Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten selvittää tällainen parisuhdeongelma? Erimielisyys lasten kasvatuksesta
Olemme aivan samaa mieltä lasten kasvatukseen liittyvistä päämääristä eli siis siitä, että millaista lopputulosta halutaan. Esim. että lapset saa syödä vain vähän karkkia tai että lasten pitää nukkua eikä kukkua yöt (myös vauvana) tai että jos uhmaikäistä kiukuttaa niin kiukuttelu pitää sillä hetkellä yrittää saada loppumaan ja lapsi olemaan vähintään neutraalilla mielellä. Tai että lasten ruutuaika pitää olla rajattua. Tällaisia oltiin keskusteltu ihan ennen lastentekoon ryhtymistäkin, joten luulin, että asiassa ei tule ongelmaa eikä riitaa.
Lasten synnyttyä onkin käynyt ilmi, että olemme täysin eri mieltä keinoista, joilla noihin päämääriin pitäisi päästä. Ja niistä tulee meille koko ajan riitaa.
Esim. että kun lasten pitäisi nukkua yöllä, niin minun mielestä jos lapsi herää kesken yön (ihan vauvanakin, mutta myös isompana), niin siinä pimeässä häntä rauhotellaan ja yritetään saada itsestään nukahtamaan uudelleen. Ja minun mielestä toinen meistä voi tämän tehdä ja toinen yrittää jatkaa unia. Miehen mielestä taas pitää heti lapsen (tai vauvan) herättyä laittaa kaikki valot päälle, jotta voidaan selvittää mikä on lapsella/vauvalla hätänä ja sitten meidän yhdessä pitää siinä valosassa keskustella että mikä on vialla ja yrittää keksiä toimenpiteitä asioiden korjaamiseksi (esim. etsiä uusi pehmolelu kaapista, jos vanhat ei kelvannutkaan tai viedä vauva kylpyhuoneeseen vaihtamaan vaippa jos se yksi pissa siellä vaipassa estää unen tms). Tai tuo uhmaikäinen kiukuttelee. Minun mielestä aikuisen pitää auttaa lasta oppimaan rauhoittumaan itse ottamalla vaikka syliin ja lohduttamalla tms. Miehen mielestä taas kiukuttelijalle pitää iskeä tabletilta videot käteen, jotta huuto loppuu. Tai tuo rajattu ruutuaika: Minun mielestä jotain päätetään ja siitä pidetään kiinni. Miehen mielestä taas jos lapsi alkaa itkemään niin lapsen voi aina rauhoittaa videoilla vaikka ruutuaika olisi kuinka täynnä jo siltä päivältä.
Toimimme siis käytännössä ihan eri suuntiin näissä tilanteissa vaikka päämäärä on sama. Kun näistä keinoista puhutaan niin tulee vain riita, koska miehen mielestä hän ei koskaan saa päättää niitä keinoja. Mutta mies ei koskaan ole lukenut yhtään kasvatusopasta tai edes yhtä nettisivua mistään näistä unikouluista tai uhmaikäisen kiukun kanssa toimimisesta eikä kertaakaan ollut neuvolassa mukana. Miehen keinot on asioita mitä hän keksii päästään. Minä taas olen lukenut näistä aiheista vaikka kuinka monta opaskirjaa ja minun keinot on asioita joita ammattilaiset kirjoittaa niissä kirjoitta tai neuvolassa käskee minua tekemään.
Miten selvittää tällainen parisuhdeongelma?
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa auta kuin molempien vaan sietää toistensa erilaisia tapoja. Ei ne lapset pilalle mene kummankaan laisesta kasvatuksesta, joten ei sitä niin kauhean vakavasti tarvitse ottaa.
Ai ei mene pilalle!? Hyvänen aika nimenomaa ristiriitainen kasvatustyyli on pahinta mitä voit lapselle tehdä!
No huhhuh! Relaa vähän, eiköhän pahinta ole, kun vanhemmat "kasvaa erilleen" (=lakkaa kunniottamasta toisiaan) ja eroaa. Tai sitten jotain kunnon kaltoinkohtelua..
Jos ei halua ristiriitaa, niin joustaa sitten, sehän on hyvä. Minä joustaisin kyllä mutta vain jaksamiseni mukaan, se tuommoisessa yöhörhöilyssä ihan ensimmäisenä tulisi vastaan.
Mitään lapsellisempaa en ole kuullutkaan kuin kasvatusoppaisiin ja "tieteeseen" vetoaminen. Jos harrastat tällaisten lukemista ja niissä on mielestäsi hyviä ideoita, niin voit sinä niitä miehelle esittää ja perustella. Mutta ei hänen näkemyksensä ole sen huonompi kuin jonkun toisen. Haastaa voi, mutta kunnioitusta pitää olla mukana.
No tuossa valoasiassa ei ole kyse "näkemyksestä" vaan ihan puhtaasta faktasta, jossa mies on väärässä. Olettaen, ettei mies ole tekemässä uraa uurtavaa tutkimusta valon vaikutuksista melatoniinin eritykseen ja kumoamassa kaiken nykyisin tiedetyn.
Mies voi olla väärässä melatoniinin suhteen, mutta lastenkasvatuksessaan hän voi silti olla oikeassa.
Miehesi kuulostaa jääräpäiseltä, mutta sinä kuulostat joltain paljon pahemmalta.
