Kannustaisitko lasta nostamaan ysit kympeiksi?
Meidän ysiluokkalainen saa koulusta tekemättä mitään yleensä ysejä. Pienellä vaivannäöllä tulee kymppejä. Kannustaisitko lasta tekemään töitä kymppien eteen vai sanoisitko olevasi supertyytyväinen hyvästä koulusuoriutumisesta ( niistä yseistä)?
Olen kahden vaiheilla. Ysi on oikeasti mielestäni tosi hyvä numero. Toisaalta saisi sitä työntekoakin opetella. En kuitenkaan halua, että lapsi luulisi että olisin tyytyväinen vain kympeistä.
Nykyinen keskiarvo riittää reilusti lukioon, johon lapsi haluaa.
Kommentteja?
Kommentit (79)
Tuo opiskelutaitojen opetteleminen on monilla sellaista että sen oppii kantapään kautta. Vaikea kuvitella että siitä olisi mitään apua jos yrittäisit nyt takoa asiaa teinin päähän sillä hän ei ole itse motivoitunut yrittämään enempää (ei siihen ole tarpeeksi suurta kannustinta tällä hetkellä).
Kyllä työntekoa ehtii oppimaan siellä lukiossakin.
Ysiluokan numeroiden ainoa funktio on avata ovi lukioon. Jos ysit kerran riittävät siihen, miksi nähdä vaivaa muuhun, kun mitään lisähyötyä ei tule? Tekisitkö itse enemmän töitä, jos et saisi vastaavasti enemmän palkkaa, tai "palkka" olisi vain pomon kehu?
Ei korkeushypyssäkään anneta lisäpisteitä riman reilusta ylityksestä. Se on ylitys tai pudotus.
Johtuuko ysit "tuntiaktiivisuuden" puutteesta?
Oppii tosiaan jossain vaiheessa, että jossain vaiheessa pitää paneutua siihen opiskeluun. Peruskoulu on joillekkin ihan heittopussi, miksi panostaa, jos ei kiinnosta ja tulokset on kuitenkin hyviä. Säästää sen motivaation sitten myöhempään.
Vierailija kirjoitti:
Oppii tosiaan jossain vaiheessa, että jossain vaiheessa pitää paneutua siihen opiskeluun. Peruskoulu on joillekkin ihan heittopussi, miksi panostaa, jos ei kiinnosta ja tulokset on kuitenkin hyviä. Säästää sen motivaation sitten myöhempään.
Toivottavasti ei sitten lukiossa järkyty työmäärää. Nyt siis käyttää kotona max 10 min päivässä. Yleensä ehtii tekemään läksyt jo tunnilla. Kokeisiin ei koe tarvetta lukea. Tuntiaktiivisuus on aina ollut hyvää (Wilman merkintöjen perusteella).
Ap
Ysiluokkalaisen kanssa voi jo puhua ihan suomeksi. Kerro hänelle tuo, mitä kirjoitit. Eivät ysit enää pikkulapsia ole.
Onko hänellä jo jokin tietty ala tai aine, joka kiinnostaa enemmän ja voisi ehkä poikia ammatinkin? Kehota häntä miettimään, mihin alkaa panostaa. Se voisi olla vaikka matematiikka tai matemaattiset aineet tai sitten kielet. Vai onko hän erityisen kiinnostunut biologiasta? Painopisteen valittuaan hän voisi siinä tavoitella parasta suoritusta, pyytää opelta ylöspäin eriyttävää matskua jne. Muut aineet voivat sitten mennä omalla painollaan.
Olet ihan oikeassa siinä, että työntekoa on hyvä opetella, oli oma taso sitten mikä vain. Mutta kaikesta kymppi ei ole se, mitä kannattaa tavoitella.
T. Yläkoulun ope
Olin itse lapsesi kaltainen oppilas. Koko peruskoulu meni yseiilä ja kympeillä tekemättä oikein mitään. Lukiossa oli pari ainetta joiden eteen piti vähän (hyvin vähän) työskennelläkin.
Laudaturin paperit ja syksyllä yliopistoon. Sielläkin alku oli helppoa.
Joskus fuksivuoden jälkeen vaikeudet alkoivat. Minä en ollut tottunut tekemään töitä. En liioin osannut opiskella. Minua ahkerammat ja opiskelutaitoiset menivät heittämällä ohi. Opinnot venyivät ja arvosanat putosivat.
Helsinkiläisenä ja suht hyvän kotisivistyksen omaksuneena sain kyllä onneksi aina töitä. Mutta valmistuin muita myöhemmin, ja veikkaan että olin siinä 40-45 ennen kuin olin keskiverto-, oman alani työntekijän tasolla urakehityksessä.
En kuitenkaan vastaa aloittajan kysymykseen. Jokainen lapsi ja ihminen on erilainen.
En missään nimessä. Kannusta hyviin harrastuksiin tms.
Vierailija kirjoitti:
Ysiluokkalaisen kanssa voi jo puhua ihan suomeksi. Kerro hänelle tuo, mitä kirjoitit. Eivät ysit enää pikkulapsia ole.
