässäkin kyse siitä, että minulla on joku pakottava tarve kontrolloida näitä rahojani. On minulla ollut nuorena myös syömishäiriökin.
Kotona ei ollut ikinä ruokaa jääkaapissa muuta kuin valot. Taloustaidot olivat nolla kun lähdin kotoa. Yh äitini luuhasi vaatekaupoissa töiden jälkeen eikä tuonut kotiin mitään syötävää. Hänen mielestään piti kouluruualla pärjätä koko päivä. Vaatekasseja sillä oli kun se tuli kaupoista. Itse hän söi töissä ruuan ja meillä kotona ei tehty ruokaa ollenkaan muuta kuin joskus ja pahaa se oli. En ihmettele kun minulla oli syömishäiriö lapsuudesta lähtien ja on jatkunut koko iän. Kotoa en saanut koskaan rahaa vaan sitä piti lähteä itse tienaamaan ja piti kotiin maksaa alaikäisenä ruokarahaa niin ettei saanut säästää ajokorttiin eikä mihinkään ensi huusholliin niin kuin muut saivat. Kun ihmettelin tätä niin äitini sanoi että se on meidän suvun perinne että maksetaan ruokarahaa kotiin. Nyt ymmärrän että olin vain rahastuksen lähde sille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikamoista katkeruutta näissä köyhyysketjuissa yh-äitejä kohtaan.
Onhan se varmaan ankea lapsuus ..
Sinccis
Tai sitten kun tajuaa, miten huonoissa oloissa on kasvanut ja miten paljon paremmat lähtökohdat _muut_ ovat saaneet ..
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin tulla tänne päivittämään. En ole vieläkään saanut tilanneeksi niitä pitsoja, vaikka aina olen ne itselleni luvannut... Mutta kykenin sentään ostamaan salaattibaarista salaatin, vaikka huima hinta (6e) ensiksi vähän pelotti. Kai se askel johonkin on? -ap
Kyllä toi turvattomuudentunne osuu minuunkin.
Jokaisella on tietenkin omat syynsä pihistelyyn. Joillakin köyhyys pakottaa, itselläni onneksi ei.
Tunnen oloni elämässä turvattomaksi isossa pelottavassa sekavassa maailmassa, joka ylittää ymmärryskykyni.
Lapsuuteni oli melko köyhä ja iloisten rahapäivien jälkeen seurasi aina kurjempi jakso joka kuukausi. Sitä pahensi vanhempien huonot taloustaidot. En voinut hallita tilannetta mitenkään, vaikka halusin. Oli myös väkivaltaisuutta. Sitten perhe meni tavallaan rikki: toinen vanhempi kuoli, toinen alkoholisoitui, poismuutto, sisaruksien huostaanottoa. Mutta sen hyvän huomasin, että omillani pystyin hallitsemaan rahaa enkä ollut kenenkään armoilla siinä. Ei enää nälkää jonkun muun ihmisen takia.
Pihistelyllä olen yrittänyt välttyä pahalta mitä tuhlailusta voisi seurata. Väkisin hallita elämääni. Huono itsetunto on myös vaikuttanut siihen, koenko ansaitsevani jotain. Mutta olen saanut otettua viime aikoina vähän löysemmin. Osittain saamani kaverin ansiosta, näen että ehkä mulla onkin arvo ja lupa ostaa asioita, jotka ei ole pakkoja. Ennen sästäminen oli palkitsevaa vaikka olisin luopunut jostain hyödyllisestä, mutta nykyään jokin ostos saattaakin tuntua paremmalta kuin sen hinta säästössä. Omasta mielestäni olen lähes tuhlaaja nykyään. En ole, mutta TUNTUU että olisin mennyt ihan holtittomaksi, kun ostan 2 euron merkkijogurtteja.