Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon
11.09.2019 |
Mieheni vanhemmat eivät pidä enää yhteyttä kun saatiin lapsi. Ennen nähtiin kerran, pari kuukaudessa.
Laitettiin kyllä rajoja ja luulen että se on syynä.
Mutta ihan nätisti ja aiheesta. Ensimmäinen loukkaantuminen oli kun en halunnut välittömästi lapsen synnyttyä esitellä vauvaa, vaan vasta seuraavana päivänä.
Ja pyydettiin etteivät osta kokoajan kaikkea. Vaan joskus jotain ja mielellään tarpeellista.
Kummaksuivat imetystä kun sitten lapsi ei halua kuin äidin... otin vauvan takaisin syliin kun itki mummin sylissä.
Pikkuhiljaa yhteydenpito väheni ja loppui kokonaan.
Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat.
Kommentit (869)
AP alkoi asettamaan rajoja isovanhempien käytökselle, kielsi ostamasta vauvalle mitään, otti vauvan pois mummon sylistä, ei halunnut anopin apua ristiäis- tai synttärijärjestelyihin, mikään ei kelvannut. Kielsi myös lapsenlapsestaan innostuneita isovanhempia tulemasta synnärille vauvaa katsomaan ekana päivänä.
Ei ihme ettei isovanhemmat enää uskalla olla tekemisissä. Ehkä he eivät tiedä mitä tehdä tai miten toimia, kun kaikki on aina jotenkin väärin. Mikään heidän tekonsa ei kelpaa vaativalle miniälle.
Lisäksi en ymmärrä mikä ap:n ongelma oikein edes on? Nythän läksytetyt isovanhemmat kunnioittaa niitä miniän asettamia rajoja, eikös sinun pitäisi olla vain tyytyväinen? Vai nytkö olisi kuitenkin tarvittu ilmaista hoitoapua että miniä pääsee vaikkapa harrastamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle riittää hyvin yhdet isovanhemmat. Mun exäni suku oli jehovantodistajia (minä en eli en ollut mieleinen miniä ja käly) eivätkä ole nähneet mun lapsiani kuin pari kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle riittää hyvin yhdet isovanhemmat. Mun exäni suku oli jehovantodistajia (minä en eli en ollut mieleinen miniä ja käly) eivätkä ole nähneet mun lapsiani kuin pari kertaa.
Lapsille riittää myös nolla isovanhempaa. Kivaa se olisi jos olisi hyvät ja turvalliset isovanhemmat. Nyt on vaan vaaralliset ja turvattomat joten heitä ei tavata.
Ilman isovanhempaa on parempi kuin vahingolliset isovanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän tulee vain toisen osapuolen kertomus, joten paha on sanoa mistä johtuu. Ehkä kuitenkin sanoitte nuo asiat liian kärkkäästi ja siksi isovanhempien on parempi jättää teidät rauhaan.
Joo näin mä ajattelinkin. En vaan ymmärrä että on niin isoja asioita ettei ollenkaan halua nähdä lapsenlasta eikä lasta. Eikä siskokaan miestäni.
Tuntuu jotenkin liioittelulta. Ja jokainen vanhempi kuitenkin itse päättää imetyksestä jne. Ja he itse ovat vastanneet kärkkäästi mutta en mä silti välejä laittaisi tällaisten asioiden takia poikki.
Mä luulen, että sä ap et jostain syystä nyt näe miksi isovanhemmat (ja se sisko) ovat kokeneet oikeaksi toimia noin.
Se peili.....?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle riittää hyvin yhdet isovanhemmat. Mun exäni suku oli jehovantodistajia (minä en eli en ollut mieleinen miniä ja käly) eivätkä ole nähneet mun lapsiani kuin pari kertaa.
Lapsille riittää myös nolla isovanhempaa. Kivaa se olisi jos olisi hyvät ja turvalliset isovanhemmat. Nyt on vaan vaaralliset ja turvattomat joten heitä ei tavata.
