Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten selvittää tällainen parisuhdeongelma? Erimielisyys lasten kasvatuksesta
Olemme aivan samaa mieltä lasten kasvatukseen liittyvistä päämääristä eli siis siitä, että millaista lopputulosta halutaan. Esim. että lapset saa syödä vain vähän karkkia tai että lasten pitää nukkua eikä kukkua yöt (myös vauvana) tai että jos uhmaikäistä kiukuttaa niin kiukuttelu pitää sillä hetkellä yrittää saada loppumaan ja lapsi olemaan vähintään neutraalilla mielellä. Tai että lasten ruutuaika pitää olla rajattua. Tällaisia oltiin keskusteltu ihan ennen lastentekoon ryhtymistäkin, joten luulin, että asiassa ei tule ongelmaa eikä riitaa.
Lasten synnyttyä onkin käynyt ilmi, että olemme täysin eri mieltä keinoista, joilla noihin päämääriin pitäisi päästä. Ja niistä tulee meille koko ajan riitaa.
Esim. että kun lasten pitäisi nukkua yöllä, niin minun mielestä jos lapsi herää kesken yön (ihan vauvanakin, mutta myös isompana), niin siinä pimeässä häntä rauhotellaan ja yritetään saada itsestään nukahtamaan uudelleen. Ja minun mielestä toinen meistä voi tämän tehdä ja toinen yrittää jatkaa unia. Miehen mielestä taas pitää heti lapsen (tai vauvan) herättyä laittaa kaikki valot päälle, jotta voidaan selvittää mikä on lapsella/vauvalla hätänä ja sitten meidän yhdessä pitää siinä valosassa keskustella että mikä on vialla ja yrittää keksiä toimenpiteitä asioiden korjaamiseksi (esim. etsiä uusi pehmolelu kaapista, jos vanhat ei kelvannutkaan tai viedä vauva kylpyhuoneeseen vaihtamaan vaippa jos se yksi pissa siellä vaipassa estää unen tms). Tai tuo uhmaikäinen kiukuttelee. Minun mielestä aikuisen pitää auttaa lasta oppimaan rauhoittumaan itse ottamalla vaikka syliin ja lohduttamalla tms. Miehen mielestä taas kiukuttelijalle pitää iskeä tabletilta videot käteen, jotta huuto loppuu. Tai tuo rajattu ruutuaika: Minun mielestä jotain päätetään ja siitä pidetään kiinni. Miehen mielestä taas jos lapsi alkaa itkemään niin lapsen voi aina rauhoittaa videoilla vaikka ruutuaika olisi kuinka täynnä jo siltä päivältä.
Toimimme siis käytännössä ihan eri suuntiin näissä tilanteissa vaikka päämäärä on sama. Kun näistä keinoista puhutaan niin tulee vain riita, koska miehen mielestä hän ei koskaan saa päättää niitä keinoja. Mutta mies ei koskaan ole lukenut yhtään kasvatusopasta tai edes yhtä nettisivua mistään näistä unikouluista tai uhmaikäisen kiukun kanssa toimimisesta eikä kertaakaan ollut neuvolassa mukana. Miehen keinot on asioita mitä hän keksii päästään. Minä taas olen lukenut näistä aiheista vaikka kuinka monta opaskirjaa ja minun keinot on asioita joita ammattilaiset kirjoittaa niissä kirjoitta tai neuvolassa käskee minua tekemään.
Miten selvittää tällainen parisuhdeongelma?
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah niin tyypillinen mies. Hänen mielestään asiat kulminoituvat siihen kumpi saa päättää, eli parisuhde on valtataistelukenttä.
Kasvatus nyt ei vaan ole mitä tahansa vaan on hyviä ja huonoja menetelmiä. Hyvillä menetelmillä päästään haluttuun lopputulokseen, huonoilla ei. Kasvatuksen tähtäin on pitkällä tulevaisuudessa eikä vanhempien senhetkisessä mukavuudessa. Jo alussa voi tehdä kohtalokkaita virhevalintoja.
