Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon
11.09.2019 |
Mieheni vanhemmat eivät pidä enää yhteyttä kun saatiin lapsi. Ennen nähtiin kerran, pari kuukaudessa.
Laitettiin kyllä rajoja ja luulen että se on syynä.
Mutta ihan nätisti ja aiheesta. Ensimmäinen loukkaantuminen oli kun en halunnut välittömästi lapsen synnyttyä esitellä vauvaa, vaan vasta seuraavana päivänä.
Ja pyydettiin etteivät osta kokoajan kaikkea. Vaan joskus jotain ja mielellään tarpeellista.
Kummaksuivat imetystä kun sitten lapsi ei halua kuin äidin... otin vauvan takaisin syliin kun itki mummin sylissä.
Pikkuhiljaa yhteydenpito väheni ja loppui kokonaan.
Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat.
Kommentit (869)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alku ketjun mutta...
Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.
Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.
Olen samaa mieltä.
Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.
Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.
Olet väärässä. Luuletko olevasi parempi kun sinulla on teinejä? Mistä tiedät ettei minulla ole aiemmasta liitosta, kerroinhan ikäni. Mutta minun tai sinun teinit ei liity ketjuun millään tavalla.
Mieheni ei ole tossu, kiitos vaan. Soittaa itse kun haluaa, tietysti!
Kuolemantilsnteessa hän oli hyvin hyvin vihainen äidilleen, siitä kuinka välinpitämätön ja itsekäs ja epäempaattinen on kun ei omaa alkeellisia käytöstapoja edes soittaa ja pahoitella. (Vääristele tätä parhaasi mukaan, ihan sama)
Silloin ajattelin auttaa ja pyysin äitiään soittamaan, myös veljensä (anopin veli) pyysi, mutta ei.
En jaksa enää korjailla ikäviä virheitä, vakavia asioita joista kuitenkaan et tietenkään tiedä mitään. Mutta kun kerran kommentoit niin lue edes ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alku ketjun mutta...
Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.
Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.
Olen samaa mieltä.
Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.
Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.
Mukava lukea ketjussa järkeäviäkin kommentteja, kuten nämä kaksi edeltävää,
Ei tarvitse paljon ihmetellä erilaisia kommunikaatio- ja ihmissuhdeongelmia, kun useat eivät kykene edes keskustelemaan aiheesta, kun se oma itsekäs minä on jostain tullut niin loukatuksi , että kaikki äidit tai isät tai anopit on sen jälkeen yhtälailla "läpip*skoja".
Eikä itsessä tietenkään nähdä mitään vikaa vaikka jo pelkkä itsensä ilmaisu tässä ketjussakin osoittaa, että sosiaalisissa taidoissa ja kommunikoinnissa olisi heillä itselläänkin paljon parannettavaa.
Ei missään ole sanottu että kaikki olisivat.
Ja se ap:n anoppihan se on joka tässä on yhteyksiä pätkinyt sinne ja tänne.
Ap on koko ajan ollut valmis normaaliin asialliseen kanssakäymiseen.
Jonkun mielestä normaalia ja asiallista käytöstä näyttää olevan haukkua keskustelupalstalla omaa äitiään ja samaan hengenvetoon myös ap:n anoppia läpip*skaksi.
Tuon käytöksen normaaliudesta ja asiallisuudesta voidaan olla myös toista mieltä, samoin kuin siitä, miten kykenevä tuolla tavoin käyttäytyvä on arvioimaan muiden käytöksen normaaliutta ja asiallisuutta.
Ap tuskin käyttäytyy yhtä tökerösti, mutta harvempi sitä omaa käytöstään, puheitaan ja antamaansa vaikutelmaa osaa muiden kannalta täysin arvioida ihmetellessään, miksi joku on omiin puheisiin ja käytökseen reagoinut toisin kuin itse olisi toivonut.
Läpipaska on läpipaska. Ei se asia kaunistelemalla miksikään muutu.
Eikä se ole asia jota kukaan toivoisi kohdalleen. Kyllä jokainen mieluummin terveet vanhemmat ja appivanhemmat ottaisi.
Entä jos läpipask..onkin se oma lapsi, tytär tai poika, sekin on yhtälailla mahdollista.
