Lue keskustelun säännöt.
STT: Lapsikasteiden määrä on romahtanut täysin
16.09.2019 |
"Kasteen saavien lasten osuus syntyneistä on pudonnut jyrkästi. Tänä vuonna Suomessa elokuun alkuun mennessä syntyneistä vain kolme viidesosaa sai kasteen, ilmenee Väestörekisterikeskuksen ja kirkon tilastoista.
Tuoreen kastekyselyn mukaan niiden vähenemisen taustalla on kaksi pääsyytä. Ensinnäkin kirkon jäsenten osuus Suomen väestöstä on laskenut, eivätkä kirkon jättäneet yleensä vie lapsiaan kasteelle. Toisaalta kaste jää tekemättä, koska lapsikaste ei ole enää kirkon jäsenille itsestäänselvyys tai ainoaksi koettu vaihtoehto."
Koko juttu: https://yle.fi/uutiset/3-10972603
Mitä mieltä? Meillä ainakin lapsi jäi kastamatta nimenomaan siksi, että emme halua tuputtaa uskontoa. Jos lapsi aikuisena hurahtaa uskoon, se hänelle suotakoon, mutta uskontoa (tai poliittisia arvoja) emme halua hänelle pakottaa. Sellainen ei oikein kuulu vuoden 2019 Suomeen.
Kommentit (168)
Kummeista voisi jo luopua tai ainakin niin että ei olisi pakko olla kummeja. Monilla nyt vaan ei ole läheisiä jotka suostuu kummeiksi tai he eivät kuulu kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä pakottamista se on että kerran kastaa ja thats it?
Miksi kastaa, jos ei edes aio osallistua lapsen kanssa kirkon toimintaan tai opettaa lapselle uskoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pakottamista se on että kerran kastaa ja thats it?
Miksi kastaa, jos ei edes aio osallistua lapsen kanssa kirkon toimintaan tai opettaa lapselle uskoa?
Koska se on perinne? Meidän lapsi on kastettu, mies kuuluu kirkkoon, minä en.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsia ei kastettu, koska emme kuulu kirkkoon. Saavat itse päättää mikäli haluavat jonain päivänä.
Kuitenkin lapset osallistuivat koulun uskontotunneille koska kyseessä pieni koulu, jossa ei vaihtoehtoa elämänkatsomustunneille. Olisi joutunut istumaan käytävässä ja katsoimme parhaaksi, että mukavampi tunneilla kuin notkua yksin liki jouten. Kysyimme lapsilta miten itse haluavat ja halusivat olla tunneilla mukana. Itse ajattelin asian myös niin, että on yleissivistävää tietää myös uskon asioista, eikä toivon mukaan kukaan pysty diipadaapaa puhumalla höynäyttämään heitä vain siksi, että tietoa ei ole ollut.
Yläasteella olisivat saaneet vaihtaa elämänkatsomuksen tunneille, kumpikaan ei halunnut. Kirkkoon eivät ole liittyneet ja protuleirit ovat halunneet. Ystäviä on sekä uskovissa että ateisteissa.
Jos haluavat jonain päivänä kirkkoon liittyä, se on mulle ihan ok, pääasia minusta on, että ovat tämän suhteen tehneet valinnat itse.
Teillä on väärää tietoa. Et:n opetusta ei tosiaan tarvitse järjestää jos kolmen oppilaan määrä ei tule täyteen, mutta muuta opetusta tai ohjattua toimintaa on muiden oppilaiden uskonnontuntien ajaksi järjestettävä. Käytävässä ei siis joudu istumaan.
En kuulu kirkkoon eivätkä lapsenikaan, mutta ap on pahasti hukassa jos kuvittelee ettei hän joka päivä ohjaa lastaan oman maailmankatsomuksensa, vakaumuksensa ja (poliittistenkin) arvojensa mukaiseen elämään. Ihminen toimii niin oli otsikoita tai ei, ja otsikointi voi jopa helpottaa lasta huomaamaan että vaihtoehtoja on, hänellä on lupa tutustua niihin ja poimia sieltä oikeaksi kokemansa. Mitä vanhempi ei tietysti vakavissaan toivo, koska pitää omaa uskomus- ja arvojärjestelmäänsä oikeana, niin kuin me kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat aina jossain määrin kasvattavat lapsensa tietyn ideologian, kulttuurin ja elämänkatsomuksen piiriin, se on ihan luonnollista. Outoa olisi, jos vanhemmat antaisivat lapsen todella aidosti etsiä täysin oman elämänkatsomuksensa, käsityksensä oikeasta ja väärästä jne. Kuulostaa ehkä ajatuksena kauniilta, mutta se olisi käytännössä mahdotontakin ja olisi pahimmillaan kasvattamatta jättämistä. Minusta on siis täysin luonnollista, että esim. vegaaniperheessä lapsetkin syövät vegaanisesti ja että tietyn uskontoon kuuluvat vanhemmat opettavat uskontoa myös lapselleen. Toki ymmärrän myös, jos joku niin ei halua tehdä.
