Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon
11.09.2019 |
Mieheni vanhemmat eivät pidä enää yhteyttä kun saatiin lapsi. Ennen nähtiin kerran, pari kuukaudessa.
Laitettiin kyllä rajoja ja luulen että se on syynä.
Mutta ihan nätisti ja aiheesta. Ensimmäinen loukkaantuminen oli kun en halunnut välittömästi lapsen synnyttyä esitellä vauvaa, vaan vasta seuraavana päivänä.
Ja pyydettiin etteivät osta kokoajan kaikkea. Vaan joskus jotain ja mielellään tarpeellista.
Kummaksuivat imetystä kun sitten lapsi ei halua kuin äidin... otin vauvan takaisin syliin kun itki mummin sylissä.
Pikkuhiljaa yhteydenpito väheni ja loppui kokonaan.
Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat.
Kommentit (869)
Vierailija kirjoitti:
Se ns rajattomuus on usein ihan puhdasta vallankäyttöä.
Minun appivanhempani selittivät aina että heidän käytöksensä nyt vaan on ”sellaista itäsuomalaista lepposuutta” ja että minä vaan nipotan turhia.
No, aloimme käyttäytyä samoin. Mennä ilmoittamatta, ihmeellisiin kellonaikoihin, arvostella tarjoiluja, nälviä sisustuksesta, ripustaa omia verhoja, penkoa kaappeja ja arvostella heidän lastensa kasvatusta, sotkeutua heidän työkuvioihinsa jne.
Appi sai järkyttävän raivarin.
Hohhoijaa vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ap. käytös ja asenteet kertovat omaa tarinaansa.
Esim. ristiäiset, jotka perinteisesti ovat yhdistäneet sukupolvet toisiinsa, erityisesti isovanhemmat ovat mukana suunnittelussa ja se on tärkeää erityisesti mummoille, jotka leipovat tai ostavat osan tarjottavista, jolla osoitetaan rakkautta ja luodaan tunneside vauvaan.
Olen 50v ja ollut ties kuinka monessa ristiäisissä ja aina on otettu isovanhemmat jollain tavalla mukaan ristiäisissä ja monessa suvussa kulkee sukupolvelta toiselle kastepuku ja malja sekä sukuraamattu, jolloin lapsi liitetään sukupolvien ketjuun.
Jotenkin surullista, jos äiti kieltää tämän ja hätistää isovanhempien valmistelut lapsen ristiäisissä.
Mulla on neljä lasta ja yhdenkään ristiäisissä ei ollut isovanhemmat mukana. Heitä ei kiinnosta. Tää on nykyaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle riittää hyvin yhdet isovanhemmat. Mun exäni suku oli jehovantodistajia (minä en eli en ollut mieleinen miniä ja käly) eivätkä ole nähneet mun lapsiani kuin pari kertaa.
Lapsille riittää myös nolla isovanhempaa. Kivaa se olisi jos olisi hyvät ja turvalliset isovanhemmat. Nyt on vaan vaaralliset ja turvattomat joten heitä ei tavata.
Ilman isovanhempaa on parempi kuin vahingolliset isovanhemmat.Onpas vahingollisen isovanhemman määritelmä muuttunut. Vahingollinen = haluaa ostaa lahjoja ja tavaroita ja ottaa joskus syliin
Pölkkypää, en ole ap. Mulla vaarallinen isovanhempi kuristaa mua kurkusta ja lapset itkee kauhuissaan vieressä. Tätä on vahingollisuus, ei lahjojen ostoa.
Pitäisikö meidän tietää sinun ongelmasi ja ajatella aina niitä kun tällaisista asioista puhutaan? Ei tarvitse.
Tässä ap oli närkästynyt appivanhempien mm. lahjojen ostamisesta, halusta nähdä vauva ja vauvan sylissä pitämisestä. Ei sen vakavammista jutuista.
Ap on nyt vain julmetun pitkävihainen ja haluaa rypeä viikkokausia vihassaan. Sen lisäksi hän kyylää appivanhempien elämää oikein suurennuslasilla ja haluaa että hänen korkeudeltaan pyydettäisiin anteeksi. Sellainen ei ole normaalia.
Ketjussa on ollut muutamiakin hyviä asioita miten kaikkien oloa voisi mukavoittaa ja kuinka olisi hyvä, että menneet annettaisiin mennä ja aloitettaisiin uusi molempia kunnioittava elämä. Isovanhemmat eivät varmasti ole ajatelleet pahaa vauvasta, mutta eivät he halua enää niskaansa ap:n raivoa, vaan pitävät etäisyyttä.
Nyt siis anteeksipyyntöä kehiin, vaikka se vaikealta tuntuukin. Ap on kuitenkin selvästi hermostunut tilanteesta ja silloin on hyvä hieman nöyrtyä ja mennä puolitiehen vastaan.
Olen kolmen teinin äiti ja minulla on ollut omat hankaluuteni anopin kanssa, mutta me olemme aikuisia ja olemme opetelleet puhumaan. Tiedän, että appivanhempani ovat upeita luotettavia ihania ihmisiä ja lapsilla on heidän kanssaan todella lämpimät välit.
