Lue keskustelun säännöt.
Olen p*skana, jälleen kerran.
14.09.2019 |
Mistä iloa elämään, kun vähän väliä olen matkalla junan alle? Jos hetkeksi tsemppaan, putoan kuitenkin aina tänne samoihin ajatuksiin. Tekisin itsemurhan heti, jos se ei olisi niin hankalaa käytännön järjestelyiden kannalta.
Miksi en voisi sairastaa vaikka syöpää. Se on kuitenkin yleensä joko/tai parissa vuodessa, minä olen tämän vammaisen pääni kanssa kitunut jo yli 30 vuotta.
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta maalle. Täällä on rauha ja hiljaisuus. Luonto ja koirat. <3
Mitä sinulle on tapahtunut? Kuulostaa todella ikävältä.
Mitkä asist tuottavat iloa? Pystyisitkö mitenkään keskittyä niihin?
Lämpimiä ajatuksia täältä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua vaivaa ap?
Traumaperäinen stressihäiriö ja 24/7 päällä oleva dissosiaatiohäiriö. Lisäksi alan kaiken kiusaamisen jälkeen olla jo vainoharhainen muita ihmisiä kohtaan, että ehkä myös epäluuloinen persoonallisuushäiriö (se jäi muinoin testeissä vain pisteen tai parin päähän diagnoosista).
Mihin ajatuksiin? Oletko töissä? Oletko yksinäinen? Oletko jumittanut itsesi neljän seinän sisälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko iloa löytyä hyväntekeväisyystyöstä, henkisyydestä, liikunnasta, eläimistä, ylipäänsä pienistä asioista elämässä? Voimia! <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua vaivaa ap?
Traumaperäinen stressihäiriö ja 24/7 päällä oleva dissosiaatiohäiriö. Lisäksi alan kaiken kiusaamisen jälkeen olla jo vainoharhainen muita ihmisiä kohtaan, että ehkä myös epäluuloinen persoonallisuushäiriö (se jäi muinoin testeissä vain pisteen tai parin päähän diagnoosista).
Mistä se trauma on tullut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuta maalle. Täällä on rauha ja hiljaisuus. Luonto ja koirat. <3
Maalla olisi kyllä mahtavaa, mutta elämä on kaikesta johtuen sellaisessa mallissa, että ei ole työpaikkaa eikä koulutusta (jälkimmäistä olen vasta nyt hankkimassa).
Voimia sinulle. Etsi keskusteluapua, esim. kirkonkeskusteluapua. fi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta maalle. Täällä on rauha ja hiljaisuus. Luonto ja koirat. <3
Maalla olisi kyllä mahtavaa, mutta elämä on kaikesta johtuen sellaisessa mallissa, että ei ole työpaikkaa eikä koulutusta (jälkimmäistä olen vasta nyt hankkimassa).
Minkä ikäinen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumatausta on saanut alkunsa vanhempien mt- ja päihdeongelmista sekä toisen itsemurhasta + koulukiusaamisesta. Kiusaaminen on jatkunut sitten aikuisuuteen asti - tosin olen siihen kyllä osaltani itse syypää, kun en ole "osannut varoa", niin sanotusti. Ärsyttävää etten vain pysty tsemppaamaan ja unohtamaan kaikkea ja jatkamaan vain elämässä eteenpäin, tämä ei tunnu olevan lainkaan tahdon asia. Olen siis hoidossa ja syön lääkettäkin, mutta alan olla todella väsynyt vain kaikkeen. Haluaisin vain luovuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta maalle. Täällä on rauha ja hiljaisuus. Luonto ja koirat. <3
Maalla olisi kyllä mahtavaa, mutta elämä on kaikesta johtuen sellaisessa mallissa, että ei ole työpaikkaa eikä koulutusta (jälkimmäistä olen vasta nyt hankkimassa).
Minkä ikäinen olet?
Olen 34.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmaankin se sama tyyppi, joka kirjoitteli tänne aikaisemmin kesällä ja jolle vastailin. Olen oikeastaan lähes varma, että olet se sama. Jäinkin vähän miettimään, miten mahdat pärjäillä. Harmi kuulla, että sinulla on edelleen huono olla. Vaikka mielestäni tämä viesti ei ole sävyltään ihan niin epätoivoinen kuin mitä aiemmin olivat, että ehkä nyt kuitenkin menee (ainakin ajoittain) vähän paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Millaista hoitoa saat?
Olen traumaterapiassa - vihdoinkin sentään hoitomuoto on oikea. Olen saanut oikean diagnoosin "vasta" pari vuotta sitten.
Kiitos kun kommentoitte, tästä on oikeasti apua! En ole sellainen, että viitsisin avautua kavereille/ystäville (joita siis onneksi on, mutta synkimpinä hetkinä en osaa löytää iloa siitäkään). Tänään on ollut todella raskas päivä heti aamusta alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaankin se sama tyyppi, joka kirjoitteli tänne aikaisemmin kesällä ja jolle vastailin. Olen oikeastaan lähes varma, että olet se sama. Jäinkin vähän miettimään, miten mahdat pärjäillä. Harmi kuulla, että sinulla on edelleen huono olla. Vaikka mielestäni tämä viesti ei ole sävyltään ihan niin epätoivoinen kuin mitä aiemmin olivat, että ehkä nyt kuitenkin menee (ainakin ajoittain) vähän paremmin?
En ole ihan varma, olenko kirjoittanut. En muista ainakaan, että olisin, mutta aika paljon ylipäänsä kirjoitan netissä joten hyvin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
oletko ap nainen
Kuinka niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaankin se sama tyyppi, joka kirjoitteli tänne aikaisemmin kesällä ja jolle vastailin. Olen oikeastaan lähes varma, että olet se sama. Jäinkin vähän miettimään, miten mahdat pärjäillä. Harmi kuulla, että sinulla on edelleen huono olla. Vaikka mielestäni tämä viesti ei ole sävyltään ihan niin epätoivoinen kuin mitä aiemmin olivat, että ehkä nyt kuitenkin menee (ainakin ajoittain) vähän paremmin?
En ole ihan varma, olenko kirjoittanut. En muista ainakaan, että olisin, mutta aika paljon ylipäänsä kirjoitan netissä joten hyvin mahdollista.
Tänne kirjoitteli kesällä eräs, jolla oli vähän rankkaa. Tuo "vammainen pää" oli samanlaista tekstiä kuin hänellä. Vastailin hänelle ja koitin tsemppailla, mutta sitten ketju lähti ja jäin miettimään, mitenköhän sille kävi. Jos se olet sinä, niin kiva, että olet vielä siellä!
....niin jos olis giljotiini niin sairaan pään sais irti terveestä kropasta.