Suru kun mies ei halua uusperhettä

Ei kai sulla ole muuta vaihtoehtoa kuin erota.

Vierailija kirjoitti:

senkun kosit miestä ja katsot mitä sanoo. Jos sanoo ei, niin etsit jonkun muun joka haluaa naimisiin. EI tuomonen loputon seurusteu ilman naimisiin menoa ole mitään mitä kukaan haluaa, ainakaan vanhemmalla iällä. Mikä pointti?

Mitä tähänkin nyt sanoisi...parempi varmaan ettei sano mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä tekisitte tilanteessani?" Hyväksyisin sen tai eroaisin, jos asumismalli on tärkeämpi kuin kumppanisi.

Pakottaminen yhteiseen kotiin on aika varma ero. Itse olen naisena se osapuoli, joka haluaa elää vain omien lastensa kanssa. Yhteisen asumisen aika on sitten, kun molempien lapset ovat lähteneet kotoa. 

Vastaavastihan asumismalli tässä on miehelle kumppania tärkeäpi. Ihan hyvä syy ap:llekin miettiä, tahtooko elää sellaisen miehen kanssa vai erota.

Nykyinen asumismalli voi olla miehen lasten kannalta parempi ja mies ajattelee ensisijaisesti lapsiaan. Näin vastuuntuntoisen vanhemman kuuluukin tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Pahasti näyttää siltä, että emme voi saada kaikkea haluamaamme. Yhteenmuutaminen ei tee teistä ydinperhettä, jossa kaikki lapset on tasa-arvoisia suhteessa toisiinsa.

...ja suhteessa toistensa vanhempiin. On ihan selvää, että kahden perheen yhdistäminen sekoittaa dynamiikan ja ennenkaikkea kaikkien lasten tunne-elämän. Näillä on omat äidit ja isät toisaalla ja vanhempien suhde tärkeä huolimatta siitä, että isä ja äiti eivät asu yhdessä.

Lapset noissa systeemeissä eniten kärsivät. Monelle vanhemman uuspuoliso on pahempi juttu kuin ero, koska toivo loppuu siihen.

Ap, ikävää että tämä ketju täyttyi heti törkyhuutelijoista ja syyllistäjistä, jotka väittävät sinun olevan itsekäs. Ei tasapainoiset ihmiset tuolla tavalla huutelee.

Sinänsä on kyllä niin että uusperhe voi olla hankala ja siksi mies ei sitä ehkä halua. Mutta jotkut saa sen toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Aina niissä on köydenvetoa aikuisten kesken ja siitä kärsivät lapset. Kyllä sen tiedät itsekin kun kytket aivoihisi virran.

Tämäkin palsta on täynnä ulinaa "miehen ex sitä ja tätä", "Miehen uusi vaimo lässynlää".

Aloitetaanpa nyt vaikka tästä. Kumman lapset laittaisit vaihtamaan koulua/hoitopaikkaa muuton seurauksena? Kumman lapset viedään kauemmas naapuruston kavereista?

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Meillä ehti olla uusperhe 14 vuotta ennen lapsen (minun, ei yhteisiä) lähtöä maailmalle. Tällä kokemuksella sanoisin, että ne tunteiden vuoristoradat eivät millään lailla vähene saman katon alla. Lapsi on näin aikuisena ok taustansa kanssa, aina -etenkään teini-iän myrskyissä- ei ole ollut.

4

Aika jännää että minua haukutaan itsekkääksi pelkästään siitä, että totean omat tunteeni. En ole kenenkään elämää ja osoitetta muuttanut. Ap

Tuleeko mies siis sinun luoksesi silloin kun hänellä on oma lapsiviikkonsa? Jos kerran tulee ja menee? Eli on lapsettoman aikansa kotonaan? Kiva diili jos näin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä tekisitte tilanteessani?" Hyväksyisin sen tai eroaisin, jos asumismalli on tärkeämpi kuin kumppanisi.

Pakottaminen yhteiseen kotiin on aika varma ero. Itse olen naisena se osapuoli, joka haluaa elää vain omien lastensa kanssa. Yhteisen asumisen aika on sitten, kun molempien lapset ovat lähteneet kotoa. 