Vahvasti olen sitä mieltä että miehen olisi ensin perehdyttävä kasvatusaiheiseen kirjallisuuteen, tutkimuksiin yms. oikeaan tietoon ennenkuin vaatii päätösvaltaa. Nämä asiat vaikuttavat lapsen koko tulevaisuuteen.
Terv. Äiti, jolla on kolme menestyvää aikuista lasta.Olen samaa mieltä. Siksi otsikoinkin tämän aloituksen parisuhdeongelmaksi enkä kasvatusongelmaksi. Koska minunkin mielestä mies on nyt kiinni jossain omassa valtataistelussaan. Ap
Ai mies on kiinni valtataistelussa? Kuulostaa kyllä siltä että molemmat vääntää tätä asiaa vähän väärällä tavalla. Sun luennot kuinka kaikissa kasvatusoppaissa kerrotaan jne.. kuulosta kyllä mun korvaan myös siltä että sun mielestä sun tapasi on ainoa oikea.
Miten käytännössä tällä hetkellä nuo erimielisyyttä aiheuttavat asiat hoidetaan? Sun tavalla vai miehen tavalla vai molemmilla sekaisin?
Ei mun mielestä kuulostas huonolta ajatukselta vaihtaa vaippa tai syötetään sen sijaan että hyssytellän pimeässä. Mun mielestä nämä teidän tapanne ovat aivan hyvin yhdistettävissä, Tulkaa molemmat vähän vastaan asiassa ja hyväksykää erilaisuutenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa auta kuin molempien vaan sietää toistensa erilaisia tapoja. Ei ne lapset pilalle mene kummankaan laisesta kasvatuksesta, joten ei sitä niin kauhean vakavasti tarvitse ottaa.
Ai ei mene pilalle!? Hyvänen aika nimenomaa ristiriitainen kasvatustyyli on pahinta mitä voit lapselle tehdä!
En näe, että syntyy suurta ristiriitaa jos sekä hyssytellään pimeässä, että vaihdetaan vaippa.... Jos molemmat tosiaan tulisi vähän vastaan toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin, että "jep, et saakaan päättää mistään, kun et ole yhtään viitsinyt perehtyä suosituksiin. Niin kauan kunnes luet edes puolet niistä lasten kasvatusmateriaaleista mitä minä olen lukenut, niin teemme minun tavallani."
Sitten varaa aika perheneuvolaan tai pariterapeutille ja kieltäydy keskustelemasta asiasta ennen kuin terapeutin vastaanotolla"Emme pysty puhumaan tästä kahdestaan riitelemättä, joten en uskalla riskeerata suhdettamme puhumalla tästä nyt. Voidaan puhua aiheesta sitten terapiassa"
Ei ole oikein tai fiksua sanoa noin. Lietsoo vain eripuraa ja on autoritäärinen tapa väheksyä toista ja kertoa itse olevansa vain oikeassa. Luuletko todella että parisuhteen ongelmat paranee tuollaisella käytöksellä?
Loukkaantuisin todella paljon, jos puolisoni sanoisi minulle noin, oli kyse sitten nmistä asiasta tahansa, lasten kasvatuksesta tai autolla ajosta. Kyllä toista pitää kunnioittaa, vaikka olisikin eri mieltä. Asia vaatii keskustelua. Ei toisen mollaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa auta kuin molempien vaan sietää toistensa erilaisia tapoja. Ei ne lapset pilalle mene kummankaan laisesta kasvatuksesta, joten ei sitä niin kauhean vakavasti tarvitse ottaa.
Ai ei mene pilalle!? Hyvänen aika nimenomaa ristiriitainen kasvatustyyli on pahinta mitä voit lapselle tehdä!