Eikö sitä uskontoa voi opettaa liittämättä puolustuskyvytöntä ja ymmärtämätöntä ihmistä johonkin yhteisöön? Miksei anneta vapautta liittyä itse jos ja kun haluaa?
Lapsi "pakkoliitetään" aina siihen yhteisöön, johon hän sattuu syntymään, en pidä kirkkoon liittämistä sen ihmeempänä. Ei ole kaikilta osin mahdollista tai mielestäni aina edes suotavaa, että lapsi suljetaan vanhempiensa kaikista yhteisöistä ja elämäntavoista ulkopuoliseksi, jotta "hän voi sitten päättää joskus itse". Kuinka pitkälle tämä itse päättäminen tulisi sitten viedä, sillä lähes kaikki asiat elämässämme koostuvat aatteellisista valinnoista? Tärkeintä mielestäni on se, että lapsi saa ymmärryksen lisääntyessä irtautua niistä asioista, joista haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pakottamista se on että kerran kastaa ja thats it?
Nykylain puitteissa menee kuitenkin niin, että kirkon jäsenellä ei ole oikeutta valita et-opetusta koulussa. Tästä en ole ihan varma, mutta onko oikeutta kieltäytyä koulun kirkkokäynneistäkään?
On. Koulussa tunnustukselliseen toimintaan osallistumisen on oltava AINA KAIKILLE vapaaehtoista, vaikka kuuluisit viiteen kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pakottamista se on että kerran kastaa ja thats it?
Miksi kastaa, jos ei edes aio osallistua lapsen kanssa kirkon toimintaan tai opettaa lapselle uskoa?
Koska se on perinne? Meidän lapsi on kastettu, mies kuuluu kirkkoon, minä en.
Perinne, että kirkossa vietetään juhlat ja muuten vähät välitetään uskosta? Kuinka surullista.
Iso osa syntyneistä ei ole kristittyjä enää vaan jostain toisesta uskontokunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan yhtä haitallista tai haitallisempaa lapsen psyykeelle, että yritetään kasvattaa hänet arvotyhjiöön. Joka ainoa lapsi tekee aikuistuessaan omat valintansa ihan joka tapauksessa.
Uskonnottomuus ei johda arvotyhjiöön, mutta uskonnollisuus liittyy valitettavan usein älytyhjiöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pakottamista se on että kerran kastaa ja thats it?
Nykylain puitteissa menee kuitenkin niin, että kirkon jäsenellä ei ole oikeutta valita et-opetusta koulussa. Tästä en ole ihan varma, mutta onko oikeutta kieltäytyä koulun kirkkokäynneistäkään?
On. Koulussa tunnustukselliseen toimintaan osallistumisen on oltava AINA KAIKILLE vapaaehtoista, vaikka kuuluisit viiteen kirkkoon.
No hyvä. Minun kouluaikanani, vain 15v sitten, olisi opettaja varmaan kutsunut manaajan paikalle jos joku olisi edes ehdottanut pois jäämistä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhemmat ovat uskossa on luonnollista että he noudattavat Kristuksen kastekäskyä.
Jos eivät ole on kyseessä vain ontto traditio vailla merkitystä.
Evlut kirkossa enemmistö on jo eiuskovia tapakristittyjä joten ei ole ihme että kastaminen vähenee.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin hienoa kuulla tuo, että useammat kirkon jäsenet jättävät lapsensa kastamatta. Järkiajattelua että annetaan lapsen itse valita. Mietityttää kyllä, mistäköhän alun perin tuli ajatus, että lapsi pitäisi pakkoliittää seurakuntaan?
No mistäköhän? Vanhat uskonnothan ovat alusta asti olleet numeropeliä, meitä on näin ja näin paljon ja joukossa on valtaa. Siihenhän kaikki ehkäisykiellot ja muutkin perustuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsia ei kastettu, koska emme kuulu kirkkoon. Saavat itse päättää mikäli haluavat jonain päivänä.
Kuitenkin lapset osallistuivat koulun uskontotunneille koska kyseessä pieni koulu, jossa ei vaihtoehtoa elämänkatsomustunneille. Olisi joutunut istumaan käytävässä ja katsoimme parhaaksi, että mukavampi tunneilla kuin notkua yksin liki jouten. Kysyimme lapsilta miten itse haluavat ja halusivat olla tunneilla mukana. Itse ajattelin asian myös niin, että on yleissivistävää tietää myös uskon asioista, eikä toivon mukaan kukaan pysty diipadaapaa puhumalla höynäyttämään heitä vain siksi, että tietoa ei ole ollut.
Yläasteella olisivat saaneet vaihtaa elämänkatsomuksen tunneille, kumpikaan ei halunnut. Kirkkoon eivät ole liittyneet ja protuleirit ovat halunneet. Ystäviä on sekä uskovissa että ateisteissa.
Jos haluavat jonain päivänä kirkkoon liittyä, se on mulle ihan ok, pääasia minusta on, että ovat tämän suhteen tehneet valinnat itse.