Ei ap:n tarvitse pyytää anteeksi. Ei hän ole tehnyt mitään väärää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon mä katkaissut välini veljeni, koska sen vaimo loukkasi toistuvasti meidän vanhempia. Puhuin molemmille asiasta, mutta kun muutosta ei tullut niin totesin, että mä en sen naisen kanssa samaan paikkaan mahdu. Ei olla puhuttu veljen kanssa kohta 4 vuoteen. Et ei se välien katkaisu mitenkää niin ihmeellistä ole.
Sama täällä. Mulla on kaksi kälyä ja toiseen on tosi läheiset välit, samoin äidilläni ja vietetään paljon aikaa yhdessä.
Ap. kuulostaa mun toiselta kälyltä. Vauva nähtiin eka kerran ristiäisissä, eikä kukaan saa koskea vauvaa, kaikki lahjat ovat vääriä ja se kerrotaan heti jne. Ristiäisissä kutsuvieraiden piti hipsutella, ettei vauva häiriinny, käsiä piti pestä joka käänteessä jne.
Ei jaksa, ei ja nyt ei ole oltu pariin vuoteen missään yhteydessä, samoin äitini ja lapsi on täysin vieras niin mummille ja suvulle, kun lapseen ei ole syntynyt mitään kiintymyssuhdetta, jonka äiti on estänyt. Ja veljeni on hiljaa, jotta rauha säilyisi.
En jaksa oikein uskoa, että vain anopissa olisi vika ja syy välirikkoon, vaan usein saa mitä on tilannut. Ja eikös ap. itse halunnut olla rauhassa kun lapsi syntyi, vietettiin ristiäisiä ja lapsen 1v juhlia, eikä huolinnut anopin apua.
Vai onko ap. purkauksen taustalla, että hän kaipaisi lastenhoitoapua anopilta?
Anteeksi ohis, mutta pienellä lapsella (alle 3v) syntyy kiintymyssuhde vain sellaisiin ihmisiin, jotka hoitavat häntä lähes päivittäin. Eli äiti, isä pph tai päiväkodin hoitaja/opettaja. Hyvin harvalla syntyy nykypäivänä kiintymyssuhde isovanhempaan psykologisesta näkökulmasta, se ei silti tarkoita etteikö ihmissuhde voisi syntyä. En tiedä toki mitä tarkoitit tuolla kiintymyssuhteella, vai puhutko jopa mummin omasta kiintymyssuhteesta, mutta tämän kylmän totuuden haluan kuitenkin tehdä selväksi.
Miten niin "hyvin harvalla on nykypäivänä kiintymyssuhde isovanhempiin"? Meidän lapsilla oli kaikilla hyvä suhde molempiin isovanhempiin pienenä ja sellainen se on yhä vieläkin, voit väittää ihan mitä haluat.
Jos äitee ei anna suhdetta syntyä, niin se on todella ikävä asia lapselta paljon pois.
Ketjussa muutama on nyt todennut, että ap on saanut mitä on halunnutkin. Minä en kuitenkaan missään näe ap:n kirjoittavan, että olisi halunnut tai toivonut välirikkoa.
Ap kertoi appivanhempien kunmeksuvan imetystä ja kuvaili tilanteen, jossa vauva on itkenyt anopin sylissä. Tällöin hän on ottanut vauvansa pois anopin sylistä. Jostain syystä itse ajattelin, että vauva oli nälkäinen tai ainakin ap näin ajatteli. Minusta aika luonnollista ottaa vauva pois sylistä varsinkin, jos näyttää siltä että aikaa edellisestä syönnistä on. Toki tuossa voi ihan nätisti sanoa, että pienellä taitaa olla nälkä joten minäpä syötän häntä ja saat sitten sylitellä lisää.
Ap kertoi myös appivanhempien halunneen tulla katsomaan vauvaa heti syntymän jälkeen. Mielestäni loukkaantuminen on turhaa appivanhempien taholta, pitää totta kai antaa tietty pesimisrauha. Mikään ei mene pieleen, vaikka isovanhemmat näkevät lapsenlapsen vasta seuraavana päivänä.
Sitä ap ei kertonut, missä vaiheessa on sanonut tuosta tavaroiden ostelusta. Onko tullut paljolti "krääsää" ja siksi päädytty sanomaan aiheesta. Toki voisihan siinä sanoa että kiitos, jos haluatte jotain tuoda niin tarvittaisiin esimerkiksi xxx. En minä ainakaan halua mitään romukuormaa meille, tosin paljon tarpeellista on onneksi tullutkin ja niiden vähien turhien kanssa on pärjäilty hiljaisuudessa tai aikaa myöten laitettu pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle riittää hyvin yhdet isovanhemmat. Mun exäni suku oli jehovantodistajia (minä en eli en ollut mieleinen miniä ja käly) eivätkä ole nähneet mun lapsiani kuin pari kertaa.
Lapsille riittää myös nolla isovanhempaa. Kivaa se olisi jos olisi hyvät ja turvalliset isovanhemmat. Nyt on vaan vaaralliset ja turvattomat joten heitä ei tavata.
Ilman isovanhempaa on parempi kuin vahingolliset isovanhemmat.Onpas vahingollisen isovanhemman määritelmä muuttunut. Vahingollinen = haluaa ostaa lahjoja ja tavaroita ja ottaa joskus syliin
Pölkkypää, en ole ap. Mulla vaarallinen isovanhempi kuristaa mua kurkusta ja lapset itkee kauhuissaan vieressä. Tätä on vahingollisuus, ei lahjojen ostoa.
