Isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei nuoripari ole mennyt isovanhempien luokse kylään? Onko kyläilyt olleet yksipuolisia? Vain isovanhemmat käyneet heillä. Nyt olisi siis aika kyläilyyn. Samalla voisi kertoa, että on kaivattu teitä käymään. Kysyä suoraan onko jotain mitä pitäisi sopia jos on jotain pahaamieltä puolin jos toisin. Pitäisi myös nuorten ja lastenlastnkin yrittää rakentaa suhdetta. Tutustukaa toisiinne ja luokaa hyvä luottava suhde toisiinne.

Lukutaito? Ap miehineen on käyttäytynyt esimekillisesti, mutta jos vsstassa on vallastaan taisteleva mulkku niin mikäs siinä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Eikös ap. kertonut, kuinka mummi oli aluksi innokas ja halusi olla lapsen elämässä jo heti synnyttyä, osteli kylpyammeen, oli lapsen kanssa, osallistui syntymäpäiville jne. ihan samalla tavalla kuin tyttärensä lapsen kanssa.

Kunnes ap. kertoi laittaneensa anopin ruotuun ja asettaneensa rajat, jonka jälkeen anopin yhteydenotot harvenivat ja myöhemmin loppuivat kokonaan.

Minusta nyt ei ole kysymys, että anoppi haluaisi olla lapsille eriarvoinen, vaan kun anoppi oli niin useasti torjuttu, niin sana meni viimein perille ja anoppi päätti olla häiritsemättä yhteydenotoillaan perhettä ja otti etäisyyttä, jotta perhe voidi elää ilman häiriötekijöitä.

Eikö tuo nyt ole ihan normaali ilmiö, kun puhutaan ihmissuhteista. En ainakaan minä tuputa seuraani, jos en saa sille vastakaikua.

Juuri noin itsekin asian näkisin.

Useat keskustelijat näkevät vastatessaan edessään oman "narsistisen, alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmaisen hirviöanoppinsa".

Ap sen sijaan on kuvaillut anoppiaan seuraavasti:

"Ollaan erilaisia ihmisiä eri elämänarvoilla ja siksi jos ei olisi miestä ja tutustuttaisiin muualla tuskin ystävyttyttäisiin."

Kuvitteleeko ap, etteikö miehen vanhemmilla ole samalla tavoin ollut sopeutumista hänen erilaisuuteensa vai onko hän kaikkien mielestä ainoa oikean tyyppinen ja oikeat elämänarvot omaava ihminen?

Erilaisuudesta huolimatta isovanhemmat ovat halunneet pitää yhteyttä, olleet kiinnostuneita myös ap:n lapsesta, ostaneet lahjoja, tarjonneet apua juhlajärjestelyihin jne.

Sen mitä useat pitäisivät normaalina, ystävällisenä ja kohteliaana sekä täysin asiallisena käytöksensä, on ap halunnut tulkita toisin.

Kaikesta huokuu, ettei ap suuremmin välitä miehensä vanhemmista.

Vaikuttaa siltä, että ap on lapsensa varjolla päässyt sanomaan appivanhemmilleen asioita, joita ei ehkä muutoin olisi tullut sanoneeksi ja kokenut saavansa määräysvallan siitä, millaisia isovanhempia heidän ap:n mielestä pitää olla.

Nyt ap onkin yllättäen herännyt siihen todellisuuteen, ettei hän olekaan saanut kuvittelemaansa valtaa ja muita tanssimaan pillinsä mukaan, vaan tullut jätetyksi porukan ulkopuolelle.

Siinä, missä ap valittaa muista ja muiden käytöksestä näkemättä malkaa omassa silmässään, niin aivan yhtälailla nämä muut voivat kokea ap:n hankalaksi, rasittavaksi ja määräileväksi ja haluavat paitsi suunnitella, myös viettää aikaansa itselleen mieluisassa seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ap. kertonut, kuinka mummi oli aluksi innokas ja halusi olla lapsen elämässä jo heti synnyttyä, osteli kylpyammeen, oli lapsen kanssa, osallistui syntymäpäiville jne. ihan samalla tavalla kuin tyttärensä lapsen kanssa.

Kunnes ap. kertoi laittaneensa anopin ruotuun ja asettaneensa rajat, jonka jälkeen anopin yhteydenotot harvenivat ja myöhemmin loppuivat kokonaan.

Minusta nyt ei ole kysymys, että anoppi haluaisi olla lapsille eriarvoinen, vaan kun anoppi oli niin useasti torjuttu, niin sana meni viimein perille ja anoppi päätti olla häiritsemättä yhteydenotoillaan perhettä ja otti etäisyyttä, jotta perhe voidi elää ilman häiriötekijöitä.

Eikö tuo nyt ole ihan normaali ilmiö, kun puhutaan ihmissuhteista. En ainakaan minä tuputa seuraani, jos en saa sille vastakaikua.

Juuri noin itsekin asian näkisin.

Useat keskustelijat näkevät vastatessaan edessään oman "narsistisen, alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmaisen hirviöanoppinsa".

Ap sen sijaan on kuvaillut anoppiaan seuraavasti:

"Ollaan erilaisia ihmisiä eri elämänarvoilla ja siksi jos ei olisi miestä ja tutustuttaisiin muualla tuskin ystävyttyttäisiin."

Kuvitteleeko ap, etteikö miehen vanhemmilla ole samalla tavoin ollut sopeutumista hänen erilaisuuteensa vai onko hän kaikkien mielestä ainoa oikean tyyppinen ja oikeat elämänarvot omaava ihminen?

Erilaisuudesta huolimatta isovanhemmat ovat halunneet pitää yhteyttä, olleet kiinnostuneita myös ap:n lapsesta, ostaneet lahjoja, tarjonneet apua juhlajärjestelyihin jne.