No huhhuh! Relaa vähän, eiköhän pahinta ole, kun vanhemmat "kasvaa erilleen" (=lakkaa kunniottamasta toisiaan) ja eroaa. Tai sitten jotain kunnon kaltoinkohtelua..
Jos ei halua ristiriitaa, niin joustaa sitten, sehän on hyvä. Minä joustaisin kyllä mutta vain jaksamiseni mukaan, se tuommoisessa yöhörhöilyssä ihan ensimmäisenä tulisi vastaan.
Mitään lapsellisempaa en ole kuullutkaan kuin kasvatusoppaisiin ja "tieteeseen" vetoaminen. Jos harrastat tällaisten lukemista ja niissä on mielestäsi hyviä ideoita, niin voit sinä niitä miehelle esittää ja perustella. Mutta ei hänen näkemyksensä ole sen huonompi kuin jonkun toisen. Haastaa voi, mutta kunnioitusta pitää olla mukana.
No tuossa valoasiassa ei ole kyse "näkemyksestä" vaan ihan puhtaasta faktasta, jossa mies on väärässä. Olettaen, ettei mies ole tekemässä uraa uurtavaa tutkimusta valon vaikutuksista melatoniinin eritykseen ja kumoamassa kaiken nykyisin tiedetyn.
Mies voi olla väärässä melatoniinin suhteen, mutta lastenkasvatuksessaan hän voi silti olla oikeassa.
Miehesi kuulostaa jääräpäiseltä, mutta sinä kuulostat joltain paljon pahemmalta.
Pahemmalta?
Minusta AP kuulostaa äidiltä, joka haluaa kasvattaa lapsistaan tasapainoisia aikuisia. Yrittää samalla myös ymmärtää miestä, joka parhaansa mukaan estää lapsia kasvamasta tasapainoiseksi aikuisiksi.No tuo nyt on ihan asiatonta väittää näiden juttujen perusteella, ettei mies saa lapsia tasapainoisiksi kasvatettua.
Mutta tämä AP:n ulostulo ja hänen ahdistuksensa on taas jälleen sitä luokkaa, että voi vain toinen hysteerikkonainen ymmärtää. Olisi parempi, että hän ei olisi ikinä lukenut yhtäkään opaskirjaa ja "valaistunut". Hän on saanut synnytettyä huomattavasti pahemmat seuraukset tällä konfliktilla kuin mitä "tietämättömät" vanhemmat ovat minään aikoina saaneet lapsilleen aikaiseksi, vaikka ovat juottaneet appelsiinimehua vastasyntyneelle, käyttäneet kaatumakypäriä ja mitä kaikkea muuta hullun kuuloista.
Senkus vetää yhtä köyttä sen äijänsä kanssa. Parempi siitä tulee todellakin kuin alkaa riitelemään joka asiasta. Mitä kuulemma nytkin on asialistalla kymmeniä asioita. Haloo!
Saa kuvan kuin puolisoksi olisi sattumoisin valikoitunut joku moniongelmainen mielenterveyspotilas. Ja tää pitäisi nyt uskoa.
Kyllä on ongelmat vähissä, jos on ehjä perhe ja isäkin osallistuu lasten kasvatukseen. Uskomatonta, että tällaiset pikku kitkat nähdään oikein "parisuhdeongelmana" ja ketjussa myös avioeron perusteena.
Siitä vaan, mutta unohtakaa sitten ne tasapainoiset lapset.
Olet oikeassa. Mieluummin sitä antaisi periksi, kuin riitelisi jatkuvasti. Mutta eikö suakin alkaisi pänniä, jos vuosikausia joutuisit töissä tekemään asioita mielestäsi väärin. Mutta et voisi muuttaa tai ehdottaa uutta toimintatapaa, koska siitä tulisi riita. No työpaikalla sen ehkä vielä kestäisi, mutta olisi aika kuluttava tilanne kotona. Joutuisit koko ajan käytännössä toimimaan vastoin parempaa tietämystäsi ja arvojasi, jotta sopu perheessä säilyisi. Aika huono ihmisenmalli sitä olisi myös lapsille. Ihminen, joka ei toimi arvojensa mukaan, eikä siten pysty perustelemaan tekojaan arvoillaan. Kun lapset kasvaa isoiksi, niin tunsivatko ne sinut vai sen, joka hiipi varpaillaan, teki niinkuin toinen halusi ja piti huolta siitä että sopu perheessä säilyy.
