Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon
11.09.2019 |
Mieheni vanhemmat eivät pidä enää yhteyttä kun saatiin lapsi. Ennen nähtiin kerran, pari kuukaudessa.
Laitettiin kyllä rajoja ja luulen että se on syynä.
Mutta ihan nätisti ja aiheesta. Ensimmäinen loukkaantuminen oli kun en halunnut välittömästi lapsen synnyttyä esitellä vauvaa, vaan vasta seuraavana päivänä.
Ja pyydettiin etteivät osta kokoajan kaikkea. Vaan joskus jotain ja mielellään tarpeellista.
Kummaksuivat imetystä kun sitten lapsi ei halua kuin äidin... otin vauvan takaisin syliin kun itki mummin sylissä.
Pikkuhiljaa yhteydenpito väheni ja loppui kokonaan.
Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat.
Kommentit (869)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alku ketjun mutta...
Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.
Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.
Olen samaa mieltä.
Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.
Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.
Mukava lukea ketjussa järkeäviäkin kommentteja, kuten nämä kaksi edeltävää,
Ei tarvitse paljon ihmetellä erilaisia kommunikaatio- ja ihmissuhdeongelmia, kun useat eivät kykene edes keskustelemaan aiheesta, kun se oma itsekäs minä on jostain tullut niin loukatuksi , että kaikki äidit tai isät tai anopit on sen jälkeen yhtälailla "läpip*skoja".
Eikä itsessä tietenkään nähdä mitään vikaa vaikka jo pelkkä itsensä ilmaisu tässä ketjussakin osoittaa, että sosiaalisissa taidoissa ja kommunikoinnissa olisi heillä itselläänkin paljon parannettavaa.
Ei missään ole sanottu että kaikki olisivat.
Ja se ap:n anoppihan se on joka tässä on yhteyksiä pätkinyt sinne ja tänne.
Ap on koko ajan ollut valmis normaaliin asialliseen kanssakäymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Rajattomat” isovanhemmat on laitettu aisoihin ja nyt niillä onkin oma elämä - !
Vierailija kirjoitti:
”Rajattomat” isovanhemmat on laitettu aisoihin ja nyt niillä onkin oma elämä - !
Onko?
Anoppihan on vain kaapannut tyttörensä elämän.
Laitoitko sä Ap tuonne kommentin, että anopin tapa olla mummo tyttärensä lapsille on sairas? Lopetetaanpa heti nämä näin. Se on ihan sen tyttären määriteltävissä mikä on heille ok, niinku säkin teet. Ei ole mitää yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla isovanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Laitoitko sä Ap tuonne kommentin, että anopin tapa olla mummo tyttärensä lapsille on sairas? Lopetetaanpa heti nämä näin. Se on ihan sen tyttären määriteltävissä mikä on heille ok, niinku säkin teet. Ei ole mitää yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla isovanhempi.
Tuo on sairas tapa olla isovanhempi. On terveitä tapoja ja on sairaita tapoja. Tuo on sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kurja olo kun haluaisin että olisi normaalit välit ja lapsi tapaisi myös serkkujaan. Ja tuntuu että tää johtuu siitä etteivät he pidä minusta. Välit ennen lasta olivat ihan hyvät, ei kovin läheiset mutta ihan ok.
Taida ollakin tosi nipottaja, mitäs menit rajoittamaan heitä lahjojen annosta ym - en ihmettele etteivät isovanhemmat halua enää noin töykeän ihmisen kanssa olla yhteydessä.
Ihoan tyhmiä ja epäkohteliaita ihmisiä - jos toinen tarkoittaa vaan hyvää, niin se hyvänteko kielletään. Kärsi sitten seuraukset.
Meillä on kolme lasta ja ainakin kymmenelle (minun ja mieheni) sukulaiselle olemme sanoneet jossain vaiheessa, että riittää kun ostaa (yhden) paketin jouluna ja syntymäpäivillä tästä edes, että sukulaisen seura on se juttu mitä lapset odottavat. Yhdenkään kanssa ei ole välit menneet ja täytyy olla mielestäni suorastaan jälkeenjäänyt jos tuollaisesta loukkaantuu pahasti. Siis siitä että tapaamisen pointti on ihmissuhteissa eikä tuliaisissa!
