Suru kun mies ei halua uusperhettä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Mieheni lapsi käy meillä joka toinen viikonloppu, joka elää uusperheessä äitinsä kanssa ja lapsi on äärestä onnellinen, että pääseen meille välillä lepäämään. :D

Esim. edellisellä viikolla sisarpuolten toiseen kotiin hankittiin koira ja nyt miehen lapsenkin kotiin pitää sellainen hankkia. Yksi sisarpuolista kävi kampaajalla vaikka sovittiin, että äidin ja isäpuolen häissä kaikille laitetaan sama kampaus. Tyttö sai viime kesänä n 500e maksaneen  puhelimen, mutta nyt pitäisi hankkia uusi kun yksi sisarpuolikin sai. Ja yksi sisarpuoli sotkee aina hänen huoneensa vaikka huone on yhteinen. Nämä nyt vaan pari esimerkkiä.

Mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jännää että minua haukutaan itsekkääksi pelkästään siitä, että totean omat tunteeni. En ole kenenkään elämää ja osoitetta muuttanut. Ap

Mutta jos muuttaisit. Kumman lasten arki mullistettaisiin?

Mitä luulisit? :D Miehen tienkin. Hän on vähempi arvoinen suhteessa naisen lapsiin.

Vähänkin, kun on näitä keskusteluja lukenut seuraava aihe ap toimesta olisi miehen lapsi sitä ja tätä, miehen ex sitä ja tätä. Mies ei tee sitä ja tätä vaan MINÄ joudun tekemään kaiken :D

Luulen myös että ap:lla tuli juuri heti mieleen ainakin viisi syytä miksi hänen lastensa ei kannata vaihtaa koulua ja olisi helpompaa jos miehen lapsi istuisi vaikka tunnin bussissa aamuin illoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä tekisitte tilanteessani?" Hyväksyisin sen tai eroaisin, jos asumismalli on tärkeämpi kuin kumppanisi.

Pakottaminen yhteiseen kotiin on aika varma ero. Itse olen naisena se osapuoli, joka haluaa elää vain omien lastensa kanssa. Yhteisen asumisen aika on sitten, kun molempien lapset ovat lähteneet kotoa. 

Vastaavastihan asumismalli tässä on miehelle kumppania tärkeäpi. Ihan hyvä syy ap:llekin miettiä, tahtooko elää sellaisen miehen kanssa vai erota.

Nykyinen asumismalli voi olla miehen lasten kannalta parempi ja mies ajattelee ensisijaisesti lapsiaan. Näin vastuuntuntoisen vanhemman kuuluukin tehdä. 

Niin? Mutta ei ap: n ole pakko haluta elää samoin. Tai edes tyytyä siihen. Jotkut ihmiset saa myös uusperheet toimimaan.

Niin? Ap voi aivan vapaasti etsiä jonkun toisen miehen. 

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Ei se välttämättä ole kärsimystä. Minulla nyt on vähän erilaiset näkemykset, mikä toimii, eikä ab aina ole samaa mieltä kanssani, mutta kerronpa taas:

Minä elän uusperheessä ja exäni elää myös. Lapset olivat aiemmin vko-vko, mutta molemmat halusivat muuttaa minun luokseni. Koska isän uusperhe ärsyttää minun ei. Meidän eromme on se, että isä vääntää Heistä ydinperhettä. Kaikki pitää tehdä yhdessä ”koska olemme nyt perhe”. Lapsia ei voisi vähempää kiinnostaa uuden naisen lapset. Eikä he pidä uudesta pikkuveljestään.

Meidän uusperhe taas on kommuuni. Minä vietän aikaa omien lasteni kanssa, ja kun miehen lapset tulevat käymään, niin he ovat kolmistaan. Me korkeintaan tapaamme toisemme ruokapöydässä, aina ei silloinkaan. Eli lapseni tykkäävät, että me (minä ja lapseni) elämme vähän samoin kuin yh-aikoinakin. Todettakoon vielä, että lapseni ovat jo teinejä.

Eli tällä kokemuksella väitän, että jos kaipaat uutta ydinperhettä itsellesi, niin tulet kärsimään.

Joku varmaan miettii, miksi minä sitten olen uusperheessä. Siksi, koska rakastan miestäni. Me olemme parisuhde ja tiimi.

Lasten kannalta tuo lienee parasta.