Ei sinun tarvitse muuttaa arvojasi, et sinä ole mikään arvosoturi. Voit aivan rauhassa pitää mielipiteesi, kunhan käsität vaan ja ennen kaikkea hyväksyt, että kaikki asiat eivät ole sinun kontrolloitavissa.
Sinun parempi tietämyksesi on oma käsityksesi asiasta. Maailman sivu on ihmisiä kasvatettu ilman oppaita ja parempaa tietämystäsi.
Minä olen ollut paljon eri mieltä asioista mieheni kanssa ja antanut periksi. Tosin olen sitten jälkikäteen huomannut, että mies olikin oikeassa, niin käsittämättömältä kuin se tuntuikin. Jos sellainen ajatus pelottaa, niin kaiva poterosi syvemmäksi.
Tietysti minäkin kerron mielipiteeni avioliitossani ihan yhtä kiihkeästi kuin olen sitä täälläkin kertomassa, mutta jos mies ei kuuntele/on eri mieltä, annan olla. Minulle se ei ole mikään tasa-arvo-ongelma.
En häpeä ollenkaan sitä ihmisenmallia, mitä lapsillemme annamme. Olemme sovinnontekijöitä ja mieskin kyllä kuuntelee minua aina paremmin mitä vähemmän olen asenteellinen häntä kohtaan. Minä en ole mikään kynnysmatto, mutta ainahan se epämieluisampi vaihtoehto pitää kuvata mahdollisimman negatiivisesti värittyneesti. Lapseni kyllä tuntevat molemmat vanhempansa ja heidän ajatuksensa.
No meillä taas mies ei kuuntele, vaan jankkaa vastaan. Koska ilmeisesti hänelle olusi jotenkin nöyryyttävää tehdä kuten minä toivoisin. Ihan sama millä sävyllä tai asenteella sanon, lopputulos on kuitenkin sama. Mun mielestä kännykät ja ruudut sulkeutuu illalla, jotta lapset saadaan nukkumaan. Se lähtee arvosta, jonka mukaan riittävä uni on lapsille tärkeää. Toivoisin myös, että iltapalalla voitaisiin rauhoittua ja jutella perheen kesken päivän asioita tms. (Mutta ei se mikään pakko ole, toive vain!), mutta mies ei koskaan osallistu tähän. Hänelle on aina tärkeämpää näpytellä puhelintaan olkkarissa. Minä sitten teen näin lasten kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Joskus olen.itsekin niin väsynyt, että annan periksi ja en puutu ruutuaikaan. Menen itse nukkumaan. Tuloksena on hirveää koukuttelua ja huudolla mies saa lopulta lapset sänkyyn joskus ennen puoltayötä. Aamulla kaikki ovat väsyksissä.
En sitten tiedä, olen hämmentynyt ja mulla taitaa olla arvosekaannus.
Valtataistelua. Ala jatkuvasti kysymään miehen mielipidettä tai pyydä häntä päättämään ja hammasta purren teette kuten hän sanoo. Kohta se huomaa että on hemmetin hankala päättää aina kaikista jutuista ja ei ne omat jutut aina toimikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ainakin oppii kummalta vanhemmalta kannattaa ruinata ruutuaikaa, karkkia, myöhempää kotiintuloaikaa jne.
Jotenkin tuo on miehille yleinen toimintatapa eli kun lapsi itkee yöllä niin täydet valot päälle ja tutkitaan ja toimitaan. Nainen jo vaistonvaraisesti ymmärtää, että hämärässä huoneessa hiljaa heijataan lasta sylissä yms.