Sen mitä useat pitäisivät normaalina, ystävällisenä ja kohteliaana sekä täysin asiallisena käytöksensä, on ap halunnut tulkita toisin.

Kaikesta huokuu, ettei ap suuremmin välitä miehensä vanhemmista.

Vaikuttaa siltä, että ap on lapsensa varjolla päässyt sanomaan appivanhemmilleen asioita, joita ei ehkä muutoin olisi tullut sanoneeksi ja kokenut saavansa määräysvallan siitä, millaisia isovanhempia heidän ap:n mielestä pitää olla.

Nyt ap onkin yllättäen herännyt siihen todellisuuteen, ettei hän olekaan saanut kuvittelemaansa valtaa ja muita tanssimaan pillinsä mukaan, vaan tullut jätetyksi porukan ulkopuolelle.

Siinä, missä ap valittaa muista ja muiden käytöksestä näkemättä malkaa omassa silmässään, niin aivan yhtälailla nämä muut voivat kokea ap:n hankalaksi, rasittavaksi ja määräileväksi ja haluavat paitsi suunnitella, myös viettää aikaansa itselleen mieluisassa seurassa.

Ei ap ole tullut jätetyksi ulkopuolelle vaan hehän ovay siellä sisäpuolella. Ko ”mukava mummohan” on menettänyt jopa kaksi lastaan jo lapsina ja katkaissut välit omaan anoppiinsakin.

Jos Ap mies ei edes tiennyt mitä Ap anopin ja hänen anoppinsa välillä on tapahtunut, luuletteko että Ap tietää totuutta? Sitä on ihan turha lähteä käyttämään anoppia vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos Ap mies ei edes tiennyt mitä Ap anopin ja hänen anoppinsa välillä on tapahtunut, luuletteko että Ap tietää totuutta? Sitä on ihan turha lähteä käyttämään anoppia vastaan.

Aijaa? Anoppi hylännyt kaksi lastaan ja nyt vielä kiukuttelee sen anoppinsakin kuoltuakin kun ne hylätyt lapset ei tanssi hänen pillinsä mukaan niin kyllä se kertoo ihan kaiken anopista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ap. kertonut, kuinka mummi oli aluksi innokas ja halusi olla lapsen elämässä jo heti synnyttyä, osteli kylpyammeen, oli lapsen kanssa, osallistui syntymäpäiville jne. ihan samalla tavalla kuin tyttärensä lapsen kanssa.

Kunnes ap. kertoi laittaneensa anopin ruotuun ja asettaneensa rajat, jonka jälkeen anopin yhteydenotot harvenivat ja myöhemmin loppuivat kokonaan.

Minusta nyt ei ole kysymys, että anoppi haluaisi olla lapsille eriarvoinen, vaan kun anoppi oli niin useasti torjuttu, niin sana meni viimein perille ja anoppi päätti olla häiritsemättä yhteydenotoillaan perhettä ja otti etäisyyttä, jotta perhe voidi elää ilman häiriötekijöitä.

Eikö tuo nyt ole ihan normaali ilmiö, kun puhutaan ihmissuhteista. En ainakaan minä tuputa seuraani, jos en saa sille vastakaikua.

Juuri noin itsekin asian näkisin.

Useat keskustelijat näkevät vastatessaan edessään oman "narsistisen, alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmaisen hirviöanoppinsa".

Ap sen sijaan on kuvaillut anoppiaan seuraavasti:

"Ollaan erilaisia ihmisiä eri elämänarvoilla ja siksi jos ei olisi miestä ja tutustuttaisiin muualla tuskin ystävyttyttäisiin."

Kuvitteleeko ap, etteikö miehen vanhemmilla ole samalla tavoin ollut sopeutumista hänen erilaisuuteensa vai onko hän kaikkien mielestä ainoa oikean tyyppinen ja oikeat elämänarvot omaava ihminen?

Erilaisuudesta huolimatta isovanhemmat ovat halunneet pitää yhteyttä, olleet kiinnostuneita myös ap:n lapsesta, ostaneet lahjoja, tarjonneet apua juhlajärjestelyihin jne.

Sen mitä useat pitäisivät normaalina, ystävällisenä ja kohteliaana sekä täysin asiallisena käytöksensä, on ap halunnut tulkita toisin.

Kaikesta huokuu, ettei ap suuremmin välitä miehensä vanhemmista.

Vaikuttaa siltä, että ap on lapsensa varjolla päässyt sanomaan appivanhemmilleen asioita, joita ei ehkä muutoin olisi tullut sanoneeksi ja kokenut saavansa määräysvallan siitä, millaisia isovanhempia heidän ap:n mielestä pitää olla.

Nyt ap onkin yllättäen herännyt siihen todellisuuteen, ettei hän olekaan saanut kuvittelemaansa valtaa ja muita tanssimaan pillinsä mukaan, vaan tullut jätetyksi porukan ulkopuolelle.

Siinä, missä ap valittaa muista ja muiden käytöksestä näkemättä malkaa omassa silmässään, niin aivan yhtälailla nämä muut voivat kokea ap:n hankalaksi, rasittavaksi ja määräileväksi ja haluavat paitsi suunnitella, myös viettää aikaansa itselleen mieluisassa seurassa.

Ei ap ole tullut jätetyksi ulkopuolelle vaan hehän ovay siellä sisäpuolella. Ko ”mukava mummohan” on menettänyt jopa kaksi lastaan jo lapsina ja katkaissut välit omaan anoppiinsakin.

Aloitusviestissä ap ihmettelee, miksi vaikuttaa siltä, ettei heille kerrota todennäköisesti suunnitteilla olevista juhlista vaan päin vastoin tuntuu, että heitä yritetään vältellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kiittää kovasti vastauksista, on tullut paljon ajateltavaa ja vertaistukea.

Olen yrittänyt asettua anopin asemaan, oikeasti, en silti vain ymmärrä. Mutta hänhän poikkaisi välit omaan anoppiinsakin enkä sitäkään voi ymmärtää.