Pitäisikö meidän tietää sinun ongelmasi ja ajatella aina niitä kun tällaisista asioista puhutaan? Ei tarvitse.
Tässä ap oli närkästynyt appivanhempien mm. lahjojen ostamisesta, halusta nähdä vauva ja vauvan sylissä pitämisestä. Ei sen vakavammista jutuista.
Ap on nyt vain julmetun pitkävihainen ja haluaa rypeä viikkokausia vihassaan. Sen lisäksi hän kyylää appivanhempien elämää oikein suurennuslasilla ja haluaa että hänen korkeudeltaan pyydettäisiin anteeksi. Sellainen ei ole normaalia.
Ketjussa on ollut muutamiakin hyviä asioita miten kaikkien oloa voisi mukavoittaa ja kuinka olisi hyvä, että menneet annettaisiin mennä ja aloitettaisiin uusi molempia kunnioittava elämä. Isovanhemmat eivät varmasti ole ajatelleet pahaa vauvasta, mutta eivät he halua enää niskaansa ap:n raivoa, vaan pitävät etäisyyttä.
Nyt siis anteeksipyyntöä kehiin, vaikka se vaikealta tuntuukin. Ap on kuitenkin selvästi hermostunut tilanteesta ja silloin on hyvä hieman nöyrtyä ja mennä puolitiehen vastaan.
Olen kolmen teinin äiti ja minulla on ollut omat hankaluuteni anopin kanssa, mutta me olemme aikuisia ja olemme opetelleet puhumaan. Tiedän, että appivanhempani ovat upeita luotettavia ihania ihmisiä ja lapsilla on heidän kanssaan todella lämpimät välit.
Ei ap:n tarvitse pyytää anteeksi. Ei hän ole tehnyt mitään väärää.
Luultavasti ap on tehnyt paljonkin väärää, ei hän täällä muuten hyppisi seinille heti kun asioita hieman kyseenalaistetaan. Jos hänellä olisi puhtaat jauhot, niin hän ei olisi riidoissa, hänen vauvallaan olisi ihanat isovanhemmat ja ap eläisi sopuisan mukavaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle riittää hyvin yhdet isovanhemmat. Mun exäni suku oli jehovantodistajia (minä en eli en ollut mieleinen miniä ja käly) eivätkä ole nähneet mun lapsiani kuin pari kertaa.
Lapsille riittää myös nolla isovanhempaa. Kivaa se olisi jos olisi hyvät ja turvalliset isovanhemmat. Nyt on vaan vaaralliset ja turvattomat joten heitä ei tavata.
Ilman isovanhempaa on parempi kuin vahingolliset isovanhemmat.Onpas vahingollisen isovanhemman määritelmä muuttunut. Vahingollinen = haluaa ostaa lahjoja ja tavaroita ja ottaa joskus syliin
Pölkkypää, en ole ap. Mulla vaarallinen isovanhempi kuristaa mua kurkusta ja lapset itkee kauhuissaan vieressä. Tätä on vahingollisuus, ei lahjojen ostoa.
Pitäisikö meidän tietää sinun ongelmasi ja ajatella aina niitä kun tällaisista asioista puhutaan? Ei tarvitse.
Tässä ap oli närkästynyt appivanhempien mm. lahjojen ostamisesta, halusta nähdä vauva ja vauvan sylissä pitämisestä. Ei sen vakavammista jutuista.
Ap on nyt vain julmetun pitkävihainen ja haluaa rypeä viikkokausia vihassaan. Sen lisäksi hän kyylää appivanhempien elämää oikein suurennuslasilla ja haluaa että hänen korkeudeltaan pyydettäisiin anteeksi. Sellainen ei ole normaalia.
Ketjussa on ollut muutamiakin hyviä asioita miten kaikkien oloa voisi mukavoittaa ja kuinka olisi hyvä, että menneet annettaisiin mennä ja aloitettaisiin uusi molempia kunnioittava elämä. Isovanhemmat eivät varmasti ole ajatelleet pahaa vauvasta, mutta eivät he halua enää niskaansa ap:n raivoa, vaan pitävät etäisyyttä.
Nyt siis anteeksipyyntöä kehiin, vaikka se vaikealta tuntuukin. Ap on kuitenkin selvästi hermostunut tilanteesta ja silloin on hyvä hieman nöyrtyä ja mennä puolitiehen vastaan.
Olen kolmen teinin äiti ja minulla on ollut omat hankaluuteni anopin kanssa, mutta me olemme aikuisia ja olemme opetelleet puhumaan. Tiedän, että appivanhempani ovat upeita luotettavia ihania ihmisiä ja lapsilla on heidän kanssaan todella lämpimät välit.
Ei ap:n tarvitse pyytää anteeksi. Ei hän ole tehnyt mitään väärää.
Luultavasti ap on tehnyt paljonkin väärää, ei hän täällä muuten hyppisi seinille heti kun asioita hieman kyseenalaistetaan. Jos hänellä olisi puhtaat jauhot, niin hän ei olisi riidoissa, hänen vauvallaan olisi ihanat isovanhemmat ja ap eläisi sopuisan mukavaa elämää.
