Isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon

"Pikkuhiljaa yhteydenpito väheni ja loppui kokonaan.

Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Olisiko kannattanut kuunnella miestä.

Kyllä tuo on se syy, miksi anoppisi yhteydenpito loppui.

Mites sun appi? Onko hän yhtä paha kuin anoppi? Kun aloituksessa puhut kuitenkin isovanhemmista.

En lukenut kuin alku ketjun mutta...

Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.

Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kuin alku ketjun mutta...

Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.

Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.

Niin. Siitä rajattomuudesta onkin sitten perinteisesti kärsitty koko perhe.

Se että itse on ollut tyhmä ja selkärangaton ei ole mikään tekosyy laittaa huonoa käytöstä kiertoon. Minulla anoppi yritti tätä että koska hänellä on ollut paska anoppi niin nyt on hänen vuoronsa olla paska anoppi. No, ei minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ap. kertonut, kuinka mummi oli aluksi innokas ja halusi olla lapsen elämässä jo heti synnyttyä, osteli kylpyammeen, oli lapsen kanssa, osallistui syntymäpäiville jne. ihan samalla tavalla kuin tyttärensä lapsen kanssa.

Kunnes ap. kertoi laittaneensa anopin ruotuun ja asettaneensa rajat, jonka jälkeen anopin yhteydenotot harvenivat ja myöhemmin loppuivat kokonaan.

Minusta nyt ei ole kysymys, että anoppi haluaisi olla lapsille eriarvoinen, vaan kun anoppi oli niin useasti torjuttu, niin sana meni viimein perille ja anoppi päätti olla häiritsemättä yhteydenotoillaan perhettä ja otti etäisyyttä, jotta perhe voidi elää ilman häiriötekijöitä.

Eikö tuo nyt ole ihan normaali ilmiö, kun puhutaan ihmissuhteista. En ainakaan minä tuputa seuraani, jos en saa sille vastakaikua.

Juuri noin itsekin asian näkisin.

Useat keskustelijat näkevät vastatessaan edessään oman "narsistisen, alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmaisen hirviöanoppinsa".

Ap sen sijaan on kuvaillut anoppiaan seuraavasti:

"Ollaan erilaisia ihmisiä eri elämänarvoilla ja siksi jos ei olisi miestä ja tutustuttaisiin muualla tuskin ystävyttyttäisiin."

Kuvitteleeko ap, etteikö miehen vanhemmilla ole samalla tavoin ollut sopeutumista hänen erilaisuuteensa vai onko hän kaikkien mielestä ainoa oikean tyyppinen ja oikeat elämänarvot omaava ihminen?

Erilaisuudesta huolimatta isovanhemmat ovat halunneet pitää yhteyttä, olleet kiinnostuneita myös ap:n lapsesta, ostaneet lahjoja, tarjonneet apua juhlajärjestelyihin jne.

Sen mitä useat pitäisivät normaalina, ystävällisenä ja kohteliaana sekä täysin asiallisena käytöksensä, on ap halunnut tulkita toisin.

Kaikesta huokuu, ettei ap suuremmin välitä miehensä vanhemmista.

Vaikuttaa siltä, että ap on lapsensa varjolla päässyt sanomaan appivanhemmilleen asioita, joita ei ehkä muutoin olisi tullut sanoneeksi ja kokenut saavansa määräysvallan siitä, millaisia isovanhempia heidän ap:n mielestä pitää olla.

Nyt ap onkin yllättäen herännyt siihen todellisuuteen, ettei hän olekaan saanut kuvittelemaansa valtaa ja muita tanssimaan pillinsä mukaan, vaan tullut jätetyksi porukan ulkopuolelle.

Siinä, missä ap valittaa muista ja muiden käytöksestä näkemättä malkaa omassa silmässään, niin aivan yhtälailla nämä muut voivat kokea ap:n hankalaksi, rasittavaksi ja määräileväksi ja haluavat paitsi suunnitella, myös viettää aikaansa itselleen mieluisassa seurassa.

Ei ap ole tullut jätetyksi ulkopuolelle vaan hehän ovay siellä sisäpuolella. Ko ”mukava mummohan” on menettänyt jopa kaksi lastaan jo lapsina ja katkaissut välit omaan anoppiinsakin.

Mistä ihmeen lasten menetyksistä oikein puhut?

Taidat sotkea jonkun muun kertomukseen, joita on jo ketju täynnä ja joita muutkin ap:n tapaukseen sotkevat.

Ap korjaa/kertoo

Anoppi siis laittoi pojat hoitoon omalle anopille kun sai tytön. Käytännössä isoäiti kasvatti pojat. Niin ehkä jollain henkisellä tasolla menetti paljonkin. Ja myöhemmin (veljesten mukaan) oli kateellinen poikien ja isoäidin läheisistä väleistä.

Olivatko "pojat" hoidossa mummolassa, vai HYLKÄSIKÖ anoppisi lapset ja varttuivat ja asuivat lapsuutensa ja nuoruutensa mummon luona?

Jos hoidossa

- jospa mummo tarjosi hoitoapua

-oliko äiti masentunut, sairas, vaikea synnytys

-oliko vauva sairas, koliikki jne.

Ja jos tosiaan lapset ovat olleet mummolla hoidossa, eikä äidin tykönä, niin eikö tämän päivän lähes kaikki äidit "hylkää" lapsensa, kun lapset laitetaan lähes 100% päiväkotiin, kun lapsi täyttää 3v ja sen lisäksi vielä tarvitaan viikonlopuksi mummoilta hoitoapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ap. kertonut, kuinka mummi oli aluksi innokas ja halusi olla lapsen elämässä jo heti synnyttyä, osteli kylpyammeen, oli lapsen kanssa, osallistui syntymäpäiville jne. ihan samalla tavalla kuin tyttärensä lapsen kanssa.

Kunnes ap. kertoi laittaneensa anopin ruotuun ja asettaneensa rajat, jonka jälkeen anopin yhteydenotot harvenivat ja myöhemmin loppuivat kokonaan.

Minusta nyt ei ole kysymys, että anoppi haluaisi olla lapsille eriarvoinen, vaan kun anoppi oli niin useasti torjuttu, niin sana meni viimein perille ja anoppi päätti olla häiritsemättä yhteydenotoillaan perhettä ja otti etäisyyttä, jotta perhe voidi elää ilman häiriötekijöitä.

Eikö tuo nyt ole ihan normaali ilmiö, kun puhutaan ihmissuhteista. En ainakaan minä tuputa seuraani, jos en saa sille vastakaikua.

Juuri noin itsekin asian näkisin.

Useat keskustelijat näkevät vastatessaan edessään oman "narsistisen, alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmaisen hirviöanoppinsa".

Ap sen sijaan on kuvaillut anoppiaan seuraavasti:

"Ollaan erilaisia ihmisiä eri elämänarvoilla ja siksi jos ei olisi miestä ja tutustuttaisiin muualla tuskin ystävyttyttäisiin."