Harmittaa silti miehen puolesta mutta en enempää mieti, on asioita joille ei voi mitään.

Kiitos kaikille ❤️

On ihan ymmärrettävää, ettet pysty menemään anopin asemaan, kun et halua nähdä hänestä mitään positiivista, vaikka ulkopuolisin silmin katsottuna niitä on useita - kiinnostus lapsesta, jo hänen synnytyä, lahjojen antaminen jne. mutta sinä omalla käytöksellä olet torpannut kaikki, eikä ne ole sinulle mieleen. Ja vain sinulle, ei lapsen isälle tai et ainakaan ole siitä kertonut.

Ja ystävyyssuhteet harvoin toimivat, jos toinen osapuoli toistuvasti palaa vanhoihin, jo vuosia vanhoihin asioihin ja piehtaroi ja vatvoo niillä ja palaa niillä lyömäaseena yhä uudelleen ja uudelleen. Luulisi jo sinun antaneen anteeksi anopille synnärillä vierailut, kun sen jälkeenkin on vietetty lapsen useampi syntymäpäivä. Jo vanhakansa tiesi, se joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.

Ja suuresti ihmettelen, jos anoppi on pikku hiljaa lopettanut yhteydenotot ja sitten lopettanut kokonaan, niin miten voit olla noin tietoinen anopin nykyisistä puuhista ja elämäntilanteesta, kun kerrot hänen hoitavan tyttärensä lapsia, ostavan lahjoja jne.

Vai oletko pyytänyt jotakuta kyttämään mummon elämään, joka pitää sinua sitten ajantasalla, mitä anoppilassa tapahtuu.

Anoppisi ikäiselle kun vointi ja terveys voi muuttua nopeasti. Oletko miettinyt, ettei anoppisi vain jaksa pitää yhteyttä tai on jokin sairaus on päällä, eikä sitä teille kerro, kun on tullut aikaisemminkin torjutuksi.

Ja ehkä anoppisi saa apua ja turvaa tyttäreltään ja hänen lapsiltaan ja siksi ovat läheisiä ja paljon tekemisissä.

Näinhän usein tapahtuu, kun vanhemmat ihmiset tarvitsevat apua arkisissa asioissa, kyllä se jää tyttärien harteille ja harvoin siellä pojat ja miniät häärivät, vaan vasta sitten kun on perinkirjoituksen aika.

Älä Ap välitä tästä trollista, tämä sama ihminen on joka anoppiketjissa puolustamassa perseileviä anoppeja. Sun anoppis on kauhea, piste. Tämä trolli on varmaan anoppi itsekin.

Tai joku käly, joka kuvittelee veljensä puolisoineen sortavan äitiänsä ja näkee joka ketjussa "reppanan" äitinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ap. kertonut, kuinka mummi oli aluksi innokas ja halusi olla lapsen elämässä jo heti synnyttyä, osteli kylpyammeen, oli lapsen kanssa, osallistui syntymäpäiville jne. ihan samalla tavalla kuin tyttärensä lapsen kanssa.

Kunnes ap. kertoi laittaneensa anopin ruotuun ja asettaneensa rajat, jonka jälkeen anopin yhteydenotot harvenivat ja myöhemmin loppuivat kokonaan.

Minusta nyt ei ole kysymys, että anoppi haluaisi olla lapsille eriarvoinen, vaan kun anoppi oli niin useasti torjuttu, niin sana meni viimein perille ja anoppi päätti olla häiritsemättä yhteydenotoillaan perhettä ja otti etäisyyttä, jotta perhe voidi elää ilman häiriötekijöitä.

Eikö tuo nyt ole ihan normaali ilmiö, kun puhutaan ihmissuhteista. En ainakaan minä tuputa seuraani, jos en saa sille vastakaikua.

Juuri noin itsekin asian näkisin.

Useat keskustelijat näkevät vastatessaan edessään oman "narsistisen, alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmaisen hirviöanoppinsa".

Ap sen sijaan on kuvaillut anoppiaan seuraavasti:

"Ollaan erilaisia ihmisiä eri elämänarvoilla ja siksi jos ei olisi miestä ja tutustuttaisiin muualla tuskin ystävyttyttäisiin."

Kuvitteleeko ap, etteikö miehen vanhemmilla ole samalla tavoin ollut sopeutumista hänen erilaisuuteensa vai onko hän kaikkien mielestä ainoa oikean tyyppinen ja oikeat elämänarvot omaava ihminen?

Erilaisuudesta huolimatta isovanhemmat ovat halunneet pitää yhteyttä, olleet kiinnostuneita myös ap:n lapsesta, ostaneet lahjoja, tarjonneet apua juhlajärjestelyihin jne.

Sen mitä useat pitäisivät normaalina, ystävällisenä ja kohteliaana sekä täysin asiallisena käytöksensä, on ap halunnut tulkita toisin.

Kaikesta huokuu, ettei ap suuremmin välitä miehensä vanhemmista.

Vaikuttaa siltä, että ap on lapsensa varjolla päässyt sanomaan appivanhemmilleen asioita, joita ei ehkä muutoin olisi tullut sanoneeksi ja kokenut saavansa määräysvallan siitä, millaisia isovanhempia heidän ap:n mielestä pitää olla.

Nyt ap onkin yllättäen herännyt siihen todellisuuteen, ettei hän olekaan saanut kuvittelemaansa valtaa ja muita tanssimaan pillinsä mukaan, vaan tullut jätetyksi porukan ulkopuolelle.

Siinä, missä ap valittaa muista ja muiden käytöksestä näkemättä malkaa omassa silmässään, niin aivan yhtälailla nämä muut voivat kokea ap:n hankalaksi, rasittavaksi ja määräileväksi ja haluavat paitsi suunnitella, myös viettää aikaansa itselleen mieluisassa seurassa.