Kaikilla kun ei ole isoja asuntoja ja runsaasti säilytystilaa. Joissain suvuissa on runsaasti tapaamisia ja läheisiä ihmisiä. Miettikäähän miten käy vaikka kolmiossa asuvan lapsiperheen, jos viikottain/joka toinen viikko käy joku sukulainen kylässä ja tuo vaikkapa kahdelle lapselle lelut samalla. Tai jos isossa suvussa jossa ostellaan lahjoja, jokainen sukulainen antaa useamman paketin kaikille lapsille. Tätä eivät ehkä pienessä suvusta tulevat ymmärrä, mutta meillä on isot suvut ja hyvät välit kaikkiin. Hukkuisimme tavaraan, jos emme rajoittaisi lahjojen määrää. Ja kyllä sitäkin voidaan hyvällä syyllä pohtia, että eikö se ole jo vähän huonotapaista tuoda joka ikiselle tapaamiselle jotain tavaraa, jos tavataan suhteellisen usein. Tai eikö ole sanomattakin selvää, että sukulaisille annetaan lahjoja yksi/hlö, eikä niin että täti tai mummo antaa kaikille lapsille viisi pakettia/lapsi, ikään kuin eivät muualta lahjoja saisikaan. Tällaisiakin ihmisiä nimittäin on, jotka eivät hahmota milloin oma lahjonta menee jo huonon tavan puolelle! Tai vieläpä esimerkkinä sellainen, että viedään lapsen synttäreille hänelle monta pakettia eikä sitä perinteistä yhtä, tämähän on moukkamaista myös muita lahjan tuovia kohtaan, vaikka se ei varmasti ole tarkoitus.
Joku kirjoitti että tuosta vaan hän ne vie kirpputorille myyntiin, ei mitään vaivaa. Tällainen ihminen ei todellakaan elä pikkulapsiarkea, sillä pienten lasten kanssa kotona ollessa mikään ei ole tuosta vaan. Ja jos sitä tavaraa tulee esim. joka toinen viikko, niin sehän tarkoittaa jatkuvan kirppispöydän pitoa ja siellä lähes päivittäistä käyntiä tavaroita asettelemassa ja vaatteita viikkaamassa. Ne, jotka ovat joskus vaikka 1- ja 3-vuotiaiden kanssa käyneet kirpparilla muuten vain, tietävät todellakin mikä on ongelma. Tai vaihtoehtoisesti myynti voi olla jatkuvaa tori.fi kyttäystä, kuvausta ja viestinvaihtoa mahdollisten ostajien kanssa. Todellako niin paljon työtä vain koska joku jossain ei ymmärrä että sanaparsi "ei kiitos" ei ole mikään loukkaus vaan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä?
Muuten ei ole paljon sanottavaa ketjuun, meillä on hyvät välit sukulaisiin, halusin vain tähän naurettavuuteen puuttua. Normaalien ihmisten kanssa ei mene välit sen vuoksi että kieltäytyy lahjoista. Jotkut aikuisethan jopa kieltävät omiin juhliin lahjojen tuonnin, eikö kukaan heidänkään kanssa katko välejä.
Sä jaksoit selittää hyvin miksi meilläkin rajoitettiin ostamista. Eikä muut loukkaantuneet kuin anoppi.
Mun mielestä (jos ei toisin sovita) vanhemmat ostaa ne isoimmat lahjat. Ja muut sitten 1-2 lahjaa ihan kiva. Mutta esim meidän tapauksessa jos anopilta jo yli 10 lahjaa niin jos kaikki tekisi noin olisi paketteja lähes 200.
Ja meillä (ap) tuntui jo nimenomaan lahjomiselta, ihankuin ostettaisiin lapsen rakkautta jo pienestä pitäen. Tätä juuri seurasin sivusta kälyn lasten kohdalla, ja kun saimme oman emme halunneet samaa. Ja olisi jotenkin outoa jos leluista ja vaatteista olisi 95% anopin valitsemia.