Ilman isovanhempaa on parempi kuin vahingolliset isovanhemmat.
Onpas vahingollisen isovanhemman määritelmä muuttunut. Vahingollinen = haluaa ostaa lahjoja ja tavaroita ja ottaa joskus syliin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Joo, isovanhemmat ovat usein innoissaan uusista tulokkaista. Voivat olla liiankin innokkaita, mutta normaaleilla sosiaalisilla taidoilla varustettu osaa luovia noissa tilanteissa, eikä ryhdy "asettamaan rajoja", kuin jossain koirien agilityssa. Jos nariset joka asiasta, alkaen synnäriltä ja päättyen lahjoista kritisoimiseen ja sylissäpidon estoon, niin helposti siinä tulee tunne, ettei ole oikein tervetullut.
Välit on todella helppo rikkoa, mutta niiden korjaaminen onkin sitten todella vaikeaa. Ihmiset eivät ole koneita, jotka pomppaavat esiin nappia painamalla ja toimivat sinun ohjelmointisi mukaan. Jos yrittää liikaa sanella oman mielensä mukaan, niin siinä saattaa käydä noin. Ihmissuhteet ovat kompromisseja, jatkuvia kompromisseja.
Jälkiviisaus on tietysti helppoa, mutta jos nyt saisit kelattua takaisin, niin löydätkö jotain, jossa olisit tämän tapahtuneen voinut estää toimimalla toisin? Oletettavasti löydät. Ainakin itse olen omissa konflikteissani jälkikäteen nähnyt, että olisin voinut toimia toisinkin. Appivanhempasi ainakin ovat tietoisia omista "mokistaan", sillä olethan heille ne päin naamaa ilmoittanut. Jotain on viestinnässäsi mennyt vikaan, kun he ovat sen noin tulkinneet.
En tiedä, saatteko välejä enää kuntoon, mutta lähtökohta ei vaikuta lupaavalta, jos et analysoi kriittisesti myös omaa osuuttasi. Minun on nimittäin todella vaikea uskoa, että appivanhemmat, jotka ovat olleet innolla näkemässä ja auttamassa kääntävät selkänsä ihan syyttä. Kertomastasi käy ilmi, että olet torpannut heidät suunnilleen joka asiassa. Kuka hitto sellaista jaksaisi katsella?
Yleensä kadutaan vain sitä ettei aiemmin asetettu niitä rajoja.
Aloittajan miehen sisko ei ainakaan vaikuta katuvan.
- eriNo eihän hänen rajojaan edes ole rikottu.
Niin, sisko mielestä isovanhemmat saavat olla hänen lapsilleen sellaisia isovanhempia kuin haluavat. Ap on eri mieltä ja olisi halunnut erilaiset isovanhemmat kuin mitä hänen appivanhempansa ovat. Onneksi ap:llä varmaan on omatkin vanhemmat, jotka voivat olla ap:n lapsille just sellaisia isovanhempia kuin ap haluaa.
Mun vanhemmat kuolleet. Ja miehen sisko itse samanlainen äitinä kuin oma äitinsä jos tajuat. He eivät hyväksy etten ole kuten he.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle riittää hyvin yhdet isovanhemmat. Mun exäni suku oli jehovantodistajia (minä en eli en ollut mieleinen miniä ja käly) eivätkä ole nähneet mun lapsiani kuin pari kertaa.
Lapsille riittää myös nolla isovanhempaa. Kivaa se olisi jos olisi hyvät ja turvalliset isovanhemmat. Nyt on vaan vaaralliset ja turvattomat joten heitä ei tavata.