Nää kaikki ns kyseenalaistukset ja solvaukset on kaikki sinun kynästäsi. Sinä häiriköit täällä tämän tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tulee ristiäisiin, niin totta kai kyseinen juhla on usein tärkeä isovanhemmillekin. Monesti isovanhemmat haluavat jollain tavalla olla apuna. Auttaminen ei voi kuitenkaan tapahtua niin, että lapsen vanhemmat tuntevat itsensä jyrätyksi ja tulee tunne siitä ettei itse saa järjestää edes ristiäisiä haluamallaan tavalla. Jos näkemykset juhlan järjestelyistä eroavat toisistaan oikein suuresti, niin ehkä on viisaintakin, että hommat hoidetaan itse.
Meillä aikanaan anoppi lupautui tekemään tarjoiluja ja tämä hänelle suotiin. Apu oli tarpeen. Hyvät tarjoilut tuli. Itseäni tosin harmitti, että kun menin mainitsemaan, että tekaisen itse lisäksi vielä pikkuleipiä, vääntö anopin kanssa alkoi. Sain siis suurinpiirtein kysyä luvan häneltä, saanko tehdä pikkuleipiä lapseni ristiäisiin. Sama ristiäiskukkien kanssa. Anoppi kysyi, mistä aiomme ottaa kukat ja millaisen kimpun olemme valinneet. Kerroimme - ei kelvannut. Pidimme päämme, itse kun kukat maksoimme.
Mutta jos siis anoppi on yhtään sellainen määräilevä, tai hänen on vaikea antaa toisten hoitaa asioita haluamallaan tavalla, voi nuo yhteisjärjestelyt olla aika hankaliakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle riittää hyvin yhdet isovanhemmat. Mun exäni suku oli jehovantodistajia (minä en eli en ollut mieleinen miniä ja käly) eivätkä ole nähneet mun lapsiani kuin pari kertaa.
Lapsille riittää myös nolla isovanhempaa. Kivaa se olisi jos olisi hyvät ja turvalliset isovanhemmat. Nyt on vaan vaaralliset ja turvattomat joten heitä ei tavata.
Ilman isovanhempaa on parempi kuin vahingolliset isovanhemmat.Onpas vahingollisen isovanhemman määritelmä muuttunut. Vahingollinen = haluaa ostaa lahjoja ja tavaroita ja ottaa joskus syliin
Pölkkypää, en ole ap. Mulla vaarallinen isovanhempi kuristaa mua kurkusta ja lapset itkee kauhuissaan vieressä. Tätä on vahingollisuus, ei lahjojen ostoa.
Pitäisikö meidän tietää sinun ongelmasi ja ajatella aina niitä kun tällaisista asioista puhutaan? Ei tarvitse.
Tässä ap oli närkästynyt appivanhempien mm. lahjojen ostamisesta, halusta nähdä vauva ja vauvan sylissä pitämisestä. Ei sen vakavammista jutuista.
Ap on nyt vain julmetun pitkävihainen ja haluaa rypeä viikkokausia vihassaan. Sen lisäksi hän kyylää appivanhempien elämää oikein suurennuslasilla ja haluaa että hänen korkeudeltaan pyydettäisiin anteeksi. Sellainen ei ole normaalia.
Ketjussa on ollut muutamiakin hyviä asioita miten kaikkien oloa voisi mukavoittaa ja kuinka olisi hyvä, että menneet annettaisiin mennä ja aloitettaisiin uusi molempia kunnioittava elämä. Isovanhemmat eivät varmasti ole ajatelleet pahaa vauvasta, mutta eivät he halua enää niskaansa ap:n raivoa, vaan pitävät etäisyyttä.
Nyt siis anteeksipyyntöä kehiin, vaikka se vaikealta tuntuukin. Ap on kuitenkin selvästi hermostunut tilanteesta ja silloin on hyvä hieman nöyrtyä ja mennä puolitiehen vastaan.
Olen kolmen teinin äiti ja minulla on ollut omat hankaluuteni anopin kanssa, mutta me olemme aikuisia ja olemme opetelleet puhumaan. Tiedän, että appivanhempani ovat upeita luotettavia ihania ihmisiä ja lapsilla on heidän kanssaan todella lämpimät välit.
Ei ap:n tarvitse pyytää anteeksi. Ei hän ole tehnyt mitään väärää.
Luultavasti ap on tehnyt paljonkin väärää, ei hän täällä muuten hyppisi seinille heti kun asioita hieman kyseenalaistetaan. Jos hänellä olisi puhtaat jauhot, niin hän ei olisi riidoissa, hänen vauvallaan olisi ihanat isovanhemmat ja ap eläisi sopuisan mukavaa elämää.
Nää kaikki ns kyseenalaistukset ja solvaukset on kaikki sinun kynästäsi. Sinä häiriköit täällä tämän tästä.
Tämä. Ja inttää aina että kaikki isovanhemmat on ihania. Mun lasten isoisä on pedofiili. Tän jankuttajan mielestä mun pitäisi antaa isoisän luoda läheinen ja lämmin suhde lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap on toivottavasti provo.
Ei kai noin ikäviä ihmisiä oikeasti ole. Ei kukaan hauku lahjojen tuojaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ap. käytös ja asenteet kertovat omaa tarinaansa.