Pahemmalta?
Minusta AP kuulostaa äidiltä, joka haluaa kasvattaa lapsistaan tasapainoisia aikuisia. Yrittää samalla myös ymmärtää miestä, joka parhaansa mukaan estää lapsia kasvamasta tasapainoiseksi aikuisiksi.
No tuo nyt on ihan asiatonta väittää näiden juttujen perusteella, ettei mies saa lapsia tasapainoisiksi kasvatettua.
Mutta tämä AP:n ulostulo ja hänen ahdistuksensa on taas jälleen sitä luokkaa, että voi vain toinen hysteerikkonainen ymmärtää. Olisi parempi, että hän ei olisi ikinä lukenut yhtäkään opaskirjaa ja "valaistunut". Hän on saanut synnytettyä huomattavasti pahemmat seuraukset tällä konfliktilla kuin mitä "tietämättömät" vanhemmat ovat minään aikoina saaneet lapsilleen aikaiseksi, vaikka ovat juottaneet appelsiinimehua vastasyntyneelle, käyttäneet kaatumakypäriä ja mitä kaikkea muuta hullun kuuloista.
Senkus vetää yhtä köyttä sen äijänsä kanssa. Parempi siitä tulee todellakin kuin alkaa riitelemään joka asiasta. Mitä kuulemma nytkin on asialistalla kymmeniä asioita. Haloo!
Saa kuvan kuin puolisoksi olisi sattumoisin valikoitunut joku moniongelmainen mielenterveyspotilas. Ja tää pitäisi nyt uskoa.
Kyllä on ongelmat vähissä, jos on ehjä perhe ja isäkin osallistuu lasten kasvatukseen. Uskomatonta, että tällaiset pikku kitkat nähdään oikein "parisuhdeongelmana" ja ketjussa myös avioeron perusteena.
Siitä vaan, mutta unohtakaa sitten ne tasapainoiset lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa voi muuta tehdä kuin erota. Miehelläsi on selvästi äärettömän heikko itsetunto eikä kestä omaa tietämättömyyttään.
Itse en olisi ikinä kyllä ottanut miestä joka ei kestä sitä että tiedän monista asioista enemmän kuin hän.
Aloitus on kyllä provo: kukaan opettaja ei toivottavasti ilmaise itseään yhtä heikosti ja huonolla kielellä kuin ap.
Tämä kuuluu niiden tarinoiden sarjaan, joissa on samantapainen juonirakenne:
- henkilöt: liitossa kärsivä vaimo, omituinen aviomies, vauva
- aihe: erimielisyys jostakin avioelämän arkeen kuuluvasta menettelytavasta
- syy: aviomiehen joustamattomuus
- seuraus: vaimon huoli lapsistaan, toivottomuus, avunpyyntö palstalta
- näkökulma: vain vaimon kertomus
- palstan normianalyysi: aviomies henkisesti keskenkasvuinen, narsistinen, itsetuntovammainen, pahantahtoinen jopa lapselleen
- palstan normiratkaisu: avioero, mahdollisimman pian
En sano, etteikö tarinan kuvaamia tilanteita olisi monissakin perheissä. Ne vain toistuvat täällä kovin usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa voi muuta tehdä kuin erota. Miehelläsi on selvästi äärettömän heikko itsetunto eikä kestä omaa tietämättömyyttään.
Itse en olisi ikinä kyllä ottanut miestä joka ei kestä sitä että tiedän monista asioista enemmän kuin hän.
Aloitus on kyllä provo: kukaan opettaja ei toivottavasti ilmaise itseään yhtä heikosti ja huonolla kielellä kuin ap.
Tämä kuuluu niiden tarinoiden sarjaan, joissa on samantapainen juonirakenne:
- henkilöt: liitossa kärsivä vaimo, omituinen aviomies, vauva
- aihe: erimielisyys jostakin avioelämän arkeen kuuluvasta menettelytavasta
- syy: aviomiehen joustamattomuus
- seuraus: vaimon huoli lapsistaan, toivottomuus, avunpyyntö palstalta
- näkökulma: vain vaimon kertomus
- palstan normianalyysi: aviomies henkisesti keskenkasvuinen, narsistinen, itsetuntovammainen, pahantahtoinen jopa lapselleen
- palstan normiratkaisu: avioero, mahdollisimman pianEn sano, etteikö tarinan kuvaamia tilanteita olisi monissakin perheissä. Ne vain toistuvat täällä kovin usein.
Sitten on myös yksinkertaista kirjoitustyyliä ja ammattina onkin joki filosofian tohtori. Todennäköistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat neuvoja siihen miten saat miehesi ymmärtämään aivan päivänselvän asian, että yöllä ei valoja. Miksi miehesi ei tätä halua ymmärtää. Onko hän muutenkin ns. "vaikea luonne". Kun sanot asiasta niin aloita sanomalla jotsin positiivista ja sen jälkeen negatiivinen asia. Usein menee helpommin niin perille.
Se valo oli vain yksi esimerkki. Vastaavia asioita on kymmeniä.
