Lue keskustelun säännöt.
Olen p*skana, jälleen kerran.
14.09.2019 |
Mistä iloa elämään, kun vähän väliä olen matkalla junan alle? Jos hetkeksi tsemppaan, putoan kuitenkin aina tänne samoihin ajatuksiin. Tekisin itsemurhan heti, jos se ei olisi niin hankalaa käytännön järjestelyiden kannalta.
Miksi en voisi sairastaa vaikka syöpää. Se on kuitenkin yleensä joko/tai parissa vuodessa, minä olen tämän vammaisen pääni kanssa kitunut jo yli 30 vuotta.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tää on oikea paikka puida tota?
Miksi ei olisi? Täällä on satavarmasti ihmisiä kommentoimassa, toisin kuin jollakin mielenterveysongelmaisten omalla palstalla.
Eiköhän ensisijainen toiminto tilanteessa ole hakea oikeilta mielenterveyden ammatinharjoittajilta apua ja vauhdilla. Vai oletko täällä psykiatrina heittämässä anonyymisti apua lauantai-iltana?
Tuo ketä siteerasit, olin minä eli ap. Olet oikeassa kyllä, että tässä minun tilanteessa tarvii kyllä ammattiapua, anonyymi keskustelupalstailu ei pitkälle auta. Olen onneksi hoitosuhteessa ja terapiaan on aika taas maanantaina. Tämä purkaukseni oli akuutti tarve saada oksentaa tätä pahaa oloa vain johonkin pois, että pystyn jotenkin olla.
Meitä on täällä muitakin, traumadiagnoosin saaneita. Minulle on tärkeää kuulla tällaisia aloituksia. Että en ole yksin, teitä on muitakin. Voimia ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet matkalla hautaan, AP. Psykiatria ei tule sinua parantamaan. Sinut on psykiatrin toimesta diagnosoitu pysyvasti vialliseksi, ja maailma tulee sen muistamaan. Niin kauan kuin tama on mahdollista, etka pysty tilanteesta pakenemaan tai maailmaa muuttamaan, ei mitaan lopullista hyvaa tai voittoa tule olemaan nakyvissa. Tassa elamassa.
Tama on surullinen totuus. Itse taistelen tallaista maailma vastaan.
Psykiatria on uskonto, jolla on uhrinsa. Se on valeoppi eika suinkaan tiedetta. Ala nyt kuitenkaan heti mene ja tapa itseasi, maailma saattaa tarvita sinua.
Ehkä siihen on hiukan toivoa.
t. "Hieroglyfi"
Joku muukin on hoidon tarpeessa.
Saako Suomessa ketamiinihoitoa? Siita on moni saanut apua varsinkin sodasta tulleet PTSD'sta kasineet.
https://www.webmd.com/depression/news/20140923/ketamine-depression#1
*karsineet. Ai etta olen huolimaton tanaan. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös mulla todettiin posttraumaattinen stressihäiriö, kun hakeuduin terapiaan dissosiaatio-oireilun takia. Niin hyvä, ap, että olet päässyt traumaterapiaan! Siitä on oikeasti apua, kunhan terapeutti on osaava, ja jaksat itse tehdä töitä. Älä kuitenkaan aseta itsellesi liikaa paineita! Terapia ei ole suoritus, vaan teet sitä itseäsi, omaa hyvinvointiasi varten. Kaikki muu voi odottaa, ja elämä kyllä avautuu niin kuin on tarkoitus sitä mukaa, kun omassa tahdissasi etenet.
Mä niin ymmärrän sen turhautumisen, kun haluaisi vain voida paremmin HETI, mutta ikävä kyllä se ei käy sormia napsauttamalla :( voi, kun kävisikin! Ehkä kuitenkin nyt on parasta, jos pystyt jotenkin hyväksymään, että nyt on vaikea vaihe elämässä. Tuntuu kurjalta. Et yritäkään muuttaa asioita muuksi kuin mitä ne on. Toki kannattaa etsiä iloa sieltä, mistä sitä saa, muttei odottaa, että se korjaisi niitä murheita, jotka on terapian avulla käsiteltävä. Tää kuulostaa varmaan hirmu masentavalta, mutta mua on auttanut hyväksyä kurjatkin jaksot sellaisenaan sen sijaan, että ajan itseni hulluuden partaalle, kun yritän väkisin tahdonvoimalla pakottaa todellisuuden muuksi kuin mitä se on.