Esim. ristiäiset, jotka perinteisesti ovat yhdistäneet sukupolvet toisiinsa, erityisesti isovanhemmat ovat mukana suunnittelussa ja se on tärkeää erityisesti mummoille, jotka leipovat tai ostavat osan tarjottavista, jolla osoitetaan rakkautta ja luodaan tunneside vauvaan.
Olen 50v ja ollut ties kuinka monessa ristiäisissä ja aina on otettu isovanhemmat jollain tavalla mukaan ristiäisissä ja monessa suvussa kulkee sukupolvelta toiselle kastepuku ja malja sekä sukuraamattu, jolloin lapsi liitetään sukupolvien ketjuun.
Jotenkin surullista, jos äiti kieltää tämän ja hätistää isovanhempien valmistelut lapsen ristiäisissä.
Mulla on neljä lasta ja yhdenkään ristiäisissä ei ollut isovanhemmat mukana. Heitä ei kiinnosta. Tää on nykyaikaa.
Meillä on kolme lasta ja omat vanhempani asuvat puolen kilometrin päässä, appivanhemmat hieman kauempana. Lapsilla on aina ollut kaikkiin isovanhempiinsa hyvät välit ja samoin ollut myös kuuteen serkkuun, setiin ja täteihin. Lapset ovat jo teinejä ja en usko, että väleistä tulee koskaan huonoja. Tämä on nykyaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menikö multa nyt jotakin ohi mutta en vieläkään tiedä mikä on ap:n varsinainen ongelma.
Isovanhemmathan eivät nyt ole enää häiritsemässä, joten eikö se ole ok?
Jos ap haluaa pitää isovanhempiin yhteyttä, niin hän kai aikuisena ihmisenä osaa kutsua heidät käymään, vai mitä?
En itsekään ymmärrä tätä ketjua ja ap ongelmaa? Nyt ei ole isovanhempia häiriköimässä, eikö se ole hyvä asia?
Ja noin yleisesti, muut ei ole kovin kiinnostuneita teidän lapsista, jotkut ei vaan jaksa kiinnostua, jos alkaa tulla ehtoja, sääntöjä yms. Silloin on helpompaa vain pysyä kaukana.
Tietysti normaalit käytöstavat pitää olla jne. mutta kovin pilkuntarkoja sääntöjä, ja kuvitelmia, että muilla kiinnostaa noin paljon olla sen lapsen kanssa tekemisissä, voi ajaa ihmiset pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle riittää hyvin yhdet isovanhemmat. Mun exäni suku oli jehovantodistajia (minä en eli en ollut mieleinen miniä ja käly) eivätkä ole nähneet mun lapsiani kuin pari kertaa.
Lapsille riittää myös nolla isovanhempaa. Kivaa se olisi jos olisi hyvät ja turvalliset isovanhemmat. Nyt on vaan vaaralliset ja turvattomat joten heitä ei tavata.
Ilman isovanhempaa on parempi kuin vahingolliset isovanhemmat.Onpas vahingollisen isovanhemman määritelmä muuttunut. Vahingollinen = haluaa ostaa lahjoja ja tavaroita ja ottaa joskus syliin
Pölkkypää, en ole ap. Mulla vaarallinen isovanhempi kuristaa mua kurkusta ja lapset itkee kauhuissaan vieressä. Tätä on vahingollisuus, ei lahjojen ostoa.
Pitäisikö meidän tietää sinun ongelmasi ja ajatella aina niitä kun tällaisista asioista puhutaan? Ei tarvitse.
Tässä ap oli närkästynyt appivanhempien mm. lahjojen ostamisesta, halusta nähdä vauva ja vauvan sylissä pitämisestä. Ei sen vakavammista jutuista.
Ap on nyt vain julmetun pitkävihainen ja haluaa rypeä viikkokausia vihassaan. Sen lisäksi hän kyylää appivanhempien elämää oikein suurennuslasilla ja haluaa että hänen korkeudeltaan pyydettäisiin anteeksi. Sellainen ei ole normaalia.
Ketjussa on ollut muutamiakin hyviä asioita miten kaikkien oloa voisi mukavoittaa ja kuinka olisi hyvä, että menneet annettaisiin mennä ja aloitettaisiin uusi molempia kunnioittava elämä. Isovanhemmat eivät varmasti ole ajatelleet pahaa vauvasta, mutta eivät he halua enää niskaansa ap:n raivoa, vaan pitävät etäisyyttä.
Nyt siis anteeksipyyntöä kehiin, vaikka se vaikealta tuntuukin. Ap on kuitenkin selvästi hermostunut tilanteesta ja silloin on hyvä hieman nöyrtyä ja mennä puolitiehen vastaan.
Olen kolmen teinin äiti ja minulla on ollut omat hankaluuteni anopin kanssa, mutta me olemme aikuisia ja olemme opetelleet puhumaan. Tiedän, että appivanhempani ovat upeita luotettavia ihania ihmisiä ja lapsilla on heidän kanssaan todella lämpimät välit.
Ei ap:n tarvitse pyytää anteeksi. Ei hän ole tehnyt mitään väärää.
Luultavasti ap on tehnyt paljonkin väärää, ei hän täällä muuten hyppisi seinille heti kun asioita hieman kyseenalaistetaan. Jos hänellä olisi puhtaat jauhot, niin hän ei olisi riidoissa, hänen vauvallaan olisi ihanat isovanhemmat ja ap eläisi sopuisan mukavaa elämää.