Ilman isovanhempaa on parempi kuin vahingolliset isovanhemmat.Onpas vahingollisen isovanhemman määritelmä muuttunut. Vahingollinen = haluaa ostaa lahjoja ja tavaroita ja ottaa joskus syliin
Pölkkypää, en ole ap. Mulla vaarallinen isovanhempi kuristaa mua kurkusta ja lapset itkee kauhuissaan vieressä. Tätä on vahingollisuus, ei lahjojen ostoa.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisella ihmisellä, myös isovanhemmilla on oikeus olla kenen kanssa lystää.
Ja kyllä särähti korvaan, kun kerrot laittaneesi isovanhemmille "rajat" eli kanssakäyminen pitäisi perustua teidän ehtoihin ja sääntöihin yksipuolisesti. Mitä sellainen ystävyys- ja isovanhemmuus suhde antaa, kun koko ajan saa olla varuillaan, toiminko oikein ja täytääkö ne ennaltamäärätyt ehdot.
Ja harvoin tämä toimii, oli sitten kysymys isovanhemmista, puolisosta tai naapurista, vaan pikku hiljaa halutaan vieraantua ja lopulta ystävyyssuhde päättyy kokonaan.
Ja sitten ihmetellään mitä on oikein tapahtunut, kun suhde ei toimi.
Näin kävi ainakin minulle eräässä sukulaissuhteessa, kun se perustui toisen ehdollisuuteen ja päätin suhteen, eikä mieli tee vastata edes puh.soittoihin tai viestiin.
Ihan yleisesti voisin kommentoida, että ihmissuhteissa nyt vaan on rajoja, jotka määrittyvät vuorovaikutuksessa. Tämä koskee muitakin kuin isovanhempia, sinua ja minua ja kaikkia muitakin. Jokainen määrittää käytöksellään rajoja toisille ihmisille. Toisten rajat ovat jäykkiä kuin muurit, toisten liian heppoisia ja on myös sellaisia ihmisiä jotka eivät näe toisten asettamia rajoja lainkaan.
Ihan esimerkkejä normaalielämästä:
-Jotain kaveria saa halata ja toista ei
-Puolisoasi voit suudella, mutta ystävää et
-Ystävälle voit avautua henkilökohtaisesta asiasta mutta työkaverille et
-Ns. vessapuheita voit puhua oman perheen jäsenille ja kaikissa perheissä ei niillekään
-Toinen ystävä haluaa nähdä useammin ja toinen harvemmin, sinun halusi määrittää sitten uniikin kompromissin näiden molempien kanssa erikseen
-Et voi ketä tahansa taputtaa olalle tai ottaa vaikka kädestä kiinni
-Toista voit neuvoa kun neuvot ovat toivottuja
-Et tunkeile toisen intiimiin tai henkilökohtaiseen tilanteeseen jos se ei ole suhteessanne "normaalia"
Kun on kyse vauvasta, taaperosta ja ihan jo lapsestakin, niin lapsen vanhempi sanelee ikätason mukaan lapsen rajat ja erityisesti fyysisen koskemattomuuden rajat. Lapsi ei vielä kykene tällaisia rajoja itse luomaan ja puolustamaan. Hän harjoittelee niiden kiinnittämisestä ensisijaisesti suhteessa vanhempiinsa. Vielä teineilläkin on vaikeaa sanoa vaikkapa kaverille tai sukulaiselle että tuo ei ole ok, en halua tuota, tuo on väärin minua kohtaan. Joten kyllä, kun henkisesti aikuinen ihminen saa lapsen, hän myös asettaa muille ihmisille rajoja suhteessaan tuohon lapseen. Vaikka sinä et sitä tiedostaisi, niin näin väistämättä silti aina tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän ap. käytös ja asenteet kertovat omaa tarinaansa.
Esim. ristiäiset, jotka perinteisesti ovat yhdistäneet sukupolvet toisiinsa, erityisesti isovanhemmat ovat mukana suunnittelussa ja se on tärkeää erityisesti mummoille, jotka leipovat tai ostavat osan tarjottavista, jolla osoitetaan rakkautta ja luodaan tunneside vauvaan.