Olemme erimieltä kaikista keinoista ja kun niistä yritetään puhua niin tulee vain riita. Siihen halusin neuvoja. Ap
Nyrkkiä pöytään ja ilmoitat miehelle että neuvolaan ja terapiaan on osallistuttava, tai muuten haet eroa. Oikeasti myös alat valmistella asioitasi niin että pärjäät omillasi. Otat eron, jos jonninjoutava vänkääminen ja länkytys ei lopu, varsinkin kun vääntöä tulee käytännössä joka asiasta elämässä.
En ymmärrä miksi haluat tuhlata elämäsi ja parhaat vuotesi tuommoisen juntturan kanssa saman katon alla. Lapsillakin mukavammat oltavat kun ei tarvise elää huonossa ilmapiirissä ja epäjohdonmukaisen kasvatuksen vaikutuspiirissä.
Onko halukkaita isovanhempia lähistöllä jotta saisit joustavuutta päivähoitokuvioihin ja pääsisit töihin? Ei tarvitsisi taloudellisista syistä katselella tuota ukkoa enää yhtään kauempaa.
Ei mies ole ollut junttura ennen lasten syntymistä. Ennen lapsia ei ollut juurikaan riidan aiheita. Eikä nytkään ole muita kuin nuo lapsiin liittyvät. Mutta niitä sitten riittääkin :( . Mielestäni hän on ihan hyvä mies ja tämä parisuhdeongelma vaan pitää saada ratkaistua. En minä hänen kanssa pelkän rahan takia sitä paitsi ole. Ap
Siinä tapauksessa olet paljon minua kärsivällisempi, sillä yksistään tuo asenne ja marttyyrius lapsia koskevissa asioissa riittäisi siihen, että jonkin ajan kuluttua en enää pystyisi arvostamaan miestä ja suhtautumaan häneen tasavertaisena kumppanina.
Jos jokainen korjausehdotus päättyy siihen, että ”mies ei suostu”, niin minun osaltani homma olisi siinä, nyt kuitenkin on kyse asioista, joissa vallitsee asiantuntijoiden keskuudessa varsin yksimielinen käsitys siitä mikä olisi oikein, ja itseään olisi helppo sivistää.
Onko aikaisemmin ollut niin, että olette olleet valmiiksi samoilla linjoilla asioista, jolloin miehen todellinen luonne ei ole tullut esiin kun ei ole tarvinnut vääntää, vai oletteko päässeet sopuun vastakkaisista näkemyksistä huolimatta?
Ymmärrän sen, että kasvatusasioissa voi olla vähän pihalla, mutta sitä en, ettei ole mitään kiinnostusta perehtyä asiaan tai tehdä yhtään mitään mitä toinen pyytää, kuten osallistua neuvolakäynneille, mennä pariterapiaan, tai edes lukea jokin kirja tai artikkeli. Kuten totesin, kyllä siinä vaiheessa katoaisi kiintymys ja kunnioitus hyvin pian, erityisesti kun kyseessä on omien lasten hyvinvointi joka tuolla typeryydellä vaarannetaan.
Miehen "En suostu mihinkään!"-valtapelimarttyyriasennehan on ihan suoraan henkistä väkivaltaa. Pitää tehdä kuten hän haluaa, vaikka siinä ei olisi järkeä ja se on jopa haitallista, muuten alkaa kitinä, mökötys, vinkuminen ja marttyyriulvonta kuin pahimmalla teinillä, joka kapinoi mälsää äitiään vastaan.
Puolisoaan kunnioittava henkilö ei seiso häntä vastaan vaan hänen rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa auta kuin molempien vaan sietää toistensa erilaisia tapoja. Ei ne lapset pilalle mene kummankaan laisesta kasvatuksesta, joten ei sitä niin kauhean vakavasti tarvitse ottaa.
Ai ei mene pilalle!? Hyvänen aika nimenomaa ristiriitainen kasvatustyyli on pahinta mitä voit lapselle tehdä!
No huhhuh! Relaa vähän, eiköhän pahinta ole, kun vanhemmat "kasvaa erilleen" (=lakkaa kunniottamasta toisiaan) ja eroaa. Tai sitten jotain kunnon kaltoinkohtelua..
Jos ei halua ristiriitaa, niin joustaa sitten, sehän on hyvä. Minä joustaisin kyllä mutta vain jaksamiseni mukaan, se tuommoisessa yöhörhöilyssä ihan ensimmäisenä tulisi vastaan.
Mitään lapsellisempaa en ole kuullutkaan kuin kasvatusoppaisiin ja "tieteeseen" vetoaminen. Jos harrastat tällaisten lukemista ja niissä on mielestäsi hyviä ideoita, niin voit sinä niitä miehelle esittää ja perustella. Mutta ei hänen näkemyksensä ole sen huonompi kuin jonkun toisen. Haastaa voi, mutta kunnioitusta pitää olla mukana.
No tuossa valoasiassa ei ole kyse "näkemyksestä" vaan ihan puhtaasta faktasta, jossa mies on väärässä. Olettaen, ettei mies ole tekemässä uraa uurtavaa tutkimusta valon vaikutuksista melatoniinin eritykseen ja kumoamassa kaiken nykyisin tiedetyn.
Mies voi olla väärässä melatoniinin suhteen, mutta lastenkasvatuksessaan hän voi silti olla oikeassa.
Miehesi kuulostaa jääräpäiseltä, mutta sinä kuulostat joltain paljon pahemmalta.
Pahemmalta?