Nää kaikki ns kyseenalaistukset ja solvaukset on kaikki sinun kynästäsi. Sinä häiriköit täällä tämän tästä.
Tai sitten en. Tulin vasta äsken ketjuun mukaan. Täällä taitaa olla aika moni muukin ihminen, joka ajattelee samalla tavoin. Yritä pärjätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle riittää hyvin yhdet isovanhemmat. Mun exäni suku oli jehovantodistajia (minä en eli en ollut mieleinen miniä ja käly) eivätkä ole nähneet mun lapsiani kuin pari kertaa.
Lapsille riittää myös nolla isovanhempaa. Kivaa se olisi jos olisi hyvät ja turvalliset isovanhemmat. Nyt on vaan vaaralliset ja turvattomat joten heitä ei tavata.
Ilman isovanhempaa on parempi kuin vahingolliset isovanhemmat.Onpas vahingollisen isovanhemman määritelmä muuttunut. Vahingollinen = haluaa ostaa lahjoja ja tavaroita ja ottaa joskus syliin
Pölkkypää, en ole ap. Mulla vaarallinen isovanhempi kuristaa mua kurkusta ja lapset itkee kauhuissaan vieressä. Tätä on vahingollisuus, ei lahjojen ostoa.
Pitäisikö meidän tietää sinun ongelmasi ja ajatella aina niitä kun tällaisista asioista puhutaan? Ei tarvitse.
Tässä ap oli närkästynyt appivanhempien mm. lahjojen ostamisesta, halusta nähdä vauva ja vauvan sylissä pitämisestä. Ei sen vakavammista jutuista.
Ap on nyt vain julmetun pitkävihainen ja haluaa rypeä viikkokausia vihassaan. Sen lisäksi hän kyylää appivanhempien elämää oikein suurennuslasilla ja haluaa että hänen korkeudeltaan pyydettäisiin anteeksi. Sellainen ei ole normaalia.
Ketjussa on ollut muutamiakin hyviä asioita miten kaikkien oloa voisi mukavoittaa ja kuinka olisi hyvä, että menneet annettaisiin mennä ja aloitettaisiin uusi molempia kunnioittava elämä. Isovanhemmat eivät varmasti ole ajatelleet pahaa vauvasta, mutta eivät he halua enää niskaansa ap:n raivoa, vaan pitävät etäisyyttä.
Nyt siis anteeksipyyntöä kehiin, vaikka se vaikealta tuntuukin. Ap on kuitenkin selvästi hermostunut tilanteesta ja silloin on hyvä hieman nöyrtyä ja mennä puolitiehen vastaan.
Olen kolmen teinin äiti ja minulla on ollut omat hankaluuteni anopin kanssa, mutta me olemme aikuisia ja olemme opetelleet puhumaan. Tiedän, että appivanhempani ovat upeita luotettavia ihania ihmisiä ja lapsilla on heidän kanssaan todella lämpimät välit.
Ei ap:n tarvitse pyytää anteeksi. Ei hän ole tehnyt mitään väärää.
Luultavasti ap on tehnyt paljonkin väärää, ei hän täällä muuten hyppisi seinille heti kun asioita hieman kyseenalaistetaan. Jos hänellä olisi puhtaat jauhot, niin hän ei olisi riidoissa, hänen vauvallaan olisi ihanat isovanhemmat ja ap eläisi sopuisan mukavaa elämää.
Nää kaikki ns kyseenalaistukset ja solvaukset on kaikki sinun kynästäsi. Sinä häiriköit täällä tämän tästä.
Tai sitten en. Tulin vasta äsken ketjuun mukaan. Täällä taitaa olla aika moni muukin ihminen, joka ajattelee samalla tavoin. Yritä pärjätä.
Ei ole. Et tullut. Sun typerät kirjoituksesi ja keuhkoamisesi ja alter egosi kyllä tunnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee ristiäisiin, niin totta kai kyseinen juhla on usein tärkeä isovanhemmillekin. Monesti isovanhemmat haluavat jollain tavalla olla apuna. Auttaminen ei voi kuitenkaan tapahtua niin, että lapsen vanhemmat tuntevat itsensä jyrätyksi ja tulee tunne siitä ettei itse saa järjestää edes ristiäisiä haluamallaan tavalla. Jos näkemykset juhlan järjestelyistä eroavat toisistaan oikein suuresti, niin ehkä on viisaintakin, että hommat hoidetaan itse.
Meillä aikanaan anoppi lupautui tekemään tarjoiluja ja tämä hänelle suotiin. Apu oli tarpeen. Hyvät tarjoilut tuli. Itseäni tosin harmitti, että kun menin mainitsemaan, että tekaisen itse lisäksi vielä pikkuleipiä, vääntö anopin kanssa alkoi. Sain siis suurinpiirtein kysyä luvan häneltä, saanko tehdä pikkuleipiä lapseni ristiäisiin. Sama ristiäiskukkien kanssa. Anoppi kysyi, mistä aiomme ottaa kukat ja millaisen kimpun olemme valinneet. Kerroimme - ei kelvannut. Pidimme päämme, itse kun kukat maksoimme.
