Lue keskustelun säännöt.
Kenellä on oikeus valittaa?
16.09.2019 |
Yksi tuttu oli viikonloppuna avautunut Facebookissa, että aikoo karsia kaverilistaansa, koska ei jaksa sitä kun ihmiset valittaa ja inisee ihan turhista asioista. Hänellä itsellään on kaksi lasta, jotka ovat koko ajan flunssassa ja hänen työpaikallaan on sisäilmaongelmaa. Siinä on niin paljon jaksettavaa, ettei hän enää jaksa lukea, kun muut valittavat jostain pikkujutuista.
En ollut tarpeeksi rohkea kirjoittaakseni siihen, että aika monen näkökulmasta joku flunssa saattaa vaikuttaa aika turhalta valittamisen aiheelta.
Hänen kaverilistallaan on esimerkiksi yksinhuoltaja, jonka pojalla on vaikea ADHD. Heidän sattumuksia lukiessa tulee mieleen, että äidin on pakko olla jaksamisen rajoilla.
Sitten taas joku vaikeasti kehitysvammaisen lapsen vanhempi saattaisi ajatella, että ADHD-lapsi sentään osaa käydä vessassa ja syödä itse ja kertoa tuntemuksistaan, että ei kai se niin vaikeeta ole.
Jollain voi taas läheinen olla kuolemassa syöpään tai itsellä olla parantumaton syöpä ja se saattaa ajatella, että ei kai tuo vammaisuus niin paha juttu ole, kun ihminen on kuitenkin terve fyysisesti.
Mikä sitten on turhaa valittamista ja kenellä siihen on oikeus?
Kommentit (3)
Eikö hän osaa facebookissa laittaa noita pois seurattavista? Siten facebook kaveruus pysyy, mutta ei-seurattavan julkaisut eivät tule omalle aikajanalle häiritsemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on kansanmurhakin olemassa.... näin ajattelen, kun jonku valittaa muiden valittamisesta.
On ihan ok todeta, että ei jaksa tai kykene oman elänmäntilanteensa takia jonain hetkenä pohtia ja tsempata muiden ongelmia. Mutta on aika aivotonta mitätöidä toisten ongelmia! Ensinnäkin tosiaan on aina keksittävissä vaikeampia elämäntilanteita ja kohtaloita. Ja lisäksi jokaisella meistä on erilainen valmius kohdata ongelmia. Sama asia on toiselle evvk, toiselle taas iso stressin ja murheen aihe!
Jokaisella on oikeus valittaa. Mutta jokaisen pitää myös ymmärtää se, että kaikille ne hänen murheensa eivät ole "sydämenasia" eli he eivät loputtomiin jaksa paneutua niihin. Perusempatia tietysti kuuluu asiaan.
Ekalle kommentoijalle: ei niitä ratkaisuyrityksiä tarvitse sinulle tai kenellekään muullekaan tilittää. Ylipäänsä sosiaalisiin taitoihin kuuluu, että ymmärtää sen eron, milloin toinen kaipaa vain kuuntelijaa ja lohduttajaa ja milloin hän kysyy neuvoa. Yleensä normaalijärkiset aikuiset ovat kyllä miettineet jo pitkäänkin ongelmaansa ja sen ratkaisuvaihtoehtoja, joten jos et nyt satu olemaan asian erikoisasiantuntija, älä tuputa neuvoja pyytämättä äläkä ainakaan loukkaannu, jos toinen toteaa, ettei neuvosi toimi ko. tapauksessa.
Ja minusta turhempaa (ok, minusta kaikesta saa valittaa) on valittaa korjattavissa olevista ongelmista kuin asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Jos ongelma on korjattavissa, se korjataan ja homma on hoidossa.
Valittaminen ongelmista joihin ei voi vaikuttaa on turhaa. Ja valittaminen on myös turhaa, jos ei yritä ratkaista ongelmaa. Paljon mielekkäämpää on kuunnella valitusta, jos on jotakin ratkaisua koittanut, vaikkei se onnistunutkaan.