Isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitköhän nyt ap kärpäsestä härkäsen? Itse olisin vain iloinen, että olisi sellaiset isovanhemmat jotka haluaisivat ostaa lapselle tavaroita/asioita/vaatteita. Ehkä tämä on heidän tapansa osoittaa välittämistä?

Ette te nyt muutenkaan kuulosta kovin läheisiltä: olette nähneet tähänkin asti kerran tai kaksi kuukaudessa?

Olisiko siis ”liikaa” että olisit sietänyt isovanhempien käytöstä sen kerran tai kaksi kuukaudessa? Ei se lapsi rikki mene jos isovanhempi pitää sylissä tai käy kylässä, jos kertoja on noin äärettömän harvoin.

Niin että olisi pitänyt antaa tulla odottamaan kun synnytän lasta jotta näkee heti? Siis ihan heti koska niin teki miehen siskon lasten kanssa? Ja antaa pitää vauvaa vaikka itkee ja sitten vie lapsen toiseen huoneeseen, itse sanoi että itkee kun näkee äidin.

Valita ristiäisiin ruuat ja valmistaa ne, ihan kuin itse haluaa, ja koristelut, samoin 1v juhliin. Ja vaikka mitä koska hän vaan teki oman tyttönsä kanssa niin?

Näin ap, paljastit katkeran luontosi tässä kirjoituksessa. Yritä pärjätä.

Eli sinusta anopin olisi pitänyt saada tehdä noin?

Ei vaan, tuossa ap paljastaa miten liioitellun negatiivisesti hän anoppiinsa suhtautuu.

Anopin näkemys samoista asioista voisi olla:

"Aioimme tehdä onnittelukäynnin synnytyslaitokselle samana päivänä kun lapsi syntyi, mutta miniä reagoi asiaan, kuin olisimme olleet tunkemassa mukaan synnytykseen."

"Vauvaa pidellessä miniä oli koko ajan ottamassa lasta pois sylistäni aivan kuin peläten, etten osaa häntä oikealla tavalla pidellä, mikä tuntui tekevän lapsenkin levottomaksi."

"Tarjosin monipuolisesti apuani ristiäisten valmisteluihin, mutta apuni ei kelvannut."

"Tuntuu, ettemme isovanhempia ole haluttua seuraa eikä mikään, mitä teen tai sanon ole miniäni mieleen."

-eri

Suomeksi ”tungin liikaa, käsittelin lasta väärin, mikä ahdisti äitiä ja sitten vedin uhrimielellä herneen nenään”.

Eli tämä on siis palstan perinteinen anoppien haukkumisketju, jossa ei yritetäkään ymmärtää muuta kuin miniän näkökulmaa.

Onhan täällä tullut moneen kertaan esille myös se, että ei niiltä anopeilta odoteta kuin normaaleja käytöstapoja. Tai isovanhemmilta. Huonoa käytöstä taas ei tarvitsekaan loputtomasti ymmärtää, eli hieman omituinen näkökulma sulla kyllä asiaan on.

Samaa ne anopit odottaa miniältään tai lapsenlapsensa vanhemmilta.

Miksi anopin tai isovanhempien pitäisi loputtomasti ymmärtää omasta mielestään huonoa käytöstä, eli hieman yksipuolinen näkökulma useimmilla keskustelijoilla asiaan on.

Ei ap tai kukaan muukaan miniä tai lapsenlapsen vanhempi ole kertonut menneensä huseeraamaan suuna päänä anopin asioihin.

Eikä kukaan anoppikaan ole sellaista väittänyt.

Mitä muuta ap on tehnyt, kuin puuttunut miehensä vanhempien taitoihin toimia isovanhempina?

Siinä, missä he ovat toisten lastenlastensa kanssa onnistuneet he ovatkin nyt ap:n lapsen kanssa pelkästään epäonnistuneet ja kaikesta heidän toiminnastaan tulee ap:lta sanomista.