Olen 50v ja ollut ties kuinka monessa ristiäisissä ja aina on otettu isovanhemmat jollain tavalla mukaan ristiäisissä ja monessa suvussa kulkee sukupolvelta toiselle kastepuku ja malja sekä sukuraamattu, jolloin lapsi liitetään sukupolvien ketjuun.
Jotenkin surullista, jos äiti kieltää tämän ja hätistää isovanhempien valmistelut lapsen ristiäisissä.
Se ns rajattomuus on usein ihan puhdasta vallankäyttöä.
Minun appivanhempani selittivät aina että heidän käytöksensä nyt vaan on ”sellaista itäsuomalaista lepposuutta” ja että minä vaan nipotan turhia.
No, aloimme käyttäytyä samoin. Mennä ilmoittamatta, ihmeellisiin kellonaikoihin, arvostella tarjoiluja, nälviä sisustuksesta, ripustaa omia verhoja, penkoa kaappeja ja arvostella heidän lastensa kasvatusta, sotkeutua heidän työkuvioihinsa jne.
Appi sai järkyttävän raivarin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ap. käytös ja asenteet kertovat omaa tarinaansa.
Esim. ristiäiset, jotka perinteisesti ovat yhdistäneet sukupolvet toisiinsa, erityisesti isovanhemmat ovat mukana suunnittelussa ja se on tärkeää erityisesti mummoille, jotka leipovat tai ostavat osan tarjottavista, jolla osoitetaan rakkautta ja luodaan tunneside vauvaan.
Olen 50v ja ollut ties kuinka monessa ristiäisissä ja aina on otettu isovanhemmat jollain tavalla mukaan ristiäisissä ja monessa suvussa kulkee sukupolvelta toiselle kastepuku ja malja sekä sukuraamattu, jolloin lapsi liitetään sukupolvien ketjuun.
Jotenkin surullista, jos äiti kieltää tämän ja hätistää isovanhempien valmistelut lapsen ristiäisissä.
Sekin on kulttuurisidonnaista. Ja vanhempien päätettävissä.
En ole koskaan ollut ristiäisissä joissa kummankaan anoppi heiluisi suuna päänä. Ehkä en tunne juntteja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ap. käytös ja asenteet kertovat omaa tarinaansa.
Esim. ristiäiset, jotka perinteisesti ovat yhdistäneet sukupolvet toisiinsa, erityisesti isovanhemmat ovat mukana suunnittelussa ja se on tärkeää erityisesti mummoille, jotka leipovat tai ostavat osan tarjottavista, jolla osoitetaan rakkautta ja luodaan tunneside vauvaan.
Olen 50v ja ollut ties kuinka monessa ristiäisissä ja aina on otettu isovanhemmat jollain tavalla mukaan ristiäisissä ja monessa suvussa kulkee sukupolvelta toiselle kastepuku ja malja sekä sukuraamattu, jolloin lapsi liitetään sukupolvien ketjuun.
Jotenkin surullista, jos äiti kieltää tämän ja hätistää isovanhempien valmistelut lapsen ristiäisissä.
Tässä ap joka nyt poistuu, ei jaksa tällaisiin vastailla enää.
Ei halunnut osallistua vaan tehdä kaiken itse valita pöytäliinat kakut koristeet kaikki. En jaksa vääntää enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisella ihmisellä, myös isovanhemmilla on oikeus olla kenen kanssa lystää.
Ja kyllä särähti korvaan, kun kerrot laittaneesi isovanhemmille "rajat" eli kanssakäyminen pitäisi perustua teidän ehtoihin ja sääntöihin yksipuolisesti. Mitä sellainen ystävyys- ja isovanhemmuus suhde antaa, kun koko ajan saa olla varuillaan, toiminko oikein ja täytääkö ne ennaltamäärätyt ehdot.