Olemme isovanhempia ja toisinaan yökylässä muksuja, joille luetaan nukuttavia iltasatuja, minä luen hämärässä hiljaisella äänellä ja mies laittaa kirkkaat valot ja lukee äänekkäästi, ihmettelee sitten miksi nukuttaminen kestää ja kestää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutsu anoppi kylään ja pohjusta ongelmaa. Jos kuuntelis äitiään. Vaikka viimeisenä keinona... En itsekään siis haluaisi anoppiani huseeraamaan asioihimme mutta tässä kohtaa voisin kokeilla mitä tahansa jos kerta eron riskitkin on jo nähty.
Miehesi kuulostaa todella uupuneelta. En ihmettele, onhan teillä uhmaikäinen ja vauva perheessä. Muistan kuinka mekin väännettiin vähän samankaltaisesti kun lapset oli pieniä, mutta niin että minä pohjattoman väsyneenä skippasin asioita joiden tiesin olevan tarpeellisia ja tärkeitä, koska en vain sietänyt lapsen kiukkua ja itkua.
Se, että miehellesi nämä kasvatusjutut vaikuttaa olevan valtakamppailua, on selvä oire siitä että hän on väsynyt, epävarma isyydestään, kyvystään käsitellä lapsen vaikeita tunteita ja ehkä vähän unohdettu sinun silmissäsi, ja siksi pätee asioissa joissa voisi vain antaa olla. Hän on taantunut siis itsekin lapsen tasolle.
Teidän kannattaisi ottaa rauhallinen hetki ihan kahdestaan, vaikka kun sinä olet saanut lapset nukutetuksi ajoissa. Ole sinä kypsempi (koska miehesi ei näköjään pysty), ja kysy mieheltä ihan rehellisesti ja suoraan, onko hän väsynyt, onneton. Sieltä voi tulla paljon kaikenlaista tai sitten ei mitään ulos, mutta ainakin osoitat että sinua kiinnostaa mitä hänelle kuuluu ja annat puolisollesi mahdollisuuden olla tasavertainen, joka kohdataan kokonaisena. Sitten voit itse sanoa että sinä olet, ja tällä menolla katkeroidutte kumpikin ja eroatte riitaisina. Kerrot että nyt sinulla on vielä voimia ratkaista ongelmat, mutta niitä voimia ei ole loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies mukaan seuraavalle neuvolakäynnille, ja siellä kysytte miten noissa tilanteissa tulisi toimia.
Tietty neuvolassa ollaan samoilla linjoilla sun kanssasi. Ehkä miehen tarvitsee kuulla ne neuvot sieltä neuvolasta, niin ymmärtää etteivät ne ole mikään sun oma keksintö.
Tota ei. Mun nykyään asumuserossa asuva mieheni halusi pikkuvauvasta asti hinkuttaa lasta suihkussa sauppuallla aamuin illoin. Laittaa yksin rauhoittumaan jos itki. Jne. Neuvola käski antaa harjoittaa isyyttään jos ei pahasti vahingoita vauvaa!!! Miesten idiotismia puolustellaan viimeiseen asti. Tosin mun mies sanoi suoraan ettei usko neuvolan höpinöitä ensinkään.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuo on miehille yleinen toimintatapa eli kun lapsi itkee yöllä niin täydet valot päälle ja tutkitaan ja toimitaan. Nainen jo vaistonvaraisesti ymmärtää, että hämärässä huoneessa hiljaa heijataan lasta sylissä yms.
Olemme isovanhempia ja toisinaan yökylässä muksuja, joille luetaan nukuttavia iltasatuja, minä luen hämärässä hiljaisella äänellä ja mies laittaa kirkkaat valot ja lukee äänekkäästi, ihmettelee sitten miksi nukuttaminen kestää ja kestää..