Ja kyllä, jokainen vanhempi ja isovanhempi haluaisi lapsestaan terveen ja hyväkäytöksisen. Ja aina ei tätä takaa edes hyvä kasvatus, kun perheessä voi olla yksi lapsi läpipask..ja muut sydämen sivistyneitä ja hyvä käytöksesiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoitko sä Ap tuonne kommentin, että anopin tapa olla mummo tyttärensä lapsille on sairas? Lopetetaanpa heti nämä näin. Se on ihan sen tyttären määriteltävissä mikä on heille ok, niinku säkin teet. Ei ole mitää yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla isovanhempi.
Tuo on sairas tapa olla isovanhempi. On terveitä tapoja ja on sairaita tapoja. Tuo on sairasta.
Mikä tuossa anopin tavassa on sairas?
Sekö, että haluaa nähdä lapsenlapsensa synnärillä vai,
tarjoutuu auttamaan ristiäisissä ja 1v synttäreillä vai,
ostaa lahjaksi kylpyammeen (tuolin) jota lapsella ei ole, vai se että on
antanut monta kymmentä vuotta sitten ap. miehen mummon hoitoon, kun syntyy perheeseen vauva vai mikä on sairasta.Minun anoppini on tehnyt noita kaikkea ja se on minulle ok. ja ole siitä tosi kiitollinen, jonka olen myös sanonut. Ja 15v jälkeenkin on minulla hyvä ja ihana anoppi. Ja siitä olen kiitollinen, että hän kasvattunut minulle fiksun puolison, niin kuin lienee ap.lläkin.
Se on sairasta, että haluaa että ilmoitetaan synnytyksen käynnistyessä jotta voi tulla odottamaan syntynyttä lasta valmiiksi sairaalaan
Se on sairasta, ettei apu riitä, vaan äiti ei saisi itse tehdä mitään oman lapsensa ristiäisiin, eli juhlat olisivat vain ja ainoastaan anopin debyytti
Se on sairasta, ettei äiti saisi leipoa oman lapsensa syntymäpäiväkakkua vaikka anoppi auttaako juhlissa
Se on sairasta että loukkaantuu näkyvästi kun toiset toivovat ettei enempää tavaraa tuotaisi vauvalle, sitä on jo liikaa
Luitko sinä ketjua ollenkaan, vai oletko yksi näistä (tai kenties tämä on sinun xx:nnes viesti), jotka ovat vain totaalisen sisälukutaidottomia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alku ketjun mutta...
Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.
Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.
Olen samaa mieltä.
Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.
Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.
Olet väärässä. Luuletko olevasi parempi kun sinulla on teinejä? Mistä tiedät ettei minulla ole aiemmasta liitosta, kerroinhan ikäni. Mutta minun tai sinun teinit ei liity ketjuun millään tavalla.
Mieheni ei ole tossu, kiitos vaan. Soittaa itse kun haluaa, tietysti!
Kuolemantilsnteessa hän oli hyvin hyvin vihainen äidilleen, siitä kuinka välinpitämätön ja itsekäs ja epäempaattinen on kun ei omaa alkeellisia käytöstapoja edes soittaa ja pahoitella. (Vääristele tätä parhaasi mukaan, ihan sama)
Silloin ajattelin auttaa ja pyysin äitiään soittamaan, myös veljensä (anopin veli) pyysi, mutta ei.
En jaksa enää korjailla ikäviä virheitä, vakavia asioita joista kuitenkaan et tietenkään tiedä mitään. Mutta kun kerran kommentoit niin lue edes ensin.
Ihan pikku vinkki: älä sotkeudu miehesi ja hänen äitinsä välisiin asioihin. Siitä ei yleensä seuraa mitään hyvää.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoitko sä Ap tuonne kommentin, että anopin tapa olla mummo tyttärensä lapsille on sairas? Lopetetaanpa heti nämä näin. Se on ihan sen tyttären määriteltävissä mikä on heille ok, niinku säkin teet. Ei ole mitää yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla isovanhempi.
En laittanut sitä kommenttia mutta kyllä siinä perää on. Toki tyttärelle on ok mutta sivusta kun seuraa niin siinä ei ajatella lasten vaan isoäidin parasta. Musta on outoa että isoäiti ottaa äidin roolin ihan täysin.
Nyt lopetat. Ap sä alat vaikuttaa todella vastenmieliseltä ihmiseltä. Ootko sä just ihminen, joka on mukava päin naamaa, mutta heti kun selkänsä kääntää alat arvostelemaan muiden valintoja? Lopeta se muiden arvostelu ja anna heidän nyt elää sitä elämäänsä. Se ei ole sun asiasi. He eivät enää sua häiritse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoitko sä Ap tuonne kommentin, että anopin tapa olla mummo tyttärensä lapsille on sairas? Lopetetaanpa heti nämä näin. Se on ihan sen tyttären määriteltävissä mikä on heille ok, niinku säkin teet. Ei ole mitää yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla isovanhempi.