Vielä tällainen ajatus tosta, kuinka kuvailet tilannettasi. Sen sijaan, että ajattelet sulla olevan "vammainen pää"... Mä oon alkanut ajan myötä nähdä dissosiaation ja posttraumaattisen stressin ihan uskomattomana mielen viisautena. Se on noilla keinoilla suojellut sua niin, että susta on vaikeista ajoista ja kokemuksista huolimatta säilynyt jokin minä, minuus, joka voi vielä täällä yrittää rakentaa elämäänsä kokoon. On niin epäreilua, että joudut sen näin kovemman kautta tekemään, mutta se on myös loputtoman arvokasta. Sä oot tässä maailmassa syystä ja sulla on täällä jokin tehtävä. Dissosiaatio suojasi sua kokemuksilta, jotka ylittivät sietokyvyn/ymmärryksen. Sen ansiosta pysyit hengissä/järjissäsi sairaassa ympäristössä. Siinä mielessä sitä voi kiittää siitä, että se piti susta huolta. Nykyään se ei enää auta vaan jopa vaikeuttaa elämää, ja siksipä ihan oikein oot terapiassa purkamassa sitä "systeemiä". Ja tää tarkoittaa isoja asioita. Luottamaan opettelemista. Turvallisuuden rakentamista. Tuntemaan opettelemista. Vaikeiden kokemusten sitomista osaksi omaa historiaa. Ennen kaikkea anna itsellesi tähän prosessiin aikaa. Itsellesi myötätuntoa. Kärsivällisyyttä. Koita luottaa, että olet oikealla polulla, ja hyvä siitä tulee. Kaikkea hyvää sulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet matkalla hautaan, AP. Psykiatria ei tule sinua parantamaan. Sinut on psykiatrin toimesta diagnosoitu pysyvasti vialliseksi, ja maailma tulee sen muistamaan. Niin kauan kuin tama on mahdollista, etka pysty tilanteesta pakenemaan tai maailmaa muuttamaan, ei mitaan lopullista hyvaa tai voittoa tule olemaan nakyvissa. Tassa elamassa.
Tama on surullinen totuus. Itse taistelen tallaista maailma vastaan.
Psykiatria on uskonto, jolla on uhrinsa. Se on valeoppi eika suinkaan tiedetta. Ala nyt kuitenkaan heti mene ja tapa itseasi, maailma saattaa tarvita sinua.
Ehkä siihen on hiukan toivoa.
t. "Hieroglyfi"
Joku muukin on hoidon tarpeessa.
"Joku muukin on hoidon tarpeessa"- Sanoit. Mina sanon: Et tule ikina saamaan minua, ja olen silla asialla, etta diagnoosien ja psykiatrian kumoaminen alkaa. Edustat juuri sita psykiatrian kuuluisaa mielivaltaa. Mielivallassa itsessaan ei ole mitaan pahaa tai havettavaa, mutta jos se perustuu valeeseen ja ilkeyteen, kuten psykiatrian oalta on, en suostu sen alle.
Psykiatria ei ole eksakti luonnontiede, vaan perustuu epamaaraisiin mielipiteisiin vailla kestavaa moraalipohjaa ja jotka mielipiteet vaikuttavat edelleen kaikkien vaikutuksen alaisena olevien sieluun; ajatuksiin, siis aivoihin. Sanoen: Nama ja nuo eivat saa, eivatka voi tulla taydellisiksi.
Kysessa on kaarme oma hanta suussaan.
Ei tiede, ei totuus, ei hyvyys. Vaan Pahuus.
t. "Hieroglyfi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, pidä Jumalaa yhtenä mahdollisuutenasi. Itse olisin haudassa ellen olisi kääntynyt Jumalan puoleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tää on oikea paikka puida tota?
