Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat eivät ole kertaakaan
17.09.2019 |
tarjonneet apuaan tai kysyneet miten meillä menee.
Onko tää ihan normaalia? Miehelläni vuosien saatossa mm sydänongelmia, minulla kroonisen sairauden diagnoosi, kaksi keskenmenoa, lapsen sairaus, yt-neuvottelut...
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko appi tai anoppi erikoistunut työsopimusoikeuteen vai miksi oletat, että heistä olisi apua YT-neuvotteluissa? Tai miten he voisi estää sun keskenmenot, lainaamalla kohtua?
En ole vaatinut tekemään mitään. Jonkinlainen pienikin empaattinen pieni ele on se joka uupuu. Millainen isä/äiti ei esim reagoi millään tavalla siihen että pojalla todetaan sydänsairaus?
Ap
Se, jolle asia kerrotan vasta sitten, kun miniä katsoo asialliseksi kertoa eli pojan palattua sairaalasta kotiin.
Poika itse kertoi kyllä vanhemmilleen. Ei mitään. Ei yhtikäs mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin meillä on ihan normaalia. Molemmat lapseni ja miniäni tietävät (olen heille sanonut jo kauan sitten), että jos he tarvitsevat minulta jotain, heidän täytyy sanoa se. En ala soittelemaan ja kyselemään, tarvitsevatko he multa jotain. Sama juttu toisinpäin eli he eivät soittele mulle ja kysy, tarvitsisinko minä heiltä jotain. Kun he ovat tarvinneet, ovat kysyneet multa, ja kun minä olen tarvinnut, olen kysynyt heiltä. Molemmin puolin myös viestitellään, kun on jotain kuulumisia kerrottavana. Ei odoteta siihen asti, että toinen kysyisi, mitä kuuluu.
Eli sinä et sano omaisensa menettäneelle mitään nähdessäsi tämän. Olla möllötät vaan. Tai jos tiedät että toinnen - oma poika - on ollut sairaalassa, et sano yhtikäs mitään. Et kysy minä on vointi? Paahdat vaan omia juttujasi. Kuinka naapurin Irmeli pani kirjoloheen herbamarea.
Ihan oikeasti?
Ap
Mun appivanhemmat ovat juuri tuollaisia. Jotain kälyn työkaverin serkun kuolemaa voidaan päivitellä tyyliin ”ei mikään ihme kun oli niin lihavakin”
Mutta esim mun äiti kuoli niin ei sanaakaan.
Muutenkin hyvin epäempaattista ja omituista porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen että eivät kysy. Tai koskaan osoita välittävänsä. Siis edes keskenemenoon eivät sanoneet mitään.
Ja esim heidän hääpäivänsä pitää aina muistaa, mutta ei meidän. Sama syntymäpäivissä.
Ap
Tuskinpa he tekevät hääpäivöstään isoa numeroa, vain sinä teet. Sama muissakin asioissa. Ja miksi ihmeessä sinä vingut appivanhempien huomiota? Jos pärjäätte ilmankin, niin elätte omaa elämäänne ja appivanhemmat elävät omaansa. Helppoa. En ymmärrä mikä ongelma tässä on.
Kyllä muuten tekevät. Lahja, kortti ja kukat joka vuosi ja vaikka on nähty jouluna, loppiaisena pitää mennä juhlimaan hääpäivää.
Ap
No eihän pidä! Jos ette vain mene, niin tuleeko poliisi teidät hakemaan sinne?
Mitä olette tuollaiseen systeemiin menneet mukaan? Eikö ihmisellä ole muka oma tahto? Ihan kauniisti ja ketään loukkaamatta voi sanoa jo jouluna, että valitettavasti sitten loppiaisena me ei tulla tänne, on omia menoja sen verran, että emme jouda. Onnea vaan etukäteen! Mutta tervetuloa te meille sitten meidän hääpäivänämme! (tai jomman kumman vanhemman tai lapsen syntymäpäivänä, tai mikä juhla teillä siinä nyt lähimpänä sattuu olemaan).
Olkaa aikuisia ja vastatkaa omasta elämästänne.
Tämän anoppihullun jutut menee aina saman kaavan mukaan. Ensin pieni valitus. Kun ei saa empatiaa, alkaa lisäillä juttuun lisää tarinoita ja sivu sivulta ne anopin tekemiset pahenee ja pahenee. Tämä on jo niin nähty.