Minusta AP kuulostaa äidiltä, joka haluaa kasvattaa lapsistaan tasapainoisia aikuisia. Yrittää samalla myös ymmärtää miestä, joka parhaansa mukaan estää lapsia kasvamasta tasapainoiseksi aikuisiksi.No tuo nyt on ihan asiatonta väittää näiden juttujen perusteella, ettei mies saa lapsia tasapainoisiksi kasvatettua.
Mutta tämä AP:n ulostulo ja hänen ahdistuksensa on taas jälleen sitä luokkaa, että voi vain toinen hysteerikkonainen ymmärtää. Olisi parempi, että hän ei olisi ikinä lukenut yhtäkään opaskirjaa ja "valaistunut". Hän on saanut synnytettyä huomattavasti pahemmat seuraukset tällä konfliktilla kuin mitä "tietämättömät" vanhemmat ovat minään aikoina saaneet lapsilleen aikaiseksi, vaikka ovat juottaneet appelsiinimehua vastasyntyneelle, käyttäneet kaatumakypäriä ja mitä kaikkea muuta hullun kuuloista.
Senkus vetää yhtä köyttä sen äijänsä kanssa. Parempi siitä tulee todellakin kuin alkaa riitelemään joka asiasta. Mitä kuulemma nytkin on asialistalla kymmeniä asioita. Haloo!
Saa kuvan kuin puolisoksi olisi sattumoisin valikoitunut joku moniongelmainen mielenterveyspotilas. Ja tää pitäisi nyt uskoa.
Kyllä on ongelmat vähissä, jos on ehjä perhe ja isäkin osallistuu lasten kasvatukseen. Uskomatonta, että tällaiset pikku kitkat nähdään oikein "parisuhdeongelmana" ja ketjussa myös avioeron perusteena.
Siitä vaan, mutta unohtakaa sitten ne tasapainoiset lapset.
Olet oikeassa. Mieluummin sitä antaisi periksi, kuin riitelisi jatkuvasti. Mutta eikö suakin alkaisi pänniä, jos vuosikausia joutuisit töissä tekemään asioita mielestäsi väärin. Mutta et voisi muuttaa tai ehdottaa uutta toimintatapaa, koska siitä tulisi riita. No työpaikalla sen ehkä vielä kestäisi, mutta olisi aika kuluttava tilanne kotona. Joutuisit koko ajan käytännössä toimimaan vastoin parempaa tietämystäsi ja arvojasi, jotta sopu perheessä säilyisi. Aika huono ihmisenmalli sitä olisi myös lapsille. Ihminen, joka ei toimi arvojensa mukaan, eikä siten pysty perustelemaan tekojaan arvoillaan. Kun lapset kasvaa isoiksi, niin tunsivatko ne sinut vai sen, joka hiipi varpaillaan, teki niinkuin toinen halusi ja piti huolta siitä että sopu perheessä säilyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, mä tiedän mitä mä tuossa tilanteessa tekisin. Mä räjähtäisin miehelle, että ”etkö sä s***nan pässi tajua, että sun tapasi vahingoittaa sun lastasi!?! Mun on pakko suojella tätä sun lastasi sulta, kun sä et vaivaudu edes ottamaan selvää mikä sille on hyväksi ja mikä ei. Tiedätkö miksi kutsutaan isää joka mieluummin vahingoittaa lastaan kuin tekee niin kuin lasten äiti pyytää? PASKAKSI ISÄKSI!”
Mutta mä olenkin mulkku akka jota ei hirveästi kiinnosta idioottien mökötykset.
Vierailija kirjoitti:
Hah, mä tiedän mitä mä tuossa tilanteessa tekisin. Mä räjähtäisin miehelle, että ”etkö sä s***nan pässi tajua, että sun tapasi vahingoittaa sun lastasi!?! Mun on pakko suojella tätä sun lastasi sulta, kun sä et vaivaudu edes ottamaan selvää mikä sille on hyväksi ja mikä ei. Tiedätkö miksi kutsutaan isää joka mieluummin vahingoittaa lastaan kuin tekee niin kuin lasten äiti pyytää? PASKAKSI ISÄKSI!”
Mutta mä olenkin mulkku akka jota ei hirveästi kiinnosta idioottien mökötykset.
Hah. Kokeiltu on tuotakin, ei auta mutta on ikävää lapsille. Lopputuloksena riita ja mököttävä mies. Eikä mikään muutu. Mies haluaa tehdä asiat omalla tavallaan (=nukkumaan mennään milloin sattuu, ruutuaikaa on iltamyöhään, ulkoilla ei tarvitse, ruokia yökötellään jne jne). Mulle jää vaihtoehdoksi näyttää se toisenlainen tapa ja toivoa, että lapsista kasvaa fiksuja. Tai lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah, mä tiedän mitä mä tuossa tilanteessa tekisin. Mä räjähtäisin miehelle, että ”etkö sä s***nan pässi tajua, että sun tapasi vahingoittaa sun lastasi!?! Mun on pakko suojella tätä sun lastasi sulta, kun sä et vaivaudu edes ottamaan selvää mikä sille on hyväksi ja mikä ei. Tiedätkö miksi kutsutaan isää joka mieluummin vahingoittaa lastaan kuin tekee niin kuin lasten äiti pyytää? PASKAKSI ISÄKSI!”