Tietenkin ap määrää lapsestaan. Jeesus! Se on hänen lapsensa!

Ja mitä tulee siihen kälyn touhuun, tod näk siellä on kasvanut nyt uusi tunnevammainen sukupolvi

Eipä näitä kommentteja lukiessa enää ihmetytä, miksi isät pakenevat lapsiperhearkea ja liitot niin usein hajoavat lasten synnyttyä ja ollessa pieniä.

Tilanteessa (jota tässä kösitellään) jossa on kyse siitä määrääkö lapsesta äiti vai isoäiti, vastaus on että äiti määrää.

Äiti määrää. Isä määrää. Isoäiti ei määrää. Isoisä ei määrää. Ei käly. Ei lanko.

Ym-mär-rät-kö? Lapsen vanhemmat määräävät lapsen asioista.

Ap:n tapauksessa lapsen äiti määrää, miten isovanhempien tulee olla isovanhempia ja ainakin yli vuoden määräilyn jälkeen ihmettelee, miksei näitä isovanhempia hänen määräämänsä isovanhemmuus enää tunnu kiinnostavan.

Millä tavalla ap on määräillyt isovanhempien tapaa olla isovanhempia?[/quote

Ei halunnut anoppia synnytykseen eikä antaa päättää anopin ristiäisistä ja joulun vietosta. Otti vauvan anopin sylistä kun itki äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitköhän nyt ap kärpäsestä härkäsen? Itse olisin vain iloinen, että olisi sellaiset isovanhemmat jotka haluaisivat ostaa lapselle tavaroita/asioita/vaatteita. Ehkä tämä on heidän tapansa osoittaa välittämistä?

Ette te nyt muutenkaan kuulosta kovin läheisiltä: olette nähneet tähänkin asti kerran tai kaksi kuukaudessa?

Olisiko siis ”liikaa” että olisit sietänyt isovanhempien käytöstä sen kerran tai kaksi kuukaudessa? Ei se lapsi rikki mene jos isovanhempi pitää sylissä tai käy kylässä, jos kertoja on noin äärettömän harvoin.

Niin että olisi pitänyt antaa tulla odottamaan kun synnytän lasta jotta näkee heti? Siis ihan heti koska niin teki miehen siskon lasten kanssa? Ja antaa pitää vauvaa vaikka itkee ja sitten vie lapsen toiseen huoneeseen, itse sanoi että itkee kun näkee äidin.

Valita ristiäisiin ruuat ja valmistaa ne, ihan kuin itse haluaa, ja koristelut, samoin 1v juhliin. Ja vaikka mitä koska hän vaan teki oman tyttönsä kanssa niin?

Näin ap, paljastit katkeran luontosi tässä kirjoituksessa. Yritä pärjätä.

Eli sinusta anopin olisi pitänyt saada tehdä noin?

Ei vaan, tuossa ap paljastaa miten liioitellun negatiivisesti hän anoppiinsa suhtautuu.

Anopin näkemys samoista asioista voisi olla:

"Aioimme tehdä onnittelukäynnin synnytyslaitokselle samana päivänä kun lapsi syntyi, mutta miniä reagoi asiaan, kuin olisimme olleet tunkemassa mukaan synnytykseen."

"Vauvaa pidellessä miniä oli koko ajan ottamassa lasta pois sylistäni aivan kuin peläten, etten osaa häntä oikealla tavalla pidellä, mikä tuntui tekevän lapsenkin levottomaksi."

"Tarjosin monipuolisesti apuani ristiäisten valmisteluihin, mutta apuni ei kelvannut."

"Tuntuu, ettemme isovanhempia ole haluttua seuraa eikä mikään, mitä teen tai sanon ole miniäni mieleen."

-eri

Suomeksi ”tungin liikaa, käsittelin lasta väärin, mikä ahdisti äitiä ja sitten vedin uhrimielellä herneen nenään”.

Eli tämä on siis palstan perinteinen anoppien haukkumisketju, jossa ei yritetäkään ymmärtää muuta kuin miniän näkökulmaa.