Ei ap ole tullut jätetyksi ulkopuolelle vaan hehän ovay siellä sisäpuolella. Ko ”mukava mummohan” on menettänyt jopa kaksi lastaan jo lapsina ja katkaissut välit omaan anoppiinsakin.

Aloitusviestissä ap ihmettelee, miksi vaikuttaa siltä, ettei heille kerrota todennäköisesti suunnitteilla olevista juhlista vaan päin vastoin tuntuu, että heitä yritetään vältellä.

Niin. Kälyn ja mummon juhlat.

Ja narsistille tyypillistä on yrittää eristää se uhrinsa eli varmasti puhuu pahaa selän takana niin paljon kuin voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ap. kertonut, kuinka mummi oli aluksi innokas ja halusi olla lapsen elämässä jo heti synnyttyä, osteli kylpyammeen, oli lapsen kanssa, osallistui syntymäpäiville jne. ihan samalla tavalla kuin tyttärensä lapsen kanssa.

Kunnes ap. kertoi laittaneensa anopin ruotuun ja asettaneensa rajat, jonka jälkeen anopin yhteydenotot harvenivat ja myöhemmin loppuivat kokonaan.

Minusta nyt ei ole kysymys, että anoppi haluaisi olla lapsille eriarvoinen, vaan kun anoppi oli niin useasti torjuttu, niin sana meni viimein perille ja anoppi päätti olla häiritsemättä yhteydenotoillaan perhettä ja otti etäisyyttä, jotta perhe voidi elää ilman häiriötekijöitä.

Eikö tuo nyt ole ihan normaali ilmiö, kun puhutaan ihmissuhteista. En ainakaan minä tuputa seuraani, jos en saa sille vastakaikua.

Juuri noin itsekin asian näkisin.

Useat keskustelijat näkevät vastatessaan edessään oman "narsistisen, alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmaisen hirviöanoppinsa".

Ap sen sijaan on kuvaillut anoppiaan seuraavasti:

"Ollaan erilaisia ihmisiä eri elämänarvoilla ja siksi jos ei olisi miestä ja tutustuttaisiin muualla tuskin ystävyttyttäisiin."

Kuvitteleeko ap, etteikö miehen vanhemmilla ole samalla tavoin ollut sopeutumista hänen erilaisuuteensa vai onko hän kaikkien mielestä ainoa oikean tyyppinen ja oikeat elämänarvot omaava ihminen?

Erilaisuudesta huolimatta isovanhemmat ovat halunneet pitää yhteyttä, olleet kiinnostuneita myös ap:n lapsesta, ostaneet lahjoja, tarjonneet apua juhlajärjestelyihin jne.

Sen mitä useat pitäisivät normaalina, ystävällisenä ja kohteliaana sekä täysin asiallisena käytöksensä, on ap halunnut tulkita toisin.

Kaikesta huokuu, ettei ap suuremmin välitä miehensä vanhemmista.

Vaikuttaa siltä, että ap on lapsensa varjolla päässyt sanomaan appivanhemmilleen asioita, joita ei ehkä muutoin olisi tullut sanoneeksi ja kokenut saavansa määräysvallan siitä, millaisia isovanhempia heidän ap:n mielestä pitää olla.

Nyt ap onkin yllättäen herännyt siihen todellisuuteen, ettei hän olekaan saanut kuvittelemaansa valtaa ja muita tanssimaan pillinsä mukaan, vaan tullut jätetyksi porukan ulkopuolelle.

Siinä, missä ap valittaa muista ja muiden käytöksestä näkemättä malkaa omassa silmässään, niin aivan yhtälailla nämä muut voivat kokea ap:n hankalaksi, rasittavaksi ja määräileväksi ja haluavat paitsi suunnitella, myös viettää aikaansa itselleen mieluisassa seurassa.

Ei ap ole tullut jätetyksi ulkopuolelle vaan hehän ovay siellä sisäpuolella. Ko ”mukava mummohan” on menettänyt jopa kaksi lastaan jo lapsina ja katkaissut välit omaan anoppiinsakin.

Aloitusviestissä ap ihmettelee, miksi vaikuttaa siltä, ettei heille kerrota todennäköisesti suunnitteilla olevista juhlista vaan päin vastoin tuntuu, että heitä yritetään vältellä.

Eikö ne kuitenkin olleet lapsen synttärit?

Monessa perheessä lapsi itse saa päättää vietetäänkö synttäreitä vai ei, mitä tarjoillaan ja ketä kutsuttaan.

Ainakin meillä oli jossakin vaiheessa, lapset eivät halunneet viettää lainkaan synttäreitä, joskus niitä vietettiin vain lasten kavereiden ja isovanhempien kesken.

Meillä on kolme lasta ja koskaan ei lapsille ole pidetty niin suuria syntymäpäiviä, että molempien vanhempien koko suku olisi kutsuttu koolle eli isovanhemmat, tädit, enot, sedät puolisoineen ja lapsineen jne. niin kuin ap. olettaa, kun ap. mies on synttärisankarin eno ja kommenteista päätellen ap. mies ja sisko eivät ole edes läheisiä.

Meillä on suuri suku, jos kaikki enot, tädit ja sedät kutsuttaisiin puolisoineen ja lapsineen, saataisiin varata juhlapaikka ja pitopalvelu.

Yleensä omassa tuttava ja ystäpiiriissä kutsutaan lasten synttäreille vain kaverit, kummit ja isovanhemmat ja läheiset ihmiset, joiden kanssa ollaan tekemisissä ja näin ei ole ap. tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Ap mies ei edes tiennyt mitä Ap anopin ja hänen anoppinsa välillä on tapahtunut, luuletteko että Ap tietää totuutta? Sitä on ihan turha lähteä käyttämään anoppia vastaan.

Aijaa? Anoppi hylännyt kaksi lastaan ja nyt vielä kiukuttelee sen anoppinsakin kuoltuakin kun ne hylätyt lapset ei tanssi hänen pillinsä mukaan niin kyllä se kertoo ihan kaiken anopista.