Ja harvoin tämä toimii, oli sitten kysymys isovanhemmista, puolisosta tai naapurista, vaan pikku hiljaa halutaan vieraantua ja lopulta ystävyyssuhde päättyy kokonaan.
Ja sitten ihmetellään mitä on oikein tapahtunut, kun suhde ei toimi.
Näin kävi ainakin minulle eräässä sukulaissuhteessa, kun se perustui toisen ehdollisuuteen ja päätin suhteen, eikä mieli tee vastata edes puh.soittoihin tai viestiin.
Ihan yleisesti voisin kommentoida, että ihmissuhteissa nyt vaan on rajoja, jotka määrittyvät vuorovaikutuksessa. Tämä koskee muitakin kuin isovanhempia, sinua ja minua ja kaikkia muitakin. Jokainen määrittää käytöksellään rajoja toisille ihmisille. Toisten rajat ovat jäykkiä kuin muurit, toisten liian heppoisia ja on myös sellaisia ihmisiä jotka eivät näe toisten asettamia rajoja lainkaan.
Ihan esimerkkejä normaalielämästä:
-Jotain kaveria saa halata ja toista ei
-Puolisoasi voit suudella, mutta ystävää et
-Ystävälle voit avautua henkilökohtaisesta asiasta mutta työkaverille et
-Ns. vessapuheita voit puhua oman perheen jäsenille ja kaikissa perheissä ei niillekään
-Toinen ystävä haluaa nähdä useammin ja toinen harvemmin, sinun halusi määrittää sitten uniikin kompromissin näiden molempien kanssa erikseen
-Et voi ketä tahansa taputtaa olalle tai ottaa vaikka kädestä kiinni
-Toista voit neuvoa kun neuvot ovat toivottuja
-Et tunkeile toisen intiimiin tai henkilökohtaiseen tilanteeseen jos se ei ole suhteessanne "normaalia"Kun on kyse vauvasta, taaperosta ja ihan jo lapsestakin, niin lapsen vanhempi sanelee ikätason mukaan lapsen rajat ja erityisesti fyysisen koskemattomuuden rajat. Lapsi ei vielä kykene tällaisia rajoja itse luomaan ja puolustamaan. Hän harjoittelee niiden kiinnittämisestä ensisijaisesti suhteessa vanhempiinsa. Vielä teineilläkin on vaikeaa sanoa vaikkapa kaverille tai sukulaiselle että tuo ei ole ok, en halua tuota, tuo on väärin minua kohtaan. Joten kyllä, kun henkisesti aikuinen ihminen saa lapsen, hän myös asettaa muille ihmisille rajoja suhteessaan tuohon lapseen. Vaikka sinä et sitä tiedostaisi, niin näin väistämättä silti aina tapahtuu.
Juuri näin.
Jos se vanhempi asettaa liian tiukat rajat, joilla hän selkeästi kertoo, että ei halua tiettyjä ihmisiä lapsensa lähelle esim. siksi, että nämä tuovat lapselle lahjoja, niin silloin sen "rajoitetun" kannattaa jatkaa matkaa ja todeta, että juuri tämä lapsenlapsi ei tarvitse minua. Kannattaa panostaa muihin lapsenlapsiin tai peräti aivan muihin kuin sukulaislapsiin, joiden vanhemmat eivät loukkaannu siitä, että lasta sylitellään tai hänelle hankitaan tavaroita tai hänet viedään paikkoihin (esim. Linnanmäki), jotka eivät vanhempien ideologiaan sovi.
Vanhemmalla on vastuu lapsestaan. Jos lapsi jää ilman isovanhempia siksi, että vanhempi rajoittaa ihmissuhteita, niin vika ei ole isovanhemmissa, heillähän ei ole mitään oikeuksia lapsenlapseensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Joo, isovanhemmat ovat usein innoissaan uusista tulokkaista. Voivat olla liiankin innokkaita, mutta normaaleilla sosiaalisilla taidoilla varustettu osaa luovia noissa tilanteissa, eikä ryhdy "asettamaan rajoja", kuin jossain koirien agilityssa. Jos nariset joka asiasta, alkaen synnäriltä ja päättyen lahjoista kritisoimiseen ja sylissäpidon estoon, niin helposti siinä tulee tunne, ettei ole oikein tervetullut.