Mutta mä olenkin mulkku akka jota ei hirveästi kiinnosta idioottien mökötykset.Hah. Kokeiltu on tuotakin, ei auta mutta on ikävää lapsille. Lopputuloksena riita ja mököttävä mies. Eikä mikään muutu. Mies haluaa tehdä asiat omalla tavallaan (=nukkumaan mennään milloin sattuu, ruutuaikaa on iltamyöhään, ulkoilla ei tarvitse, ruokia yökötellään jne jne). Mulle jää vaihtoehdoksi näyttää se toisenlainen tapa ja toivoa, että lapsista kasvaa fiksuja. Tai lähteä.
Ruokia yökötellään-? siis aikuinen yököttelee ruokaa jota on kokattu??? Kyllä minä eroaisin tuossa vaiheessa. Ja lapsille on tärkeää että he nukkuvat riittävästi ja tarpeeksi ja vanhempien tehtävänä on huolehtia siitä. Eroaisin kyllä tuostakin, säännöllinen rytmi on parhainta lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah, mä tiedän mitä mä tuossa tilanteessa tekisin. Mä räjähtäisin miehelle, että ”etkö sä s***nan pässi tajua, että sun tapasi vahingoittaa sun lastasi!?! Mun on pakko suojella tätä sun lastasi sulta, kun sä et vaivaudu edes ottamaan selvää mikä sille on hyväksi ja mikä ei. Tiedätkö miksi kutsutaan isää joka mieluummin vahingoittaa lastaan kuin tekee niin kuin lasten äiti pyytää? PASKAKSI ISÄKSI!”
Mutta mä olenkin mulkku akka jota ei hirveästi kiinnosta idioottien mökötykset.Hah. Kokeiltu on tuotakin, ei auta mutta on ikävää lapsille. Lopputuloksena riita ja mököttävä mies. Eikä mikään muutu. Mies haluaa tehdä asiat omalla tavallaan (=nukkumaan mennään milloin sattuu, ruutuaikaa on iltamyöhään, ulkoilla ei tarvitse, ruokia yökötellään jne jne). Mulle jää vaihtoehdoksi näyttää se toisenlainen tapa ja toivoa, että lapsista kasvaa fiksuja. Tai lähteä.
Oletko naimisissa teinin vai aikuisen kanssa? Mököttää ja yököttelee ja riitelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah, mä tiedän mitä mä tuossa tilanteessa tekisin. Mä räjähtäisin miehelle, että ”etkö sä s***nan pässi tajua, että sun tapasi vahingoittaa sun lastasi!?! Mun on pakko suojella tätä sun lastasi sulta, kun sä et vaivaudu edes ottamaan selvää mikä sille on hyväksi ja mikä ei. Tiedätkö miksi kutsutaan isää joka mieluummin vahingoittaa lastaan kuin tekee niin kuin lasten äiti pyytää? PASKAKSI ISÄKSI!”
Mutta mä olenkin mulkku akka jota ei hirveästi kiinnosta idioottien mökötykset.Hah. Kokeiltu on tuotakin, ei auta mutta on ikävää lapsille. Lopputuloksena riita ja mököttävä mies. Eikä mikään muutu. Mies haluaa tehdä asiat omalla tavallaan (=nukkumaan mennään milloin sattuu, ruutuaikaa on iltamyöhään, ulkoilla ei tarvitse, ruokia yökötellään jne jne). Mulle jää vaihtoehdoksi näyttää se toisenlainen tapa ja toivoa, että lapsista kasvaa fiksuja. Tai lähteä.
Mä lähtisin. Ei tarvis edes miettiä, mitä mä keskenkasvuisella kiviriipalla teen joka vain vahingoittaa lastensa kasvua ja kehitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa auta kuin molempien vaan sietää toistensa erilaisia tapoja. Ei ne lapset pilalle mene kummankaan laisesta kasvatuksesta, joten ei sitä niin kauhean vakavasti tarvitse ottaa.
Ai ei mene pilalle!? Hyvänen aika nimenomaa ristiriitainen kasvatustyyli on pahinta mitä voit lapselle tehdä!
No huhhuh! Relaa vähän, eiköhän pahinta ole, kun vanhemmat "kasvaa erilleen" (=lakkaa kunniottamasta toisiaan) ja eroaa. Tai sitten jotain kunnon kaltoinkohtelua..
Jos ei halua ristiriitaa, niin joustaa sitten, sehän on hyvä. Minä joustaisin kyllä mutta vain jaksamiseni mukaan, se tuommoisessa yöhörhöilyssä ihan ensimmäisenä tulisi vastaan.
Mitään lapsellisempaa en ole kuullutkaan kuin kasvatusoppaisiin ja "tieteeseen" vetoaminen. Jos harrastat tällaisten lukemista ja niissä on mielestäsi hyviä ideoita, niin voit sinä niitä miehelle esittää ja perustella. Mutta ei hänen näkemyksensä ole sen huonompi kuin jonkun toisen. Haastaa voi, mutta kunnioitusta pitää olla mukana.
No tuossa valoasiassa ei ole kyse "näkemyksestä" vaan ihan puhtaasta faktasta, jossa mies on väärässä. Olettaen, ettei mies ole tekemässä uraa uurtavaa tutkimusta valon vaikutuksista melatoniinin eritykseen ja kumoamassa kaiken nykyisin tiedetyn.