Vierailija kirjoitti:
Tämän anoppihullun jutut menee aina saman kaavan mukaan. Ensin pieni valitus. Kun ei saa empatiaa, alkaa lisäillä juttuun lisää tarinoita ja sivu sivulta ne anopin tekemiset pahenee ja pahenee. Tämä on jo niin nähty.
Itsekin olen tehnyt anopista aloituksen. Tässäkin keskustelussa useita kommentoijia.
Eiköhän niitä ole sekopäisiä anoppeja siinä missä hyviäkin, miksi sua häiritsee jos niistä kirjoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Byäää! Anoppi ei sääli mua, niin haen sääliä vauvapalstalta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko appi tai anoppi erikoistunut työsopimusoikeuteen vai miksi oletat, että heistä olisi apua YT-neuvotteluissa? Tai miten he voisi estää sun keskenmenot, lainaamalla kohtua?
En ole vaatinut tekemään mitään. Jonkinlainen pienikin empaattinen pieni ele on se joka uupuu. Millainen isä/äiti ei esim reagoi millään tavalla siihen että pojalla todetaan sydänsairaus?
Ap
Se, jolle asia kerrotan vasta sitten, kun miniä katsoo asialliseksi kertoa eli pojan palattua sairaalasta kotiin.
Poika itse kertoi kyllä vanhemmilleen. Ei mitään. Ei yhtikäs mitään.
Ap
Vanhemmat eivät siis vaivautuneet tulemaan sairaalaan katsomaan poikaansa, vaikka tämä ilmoitti joutuneensa sairaalaan? Vai asuvatko niin kaukana, että ei ollut mahdollisuutta tulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis täh?! Aikuiset ihmiset itse juoksee appivanhempien kissanristiäisissä ja valittavat sitten asiaa keskustelupalstalla?!
Hyppäättekö kaivoonkin, jos anoppi haluaa - ja syytätte sitten anoppia, kun vaatteet kastuu??
Vierailija kirjoitti:
Byäää! Anoppi ei sääli mua, niin haen sääliä vauvapalstalta!
Miten noin inhottavia ihmisiä voi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko appi tai anoppi erikoistunut työsopimusoikeuteen vai miksi oletat, että heistä olisi apua YT-neuvotteluissa? Tai miten he voisi estää sun keskenmenot, lainaamalla kohtua?
En ole vaatinut tekemään mitään. Jonkinlainen pienikin empaattinen pieni ele on se joka uupuu. Millainen isä/äiti ei esim reagoi millään tavalla siihen että pojalla todetaan sydänsairaus?
Ap
Se, jolle asia kerrotan vasta sitten, kun miniä katsoo asialliseksi kertoa eli pojan palattua sairaalasta kotiin.
Poika itse kertoi kyllä vanhemmilleen. Ei mitään. Ei yhtikäs mitään.
Ap
Vanhemmat eivät siis vaivautuneet tulemaan sairaalaan katsomaan poikaansa, vaikka tämä ilmoitti joutuneensa sairaalaan? Vai asuvatko niin kaukana, että ei ollut mahdollisuutta tulla?
No mulla mun onat vanhemmat ei olleet kiinnostuneet tippaakaan vaikka olin sairaalassa elämän ja kuoleman tilanteessa. Eivät käyneet katsomassa, eivät soittaneet ja eivät edes varmistaneet jäinkö henkiin. Tiesivät kyllä kun sisko hädästä itkien soitti tilanteesta. Olivat vaan että ”jaa”.
Mun vanhempia ei olekoskaan (edes lapsuudessa) kiinnostanut pätkän vertaa se onko lapsella kaikki hyvin, onko lapsi onnellinen, onko huolia tms. Erityisen pahalta piittamattomuus tuntui lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko appi tai anoppi erikoistunut työsopimusoikeuteen vai miksi oletat, että heistä olisi apua YT-neuvotteluissa? Tai miten he voisi estää sun keskenmenot, lainaamalla kohtua?
En ole vaatinut tekemään mitään. Jonkinlainen pienikin empaattinen pieni ele on se joka uupuu. Millainen isä/äiti ei esim reagoi millään tavalla siihen että pojalla todetaan sydänsairaus?
Ap
Se, jolle asia kerrotan vasta sitten, kun miniä katsoo asialliseksi kertoa eli pojan palattua sairaalasta kotiin.