Välit on todella helppo rikkoa, mutta niiden korjaaminen onkin sitten todella vaikeaa. Ihmiset eivät ole koneita, jotka pomppaavat esiin nappia painamalla ja toimivat sinun ohjelmointisi mukaan. Jos yrittää liikaa sanella oman mielensä mukaan, niin siinä saattaa käydä noin. Ihmissuhteet ovat kompromisseja, jatkuvia kompromisseja.
Jälkiviisaus on tietysti helppoa, mutta jos nyt saisit kelattua takaisin, niin löydätkö jotain, jossa olisit tämän tapahtuneen voinut estää toimimalla toisin? Oletettavasti löydät. Ainakin itse olen omissa konflikteissani jälkikäteen nähnyt, että olisin voinut toimia toisinkin. Appivanhempasi ainakin ovat tietoisia omista "mokistaan", sillä olethan heille ne päin naamaa ilmoittanut. Jotain on viestinnässäsi mennyt vikaan, kun he ovat sen noin tulkinneet.
En tiedä, saatteko välejä enää kuntoon, mutta lähtökohta ei vaikuta lupaavalta, jos et analysoi kriittisesti myös omaa osuuttasi. Minun on nimittäin todella vaikea uskoa, että appivanhemmat, jotka ovat olleet innolla näkemässä ja auttamassa kääntävät selkänsä ihan syyttä. Kertomastasi käy ilmi, että olet torpannut heidät suunnilleen joka asiassa. Kuka hitto sellaista jaksaisi katsella?
Yleensä kadutaan vain sitä ettei aiemmin asetettu niitä rajoja.
Aloittajan miehen sisko ei ainakaan vaikuta katuvan.
- eriNo eihän hänen rajojaan edes ole rikottu.
Niin, sisko mielestä isovanhemmat saavat olla hänen lapsilleen sellaisia isovanhempia kuin haluavat. Ap on eri mieltä ja olisi halunnut erilaiset isovanhemmat kuin mitä hänen appivanhempansa ovat. Onneksi ap:llä varmaan on omatkin vanhemmat, jotka voivat olla ap:n lapsille just sellaisia isovanhempia kuin ap haluaa.
Mun vanhemmat kuolleet. Ja miehen sisko itse samanlainen äitinä kuin oma äitinsä jos tajuat. He eivät hyväksy etten ole kuten he.
Ethän sinäkään hyväksy, että he eivät ole kuten sinä. Kun ette ole tekemisissä, ei kummankaan osapuolen tarvitse ärsyyntyä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon mä katkaissut välini veljeni, koska sen vaimo loukkasi toistuvasti meidän vanhempia. Puhuin molemmille asiasta, mutta kun muutosta ei tullut niin totesin, että mä en sen naisen kanssa samaan paikkaan mahdu. Ei olla puhuttu veljen kanssa kohta 4 vuoteen. Et ei se välien katkaisu mitenkää niin ihmeellistä ole.
Sama täällä. Mulla on kaksi kälyä ja toiseen on tosi läheiset välit, samoin äidilläni ja vietetään paljon aikaa yhdessä.
Ap. kuulostaa mun toiselta kälyltä. Vauva nähtiin eka kerran ristiäisissä, eikä kukaan saa koskea vauvaa, kaikki lahjat ovat vääriä ja se kerrotaan heti jne. Ristiäisissä kutsuvieraiden piti hipsutella, ettei vauva häiriinny, käsiä piti pestä joka käänteessä jne.
