Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tälläisiä ihmisiä oikeesti olemassa???? Aikatauluista
16.09.2019 |
Luulin, että olisi molemmin puolin kiva nähdä ystäviä, ja nyt ovat kaksi kertaa peruneet sovitun tapaamisen. 😱
Nyt uusi ehdotus oli 17.0, 11.11. 27.11. Siis täh? Itse vaativassa työssä, ja perhe, ja löydän KOSKA vain aikaa ystävien tapaamiselle. Koska vain pystyn järjestämään lounaan, lenkin, lyhyen tapaamisen jos ystäväni sitä pyytää. Taitaa olla KORKEA aika etsiä parempia ystäviä.
Kommentit (30)
Epäsäännöllinen ja iltapainotteinen vuorotyö, ap. Minulla on viikossa neljä iltaa kiinni duunissa ja muina aikoina lapsiin, luottamustehtäviin ja vanhempiin liittyviä velvollisuuksia. Olen pahoillani, mutta näin se nyt on, omat menoni ovat tärkeyslistalla häntäpäässä ja se tarkoittaa sitä, että jos haluan rauhallisen tapamaisen ystävän kanssa, se pitää sopia hyvissä ajoin etukäteen.
Kyse on myös persoonaeroista. Jotkut haluavat miettiä menonsa hyvissä ajoin, toiset taas toimia ex tempore. Koeta kestää se, minäkin koetan jaksaa yllätysmenoista pitäviä ystäviäni.
Ystävän takia on joustettava, jos haluaa ystävän pitää. Näin se on tavalla tai toisella meillä kaikilla. Ja joskus voi yllättäen toisella olla enemmän menoja ja velvollisuuksia kuin itsellä... aikuinen ihminen ymmärtää tämän, eikä kuvittele, että oma elämä=kaikkien muiden elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla kerran on milloin tahansa mahdollisuus mennä lounaalle ystäväsi kanssa, miksi et sitten mene? Kai ystäväsikin käy töissä lounaalla? Sovit vaan päivän, jolloin menet lounasaikaan hänen työpaikalleen, käytte yhdessä lounaalla ja sillä sipuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla voi olla tosi kiireistä. Esim. mulla on nyt menossa hirmuinen kuukausi. Työpäivät venyy joka päivä 11-tuntisiksi, kun useampi työntekijä on juuri irtisanoutunut. Vanhempia pitää auttaa kun äiti ollut isossa leikkauksessa, siinä menee usein viikonloppu kun ajan sinne toiseen kaupunkiin auttelemaan, käyn kaupassa ja siivoan. Sitten appivanhempiakin pitää auttaa. Esim. tulevana viikonloppuna pitää mennä laittamaan anopin mökki talviteloille, kun hän ei itse enää jaksa, eikä ilman meidän apua voisi mökkeillä. Lapset harrastaa monta iltaa viikossa mutta eivät ole niin isoja, että voisivat vielä itse reissata bussilla menoihinsa. Välillä viikonloppunakun on töitä. Viime viikonlopun olin ulkomailla koulutuksessa. Nyt olen lisäksi tehnyt töitä öisin, kun mulla on yksi ison projektin DL eikä päiväsaikaan siihen aikaa vaan ole. Alan olla jo aika sekaisin, tänään en edes jaksanut aloittaa kirjoittamista vaan lepuutan aivoja täällä palstalla. Mut huomisyönä sit taas jatkettava. Minulta voisi nyt tulla tuollainen aikatauluvastaus kuin kaveriltasi.
Sullahan on aikatauluongelma. Paha ongelma, varmaan myös muutakin kuin aikataulua... Appiukon mökki vs ystävän kuuntelu 1h ajan? Älä viitsi. Työnantajalle raataminen mutta ei aikaa 45min lounaaseen ystävän kanssa? Tajusitko itse miten naurettavaa? Itse teet tuon kaaoksen, ja ihan itse teet noita valintoja.
Mitähän useampi pomo tykkäisi jos työntekijä 30 minuutin tauon sijaan ilmoittaa poistuvansa työpaikalta 45 minuutin lounaalle? Vaatteiden vaihto työvaatteista jne esim sairaanhoitajalla.
Ja todellakin appiukon auttaminen menee edelle jos siitä on jo etukäteen sovittu. Ainakin itsellä.
Jos meidän kaveriporukka alkaa sopia tapaamista niin aikatauluehdotuksia tehdään monen kuukauden päähän. Vuorotyö sekä muut arjen kiireet ja jos jollain sattuu olemaan yksi vapaailta pitkiin aikoihin niin sen saattaa haluta käyttää perheensä kanssa. Minulla menee oma perhe ja erityisesti omat lapset etusijalle. Jos olen vaikka kuukauden mennyt pää kolmantena jalkana esim töissä kun välillä tulee pitkiä työpäiviä, jolloin näen lapsia hetken illalla tai ovat jo nukkumassa kun tulen.
Sanonko silloin lapsilleni että sori, tätäkään vapaspäivää en vietä teidänkanssa kun pitää tavata "sirpa" ja "pirjo"?