Kuvitteleeko ap, etteikö miehen vanhemmilla ole samalla tavoin ollut sopeutumista hänen erilaisuuteensa vai onko hän kaikkien mielestä ainoa oikean tyyppinen ja oikeat elämänarvot omaava ihminen?

Erilaisuudesta huolimatta isovanhemmat ovat halunneet pitää yhteyttä, olleet kiinnostuneita myös ap:n lapsesta, ostaneet lahjoja, tarjonneet apua juhlajärjestelyihin jne.

Sen mitä useat pitäisivät normaalina, ystävällisenä ja kohteliaana sekä täysin asiallisena käytöksensä, on ap halunnut tulkita toisin.

Kaikesta huokuu, ettei ap suuremmin välitä miehensä vanhemmista.

Vaikuttaa siltä, että ap on lapsensa varjolla päässyt sanomaan appivanhemmilleen asioita, joita ei ehkä muutoin olisi tullut sanoneeksi ja kokenut saavansa määräysvallan siitä, millaisia isovanhempia heidän ap:n mielestä pitää olla.

Nyt ap onkin yllättäen herännyt siihen todellisuuteen, ettei hän olekaan saanut kuvittelemaansa valtaa ja muita tanssimaan pillinsä mukaan, vaan tullut jätetyksi porukan ulkopuolelle.

Siinä, missä ap valittaa muista ja muiden käytöksestä näkemättä malkaa omassa silmässään, niin aivan yhtälailla nämä muut voivat kokea ap:n hankalaksi, rasittavaksi ja määräileväksi ja haluavat paitsi suunnitella, myös viettää aikaansa itselleen mieluisassa seurassa.

Ei ap ole tullut jätetyksi ulkopuolelle vaan hehän ovay siellä sisäpuolella. Ko ”mukava mummohan” on menettänyt jopa kaksi lastaan jo lapsina ja katkaissut välit omaan anoppiinsakin.

Mistä ihmeen lasten menetyksistä oikein puhut?

Taidat sotkea jonkun muun kertomukseen, joita on jo ketju täynnä ja joita muutkin ap:n tapaukseen sotkevat.

Ap korjaa/kertoo

Anoppi siis laittoi pojat hoitoon omalle anopille kun sai tytön. Käytännössä isoäiti kasvatti pojat. Niin ehkä jollain henkisellä tasolla menetti paljonkin. Ja myöhemmin (veljesten mukaan) oli kateellinen poikien ja isoäidin läheisistä väleistä.

Ohis...mikä sitten on ongelma? Anoppihan sai just sitä mitä tilasikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ap. kertonut, kuinka mummi oli aluksi innokas ja halusi olla lapsen elämässä jo heti synnyttyä, osteli kylpyammeen, oli lapsen kanssa, osallistui syntymäpäiville jne. ihan samalla tavalla kuin tyttärensä lapsen kanssa.

Kunnes ap. kertoi laittaneensa anopin ruotuun ja asettaneensa rajat, jonka jälkeen anopin yhteydenotot harvenivat ja myöhemmin loppuivat kokonaan.

Minusta nyt ei ole kysymys, että anoppi haluaisi olla lapsille eriarvoinen, vaan kun anoppi oli niin useasti torjuttu, niin sana meni viimein perille ja anoppi päätti olla häiritsemättä yhteydenotoillaan perhettä ja otti etäisyyttä, jotta perhe voidi elää ilman häiriötekijöitä.

Eikö tuo nyt ole ihan normaali ilmiö, kun puhutaan ihmissuhteista. En ainakaan minä tuputa seuraani, jos en saa sille vastakaikua.

Juuri noin itsekin asian näkisin.

Useat keskustelijat näkevät vastatessaan edessään oman "narsistisen, alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmaisen hirviöanoppinsa".

Ap sen sijaan on kuvaillut anoppiaan seuraavasti:

"Ollaan erilaisia ihmisiä eri elämänarvoilla ja siksi jos ei olisi miestä ja tutustuttaisiin muualla tuskin ystävyttyttäisiin."

Kuvitteleeko ap, etteikö miehen vanhemmilla ole samalla tavoin ollut sopeutumista hänen erilaisuuteensa vai onko hän kaikkien mielestä ainoa oikean tyyppinen ja oikeat elämänarvot omaava ihminen?

Erilaisuudesta huolimatta isovanhemmat ovat halunneet pitää yhteyttä, olleet kiinnostuneita myös ap:n lapsesta, ostaneet lahjoja, tarjonneet apua juhlajärjestelyihin jne.

Sen mitä useat pitäisivät normaalina, ystävällisenä ja kohteliaana sekä täysin asiallisena käytöksensä, on ap halunnut tulkita toisin.

Kaikesta huokuu, ettei ap suuremmin välitä miehensä vanhemmista.

Vaikuttaa siltä, että ap on lapsensa varjolla päässyt sanomaan appivanhemmilleen asioita, joita ei ehkä muutoin olisi tullut sanoneeksi ja kokenut saavansa määräysvallan siitä, millaisia isovanhempia heidän ap:n mielestä pitää olla.

Nyt ap onkin yllättäen herännyt siihen todellisuuteen, ettei hän olekaan saanut kuvittelemaansa valtaa ja muita tanssimaan pillinsä mukaan, vaan tullut jätetyksi porukan ulkopuolelle.

Siinä, missä ap valittaa muista ja muiden käytöksestä näkemättä malkaa omassa silmässään, niin aivan yhtälailla nämä muut voivat kokea ap:n hankalaksi, rasittavaksi ja määräileväksi ja haluavat paitsi suunnitella, myös viettää aikaansa itselleen mieluisassa seurassa.

Ei ap ole tullut jätetyksi ulkopuolelle vaan hehän ovay siellä sisäpuolella. Ko ”mukava mummohan” on menettänyt jopa kaksi lastaan jo lapsina ja katkaissut välit omaan anoppiinsakin.

Mistä ihmeen lasten menetyksistä oikein puhut?

Taidat sotkea jonkun muun kertomukseen, joita on jo ketju täynnä ja joita muutkin ap:n tapaukseen sotkevat.

Ap korjaa/kertoo

Anoppi siis laittoi pojat hoitoon omalle anopille kun sai tytön. Käytännössä isoäiti kasvatti pojat. Niin ehkä jollain henkisellä tasolla menetti paljonkin. Ja myöhemmin (veljesten mukaan) oli kateellinen poikien ja isoäidin läheisistä väleistä.

Ohis...mikä sitten on ongelma? Anoppihan sai just sitä mitä tilasikin. 

Ap onkin surullinen miehensä ja lapsensa puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ap. kertonut, kuinka mummi oli aluksi innokas ja halusi olla lapsen elämässä jo heti synnyttyä, osteli kylpyammeen, oli lapsen kanssa, osallistui syntymäpäiville jne. ihan samalla tavalla kuin tyttärensä lapsen kanssa.