Vastaavastihan asumismalli tässä on miehelle kumppania tärkeäpi. Ihan hyvä syy ap:llekin miettiä, tahtooko elää sellaisen miehen kanssa vai erota.

Nykyinen asumismalli voi olla miehen lasten kannalta parempi ja mies ajattelee ensisijaisesti lapsiaan. Näin vastuuntuntoisen vanhemman kuuluukin tehdä. 

Niin? Mutta ei ap: n ole pakko haluta elää samoin. Tai edes tyytyä siihen. Jotkut ihmiset saa myös uusperheet toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika jännää että minua haukutaan itsekkääksi pelkästään siitä, että totean omat tunteeni. En ole kenenkään elämää ja osoitetta muuttanut. Ap

Mutta jos muuttaisit. Kumman lasten arki mullistettaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Mieheni lapsi käy meillä joka toinen viikonloppu, joka elää uusperheessä äitinsä kanssa ja lapsi on äärestä onnellinen, että pääseen meille välillä lepäämään. :D

Esim. edellisellä viikolla sisarpuolten toiseen kotiin hankittiin koira ja nyt miehen lapsenkin kotiin pitää sellainen hankkia. Yksi sisarpuolista kävi kampaajalla vaikka sovittiin, että äidin ja isäpuolen häissä kaikille laitetaan sama kampaus. Tyttö sai viime kesänä n 500e maksaneen  puhelimen, mutta nyt pitäisi hankkia uusi kun yksi sisarpuolikin sai. Ja yksi sisarpuoli sotkee aina hänen huoneensa vaikka huone on yhteinen. Nämä nyt vaan pari esimerkkiä.

Vaihtoon.

Minua jäi pohdituttamaan tuo, että asutte eri puolilla kaupunkia. Miten siis käytännössä asian ratkaisisitte?

Siirrätte lapset samaan kouluun. Ei hyvä.

Ajatte joka aamu ja ilta toiselle puolelle kaupunkia viemään lapsen kouluun. Ei hyvä.

Lapsi istuu kauhean kauan bussissa aamuin illoin. Ei hyvä.

Sinänsä on kyllä niin että uusperhe voi olla hankala ja siksi mies ei sitä ehkä halua. Mutta jotkut saa sen toimimaan.[/quote]

Niin omalta kannaltaan. Lapset voi olla erimieltä.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko mies siis sinun luoksesi silloin kun hänellä on oma lapsiviikkonsa? Jos kerran tulee ja menee? Eli on lapsettoman aikansa kotonaan? Kiva diili jos näin on.

Olemme missä milloinkin vaihtelevalla joukolla. Mies on enimmäkseen meillä kun hänen lapsi on exällä. Minä olen leski ja lapset aina minulla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Aika jännää että minua haukutaan itsekkääksi pelkästään siitä, että totean omat tunteeni. En ole kenenkään elämää ja osoitetta muuttanut. Ap

Mutta haluaisit muuttaa. Sitä kaiketi me muut kommentoijat tarkoitimme. Mikä estää sua muuttamasta lähemmäs miestä? Kannattaa miettiä sekin asia, että miehellä on vain yksi lapsi ja sulla kaksi, joten yhteisen asunnon pitäisi olla vähintään 4 h+k, mikäli sun lapsesi jakaisivat saman huoneen, ja 5h+k, jos haluaisit omille lapsillesikin omat huoneet. Olisiko sulla varaa maksaa 3/5 tällaisesta asunnosta? 

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Toki tänne aikuiset voivat kirjoittaa mitä vain uusperheiden puolesta ja vastaan. Mutta mites lapset? Kuka kertoisi miten lapsi asiat kokee? Ei tänne kirjoita lapsia.

Meillä oli sama tilanne. Totesin miehelle, että muut eronneet ympärilläni menevät muuttavat yhteen ja menevät naimisiin. Minäkin haluan sitä. Totesin, että yhteiset tulevaisuuden tavoitteet ovat tärkeitä. Sanoin, etten ole halukas asumaan erillään kunnes lapset muuttavat pois ja mikäli ratkaisua ei löydy, joudumme eroamaan, koska katkeroidun. Mies tuumaili asiaa ja nyt on yhteinen koti etsinnässä.