Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon
11.09.2019 |
Mieheni vanhemmat eivät pidä enää yhteyttä kun saatiin lapsi. Ennen nähtiin kerran, pari kuukaudessa.
Laitettiin kyllä rajoja ja luulen että se on syynä.
Mutta ihan nätisti ja aiheesta. Ensimmäinen loukkaantuminen oli kun en halunnut välittömästi lapsen synnyttyä esitellä vauvaa, vaan vasta seuraavana päivänä.
Ja pyydettiin etteivät osta kokoajan kaikkea. Vaan joskus jotain ja mielellään tarpeellista.
Kummaksuivat imetystä kun sitten lapsi ei halua kuin äidin... otin vauvan takaisin syliin kun itki mummin sylissä.
Pikkuhiljaa yhteydenpito väheni ja loppui kokonaan.
Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat.
Kommentit (869)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet ne on isovanhemmillakin. Ei kannata mennä sanomaan mitään jos ei ole todella oikeasti jotakin painavaa sanottavaa. Liika ostelu ja pikaisen näkemisen toivominen ei minusta ole kovin suuria virheitä ...
Tottakai innostuneet isovanhemmat haluavat nähdä uuden tulokkaan niin pian kuin mahdollista! Se on täysin normaalia, ei siitä pitäisi haukkua.
Ilmeisesti sait mitä tilasit.
Et ole tosissasi? Siis olisi pitänyt antaa niiden tulla odottamaan sairaalaan? Olisin pykertäny vauvaa tietoisena siitä että kun se tulee ulos niin anoppi on heti siinä????
Joo. Mua ja vauvaa tuli KAIKKI heti katsomaan sairaalaan. Ihan koko kynnelle kykenevä suku ja kaverippiiri. Olisin loukkaantunut ja pitänyt outoja jos kukaan ei olisi tullut.
Heti synnytystä seuraavana päivänä tuli mun omat vanhemmat ja sitä seuraavana miehen vanhemmat. Olis ne varmaan tulleet nopeamminkin mutta asuivat kaukana. Minusta se oli ihan kiva. En pannut pahakseni.
Seuraavan kerran miehen vanhemmat tulivat sitten ristiäisiin.
Ihmiset on erilaisia ja sitä pitää vaan kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet ne on isovanhemmillakin. Ei kannata mennä sanomaan mitään jos ei ole todella oikeasti jotakin painavaa sanottavaa. Liika ostelu ja pikaisen näkemisen toivominen ei minusta ole kovin suuria virheitä ...
Tottakai innostuneet isovanhemmat haluavat nähdä uuden tulokkaan niin pian kuin mahdollista! Se on täysin normaalia, ei siitä pitäisi haukkua.
Ilmeisesti sait mitä tilasit.
Et ole tosissasi? Siis olisi pitänyt antaa niiden tulla odottamaan sairaalaan? Olisin pykertäny vauvaa tietoisena siitä että kun se tulee ulos niin anoppi on heti siinä????
Joo. Mua ja vauvaa tuli KAIKKI heti katsomaan sairaalaan. Ihan koko kynnelle kykenevä suku ja kaverippiiri. Olisin loukkaantunut ja pitänyt outoja jos kukaan ei olisi tullut.
Heti synnytystä seuraavana päivänä tuli mun omat vanhemmat ja sitä seuraavana miehen vanhemmat. Olis ne varmaan tulleet nopeamminkin mutta asuivat kaukana. Minusta se oli ihan kiva. En pannut pahakseni.
Seuraavan kerran miehen vanhemmat tulivat sitten ristiäisiin.
Olivatko siis odotushuoneessa koko synnytyksen ajan? No se oli sinun valintasi. Kaikkien pitäisi kyseenlaistamatta noudattaa sitä mitä synnyttävä äiti asiasta sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet ne on isovanhemmillakin. Ei kannata mennä sanomaan mitään jos ei ole todella oikeasti jotakin painavaa sanottavaa. Liika ostelu ja pikaisen näkemisen toivominen ei minusta ole kovin suuria virheitä ...
Tottakai innostuneet isovanhemmat haluavat nähdä uuden tulokkaan niin pian kuin mahdollista! Se on täysin normaalia, ei siitä pitäisi haukkua.