En laittanut sitä kommenttia mutta kyllä siinä perää on. Toki tyttärelle on ok mutta sivusta kun seuraa niin siinä ei ajatella lasten vaan isoäidin parasta. Musta on outoa että isoäiti ottaa äidin roolin ihan täysin.
Eikös aloittajan miehen isoäitikin eli aloittajan anopin anoppikin ottanut?
Ei väkisin ottanut. Kuten apn anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoitko sä Ap tuonne kommentin, että anopin tapa olla mummo tyttärensä lapsille on sairas? Lopetetaanpa heti nämä näin. Se on ihan sen tyttären määriteltävissä mikä on heille ok, niinku säkin teet. Ei ole mitää yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla isovanhempi.
En laittanut sitä kommenttia mutta kyllä siinä perää on. Toki tyttärelle on ok mutta sivusta kun seuraa niin siinä ei ajatella lasten vaan isoäidin parasta. Musta on outoa että isoäiti ottaa äidin roolin ihan täysin.
Nyt lopetat. Ap sä alat vaikuttaa todella vastenmieliseltä ihmiseltä. Ootko sä just ihminen, joka on mukava päin naamaa, mutta heti kun selkänsä kääntää alat arvostelemaan muiden valintoja? Lopeta se muiden arvostelu ja anna heidän nyt elää sitä elämäänsä. Se ei ole sun asiasi. He eivät enää sua häiritse.
Kahjo anoppi löysi ketjun. Määräilee täälläkin, alan ymmärtää ap:ta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoitko sä Ap tuonne kommentin, että anopin tapa olla mummo tyttärensä lapsille on sairas? Lopetetaanpa heti nämä näin. Se on ihan sen tyttären määriteltävissä mikä on heille ok, niinku säkin teet. Ei ole mitää yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla isovanhempi.
En laittanut sitä kommenttia mutta kyllä siinä perää on. Toki tyttärelle on ok mutta sivusta kun seuraa niin siinä ei ajatella lasten vaan isoäidin parasta. Musta on outoa että isoäiti ottaa äidin roolin ihan täysin.
Eikös aloittajan miehen isoäitikin eli aloittajan anopin anoppikin ottanut?
Ei väkisin ottanut. Kuten apn anoppi.
Missä kommentissa on kerrottu, että miehen sisko olisi jotenkin vastustanut äitinsä toimintaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alku ketjun mutta...
Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.
Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.
Olen samaa mieltä.
Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.
Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.
Pikkasen eriasia sopia asioista ja tehdä kompromisseja perheen kesken, kuin tehdä kompromisseja perheen asioista siihen kuulumattoman kanssa.
Mikä olisi mielestäsi sopiva kompromissi tilanteessa, jossa anoppi haluaa lapsen hoitoon, minä taas en halua antaa lasta hoitoon?
Vietetään aikaa mummon kanssa niin, että vähintään toinen vanhemmista on mukana. En koe anoppia turvalliseksi hoitajaksi.
Anoppi penää kompromissia asiaan ymmärtämättä, että se on jo kompromissi, että voi viettää aikaa lasten kanssa, sitäkään meidän ei olisi pakko sallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ap korjaa/kertoo
Anoppi siis laittoi pojat hoitoon omalle anopille kun sai tytön. Käytännössä isoäiti kasvatti pojat. Niin ehkä jollain henkisellä tasolla menetti paljonkin. Ja myöhemmin (veljesten mukaan) oli kateellinen poikien ja isoäidin läheisistä väleistä."Ai, nyt pojat ovat olleetkin vain mummolla hoidossa, kun anoppi sai vauvan.
Miten tämä eroaa nykyäideistä, kun vauva tulee perheeseen, isommat sisaret laitetaan usein päiväkotiin.
Ja aikaisemmissa kommenteissa ap. antoi ymmärtää, kuinka anoppi on hylännyt kaksi vanhinta lastaan ja mummon kasvatettavaksi, kun tytär syntyi. Ja nyt he ovat olleet vain hoidossa ja mummo antanut hoitoapua.
Onko kivaa vääristellä? Ei pojat tarkkoja kellonaikoja ja päiviä muista! Mutta kun siskonsa syntyi, äiti halusi keskittyä tyttöön ja pojat laitettiin isovanhemmille. Ei hylätty. Olivat siellä suurenosan viikkoa/päivää. Eikö sinulle riitä tieto että he itse kokivat että isoäiti kasvatti koska äiti halusi keskittyä siskoon?