Vierailija kirjoitti:
Laitoitko sä Ap tuonne kommentin, että anopin tapa olla mummo tyttärensä lapsille on sairas? Lopetetaanpa heti nämä näin. Se on ihan sen tyttären määriteltävissä mikä on heille ok, niinku säkin teet. Ei ole mitää yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla isovanhempi.
En laittanut sitä kommenttia mutta kyllä siinä perää on. Toki tyttärelle on ok mutta sivusta kun seuraa niin siinä ei ajatella lasten vaan isoäidin parasta. Musta on outoa että isoäiti ottaa äidin roolin ihan täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alku ketjun mutta...
Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.
Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.
Olen samaa mieltä.
Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.
Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.
Mukava lukea ketjussa järkeäviäkin kommentteja, kuten nämä kaksi edeltävää,
Ei tarvitse paljon ihmetellä erilaisia kommunikaatio- ja ihmissuhdeongelmia, kun useat eivät kykene edes keskustelemaan aiheesta, kun se oma itsekäs minä on jostain tullut niin loukatuksi , että kaikki äidit tai isät tai anopit on sen jälkeen yhtälailla "läpip*skoja".
Eikä itsessä tietenkään nähdä mitään vikaa vaikka jo pelkkä itsensä ilmaisu tässä ketjussakin osoittaa, että sosiaalisissa taidoissa ja kommunikoinnissa olisi heillä itselläänkin paljon parannettavaa.
Ei missään ole sanottu että kaikki olisivat.
Ja se ap:n anoppihan se on joka tässä on yhteyksiä pätkinyt sinne ja tänne.
Ap on koko ajan ollut valmis normaaliin asialliseen kanssakäymiseen.
Jonkun mielestä normaalia ja asiallista käytöstä näyttää olevan haukkua keskustelupalstalla omaa äitiään ja samaan hengenvetoon myös ap:n anoppia läpip*skaksi.
Tuon käytöksen normaaliudesta ja asiallisuudesta voidaan olla myös toista mieltä, samoin kuin siitä, miten kykenevä tuolla tavoin käyttäytyvä on arvioimaan muiden käytöksen normaaliutta ja asiallisuutta.
Ap tuskin käyttäytyy yhtä tökerösti, mutta harvempi sitä omaa käytöstään, puheitaan ja antamaansa vaikutelmaa osaa muiden kannalta täysin arvioida ihmetellessään, miksi joku on omiin puheisiin ja käytökseen reagoinut toisin kuin itse olisi toivonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alku ketjun mutta...
Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.
Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.
Olen samaa mieltä.
Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.
Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.
Mukava lukea ketjussa järkeäviäkin kommentteja, kuten nämä kaksi edeltävää,
Ei tarvitse paljon ihmetellä erilaisia kommunikaatio- ja ihmissuhdeongelmia, kun useat eivät kykene edes keskustelemaan aiheesta, kun se oma itsekäs minä on jostain tullut niin loukatuksi , että kaikki äidit tai isät tai anopit on sen jälkeen yhtälailla "läpip*skoja".
Eikä itsessä tietenkään nähdä mitään vikaa vaikka jo pelkkä itsensä ilmaisu tässä ketjussakin osoittaa, että sosiaalisissa taidoissa ja kommunikoinnissa olisi heillä itselläänkin paljon parannettavaa.
Ei missään ole sanottu että kaikki olisivat.
Ja se ap:n anoppihan se on joka tässä on yhteyksiä pätkinyt sinne ja tänne.
Ap on koko ajan ollut valmis normaaliin asialliseen kanssakäymiseen.
Jonkun mielestä normaalia ja asiallista käytöstä näyttää olevan haukkua keskustelupalstalla omaa äitiään ja samaan hengenvetoon myös ap:n anoppia läpip*skaksi.
Tuon käytöksen normaaliudesta ja asiallisuudesta voidaan olla myös toista mieltä, samoin kuin siitä, miten kykenevä tuolla tavoin käyttäytyvä on arvioimaan muiden käytöksen normaaliutta ja asiallisuutta.