Ilmeisesti sait mitä tilasit.
Et ole tosissasi? Siis olisi pitänyt antaa niiden tulla odottamaan sairaalaan? Olisin pykertäny vauvaa tietoisena siitä että kun se tulee ulos niin anoppi on heti siinä????
Mitäs pahaa siinä, jos ”anoppi on heti siinä” ? Miksi vihaat, pelkäät anoppiasi? Minun anoppi näki esikoisen ennen minua ja voi sitä rakkauden määrää. Olin itsekin onnellinen kun voin suoda hänelle sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet ne on isovanhemmillakin. Ei kannata mennä sanomaan mitään jos ei ole todella oikeasti jotakin painavaa sanottavaa. Liika ostelu ja pikaisen näkemisen toivominen ei minusta ole kovin suuria virheitä ...
Tottakai innostuneet isovanhemmat haluavat nähdä uuden tulokkaan niin pian kuin mahdollista! Se on täysin normaalia, ei siitä pitäisi haukkua.
Ilmeisesti sait mitä tilasit.
Et ole tosissasi? Siis olisi pitänyt antaa niiden tulla odottamaan sairaalaan? Olisin pykertäny vauvaa tietoisena siitä että kun se tulee ulos niin anoppi on heti siinä????
Ei meillä anoppi tullut minua katsomaan, vaan vauvan isä näytti vauvan vanhemmilleen, kuten minunkin vanhemmille.
Mutta ehkä et halunnut miehesi sitä tekevän. Mutta lapsi on kyllä isänkin, joten hän sai esitellä vauvaa suvuille, kun minä en jaksanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet ne on isovanhemmillakin. Ei kannata mennä sanomaan mitään jos ei ole todella oikeasti jotakin painavaa sanottavaa. Liika ostelu ja pikaisen näkemisen toivominen ei minusta ole kovin suuria virheitä ...
Tottakai innostuneet isovanhemmat haluavat nähdä uuden tulokkaan niin pian kuin mahdollista! Se on täysin normaalia, ei siitä pitäisi haukkua.
Ilmeisesti sait mitä tilasit.
Et ole tosissasi? Siis olisi pitänyt antaa niiden tulla odottamaan sairaalaan? Olisin pykertäny vauvaa tietoisena siitä että kun se tulee ulos niin anoppi on heti siinä????
Mitäs pahaa siinä, jos ”anoppi on heti siinä” ? Miksi vihaat, pelkäät anoppiasi? Minun anoppi näki esikoisen ennen minua ja voi sitä rakkauden määrää. Olin itsekin onnellinen kun voin suoda hänelle sen.
On normaalia haluta olla oman vastasyntyneensä kanssa rauhassa synnytyksen jälkeen. Se on useimmille ihmisille yksi elämän taianomaisimmista hetkistä. Useimmat eivät myöskään halua että kukaan näkee itseä verisenä, likaisena, revenneenä jne. En vihaa yhtään ketään vaikka halusin vieraita vasta seuraavana päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet ne on isovanhemmillakin. Ei kannata mennä sanomaan mitään jos ei ole todella oikeasti jotakin painavaa sanottavaa. Liika ostelu ja pikaisen näkemisen toivominen ei minusta ole kovin suuria virheitä ...
Tottakai innostuneet isovanhemmat haluavat nähdä uuden tulokkaan niin pian kuin mahdollista! Se on täysin normaalia, ei siitä pitäisi haukkua.
Ilmeisesti sait mitä tilasit.
Et ole tosissasi? Siis olisi pitänyt antaa niiden tulla odottamaan sairaalaan? Olisin pykertäny vauvaa tietoisena siitä että kun se tulee ulos niin anoppi on heti siinä????
Ei meillä anoppi tullut minua katsomaan, vaan vauvan isä näytti vauvan vanhemmilleen, kuten minunkin vanhemmille.
Mutta ehkä et halunnut miehesi sitä tekevän. Mutta lapsi on kyllä isänkin, joten hän sai esitellä vauvaa suvuille, kun minä en jaksanut
Mitä vikaa siinä on, että suku tapaa vauvan vasta 1-2 päivää synnytyksestä?