Miksi ei olisi? Täällä on satavarmasti ihmisiä kommentoimassa, toisin kuin jollakin mielenterveysongelmaisten omalla palstalla.
Eiköhän ensisijainen toiminto tilanteessa ole hakea oikeilta mielenterveyden ammatinharjoittajilta apua ja vauhdilla. Vai oletko täällä psykiatrina heittämässä anonyymisti apua lauantai-iltana?
Tuo ketä siteerasit, olin minä eli ap. Olet oikeassa kyllä, että tässä minun tilanteessa tarvii kyllä ammattiapua, anonyymi keskustelupalstailu ei pitkälle auta. Olen onneksi hoitosuhteessa ja terapiaan on aika taas maanantaina. Tämä purkaukseni oli akuutti tarve saada oksentaa tätä pahaa oloa vain johonkin pois, että pystyn jotenkin olla.
Meitä on täällä muitakin, traumadiagnoosin saaneita. Minulle on tärkeää kuulla tällaisia aloituksia. Että en ole yksin, teitä on muitakin. Voimia ap!
Johan repesi, ylapuolella oleva kirjoittaa: Meita on muitakin, diagnoosin saaneita, voimia. Valehteleva kaarme esittaa, etta on voimavara antaa ja saada mt-diagnoosi. Etta se on voimavara, kuin hyvan isan antama lahja.
Kyseessa on ilkea vale, se on vielapa lopulta hyvin pilkkaava. Se on kaarmeen vale, kaarmeen jolla on oma hanta suussaan. Psykiatria ja mielenterveyteen liittyvat saadokset ja kaytannot ilmoittavat: Naista ei voi tulla; nailla ei ole lupaa tulla taysin kelvollisiksi. Talla tavalla ilmoittaessaan, siis vuoro vaikuttaessaan uskovan joukkonsa kanssa psykiatria aiheuttaa sen kayttaytymisen, jota pitaa todisteena sairaudesta.
Psykiatria, siihen uskominen, on syy niihin asioihin, ilmioihin -millaisina ne tulevat esille- joita se uskottu asia, psykiatria vaittaa sairauden oireiksi.
Uskotttu ja syotetty oppi on syy siihen, miten ihmisessa ne ominaisuudet ja ilmiot tulevat esiin, joita uskottu ja syotetty oppi sanoo sairaudeksi.
Kaarme oma hanta suussaan. Se on pahuuden symboli. Ei tosin kristillinen, vaan vanhempi. Se ilmoittaa, etta pahuus vahingoittaa omaa itseaan. Puree sita joka on hanen omaa aikaansaannostaan, omaa itseaan. (Kannattaa huomata, etta jokainen psykiatriaan uskova on osa psykiatriaa.) Mutta kaarmeesta: Myrkkykaarme puree hantaansa, lopulta tama ilmoittaa etta kaarmeen loppu on tuhoutua olemassaolosta. Itseaan pureva pilkkaava kaarme on "hieroglyfeista" Aurinkohymnista, jossa kuvataan pahuuden tuhoutuminen ja tuho; etta se katoaa ja vain hyva jaa jaljelle. Ja etta kaarme heitetaan tuleen.
Te olette niin tiukasti tuossa mainitussa kaarmeessa, ja sen valeessa, etta sita ei usea teista edes huomaa. Eika se montaa ole edes kiinnostanut.
t. "hieroglyfi"
Mielestäni sinulta puuttuu ns. elämältä suunta. Tiedätkö mitä oikeasti haluat? rupeä selvittämään ja sitä kautta tekemään elämästäsi itsesi näköistä sekä täten parempaa. Opettele armollisuutta itseäsi kohtaan. Selkeästi ajatusmaailmasi on hyvin synkkä. Opettele ajattelemaan että selvisit siitä kaikesta mitä on tapahtunut ja se on nyt takanapäin. Opettele positiivista ajattelua, "liittoudu" ajattelussasi itsesi puolelle ja ole itsellesi armollinen, opettele rakastamaan itseäsi ja pitämään itsestäsi huolta kaikin itseäsi tyydyttävin keinoin. Toivon sinulle kaikkea hyvää.