Puratko nyt omia traumoja? Vai mistä on kysymys?

Jos anoppi on noin paha, mitä annat ymmärtää, miksi ihmeessä hänen pitäisi olla missään tekemisissä ap. ja perheensä kanssa.

Ainoa mikä tulee mieleen, niin ap. tarvitsee ilmaista lastenhoitoapua tai taloudellista tukea.

Muuten ei voi asiaa selittää.

Vai tarkoitatko, että ap. olisi kova halu edelleen tanssia anopin pillin mukaan ja siksi haluaa anopin takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kurja olo kun haluaisin että olisi normaalit välit ja lapsi tapaisi myös serkkujaan. Ja tuntuu että tää johtuu siitä etteivät he pidä minusta. Välit ennen lasta olivat ihan hyvät, ei kovin läheiset mutta ihan ok.

Taida ollakin tosi nipottaja, mitäs menit rajoittamaan heitä lahjojen annosta ym - en ihmettele etteivät isovanhemmat halua enää noin töykeän ihmisen kanssa olla yhteydessä.

Ihoan tyhmiä ja epäkohteliaita ihmisiä -  jos toinen tarkoittaa vaan hyvää, niin se hyvänteko kielletään. Kärsi sitten seuraukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ap. kertonut, kuinka mummi oli aluksi innokas ja halusi olla lapsen elämässä jo heti synnyttyä, osteli kylpyammeen, oli lapsen kanssa, osallistui syntymäpäiville jne. ihan samalla tavalla kuin tyttärensä lapsen kanssa.

Kunnes ap. kertoi laittaneensa anopin ruotuun ja asettaneensa rajat, jonka jälkeen anopin yhteydenotot harvenivat ja myöhemmin loppuivat kokonaan.

Minusta nyt ei ole kysymys, että anoppi haluaisi olla lapsille eriarvoinen, vaan kun anoppi oli niin useasti torjuttu, niin sana meni viimein perille ja anoppi päätti olla häiritsemättä yhteydenotoillaan perhettä ja otti etäisyyttä, jotta perhe voidi elää ilman häiriötekijöitä.

Eikö tuo nyt ole ihan normaali ilmiö, kun puhutaan ihmissuhteista. En ainakaan minä tuputa seuraani, jos en saa sille vastakaikua.

Juuri noin itsekin asian näkisin.

Useat keskustelijat näkevät vastatessaan edessään oman "narsistisen, alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmaisen hirviöanoppinsa".

Ap sen sijaan on kuvaillut anoppiaan seuraavasti:

"Ollaan erilaisia ihmisiä eri elämänarvoilla ja siksi jos ei olisi miestä ja tutustuttaisiin muualla tuskin ystävyttyttäisiin."

Kuvitteleeko ap, etteikö miehen vanhemmilla ole samalla tavoin ollut sopeutumista hänen erilaisuuteensa vai onko hän kaikkien mielestä ainoa oikean tyyppinen ja oikeat elämänarvot omaava ihminen?

Erilaisuudesta huolimatta isovanhemmat ovat halunneet pitää yhteyttä, olleet kiinnostuneita myös ap:n lapsesta, ostaneet lahjoja, tarjonneet apua juhlajärjestelyihin jne.

Sen mitä useat pitäisivät normaalina, ystävällisenä ja kohteliaana sekä täysin asiallisena käytöksensä, on ap halunnut tulkita toisin.

Kaikesta huokuu, ettei ap suuremmin välitä miehensä vanhemmista.

Vaikuttaa siltä, että ap on lapsensa varjolla päässyt sanomaan appivanhemmilleen asioita, joita ei ehkä muutoin olisi tullut sanoneeksi ja kokenut saavansa määräysvallan siitä, millaisia isovanhempia heidän ap:n mielestä pitää olla.

Nyt ap onkin yllättäen herännyt siihen todellisuuteen, ettei hän olekaan saanut kuvittelemaansa valtaa ja muita tanssimaan pillinsä mukaan, vaan tullut jätetyksi porukan ulkopuolelle.

Siinä, missä ap valittaa muista ja muiden käytöksestä näkemättä malkaa omassa silmässään, niin aivan yhtälailla nämä muut voivat kokea ap:n hankalaksi, rasittavaksi ja määräileväksi ja haluavat paitsi suunnitella, myös viettää aikaansa itselleen mieluisassa seurassa.

Ei ap ole tullut jätetyksi ulkopuolelle vaan hehän ovay siellä sisäpuolella. Ko ”mukava mummohan” on menettänyt jopa kaksi lastaan jo lapsina ja katkaissut välit omaan anoppiinsakin.

Mistä ihmeen lasten menetyksistä oikein puhut?

Taidat sotkea jonkun muun kertomukseen, joita on jo ketju täynnä ja joita muutkin ap:n tapaukseen sotkevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ap. kertonut, kuinka mummi oli aluksi innokas ja halusi olla lapsen elämässä jo heti synnyttyä, osteli kylpyammeen, oli lapsen kanssa, osallistui syntymäpäiville jne. ihan samalla tavalla kuin tyttärensä lapsen kanssa.

Kunnes ap. kertoi laittaneensa anopin ruotuun ja asettaneensa rajat, jonka jälkeen anopin yhteydenotot harvenivat ja myöhemmin loppuivat kokonaan.

Minusta nyt ei ole kysymys, että anoppi haluaisi olla lapsille eriarvoinen, vaan kun anoppi oli niin useasti torjuttu, niin sana meni viimein perille ja anoppi päätti olla häiritsemättä yhteydenotoillaan perhettä ja otti etäisyyttä, jotta perhe voidi elää ilman häiriötekijöitä.

Eikö tuo nyt ole ihan normaali ilmiö, kun puhutaan ihmissuhteista. En ainakaan minä tuputa seuraani, jos en saa sille vastakaikua.

