Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tulee pitkän matkan takaa ilmoittamatta
18.09.2019 |
Mieheni ei ole kauheasti tekemisissä äitinsä kanssa, koska tämä on äärettömän raskas ihminen, eikä jaksa tätä. Harvoin vastaa puhelimeen kun anoppi soittaa ja jos vastaakin, aika monesti puhelu päättyy muutaman minuutin sisällä, kun anoppi alkaa haastaa riitaa, haukkumaan minua, "neuvomaan" (="jos tekisit näin kuin minä sanon, niin sitten...) miestäni milloin missäkin asiassa ja mieheni hermostuu.
Nyt kesästä asti on alkanut ilmestymään pihaan, jos hänelle ei vastata. Meillä on välimatkaa aika paljon, +200km ja sitten tietysti vinkuu, kun hänen nyt piti minun takiani ajaa näin pitkä matka, että hän kyllä jää yöksi. Syyttää siis minua siitä, että poikansa ei hänelle puhelimeen vastaa ja tuli tarkistamaan, että onko pojalla joku hätä.
Mieheni on äitinsä kanssa tästä puhunut monet kerrat nätisti, rumasti, yrittänyt sopia että puhuvat kerran viikossa jonain tiettynä päivänä, mutta ei vain mene perille. Parilla ensimmäisellä kerralla, kun anoppi tänne ilmestyi, tarjottiin kahvit ja annettiin olla meillä jonkin aikaa, mutta sitten mieheni hermostui ja on aina ajanut äitinsä pois täältä, joka sekin tietysti on hänen mielestään minun vikani.
Viimeksi tänään anoppi taas ilmestyi pihaan ja piti kauhean itkuhuuto konsertin pihassa, kun minä olen niin kamala ihminen ja minun takiani joutuu koko ajan ajamaan pitkää matkaa ja mieheni sanoi hänelle, ettei tarvitse enää koskaan soitella eikä tänne ilmestyä, hän sai nyt tarpeekseen.
Anopin kanssa on yritetty olla tekemisissä ja häntä on kutsuttu meille esim. aina jouluksi, muttei suostu tulemaan, jos minä olen kotona. Lasta tietysti pitäisi saada tavata ja kasvattaa kuten hän tahtoo, lasta ei kyllä ole tavannut viime vuoden jälkeen, kun yritti antaa tälle selkäsaunan kun vahingossa kaatoi maitokupin.
Hän ei ole yksinäinen, on vain äärettömän hallitseva ihminen ja haluaisi päättää kaikista asioista poikansa elämässä, mieheni on ainoa lapsi, joten voi liittyä siihen. Minua ei ole koskaan hyväksynyt, kun menimme naimisiin (anopin vastusteluista huolimatta) katkaisi välit poikaansa pariksi vuodeksi, sanoi että poikansa voi ottaa sitten yhteyttä kun on tullut järkiinsä ja ottanut eron minusta.
Mieheni on aina puolustanut minua äidilleen ja ollut minun puolellani asioissa, joka on sitten vain yllyttänyt anopin vihaa minua kohtaan. Olen aina yrittänyt olla väleissä anopin kanssa ja olla ystävällinen ja rakentaa suhdetta (olen esim. yrittänyt viettää aikaa kahden anopin kanssa), mutta hän on päättänyt vihata minua. Minulle ei koskaan ole vastannut puhelimeen ja kerran kun mieheni pyysi minua vastaamaan puhelimeensa kun äitinsä soitti ja mieheni oli ulkohommissa, anoppi löi luurin korvaan. Miehelle sanoi, ettei hänellä ole mitään asiaa minulle, eikä suostu puhumaan minulle.
Halusin vain avautua asiasta jonnekin. Onko muilla ollut samanlaisia ongelmia jonkun sukulaisen kanssa?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvailit AP äitini.
Eipä siihen käytökseen oikein hyvin mikään tepsi.
Joskus saattaa vähän aikaa käyttäytyä asiallisesti saatuaan riittävän pitkään jäätävää kohtelua käyttäydyttyään asiattomasti.
Mutta hiipii kyllä varmasti takaisin jos yhtään päästää asiallisiin puheväleihin.Hänen kanssaan on pakko vahtia rajoja joka sekunti. Jos yhtään rentoutuu, niin kohta ollaan taas semmoisen kontrollin kohteena ettei sellaista kukaan jaksa.
Vaikeaahan se on. Parasta on pitää mahdollisimman pitkä välimatka ja välit viileinä.
Tällaista se on ollut anopin kanssa, muutaman kerran ollut jo ihan siedettävä, mutta sitten taas palannut takaisin vanhaan, ehkä jopa hieman astetta pahempana.
Ap
Minun isosiskoni on juuri tällainen.
Jos on sekunninkin heikoilla (valvonut tai kipeä tms), hän on kaapannut vallan ja imenyt itdelleen koko elämän. Ja sitten tulee jättiriita kun siitä otteesta yrittää irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei nyt ihan noin hirveää anoppia ole, mutta hän on kyllä monet kerrat ääneen surkutellut, että miksei poikansa voinut naida naapurin mukavaa tyttöä, vaan piti minut ottaa. On tullut myös kutsumatta kylään ja soitellut pitkiä maratonpuheluita joissa puhuu vain itsestään ja kumminkaimoistaan. Kaikki asiat pitäisi tehdä siten kun ne 50- luvulla tehtiin. Naisen pitäisi olla kesällä haravanvarressa ja talvella leipoa aamusta iltaan. Siis tylsä ja yksinkertainen ihmistyyppi. Kun vuosien jälkeen kerta kaikkiaan kyllästyin hänen huonoon käytökseensä, niin sanoin hänelle hyvin jämäkästi, että en kuuntele enää hänen vuodatuksiaan ventovieraista ihmisistä enkä marinaa siitä, että olen väärä vaimo hänen pojalleen. Loukkaantui sitten niin, että ollaan yhteyksissä ihan vain välttämättömät asiat enää. Hän ei vai kykene normaaliin kanssakäymiseen, ei sille voi mitään.
Meillä anoppi taas on sitä mieltä, ettei mieheni saisi seurustella laisinkaan vaan hänen pitäisi olla heidän (anoppi ja appi) oma ilmainen kotiorjansa päivätyönsä ulkopuolella. Teki oikein pitkää tehtävälistaa mitä mieheni pitää heille hoitaa kun itse vain makaavat. Eivät itse ole edes työelämässä enää joten aikaa on tehdä hommat itse. Soittelivat sitten vihaisia puheluita kuinka mies kehtasi tehdä jotain muuta kuin olla heidän kanssaan kun olimme esim. lomalla, viikonlopun vietossa tai matkoilla. Piti sitten viilentää välejä ja ottaa välimatkaa heihin oikein kunnolla kun ei puheet menneet perille. Arvatenkin minä olen tähän kaikkeen syyllinen heidän mielestään ja se paha miniä. Miehelläni on veli joka kuitenkin saa elää aivan normaalia elämää puolisoineen eikä mitään velvoitteita vanhempiaan koskien ole vaan on oikein lellikki.
Kyllä näitä poikaansa kontrolloivia hirviöanoppeja valitettavasti on olemassa. Ole onnellinen, että miehesi pitää puoliasi. Minun ex ei pitänyt, vaan aina vika oli minussa ja kaikki ex-anopin sanomiset kääntyivät tietysti minua vastaan. Anopin käyttäytymisestä ja mustasukkaisuudesta voisi kirjoittaa paksun kirjan. Erohan siinä tietysti tuli, mutta nyt ex-mieheni on toivottavasti onnellinen äitinsä kanssa :)