Tämä kuulostaa osuvalta. Että mies ei opi tulkitsemaan lasta samalla tavoin. Nainen osaa tulkita lapsen eleistä ja äännähdyksistä, mitä lapsi viestittää. Mies joutuu käymään läpi ulkoa opetellun listan: onko vaippa täynnä? Ei. Röyhtäyttääkö? Ei, ehkä sillä on nälkä? Ei. Nukahtaako se jo uudelleen? Ei? Onkohan sillä sitten kuuma tai kylmä? Jne kunnes ratkaisu löytyy.
Sama sompa takana. Mutta ei mies ymmärtänyt eläimiäkään. Hän ei nähnyt eläimen ilmeitä, oli jotenkin sokea sille. Vähitellen oppi tulkitsemaan, mitä korvien asento tai hännän liike tarkoitti. Lapsen kohdalla piti kuulostella ja tutkiskella lasta pitkään, ennen kuin mies alkoi kuulla vivahde-eroja äänissä, siis muunkin kuin että iloinen lapsi ja surullinen lapsi. Silloin elämä helpottui kovasti eikä minua tarvittu joka välissä :D Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mies on täysin hakoteillä jos iskee valot yöllä täysille, aina on käsketty hämärässä toimia jos vauvalla on hätä eikä siihen sen kummempia istuntoja tarvi keskellä yötä vaan jompi kumpi voi hoitaa. Niin ainakin täällä.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuo on miehille yleinen toimintatapa eli kun lapsi itkee yöllä niin täydet valot päälle ja tutkitaan ja toimitaan. Nainen jo vaistonvaraisesti ymmärtää, että hämärässä huoneessa hiljaa heijataan lasta sylissä yms.
Olemme isovanhempia ja toisinaan yökylässä muksuja, joille luetaan nukuttavia iltasatuja, minä luen hämärässä hiljaisella äänellä ja mies laittaa kirkkaat valot ja lukee äänekkäästi, ihmettelee sitten miksi nukuttaminen kestää ja kestää..
Nimenomaan. Ei miehet ole luontaisia lastenhoitajia. Me jaettaisiin niin, että mies päättää ja minä hoidan käytännön toteutuksen mitä tulee lapsiin. Harva mies jaksaa paneutua hienosäätöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuo on miehille yleinen toimintatapa eli kun lapsi itkee yöllä niin täydet valot päälle ja tutkitaan ja toimitaan. Nainen jo vaistonvaraisesti ymmärtää, että hämärässä huoneessa hiljaa heijataan lasta sylissä yms.
Olemme isovanhempia ja toisinaan yökylässä muksuja, joille luetaan nukuttavia iltasatuja, minä luen hämärässä hiljaisella äänellä ja mies laittaa kirkkaat valot ja lukee äänekkäästi, ihmettelee sitten miksi nukuttaminen kestää ja kestää..
Nimenomaan. Ei miehet ole luontaisia lastenhoitajia. Me jaettaisiin niin, että mies päättää ja minä hoidan käytännön toteutuksen mitä tulee lapsiin. Harva mies jaksaa paneutua hienosäätöön.
Se on opittu juttu. Mieti skenaariota: käydään laittamassa itkevä lapsi 100 nuoren ja lapsettoman naisen syliin. Kuinka moni EI pälyilisi ympärilleen ja sysäisi lasta jonkun osaavamman vastuulle? Kyllä minä olen hakenut perheen isän toiselta puolelta taloa siinä vaiheessa, kun piltti on alkanut kitistä, koska en ymmärrä vauvoista hölkäsen pöläystä! Vanhemmilla sen sijaan on velvollisuus ymmärtää.
Hei ap, kuulostaapa todella rasittavalta ja vaikealta tilanteelta. Mun mielestä tässä on nyt olemassa kaksi vaihtoehtoista lähestymistapaa, joita on molempia täällä ehdotettu, eli joko kova tai pehmeä tie. Oletan että haluat ensisijaisesti pelastaa liittosi, joten suosittelen ensin kokeilemaan sitä pehmeää tietä.