Vierailija kirjoitti:
Toisilla voi olla tosi kiireistä. Esim. mulla on nyt menossa hirmuinen kuukausi. Työpäivät venyy joka päivä 11-tuntisiksi, kun useampi työntekijä on juuri irtisanoutunut. Vanhempia pitää auttaa kun äiti ollut isossa leikkauksessa, siinä menee usein viikonloppu kun ajan sinne toiseen kaupunkiin auttelemaan, käyn kaupassa ja siivoan. Sitten appivanhempiakin pitää auttaa. Esim. tulevana viikonloppuna pitää mennä laittamaan anopin mökki talviteloille, kun hän ei itse enää jaksa, eikä ilman meidän apua voisi mökkeillä. Lapset harrastaa monta iltaa viikossa mutta eivät ole niin isoja, että voisivat vielä itse reissata bussilla menoihinsa. Välillä viikonloppunakun on töitä. Viime viikonlopun olin ulkomailla koulutuksessa. Nyt olen lisäksi tehnyt töitä öisin, kun mulla on yksi ison projektin DL eikä päiväsaikaan siihen aikaa vaan ole. Alan olla jo aika sekaisin, tänään en edes jaksanut aloittaa kirjoittamista vaan lepuutan aivoja täällä palstalla. Mut huomisyönä sit taas jatkettava. Minulta voisi nyt tulla tuollainen aikatauluvastaus kuin kaveriltasi.
Mitä järkeä tuossa on, tehdä töitä kellon ympäri ilman edes viikonloppuja? Maksetaanko sulle niin hyvin että voit lopettaa työnteon kokonaan parin vuoden punnertamisen jälkeen, vai miksi ihmeessä uhraat elämäsi noin?
Minulla on epäsäännöllinen vuorotyö, joka tarkoittaa sitä, että olen töissä, kun muut ovat vapaalla. Todellakin seuraava vapaa viikonloppu voisi olla noin kaukana. Tai edes vapaa ilta. Et sinäkään kummoinen ystävä ole, jos et edes yritä ymmärtää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ne tyypit, joilla tapaamisten sovittelu on kaikkein vaikeinta, ovat lapsettomia.
Paras ystäväni näyttää häilyvän tuonne kiireidensä taakse! Olen aivan järkyttynyt, ettei ehdi edes soittamaan ja rupattelemaan ,saatika että ehtisimme nähdä. En vaan ymmärrä sitä kiirettä ja koen todellakin että minut vaan hylätään.
Yritän olla takertumatta ja soittelemasta joten nyt onkin sitten jo kulunut viikkoja viime viestistä!?
Miten älyttömän kiireiset päivät teillä on,joilla on NIIN kiire??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras ystäväni näyttää häilyvän tuonne kiireidensä taakse! Olen aivan järkyttynyt, ettei ehdi edes soittamaan ja rupattelemaan ,saatika että ehtisimme nähdä. En vaan ymmärrä sitä kiirettä ja koen todellakin että minut vaan hylätään.
Yritän olla takertumatta ja soittelemasta joten nyt onkin sitten jo kulunut viikkoja viime viestistä!?
Miten älyttömän kiireiset päivät teillä on,joilla on NIIN kiire??
Kuulostat siskoltani. Niiiiiiin ahdistavaa tuollainen käytös. Kunnon ystävän kanssa voi olla vuosien tauko ja hän ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla voi olla tosi kiireistä. Esim. mulla on nyt menossa hirmuinen kuukausi. Työpäivät venyy joka päivä 11-tuntisiksi, kun useampi työntekijä on juuri irtisanoutunut. Vanhempia pitää auttaa kun äiti ollut isossa leikkauksessa, siinä menee usein viikonloppu kun ajan sinne toiseen kaupunkiin auttelemaan, käyn kaupassa ja siivoan. Sitten appivanhempiakin pitää auttaa. Esim. tulevana viikonloppuna pitää mennä laittamaan anopin mökki talviteloille, kun hän ei itse enää jaksa, eikä ilman meidän apua voisi mökkeillä. Lapset harrastaa monta iltaa viikossa mutta eivät ole niin isoja, että voisivat vielä itse reissata bussilla menoihinsa. Välillä viikonloppunakun on töitä. Viime viikonlopun olin ulkomailla koulutuksessa. Nyt olen lisäksi tehnyt töitä öisin, kun mulla on yksi ison projektin DL eikä päiväsaikaan siihen aikaa vaan ole. Alan olla jo aika sekaisin, tänään en edes jaksanut aloittaa kirjoittamista vaan lepuutan aivoja täällä palstalla. Mut huomisyönä sit taas jatkettava. Minulta voisi nyt tulla tuollainen aikatauluvastaus kuin kaveriltasi.
Sullahan on aikatauluongelma. Paha ongelma, varmaan myös muutakin kuin aikataulua... Appiukon mökki vs ystävän kuuntelu 1h ajan? Älä viitsi. Työnantajalle raataminen mutta ei aikaa 45min lounaaseen ystävän kanssa? Tajusitko itse miten naurettavaa? Itse teet tuon kaaoksen, ja ihan itse teet noita valintoja.
No, hän tekee valinnan.
On olemassa ystäviä ja "ystäviä".
Mulla kyllä perheasiat menevät ystävätapaamisten ohi, jos on tuollainen tilanne.
En ole hirveän kiintynyt keneenkään perheen ulkopuoliseen, etten tulisi toimeen ilman sitä "kuuntelutuntia".
Työlounas olisi ehkä mahdollisuuksien rajoissa, mutten sielläkään voi tuntia venyä.
Suoraan sanoen, jos tämän hetkistä elämääni ajattelen, menisin mielihyvin appiukon mökille, mutta jos pitäisi alkaa ajatella ns. ulosmenemistä, väsyn pelkästä ajatuksesta.
Alue: Aihe vapaa
Minun seuraava slottini ei mene aivan noin kauas, mutta olenkin yksin asuva lapseton. Iltapainotteinen kaksivuorotyö kuitenkin tekee aikatauluni monien kanssa täysin yhteensopimattomaksi, kun juurikin vapaita viikonloppuja on harvoin, aamupäivisin arkena harva pystyy tapaamaan, enkä myöskään tahtoisi nähdä ketään puolikuolleena töiden jälkeen klo 22 illalla. Vapaille viikonlopuille pitää silloin tällöin sitten sovittaa mm. sitä vanhempien auttelua, jne.