Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset puhuvat työstään vapaa-ajalla?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei edes kotona puhuta työasioista, eikä töissä lätistä kotiasioista.
Kaksi eri maailmaa.
Mitä jos puolisollasi olisi ongelmia töisssä ja haluaisi niistä puhua kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan halua kuulla sanaakaan kenenkään työasioista vapaa-ajallani.
Oletpa ikävä kaveri. Ystäväni on puhunut työasioista, kun heille tulee nyt paljon irtisanomisia nyt, ja hän pelkää menettävänsä työnsä. En voisi kyllä sanoa hänelle, etten halua kuulla tai ei kiiinnosta pätkääkään. Työ on iso osa meidän elämästä ja kyllä siitä pitää saada puhua myös ystävälille ja kavereille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei edes kotona puhuta työasioista, eikä töissä lätistä kotiasioista.
Kaksi eri maailmaa.Mitä jos puolisollasi olisi ongelmia töisssä ja haluaisi niistä puhua kotona?
Vastaaja laittaa sormet korviin ja alkaa mölyämään niin, että puolison puhetta ei enää kuule. Sitten kun hän huomaa, että toinen ei enää puhu, niin vastaaja alkaa puhumaan itsestään ja kaikesta toosi mielenkiintoisesta, kuten esimerkiksi Salkkareiden juonenkäänteistä tai muista ehdottoman mielenkiintoisista aiheista. Niih.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei edes kotona puhuta työasioista, eikä töissä lätistä kotiasioista.
Kaksi eri maailmaa.
Onpas jyrkkä jakauma. Meillä on ihan normia kysyä päivällisen yhteydessä, että miten meni työpäivä.
Koska työni on myös rakas harrastukseni ja intohimoni. Koen työni erittäin merkitykselliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkuthan ovat sellaisia, että rakentavat koko identiteettinsä työnsä/ammattinsa varaan. Sitten vapaa-ajalla ei osata keskustella mistään muusta kuin töistä ja työmatkasta ja työkavereista.
Sinulla raukalla ei ole edes töitä. :(
Kylläpä oot ilkeämielinen ihminen.
Tottahan se on, että raskasta kuunnella kenenkään työasioista, on se kumma kun se 8 tuntia päivässä siellä työpaikalla ei riitä?
Yleensä myös kun tutustuu ihmisiin, niin ensimmäinen kysymys on: "Mitä teet työksesi?", joten kyllä sillä moni pitkälti toisen ihmisen määrittää. Osalle työ ja siitä puhuminen on osa kulissinpitoa, onhan se kivempi nostaa itsensä jalustalle, kun on sentään edes työ. Suomessa on maassa makaavaa potkittu aina, yhteishenkeä täällä ei tunneta, eikä ihmiset kehtaa olla tekemisissä "alempiarvoisten" kanssa. Minäkuvaa kiillotetaan lahjoittamalla Unicefille ja Joulupataan.
Kukaan ei yhtä ihmistä työpaikalla kaipaa, vaikka kuinka raataa, ja aina olet korvattavissa.
Tittelinkipeät ihmiset väistän aina, he eivät kuulu mun lähipiiriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkuthan ovat sellaisia, että rakentavat koko identiteettinsä työnsä/ammattinsa varaan. Sitten vapaa-ajalla ei osata keskustella mistään muusta kuin töistä ja työmatkasta ja työkavereista.
Sinulla raukalla ei ole edes töitä. :(
Kylläpä oot ilkeämielinen ihminen.
Tottahan se on, että raskasta kuunnella kenenkään työasioista, on se kumma kun se 8 tuntia päivässä siellä työpaikalla ei riitä?
Yleensä myös kun tutustuu ihmisiin, niin ensimmäinen kysymys on: "Mitä teet työksesi?", joten kyllä sillä moni pitkälti toisen ihmisen määrittää. Osalle työ ja siitä puhuminen on osa kulissinpitoa, onhan se kivempi nostaa itsensä jalustalle, kun on sentään edes työ. Suomessa on maassa makaavaa potkittu aina, yhteishenkeä täällä ei tunneta, eikä ihmiset kehtaa olla tekemisissä "alempiarvoisten" kanssa. Minäkuvaa kiillotetaan lahjoittamalla Unicefille ja Joulupataan.
Kukaan ei yhtä ihmistä työpaikalla kaipaa, vaikka kuinka raataa, ja aina olet korvattavissa.
Tittelinkipeät ihmiset väistän aina, he eivät kuulu mun lähipiiriin.
Oletpa äärimmäisen tunteeton ihminen. Työstä puhuminen voi olla jollekin tärkeää ja terapeuttista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei edes kotona puhuta työasioista, eikä töissä lätistä kotiasioista.
Kaksi eri maailmaa.
Onneksi puolisoni ei ole kuin sinä, joka, määrä mitä kotona voi puhua. Luojan kiitos voin puhua puolisolleni, jos on ollut huono päivä töissä.
Työni ja vapaa-aikani sejoittuvat täysin, mietin työasioita jopa sängyssä. Teen töitä yhtä hyvin iltaisin ja viikonloppuisinkin ja käyn toisaalta esim. salilla arkena virka-aikaan. Ura on olennainen osa elämääni siis, ollut ihan parikymppisestä lähtien. On jopa vaikea kuvitella, millaista muilla ihmisillä on, jos he tekevät jyrkän eron niiden välille.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jotkut puhuvat vapaa-ajastaan työajalla?
Vierailija kirjoitti:
Katsos ap, kun kaikki eivät ole Alepan kassaneitejä eli työ saattaa olla ihan mielenkiintoistakin ja hyvä keskustelun aihe.
Väheksytkö Alepan kassatyöntekijöitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut puhuvat vapaa-ajastaan työajalla?
