Miksi kaikki pitävät dilpomi-insinöörien älykkyyttä niin ylivertaisena, onko se koulutus todella niin vaikea?

On se ihan vaativa koulutus ja jos sen pystyy suorittamaan vielä nopeasti niin osoittaa että on parasta A-luokkaa.

Vaikka ihan tavallisia ihmisiä diplomi-insinööritkin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä DI:ien määrä vie pohjan ajatukselta, että he olisivat erityisen älykkäitä.

Oma käsitykseni on, että DI:ksi valmistuminen vaatii keskimääräistä suurempaa matemaattista lahjakkuutta, muuten riittää normaali "ylioppilas"taso. Matemaattisesti keskimääräistä lahjakkaampi on mielestäni ihminen, joka kirjoittaa pitkästä matematiikasta vähintään c:n. Tunnen monia c:n kirjoittaneita DI:jä. 

Toki koulutusohjelmissa on eroja: joissain matematiikan tarvitsee olla tosi vahva, joissain riittää heikompikin. Yleensä vaativan matikan koulutusohjelmissa (Aalto-yliopiston "eliittilinjat") opiskeli vähintään e:n pitkästä matikasta kirjoittaneita, vähemmän vaativissa pärjäsi hyvin nämä c:n kirjoittaneet.

Olen itse opiskellut tekniikkaa, kirjoitin pitkästä matikasta m:n  ("yleisarvosana" e) ja sain yliopiston matikan kursseista yleensä 3-4/5 eka yrityksillä, kohtuullisella työmäärällä. 

Luin humanistisessa tiedekunnassa sivuainekokonaisuuden, ja mielestäni siellä opiskelu oli todella helppoa ja kevyttä verrattuna teknilliseen tiedekuntaan.

No just. Täällä vaan tietämättömät tai kateelliset summalla huutelee ja mollaa diplomi-insinöörejä!

Ja tää aloittaja ei osaa edes kirjoittaa oikein.. Varmaan enemminkin dildot mielessä.

Jokainen DI on ikäluokkansa 10% älykkäimmän joukossa

Vierailija kirjoitti:

No sanotaanko niin, että ekan parin vuoden kurssit on perinteisesti niitä, joilla otetaan keltanokilta luulot pois. Ainakin 15 vuotta sitten, kun itse opiskelin. Insinöörimatikka ja -fysiikka jatkuu suoraan lukion pitkistä aineista ja on niissä vähän tekemistä. Sitten niitä taitoja sovelletaan myöhemmillä kursseilla oman alan teknisissä aineopinnoissa. Harkoitustöitä ja harkkatehtäviä tehdään joka kurssilla runsaasti. Tätä jatketaan se n. 5 vuotta.

Eli kyllä se aika vaativaa on.

Opiskelin kanssasi samoihin aikoihin. Ainakin Tampereella oli jo nollakursseja. Eli pystyi kertaamaan lukion matikkaa, fysiikkaa, kemiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin Åbo Akademissa DI:ksi niin että valmistuin 1995. Silloin oli ainakin tietojenkäsittelyalan tutkinnot helppoa kuin mikä. Tosi monessa kurssissa oli esim. kirjatenttejä, joihin ei edes käytännössä tarvinnut lukea kirjaa. Sen kun analysoi kysymystä esseessään parin sivun verran niin hyvä arvosana oli varma.

Mietinkin, kuinka vertautuu yliopiston tietojenkäsittelytieteisiin. Ajat varmaan muuttuneet tuosta sinun suorituksesta.

Avokki on lukenut ehkä kaksi kirjaa opintojen aikana TKT:lla , mutta koodausta on paljon ja niitä väännetään kymmeniä tunteja. Tilastotieteet sivuaineena on ollut helppoa, mutta pari pahamaineista koodauskurssia on karsinut porukkaa pois tehokkaasti. Mies matemaattisesti todella lahjakas ja onkin sitten avustanut opiskelukavereita, mutta myös itse joutunut opiskelemaan tosissaan.

Mietin vaan kun inssiä pidetään käytännönläheisempänä tutkintona, niin eroavatkohan sitten miten?

Ole ollut huomaavinani, että ainakin hyvin monet humanistit eivät ymmärrä teknillistieteiden tarkoitusta. Usein olen törmännyt vähän DI:tä aliarvioiviin kommentteihin, kun ei ymmärretä mikä se merkitys on.

Siis kun vaikka luet matikkaa, fyssaa tai tietojenkäsittelyä yliopistolla, niin siellä keskitytään vahvasti vain tuohon aihepiiriin. Teknillisten tieteiden tarkoitus on sitten oppia kehittämään yhteys matematiika, fysiikan ja todellisen maailman laitteiden välillä. Kuinka esim. jonkin laitteen, ohjelmiston tai materiaalin kehityksessä voidaan hyödyntää jotain matemaattista tai fysikaalista ilmiötä. Teknillisissä tiedekunnissa opiskellaan sen matikan ja fyysikan lisäksi syvällisesti mm. sähkötekniikkaa, kemiaa ja ohjelmistotekniikkaa sekä erilaisia suunnitelumenetelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin Åbo Akademissa DI:ksi niin että valmistuin 1995. Silloin oli ainakin tietojenkäsittelyalan tutkinnot helppoa kuin mikä. Tosi monessa kurssissa oli esim. kirjatenttejä, joihin ei edes käytännössä tarvinnut lukea kirjaa. Sen kun analysoi kysymystä esseessään parin sivun verran niin hyvä arvosana oli varma.