Poika itse kertoi kyllä vanhemmilleen. Ei mitään. Ei yhtikäs mitään.
Ap
Vanhemmat eivät siis vaivautuneet tulemaan sairaalaan katsomaan poikaansa, vaikka tämä ilmoitti joutuneensa sairaalaan? Vai asuvatko niin kaukana, että ei ollut mahdollisuutta tulla?
No mulla mun onat vanhemmat ei olleet kiinnostuneet tippaakaan vaikka olin sairaalassa elämän ja kuoleman tilanteessa. Eivät käyneet katsomassa, eivät soittaneet ja eivät edes varmistaneet jäinkö henkiin. Tiesivät kyllä kun sisko hädästä itkien soitti tilanteesta. Olivat vaan että ”jaa”.
Mun vanhempia ei olekoskaan (edes lapsuudessa) kiinnostanut pätkän vertaa se onko lapsella kaikki hyvin, onko lapsi onnellinen, onko huolia tms. Erityisen pahalta piittamattomuus tuntui lapsena.
Joo, mutta mä kysyin nyt aloittajan appivanhemmista ja hänen miehestään. Eli jos appivanhemmat, vaikka asuvatkin kohtuullisen lähellä, eivät ole vaivautuneet menemään sairaalaan katsomaan poikaansa, se kertoo jo aika paljon heidän välinpitämättömyydestään. Silloin on aika turha odottaa mitään muutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mukava jos nämä tunnevammaiset joskus selittäisivät miksi ovat sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko appi tai anoppi erikoistunut työsopimusoikeuteen vai miksi oletat, että heistä olisi apua YT-neuvotteluissa? Tai miten he voisi estää sun keskenmenot, lainaamalla kohtua?
En ole vaatinut tekemään mitään. Jonkinlainen pienikin empaattinen pieni ele on se joka uupuu. Millainen isä/äiti ei esim reagoi millään tavalla siihen että pojalla todetaan sydänsairaus?
Ap
Se, jolle asia kerrotan vasta sitten, kun miniä katsoo asialliseksi kertoa eli pojan palattua sairaalasta kotiin.
Poika itse kertoi kyllä vanhemmilleen. Ei mitään. Ei yhtikäs mitään.
Ap
Vanhemmat eivät siis vaivautuneet tulemaan sairaalaan katsomaan poikaansa, vaikka tämä ilmoitti joutuneensa sairaalaan? Vai asuvatko niin kaukana, että ei ollut mahdollisuutta tulla?
Mitä ihmettä siitä sairaalaan "katsomaan tulemisesta" on muka apua? Ihmeparantaako se potilaan?
Ajatus sukuvierailuista sairaalassa tulee lähinnä amerikkalaisista sarjoista, joissa kaikki kynnelle kykenevät rientävät nuokkumaan sairaalan käytäville - ja potilaat eivät osaa edes kuolla ilman, että mummot ja mammat pitää kädestä kiinni juuri kuoleman hetkellä. Oih, kuinka dramaattista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko appi tai anoppi erikoistunut työsopimusoikeuteen vai miksi oletat, että heistä olisi apua YT-neuvotteluissa? Tai miten he voisi estää sun keskenmenot, lainaamalla kohtua?
En ole vaatinut tekemään mitään. Jonkinlainen pienikin empaattinen pieni ele on se joka uupuu. Millainen isä/äiti ei esim reagoi millään tavalla siihen että pojalla todetaan sydänsairaus?
Ap
Se, jolle asia kerrotan vasta sitten, kun miniä katsoo asialliseksi kertoa eli pojan palattua sairaalasta kotiin.
Poika itse kertoi kyllä vanhemmilleen. Ei mitään. Ei yhtikäs mitään.
Ap
Vanhemmat eivät siis vaivautuneet tulemaan sairaalaan katsomaan poikaansa, vaikka tämä ilmoitti joutuneensa sairaalaan? Vai asuvatko niin kaukana, että ei ollut mahdollisuutta tulla?
Mitä ihmettä siitä sairaalaan "katsomaan tulemisesta" on muka apua? Ihmeparantaako se potilaan?
Ajatus sukuvierailuista sairaalassa tulee lähinnä amerikkalaisista sarjoista, joissa kaikki kynnelle kykenevät rientävät nuokkumaan sairaalan käytäville - ja potilaat eivät osaa edes kuolla ilman, että mummot ja mammat pitää kädestä kiinni juuri kuoleman hetkellä. Oih, kuinka dramaattista!