Näitä anoppiketjuha kun lukee, siunaa mielessään, että on tyttöjä. Saa olla rauhassa mummi lapsenlapsilleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kahden lapsen äiti sekä kahden lapsen mummi (lapset ovat tyttären). En ole koskaan edes kuullut,että isovanhemmat odottavat synnärillä koska lapsi syntyy ja haluavat nähdä lapsen heti. En myöskään ikinä maailmassa olisi itse ollut ryntäämässä synnärillä kun tyttären lapset ovat syntyneet.
Itse vaikean ja pitkän synnytyksen jälkeen en olisi missään nimessä ottanut ketään vastaan! Outoja tapoja!7
Vierailija kirjoitti:
Näitä anoppiketjuha kun lukee, siunaa mielessään, että on tyttöjä. Saa olla rauhassa mummi lapsenlapsilleen
Kyllähän niissä usein myös nainen valittaa liian tunkeilevasta/kontrolloivasta/tms äidistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä anoppiketjuha kun lukee, siunaa mielessään, että on tyttöjä. Saa olla rauhassa mummi lapsenlapsilleen
Myös tytär voi tuoda sulle miniän.
Ja vävy laittaa örvellyksellesi rajat.
Ja tytär.
Vierailija kirjoitti:
Näitä anoppiketjuha kun lukee, siunaa mielessään, että on tyttöjä. Saa olla rauhassa mummi lapsenlapsilleen
Näin juuri! Kauheita miniät, vävyjen kanssa yleensä pärjää joson itse vaan suht normaali. Se eristäminen anopin ja lapsen välillä on kiusan tekoa. Jollain halutaan hallita, vallita tilannetta. Pitemmän päälle se ei vaan toimi. Kyllä se lapsen isäkin huomaa ennenpitkään, mikä se nainen on. Ottaa jalat alleen ja palaa äidin luo. Veri on vettä sakeampaa, aika aikaansa kutakin, ei loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ihtees saat syyttää, että välit meni poikki isovanhempiin. Sitä saa mitä tilaa, voit olla varma ettet saa välejä enää korjatuksi. Keskittyvät ihan niin kuin järkevää tilanteessa onkin muihin lapsen lapsiin. Todella törkeää ja tyhmää tuo ns. Rajojen asettaminen teiltä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ihtees saat syyttää, että välit meni poikki isovanhempiin. Sitä saa mitä tilaa, voit olla varma ettet saa välejä enää korjatuksi. Keskittyvät ihan niin kuin järkevää tilanteessa onkin muihin lapsen lapsiin. Todella törkeää ja tyhmää tuo ns. Rajojen asettaminen teiltä.
No jos olisi sama tilanne uudestaan niin samoin tekisin. En itseäni syytä todellakaan. Lähinnä vertaistukea kaipasin ja sitä tulikin. Itse joskus jos olen isovanhempi niin aion kunnioittaa perheen rajoja enkä olla itsekäs, kärkäs marttyyrimummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä on nyt sitten se ongelma? Sähän sait mitä halusit.
Nehän alkoi kunnioittaa sun rajoja.
Oon mä katkaissut välini veljeni, koska sen vaimo loukkasi toistuvasti meidän vanhempia. Puhuin molemmille asiasta, mutta kun muutosta ei tullut niin totesin, että mä en sen naisen kanssa samaan paikkaan mahdu. Ei olla puhuttu veljen kanssa kohta 4 vuoteen. Et ei se välien katkaisu mitenkää niin ihmeellistä ole.
Joo, isovanhemmat ovat usein innoissaan uusista tulokkaista. Voivat olla liiankin innokkaita, mutta normaaleilla sosiaalisilla taidoilla varustettu osaa luovia noissa tilanteissa, eikä ryhdy "asettamaan rajoja", kuin jossain koirien agilityssa. Jos nariset joka asiasta, alkaen synnäriltä ja päättyen lahjoista kritisoimiseen ja sylissäpidon estoon, niin helposti siinä tulee tunne, ettei ole oikein tervetullut.
Välit on todella helppo rikkoa, mutta niiden korjaaminen onkin sitten todella vaikeaa. Ihmiset eivät ole koneita, jotka pomppaavat esiin nappia painamalla ja toimivat sinun ohjelmointisi mukaan. Jos yrittää liikaa sanella oman mielensä mukaan, niin siinä saattaa käydä noin. Ihmissuhteet ovat kompromisseja, jatkuvia kompromisseja.