Ei jaksa, ei ja nyt ei ole oltu pariin vuoteen missään yhteydessä, samoin äitini ja lapsi on täysin vieras niin mummille ja suvulle, kun lapseen ei ole syntynyt mitään kiintymyssuhdetta, jonka äiti on estänyt. Ja veljeni on hiljaa, jotta rauha säilyisi.
En jaksa oikein uskoa, että vain anopissa olisi vika ja syy välirikkoon, vaan usein saa mitä on tilannut. Ja eikös ap. itse halunnut olla rauhassa kun lapsi syntyi, vietettiin ristiäisiä ja lapsen 1v juhlia, eikä huolinnut anopin apua.
Vai onko ap. purkauksen taustalla, että hän kaipaisi lastenhoitoapua anopilta?
Anteeksi ohis, mutta pienellä lapsella (alle 3v) syntyy kiintymyssuhde vain sellaisiin ihmisiin, jotka hoitavat häntä lähes päivittäin. Eli äiti, isä pph tai päiväkodin hoitaja/opettaja. Hyvin harvalla syntyy nykypäivänä kiintymyssuhde isovanhempaan psykologisesta näkökulmasta, se ei silti tarkoita etteikö ihmissuhde voisi syntyä. En tiedä toki mitä tarkoitit tuolla kiintymyssuhteella, vai puhutko jopa mummin omasta kiintymyssuhteesta, mutta tämän kylmän totuuden haluan kuitenkin tehdä selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon mä katkaissut välini veljeni, koska sen vaimo loukkasi toistuvasti meidän vanhempia. Puhuin molemmille asiasta, mutta kun muutosta ei tullut niin totesin, että mä en sen naisen kanssa samaan paikkaan mahdu. Ei olla puhuttu veljen kanssa kohta 4 vuoteen. Et ei se välien katkaisu mitenkää niin ihmeellistä ole.
Sama täällä. Mulla on kaksi kälyä ja toiseen on tosi läheiset välit, samoin äidilläni ja vietetään paljon aikaa yhdessä.
Ap. kuulostaa mun toiselta kälyltä. Vauva nähtiin eka kerran ristiäisissä, eikä kukaan saa koskea vauvaa, kaikki lahjat ovat vääriä ja se kerrotaan heti jne. Ristiäisissä kutsuvieraiden piti hipsutella, ettei vauva häiriinny, käsiä piti pestä joka käänteessä jne.
Ei jaksa, ei ja nyt ei ole oltu pariin vuoteen missään yhteydessä, samoin äitini ja lapsi on täysin vieras niin mummille ja suvulle, kun lapseen ei ole syntynyt mitään kiintymyssuhdetta, jonka äiti on estänyt. Ja veljeni on hiljaa, jotta rauha säilyisi.
En jaksa oikein uskoa, että vain anopissa olisi vika ja syy välirikkoon, vaan usein saa mitä on tilannut. Ja eikös ap. itse halunnut olla rauhassa kun lapsi syntyi, vietettiin ristiäisiä ja lapsen 1v juhlia, eikä huolinnut anopin apua.
Vai onko ap. purkauksen taustalla, että hän kaipaisi lastenhoitoapua anopilta?
Haluat odottaa synnytystä seuraavaan päivään ennen kuin appikset tulevat katsomaan vauvaa = ajat heidät pois?
Haluat itse järjestää lapsesi ensimmäiset synttärit (leipoa yms) = haluat viettää ne synttärit ilman appiksia?
Ihan kummallista. Anoppi on tossa voinut loukkaantua siitä ettei apua ole huolittu, mutta toisaalta normaali ihminen varmaan ymmärtää, jos joku haluaa järjestää jonkun asian ihan itse.
Minulle sellainen ainakin on helpointa. Silloin saan toteuttaa omia visioitani.
Mitä taas tulee siihen, onko äidin voinnilla merkitystä - niin totta kai on. Vain täysi imbesilli väittää muuta.