Onhan täällä tullut moneen kertaan esille myös se, että ei niiltä anopeilta odoteta kuin normaaleja käytöstapoja. Tai isovanhemmilta. Huonoa käytöstä taas ei tarvitsekaan loputtomasti ymmärtää, eli hieman omituinen näkökulma sulla kyllä asiaan on.

Samaa ne anopit odottaa miniältään tai lapsenlapsensa vanhemmilta.

Miksi anopin tai isovanhempien pitäisi loputtomasti ymmärtää omasta mielestään huonoa käytöstä, eli hieman yksipuolinen näkökulma useimmilla keskustelijoilla asiaan on.

Ei ap tai kukaan muukaan miniä tai lapsenlapsen vanhempi ole kertonut menneensä huseeraamaan suuna päänä anopin asioihin.

Eikä kukaan anoppikaan ole sellaista väittänyt.

Mitä muuta ap on tehnyt, kuin puuttunut miehensä vanhempien taitoihin toimia isovanhempina?

Siinä, missä he ovat toisten lastenlastensa kanssa onnistuneet he ovatkin nyt ap:n lapsen kanssa pelkästään epäonnistuneet ja kaikesta heidän toiminnastaan tulee ap:lta sanomista.

Tietenkin ap määrää lapsestaan. Jeesus! Se on hänen lapsensa!

Ja mitä tulee siihen kälyn touhuun, tod näk siellä on kasvanut nyt uusi tunnevammainen sukupolvi

Eipä näitä kommentteja lukiessa enää ihmetytä, miksi isät pakenevat lapsiperhearkea ja liitot niin usein hajoavat lasten synnyttyä ja ollessa pieniä.

Tilanteessa (jota tässä kösitellään) jossa on kyse siitä määrääkö lapsesta äiti vai isoäiti, vastaus on että äiti määrää.

Äiti määrää. Isä määrää. Isoäiti ei määrää. Isoisä ei määrää. Ei käly. Ei lanko.

Ym-mär-rät-kö? Lapsen vanhemmat määräävät lapsen asioista.

Ap:n tapauksessa lapsen äiti määrää, miten isovanhempien tulee olla isovanhempia ja ainakin yli vuoden määräilyn jälkeen ihmettelee, miksei näitä isovanhempia hänen määräämänsä isovanhemmuus enää tunnu kiinnostavan.

Millä tavalla ap on määräillyt isovanhempien tapaa olla isovanhempia?[/quote

Ei halunnut anoppia synnytykseen eikä antaa päättää anopin ristiäisistä ja joulun vietosta. Otti vauvan anopin sylistä kun itki äitiä.

Tätä nimenomaan hain. Että eihän nämä asiat edes ole sellaisia, mistä vanhempien pitäisi joustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitköhän nyt ap kärpäsestä härkäsen? Itse olisin vain iloinen, että olisi sellaiset isovanhemmat jotka haluaisivat ostaa lapselle tavaroita/asioita/vaatteita. Ehkä tämä on heidän tapansa osoittaa välittämistä?

Ette te nyt muutenkaan kuulosta kovin läheisiltä: olette nähneet tähänkin asti kerran tai kaksi kuukaudessa?

Olisiko siis ”liikaa” että olisit sietänyt isovanhempien käytöstä sen kerran tai kaksi kuukaudessa? Ei se lapsi rikki mene jos isovanhempi pitää sylissä tai käy kylässä, jos kertoja on noin äärettömän harvoin.

Niin että olisi pitänyt antaa tulla odottamaan kun synnytän lasta jotta näkee heti? Siis ihan heti koska niin teki miehen siskon lasten kanssa? Ja antaa pitää vauvaa vaikka itkee ja sitten vie lapsen toiseen huoneeseen, itse sanoi että itkee kun näkee äidin.

Valita ristiäisiin ruuat ja valmistaa ne, ihan kuin itse haluaa, ja koristelut, samoin 1v juhliin. Ja vaikka mitä koska hän vaan teki oman tyttönsä kanssa niin?