Kunnes ap. kertoi laittaneensa anopin ruotuun ja asettaneensa rajat, jonka jälkeen anopin yhteydenotot harvenivat ja myöhemmin loppuivat kokonaan.

Minusta nyt ei ole kysymys, että anoppi haluaisi olla lapsille eriarvoinen, vaan kun anoppi oli niin useasti torjuttu, niin sana meni viimein perille ja anoppi päätti olla häiritsemättä yhteydenotoillaan perhettä ja otti etäisyyttä, jotta perhe voidi elää ilman häiriötekijöitä.

Eikö tuo nyt ole ihan normaali ilmiö, kun puhutaan ihmissuhteista. En ainakaan minä tuputa seuraani, jos en saa sille vastakaikua.

Juuri noin itsekin asian näkisin.

Useat keskustelijat näkevät vastatessaan edessään oman "narsistisen, alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmaisen hirviöanoppinsa".

Ap sen sijaan on kuvaillut anoppiaan seuraavasti:

"Ollaan erilaisia ihmisiä eri elämänarvoilla ja siksi jos ei olisi miestä ja tutustuttaisiin muualla tuskin ystävyttyttäisiin."

Kuvitteleeko ap, etteikö miehen vanhemmilla ole samalla tavoin ollut sopeutumista hänen erilaisuuteensa vai onko hän kaikkien mielestä ainoa oikean tyyppinen ja oikeat elämänarvot omaava ihminen?

Erilaisuudesta huolimatta isovanhemmat ovat halunneet pitää yhteyttä, olleet kiinnostuneita myös ap:n lapsesta, ostaneet lahjoja, tarjonneet apua juhlajärjestelyihin jne.

Sen mitä useat pitäisivät normaalina, ystävällisenä ja kohteliaana sekä täysin asiallisena käytöksensä, on ap halunnut tulkita toisin.

Kaikesta huokuu, ettei ap suuremmin välitä miehensä vanhemmista.

Vaikuttaa siltä, että ap on lapsensa varjolla päässyt sanomaan appivanhemmilleen asioita, joita ei ehkä muutoin olisi tullut sanoneeksi ja kokenut saavansa määräysvallan siitä, millaisia isovanhempia heidän ap:n mielestä pitää olla.

Nyt ap onkin yllättäen herännyt siihen todellisuuteen, ettei hän olekaan saanut kuvittelemaansa valtaa ja muita tanssimaan pillinsä mukaan, vaan tullut jätetyksi porukan ulkopuolelle.

Siinä, missä ap valittaa muista ja muiden käytöksestä näkemättä malkaa omassa silmässään, niin aivan yhtälailla nämä muut voivat kokea ap:n hankalaksi, rasittavaksi ja määräileväksi ja haluavat paitsi suunnitella, myös viettää aikaansa itselleen mieluisassa seurassa.

Ei ap ole tullut jätetyksi ulkopuolelle vaan hehän ovay siellä sisäpuolella. Ko ”mukava mummohan” on menettänyt jopa kaksi lastaan jo lapsina ja katkaissut välit omaan anoppiinsakin.

Mistä ihmeen lasten menetyksistä oikein puhut?

Taidat sotkea jonkun muun kertomukseen, joita on jo ketju täynnä ja joita muutkin ap:n tapaukseen sotkevat.

Ap korjaa/kertoo

Anoppi siis laittoi pojat hoitoon omalle anopille kun sai tytön. Käytännössä isoäiti kasvatti pojat. Niin ehkä jollain henkisellä tasolla menetti paljonkin. Ja myöhemmin (veljesten mukaan) oli kateellinen poikien ja isoäidin läheisistä väleistä.

Ohis...mikä sitten on ongelma? Anoppihan sai just sitä mitä tilasikin. 

Ap onkin surullinen miehensä ja lapsensa puolesta.

Siinä ei ole mitään outoa. Anoppi on kuitenkin ollut ap:n kertoman mukaan paska mutsi pojilleen jo poikien lapsuudessa ja nyt myös paska isoäiti ap:n lapsille. Joo, kurjaa, mutta jos kerran tuo hirviö nyt lakkasi pitämästä yhteyttä, miksi ihmeessä ap tai hänen miehensä edes haluaisivat, että hirviö pitäisi yhteyttä? Eikö ole pelkästään hyvä, ettei tarvitse enää olla hirviön kanssa tekemisissa?

"Ap korjaa/kertoo

Anoppi siis laittoi pojat hoitoon omalle anopille kun sai tytön. Käytännössä isoäiti kasvatti pojat. Niin ehkä jollain henkisellä tasolla menetti paljonkin. Ja myöhemmin (veljesten mukaan) oli kateellinen poikien ja isoäidin läheisistä väleistä."

Ai, nyt pojat ovat olleetkin vain mummolla hoidossa, kun anoppi sai vauvan.

Miten tämä eroaa nykyäideistä, kun vauva tulee perheeseen, isommat sisaret laitetaan usein päiväkotiin.

Ja aikaisemmissa kommenteissa ap. antoi ymmärtää, kuinka anoppi on hylännyt kaksi vanhinta lastaan ja mummon kasvatettavaksi, kun tytär syntyi. Ja nyt he ovat olleet vain hoidossa ja mummo antanut hoitoapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ap. kertonut, kuinka mummi oli aluksi innokas ja halusi olla lapsen elämässä jo heti synnyttyä, osteli kylpyammeen, oli lapsen kanssa, osallistui syntymäpäiville jne. ihan samalla tavalla kuin tyttärensä lapsen kanssa.

Kunnes ap. kertoi laittaneensa anopin ruotuun ja asettaneensa rajat, jonka jälkeen anopin yhteydenotot harvenivat ja myöhemmin loppuivat kokonaan.

Minusta nyt ei ole kysymys, että anoppi haluaisi olla lapsille eriarvoinen, vaan kun anoppi oli niin useasti torjuttu, niin sana meni viimein perille ja anoppi päätti olla häiritsemättä yhteydenotoillaan perhettä ja otti etäisyyttä, jotta perhe voidi elää ilman häiriötekijöitä.

Eikö tuo nyt ole ihan normaali ilmiö, kun puhutaan ihmissuhteista. En ainakaan minä tuputa seuraani, jos en saa sille vastakaikua.

Juuri noin itsekin asian näkisin.

Useat keskustelijat näkevät vastatessaan edessään oman "narsistisen, alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmaisen hirviöanoppinsa".

Ap sen sijaan on kuvaillut anoppiaan seuraavasti:

"Ollaan erilaisia ihmisiä eri elämänarvoilla ja siksi jos ei olisi miestä ja tutustuttaisiin muualla tuskin ystävyttyttäisiin."