Eli kuulostaa siltä, että mies on nyt jotenkin ihan lukossa siitä, että kokee epävarmuutta ja epäonnistumista isänä. Tätä lukkoa pitäisi saada auki, jotta voisitte edes päästä kiinni noihin ongelmiin. Yrittäisin niin, että kirjoita miehelle kirje, jossa keskityt mahdollisimman paljon positiiviseen. Kirjoita kaikki mahdollinen, missä keksit hänen olevan (/olleen) hyvä isä. Ehkä voit myös kertoa, että sinua loukkaa, kun mies ei ollenkaan kuuntele sitä tietoa, mitä olet aiheesta hankkinut ja että olet surullinen riidoista. Loppuun kerro, että haluaisit teidän toimivan yhdessä tiiminä ettekä toisianne vastaan. Kirje voi olla parempi kuin puhuminen, koska hän ei voi vääristellä sanojasi jne. ja voi palata itsekin uudestaan siihen, mitä sanoit.
Yritä vaikka vähän aikaa hoitaa lapsia mahdollisimman paljon itse ja vältä konflikteja. Eli tee omalla tavallasi, koska on oikea tapa, mutta älä sano siitä mitään miehelle, teet vaan. Jos mies itse alkaa vääntää jotain, niin sano vain joojoo ja jatka omalla tavallasi. Yritä pitää vuorovaikutus miehen kanssa positiivisena. Jätä negatiivinen huomioimatta (jos ei ole suorastaan lapselle vaarallista) ja kiinnitä huomio positiiviseen. Tämähän on myös koulussa mahdollinen tapa ongelmien kanssa. Tässä siis olisi mulla ideana, että kun miestä ei ”ahdisteta” (en tarkoita että olisit tehnyt aikaisemmn väärin, mutta niin mies sen kuitenkin kokee) nurkkaan, niin jospa mies pystyisi johonkin uudenlaiseenkin toimintatapaan, kuten että kokeilisi sinunkin tapojasi tai pystyisi keskustelemaan joskus vähän kypsemminkin. Aika raskastahan tuo on sinulle, mutta tapahtuisiko mitään muutosta positiiviseen, jos jaksaisit muutaman viikon? Jossain vaiheessa voit vaivihkaa yrittää ujuttaa miehelle omia tapojasi. Sano, että minä kokeilin kerran tavalla X ja se toimikin aika hyvin (mieluummin kuin että asiantuntijoiden Y, Z ja Ö mielestä se pitäisi tehdä tavalla X).
Pitemmällä aikavälillä tarvitsette kyllä varmaan jotakuta ulkopuolista käymään noita ongelmia läpi, joten häntä pitäisi maanitella sinne perheneuvolaan tai parisuhdeterapeutille. Ehkä en kuitenkaan ottaisi sitä noiden muutaman viikon aikana vielä esille vaan yrittäisin vain saada tuon negatiivisen vuorovaikutuksen kehän katkaistua. Ja siellähän sitten täytyy jossain vaiheessa saada käsiteltyä asia myös niin, että itsekin pystyisit taas kunnioittamaan miestäsi.
Jos nämäkään keinot eivät toimi eikä mikään muutu (ei tosin kannata odottaakaan, että kaikki korjaantuisi heti) niin en itse keksi enää kuin sen kovan tien. Eli asumuserolla uhaten voit kiristää häntä sinne terapiaan ja jos ei suostu, niin muutat lasten kanssa erilleen ensin kokeiluluontoisesti ja jos ei auta, niin oikea ero. Ei tuo noinkaan vaan toimi. Tuossa pehmeässä tavassa joudut itse venymään epäreilun paljon, mutta en kyllä itse ainakaan keksi muutakaan, kun mies on nyt noin vaikea.