Näin ap, paljastit katkeran luontosi tässä kirjoituksessa. Yritä pärjätä.

Eli sinusta anopin olisi pitänyt saada tehdä noin?

Ei vaan, tuossa ap paljastaa miten liioitellun negatiivisesti hän anoppiinsa suhtautuu.

Anopin näkemys samoista asioista voisi olla:

"Aioimme tehdä onnittelukäynnin synnytyslaitokselle samana päivänä kun lapsi syntyi, mutta miniä reagoi asiaan, kuin olisimme olleet tunkemassa mukaan synnytykseen."

"Vauvaa pidellessä miniä oli koko ajan ottamassa lasta pois sylistäni aivan kuin peläten, etten osaa häntä oikealla tavalla pidellä, mikä tuntui tekevän lapsenkin levottomaksi."

"Tarjosin monipuolisesti apuani ristiäisten valmisteluihin, mutta apuni ei kelvannut."

"Tuntuu, ettemme isovanhempia ole haluttua seuraa eikä mikään, mitä teen tai sanon ole miniäni mieleen."

-eri

Suomeksi ”tungin liikaa, käsittelin lasta väärin, mikä ahdisti äitiä ja sitten vedin uhrimielellä herneen nenään”.

Eli tämä on siis palstan perinteinen anoppien haukkumisketju, jossa ei yritetäkään ymmärtää muuta kuin miniän näkökulmaa.

Onhan täällä tullut moneen kertaan esille myös se, että ei niiltä anopeilta odoteta kuin normaaleja käytöstapoja. Tai isovanhemmilta. Huonoa käytöstä taas ei tarvitsekaan loputtomasti ymmärtää, eli hieman omituinen näkökulma sulla kyllä asiaan on.

Samaa ne anopit odottaa miniältään tai lapsenlapsensa vanhemmilta.

Miksi anopin tai isovanhempien pitäisi loputtomasti ymmärtää omasta mielestään huonoa käytöstä, eli hieman yksipuolinen näkökulma useimmilla keskustelijoilla asiaan on.

Ei ap tai kukaan muukaan miniä tai lapsenlapsen vanhempi ole kertonut menneensä huseeraamaan suuna päänä anopin asioihin.

Eikä kukaan anoppikaan ole sellaista väittänyt.

Mitä muuta ap on tehnyt, kuin puuttunut miehensä vanhempien taitoihin toimia isovanhempina?

Siinä, missä he ovat toisten lastenlastensa kanssa onnistuneet he ovatkin nyt ap:n lapsen kanssa pelkästään epäonnistuneet ja kaikesta heidän toiminnastaan tulee ap:lta sanomista.

Tietenkin ap määrää lapsestaan. Jeesus! Se on hänen lapsensa!

Ja mitä tulee siihen kälyn touhuun, tod näk siellä on kasvanut nyt uusi tunnevammainen sukupolvi

Eipä näitä kommentteja lukiessa enää ihmetytä, miksi isät pakenevat lapsiperhearkea ja liitot niin usein hajoavat lasten synnyttyä ja ollessa pieniä.

Tilanteessa (jota tässä kösitellään) jossa on kyse siitä määrääkö lapsesta äiti vai isoäiti, vastaus on että äiti määrää.

Äiti määrää. Isä määrää. Isoäiti ei määrää. Isoisä ei määrää. Ei käly. Ei lanko.

Ym-mär-rät-kö? Lapsen vanhemmat määräävät lapsen asioista.

Ap:n tapauksessa lapsen äiti määrää, miten isovanhempien tulee olla isovanhempia ja ainakin yli vuoden määräilyn jälkeen ihmettelee, miksei näitä isovanhempia hänen määräämänsä isovanhemmuus enää tunnu kiinnostavan.

Millä tavalla ap on määräillyt isovanhempien tapaa olla isovanhempia?