Mietinkin, kuinka vertautuu yliopiston tietojenkäsittelytieteisiin. Ajat varmaan muuttuneet tuosta sinun suorituksesta.

Avokki on lukenut ehkä kaksi kirjaa opintojen aikana TKT:lla , mutta koodausta on paljon ja niitä väännetään kymmeniä tunteja. Tilastotieteet sivuaineena on ollut helppoa, mutta pari pahamaineista koodauskurssia on karsinut porukkaa pois tehokkaasti. Mies matemaattisesti todella lahjakas ja onkin sitten avustanut opiskelukavereita, mutta myös itse joutunut opiskelemaan tosissaan.

Mietin vaan kun inssiä pidetään käytännönläheisempänä tutkintona, niin eroavatkohan sitten miten?

Ole ollut huomaavinani, että ainakin hyvin monet humanistit eivät ymmärrä teknillistieteiden tarkoitusta. Usein olen törmännyt vähän DI:tä aliarvioiviin kommentteihin, kun ei ymmärretä mikä se merkitys on.

Siis kun vaikka luet matikkaa, fyssaa tai tietojenkäsittelyä yliopistolla, niin siellä keskitytään vahvasti vain tuohon aihepiiriin. Teknillisten tieteiden tarkoitus on sitten oppia kehittämään yhteys matematiika, fysiikan ja todellisen maailman laitteiden välillä. Kuinka esim. jonkin laitteen, ohjelmiston tai materiaalin kehityksessä voidaan hyödyntää jotain matemaattista tai fysikaalista ilmiötä. Teknillisissä tiedekunnissa opiskellaan sen matikan ja fyysikan lisäksi syvällisesti mm. sähkötekniikkaa, kemiaa ja ohjelmistotekniikkaa sekä erilaisia suunnitelumenetelmiä.

Mielenkiintoista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen DI (nainen) koneelta mikä voidaan katsoa ehkä hieman teknisemmäksi linjaksi kuin vaikka se tuta. Kyllä se on ollut joskus ihan silmiä avaavaa keskustella humanistien kanssa siitä miten he opiskelevat. Meillä ei ainakaan ollut koko käsitettä kirjatentti vaan koko opiskelu oli erilaisia harjoitustöitä, firmojen caseratkaisua, konepiirrustusta ja ohjelmistoja. Ja näissä kaikissa oli pakollinen läsnäolo. Taisin koko 6v aikana avata 2 kirjaa ja loppu mentiin kalvoilla, prujuilla ja harkatöiden materiaaleilla.

Sanoisin siis että tutkintoon ei tarvita mitään erityistä älykkyyttä, mutta matemaattinen lahjakkuus kyllä auttaa ja työmäärä on niin suuri että jos sitä ei ole, tutkintoa tuskin jaksaa suorittaa loppuun. (Lisäksi suuri osa revitään töihin jo maisterivaiheessa eli senkin takia jää osalla paperit saamatta kun työelämä vie mennessään)

Osaatko sanoa mikä yhdistää heitä, joita ei revitä töihin?

Se johtui ainakin omana opiskeluaikanani useimmiten erikoisista henkilökohtaisista ominaisuuksista, suuntautumisvalinnasta tai henkilökohtaisen elämän ongelmista. Osalla ura lähtee hitaasti käyntiin, jollakin ei koskaan. Itselläni oli vaikeuteni heti opintojen jälkeen, mutta nyt nelikymppisenä menee erinomaisen hyvin. Sekä työn laadun puolesta että taloudellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei se mikään erityisen vaativa ole. Esim. matemaatikon tai fyysikon FM-tutkinto on huomattavasti vaativampi.

Minä olen opettanut sekä TKK:lla/Aallossa että HY:n matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Oman kokemukseni mukaan TKK:n/Aallon opinnot ovat selvästi vaativammat.

DI vaatii naiselta paljon, ei kuka tahansa AV mamma kelpaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin Åbo Akademissa DI:ksi niin että valmistuin 1995. Silloin oli ainakin tietojenkäsittelyalan tutkinnot helppoa kuin mikä. Tosi monessa kurssissa oli esim. kirjatenttejä, joihin ei edes käytännössä tarvinnut lukea kirjaa. Sen kun analysoi kysymystä esseessään parin sivun verran niin hyvä arvosana oli varma.

Mietinkin, kuinka vertautuu yliopiston tietojenkäsittelytieteisiin. Ajat varmaan muuttuneet tuosta sinun suorituksesta.