Mies voi olla väärässä melatoniinin suhteen, mutta lastenkasvatuksessaan hän voi silti olla oikeassa.
Miehesi kuulostaa jääräpäiseltä, mutta sinä kuulostat joltain paljon pahemmalta.
Pahemmalta?
Minusta AP kuulostaa äidiltä, joka haluaa kasvattaa lapsistaan tasapainoisia aikuisia. Yrittää samalla myös ymmärtää miestä, joka parhaansa mukaan estää lapsia kasvamasta tasapainoiseksi aikuisiksi.No tuo nyt on ihan asiatonta väittää näiden juttujen perusteella, ettei mies saa lapsia tasapainoisiksi kasvatettua.
Mutta tämä AP:n ulostulo ja hänen ahdistuksensa on taas jälleen sitä luokkaa, että voi vain toinen hysteerikkonainen ymmärtää. Olisi parempi, että hän ei olisi ikinä lukenut yhtäkään opaskirjaa ja "valaistunut". Hän on saanut synnytettyä huomattavasti pahemmat seuraukset tällä konfliktilla kuin mitä "tietämättömät" vanhemmat ovat minään aikoina saaneet lapsilleen aikaiseksi, vaikka ovat juottaneet appelsiinimehua vastasyntyneelle, käyttäneet kaatumakypäriä ja mitä kaikkea muuta hullun kuuloista.
Senkus vetää yhtä köyttä sen äijänsä kanssa. Parempi siitä tulee todellakin kuin alkaa riitelemään joka asiasta. Mitä kuulemma nytkin on asialistalla kymmeniä asioita. Haloo!
Saa kuvan kuin puolisoksi olisi sattumoisin valikoitunut joku moniongelmainen mielenterveyspotilas. Ja tää pitäisi nyt uskoa.
Kyllä on ongelmat vähissä, jos on ehjä perhe ja isäkin osallistuu lasten kasvatukseen. Uskomatonta, että tällaiset pikku kitkat nähdään oikein "parisuhdeongelmana" ja ketjussa myös avioeron perusteena.
Siitä vaan, mutta unohtakaa sitten ne tasapainoiset lapset.
Olet oikeassa. Mieluummin sitä antaisi periksi, kuin riitelisi jatkuvasti. Mutta eikö suakin alkaisi pänniä, jos vuosikausia joutuisit töissä tekemään asioita mielestäsi väärin. Mutta et voisi muuttaa tai ehdottaa uutta toimintatapaa, koska siitä tulisi riita. No työpaikalla sen ehkä vielä kestäisi, mutta olisi aika kuluttava tilanne kotona. Joutuisit koko ajan käytännössä toimimaan vastoin parempaa tietämystäsi ja arvojasi, jotta sopu perheessä säilyisi. Aika huono ihmisenmalli sitä olisi myös lapsille. Ihminen, joka ei toimi arvojensa mukaan, eikä siten pysty perustelemaan tekojaan arvoillaan. Kun lapset kasvaa isoiksi, niin tunsivatko ne sinut vai sen, joka hiipi varpaillaan, teki niinkuin toinen halusi ja piti huolta siitä että sopu perheessä säilyy.
Ei sinun tarvitse muuttaa arvojasi, et sinä ole mikään arvosoturi. Voit aivan rauhassa pitää mielipiteesi, kunhan käsität vaan ja ennen kaikkea hyväksyt, että kaikki asiat eivät ole sinun kontrolloitavissa.
Sinun parempi tietämyksesi on oma käsityksesi asiasta. Maailman sivu on ihmisiä kasvatettu ilman oppaita ja parempaa tietämystäsi.
Minä olen ollut paljon eri mieltä asioista mieheni kanssa ja antanut periksi. Tosin olen sitten jälkikäteen huomannut, että mies olikin oikeassa, niin käsittämättömältä kuin se tuntuikin. Jos sellainen ajatus pelottaa, niin kaiva poterosi syvemmäksi.
Tietysti minäkin kerron mielipiteeni avioliitossani ihan yhtä kiihkeästi kuin olen sitä täälläkin kertomassa, mutta jos mies ei kuuntele/on eri mieltä, annan olla. Minulle se ei ole mikään tasa-arvo-ongelma.
En häpeä ollenkaan sitä ihmisenmallia, mitä lapsillemme annamme. Olemme sovinnontekijöitä ja mieskin kyllä kuuntelee minua aina paremmin mitä vähemmän olen asenteellinen häntä kohtaan. Minä en ole mikään kynnysmatto, mutta ainahan se epämieluisampi vaihtoehto pitää kuvata mahdollisimman negatiivisesti värittyneesti. Lapseni kyllä tuntevat molemmat vanhempansa ja heidän ajatuksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ah niin tyypillinen mies. Hänen mielestään asiat kulminoituvat siihen kumpi saa päättää, eli parisuhde on valtataistelukenttä.
Kasvatus nyt ei vaan ole mitä tahansa vaan on hyviä ja huonoja menetelmiä. Hyvillä menetelmillä päästään haluttuun lopputulokseen, huonoilla ei. Kasvatuksen tähtäin on pitkällä tulevaisuudessa eikä vanhempien senhetkisessä mukavuudessa. Jo alussa voi tehdä kohtalokkaita virhevalintoja.