Ap:n mieskin sanoo että "eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Kuinka moni, jolla on useita kummilapsia, mieluummin viettää aikaa ja hoitaa niitä kummilapsiaan, joiden vanhemmille heidän kummiutensa kelpaa ilman ehtoja ja määräyksiä toimia niin tai näin sekä vähentää tai katkaisee yhteydenpidon niihin lapsiin, joiden vanhemmille mikään ei kelpaa, mutta kummiutta kuitenkin vaaditaan ja kummin paitsi tekemisistä myös tekemättä jättämisistä valitetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitköhän nyt ap kärpäsestä härkäsen? Itse olisin vain iloinen, että olisi sellaiset isovanhemmat jotka haluaisivat ostaa lapselle tavaroita/asioita/vaatteita. Ehkä tämä on heidän tapansa osoittaa välittämistä?

Ette te nyt muutenkaan kuulosta kovin läheisiltä: olette nähneet tähänkin asti kerran tai kaksi kuukaudessa?

Olisiko siis ”liikaa” että olisit sietänyt isovanhempien käytöstä sen kerran tai kaksi kuukaudessa? Ei se lapsi rikki mene jos isovanhempi pitää sylissä tai käy kylässä, jos kertoja on noin äärettömän harvoin.

Niin että olisi pitänyt antaa tulla odottamaan kun synnytän lasta jotta näkee heti? Siis ihan heti koska niin teki miehen siskon lasten kanssa? Ja antaa pitää vauvaa vaikka itkee ja sitten vie lapsen toiseen huoneeseen, itse sanoi että itkee kun näkee äidin.

Valita ristiäisiin ruuat ja valmistaa ne, ihan kuin itse haluaa, ja koristelut, samoin 1v juhliin. Ja vaikka mitä koska hän vaan teki oman tyttönsä kanssa niin?

Näin ap, paljastit katkeran luontosi tässä kirjoituksessa. Yritä pärjätä.

Eli sinusta anopin olisi pitänyt saada tehdä noin?

Ei vaan, tuossa ap paljastaa miten liioitellun negatiivisesti hän anoppiinsa suhtautuu.

Anopin näkemys samoista asioista voisi olla:

"Aioimme tehdä onnittelukäynnin synnytyslaitokselle samana päivänä kun lapsi syntyi, mutta miniä reagoi asiaan, kuin olisimme olleet tunkemassa mukaan synnytykseen."

"Vauvaa pidellessä miniä oli koko ajan ottamassa lasta pois sylistäni aivan kuin peläten, etten osaa häntä oikealla tavalla pidellä, mikä tuntui tekevän lapsenkin levottomaksi."

"Tarjosin monipuolisesti apuani ristiäisten valmisteluihin, mutta apuni ei kelvannut."

"Tuntuu, ettemme isovanhempia ole haluttua seuraa eikä mikään, mitä teen tai sanon ole miniäni mieleen."

-eri

Suomeksi ”tungin liikaa, käsittelin lasta väärin, mikä ahdisti äitiä ja sitten vedin uhrimielellä herneen nenään”.

Eli tämä on siis palstan perinteinen anoppien haukkumisketju, jossa ei yritetäkään ymmärtää muuta kuin miniän näkökulmaa.

Onhan täällä tullut moneen kertaan esille myös se, että ei niiltä anopeilta odoteta kuin normaaleja käytöstapoja. Tai isovanhemmilta. Huonoa käytöstä taas ei tarvitsekaan loputtomasti ymmärtää, eli hieman omituinen näkökulma sulla kyllä asiaan on.

Samaa ne anopit odottaa miniältään tai lapsenlapsensa vanhemmilta.

Miksi anopin tai isovanhempien pitäisi loputtomasti ymmärtää omasta mielestään huonoa käytöstä, eli hieman yksipuolinen näkökulma useimmilla keskustelijoilla asiaan on.

Ei ap tai kukaan muukaan miniä tai lapsenlapsen vanhempi ole kertonut menneensä huseeraamaan suuna päänä anopin asioihin.