Kuvitteleeko ap, etteikö miehen vanhemmilla ole samalla tavoin ollut sopeutumista hänen erilaisuuteensa vai onko hän kaikkien mielestä ainoa oikean tyyppinen ja oikeat elämänarvot omaava ihminen?

Erilaisuudesta huolimatta isovanhemmat ovat halunneet pitää yhteyttä, olleet kiinnostuneita myös ap:n lapsesta, ostaneet lahjoja, tarjonneet apua juhlajärjestelyihin jne.

Sen mitä useat pitäisivät normaalina, ystävällisenä ja kohteliaana sekä täysin asiallisena käytöksensä, on ap halunnut tulkita toisin.

Kaikesta huokuu, ettei ap suuremmin välitä miehensä vanhemmista.

Vaikuttaa siltä, että ap on lapsensa varjolla päässyt sanomaan appivanhemmilleen asioita, joita ei ehkä muutoin olisi tullut sanoneeksi ja kokenut saavansa määräysvallan siitä, millaisia isovanhempia heidän ap:n mielestä pitää olla.

Nyt ap onkin yllättäen herännyt siihen todellisuuteen, ettei hän olekaan saanut kuvittelemaansa valtaa ja muita tanssimaan pillinsä mukaan, vaan tullut jätetyksi porukan ulkopuolelle.

Siinä, missä ap valittaa muista ja muiden käytöksestä näkemättä malkaa omassa silmässään, niin aivan yhtälailla nämä muut voivat kokea ap:n hankalaksi, rasittavaksi ja määräileväksi ja haluavat paitsi suunnitella, myös viettää aikaansa itselleen mieluisassa seurassa.

Ei ap ole tullut jätetyksi ulkopuolelle vaan hehän ovay siellä sisäpuolella. Ko ”mukava mummohan” on menettänyt jopa kaksi lastaan jo lapsina ja katkaissut välit omaan anoppiinsakin.

Mistä ihmeen lasten menetyksistä oikein puhut?

Taidat sotkea jonkun muun kertomukseen, joita on jo ketju täynnä ja joita muutkin ap:n tapaukseen sotkevat.

Ap korjaa/kertoo

Anoppi siis laittoi pojat hoitoon omalle anopille kun sai tytön. Käytännössä isoäiti kasvatti pojat. Niin ehkä jollain henkisellä tasolla menetti paljonkin. Ja myöhemmin (veljesten mukaan) oli kateellinen poikien ja isoäidin läheisistä väleistä.

Ohis...mikä sitten on ongelma? Anoppihan sai just sitä mitä tilasikin. 

Ap onkin surullinen miehensä ja lapsensa puolesta.

Siinä ei ole mitään outoa. Anoppi on kuitenkin ollut ap:n kertoman mukaan paska mutsi pojilleen jo poikien lapsuudessa ja nyt myös paska isoäiti ap:n lapsille. Joo, kurjaa, mutta jos kerran tuo hirviö nyt lakkasi pitämästä yhteyttä, miksi ihmeessä ap tai hänen miehensä edes haluaisivat, että hirviö pitäisi yhteyttä? Eikö ole pelkästään hyvä, ettei tarvitse enää olla hirviön kanssa tekemisissa?

On se silti surullista että äidiksi/mummoksi on osunut läpipaska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ap. kertonut, kuinka mummi oli aluksi innokas ja halusi olla lapsen elämässä jo heti synnyttyä, osteli kylpyammeen, oli lapsen kanssa, osallistui syntymäpäiville jne. ihan samalla tavalla kuin tyttärensä lapsen kanssa.

Kunnes ap. kertoi laittaneensa anopin ruotuun ja asettaneensa rajat, jonka jälkeen anopin yhteydenotot harvenivat ja myöhemmin loppuivat kokonaan.

Minusta nyt ei ole kysymys, että anoppi haluaisi olla lapsille eriarvoinen, vaan kun anoppi oli niin useasti torjuttu, niin sana meni viimein perille ja anoppi päätti olla häiritsemättä yhteydenotoillaan perhettä ja otti etäisyyttä, jotta perhe voidi elää ilman häiriötekijöitä.

Eikö tuo nyt ole ihan normaali ilmiö, kun puhutaan ihmissuhteista. En ainakaan minä tuputa seuraani, jos en saa sille vastakaikua.

Juuri noin itsekin asian näkisin.

Useat keskustelijat näkevät vastatessaan edessään oman "narsistisen, alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmaisen hirviöanoppinsa".

Ap sen sijaan on kuvaillut anoppiaan seuraavasti:

"Ollaan erilaisia ihmisiä eri elämänarvoilla ja siksi jos ei olisi miestä ja tutustuttaisiin muualla tuskin ystävyttyttäisiin."

Kuvitteleeko ap, etteikö miehen vanhemmilla ole samalla tavoin ollut sopeutumista hänen erilaisuuteensa vai onko hän kaikkien mielestä ainoa oikean tyyppinen ja oikeat elämänarvot omaava ihminen?

Erilaisuudesta huolimatta isovanhemmat ovat halunneet pitää yhteyttä, olleet kiinnostuneita myös ap:n lapsesta, ostaneet lahjoja, tarjonneet apua juhlajärjestelyihin jne.

Sen mitä useat pitäisivät normaalina, ystävällisenä ja kohteliaana sekä täysin asiallisena käytöksensä, on ap halunnut tulkita toisin.

Kaikesta huokuu, ettei ap suuremmin välitä miehensä vanhemmista.

Vaikuttaa siltä, että ap on lapsensa varjolla päässyt sanomaan appivanhemmilleen asioita, joita ei ehkä muutoin olisi tullut sanoneeksi ja kokenut saavansa määräysvallan siitä, millaisia isovanhempia heidän ap:n mielestä pitää olla.

Nyt ap onkin yllättäen herännyt siihen todellisuuteen, ettei hän olekaan saanut kuvittelemaansa valtaa ja muita tanssimaan pillinsä mukaan, vaan tullut jätetyksi porukan ulkopuolelle.

Siinä, missä ap valittaa muista ja muiden käytöksestä näkemättä malkaa omassa silmässään, niin aivan yhtälailla nämä muut voivat kokea ap:n hankalaksi, rasittavaksi ja määräileväksi ja haluavat paitsi suunnitella, myös viettää aikaansa itselleen mieluisassa seurassa.

Ei ap ole tullut jätetyksi ulkopuolelle vaan hehän ovay siellä sisäpuolella. Ko ”mukava mummohan” on menettänyt jopa kaksi lastaan jo lapsina ja katkaissut välit omaan anoppiinsakin.

Mistä ihmeen lasten menetyksistä oikein puhut?

Taidat sotkea jonkun muun kertomukseen, joita on jo ketju täynnä ja joita muutkin ap:n tapaukseen sotkevat.

Ap korjaa/kertoo

Anoppi siis laittoi pojat hoitoon omalle anopille kun sai tytön. Käytännössä isoäiti kasvatti pojat. Niin ehkä jollain henkisellä tasolla menetti paljonkin. Ja myöhemmin (veljesten mukaan) oli kateellinen poikien ja isoäidin läheisistä väleistä.