Eivät tulleet sairaalaan, eivät soittaneet miten poika voi, eivät lähettäneet edes korttia ja kun poika seuraavan kerran näki heidät, he jauhoivat puolukoista.
Apen lapsuus on ollut raskas ja hänen äitinsä on ihan riivinrauta, mutta anoppj nyt periaatteessa ihan normaalista perheestä ja hänen isänsä on lämmin ja avoin.
Ap
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko appi tai anoppi erikoistunut työsopimusoikeuteen vai miksi oletat, että heistä olisi apua YT-neuvotteluissa? Tai miten he voisi estää sun keskenmenot, lainaamalla kohtua?
En ole vaatinut tekemään mitään. Jonkinlainen pienikin empaattinen pieni ele on se joka uupuu. Millainen isä/äiti ei esim reagoi millään tavalla siihen että pojalla todetaan sydänsairaus?
Ap
Se, jolle asia kerrotan vasta sitten, kun miniä katsoo asialliseksi kertoa eli pojan palattua sairaalasta kotiin.
Poika itse kertoi kyllä vanhemmilleen. Ei mitään. Ei yhtikäs mitään.
Ap
Vanhemmat eivät siis vaivautuneet tulemaan sairaalaan katsomaan poikaansa, vaikka tämä ilmoitti joutuneensa sairaalaan? Vai asuvatko niin kaukana, että ei ollut mahdollisuutta tulla?
Mitä ihmettä siitä sairaalaan "katsomaan tulemisesta" on muka apua? Ihmeparantaako se potilaan?
Ajatus sukuvierailuista sairaalassa tulee lähinnä amerikkalaisista sarjoista, joissa kaikki kynnelle kykenevät rientävät nuokkumaan sairaalan käytäville - ja potilaat eivät osaa edes kuolla ilman, että mummot ja mammat pitää kädestä kiinni juuri kuoleman hetkellä. Oih, kuinka dramaattista!
Ei tietenkään paranna, mutta ei paranna voinnin kyseleminenkään sairaalasta pääsyn jälkeen. Yleensä vanhempia kiinnostaa oma lapsi ainakin sen verran, että jos ei nyt tule käymään sairaalassa ainakin soittaa lapselleen. Ja aika paljon muuten Suomessakin ihmiset käyvät katsomassa läheisiään sairaalassa. Sitähän varten sairaaloissa on vierastunnit. Hyvin usein sairaalassa on tosi tylsää ja aika tulee pitkäksi, jos ei ihan henkihievereissään ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko appi tai anoppi erikoistunut työsopimusoikeuteen vai miksi oletat, että heistä olisi apua YT-neuvotteluissa? Tai miten he voisi estää sun keskenmenot, lainaamalla kohtua?
En ole vaatinut tekemään mitään. Jonkinlainen pienikin empaattinen pieni ele on se joka uupuu. Millainen isä/äiti ei esim reagoi millään tavalla siihen että pojalla todetaan sydänsairaus?
Ap
Se, jolle asia kerrotan vasta sitten, kun miniä katsoo asialliseksi kertoa eli pojan palattua sairaalasta kotiin.
Poika itse kertoi kyllä vanhemmilleen. Ei mitään. Ei yhtikäs mitään.
Ap
Vanhemmat eivät siis vaivautuneet tulemaan sairaalaan katsomaan poikaansa, vaikka tämä ilmoitti joutuneensa sairaalaan? Vai asuvatko niin kaukana, että ei ollut mahdollisuutta tulla?
Mitä ihmettä siitä sairaalaan "katsomaan tulemisesta" on muka apua? Ihmeparantaako se potilaan?
Ajatus sukuvierailuista sairaalassa tulee lähinnä amerikkalaisista sarjoista, joissa kaikki kynnelle kykenevät rientävät nuokkumaan sairaalan käytäville - ja potilaat eivät osaa edes kuolla ilman, että mummot ja mammat pitää kädestä kiinni juuri kuoleman hetkellä. Oih, kuinka dramaattista!
Hyi millainen ihminen olet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko appi tai anoppi erikoistunut työsopimusoikeuteen vai miksi oletat, että heistä olisi apua YT-neuvotteluissa? Tai miten he voisi estää sun keskenmenot, lainaamalla kohtua?