Teillä on väärää tietoa. Et:n opetusta ei tosiaan tarvitse järjestää jos kolmen oppilaan määrä ei tule täyteen, mutta muuta opetusta tai ohjattua toimintaa on muiden oppilaiden uskonnontuntien ajaksi järjestettävä. Käytävässä ei siis joudu istumaan.
Unohdit lukea lainkohdan valmiiksi: kolme oppilasta tulee olla OPETUKSEN TARJOAJAN eli kunnan alueella, jolloin opetus on pakko järjestää. Ja tarvittaessa kuljetukset niin, ettei koulutyö kärsi tai koulupäivä kohtuuttomasti pitene.
Useissa kunnissa rikotaan juuri tuota lainkohtaa, mm. hihhulivaltaisella Nurmijärvellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan yhtä haitallista tai haitallisempaa lapsen psyykeelle, että yritetään kasvattaa hänet arvotyhjiöön. Joka ainoa lapsi tekee aikuistuessaan omat valintansa ihan joka tapauksessa.
Uskonnottomuus ei johda arvotyhjiöön, mutta uskonnollisuus liittyy valitettavan usein älytyhjiöön.
Oletin, että kaikkien muidenkin valmiiksi pureskeltujen arvojen ja ajatusten syöttäminen nähdään haitallisena eikä vain uskonto.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kuuluu vanhempiensa uskontoon. Meille oli itsestään selvää, että lapsi kastetaan. Kirkko opettaa näin ja jos kerran kirkkoon kuulumme, niin sen mukaan elämme. Lapsi voi sitten isona päättää toisin ja me kunnioitamme sitä.
Tottakai kirkko ja muutkin uskonnot opettavat noin, ilman lasten aivopesua ne eivät olisi kantaneet nykypäivään asti. Mutta mistä te tiedätte, vaikka lapsenne haluisikin olla hindu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat aina jossain määrin kasvattavat lapsensa tietyn ideologian, kulttuurin ja elämänkatsomuksen piiriin, se on ihan luonnollista. Outoa olisi, jos vanhemmat antaisivat lapsen todella aidosti etsiä täysin oman elämänkatsomuksensa, käsityksensä oikeasta ja väärästä jne. Kuulostaa ehkä ajatuksena kauniilta, mutta se olisi käytännössä mahdotontakin ja olisi pahimmillaan kasvattamatta jättämistä. Minusta on siis täysin luonnollista, että esim. vegaaniperheessä lapsetkin syövät vegaanisesti ja että tietyn uskontoon kuuluvat vanhemmat opettavat uskontoa myös lapselleen. Toki ymmärrän myös, jos joku niin ei halua tehdä.
Eikö sitä uskontoa voi opettaa liittämättä puolustuskyvytöntä ja ymmärtämätöntä ihmistä johonkin yhteisöön? Miksei anneta vapautta liittyä itse jos ja kun haluaa?
Lapsi "pakkoliitetään" aina siihen yhteisöön, johon hän sattuu syntymään, en pidä kirkkoon liittämistä sen ihmeempänä. Ei ole kaikilta osin mahdollista tai mielestäni aina edes suotavaa, että lapsi suljetaan vanhempiensa kaikista yhteisöistä ja elämäntavoista ulkopuoliseksi, jotta "hän voi sitten päättää joskus itse". Kuinka pitkälle tämä itse päättäminen tulisi sitten viedä, sillä lähes kaikki asiat elämässämme koostuvat aatteellisista valinnoista? Tärkeintä mielestäni on se, että lapsi saa ymmärryksen lisääntyessä irtautua niistä asioista, joista haluaa.
Sekoitat kaksi asiaa. Kasvatuksen ja virallisen liittämisen uskontokunnan jäseneksi. Se ei ole todellista valinnanvapautta, että aikuisena saa erota jos ei halua enää olla jäsen.
eri
Ev.lut. -tavat ovat olleet monelle samaa kuin Suomen kansalaisuus ja äidinkieli. Ei monikaan ajattele, että alankin puhua lapselle englantia ja ruotsia, ja hän saa myöhemmin valita minkä kielen ottaa äidinkielekseen. Vasta nykyään on tullut vaihtoehtokulttuureja, joista kirkon aseman heikentyminenkin kertoo.
Meillä kastettiin lapset itsestäänselvyytenä, sillä ajattelen asioita laajasti suomalaisen tapakulttuurin ja perinteen näkökulmasta. Lapsieni kastemekkoon on kirjottu kymmenien siinä kastettujen lasten nimet, myös omani.
Kastejuhla on myös hieno tapa juhlia uutta ihmistä. Eikä minua ainakaan ärsytä ajatus siitä, että lapseni ovat korkeamman voiman suojeluksessa. :)
Nykylain puitteissa menee kuitenkin niin, että kirkon jäsenellä ei ole oikeutta valita et-opetusta koulussa. Tästä en ole ihan varma, mutta onko oikeutta kieltäytyä koulun kirkkokäynneistäkään?