Olivatko "pojat" hoidossa mummolassa, vai HYLKÄSIKÖ anoppisi lapset ja varttuivat ja asuivat lapsuutensa ja nuoruutensa mummon luona?

Jos hoidossa

- jospa mummo tarjosi hoitoapua

-oliko äiti masentunut, sairas, vaikea synnytys

-oliko vauva sairas, koliikki jne.

Ja jos tosiaan lapset ovat olleet mummolla hoidossa, eikä äidin tykönä, niin eikö tämän päivän lähes kaikki äidit "hylkää" lapsensa, kun lapset laitetaan lähes 100% päiväkotiin, kun lapsi täyttää 3v ja sen lisäksi vielä tarvitaan viikonlopuksi mummoilta hoitoapua.

Jos ap:n miehen oma itse kertoma kokemus on, että pojat jätettiin mummon kasvatettavaksi kun tyttö syntyi, niin tuskinpa on kyse tällaisesta normaalista hoidosta. Saati nyt verrattavissa päivähoitoon.

Oma ystäväni on kokenut vastaavan hylkäämisen. Hänen äitinsä jätti n. 10-15-vuotiaat lapset keskenään arkipäiviksi kun löysi miehen. Oli siis miehensä luona arkipäivät ja viikonloppuisin kävi lapsille tuomassa ruokaa. Joskus heillä ei edes ollut muuta ruokaa kuin leipää. Tämä hylkääminen on jättänyt vahvat jäljet häneen, oli itse nuorimmasta päästä.

Kukaan ei väitä tuollaista omista vanhemmista, jos siinä ei ole jotain totuutta. Ja tämä hylkääminen oli AP:n miehen oma kertomus ja kokemus jota on surrut. Joka ketjuunhan voi tulla sanomaan, että AP varmaan valehtelee ja näin ei oikeasti ole, mutta sitten yhtään missään ketjussa ei olisi mitään järkeä edes keskustella. Jos lähtökohtana on se että ap valehtelee tai on trolli.

Ap onkin surullinen miehensä ja lapsensa puolesta.[/quote]

Eikö tässä ole vaarana sama kohtalo ap.lle, kuin hänen anopille.

Jos ap. lapsen tuleva puoliso syyttää anoppiaan, kuinka hylkäsi lapsensa ja antoi mummon hoidettavaksi ja viettivät yhteistä aikaa, ihan samalla tavalla kun nyt ap. syyttää anoppiaan, kun hänen miehensä oli hoidossa aikanaan mummolassa ja äiti sai isommille lapsille hoitoapua mummolta ja viettivät yhteistä aikaa, kun perheeseen syntyi vauva ja ap. mies tuli läheiseksi mummonsa kanssa.

Näinhän siinä usein käy, kun lapset viettävät aikaansa isovanhempien kanssa, joskus isovanhemman tai lapsen aloitteesta, jolloin aikuisena se voidaan tulkita, jopa lapsen hylkäämiseksi, niin kuin käy ap. tapauksessa.

Ap. puhui anopinsa hylänneen kaksi vanhinta lasta, mutta myöhemmin korjasi sen hoidoksi.

Mun äiti halusi auttaa ristiäisissä ja leipoi sinne tarjoiltavaa. Kuten myös itse tein. Toisen lapsen kohdalla alkoi sitten muistelemaan miten ruoka loppui kesken. Tämä siis sen jälkeen kun kerroin että en keksi missä tarvitsisin apua juhlien järjestämisessä. Kerroin kyllä että viimeksi oli omasta mielestä onnistuneet juhlat (ruoka ei loppunut kesken). Niin kuulemma hänenkin mielestä. Aina se on tuollaista inhottavaa vihjailua.

Ymmärrän ap:ta hyvin.

Minullekin piti saada soitella kesken synnytyksen. Kuulemma muuten niin huolettaisi.

Sisaruksen lapsien kanssa vietetään paljon aikaa. Meidän lapset ei varmaan ymmärrä edes että keitä ne isovanhemmat on.

Tuskallista oli ymmärtää että millaiset välit omiin vanhempiin oikeasti ovat. Äitini on myös viilettänyt välit sisarukseen ja isään. Näillä mennään, tukiverkot olemattomat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ap. kertonut, kuinka mummi oli aluksi innokas ja halusi olla lapsen elämässä jo heti synnyttyä, osteli kylpyammeen, oli lapsen kanssa, osallistui syntymäpäiville jne. ihan samalla tavalla kuin tyttärensä lapsen kanssa.

Kunnes ap. kertoi laittaneensa anopin ruotuun ja asettaneensa rajat, jonka jälkeen anopin yhteydenotot harvenivat ja myöhemmin loppuivat kokonaan.

Minusta nyt ei ole kysymys, että anoppi haluaisi olla lapsille eriarvoinen, vaan kun anoppi oli niin useasti torjuttu, niin sana meni viimein perille ja anoppi päätti olla häiritsemättä yhteydenotoillaan perhettä ja otti etäisyyttä, jotta perhe voidi elää ilman häiriötekijöitä.

Eikö tuo nyt ole ihan normaali ilmiö, kun puhutaan ihmissuhteista. En ainakaan minä tuputa seuraani, jos en saa sille vastakaikua.

Juuri noin itsekin asian näkisin.

Useat keskustelijat näkevät vastatessaan edessään oman "narsistisen, alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmaisen hirviöanoppinsa".

Ap sen sijaan on kuvaillut anoppiaan seuraavasti:

"Ollaan erilaisia ihmisiä eri elämänarvoilla ja siksi jos ei olisi miestä ja tutustuttaisiin muualla tuskin ystävyttyttäisiin."

Kuvitteleeko ap, etteikö miehen vanhemmilla ole samalla tavoin ollut sopeutumista hänen erilaisuuteensa vai onko hän kaikkien mielestä ainoa oikean tyyppinen ja oikeat elämänarvot omaava ihminen?

Erilaisuudesta huolimatta isovanhemmat ovat halunneet pitää yhteyttä, olleet kiinnostuneita myös ap:n lapsesta, ostaneet lahjoja, tarjonneet apua juhlajärjestelyihin jne.

Sen mitä useat pitäisivät normaalina, ystävällisenä ja kohteliaana sekä täysin asiallisena käytöksensä, on ap halunnut tulkita toisin.

Kaikesta huokuu, ettei ap suuremmin välitä miehensä vanhemmista.

Vaikuttaa siltä, että ap on lapsensa varjolla päässyt sanomaan appivanhemmilleen asioita, joita ei ehkä muutoin olisi tullut sanoneeksi ja kokenut saavansa määräysvallan siitä, millaisia isovanhempia heidän ap:n mielestä pitää olla.