Ap tuskin käyttäytyy yhtä tökerösti, mutta harvempi sitä omaa käytöstään, puheitaan ja antamaansa vaikutelmaa osaa muiden kannalta täysin arvioida ihmetellessään, miksi joku on omiin puheisiin ja käytökseen reagoinut toisin kuin itse olisi toivonut.
Läpipaska on läpipaska. Ei se asia kaunistelemalla miksikään muutu.
Eikä se ole asia jota kukaan toivoisi kohdalleen. Kyllä jokainen mieluummin terveet vanhemmat ja appivanhemmat ottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alku ketjun mutta...
Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.
Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.
Olen samaa mieltä.
Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.
Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.
Mukava lukea ketjussa järkeäviäkin kommentteja, kuten nämä kaksi edeltävää,
Ei tarvitse paljon ihmetellä erilaisia kommunikaatio- ja ihmissuhdeongelmia, kun useat eivät kykene edes keskustelemaan aiheesta, kun se oma itsekäs minä on jostain tullut niin loukatuksi , että kaikki äidit tai isät tai anopit on sen jälkeen yhtälailla "läpip*skoja".
Eikä itsessä tietenkään nähdä mitään vikaa vaikka jo pelkkä itsensä ilmaisu tässä ketjussakin osoittaa, että sosiaalisissa taidoissa ja kommunikoinnissa olisi heillä itselläänkin paljon parannettavaa.
Sä oot kirjoittanut monta kommenttia haukkuen ap:n ja muiden ilmaisukykyä ja sosiaalisia taitoja. Yllättäen niiden joiden kanssa olet erimieltä.
Sä oot niin väärässä kun olla ja voi, et voi päätellä apn sosiaalisia taitoja kun on yrittänyt luovia tilanteessa välirikkoa aiheuttamatta. Sinusta apn olisi pitänyt antaa anopin jyrätä ja siten olisi sosiaaliset taidot hallussa.
Mä huomaan että sulla itselläsi ongelmaa juuri sosiaalisissa taidoissa ja ymmärtämisessä, eikä ilmaisukykysikään ole niin hyvä kuin omahyväisyydessäsi kuvittelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoitko sä Ap tuonne kommentin, että anopin tapa olla mummo tyttärensä lapsille on sairas? Lopetetaanpa heti nämä näin. Se on ihan sen tyttären määriteltävissä mikä on heille ok, niinku säkin teet. Ei ole mitää yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla isovanhempi.
En laittanut sitä kommenttia mutta kyllä siinä perää on. Toki tyttärelle on ok mutta sivusta kun seuraa niin siinä ei ajatella lasten vaan isoäidin parasta. Musta on outoa että isoäiti ottaa äidin roolin ihan täysin.
Eikös aloittajan miehen isoäitikin eli aloittajan anopin anoppikin ottanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Rajattomat” isovanhemmat on laitettu aisoihin ja nyt niillä onkin oma elämä - !
Hehheh.. hauskasti ilmaistu.
Mites tässä nyt näin pääsi käymään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoitko sä Ap tuonne kommentin, että anopin tapa olla mummo tyttärensä lapsille on sairas? Lopetetaanpa heti nämä näin. Se on ihan sen tyttären määriteltävissä mikä on heille ok, niinku säkin teet. Ei ole mitää yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla isovanhempi.
En laittanut sitä kommenttia mutta kyllä siinä perää on. Toki tyttärelle on ok mutta sivusta kun seuraa niin siinä ei ajatella lasten vaan isoäidin parasta. Musta on outoa että isoäiti ottaa äidin roolin ihan täysin.
Oliko tämä ap? Anteeksi, mutta vahvistaa käsitystäni siitä, ettet ole miehen puolen sukulaisista koskaan pitänyt etkä yrittänytkään pitää.
Kumma, ettet jo miestäsikin ole haukkunut, kun hänen perheessään et näe muuta kuin vikoja.