Eikö tuo nyt ole ihan tavallista, jos useampi lapsi ja hoitoapua on lähellä saatavilla. Ja ehkä se oli mummonkin toive ja näin halusi auttaa vauvaperhettä.
Ja sama ilmiö jatkuu tänäkin päivänä, sillä suurin osa vanhemmista jatkavat päiväkoti-hoitoa isommille sisaruksille, kun syntyy perheeseen vauva ja äiti kotona.
Eikä ole suomalainen ilmiö esim. Euroopassa lapset menevät kouluun, oli äiti kotona tai ei, eikä kukaan puhu lapsensa hylkäämisestä.
Ja toisaalta ristiriitaista, kun hehkutat, kuinka mummo hoiti ja kasvatti miehesi lapsena, mutta sitä samaa oikeutta ja perinnettä et halua suoda anopillesi, joka toimii juuri tismalleen samalla tavalla kuin miehesi mummo, kun haluaa hoitaa tyttärensä lapsia ja auttaa perheen arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alku ketjun mutta...
Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.
Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.
Olen samaa mieltä.
Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.
Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.
Mukava lukea ketjussa järkeäviäkin kommentteja, kuten nämä kaksi edeltävää,
Ei tarvitse paljon ihmetellä erilaisia kommunikaatio- ja ihmissuhdeongelmia, kun useat eivät kykene edes keskustelemaan aiheesta, kun se oma itsekäs minä on jostain tullut niin loukatuksi , että kaikki äidit tai isät tai anopit on sen jälkeen yhtälailla "läpip*skoja".
Eikä itsessä tietenkään nähdä mitään vikaa vaikka jo pelkkä itsensä ilmaisu tässä ketjussakin osoittaa, että sosiaalisissa taidoissa ja kommunikoinnissa olisi heillä itselläänkin paljon parannettavaa.
Ei missään ole sanottu että kaikki olisivat.
Ja se ap:n anoppihan se on joka tässä on yhteyksiä pätkinyt sinne ja tänne.
Ap on koko ajan ollut valmis normaaliin asialliseen kanssakäymiseen.
Jonkun mielestä normaalia ja asiallista käytöstä näyttää olevan haukkua keskustelupalstalla omaa äitiään ja samaan hengenvetoon myös ap:n anoppia läpip*skaksi.
Tuon käytöksen normaaliudesta ja asiallisuudesta voidaan olla myös toista mieltä, samoin kuin siitä, miten kykenevä tuolla tavoin käyttäytyvä on arvioimaan muiden käytöksen normaaliutta ja asiallisuutta.
Ap tuskin käyttäytyy yhtä tökerösti, mutta harvempi sitä omaa käytöstään, puheitaan ja antamaansa vaikutelmaa osaa muiden kannalta täysin arvioida ihmetellessään, miksi joku on omiin puheisiin ja käytökseen reagoinut toisin kuin itse olisi toivonut.
Läpipaska on läpipaska. Ei se asia kaunistelemalla miksikään muutu.
Eikä se ole asia jota kukaan toivoisi kohdalleen. Kyllä jokainen mieluummin terveet vanhemmat ja appivanhemmat ottaisi.
Entä jos läpipask..onkin se oma lapsi, tytär tai poika, sekin on yhtälailla mahdollista.
Ja kyllä, jokainen vanhempi ja isovanhempi haluaisi lapsestaan terveen ja hyväkäytöksisen. Ja aina ei tätä takaa edes hyvä kasvatusin i, kun perheessä voi olla yksi lapsi läpipask..ja muut sydämen sivistyneitä ja hyvä käytöksesiä.
No tässä ketjussa ei sellaisia ole.
Ja jos oma lapsi on läpipaska niin itsehän niille on antanut sekä geenit että kasvatuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alku ketjun mutta...
Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.
Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.
Olen samaa mieltä.
Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.
Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.
Olet väärässä. Luuletko olevasi parempi kun sinulla on teinejä? Mistä tiedät ettei minulla ole aiemmasta liitosta, kerroinhan ikäni. Mutta minun tai sinun teinit ei liity ketjuun millään tavalla.
Mieheni ei ole tossu, kiitos vaan. Soittaa itse kun haluaa, tietysti!