Onko hänellä jo jokin tietty ala tai aine, joka kiinnostaa enemmän ja voisi ehkä poikia ammatinkin? Kehota häntä miettimään, mihin alkaa panostaa. Se voisi olla vaikka matematiikka tai matemaattiset aineet tai sitten kielet. Vai onko hän erityisen kiinnostunut biologiasta? Painopisteen valittuaan hän voisi siinä tavoitella parasta suoritusta, pyytää opelta ylöspäin eriyttävää matskua jne. Muut aineet voivat sitten mennä omalla painollaan.
Olet ihan oikeassa siinä, että työntekoa on hyvä opetella, oli oma taso sitten mikä vain. Mutta kaikesta kymppi ei ole se, mitä kannattaa tavoitella.
T. Yläkoulun ope
Olemme tästä kyllä keskustelleet. Juuri tuosta, että en halua antaa ymmärtää, että ysit eivät riittäisi, enkä halua luoda paineita. Mutta samalla jos pikkuruisella työnteolla saisi nostettua kymppiin, niin miksi ei? Lapsella siis on jo useita kymppejä. Esim. matikka, kemia, fysiikka, enkku, saksa ja kuvis ovat oikeastaan aina varmoja kymppejä.
Hyviä harrastuksiakin on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä työntekoa ehtii oppimaan siellä lukiossakin.
Aina sanotaan, että työnteko koulun eteen pitäisi oppia alusta lähtien. Ei vasta lukiossa.
Suosittelisin opettamaan vaivannäköä jos ei noiden numeroiden kanssa niin jossain muodossa kuitenkin. Pudotus on meinaan tosi suuri monelle helppoja numeroita saaneille sitten myöhemmin. Tiedän tuttavapiiristä yhden, joka luisteli helposti laudaturit ylppäreissä ja lamaantui korkeakouluopinnoissa ihan täysin, kun siellä kaikki muutkin oli yllätys yllätys niitä kaikkein lahjakkaimpia. Ei toipunut siitä koskaan ja itsetunto jäänyt pysyvästi alas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppii tosiaan jossain vaiheessa, että jossain vaiheessa pitää paneutua siihen opiskeluun. Peruskoulu on joillekkin ihan heittopussi, miksi panostaa, jos ei kiinnosta ja tulokset on kuitenkin hyviä. Säästää sen motivaation sitten myöhempään.
Toivottavasti ei sitten lukiossa järkyty työmäärää. Nyt siis käyttää kotona max 10 min päivässä. Yleensä ehtii tekemään läksyt jo tunnilla. Kokeisiin ei koe tarvetta lukea. Tuntiaktiivisuus on aina ollut hyvää (Wilman merkintöjen perusteella).
Ap
Luultavasti lukiossa ihan sama homma.
Kuten yllä jo mainittiinkin, ysiluokkalainen in sen verran vanha, että asiasta voi hänen kanssaan keskustella ja valmistaa hiljalleen siihen, että lukiossa työmäärä lisääntyy. Tai sitten voi antaa myönteistä palautetta niistä hetkistä, kun hän hieman panostaa ja saa sen kympin vrs sen sijaan että kehuisi vain lahjakkuutta.
Yläkoululaisella kyllä. Koska se lukioon pääsy on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppii tosiaan jossain vaiheessa, että jossain vaiheessa pitää paneutua siihen opiskeluun. Peruskoulu on joillekkin ihan heittopussi, miksi panostaa, jos ei kiinnosta ja tulokset on kuitenkin hyviä. Säästää sen motivaation sitten myöhempään.
Toivottavasti ei sitten lukiossa järkyty työmäärää. Nyt siis käyttää kotona max 10 min päivässä. Yleensä ehtii tekemään läksyt jo tunnilla. Kokeisiin ei koe tarvetta lukea. Tuntiaktiivisuus on aina ollut hyvää (Wilman merkintöjen perusteella).
Ap
No eikö se ole ihan hyvä jos vaikka sitten järkyttyykin työmäärästä? Anna tuon ikäisen olla teini ja jos kerran ehtii tekemään tehtävät noin, niin mitä sitten? Puututtava tuohon olisi sitten jos tuolla meiningillä olisi arvosanat 6. Peruskoulu nyt on vaan vielä helppoa verrattuna korkeampiin opintoihin ja niin sen kuuluu ollakin.
Mitä varten koulua käydään? Arvosanojen takia, vai jotta oppisi uusia asioita? Jos sit tulevat tekemättä mitään, niin todellakin potkisin leffaan. Jos ysit olleet kovan työn takana, niin silloin olisin tyytyväinen.
Kyllä sitä työntekoa tosiaan pitäisi opetella. Itselle kans kaikki oli aina helppoa peruskoulussa, en nyt ihan kympin oppilas ollut mutta luokan parhaita kuitenkin. Lukiossa sama homma, kirjoitin e:n keskiarvolla. Yliopistoon pääsin helpolla.... Gradua en oo saanut tehtyä vieläkään ja olen juuttunut keskinkertaiseen tylsään ja huonosti palkattuun työhön kun en jaksanut nähdä vaivaa ajoissa.
No olisin kyllä niihin yseihin ihan tyytyväinen. Kymppi aiheuttaa vaan paineita, joten en ainakaan itse haluaisi luoda niitä lisää.