Millaiset suhteet sinulla on omiin sukulaisiisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoitko sä Ap tuonne kommentin, että anopin tapa olla mummo tyttärensä lapsille on sairas? Lopetetaanpa heti nämä näin. Se on ihan sen tyttären määriteltävissä mikä on heille ok, niinku säkin teet. Ei ole mitää yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla isovanhempi.
En laittanut sitä kommenttia mutta kyllä siinä perää on. Toki tyttärelle on ok mutta sivusta kun seuraa niin siinä ei ajatella lasten vaan isoäidin parasta. Musta on outoa että isoäiti ottaa äidin roolin ihan täysin.
Oliko tämä ap? Anteeksi, mutta vahvistaa käsitystäni siitä, ettet ole miehen puolen sukulaisista koskaan pitänyt etkä yrittänytkään pitää.
Kumma, ettet jo miestäsikin ole haukkunut, kun hänen perheessään et näe muuta kuin vikoja.
Millaiset suhteet sinulla on omiin sukulaisiisi?
Ei ap ole miehen perhettä haukkunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alku ketjun mutta...
Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.
Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.
Olen samaa mieltä.
Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.
Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.
Mukava lukea ketjussa järkeäviäkin kommentteja, kuten nämä kaksi edeltävää,
Ei tarvitse paljon ihmetellä erilaisia kommunikaatio- ja ihmissuhdeongelmia, kun useat eivät kykene edes keskustelemaan aiheesta, kun se oma itsekäs minä on jostain tullut niin loukatuksi , että kaikki äidit tai isät tai anopit on sen jälkeen yhtälailla "läpip*skoja".
Eikä itsessä tietenkään nähdä mitään vikaa vaikka jo pelkkä itsensä ilmaisu tässä ketjussakin osoittaa, että sosiaalisissa taidoissa ja kommunikoinnissa olisi heillä itselläänkin paljon parannettavaa.
Sä oot kirjoittanut monta kommenttia haukkuen ap:n ja muiden ilmaisukykyä ja sosiaalisia taitoja. Yllättäen niiden joiden kanssa olet erimieltä.
Sä oot niin väärässä kun olla ja voi, et voi päätellä apn sosiaalisia taitoja kun on yrittänyt luovia tilanteessa välirikkoa aiheuttamatta. Sinusta apn olisi pitänyt antaa anopin jyrätä ja siten olisi sosiaaliset taidot hallussa.
Mä huomaan että sulla itselläsi ongelmaa juuri sosiaalisissa taidoissa ja ymmärtämisessä, eikä ilmaisukykysikään ole niin hyvä kuin omahyväisyydessäsi kuvittelet.
Ohis...mun mielestä sekä aloittaja miehensä kanssa että hänen anoppinsa ovat toimineet oikein. Aloittaja ja miehensä pisti anopille rajat (kuten pitääkin) ja koska anoppi ei halunnut noudattaa miniänsä ja poikansa asettamia rajoja , lakkasi häritsemästä heidän elämäänsä (kuten pitääkin). Molemmat osapuolet siis tekivät juuri kuten pitääkin. Aloittajan mies myös ymmärtää, miksi äitinsä lopetti yhteydenpidon, aloittaja ei oikein vaikuta ymmärtävän, vaikka syy on juuri se, mitä aloituksessa mies oli sanonut.
Jääräpäisten ihmisten välillä syntyy konflikteja ja monesti konfliktit johtavat välien rikkoutumiseen. Etäisyyden ottaminen on ihan järkevää silloin, jos jollekin osapuolista aiheutuu vain pahaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
"Ap korjaa/kertoo
Anoppi siis laittoi pojat hoitoon omalle anopille kun sai tytön. Käytännössä isoäiti kasvatti pojat. Niin ehkä jollain henkisellä tasolla menetti paljonkin. Ja myöhemmin (veljesten mukaan) oli kateellinen poikien ja isoäidin läheisistä väleistä."Ai, nyt pojat ovat olleetkin vain mummolla hoidossa, kun anoppi sai vauvan.
Miten tämä eroaa nykyäideistä, kun vauva tulee perheeseen, isommat sisaret laitetaan usein päiväkotiin.