Mutta jos siis anoppi on yhtään sellainen määräilevä, tai hänen on vaikea antaa toisten hoitaa asioita haluamallaan tavalla, voi nuo yhteisjärjestelyt olla aika hankaliakin.
Myös meillä anoppi halusi ottaa aika ison vastuun nuorimmaisen lapsemme ristiäisistä. Tottakai hän sai niitä järjestää, olihan minulla silloin yhden vastasyntyneen lisäksi kaksi alle kouluikäistä lasta ja mies oli tietenkin töissä päivät pitkät. Juttelimme anopin kanssa ristiäisistä, kirjoitimme ajatukset paperille ja jokaiselle hommalle tuli vastuuhenkilö, eli myös vauvan isosisarykset saivat tärkeät roolit sekä järjestelyissä, että ristiäisissä. Oma äitini oli silloin vielä työelämässä ja anoppi eläkkeellä, joten hänellä oli aikaa ja intoa järjestää kaikki.
Pientä vääntöä oli jostakin tarjoiluista, mutta koska juhlat olivat lastenjuhlat, johon kaikki vieraat tulivat läheltä, niin väännöt oli helppo ratkaista.
Ristiäisistä tulikin aivan ihanat juhlat, joissa oli naurua, hyväntuulisuutta ja riittävästi hyvää ruokaa. Avainsana oli taas puhuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle riittää hyvin yhdet isovanhemmat. Mun exäni suku oli jehovantodistajia (minä en eli en ollut mieleinen miniä ja käly) eivätkä ole nähneet mun lapsiani kuin pari kertaa.
Lapsille riittää myös nolla isovanhempaa. Kivaa se olisi jos olisi hyvät ja turvalliset isovanhemmat. Nyt on vaan vaaralliset ja turvattomat joten heitä ei tavata.
Ilman isovanhempaa on parempi kuin vahingolliset isovanhemmat.Onpas vahingollisen isovanhemman määritelmä muuttunut. Vahingollinen = haluaa ostaa lahjoja ja tavaroita ja ottaa joskus syliin
Pölkkypää, en ole ap. Mulla vaarallinen isovanhempi kuristaa mua kurkusta ja lapset itkee kauhuissaan vieressä. Tätä on vahingollisuus, ei lahjojen ostoa.
Pitäisikö meidän tietää sinun ongelmasi ja ajatella aina niitä kun tällaisista asioista puhutaan? Ei tarvitse.
Tässä ap oli närkästynyt appivanhempien mm. lahjojen ostamisesta, halusta nähdä vauva ja vauvan sylissä pitämisestä. Ei sen vakavammista jutuista.
Ap on nyt vain julmetun pitkävihainen ja haluaa rypeä viikkokausia vihassaan. Sen lisäksi hän kyylää appivanhempien elämää oikein suurennuslasilla ja haluaa että hänen korkeudeltaan pyydettäisiin anteeksi. Sellainen ei ole normaalia.
Ketjussa on ollut muutamiakin hyviä asioita miten kaikkien oloa voisi mukavoittaa ja kuinka olisi hyvä, että menneet annettaisiin mennä ja aloitettaisiin uusi molempia kunnioittava elämä. Isovanhemmat eivät varmasti ole ajatelleet pahaa vauvasta, mutta eivät he halua enää niskaansa ap:n raivoa, vaan pitävät etäisyyttä.
Nyt siis anteeksipyyntöä kehiin, vaikka se vaikealta tuntuukin. Ap on kuitenkin selvästi hermostunut tilanteesta ja silloin on hyvä hieman nöyrtyä ja mennä puolitiehen vastaan.
Olen kolmen teinin äiti ja minulla on ollut omat hankaluuteni anopin kanssa, mutta me olemme aikuisia ja olemme opetelleet puhumaan. Tiedän, että appivanhempani ovat upeita luotettavia ihania ihmisiä ja lapsilla on heidän kanssaan todella lämpimät välit.
Ei ap:n tarvitse pyytää anteeksi. Ei hän ole tehnyt mitään väärää.
Luultavasti ap on tehnyt paljonkin väärää, ei hän täällä muuten hyppisi seinille heti kun asioita hieman kyseenalaistetaan. Jos hänellä olisi puhtaat jauhot, niin hän ei olisi riidoissa, hänen vauvallaan olisi ihanat isovanhemmat ja ap eläisi sopuisan mukavaa elämää.
Nää kaikki ns kyseenalaistukset ja solvaukset on kaikki sinun kynästäsi. Sinä häiriköit täällä tämän tästä.
Tai sitten en. Tulin vasta äsken ketjuun mukaan. Täällä taitaa olla aika moni muukin ihminen, joka ajattelee samalla tavoin. Yritä pärjätä.
Ei ole. Et tullut. Sun typerät kirjoituksesi ja keuhkoamisesi ja alter egosi kyllä tunnistaa.
?
Pyysin anoppiani leipomaan ristiäisiin. Ja hän leipoi mielellään. Myös äitini tuli auttamaan. Tuli ihan kivat juhlat. Mun mielestä ei kannata polttaa kaikkia siltoja ihan heti. Ei kaikki anopit pahoja ole.