Vahvasti olen sitä mieltä että miehen olisi ensin perehdyttävä kasvatusaiheiseen kirjallisuuteen, tutkimuksiin yms. oikeaan tietoon ennenkuin vaatii päätösvaltaa. Nämä asiat vaikuttavat lapsen koko tulevaisuuteen.
Terv. Äiti, jolla on kolme menestyvää aikuista lasta.
Tämä tässä osui asian ytimeen. Näytäppäs tämä miehellesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah, mä tiedän mitä mä tuossa tilanteessa tekisin. Mä räjähtäisin miehelle, että ”etkö sä s***nan pässi tajua, että sun tapasi vahingoittaa sun lastasi!?! Mun on pakko suojella tätä sun lastasi sulta, kun sä et vaivaudu edes ottamaan selvää mikä sille on hyväksi ja mikä ei. Tiedätkö miksi kutsutaan isää joka mieluummin vahingoittaa lastaan kuin tekee niin kuin lasten äiti pyytää? PASKAKSI ISÄKSI!”
Mutta mä olenkin mulkku akka jota ei hirveästi kiinnosta idioottien mökötykset.Hah. Kokeiltu on tuotakin, ei auta mutta on ikävää lapsille. Lopputuloksena riita ja mököttävä mies. Eikä mikään muutu. Mies haluaa tehdä asiat omalla tavallaan (=nukkumaan mennään milloin sattuu, ruutuaikaa on iltamyöhään, ulkoilla ei tarvitse, ruokia yökötellään jne jne). Mulle jää vaihtoehdoksi näyttää se toisenlainen tapa ja toivoa, että lapsista kasvaa fiksuja. Tai lähteä.
Mä lähtisin. Ei tarvis edes miettiä, mitä mä keskenkasvuisella kiviriipalla teen joka vain vahingoittaa lastensa kasvua ja kehitystä?
Joo, on aivan tunnettu tosiasia, että lapset ei kaipaa mitään isää elämäänsä, jos heillä jo on täydellinen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenkasvatusoppaiden kirjoittajien olisi hyvä lukea, minkälaista eripuraa saavat seuraajiensa perheissä aikaiseksi, kun heikko- ja vääräuskoiset puolisot eristetään. Rahaa tulee->lapset voivat pahoin. Aika moraalitonta.
Jos mammat olisivat oikeasti näin kiinnostuneita lastensa kasvun positiivisesta kehityksestä, niin avioerotilastot olisi jo heidän osaltaan korjattu.
Hei, AP!
Luin ensimmäisiä viestejäsi. Niiden perusteella toimit oikein. Kasvattajan tulee pitää sanansa, jotta pysyy määrätietoisena ja turvallisena. T. Varhaiskasvatuksen opettaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah, mä tiedän mitä mä tuossa tilanteessa tekisin. Mä räjähtäisin miehelle, että ”etkö sä s***nan pässi tajua, että sun tapasi vahingoittaa sun lastasi!?! Mun on pakko suojella tätä sun lastasi sulta, kun sä et vaivaudu edes ottamaan selvää mikä sille on hyväksi ja mikä ei. Tiedätkö miksi kutsutaan isää joka mieluummin vahingoittaa lastaan kuin tekee niin kuin lasten äiti pyytää? PASKAKSI ISÄKSI!”
Mutta mä olenkin mulkku akka jota ei hirveästi kiinnosta idioottien mökötykset.Hah. Kokeiltu on tuotakin, ei auta mutta on ikävää lapsille. Lopputuloksena riita ja mököttävä mies. Eikä mikään muutu. Mies haluaa tehdä asiat omalla tavallaan (=nukkumaan mennään milloin sattuu, ruutuaikaa on iltamyöhään, ulkoilla ei tarvitse, ruokia yökötellään jne jne). Mulle jää vaihtoehdoksi näyttää se toisenlainen tapa ja toivoa, että lapsista kasvaa fiksuja. Tai lähteä.
Mä lähtisin. Ei tarvis edes miettiä, mitä mä keskenkasvuisella kiviriipalla teen joka vain vahingoittaa lastensa kasvua ja kehitystä?
Joo, on aivan tunnettu tosiasia, että lapset ei kaipaa mitään isää elämäänsä, jos heillä jo on täydellinen äiti.
On aivan tunnettu tosiasia, että lapset kaipaa turvallisia rutiineja elämäänsä, ja aikuista joka auttaa heitä kasvamaan. Aikuisen sukupuolella tai oikeastaan edes sukulaisuussuhteella ei ole niin suurta merkitystä, kunhan hän pystyy turvaamaan tasapainoisen kasvuympäristön. Lapsi ei kaipaa elämäänsä aikuisia jotka heikentävät näitä kasvuedellytyksiä.
Arvoisa ap. Lakkaa arvostelemasta miestäsi. Todella pikkumaista viilaamista. Kun arvostaa toisen vanhemmuutta, ei ole tarpeen jatkuvasti vääntää pikkuasioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa auta kuin molempien vaan sietää toistensa erilaisia tapoja. Ei ne lapset pilalle mene kummankaan laisesta kasvatuksesta, joten ei sitä niin kauhean vakavasti tarvitse ottaa.
Ai ei mene pilalle!? Hyvänen aika nimenomaa ristiriitainen kasvatustyyli on pahinta mitä voit lapselle tehdä!