Nyt ap onkin yllättäen herännyt siihen todellisuuteen, ettei hän olekaan saanut kuvittelemaansa valtaa ja muita tanssimaan pillinsä mukaan, vaan tullut jätetyksi porukan ulkopuolelle.

Siinä, missä ap valittaa muista ja muiden käytöksestä näkemättä malkaa omassa silmässään, niin aivan yhtälailla nämä muut voivat kokea ap:n hankalaksi, rasittavaksi ja määräileväksi ja haluavat paitsi suunnitella, myös viettää aikaansa itselleen mieluisassa seurassa.

Ei ap ole tullut jätetyksi ulkopuolelle vaan hehän ovay siellä sisäpuolella. Ko ”mukava mummohan” on menettänyt jopa kaksi lastaan jo lapsina ja katkaissut välit omaan anoppiinsakin.

Mistä ihmeen lasten menetyksistä oikein puhut?

Taidat sotkea jonkun muun kertomukseen, joita on jo ketju täynnä ja joita muutkin ap:n tapaukseen sotkevat.

Ap korjaa/kertoo

Anoppi siis laittoi pojat hoitoon omalle anopille kun sai tytön. Käytännössä isoäiti kasvatti pojat. Niin ehkä jollain henkisellä tasolla menetti paljonkin. Ja myöhemmin (veljesten mukaan) oli kateellinen poikien ja isoäidin läheisistä väleistä.

Ohis...mikä sitten on ongelma? Anoppihan sai just sitä mitä tilasikin. 

Ap onkin surullinen miehensä ja lapsensa puolesta.

Siinä ei ole mitään outoa. Anoppi on kuitenkin ollut ap:n kertoman mukaan paska mutsi pojilleen jo poikien lapsuudessa ja nyt myös paska isoäiti ap:n lapsille. Joo, kurjaa, mutta jos kerran tuo hirviö nyt lakkasi pitämästä yhteyttä, miksi ihmeessä ap tai hänen miehensä edes haluaisivat, että hirviö pitäisi yhteyttä? Eikö ole pelkästään hyvä, ettei tarvitse enää olla hirviön kanssa tekemisissa?

On se silti surullista että äidiksi/mummoksi on osunut läpipaska.

Tottakai on. Tervepäinen ihminen ei kuitenkaan valita, kun läpipaska ei otakaan enää yhteyttä. Ja Ap valittaa just siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ap. kertonut, kuinka mummi oli aluksi innokas ja halusi olla lapsen elämässä jo heti synnyttyä, osteli kylpyammeen, oli lapsen kanssa, osallistui syntymäpäiville jne. ihan samalla tavalla kuin tyttärensä lapsen kanssa.

Kunnes ap. kertoi laittaneensa anopin ruotuun ja asettaneensa rajat, jonka jälkeen anopin yhteydenotot harvenivat ja myöhemmin loppuivat kokonaan.

Minusta nyt ei ole kysymys, että anoppi haluaisi olla lapsille eriarvoinen, vaan kun anoppi oli niin useasti torjuttu, niin sana meni viimein perille ja anoppi päätti olla häiritsemättä yhteydenotoillaan perhettä ja otti etäisyyttä, jotta perhe voidi elää ilman häiriötekijöitä.

Eikö tuo nyt ole ihan normaali ilmiö, kun puhutaan ihmissuhteista. En ainakaan minä tuputa seuraani, jos en saa sille vastakaikua.

Juuri noin itsekin asian näkisin.

Useat keskustelijat näkevät vastatessaan edessään oman "narsistisen, alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmaisen hirviöanoppinsa".

Ap sen sijaan on kuvaillut anoppiaan seuraavasti:

"Ollaan erilaisia ihmisiä eri elämänarvoilla ja siksi jos ei olisi miestä ja tutustuttaisiin muualla tuskin ystävyttyttäisiin."

Kuvitteleeko ap, etteikö miehen vanhemmilla ole samalla tavoin ollut sopeutumista hänen erilaisuuteensa vai onko hän kaikkien mielestä ainoa oikean tyyppinen ja oikeat elämänarvot omaava ihminen?

Erilaisuudesta huolimatta isovanhemmat ovat halunneet pitää yhteyttä, olleet kiinnostuneita myös ap:n lapsesta, ostaneet lahjoja, tarjonneet apua juhlajärjestelyihin jne.

Sen mitä useat pitäisivät normaalina, ystävällisenä ja kohteliaana sekä täysin asiallisena käytöksensä, on ap halunnut tulkita toisin.

Kaikesta huokuu, ettei ap suuremmin välitä miehensä vanhemmista.

Vaikuttaa siltä, että ap on lapsensa varjolla päässyt sanomaan appivanhemmilleen asioita, joita ei ehkä muutoin olisi tullut sanoneeksi ja kokenut saavansa määräysvallan siitä, millaisia isovanhempia heidän ap:n mielestä pitää olla.

Nyt ap onkin yllättäen herännyt siihen todellisuuteen, ettei hän olekaan saanut kuvittelemaansa valtaa ja muita tanssimaan pillinsä mukaan, vaan tullut jätetyksi porukan ulkopuolelle.

Siinä, missä ap valittaa muista ja muiden käytöksestä näkemättä malkaa omassa silmässään, niin aivan yhtälailla nämä muut voivat kokea ap:n hankalaksi, rasittavaksi ja määräileväksi ja haluavat paitsi suunnitella, myös viettää aikaansa itselleen mieluisassa seurassa.

Ei ap ole tullut jätetyksi ulkopuolelle vaan hehän ovay siellä sisäpuolella. Ko ”mukava mummohan” on menettänyt jopa kaksi lastaan jo lapsina ja katkaissut välit omaan anoppiinsakin.

Mistä ihmeen lasten menetyksistä oikein puhut?

Taidat sotkea jonkun muun kertomukseen, joita on jo ketju täynnä ja joita muutkin ap:n tapaukseen sotkevat.

Ap korjaa/kertoo

Anoppi siis laittoi pojat hoitoon omalle anopille kun sai tytön. Käytännössä isoäiti kasvatti pojat. Niin ehkä jollain henkisellä tasolla menetti paljonkin. Ja myöhemmin (veljesten mukaan) oli kateellinen poikien ja isoäidin läheisistä väleistä.

Ohis...mikä sitten on ongelma? Anoppihan sai just sitä mitä tilasikin. 

Ap onkin surullinen miehensä ja lapsensa puolesta.

Siinä ei ole mitään outoa. Anoppi on kuitenkin ollut ap:n kertoman mukaan paska mutsi pojilleen jo poikien lapsuudessa ja nyt myös paska isoäiti ap:n lapsille. Joo, kurjaa, mutta jos kerran tuo hirviö nyt lakkasi pitämästä yhteyttä, miksi ihmeessä ap tai hänen miehensä edes haluaisivat, että hirviö pitäisi yhteyttä? Eikö ole pelkästään hyvä, ettei tarvitse enää olla hirviön kanssa tekemisissa?