Ja aikaisemmissa kommenteissa ap. antoi ymmärtää, kuinka anoppi on hylännyt kaksi vanhinta lastaan ja mummon kasvatettavaksi, kun tytär syntyi. Ja nyt he ovat olleet vain hoidossa ja mummo antanut hoitoapua.
Onko kivaa vääristellä? Ei pojat tarkkoja kellonaikoja ja päiviä muista! Mutta kun siskonsa syntyi, äiti halusi keskittyä tyttöön ja pojat laitettiin isovanhemmille. Ei hylätty. Olivat siellä suurenosan viikkoa/päivää. Eikö sinulle riitä tieto että he itse kokivat että isoäiti kasvatti koska äiti halusi keskittyä siskoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoitko sä Ap tuonne kommentin, että anopin tapa olla mummo tyttärensä lapsille on sairas? Lopetetaanpa heti nämä näin. Se on ihan sen tyttären määriteltävissä mikä on heille ok, niinku säkin teet. Ei ole mitää yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla isovanhempi.
Tuo on sairas tapa olla isovanhempi. On terveitä tapoja ja on sairaita tapoja. Tuo on sairasta.
Mikä tuossa anopin tavassa on sairas?
Sekö, että haluaa nähdä lapsenlapsensa synnärillä vai,
tarjoutuu auttamaan ristiäisissä ja 1v synttäreillä vai,
ostaa lahjaksi kylpyammeen (tuolin) jota lapsella ei ole, vai se että on
antanut monta kymmentä vuotta sitten ap. miehen mummon hoitoon, kun syntyy perheeseen vauva vai mikä on sairasta.
Minun anoppini on tehnyt noita kaikkea ja se on minulle ok. ja ole siitä tosi kiitollinen, jonka olen myös sanonut. Ja 15v jälkeenkin on minulla hyvä ja ihana anoppi. Ja siitä olen kiitollinen, että hän kasvattunut minulle fiksun puolison, niin kuin lienee ap.lläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alku ketjun mutta...
Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.
Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.
Olen samaa mieltä.
Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.
Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.
Ap:n anoppi välittömästi katsomaan vauvaa kun tämä syntyi. Ap ehdotti että tulevat seuraavana päivänä. Esimerkiksi meillä isovanhemmat tulivat vasta lähes kahden viikon kuluttua, ja mielestäni lähes kaikilla ystävilläkin on vastaanotettu isovanhemmat enemmänkin viikon kuin päivän kuluttua.
Ap:n anoppi halusi järjestää ristiäiset. Ap:lle oli ok, mutta halusi itse tehdä kakun ja koristeet. Esimerkiksi meillä minä ja mieheni järjestimme aivan täysin itseb ristiäiset, eikä tätä pidetty outona lainkaan.
Jos ap:n käytös ei ole puolitiehen tulemista, niin mikä sitten on? Mikä riittää ihmiset kanssa, joka haluaa niin äärimmäisiä asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alku ketjun mutta...
Ihmettelen tätä nyky nuorten aikuisten kykyä nähdä vain itsensä. Minä asetan kaikille rajat ja minä päätän ja minä minä ja minä. Ei isovanhemmat ole olleet yksin kun he olivat aikuisia ja sopeutuvat myös muihin sekä kunnioitti vanhempia. Nyt heidän pitäisi joka välissä kumartaa vielä joka suuntaan.
Jos ei toisella ole paha tahto niin opetetaan myös seuraavalle sukupolvelle joustamassa ja muiden tapojen hyväksymistä. Aina löytyy ääripääryhmä, mutta minä isovanhempansa en jaksaisi alkaa tuossa kohtaa kävelemään kuin posliinikaupassa. Olisin mielummin tyttäreni kanssa joka hyväksyy minut.
Olen samaa mieltä.