Avokki on lukenut ehkä kaksi kirjaa opintojen aikana TKT:lla , mutta koodausta on paljon ja niitä väännetään kymmeniä tunteja. Tilastotieteet sivuaineena on ollut helppoa, mutta pari pahamaineista koodauskurssia on karsinut porukkaa pois tehokkaasti. Mies matemaattisesti todella lahjakas ja onkin sitten avustanut opiskelukavereita, mutta myös itse joutunut opiskelemaan tosissaan.

Mietin vaan kun inssiä pidetään käytännönläheisempänä tutkintona, niin eroavatkohan sitten miten?

Ole ollut huomaavinani, että ainakin hyvin monet humanistit eivät ymmärrä teknillistieteiden tarkoitusta. Usein olen törmännyt vähän DI:tä aliarvioiviin kommentteihin, kun ei ymmärretä mikä se merkitys on.

Siis kun vaikka luet matikkaa, fyssaa tai tietojenkäsittelyä yliopistolla, niin siellä keskitytään vahvasti vain tuohon aihepiiriin. Teknillisten tieteiden tarkoitus on sitten oppia kehittämään yhteys matematiika, fysiikan ja todellisen maailman laitteiden välillä. Kuinka esim. jonkin laitteen, ohjelmiston tai materiaalin kehityksessä voidaan hyödyntää jotain matemaattista tai fysikaalista ilmiötä. Teknillisissä tiedekunnissa opiskellaan sen matikan ja fyysikan lisäksi syvällisesti mm. sähkötekniikkaa, kemiaa ja ohjelmistotekniikkaa sekä erilaisia suunnitelumenetelmiä.

Tuo selvensi asiaa kivasti, kiitos vastauksesta. Voisi puhua soveltavasta tieteestä?

Tietenkin kummassakin opinahjossa varmaan puolensa, voisi kuvitella että yliopistolla taas on erikoistuneempaa osaamista kun opinnot ei ole hajautettuja. Generalistit ja spesialistit, kumpiakin tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen DI on ikäluokkansa 10% älykkäimmän joukossa

5% ehkä todenmukaisempi

Siis lähinnä diplomi-insinöörit pitävät diplomi-insinöörien älykkyyttä ylivertaisena.

Se koulutus opettaa ongelmaratkaisuun.

Joku lääkis tai oikis ovat pelkkää ulkoa opettelua.

On kyllä sitkeä tämä diplomi-inssialoittaja... Tekisi mieli nähdä millaisesta ihmisestä on kyse (siis kaukaa, ei todellakaan lähietäisyydeltä).

Tunnen yhden diplomi-inssin ja täytyy sanoa että on erittäin helppo kuvitella hänet(kin) kirjoittelemaan tällaisia aloituksia.

Vierailija kirjoitti:

Se koulutus opettaa ongelmaratkaisuun.

Joku lääkis tai oikis ovat pelkkää ulkoa opettelua.

Et maininnut oletko itse di, mutta jos et näe lääkärin työtä ongelmanratkaisuna niin en tiedä miten sinua edes yrittäisin valistaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis lähinnä diplomi-insinöörit pitävät diplomi-insinöörien älykkyyttä ylivertaisena.

Tavikset eivät edes tiedä kuinka vaikeita asioita DI:t osaavat

Vierailija kirjoitti:

No mä olen DI-nainen (tietotekniikka). En ole mitenkään erityisen älykäs, vaan keskiverto. Koulutus vaati toki työtä jonkun verran mutta kuka tahansa motivoitunut keskivertoälykäs pystyy kyllä sen suorittamaan.

Keskiverto DI porukassa. Naisten keskuudessa olet todennäkisesti poikkeuksellisen älykäs mutta suurin osa opiskelukavereistasi on ollut miehiä jotka toki kyvykkäämpiä kuin naiset yleensä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se koulutus opettaa ongelmaratkaisuun.

Joku lääkis tai oikis ovat pelkkää ulkoa opettelua.

Et maininnut oletko itse di, mutta jos et näe lääkärin työtä ongelmanratkaisuna niin en tiedä miten sinua edes yrittäisin valistaa.

Lääkiksen kurssit on pelkkää ulkoa opettelua. Toissä opitaan varsinainen ammattitaito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis lähinnä diplomi-insinöörit pitävät diplomi-insinöörien älykkyyttä ylivertaisena.

Tavikset eivät edes tiedä kuinka vaikeita asioita DI:t osaavat

Itse olen juuri tällainen lähärimamma, kuten täällä vähän alentuvasti joku kirjoitti. Poikani on Aallosta valmistunut sähköpuolelta ja lukee nyt Hesan yliopistossa tietojenkäsittelyä. Isänsä on kielten opettaja ja kuten totesin, itse olen lähäri, joten emme me tosiaan tiedä miten vaikeita asioita poika osaa. Aika oudoilta näyttävät ainakin ne jutut mitä hän tekee läppärillään. Silti poika ei ole sen kummempi kuin kukaan muukaan tallaaja. Älykkyys on vain yksi ihmisen ominaisuus.