On se silti surullista että äidiksi/mummoksi on osunut läpipaska.

Tottakai on. Tervepäinen ihminen ei kuitenkaan valita, kun läpipaska ei otakaan enää yhteyttä. Ja Ap valittaa just siitä.

Hän suree sitä että läpipaska on läpipaska eikä edes yritä olla hetkeäkääb muuta. Ja sitä että tämä edelleen loukkaa miestä.

Minulla on läpipaska äiti ja vaikka olen elänyt ilman häntä omasta tahdostani jo 40 vuotta, silti välillä surettaa että äidiksi piti osua läpipaska ja että lapseni jäävät ilman mummoa.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kuin alku ketjun mutta...

Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.

Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.

Olen samaa mieltä.

Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.

Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kuin alku ketjun mutta...

Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.

Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.

Olen samaa mieltä.

Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.

Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.

Kyllä teinille paras malli on aikuinen joka kunnioittaa itseään ja rajojaan. Ei kynnysmatto joka pilaa perheensä elämän narsistin hampaissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ap. kertonut, kuinka mummi oli aluksi innokas ja halusi olla lapsen elämässä jo heti synnyttyä, osteli kylpyammeen, oli lapsen kanssa, osallistui syntymäpäiville jne. ihan samalla tavalla kuin tyttärensä lapsen kanssa.

Kunnes ap. kertoi laittaneensa anopin ruotuun ja asettaneensa rajat, jonka jälkeen anopin yhteydenotot harvenivat ja myöhemmin loppuivat kokonaan.

Minusta nyt ei ole kysymys, että anoppi haluaisi olla lapsille eriarvoinen, vaan kun anoppi oli niin useasti torjuttu, niin sana meni viimein perille ja anoppi päätti olla häiritsemättä yhteydenotoillaan perhettä ja otti etäisyyttä, jotta perhe voidi elää ilman häiriötekijöitä.

Eikö tuo nyt ole ihan normaali ilmiö, kun puhutaan ihmissuhteista. En ainakaan minä tuputa seuraani, jos en saa sille vastakaikua.

Juuri noin itsekin asian näkisin.

Useat keskustelijat näkevät vastatessaan edessään oman "narsistisen, alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmaisen hirviöanoppinsa".

Ap sen sijaan on kuvaillut anoppiaan seuraavasti:

"Ollaan erilaisia ihmisiä eri elämänarvoilla ja siksi jos ei olisi miestä ja tutustuttaisiin muualla tuskin ystävyttyttäisiin."

Kuvitteleeko ap, etteikö miehen vanhemmilla ole samalla tavoin ollut sopeutumista hänen erilaisuuteensa vai onko hän kaikkien mielestä ainoa oikean tyyppinen ja oikeat elämänarvot omaava ihminen?

Erilaisuudesta huolimatta isovanhemmat ovat halunneet pitää yhteyttä, olleet kiinnostuneita myös ap:n lapsesta, ostaneet lahjoja, tarjonneet apua juhlajärjestelyihin jne.

Sen mitä useat pitäisivät normaalina, ystävällisenä ja kohteliaana sekä täysin asiallisena käytöksensä, on ap halunnut tulkita toisin.

Kaikesta huokuu, ettei ap suuremmin välitä miehensä vanhemmista.

Vaikuttaa siltä, että ap on lapsensa varjolla päässyt sanomaan appivanhemmilleen asioita, joita ei ehkä muutoin olisi tullut sanoneeksi ja kokenut saavansa määräysvallan siitä, millaisia isovanhempia heidän ap:n mielestä pitää olla.

Nyt ap onkin yllättäen herännyt siihen todellisuuteen, ettei hän olekaan saanut kuvittelemaansa valtaa ja muita tanssimaan pillinsä mukaan, vaan tullut jätetyksi porukan ulkopuolelle.

Siinä, missä ap valittaa muista ja muiden käytöksestä näkemättä malkaa omassa silmässään, niin aivan yhtälailla nämä muut voivat kokea ap:n hankalaksi, rasittavaksi ja määräileväksi ja haluavat paitsi suunnitella, myös viettää aikaansa itselleen mieluisassa seurassa.

Ei ap ole tullut jätetyksi ulkopuolelle vaan hehän ovay siellä sisäpuolella. Ko ”mukava mummohan” on menettänyt jopa kaksi lastaan jo lapsina ja katkaissut välit omaan anoppiinsakin.

Mistä ihmeen lasten menetyksistä oikein puhut?

Taidat sotkea jonkun muun kertomukseen, joita on jo ketju täynnä ja joita muutkin ap:n tapaukseen sotkevat.

Ap korjaa/kertoo

Anoppi siis laittoi pojat hoitoon omalle anopille kun sai tytön. Käytännössä isoäiti kasvatti pojat. Niin ehkä jollain henkisellä tasolla menetti paljonkin. Ja myöhemmin (veljesten mukaan) oli kateellinen poikien ja isoäidin läheisistä väleistä.

Ohis...mikä sitten on ongelma? Anoppihan sai just sitä mitä tilasikin. 

Ap onkin surullinen miehensä ja lapsensa puolesta.

Siinä ei ole mitään outoa. Anoppi on kuitenkin ollut ap:n kertoman mukaan paska mutsi pojilleen jo poikien lapsuudessa ja nyt myös paska isoäiti ap:n lapsille. Joo, kurjaa, mutta jos kerran tuo hirviö nyt lakkasi pitämästä yhteyttä, miksi ihmeessä ap tai hänen miehensä edes haluaisivat, että hirviö pitäisi yhteyttä? Eikö ole pelkästään hyvä, ettei tarvitse enää olla hirviön kanssa tekemisissa?

On se silti surullista että äidiksi/mummoksi on osunut läpipaska.

Tottakai on. Tervepäinen ihminen ei kuitenkaan valita, kun läpipaska ei otakaan enää yhteyttä. Ja Ap valittaa just siitä.

Hän suree sitä että läpipaska on läpipaska eikä edes yritä olla hetkeäkääb muuta. Ja sitä että tämä edelleen loukkaa miestä.

Minulla on läpipaska äiti ja vaikka olen elänyt ilman häntä omasta tahdostani jo 40 vuotta, silti välillä surettaa että äidiksi piti osua läpipaska ja että lapseni jäävät ilman mummoa.

Mutta et kuitenkaan halua läpipaskaa äitiäsi elämääsi?

Mä tulkitsin ketjun otsikon ja aloittajan kaksi ensimmäistä kommenttia siten, että hän

- suree, että läpipaska lopetti yhteydenpidon

- suree, että läpipaska ei lopettanut yhteydenpitoa läpipaskan tyttäreen ja tämän lapsiin

- suree, että anoppi on läpipaska

Tuo viimeinen on ihan ymmärrettävää, kaksi ensimmäistä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ap. kertonut, kuinka mummi oli aluksi innokas ja halusi olla lapsen elämässä jo heti synnyttyä, osteli kylpyammeen, oli lapsen kanssa, osallistui syntymäpäiville jne. ihan samalla tavalla kuin tyttärensä lapsen kanssa.