Juuri noin itsekin asian näkisin.

Useat keskustelijat näkevät vastatessaan edessään oman "narsistisen, alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmaisen hirviöanoppinsa".

Ap sen sijaan on kuvaillut anoppiaan seuraavasti:

"Ollaan erilaisia ihmisiä eri elämänarvoilla ja siksi jos ei olisi miestä ja tutustuttaisiin muualla tuskin ystävyttyttäisiin."

Kuvitteleeko ap, etteikö miehen vanhemmilla ole samalla tavoin ollut sopeutumista hänen erilaisuuteensa vai onko hän kaikkien mielestä ainoa oikean tyyppinen ja oikeat elämänarvot omaava ihminen?

Erilaisuudesta huolimatta isovanhemmat ovat halunneet pitää yhteyttä, olleet kiinnostuneita myös ap:n lapsesta, ostaneet lahjoja, tarjonneet apua juhlajärjestelyihin jne.

Sen mitä useat pitäisivät normaalina, ystävällisenä ja kohteliaana sekä täysin asiallisena käytöksensä, on ap halunnut tulkita toisin.

Kaikesta huokuu, ettei ap suuremmin välitä miehensä vanhemmista.

Vaikuttaa siltä, että ap on lapsensa varjolla päässyt sanomaan appivanhemmilleen asioita, joita ei ehkä muutoin olisi tullut sanoneeksi ja kokenut saavansa määräysvallan siitä, millaisia isovanhempia heidän ap:n mielestä pitää olla.

Nyt ap onkin yllättäen herännyt siihen todellisuuteen, ettei hän olekaan saanut kuvittelemaansa valtaa ja muita tanssimaan pillinsä mukaan, vaan tullut jätetyksi porukan ulkopuolelle.

Siinä, missä ap valittaa muista ja muiden käytöksestä näkemättä malkaa omassa silmässään, niin aivan yhtälailla nämä muut voivat kokea ap:n hankalaksi, rasittavaksi ja määräileväksi ja haluavat paitsi suunnitella, myös viettää aikaansa itselleen mieluisassa seurassa.

Ei ap ole tullut jätetyksi ulkopuolelle vaan hehän ovay siellä sisäpuolella. Ko ”mukava mummohan” on menettänyt jopa kaksi lastaan jo lapsina ja katkaissut välit omaan anoppiinsakin.

Mistä ihmeen lasten menetyksistä oikein puhut?

Taidat sotkea jonkun muun kertomukseen, joita on jo ketju täynnä ja joita muutkin ap:n tapaukseen sotkevat.

En sotke. Anoppi dumpannut elämäsyään kaksi lapsistaan jo lapsina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Ap mies ei edes tiennyt mitä Ap anopin ja hänen anoppinsa välillä on tapahtunut, luuletteko että Ap tietää totuutta? Sitä on ihan turha lähteä käyttämään anoppia vastaan.

Aijaa? Anoppi hylännyt kaksi lastaan ja nyt vielä kiukuttelee sen anoppinsakin kuoltuakin kun ne hylätyt lapset ei tanssi hänen pillinsä mukaan niin kyllä se kertoo ihan kaiken anopista.

Puratko nyt omia traumoja? Vai mistä on kysymys?

Jos anoppi on noin paha, mitä annat ymmärtää, miksi ihmeessä hänen pitäisi olla missään tekemisissä ap. ja perheensä kanssa.

Ainoa mikä tulee mieleen, niin ap. tarvitsee ilmaista lastenhoitoapua tai taloudellista tukea.

Muuten ei voi asiaa selittää.

Vai tarkoitatko, että ap. olisi kova halu edelleen tanssia anopin pillin mukaan ja siksi haluaa anopin takaisin.

En.

Ap haluaa normaalia asiallista kanssakäymistä sukulaisten kanssa.

Täällä on tosiaan aika monen muunkin kirjoittamia viestejä siitä, millaisia ongelmia rajattomien tai muuten omituisten isovanhempien, anoppien tai jopa omien vanhempien kanssa on ilmennyt.

Mä olen sitä mieltä, että joissain tilanteissa on mahdollista vetää tarvittavat rajat ja silti säilyttää hyvät välit.

Joissain tilanteissa se taas ei ole mahdollista.

Meillä esimerkiksi mies kutsutaan lapsuuden perheensä juhliin, minua - kamalaa miniää - ei. Odotetaan, että mies osallistuu tuonne kuuden pienen lapsemme kanssa. No ei osallistu. Yksi lapsi on jo niin iso, että miettii ihan ääneen, että ei halua mennä, koska äitiä tuolla tavalla syrjitään.

Miksi sitten näin? No kun ne rajat oli pakko vetää. Puututtiin kodinhoitoon, pamahdettiin kylään tuon tuostakin ilman minkäänlaista ennakkoilmoitusta ja sitten tietenkin arvosteltiin, jos 5min sitten pienet oli ruokailleet pöydässä, itse ladoin tiskejä koneeseen en ollut vielä ehtinyt siivoamaan jälkiä pöydän ympäriltä tai alta. On raivottu, kun ollaan tehty asioita omalla tavallamme - siis asioita, jotka koskevat omaa perhettämme. On vittuiltu ja pidetty mykkäkoulua, jos ollaan oltu poissa kotoa kun appivanhemmat ovat yrittäneet tulla kylään. Samaa käytöstä myös, jos joku anopin sinne haluama lapsi ei ole voinut meidän omien suunnitelmien (harrastus, meno, kaikkien toive viettää vapaata lunkisti) vuoksi ole voinut mennä - olkoonkin, että samaa lasta anoppi piti luonsan koko edellisen viikonlopun.