Inhottavaa sellaiset sekaperheet lasten kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama tilanne. Totesin miehelle, että muut eronneet ympärilläni menevät muuttavat yhteen ja menevät naimisiin. Minäkin haluan sitä. Totesin, että yhteiset tulevaisuuden tavoitteet ovat tärkeitä. Sanoin, etten ole halukas asumaan erillään kunnes lapset muuttavat pois ja mikäli ratkaisua ei löydy, joudumme eroamaan, koska katkeroidun. Mies tuumaili asiaa ja nyt on yhteinen koti etsinnässä.

Niin että mitäs siitä mitä lapset asiasta tuumaa, mä haluuuun kun nuokin sai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Meillä ehti olla uusperhe 14 vuotta ennen lapsen (minun, ei yhteisiä) lähtöä maailmalle. Tällä kokemuksella sanoisin, että ne tunteiden vuoristoradat eivät millään lailla vähene saman katon alla. Lapsi on näin aikuisena ok taustansa kanssa, aina -etenkään teini-iän myrskyissä- ei ole ollut.

4

Jotenkin hassua, että uusperhe-elämää käytetään (teko)syynä vähän kaikkeen. Jos ydinperheen teini kapinoi tai perseilee, niin kuin nyt lähes kaikki teinit tekee, kukaan ei väitä sen johtuvan ydinperheestä. Ydinperheissäkin on huumekoileiluja, kännissä sekoilua, varastelua yms. Ehkä ydinperheet pitäisi lakkauttaa, niin loppuisi ongelmat ;). Näin se ajattelu tuntuu uusperheiden kohdalla menevän.

Itselläni on toimiva uusperhe, samoin exälläni. Ollaan ihan järkeviä ihmisiä, mutta ei vaan sovittu enää toisillemme. Ihmiset muuttuu 15 vuodessa. Teinimme eivät juuri perseile ja ovat monesti sanoneet, että hyvä, että erositte, nyt on paremmin.

Avoliitossa ei oikein kannata hankkia yhteistä asuntoa, kun kummallakin on lapsia. Ihan jo siksikin, että toisen kuollessa toisella ei ole oikeutta jäädä asumaan yhteiseen kotiin, vaan vainajan perilliset voivat vaatia perintönsä heti. Sun kannattaa  myös miettiä, miten taloudellisesti tulisit toimeen, jos leskeneläkkeesi loppuisi. Oletettavasti kun olet alle 50 v. Siis jos menisitte naimisiin. Saatko nyt muita yhteiskunnan tukia eläkkeen ja lapsilisien lisäksi? Jos saat, niin nehän sitten loppuisivat, jos asuisit miehen kanssa yhdessä. Kuitenkin viiden hengen perheestä kolmen elatus olisi sulla ja kahden elatus miehellä eli ei menisi edes 50-50. Riittäisikö sun tulosi tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Meillä ehti olla uusperhe 14 vuotta ennen lapsen (minun, ei yhteisiä) lähtöä maailmalle. Tällä kokemuksella sanoisin, että ne tunteiden vuoristoradat eivät millään lailla vähene saman katon alla. Lapsi on näin aikuisena ok taustansa kanssa, aina -etenkään teini-iän myrskyissä- ei ole ollut.

4

Jotenkin hassua, että uusperhe-elämää käytetään (teko)syynä vähän kaikkeen. Jos ydinperheen teini kapinoi tai perseilee, niin kuin nyt lähes kaikki teinit tekee, kukaan ei väitä sen johtuvan ydinperheestä. Ydinperheissäkin on huumekoileiluja, kännissä sekoilua, varastelua yms. Ehkä ydinperheet pitäisi lakkauttaa, niin loppuisi ongelmat ;). Näin se ajattelu tuntuu uusperheiden kohdalla menevän.

Itselläni on toimiva uusperhe, samoin exälläni. Ollaan ihan järkeviä ihmisiä, mutta ei vaan sovittu enää toisillemme. Ihmiset muuttuu 15 vuodessa. Teinimme eivät juuri perseile ja ovat monesti sanoneet, että hyvä, että erositte, nyt on paremmin.

Minäkin mietin usein tätä.

Minä kasvoin ydinperheessä, ja silti sisälläni on syvä arvottomuus. Mutta jos on kasvanut uusperheessä, liitetään nämä kaksi yhteen.

Minun exäni on hankala, asuin sitten uusperheessä tai en.

Jne.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä on kyllä niin että uusperhe voi olla hankala ja siksi mies ei sitä ehkä halua. Mutta jotkut saa sen toimimaan.