Koska työkaverit voivat olla myös läheisiä joille voi puhua yksityisasioita. Työkaverini mies on kuolemansairas ja kyllä työkaverini purkautuu asiasta meille tauoilla toisinaan. Ja on ollut ihan luonnollista kysyä miten työkaveri voi nyt.
Miksi ei saisi puhua?
Itse puhun töistä puolison kanssa, koska siitä riittää kiinnostavaa puhuttavaa. Toki puhutaan muustakin, mutta en näe, mikä tässäkin taas on ongelma. Ei se keneltäkään muulta ole pois, ja muut voivat olla puhumatta, jos ei kiinnosta.
Joskus on tullut töistä puhetta myös kavereiden kanssa. Luotan, että kykenevät sanomaan tai vaikka vaihtamaan puheenaihetta johonkin mieleisempään, jos ahdistaa. Aika usein kyllä itsekin ottavat puheeksi jonkun töihin liittyvän jutun.
Omituinen ajatus, että joku niinkin normaali ja useimpien elämään jotenkin kuuluva asia pitäisi pitää jonain tabuna...
Itse muuten yritän välttää tuota "mitä teet työksesi"-kysymystä tutustumistilanteessa. Mutta täytyy myöntää, että ko. tilanteet on kyllä ihan helvettiä. En ole mikään ekstrovertti, enkä tiedä, mitkä olisi ne oikeat ja soveliaat kysymykset, joilla noissa tilanteissa saisi pidettyä yllä luontevan small talkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vi== taa tyypit jotka yrittää hallita puheenaheita. Ihmisillä on tapana puhua tutussa seurassa asioista jotka ovat mielenpäällä.
Miksi joku toinen aihe on yhtään parempi kuin toinenkaan?
Puolituttujen kanssa puhutaan yhdistävästä tekijästä esim. Lapsen kaverin vanhemman kanssa lapsista, harrastetutun kanssa haastuksesta.
Monesti kuulee, kun joku möläyttää, että ei puhuta tästä aiheesta. Missä on käyöstavat? Voi sen keskustelun ihan toisesa asiasta puhumallakin ohjata toisee aiheeseen.
Tollasen ei puhuta tästä kommentin jälkeen yleensä seuraa vaivautunut hiljaisuus, kun kellään ei yhtääkkiä tule mtään uutta keskustelua mieleen tai jos tuleekin alkaa miettiä, että kelpaakohan tämäkään aihe tuolle nurisijalle.
En jaksa kuunnella kenenkään työasioita vapaa-ajallani enkä halua puhua ja miettiä omianikaan.
Vapaa-aika on minun juttuni ja teen silloin kivoja juttuja, jotka tuovat iloa ja sisältöä elämääni. Työ on minulle asia, jolla rahoitan tämän vapaa-aikani.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa kuunnella kenenkään työasioita vapaa-ajallani enkä halua puhua ja miettiä omianikaan.
Vapaa-aika on minun juttuni ja teen silloin kivoja juttuja, jotka tuovat iloa ja sisältöä elämääni. Työ on minulle asia, jolla rahoitan tämän vapaa-aikani.
Onneksi et ole ystäväni. Tai en edes haluaisi ystävää, jolle ei voi puhua ihan normaaleista arkipäivän asioista., jotka koskettavat elämääni suurelta osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vi== taa tyypit jotka yrittää hallita puheenaheita. Ihmisillä on tapana puhua tutussa seurassa asioista jotka ovat mielenpäällä.
Miksi joku toinen aihe on yhtään parempi kuin toinenkaan?
Puolituttujen kanssa puhutaan yhdistävästä tekijästä esim. Lapsen kaverin vanhemman kanssa lapsista, harrastetutun kanssa haastuksesta.
Monesti kuulee, kun joku möläyttää, että ei puhuta tästä aiheesta. Missä on käyöstavat? Voi sen keskustelun ihan toisesa asiasta puhumallakin ohjata toisee aiheeseen.
Tollasen ei puhuta tästä kommentin jälkeen yleensä seuraa vaivautunut hiljaisuus, kun kellään ei yhtääkkiä tule mtään uutta keskustelua mieleen tai jos tuleekin alkaa miettiä, että kelpaakohan tämäkään aihe tuolle nurisijalle.
No tämä! Minua ei mitenkään kuormita omistani eikä jonkun muun töistä puhuminen, mutta sellaiset ihmiset kyllä, jotka sanovat "puhutaan jostain muusta" ja jäävät sitten tuppisuuna odottamaan, että sano jotain.
Jos ei keskustelukumppanin aihe kelpaa, niin olisi kohteliasta tarjota jotain tilalle, eikä käskyttää sitä toista arvaamaan, mikä aihe miellyttäisi. Muutenkin tosi luontevaa tollanen, että katkaistaan koko keskustelu ja sitten pitäisi alkaa virittää juttua jostain aidanseipäästä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan halua kuulla sanaakaan kenenkään työasioista vapaa-ajallani.
Ap. Oikeastaan tästä oli kyse. Itse en siis jaksa kuunnella kun joku puhuu töistään jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei edes kotona puhuta työasioista, eikä töissä lätistä kotiasioista.
Kaksi eri maailmaa.Onneksi puolisoni ei ole kuin sinä, joka, määrä mitä kotona voi puhua. Luojan kiitos voin puhua puolisolleni, jos on ollut huono päivä töissä.
Mistä sä tiedät, kumpi sen päättänyt? Ap vai sen puoliso?
Eksä on erittäin stressaavassa työssä ja halusi purkautua asioista työpäivän päätteeksi. Se oli jotain ylikierrosten purkautumista. Ei siinä kauan mennyt ja mielellään kuuntelin ja jopa kerroin omia mielipiteinä asioihin.