Kuolemantilsnteessa hän oli hyvin hyvin vihainen äidilleen, siitä kuinka välinpitämätön ja itsekäs ja epäempaattinen on kun ei omaa alkeellisia käytöstapoja edes soittaa ja pahoitella. (Vääristele tätä parhaasi mukaan, ihan sama)
Silloin ajattelin auttaa ja pyysin äitiään soittamaan, myös veljensä (anopin veli) pyysi, mutta ei.
En jaksa enää korjailla ikäviä virheitä, vakavia asioita joista kuitenkaan et tietenkään tiedä mitään. Mutta kun kerran kommentoit niin lue edes ensin.
Ehkä sinun kannattaisi panostaa itsesi ilmaisuus, jos olet yhtä "nätisti" laittanut anopillesi rajat, kuin mitä nyt kommentoit tuolle kirjoittajalle. Elämä olisi paljon helpompaa sinulle ja muille ja ennenkaikkea hauskempaa.
Eri.
Ja vinkkinä. Anna miehesi hoitaa suhteensa äitiin. Ja hyväksy sekin, mitä miehesi sanoi sinulle isovanhemmista - he haluavat hoitaa varmasti isovanhemmuuden omalla tavallaan.
Ja se pitää sinun hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alku ketjun mutta...
Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.
Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.
Olen samaa mieltä.
Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.
Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.
Olet väärässä. Luuletko olevasi parempi kun sinulla on teinejä? Mistä tiedät ettei minulla ole aiemmasta liitosta, kerroinhan ikäni. Mutta minun tai sinun teinit ei liity ketjuun millään tavalla.
Mieheni ei ole tossu, kiitos vaan. Soittaa itse kun haluaa, tietysti!
Kuolemantilsnteessa hän oli hyvin hyvin vihainen äidilleen, siitä kuinka välinpitämätön ja itsekäs ja epäempaattinen on kun ei omaa alkeellisia käytöstapoja edes soittaa ja pahoitella. (Vääristele tätä parhaasi mukaan, ihan sama)
Silloin ajattelin auttaa ja pyysin äitiään soittamaan, myös veljensä (anopin veli) pyysi, mutta ei.
En jaksa enää korjailla ikäviä virheitä, vakavia asioita joista kuitenkaan et tietenkään tiedä mitään. Mutta kun kerran kommentoit niin lue edes ensin.Ehkä sinun kannattaisi panostaa itsesi ilmaisuus, jos olet yhtä "nätisti" laittanut anopillesi rajat, kuin mitä nyt kommentoit tuolle kirjoittajalle. Elämä olisi paljon helpompaa sinulle ja muille ja ennenkaikkea hauskempaa.
Eri.Ja vinkkinä. Anna miehesi hoitaa suhteensa äitiin. Ja hyväksy sekin, mitä miehesi sanoi sinulle isovanhemmista - he haluavat hoitaa varmasti isovanhemmuuden omalla tavallaan.
Ja se pitää sinun hyväksyä.
Heh, heh, ”tuo kirjoittaja” olet sinä. Ei ap:n tarvitse hyväksyä lapsensa suhteen mitään mikä ei tunnu hänestä asialliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alku ketjun mutta...
Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.
Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.
Olen samaa mieltä.
Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.
Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.
Mukava lukea ketjussa järkeäviäkin kommentteja, kuten nämä kaksi edeltävää,
Ei tarvitse paljon ihmetellä erilaisia kommunikaatio- ja ihmissuhdeongelmia, kun useat eivät kykene edes keskustelemaan aiheesta, kun se oma itsekäs minä on jostain tullut niin loukatuksi , että kaikki äidit tai isät tai anopit on sen jälkeen yhtälailla "läpip*skoja".
Eikä itsessä tietenkään nähdä mitään vikaa vaikka jo pelkkä itsensä ilmaisu tässä ketjussakin osoittaa, että sosiaalisissa taidoissa ja kommunikoinnissa olisi heillä itselläänkin paljon parannettavaa.
Todella väheksyvä ja alentava kommentti. Kokeile olla narsistin lapsi, tulla hakatuksi 18 vuoden ajan jatkuvasti ja sitten vielä hokea että itse pitää joustaa ja katsoa peiliin, omaa syytä ne ongelmat on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alku ketjun mutta...
Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.
Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.
Olen samaa mieltä.
Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.
Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.
Olet väärässä. Luuletko olevasi parempi kun sinulla on teinejä? Mistä tiedät ettei minulla ole aiemmasta liitosta, kerroinhan ikäni. Mutta minun tai sinun teinit ei liity ketjuun millään tavalla.