Ja mietin, miten nämä minä, minä, minä ihmiset pärjäävät lastensa kanssa, kun he ovat teinejä ja nuoreen pitäisi säilyttää puheyhteys, kun ei edes anopin tai muiden kanssa pystytä tekemään kompromisseja ja tulemaan puolitiehen vastaan ja tuijotetaan vain omaan napaansa. Ja miten näiden parisuhde voi toimia tasavertaisesti, kun nainen on kaikessa päällepäsmärinä. Mies ei pysty edes soittamaan äidilleen, ellei vaimo lähetä tekstiviestiä anopille ja pyydä pojalleen soittamaan.
Meillä on kolme teiniä ja minulla kiva puoliso, appivanhemmat ja äitini, mutta elämäni on jatkuvaa joustamista, kompromisseja, toisen mielipiteen kuuntelemista, oman mielipiteen tarkistamista jne. jotta suhteet pysyvät hyvinä ja toimivina. Sama työelämässä esimiehenä ja luottamustehtävissä. Ja viimeinen on se oma napa, johon voi tuijottaa, jos haluaa ihmissuhteiden ja asioiden toimivan.
Mukava lukea ketjussa järkeäviäkin kommentteja, kuten nämä kaksi edeltävää,
Ei tarvitse paljon ihmetellä erilaisia kommunikaatio- ja ihmissuhdeongelmia, kun useat eivät kykene edes keskustelemaan aiheesta, kun se oma itsekäs minä on jostain tullut niin loukatuksi , että kaikki äidit tai isät tai anopit on sen jälkeen yhtälailla "läpip*skoja".
Eikä itsessä tietenkään nähdä mitään vikaa vaikka jo pelkkä itsensä ilmaisu tässä ketjussakin osoittaa, että sosiaalisissa taidoissa ja kommunikoinnissa olisi heillä itselläänkin paljon parannettavaa.
Sä oot kirjoittanut monta kommenttia haukkuen ap:n ja muiden ilmaisukykyä ja sosiaalisia taitoja. Yllättäen niiden joiden kanssa olet erimieltä.
Sä oot niin väärässä kun olla ja voi, et voi päätellä apn sosiaalisia taitoja kun on yrittänyt luovia tilanteessa välirikkoa aiheuttamatta. Sinusta apn olisi pitänyt antaa anopin jyrätä ja siten olisi sosiaaliset taidot hallussa.
Mä huomaan että sulla itselläsi ongelmaa juuri sosiaalisissa taidoissa ja ymmärtämisessä, eikä ilmaisukykysikään ole niin hyvä kuin omahyväisyydessäsi kuvittelet.
Olen myös huomannut, että muutkin ovat vastaavaa asiaa kommentoineet.
Kiitos kuitenkin palautteesta, sillä tulit erittäin hyvin nostaneeksi esiin ja esittäneeksi kommunikoinnin vaikeuden tulkitsemalla tekstini aivan toiseksi kuin se oli tarkoitettu.
Sama on hyvin todennäköisesti tapahtunut myös kommunikoinnissa ap:n ja häne miehensä vanhempien välillä.
Ap on omasta mielestään laittanut miehensä vanhemmat ruotuun "nätisti ja aiheesta", mutta ap:n vanhempien mielessä tapa, joka ap:n mielestä on nätti, on hyvin voinut kuulostaa tuomitsevalta, määräävältä ja omahyväiseltä.
Vastaavasti ap on voinut ymmärtää ja tulkita väärin miehensä vanhempien hyvää tarkoittavan käytöksen.
Alue: Aihe vapaa
Mukava lukea ketjussa järkeäviäkin kommentteja, kuten nämä kaksi edeltävää,
Ei tarvitse paljon ihmetellä erilaisia kommunikaatio- ja ihmissuhdeongelmia, kun useat eivät kykene edes keskustelemaan aiheesta, kun se oma itsekäs minä on jostain tullut niin loukatuksi , että kaikki äidit tai isät tai anopit on sen jälkeen yhtälailla "läpip*skoja".
Eikä itsessä tietenkään nähdä mitään vikaa vaikka jo pelkkä itsensä ilmaisu tässä ketjussakin osoittaa, että sosiaalisissa taidoissa ja kommunikoinnissa olisi heillä itselläänkin paljon parannettavaa.