On raivottu ympäri sukua ja haukuttu paska miniä, joka on vielä saanut pojankin pään pyörälle, kun meille ei ole ollut ok että yksi kuudesta lapsesta on se lemmikki, neljää kohdellaan normaalisti ja yksi jää alituiseen syrjityksi eikä esim. pääse mummolle kuin kerran vuodessa. Me emme kuulemma voi tästä päättää. Emme toki voikaan, mutta eiirä voimme, meneekö sitten yksikään katraasta sinne mummolaan, jos yhden syrjiminen aiheuttaa toistuvia ristiriitoja esim. sisarusten väleihin. Sitten onkin ollut hyvä ihmetellä, miten se narsistiminiä ei päästä niitä lapsia mummolaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normisettiä. Täällä sama paitsi mitään rajoja ei koslaan laitettu. Ei heillä mitään kiinnostusta ole pojan lapsiin.

Ap, tuo johtuu siitä että miille tyttären lapsi on palkon rakkampi kuin pojan. Meille anoppi sanonut päin naamaa mm:

- tyttären lapsi on vaan se oikea lapsenlpsi ja ihan eri asia kuin miniän lapset! (Huom poika on isä, ei ole siis uusperhe meillä)

- autan vain tyttären perhettä koska se on tärkein

- haluan olla mummo ensisijaisesti vain tyttären lapsille

- tytör ja tyttären perhe on elämäni tärkein asia

Lisäksi ostaa synttäri ja jouluöahkat vain tyttärelle ja sen lapsille. Poikansa ei saa edes korttia.

Joissain suvuissa om tällainen suosiminen ihan normaalia. En jaksa stressata, ilman isovanhempia mennään (mun vanhemmat on taas alkkiksia joten nekin poissa pelistä)

Tsiisus, onneksi minulla on vain kaksi poikaa, ei voi tulla tuollaista asetelmaa edes väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kurja olo kun haluaisin että olisi normaalit välit ja lapsi tapaisi myös serkkujaan. Ja tuntuu että tää johtuu siitä etteivät he pidä minusta. Välit ennen lasta olivat ihan hyvät, ei kovin läheiset mutta ihan ok.

Taida ollakin tosi nipottaja, mitäs menit rajoittamaan heitä lahjojen annosta ym - en ihmettele etteivät isovanhemmat halua enää noin töykeän ihmisen kanssa olla yhteydessä.

Ihoan tyhmiä ja epäkohteliaita ihmisiä -  jos toinen tarkoittaa vaan hyvää, niin se hyvänteko kielletään. Kärsi sitten seuraukset.

Hmmm kyllä se anoppi vaatimuksineen vaikuttaa epäkohteliaalta ennemmin kuin ap.

Ja fiksut ihmiset kunnioittaa toisten rajoja muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ap. kertonut, kuinka mummi oli aluksi innokas ja halusi olla lapsen elämässä jo heti synnyttyä, osteli kylpyammeen, oli lapsen kanssa, osallistui syntymäpäiville jne. ihan samalla tavalla kuin tyttärensä lapsen kanssa.

Kunnes ap. kertoi laittaneensa anopin ruotuun ja asettaneensa rajat, jonka jälkeen anopin yhteydenotot harvenivat ja myöhemmin loppuivat kokonaan.

Minusta nyt ei ole kysymys, että anoppi haluaisi olla lapsille eriarvoinen, vaan kun anoppi oli niin useasti torjuttu, niin sana meni viimein perille ja anoppi päätti olla häiritsemättä yhteydenotoillaan perhettä ja otti etäisyyttä, jotta perhe voidi elää ilman häiriötekijöitä.

Eikö tuo nyt ole ihan normaali ilmiö, kun puhutaan ihmissuhteista. En ainakaan minä tuputa seuraani, jos en saa sille vastakaikua.

Juuri noin itsekin asian näkisin.

Useat keskustelijat näkevät vastatessaan edessään oman "narsistisen, alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmaisen hirviöanoppinsa".

Ap sen sijaan on kuvaillut anoppiaan seuraavasti:

"Ollaan erilaisia ihmisiä eri elämänarvoilla ja siksi jos ei olisi miestä ja tutustuttaisiin muualla tuskin ystävyttyttäisiin."

Kuvitteleeko ap, etteikö miehen vanhemmilla ole samalla tavoin ollut sopeutumista hänen erilaisuuteensa vai onko hän kaikkien mielestä ainoa oikean tyyppinen ja oikeat elämänarvot omaava ihminen?

Erilaisuudesta huolimatta isovanhemmat ovat halunneet pitää yhteyttä, olleet kiinnostuneita myös ap:n lapsesta, ostaneet lahjoja, tarjonneet apua juhlajärjestelyihin jne.

Sen mitä useat pitäisivät normaalina, ystävällisenä ja kohteliaana sekä täysin asiallisena käytöksensä, on ap halunnut tulkita toisin.

Kaikesta huokuu, ettei ap suuremmin välitä miehensä vanhemmista.

Vaikuttaa siltä, että ap on lapsensa varjolla päässyt sanomaan appivanhemmilleen asioita, joita ei ehkä muutoin olisi tullut sanoneeksi ja kokenut saavansa määräysvallan siitä, millaisia isovanhempia heidän ap:n mielestä pitää olla.

Nyt ap onkin yllättäen herännyt siihen todellisuuteen, ettei hän olekaan saanut kuvittelemaansa valtaa ja muita tanssimaan pillinsä mukaan, vaan tullut jätetyksi porukan ulkopuolelle.

Siinä, missä ap valittaa muista ja muiden käytöksestä näkemättä malkaa omassa silmässään, niin aivan yhtälailla nämä muut voivat kokea ap:n hankalaksi, rasittavaksi ja määräileväksi ja haluavat paitsi suunnitella, myös viettää aikaansa itselleen mieluisassa seurassa.

Ei ap ole tullut jätetyksi ulkopuolelle vaan hehän ovay siellä sisäpuolella. Ko ”mukava mummohan” on menettänyt jopa kaksi lastaan jo lapsina ja katkaissut välit omaan anoppiinsakin.