Mieheni ei ole tossu, kiitos vaan. Soittaa itse kun haluaa, tietysti!
Kuolemantilsnteessa hän oli hyvin hyvin vihainen äidilleen, siitä kuinka välinpitämätön ja itsekäs ja epäempaattinen on kun ei omaa alkeellisia käytöstapoja edes soittaa ja pahoitella. (Vääristele tätä parhaasi mukaan, ihan sama)
Silloin ajattelin auttaa ja pyysin äitiään soittamaan, myös veljensä (anopin veli) pyysi, mutta ei.
En jaksa enää korjailla ikäviä virheitä, vakavia asioita joista kuitenkaan et tietenkään tiedä mitään. Mutta kun kerran kommentoit niin lue edes ensin.Ehkä sinun kannattaisi panostaa itsesi ilmaisuus, jos olet yhtä "nätisti" laittanut anopillesi rajat, kuin mitä nyt kommentoit tuolle kirjoittajalle. Elämä olisi paljon helpompaa sinulle ja muille ja ennenkaikkea hauskempaa.
Eri.Ja vinkkinä. Anna miehesi hoitaa suhteensa äitiin. Ja hyväksy sekin, mitä miehesi sanoi sinulle isovanhemmista - he haluavat hoitaa varmasti isovanhemmuuden omalla tavallaan.
Ja se pitää sinun hyväksyä.
Mieheni on ollut kanssani samalla linjalla vanhempana ja kasvattajana. Hän kuin sanoi tuon niin totesi tosiasian, niin se varmaan on.
Se ei silti tarkoita että mieheni olisi halunnut äitinsä kohtelevan meidän lasta kuten siskonsa lapsia, päinvastoin.
Me ei missään nimessä aiota hyväksyä heidän tapaansa määrätä meidän asioista, esimerkiksi lapsen juhlista jotka nyt pian taas tulossa. Ollaan miehen kanssa suunniteltu ne jo. Anoppia ei haluta tekemään juhlia yksin, meillä on oikeus tehdä ne.
Mieheni ei aio hoitaa suhdettaan äitiin enää ollenkaan, enkä siihen puutu. Meillä onneksi kuten jo sanoin muuta sukua minun puolelta ja miehen puolelta läheiset välit veljeensä ja muuhun miehen sukuun joka on iso. Keskitytään niihin joiden seurassa on hyvä olla.
Meillä ollut sama kuvio kuin aplla, ja mies kauniilla sanankäänteillä puhui äidilleen. Anoppi veti herneet nenään ja laittoi välit poikki. Olen antanut miehen hoitaa välit äitiinsä. Mies ei ole halunnut ottaa yteyksiä koska on niin loukkaantunut törkeästä sisarensa suosimisesta. Ollaan oltu 9 vuotta ilman yhteyksiä. Ei mitään ongelmaa! Enkä ole surullinen miehen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alku ketjun mutta...
Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.
Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.
Olen samaa mieltä.
Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.
Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.
Olet väärässä. Luuletko olevasi parempi kun sinulla on teinejä? Mistä tiedät ettei minulla ole aiemmasta liitosta, kerroinhan ikäni. Mutta minun tai sinun teinit ei liity ketjuun millään tavalla.
Mieheni ei ole tossu, kiitos vaan. Soittaa itse kun haluaa, tietysti!
Kuolemantilsnteessa hän oli hyvin hyvin vihainen äidilleen, siitä kuinka välinpitämätön ja itsekäs ja epäempaattinen on kun ei omaa alkeellisia käytöstapoja edes soittaa ja pahoitella. (Vääristele tätä parhaasi mukaan, ihan sama)
Silloin ajattelin auttaa ja pyysin äitiään soittamaan, myös veljensä (anopin veli) pyysi, mutta ei.
En jaksa enää korjailla ikäviä virheitä, vakavia asioita joista kuitenkaan et tietenkään tiedä mitään. Mutta kun kerran kommentoit niin lue edes ensin.Ehkä sinun kannattaisi panostaa itsesi ilmaisuus, jos olet yhtä "nätisti" laittanut anopillesi rajat, kuin mitä nyt kommentoit tuolle kirjoittajalle. Elämä olisi paljon helpompaa sinulle ja muille ja ennenkaikkea hauskempaa.
Eri.Ja vinkkinä. Anna miehesi hoitaa suhteensa äitiin. Ja hyväksy sekin, mitä miehesi sanoi sinulle isovanhemmista - he haluavat hoitaa varmasti isovanhemmuuden omalla tavallaan.