Eikä kukaan anoppikaan ole sellaista väittänyt.

Mitä muuta ap on tehnyt, kuin puuttunut miehensä vanhempien taitoihin toimia isovanhempina?

Siinä, missä he ovat toisten lastenlastensa kanssa onnistuneet he ovatkin nyt ap:n lapsen kanssa pelkästään epäonnistuneet ja kaikesta heidän toiminnastaan tulee ap:lta sanomista.

Tietenkin ap määrää lapsestaan. Jeesus! Se on hänen lapsensa!

Ja mitä tulee siihen kälyn touhuun, tod näk siellä on kasvanut nyt uusi tunnevammainen sukupolvi

Eipä näitä kommentteja lukiessa enää ihmetytä, miksi isät pakenevat lapsiperhearkea ja liitot niin usein hajoavat lasten synnyttyä ja ollessa pieniä.

Tilanteessa (jota tässä kösitellään) jossa on kyse siitä määrääkö lapsesta äiti vai isoäiti, vastaus on että äiti määrää.

Äiti määrää. Isä määrää. Isoäiti ei määrää. Isoisä ei määrää. Ei käly. Ei lanko.

Ym-mär-rät-kö? Lapsen vanhemmat määräävät lapsen asioista.

Ap:n tapauksessa lapsen äiti määrää, miten isovanhempien tulee olla isovanhempia ja ainakin yli vuoden määräilyn jälkeen ihmettelee, miksei näitä isovanhempia hänen määräämänsä isovanhemmuus enää tunnu kiinnostavan.

Millä tavalla ap on määräillyt isovanhempien tapaa olla isovanhempia?

Ap:n mieskin sanoo että "eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Kuinka moni, jolla on useita kummilapsia, mieluummin viettää aikaa ja hoitaa niitä kummilapsiaan, joiden vanhemmille heidän kummiutensa kelpaa ilman ehtoja ja määräyksiä toimia niin tai näin sekä vähentää tai katkaisee yhteydenpidon niihin lapsiin, joiden vanhemmille mikään ei kelpaa, mutta kummiutta kuitenkin vaaditaan ja kummin paitsi tekemisistä myös tekemättä jättämisistä valitetaan?

Normaali ihminen osaa käyttäytyä asiallisesti ilman että kummilapsen vnhemmat joutuu koskaan ohjeistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitköhän nyt ap kärpäsestä härkäsen? Itse olisin vain iloinen, että olisi sellaiset isovanhemmat jotka haluaisivat ostaa lapselle tavaroita/asioita/vaatteita. Ehkä tämä on heidän tapansa osoittaa välittämistä?

Ette te nyt muutenkaan kuulosta kovin läheisiltä: olette nähneet tähänkin asti kerran tai kaksi kuukaudessa?

Olisiko siis ”liikaa” että olisit sietänyt isovanhempien käytöstä sen kerran tai kaksi kuukaudessa? Ei se lapsi rikki mene jos isovanhempi pitää sylissä tai käy kylässä, jos kertoja on noin äärettömän harvoin.

Niin että olisi pitänyt antaa tulla odottamaan kun synnytän lasta jotta näkee heti? Siis ihan heti koska niin teki miehen siskon lasten kanssa? Ja antaa pitää vauvaa vaikka itkee ja sitten vie lapsen toiseen huoneeseen, itse sanoi että itkee kun näkee äidin.

Valita ristiäisiin ruuat ja valmistaa ne, ihan kuin itse haluaa, ja koristelut, samoin 1v juhliin. Ja vaikka mitä koska hän vaan teki oman tyttönsä kanssa niin?

Näin ap, paljastit katkeran luontosi tässä kirjoituksessa. Yritä pärjätä.

Eli sinusta anopin olisi pitänyt saada tehdä noin?

Ei vaan, tuossa ap paljastaa miten liioitellun negatiivisesti hän anoppiinsa suhtautuu.