Jälkiviisaus on tietysti helppoa, mutta jos nyt saisit kelattua takaisin, niin löydätkö jotain, jossa olisit tämän tapahtuneen voinut estää toimimalla toisin? Oletettavasti löydät. Ainakin itse olen omissa konflikteissani jälkikäteen nähnyt, että olisin voinut toimia toisinkin. Appivanhempasi ainakin ovat tietoisia omista "mokistaan", sillä olethan heille ne päin naamaa ilmoittanut. Jotain on viestinnässäsi mennyt vikaan, kun he ovat sen noin tulkinneet.
En tiedä, saatteko välejä enää kuntoon, mutta lähtökohta ei vaikuta lupaavalta, jos et analysoi kriittisesti myös omaa osuuttasi. Minun on nimittäin todella vaikea uskoa, että appivanhemmat, jotka ovat olleet innolla näkemässä ja auttamassa kääntävät selkänsä ihan syyttä. Kertomastasi käy ilmi, että olet torpannut heidät suunnilleen joka asiassa. Kuka hitto sellaista jaksaisi katsella?
Gonamies kirjoitti:
Joo, isovanhemmat ovat usein innoissaan uusista tulokkaista. Voivat olla liiankin innokkaita, mutta normaaleilla sosiaalisilla taidoilla varustettu osaa luovia noissa tilanteissa, eikä ryhdy "asettamaan rajoja", kuin jossain koirien agilityssa. Jos nariset joka asiasta, alkaen synnäriltä ja päättyen lahjoista kritisoimiseen ja sylissäpidon estoon, niin helposti siinä tulee tunne, ettei ole oikein tervetullut.
Välit on todella helppo rikkoa, mutta niiden korjaaminen onkin sitten todella vaikeaa. Ihmiset eivät ole koneita, jotka pomppaavat esiin nappia painamalla ja toimivat sinun ohjelmointisi mukaan. Jos yrittää liikaa sanella oman mielensä mukaan, niin siinä saattaa käydä noin. Ihmissuhteet ovat kompromisseja, jatkuvia kompromisseja.
Jälkiviisaus on tietysti helppoa, mutta jos nyt saisit kelattua takaisin, niin löydätkö jotain, jossa olisit tämän tapahtuneen voinut estää toimimalla toisin? Oletettavasti löydät. Ainakin itse olen omissa konflikteissani jälkikäteen nähnyt, että olisin voinut toimia toisinkin. Appivanhempasi ainakin ovat tietoisia omista "mokistaan", sillä olethan heille ne päin naamaa ilmoittanut. Jotain on viestinnässäsi mennyt vikaan, kun he ovat sen noin tulkinneet.
En tiedä, saatteko välejä enää kuntoon, mutta lähtökohta ei vaikuta lupaavalta, jos et analysoi kriittisesti myös omaa osuuttasi. Minun on nimittäin todella vaikea uskoa, että appivanhemmat, jotka ovat olleet innolla näkemässä ja auttamassa kääntävät selkänsä ihan syyttä. Kertomastasi käy ilmi, että olet torpannut heidät suunnilleen joka asiassa. Kuka hitto sellaista jaksaisi katsella?
Yleensä kadutaan vain sitä ettei aiemmin asetettu niitä rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Joo, isovanhemmat ovat usein innoissaan uusista tulokkaista. Voivat olla liiankin innokkaita, mutta normaaleilla sosiaalisilla taidoilla varustettu osaa luovia noissa tilanteissa, eikä ryhdy "asettamaan rajoja", kuin jossain koirien agilityssa. Jos nariset joka asiasta, alkaen synnäriltä ja päättyen lahjoista kritisoimiseen ja sylissäpidon estoon, niin helposti siinä tulee tunne, ettei ole oikein tervetullut.
Välit on todella helppo rikkoa, mutta niiden korjaaminen onkin sitten todella vaikeaa. Ihmiset eivät ole koneita, jotka pomppaavat esiin nappia painamalla ja toimivat sinun ohjelmointisi mukaan. Jos yrittää liikaa sanella oman mielensä mukaan, niin siinä saattaa käydä noin. Ihmissuhteet ovat kompromisseja, jatkuvia kompromisseja.