Ap jo aloituksessaan kertoi, että appivanhempien yhteydenpito pikkuhiljaa väheni ja lopulta loppui kokonaan. Appivanhemmat eivät siis vetäneet hernettä nenäänsä siitä, että eivät päässeet heti vauvaa katsomaan eivätkä mistään muustakaan yksittäisestä asiasta. He ovat kaikesta huolimatta yrittäneet olla isovanhempia poikansakin lapselle, mutta kerta toisensa jälkeen toimineet aloittajan mielestä väärin. Ei ole mikään ihme, että yhteydenpito vähenee ja lopulta loppuu, jos kaikki, mitä toisen kohdalla tekee, on toisen mielestä väärin. Miksi nähdä vaivaa, jos kuitenkin tekee väärin? Nyt appivanhemmat keskittyvät tyttärensä lapsiin, joita saavat pitää sylissä, joille saavat ostella kaikenlaista jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee ristiäisiin, niin totta kai kyseinen juhla on usein tärkeä isovanhemmillekin. Monesti isovanhemmat haluavat jollain tavalla olla apuna. Auttaminen ei voi kuitenkaan tapahtua niin, että lapsen vanhemmat tuntevat itsensä jyrätyksi ja tulee tunne siitä ettei itse saa järjestää edes ristiäisiä haluamallaan tavalla. Jos näkemykset juhlan järjestelyistä eroavat toisistaan oikein suuresti, niin ehkä on viisaintakin, että hommat hoidetaan itse.
Meillä aikanaan anoppi lupautui tekemään tarjoiluja ja tämä hänelle suotiin. Apu oli tarpeen. Hyvät tarjoilut tuli. Itseäni tosin harmitti, että kun menin mainitsemaan, että tekaisen itse lisäksi vielä pikkuleipiä, vääntö anopin kanssa alkoi. Sain siis suurinpiirtein kysyä luvan häneltä, saanko tehdä pikkuleipiä lapseni ristiäisiin. Sama ristiäiskukkien kanssa. Anoppi kysyi, mistä aiomme ottaa kukat ja millaisen kimpun olemme valinneet. Kerroimme - ei kelvannut. Pidimme päämme, itse kun kukat maksoimme.
Mutta jos siis anoppi on yhtään sellainen määräilevä, tai hänen on vaikea antaa toisten hoitaa asioita haluamallaan tavalla, voi nuo yhteisjärjestelyt olla aika hankaliakin.
Myös meillä anoppi halusi ottaa aika ison vastuun nuorimmaisen lapsemme ristiäisistä. Tottakai hän sai niitä järjestää, olihan minulla silloin yhden vastasyntyneen lisäksi kaksi alle kouluikäistä lasta ja mies oli tietenkin töissä päivät pitkät. Juttelimme anopin kanssa ristiäisistä, kirjoitimme ajatukset paperille ja jokaiselle hommalle tuli vastuuhenkilö, eli myös vauvan isosisarykset saivat tärkeät roolit sekä järjestelyissä, että ristiäisissä. Oma äitini oli silloin vielä työelämässä ja anoppi eläkkeellä, joten hänellä oli aikaa ja intoa järjestää kaikki.
Pientä vääntöä oli jostakin tarjoiluista, mutta koska juhlat olivat lastenjuhlat, johon kaikki vieraat tulivat läheltä, niin väännöt oli helppo ratkaista.
Ristiäisistä tulikin aivan ihanat juhlat, joissa oli naurua, hyväntuulisuutta ja riittävästi hyvää ruokaa. Avainsana oli taas puhuminen.
Ei se onnistu kaikkien kanssa.
Minulla on dominoiva isosisko joka jyrää totaalidesti jos hänelle antaa pienenkin tilaisuuden.
Pilasi hääni ko käytöksellä ja lasteni synttäreistä on tullut sotatantereita.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö meidän tietää sinun ongelmasi ja ajatella aina niitä kun tällaisista asioista puhutaan? Ei tarvitse.
Tässä ap oli närkästynyt appivanhempien mm. lahjojen ostamisesta, halusta nähdä vauva ja vauvan sylissä pitämisestä. Ei sen vakavammista jutuista.
Ap on nyt vain julmetun pitkävihainen ja haluaa rypeä viikkokausia vihassaan. Sen lisäksi hän kyylää appivanhempien elämää oikein suurennuslasilla ja haluaa että hänen korkeudeltaan pyydettäisiin anteeksi. Sellainen ei ole normaalia.
Ketjussa on ollut muutamiakin hyviä asioita miten kaikkien oloa voisi mukavoittaa ja kuinka olisi hyvä, että menneet annettaisiin mennä ja aloitettaisiin uusi molempia kunnioittava elämä. Isovanhemmat eivät varmasti ole ajatelleet pahaa vauvasta, mutta eivät he halua enää niskaansa ap:n raivoa, vaan pitävät etäisyyttä.
Nyt siis anteeksipyyntöä kehiin, vaikka se vaikealta tuntuukin. Ap on kuitenkin selvästi hermostunut tilanteesta ja silloin on hyvä hieman nöyrtyä ja mennä puolitiehen vastaan.
Olen kolmen teinin äiti ja minulla on ollut omat hankaluuteni anopin kanssa, mutta me olemme aikuisia ja olemme opetelleet puhumaan. Tiedän, että appivanhempani ovat upeita luotettavia ihania ihmisiä ja lapsilla on heidän kanssaan todella lämpimät välit.