Kunnes ap. kertoi laittaneensa anopin ruotuun ja asettaneensa rajat, jonka jälkeen anopin yhteydenotot harvenivat ja myöhemmin loppuivat kokonaan.

Minusta nyt ei ole kysymys, että anoppi haluaisi olla lapsille eriarvoinen, vaan kun anoppi oli niin useasti torjuttu, niin sana meni viimein perille ja anoppi päätti olla häiritsemättä yhteydenotoillaan perhettä ja otti etäisyyttä, jotta perhe voidi elää ilman häiriötekijöitä.

Eikö tuo nyt ole ihan normaali ilmiö, kun puhutaan ihmissuhteista. En ainakaan minä tuputa seuraani, jos en saa sille vastakaikua.

Juuri noin itsekin asian näkisin.

Useat keskustelijat näkevät vastatessaan edessään oman "narsistisen, alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmaisen hirviöanoppinsa".

Ap sen sijaan on kuvaillut anoppiaan seuraavasti:

"Ollaan erilaisia ihmisiä eri elämänarvoilla ja siksi jos ei olisi miestä ja tutustuttaisiin muualla tuskin ystävyttyttäisiin."

Kuvitteleeko ap, etteikö miehen vanhemmilla ole samalla tavoin ollut sopeutumista hänen erilaisuuteensa vai onko hän kaikkien mielestä ainoa oikean tyyppinen ja oikeat elämänarvot omaava ihminen?

Erilaisuudesta huolimatta isovanhemmat ovat halunneet pitää yhteyttä, olleet kiinnostuneita myös ap:n lapsesta, ostaneet lahjoja, tarjonneet apua juhlajärjestelyihin jne.

Sen mitä useat pitäisivät normaalina, ystävällisenä ja kohteliaana sekä täysin asiallisena käytöksensä, on ap halunnut tulkita toisin.

Kaikesta huokuu, ettei ap suuremmin välitä miehensä vanhemmista.

Vaikuttaa siltä, että ap on lapsensa varjolla päässyt sanomaan appivanhemmilleen asioita, joita ei ehkä muutoin olisi tullut sanoneeksi ja kokenut saavansa määräysvallan siitä, millaisia isovanhempia heidän ap:n mielestä pitää olla.

Nyt ap onkin yllättäen herännyt siihen todellisuuteen, ettei hän olekaan saanut kuvittelemaansa valtaa ja muita tanssimaan pillinsä mukaan, vaan tullut jätetyksi porukan ulkopuolelle.

Siinä, missä ap valittaa muista ja muiden käytöksestä näkemättä malkaa omassa silmässään, niin aivan yhtälailla nämä muut voivat kokea ap:n hankalaksi, rasittavaksi ja määräileväksi ja haluavat paitsi suunnitella, myös viettää aikaansa itselleen mieluisassa seurassa.

Ei ap ole tullut jätetyksi ulkopuolelle vaan hehän ovay siellä sisäpuolella. Ko ”mukava mummohan” on menettänyt jopa kaksi lastaan jo lapsina ja katkaissut välit omaan anoppiinsakin.

Mistä ihmeen lasten menetyksistä oikein puhut?

Taidat sotkea jonkun muun kertomukseen, joita on jo ketju täynnä ja joita muutkin ap:n tapaukseen sotkevat.

Ap korjaa/kertoo

Anoppi siis laittoi pojat hoitoon omalle anopille kun sai tytön. Käytännössä isoäiti kasvatti pojat. Niin ehkä jollain henkisellä tasolla menetti paljonkin. Ja myöhemmin (veljesten mukaan) oli kateellinen poikien ja isoäidin läheisistä väleistä.

Ohis...mikä sitten on ongelma? Anoppihan sai just sitä mitä tilasikin. 

Ap onkin surullinen miehensä ja lapsensa puolesta.

Siinä ei ole mitään outoa. Anoppi on kuitenkin ollut ap:n kertoman mukaan paska mutsi pojilleen jo poikien lapsuudessa ja nyt myös paska isoäiti ap:n lapsille. Joo, kurjaa, mutta jos kerran tuo hirviö nyt lakkasi pitämästä yhteyttä, miksi ihmeessä ap tai hänen miehensä edes haluaisivat, että hirviö pitäisi yhteyttä? Eikö ole pelkästään hyvä, ettei tarvitse enää olla hirviön kanssa tekemisissa?

On se silti surullista että äidiksi/mummoksi on osunut läpipaska.

Tottakai on. Tervepäinen ihminen ei kuitenkaan valita, kun läpipaska ei otakaan enää yhteyttä. Ja Ap valittaa just siitä.

Hän suree sitä että läpipaska on läpipaska eikä edes yritä olla hetkeäkääb muuta. Ja sitä että tämä edelleen loukkaa miestä.

Minulla on läpipaska äiti ja vaikka olen elänyt ilman häntä omasta tahdostani jo 40 vuotta, silti välillä surettaa että äidiksi piti osua läpipaska ja että lapseni jäävät ilman mummoa.

Mutta et kuitenkaan halua läpipaskaa äitiäsi elämääsi?

Mä tulkitsin ketjun otsikon ja aloittajan kaksi ensimmäistä kommenttia siten, että hän

- suree, että läpipaska lopetti yhteydenpidon

- suree, että läpipaska ei lopettanut yhteydenpitoa läpipaskan tyttäreen ja tämän lapsiin

- suree, että anoppi on läpipaska

Tuo viimeinen on ihan ymmärrettävää, kaksi ensimmäistä ei.

Minä tiedän mikä hän on.

Ap on törmännyt läpipaskaan ilmeisesti ekaa kertaa eläissään eikä vielä hahmota kaikkea. Ei pahuutta voikaan heti ymmärtää ilman kokemusta.

Ap ei ole sanonut että läpipaskan ei pitäisi kiusata tytärtään. Minä kyllä sanon niin. Ei ole tervettä seuraa sille tyttören perheelle.

Millaisen mallin ne teinit saa, jos vanhempi rupeaa ovimatoksi, vaikka kuinka huonosti kohdeltaisiin? Oikeasti, omien ja oman perheen puolien pitäminen ei ole samaa, kuin minäminäminä- meininki ilman joustokykyä tai kompromisseja. Joskus jokainen joutuu astumaan epämukavuusalueelleen, mutta kenenkään elämä ei voi olla pelkkää kompromissia. Tai sitä, että siedät läheisenkään sukulaisen vuodesta toiseen jatkuvaa ilkeilyä, koska muka on pakko.

Tämä taas ei tarkoita sitä, etteikö omien lasten kanssa osattaisi neuvotella tai kasvattaa heitä keskustellen.