No huhhuh! Relaa vähän, eiköhän pahinta ole, kun vanhemmat "kasvaa erilleen" (=lakkaa kunniottamasta toisiaan) ja eroaa. Tai sitten jotain kunnon kaltoinkohtelua..
Jos ei halua ristiriitaa, niin joustaa sitten, sehän on hyvä. Minä joustaisin kyllä mutta vain jaksamiseni mukaan, se tuommoisessa yöhörhöilyssä ihan ensimmäisenä tulisi vastaan.
Mitään lapsellisempaa en ole kuullutkaan kuin kasvatusoppaisiin ja "tieteeseen" vetoaminen. Jos harrastat tällaisten lukemista ja niissä on mielestäsi hyviä ideoita, niin voit sinä niitä miehelle esittää ja perustella. Mutta ei hänen näkemyksensä ole sen huonompi kuin jonkun toisen. Haastaa voi, mutta kunnioitusta pitää olla mukana.
No tuossa valoasiassa ei ole kyse "näkemyksestä" vaan ihan puhtaasta faktasta, jossa mies on väärässä. Olettaen, ettei mies ole tekemässä uraa uurtavaa tutkimusta valon vaikutuksista melatoniinin eritykseen ja kumoamassa kaiken nykyisin tiedetyn.
Mies voi olla väärässä melatoniinin suhteen, mutta lastenkasvatuksessaan hän voi silti olla oikeassa.
Miehesi kuulostaa jääräpäiseltä, mutta sinä kuulostat joltain paljon pahemmalta.
Pahemmalta?
Minusta AP kuulostaa äidiltä, joka haluaa kasvattaa lapsistaan tasapainoisia aikuisia. Yrittää samalla myös ymmärtää miestä, joka parhaansa mukaan estää lapsia kasvamasta tasapainoiseksi aikuisiksi.No tuo nyt on ihan asiatonta väittää näiden juttujen perusteella, ettei mies saa lapsia tasapainoisiksi kasvatettua.
Mutta tämä AP:n ulostulo ja hänen ahdistuksensa on taas jälleen sitä luokkaa, että voi vain toinen hysteerikkonainen ymmärtää. Olisi parempi, että hän ei olisi ikinä lukenut yhtäkään opaskirjaa ja "valaistunut". Hän on saanut synnytettyä huomattavasti pahemmat seuraukset tällä konfliktilla kuin mitä "tietämättömät" vanhemmat ovat minään aikoina saaneet lapsilleen aikaiseksi, vaikka ovat juottaneet appelsiinimehua vastasyntyneelle, käyttäneet kaatumakypäriä ja mitä kaikkea muuta hullun kuuloista.
Senkus vetää yhtä köyttä sen äijänsä kanssa. Parempi siitä tulee todellakin kuin alkaa riitelemään joka asiasta. Mitä kuulemma nytkin on asialistalla kymmeniä asioita. Haloo!
Saa kuvan kuin puolisoksi olisi sattumoisin valikoitunut joku moniongelmainen mielenterveyspotilas. Ja tää pitäisi nyt uskoa.
Kyllä on ongelmat vähissä, jos on ehjä perhe ja isäkin osallistuu lasten kasvatukseen. Uskomatonta, että tällaiset pikku kitkat nähdään oikein "parisuhdeongelmana" ja ketjussa myös avioeron perusteena.
Siitä vaan, mutta unohtakaa sitten ne tasapainoiset lapset.
Se ei ole hysteriaa, että haluaa nukkua yöllä. 3 vuotta heräilleen lapsen äitinä tuo, että mies herättää äidin jo melkein nukuttaman lapsen (mies lyö valot päälle kun äiti imettää vauvaa puoliunessa) tuntuu aivan hirveältä.
Alue: Aihe vapaa
Siinä tapauksessa olet paljon minua kärsivällisempi, sillä yksistään tuo asenne ja marttyyrius lapsia koskevissa asioissa riittäisi siihen, että jonkin ajan kuluttua en enää pystyisi arvostamaan miestä ja suhtautumaan häneen tasavertaisena kumppanina.
Jos jokainen korjausehdotus päättyy siihen, että ”mies ei suostu”, niin minun osaltani homma olisi siinä, nyt kuitenkin on kyse asioista, joissa vallitsee asiantuntijoiden keskuudessa varsin yksimielinen käsitys siitä mikä olisi oikein, ja itseään olisi helppo sivistää.
Onko aikaisemmin ollut niin, että olette olleet valmiiksi samoilla linjoilla asioista, jolloin miehen todellinen luonne ei ole tullut esiin kun ei ole tarvinnut vääntää, vai oletteko päässeet sopuun vastakkaisista näkemyksistä huolimatta?
Ymmärrän sen, että kasvatusasioissa voi olla vähän pihalla, mutta sitä en, ettei ole mitään kiinnostusta perehtyä asiaan tai tehdä yhtään mitään mitä toinen pyytää, kuten osallistua neuvolakäynneille, mennä pariterapiaan, tai edes lukea jokin kirja tai artikkeli. Kuten totesin, kyllä siinä vaiheessa katoaisi kiintymys ja kunnioitus hyvin pian, erityisesti kun kyseessä on omien lasten hyvinvointi joka tuolla typeryydellä vaarannetaan.