Ja se pitää sinun hyväksyä.Mieheni on ollut kanssani samalla linjalla vanhempana ja kasvattajana. Hän kuin sanoi tuon niin totesi tosiasian, niin se varmaan on.
Se ei silti tarkoita että mieheni olisi halunnut äitinsä kohtelevan meidän lasta kuten siskonsa lapsia, päinvastoin.
Me ei missään nimessä aiota hyväksyä heidän tapaansa määrätä meidän asioista, esimerkiksi lapsen juhlista jotka nyt pian taas tulossa. Ollaan miehen kanssa suunniteltu ne jo. Anoppia ei haluta tekemään juhlia yksin, meillä on oikeus tehdä ne.
Mieheni ei aio hoitaa suhdettaan äitiin enää ollenkaan, enkä siihen puutu. Meillä onneksi kuten jo sanoin muuta sukua minun puolelta ja miehen puolelta läheiset välit veljeensä ja muuhun miehen sukuun joka on iso. Keskitytään niihin joiden seurassa on hyvä olla.
Käykö siis nuo mielensäpahoittaja-isovanhemmat lastenne synttäreillä? Meillä anoppi katkaisi sanojensa mukaan ”ikuisesti” välit poikki kun poikansa antoi palautetta. Nyt tosiaan melkein 10v menny ja ei kertaakaan ole käyneet jouluna, synttäreillä ja kylässä, ja kahta nuorintamme eivät ole nähneet KOSKAAN, siis eivät edes ristiäisissä.
Myös mun anoppi on suvusta jossa ainoa tapa ”hoitaa suhteita” on laittaa välit poikki. Taitaa olla sellaset 15 henkilöä joihin anoppi on katkaissut välit ”ikuisesti”.
Mutta jos ne teillä käy vielä lasten synttäreillä niin saattaisi vielä saada välejä paikattua - siis jos se ylipäätään on toivottu asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alku ketjun mutta...
Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.
Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.
Olen samaa mieltä.
Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.
Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.
Olet väärässä. Luuletko olevasi parempi kun sinulla on teinejä? Mistä tiedät ettei minulla ole aiemmasta liitosta, kerroinhan ikäni. Mutta minun tai sinun teinit ei liity ketjuun millään tavalla.
Mieheni ei ole tossu, kiitos vaan. Soittaa itse kun haluaa, tietysti!
Kuolemantilsnteessa hän oli hyvin hyvin vihainen äidilleen, siitä kuinka välinpitämätön ja itsekäs ja epäempaattinen on kun ei omaa alkeellisia käytöstapoja edes soittaa ja pahoitella. (Vääristele tätä parhaasi mukaan, ihan sama)
Silloin ajattelin auttaa ja pyysin äitiään soittamaan, myös veljensä (anopin veli) pyysi, mutta ei.
En jaksa enää korjailla ikäviä virheitä, vakavia asioita joista kuitenkaan et tietenkään tiedä mitään. Mutta kun kerran kommentoit niin lue edes ensin.Ehkä sinun kannattaisi panostaa itsesi ilmaisuus, jos olet yhtä "nätisti" laittanut anopillesi rajat, kuin mitä nyt kommentoit tuolle kirjoittajalle. Elämä olisi paljon helpompaa sinulle ja muille ja ennenkaikkea hauskempaa.
Eri.Ja vinkkinä. Anna miehesi hoitaa suhteensa äitiin. Ja hyväksy sekin, mitä miehesi sanoi sinulle isovanhemmista - he haluavat hoitaa varmasti isovanhemmuuden omalla tavallaan.
Ja se pitää sinun hyväksyä.Mieheni on ollut kanssani samalla linjalla vanhempana ja kasvattajana. Hän kuin sanoi tuon niin totesi tosiasian, niin se varmaan on.
Se ei silti tarkoita että mieheni olisi halunnut äitinsä kohtelevan meidän lasta kuten siskonsa lapsia, päinvastoin.
Me ei missään nimessä aiota hyväksyä heidän tapaansa määrätä meidän asioista, esimerkiksi lapsen juhlista jotka nyt pian taas tulossa. Ollaan miehen kanssa suunniteltu ne jo. Anoppia ei haluta tekemään juhlia yksin, meillä on oikeus tehdä ne.
Mieheni ei aio hoitaa suhdettaan äitiin enää ollenkaan, enkä siihen puutu. Meillä onneksi kuten jo sanoin muuta sukua minun puolelta ja miehen puolelta läheiset välit veljeensä ja muuhun miehen sukuun joka on iso. Keskitytään niihin joiden seurassa on hyvä olla.