Jälkiviisaus on tietysti helppoa, mutta jos nyt saisit kelattua takaisin, niin löydätkö jotain, jossa olisit tämän tapahtuneen voinut estää toimimalla toisin? Oletettavasti löydät. Ainakin itse olen omissa konflikteissani jälkikäteen nähnyt, että olisin voinut toimia toisinkin. Appivanhempasi ainakin ovat tietoisia omista "mokistaan", sillä olethan heille ne päin naamaa ilmoittanut. Jotain on viestinnässäsi mennyt vikaan, kun he ovat sen noin tulkinneet.
En tiedä, saatteko välejä enää kuntoon, mutta lähtökohta ei vaikuta lupaavalta, jos et analysoi kriittisesti myös omaa osuuttasi. Minun on nimittäin todella vaikea uskoa, että appivanhemmat, jotka ovat olleet innolla näkemässä ja auttamassa kääntävät selkänsä ihan syyttä. Kertomastasi käy ilmi, että olet torpannut heidät suunnilleen joka asiassa. Kuka hitto sellaista jaksaisi katsella?
Yleensä kadutaan vain sitä ettei aiemmin asetettu niitä rajoja.
Aloittajan miehen sisko ei ainakaan vaikuta katuvan.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Joo, isovanhemmat ovat usein innoissaan uusista tulokkaista. Voivat olla liiankin innokkaita, mutta normaaleilla sosiaalisilla taidoilla varustettu osaa luovia noissa tilanteissa, eikä ryhdy "asettamaan rajoja", kuin jossain koirien agilityssa. Jos nariset joka asiasta, alkaen synnäriltä ja päättyen lahjoista kritisoimiseen ja sylissäpidon estoon, niin helposti siinä tulee tunne, ettei ole oikein tervetullut.
Välit on todella helppo rikkoa, mutta niiden korjaaminen onkin sitten todella vaikeaa. Ihmiset eivät ole koneita, jotka pomppaavat esiin nappia painamalla ja toimivat sinun ohjelmointisi mukaan. Jos yrittää liikaa sanella oman mielensä mukaan, niin siinä saattaa käydä noin. Ihmissuhteet ovat kompromisseja, jatkuvia kompromisseja.
Jälkiviisaus on tietysti helppoa, mutta jos nyt saisit kelattua takaisin, niin löydätkö jotain, jossa olisit tämän tapahtuneen voinut estää toimimalla toisin? Oletettavasti löydät. Ainakin itse olen omissa konflikteissani jälkikäteen nähnyt, että olisin voinut toimia toisinkin. Appivanhempasi ainakin ovat tietoisia omista "mokistaan", sillä olethan heille ne päin naamaa ilmoittanut. Jotain on viestinnässäsi mennyt vikaan, kun he ovat sen noin tulkinneet.
En tiedä, saatteko välejä enää kuntoon, mutta lähtökohta ei vaikuta lupaavalta, jos et analysoi kriittisesti myös omaa osuuttasi. Minun on nimittäin todella vaikea uskoa, että appivanhemmat, jotka ovat olleet innolla näkemässä ja auttamassa kääntävät selkänsä ihan syyttä. Kertomastasi käy ilmi, että olet torpannut heidät suunnilleen joka asiassa. Kuka hitto sellaista jaksaisi katsella?
Yleensä kadutaan vain sitä ettei aiemmin asetettu niitä rajoja.
Aloittajan miehen sisko ei ainakaan vaikuta katuvan.
- eri
No eihän hänen rajojaan edes ole rikottu.
Alue: Aihe vapaa
Joo. Mua ja vauvaa tuli KAIKKI heti katsomaan sairaalaan. Ihan koko kynnelle kykenevä suku ja kaverippiiri. Olisin loukkaantunut ja pitänyt outoja jos kukaan ei olisi tullut.
Heti synnytystä seuraavana päivänä tuli mun omat vanhemmat ja sitä seuraavana miehen vanhemmat. Olis ne varmaan tulleet nopeamminkin mutta asuivat kaukana. Minusta se oli ihan kiva. En pannut pahakseni.
Seuraavan kerran miehen vanhemmat tulivat sitten ristiäisiin.