Niin omalta kannaltaan. Lapset voi olla erimieltä.

Tarkoitin kyllä, että lastenkin kannalta saavat toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Mulla on kokemusta uusperheen lapsena, oli he lvettiä. Ei varmasti aina ole, mutta lapsille iso riski. Fiksu mies sinulla kun ei sitä halua. Sun täytyy nyt vaan miettiä haluatko jatkaa eri asunnoista seurustelua vai erota. Minusta.suhde voi olla vakava ja sitoutunut vaikka ei asuta yhdessä. Jos käytännön asiat (esim. mies tulee sekoittamaan rutiinit) häiritsevät, niihin löytyy varmasti joku käytännön ratkaisu (muu kuin yhteenmuutto).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama tilanne. Totesin miehelle, että muut eronneet ympärilläni menevät muuttavat yhteen ja menevät naimisiin. Minäkin haluan sitä. Totesin, että yhteiset tulevaisuuden tavoitteet ovat tärkeitä. Sanoin, etten ole halukas asumaan erillään kunnes lapset muuttavat pois ja mikäli ratkaisua ei löydy, joudumme eroamaan, koska katkeroidun. Mies tuumaili asiaa ja nyt on yhteinen koti etsinnässä.

Miten kestävän onnen ajattelet saavasi pllun saannilla kiristämällä?

Ei ole kiristetty pillulla. On todettu vaan tosiasiat. Ei kannata olla suhteessa, jossa ei koe saavansa tarpeeksi. Samalla laillahan mies olisi voinut sanoa, ettei käy, erotaan.

Naiset usein valittaa, että mies ei tee sitä ja tätä. Tai että muut rikkoo rajoja. Se johtuu siitä, että iso osa naisista ei osaa sanoa suoraan mitä haluaa tai asettaa jämäkästi rajoja. Tämän takia naisia on vähemmän johtopaikoillakin.

Onneni ajattelen kestävän loppuelämän.

Tästä puuttuu enää termit pääkaupunkiseutu ja asumisen kalleus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko mies siis sinun luoksesi silloin kun hänellä on oma lapsiviikkonsa? Jos kerran tulee ja menee? Eli on lapsettoman aikansa kotonaan? Kiva diili jos näin on.

Olemme missä milloinkin vaihtelevalla joukolla. Mies on enimmäkseen meillä kun hänen lapsi on exällä. Minä olen leski ja lapset aina minulla. Ap

Tuokin jo helpottaa tilannetta että sä leski. Exät on yksi uusperhekuviota vaikeuttava asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko mies siis sinun luoksesi silloin kun hänellä on oma lapsiviikkonsa? Jos kerran tulee ja menee? Eli on lapsettoman aikansa kotonaan? Kiva diili jos näin on.

Olemme missä milloinkin vaihtelevalla joukolla. Mies on enimmäkseen meillä kun hänen lapsi on exällä. Minä olen leski ja lapset aina minulla. Ap

Tuokin jo helpottaa tilannetta että sä leski. Exät on yksi uusperhekuviota vaikeuttava asia.

Exä vaikeuttaa elämää, oli yh tai uusperheellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko mies siis sinun luoksesi silloin kun hänellä on oma lapsiviikkonsa? Jos kerran tulee ja menee? Eli on lapsettoman aikansa kotonaan? Kiva diili jos näin on.

Olemme missä milloinkin vaihtelevalla joukolla. Mies on enimmäkseen meillä kun hänen lapsi on exällä. Minä olen leski ja lapset aina minulla. Ap

Tuokin jo helpottaa tilannetta että sä leski. Exät on yksi uusperhekuviota vaikeuttava asia.

Ei välttämättä. Kuollut puoliso muuttuu helposti mielessä pyhimykseksi, johon uutta verrataan.

Tässä nyt porukka miettii että tämä nainen on uusi nyksä. Miettikääpä niin päin että hän on jätetty exvaimo, joka ei enää saa uutta miestä itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Ei ole aina kärsimystä, mutta vaatii todella vahvaa halua ja omistautumista asialle. Ja kypsää suhtautumista vanhemmuuteen.

Terveisin äiti, jonka kummallakin lapsella on onnistunut uusperhe, toisessa on yhteinen lapsi, toisessa ei.

Ap, tule facebookin uusperhetyhmiin. Paljon järkevämpää keskustelua kuin täällä.