Sittenhän kaikki on ihan hyvin, eikö vain? Annatte nyt vaan anopin höösätä tyttärensä perheen kanssa ja keskitytte itse muuhun sukuun. Mä sain aloituksestasi jotenkin käsityksen, että olisit harmissasi, kun anoppi lakkasi pitämästä yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alku ketjun mutta...
Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.
Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.
Olen samaa mieltä.
Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.
Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.
Olet väärässä. Luuletko olevasi parempi kun sinulla on teinejä? Mistä tiedät ettei minulla ole aiemmasta liitosta, kerroinhan ikäni. Mutta minun tai sinun teinit ei liity ketjuun millään tavalla.
Mieheni ei ole tossu, kiitos vaan. Soittaa itse kun haluaa, tietysti!
Kuolemantilsnteessa hän oli hyvin hyvin vihainen äidilleen, siitä kuinka välinpitämätön ja itsekäs ja epäempaattinen on kun ei omaa alkeellisia käytöstapoja edes soittaa ja pahoitella. (Vääristele tätä parhaasi mukaan, ihan sama)
Silloin ajattelin auttaa ja pyysin äitiään soittamaan, myös veljensä (anopin veli) pyysi, mutta ei.
En jaksa enää korjailla ikäviä virheitä, vakavia asioita joista kuitenkaan et tietenkään tiedä mitään. Mutta kun kerran kommentoit niin lue edes ensin.Ehkä sinun kannattaisi panostaa itsesi ilmaisuus, jos olet yhtä "nätisti" laittanut anopillesi rajat, kuin mitä nyt kommentoit tuolle kirjoittajalle. Elämä olisi paljon helpompaa sinulle ja muille ja ennenkaikkea hauskempaa.
Eri.Ja vinkkinä. Anna miehesi hoitaa suhteensa äitiin. Ja hyväksy sekin, mitä miehesi sanoi sinulle isovanhemmista - he haluavat hoitaa varmasti isovanhemmuuden omalla tavallaan.
Ja se pitää sinun hyväksyä.Mieheni on ollut kanssani samalla linjalla vanhempana ja kasvattajana. Hän kuin sanoi tuon niin totesi tosiasian, niin se varmaan on.
Se ei silti tarkoita että mieheni olisi halunnut äitinsä kohtelevan meidän lasta kuten siskonsa lapsia, päinvastoin.
Me ei missään nimessä aiota hyväksyä heidän tapaansa määrätä meidän asioista, esimerkiksi lapsen juhlista jotka nyt pian taas tulossa. Ollaan miehen kanssa suunniteltu ne jo. Anoppia ei haluta tekemään juhlia yksin, meillä on oikeus tehdä ne.
Mieheni ei aio hoitaa suhdettaan äitiin enää ollenkaan, enkä siihen puutu. Meillä onneksi kuten jo sanoin muuta sukua minun puolelta ja miehen puolelta läheiset välit veljeensä ja muuhun miehen sukuun joka on iso. Keskitytään niihin joiden seurassa on hyvä olla.
Mutta jos teillä on kaikki hyvin, niin miksi ihmeessä vielä haluat haukkua täällä anoppia tai kälyäsi?
Tilanne on nyt just sellainen kuin halusit ja voitte viettää rauhassa lapsesi synttäteitä ja muita perhejuhlia, kun anoppi ei ole höösäämässä ja rauha on palannut perheeseesi, kun anoppi on poissa.
Alue: Aihe vapaa
Mun mielestä on ihan ok, että ette halunneet samaa. Sun pitää kuitenkin hyväksyä, että ehkäpä miehesi sisko taas ei halunnut samaa kuin sinä. Ehkä hänestä taas oli vaan hyvä, että äitinsä osti lapsille kaiken mahdollisen, jopa ne isoimmat lahjat. Ja mistä tiedät, ettei miehesi sisko olisi jopa sopinut asiasta äitinsä kanssa?
Mun vanhempani ovat aina ostaneet lapsilleni just ne kaikista kalleimmat lahjat, vaikka siitä ei ole erikseen sovittukaan. Olen antanut ostaa, koska vanhempani tykkäävät ostaa. Mulla ei ole koskaan ollut mitään periaatetta, kuka saa ostaa minkäkin hintaisia lahjoja. Onpahan säästynyt omat rahani muuhun, kun mummi ja ukki ovat hössöttäneet.