Mistä ihmeen lasten menetyksistä oikein puhut?

Taidat sotkea jonkun muun kertomukseen, joita on jo ketju täynnä ja joita muutkin ap:n tapaukseen sotkevat.

Ap korjaa/kertoo

Anoppi siis laittoi pojat hoitoon omalle anopille kun sai tytön. Käytännössä isoäiti kasvatti pojat. Niin ehkä jollain henkisellä tasolla menetti paljonkin. Ja myöhemmin (veljesten mukaan) oli kateellinen poikien ja isoäidin läheisistä väleistä.

Meillä tuota rajattomuutta on molemmilla puolilla.

Appivanhemmat esim olettavat että he voi vaan lähettää kälyjä meille majailemaan edes kysymättä minulta. Teen kotona töitä ja se vierashuone on työhuoneeni. Sitten ollaan naama norsun vituilla kun en suostu toimimaan Helsingin hotellina. Aina hervoton temppuilu ja kiukuttelu jos ei saa tahtoaan läpi.

Oma äitini taas sekaantuu lasten ja kodin asioihin. Päättää taas yli minun että hänpä jää töistä vuorotteluvapaalle hoitamaan lapsiani. Ei edes kysy minulta ja raivostuu silmittömästi kun lapsille onkin muut suunnitelmat. Ja sitten kiristetään juurikin tuollaisell eristämisellä ja sukulaisille mollaamalla kun ”pidän typerästi pääni”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kurja olo kun haluaisin että olisi normaalit välit ja lapsi tapaisi myös serkkujaan. Ja tuntuu että tää johtuu siitä etteivät he pidä minusta. Välit ennen lasta olivat ihan hyvät, ei kovin läheiset mutta ihan ok.

Taida ollakin tosi nipottaja, mitäs menit rajoittamaan heitä lahjojen annosta ym - en ihmettele etteivät isovanhemmat halua enää noin töykeän ihmisen kanssa olla yhteydessä.

Ihoan tyhmiä ja epäkohteliaita ihmisiä -  jos toinen tarkoittaa vaan hyvää, niin se hyvänteko kielletään. Kärsi sitten seuraukset.

Meillä on kolme lasta ja ainakin kymmenelle (minun ja mieheni) sukulaiselle olemme sanoneet jossain vaiheessa, että riittää kun ostaa (yhden) paketin jouluna ja syntymäpäivillä tästä edes, että sukulaisen seura on se juttu mitä lapset odottavat. Yhdenkään kanssa ei ole välit menneet ja täytyy olla mielestäni suorastaan jälkeenjäänyt jos tuollaisesta loukkaantuu pahasti. Siis siitä että tapaamisen pointti on ihmissuhteissa eikä tuliaisissa!

Kaikilla kun ei ole isoja asuntoja ja runsaasti säilytystilaa. Joissain suvuissa on runsaasti tapaamisia ja läheisiä ihmisiä. Miettikäähän miten käy vaikka kolmiossa asuvan lapsiperheen, jos viikottain/joka toinen viikko käy joku sukulainen kylässä ja tuo vaikkapa kahdelle lapselle lelut samalla. Tai jos isossa suvussa jossa ostellaan lahjoja, jokainen sukulainen antaa useamman paketin kaikille lapsille. Tätä eivät ehkä pienessä suvusta tulevat ymmärrä, mutta meillä on isot suvut ja hyvät välit kaikkiin. Hukkuisimme tavaraan, jos emme rajoittaisi lahjojen määrää. Ja kyllä sitäkin voidaan hyvällä syyllä pohtia, että eikö se ole jo vähän huonotapaista tuoda joka ikiselle tapaamiselle jotain tavaraa, jos tavataan suhteellisen usein. Tai eikö ole sanomattakin selvää, että sukulaisille annetaan lahjoja yksi/hlö, eikä niin että täti tai mummo antaa kaikille lapsille viisi pakettia/lapsi, ikään kuin eivät muualta lahjoja saisikaan. Tällaisiakin ihmisiä nimittäin on, jotka eivät hahmota milloin oma lahjonta menee jo huonon tavan puolelle! Tai vieläpä esimerkkinä sellainen, että viedään lapsen synttäreille hänelle monta pakettia eikä sitä perinteistä yhtä, tämähän on moukkamaista myös muita lahjan tuovia kohtaan, vaikka se ei varmasti ole tarkoitus.

Joku kirjoitti että tuosta vaan hän ne vie kirpputorille myyntiin, ei mitään vaivaa. Tällainen ihminen ei todellakaan elä pikkulapsiarkea, sillä pienten lasten kanssa kotona ollessa mikään ei ole tuosta vaan. Ja jos sitä tavaraa tulee esim. joka toinen viikko, niin sehän tarkoittaa jatkuvan kirppispöydän pitoa ja siellä lähes päivittäistä käyntiä tavaroita asettelemassa ja vaatteita viikkaamassa. Ne, jotka ovat joskus vaikka 1- ja 3-vuotiaiden kanssa käyneet kirpparilla muuten vain, tietävät todellakin mikä on ongelma. Tai vaihtoehtoisesti myynti voi olla jatkuvaa tori.fi kyttäystä, kuvausta ja viestinvaihtoa mahdollisten ostajien kanssa. Todellako niin paljon työtä vain koska joku jossain ei ymmärrä että sanaparsi "ei kiitos" ei ole mikään loukkaus vaan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä?

Muuten ei ole paljon sanottavaa ketjuun, meillä on hyvät välit sukulaisiin, halusin vain tähän naurettavuuteen puuttua. Normaalien ihmisten kanssa ei mene välit sen vuoksi että kieltäytyy lahjoista. Jotkut aikuisethan jopa kieltävät omiin juhliin lahjojen tuonnin, eikö kukaan heidänkään kanssa katko välejä.