En ole vaatinut tekemään mitään. Jonkinlainen pienikin empaattinen pieni ele on se joka uupuu. Millainen isä/äiti ei esim reagoi millään tavalla siihen että pojalla todetaan sydänsairaus?
Ap
Se, jolle asia kerrotan vasta sitten, kun miniä katsoo asialliseksi kertoa eli pojan palattua sairaalasta kotiin.
Poika itse kertoi kyllä vanhemmilleen. Ei mitään. Ei yhtikäs mitään.
Ap
Vanhemmat eivät siis vaivautuneet tulemaan sairaalaan katsomaan poikaansa, vaikka tämä ilmoitti joutuneensa sairaalaan? Vai asuvatko niin kaukana, että ei ollut mahdollisuutta tulla?
Mitä ihmettä siitä sairaalaan "katsomaan tulemisesta" on muka apua? Ihmeparantaako se potilaan?
Ajatus sukuvierailuista sairaalassa tulee lähinnä amerikkalaisista sarjoista, joissa kaikki kynnelle kykenevät rientävät nuokkumaan sairaalan käytäville - ja potilaat eivät osaa edes kuolla ilman, että mummot ja mammat pitää kädestä kiinni juuri kuoleman hetkellä. Oih, kuinka dramaattista!Hyi millainen ihminen olet
Jospa se on ap:n anoppi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko appi tai anoppi erikoistunut työsopimusoikeuteen vai miksi oletat, että heistä olisi apua YT-neuvotteluissa? Tai miten he voisi estää sun keskenmenot, lainaamalla kohtua?
En ole vaatinut tekemään mitään. Jonkinlainen pienikin empaattinen pieni ele on se joka uupuu. Millainen isä/äiti ei esim reagoi millään tavalla siihen että pojalla todetaan sydänsairaus?
Ap
Se, jolle asia kerrotan vasta sitten, kun miniä katsoo asialliseksi kertoa eli pojan palattua sairaalasta kotiin.
Poika itse kertoi kyllä vanhemmilleen. Ei mitään. Ei yhtikäs mitään.
Ap
Vanhemmat eivät siis vaivautuneet tulemaan sairaalaan katsomaan poikaansa, vaikka tämä ilmoitti joutuneensa sairaalaan? Vai asuvatko niin kaukana, että ei ollut mahdollisuutta tulla?
Mitä ihmettä siitä sairaalaan "katsomaan tulemisesta" on muka apua? Ihmeparantaako se potilaan?
Ajatus sukuvierailuista sairaalassa tulee lähinnä amerikkalaisista sarjoista, joissa kaikki kynnelle kykenevät rientävät nuokkumaan sairaalan käytäville - ja potilaat eivät osaa edes kuolla ilman, että mummot ja mammat pitää kädestä kiinni juuri kuoleman hetkellä. Oih, kuinka dramaattista!Ei tietenkään paranna, mutta ei paranna voinnin kyseleminenkään sairaalasta pääsyn jälkeen. Yleensä vanhempia kiinnostaa oma lapsi ainakin sen verran, että jos ei nyt tule käymään sairaalassa ainakin soittaa lapselleen. Ja aika paljon muuten Suomessakin ihmiset käyvät katsomassa läheisiään sairaalassa. Sitähän varten sairaaloissa on vierastunnit. Hyvin usein sairaalassa on tosi tylsää ja aika tulee pitkäksi, jos ei ihan henkihievereissään ole.
Ne kerrat, kun itse olen ollut sairaalassa, niin en todellakaan ole toivonut sukua vierailuille - päinvastoin. Enkä mielelläni raportoi sairauksistani myöskään.
Henkilökunta kyllä ilmoittaa lähiomaiselle, jos kuolla kupsahdan.
Yksi tai kaksi läheistä ihmistä on pidemmillä sairaalareissuilla käynyt katsomassa ja tuomassa jotakin tarpeellista, kun olen pyytänyt. Muuksi ohjelmaksi on riittänyt mainiosti sairaalan tutkimukset, rutiinit ja lepääminen.
Jos on jotakin erityistä käytännön asiaa tai muuta, missä tarvitsee vieraiden apua, niin sopii pyytää, mutta ei siellä muutoin tarvitse suvun juosta draamaattisesti ihmettelemässä.
Moukka!
Ohis