Menikö multa nyt jotakin ohi mutta en vieläkään tiedä mikä on ap:n varsinainen ongelma.
Isovanhemmathan eivät nyt ole enää häiritsemässä, joten eikö se ole ok?
Jos ap haluaa pitää isovanhempiin yhteyttä, niin hän kai aikuisena ihmisenä osaa kutsua heidät käymään, vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Menette reilusti kyläilemään lapsen kanssa, ja sitten kysytte että pitäisivätkö vauvasta huolen jos kävisitte miehen kanssa lenkillä. Sitten et mussuta etkä kitise ja "vetele mitään rajoja" kun vauvan kanssa sen puolen tunnin lenkin ajan ovat, vaan kiität kauniisti ja kutsut kylään teille päin.
Näin kannattaa toimia mikäläi oikeasti haluat välit pitää lapsen takia kunnossa. Mikäli sinulle on tärkeämpää oma kantasi ja käskyttämisesi ja "rajojen vetely" naurettavissa pikkuasioissa, niin sitten kannattaa pitää pääsi. Lapsi siinä toki kärsii, mutta mitäs sillä on väliä kunhan sinä saat vedettyä rajasi.
Itselläni oli omat mustat hetkeni, kun lapsi oli pieni, mutta en alkanut osoittamaan mieltäni enkä martyroimaan tai kenkkuilemaan, vaan pyysin suoraselkäisesti anteeksi omaan väsymykseeni ja hormoneihini vedoten, sain anteeksi, ja homma jatkui. Ja ei, se vauva ei kärsinyt missään vaiheessa yhtään, eikä lopulta oma egonikaan, väärässä kun olin, ja sen itselleni myönsin. Lapsella onkin ollut hyvät ja lämpimät välit näihin sukuluaisiin. Lapseni on jo 19v
Kamala neuvo. Ei yhdenkään äidin pidä pientä vauvaa jättää hoitoon ja vielä niin, että hoitaja hoitaa miten lystää, vain jotta lapsella olisi isovanhemmat. Minkälaisia mummoja ja äitejä täällä oikein kirjoittelee. Ei empatiasta tietoakaan.
-Se ensimmäinen sivun mummo, joka edelleen suosittelee omien rajojen pitämistä, mutta silti avointa kommunikointia ja yhteydenottoa isovanhempiin.
Ei sellaisella isovanhemmalla tee mitään, joka ei ei halua luoda oman lapsensa lapseen minkäänlaista suhdetta, vain koska ei saa hoitaa tätä. En voisi kuvitellakaan olevani noin lapsellinen ja ilkeä omille lapsilleni.
Alue: Aihe vapaa
Tämä. Mun pmat vanhemmat kohtelee mua ja siskoa samoin kuin lapsuudessa - sisko saa kaiken huomipn, avun, lahjat, lastenhoitoavun, siskon lapset on parasta maailmassa.
Minä taas olin se sorsittu ja olen sitä aikuisenakin. Minuun ei pidetä yhteyttä ja mun lapsi ei nähdä eikä pidetä yhteyttä. Mitään en saa koskaan, mihinkään mua ei kutsuta, jos joskus kerta vuoteen mulle soitetaan puhelu koslee vain siskoa ja siskon lapsi miten hienoja ne on. Mun lasten nimiä eikä ikiä muisteta.
Ja ei, en ole aiheuttanut tätä ”huonolla käytöksellä”. Päinvastoin olin lapsena se kiltti kympin tyttö, sisko taas ”tuhma”. Mutta narsisti kun valitsee suosikin/inhokin niin sitä asetelmaa ei mikään muuta. Siinä kuviossa ollaan koko loppuelämä ja perintökin on vielä viimeinen narsistin näytös, miten se järjestetään suosikille.
Osa tän ketjun isovanhemmista EI OLE NORMAALEITA. Normaalien ihmisten kanssa voi puhua ja neuvotella. Luonnehäiriöisten kanssa ei voi.