Ap mikä tilanne? Täällä on tullut paljon neuvoja ja näkökulmia joihin et ole kommentoinut. Vai oliko tämäkin taas perustrolli...
Tulee kuva että mies kiusaa perhettään sytyttelemällä valot ym. Että näyttää, että tässä on näin ankea vaihtoehto, paras nukkua. Väsynyt ja neuvoton tekee kiusaa omalle perheelle? Ja mies vaikuttaa rasittavan lapselliselta kun ei suostu tutkimustietoa kuuntelemaan. On sanonta että jos olet viisain huoneessa, olet väärässä huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin, että "jep, et saakaan päättää mistään, kun et ole yhtään viitsinyt perehtyä suosituksiin. Niin kauan kunnes luet edes puolet niistä lasten kasvatusmateriaaleista mitä minä olen lukenut, niin teemme minun tavallani."
Sitten varaa aika perheneuvolaan tai pariterapeutille ja kieltäydy keskustelemasta asiasta ennen kuin terapeutin vastaanotolla"Emme pysty puhumaan tästä kahdestaan riitelemättä, joten en uskalla riskeerata suhdettamme puhumalla tästä nyt. Voidaan puhua aiheesta sitten terapiassa"
Ei ole oikein tai fiksua sanoa noin. Lietsoo vain eripuraa ja on autoritäärinen tapa väheksyä toista ja kertoa itse olevansa vain oikeassa. Luuletko todella että parisuhteen ongelmat paranee tuollaisella käytöksellä?
Loukkaantuisin todella paljon, jos puolisoni sanoisi minulle noin, oli kyse sitten nmistä asiasta tahansa, lasten kasvatuksesta tai autolla ajosta. Kyllä toista pitää kunnioittaa, vaikka olisikin eri mieltä. Asia vaatii keskustelua. Ei toisen mollaamista.
Hahmotat tilanteen minusta väärin. Tuo mitä sanot pätisi jos mies olisi ystävällisesti ehdottanut tapaa x ja kuunnellut ap:ta ja ollut perustellusti eri mieltä. Mutta mies ei itse kunnioita ap:ta tippaakaan ja loukkaa häntä koko ajan käytöksellään, sen lisäksi, että konkreettisesti hankaloittaa hänen arkeaan. Tuo mitä minä ehdotin on normaali reaktio miehen käytökseen ja voi toimia herättäjänä realiteetteihin. Miehen tunteiden ympärillä hipsuttelu viestittää hänelle että hän toimii järkevästi ja aikuismaisesti, mikä ei ole totta. Tämä toimintatapa ei vie tilannetta ratkaisua kohti.
Ja ap on jo yrittänyt järkevää keskustelua monta kertaa.
Joo, tunnen paljon isiä jotka toimii ruutuajan suhteen noin. Onneksi äidit on yleensä fiksumpia, no ei aina... Oma mies antoi helposti pienelle lapselle ruudun jos lapsi oli "hankala", vaati paljon huomiota. Mies perusteli sillä että ei vaan itse jaksa. No oli sentään rehellistä puhetta, ei väittänyt jotain periaattellista bullshittiä. Mutta tästä väännettiin, että minkä verran pitää jaksaa vaikka ei jaksaisikaan, kun on vanhempi. Mun mielestä enemmän kuin miehen. Oli sitten äitimyytti vai mikä, mutta en typistänyt ruudulla lapsen tunteita.
Alue: Aihe vapaa
Jos eroaa, niin voi tulla yhteishuoltajuus. Kun lapset ovat isänsä luona, ehkä jopa joka toisen viikon, niin sitten mies saa soveltaa niitä omia periaatteitansa ihan vapaasti. Pahimmassa tapauksessa lapset isällä ollessaan katsovat telkkaria aamusta iltaan, ja nukkuvat ja syövät milloin sattuu. Eli erokaan ei välttämättä ratkaise ongelmaa.