Anopin näkemys samoista asioista voisi olla:

"Aioimme tehdä onnittelukäynnin synnytyslaitokselle samana päivänä kun lapsi syntyi, mutta miniä reagoi asiaan, kuin olisimme olleet tunkemassa mukaan synnytykseen."

"Vauvaa pidellessä miniä oli koko ajan ottamassa lasta pois sylistäni aivan kuin peläten, etten osaa häntä oikealla tavalla pidellä, mikä tuntui tekevän lapsenkin levottomaksi."

"Tarjosin monipuolisesti apuani ristiäisten valmisteluihin, mutta apuni ei kelvannut."

"Tuntuu, ettemme isovanhempia ole haluttua seuraa eikä mikään, mitä teen tai sanon ole miniäni mieleen."

-eri

Suomeksi ”tungin liikaa, käsittelin lasta väärin, mikä ahdisti äitiä ja sitten vedin uhrimielellä herneen nenään”.

Eli tämä on siis palstan perinteinen anoppien haukkumisketju, jossa ei yritetäkään ymmärtää muuta kuin miniän näkökulmaa.

Onhan täällä tullut moneen kertaan esille myös se, että ei niiltä anopeilta odoteta kuin normaaleja käytöstapoja. Tai isovanhemmilta. Huonoa käytöstä taas ei tarvitsekaan loputtomasti ymmärtää, eli hieman omituinen näkökulma sulla kyllä asiaan on.

Samaa ne anopit odottaa miniältään tai lapsenlapsensa vanhemmilta.

Miksi anopin tai isovanhempien pitäisi loputtomasti ymmärtää omasta mielestään huonoa käytöstä, eli hieman yksipuolinen näkökulma useimmilla keskustelijoilla asiaan on.

Ei ap tai kukaan muukaan miniä tai lapsenlapsen vanhempi ole kertonut menneensä huseeraamaan suuna päänä anopin asioihin.

Eikä kukaan anoppikaan ole sellaista väittänyt.

Mitä muuta ap on tehnyt, kuin puuttunut miehensä vanhempien taitoihin toimia isovanhempina?

Siinä, missä he ovat toisten lastenlastensa kanssa onnistuneet he ovatkin nyt ap:n lapsen kanssa pelkästään epäonnistuneet ja kaikesta heidän toiminnastaan tulee ap:lta sanomista.

Tietenkin ap määrää lapsestaan. Jeesus! Se on hänen lapsensa!

Ja mitä tulee siihen kälyn touhuun, tod näk siellä on kasvanut nyt uusi tunnevammainen sukupolvi

Eipä näitä kommentteja lukiessa enää ihmetytä, miksi isät pakenevat lapsiperhearkea ja liitot niin usein hajoavat lasten synnyttyä ja ollessa pieniä.

Tilanteessa (jota tässä kösitellään) jossa on kyse siitä määrääkö lapsesta äiti vai isoäiti, vastaus on että äiti määrää.

Äiti määrää. Isä määrää. Isoäiti ei määrää. Isoisä ei määrää. Ei käly. Ei lanko.

Ym-mär-rät-kö? Lapsen vanhemmat määräävät lapsen asioista.

Ap:n tapauksessa lapsen äiti määrää, miten isovanhempien tulee olla isovanhempia ja ainakin yli vuoden määräilyn jälkeen ihmettelee, miksei näitä isovanhempia hänen määräämänsä isovanhemmuus enää tunnu kiinnostavan.

Millä tavalla ap on määräillyt isovanhempien tapaa olla isovanhempia?

Ap:n mieskin sanoo että "eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Kuinka moni, jolla on useita kummilapsia, mieluummin viettää aikaa ja hoitaa niitä kummilapsiaan, joiden vanhemmille heidän kummiutensa kelpaa ilman ehtoja ja määräyksiä toimia niin tai näin sekä vähentää tai katkaisee yhteydenpidon niihin lapsiin, joiden vanhemmille mikään ei kelpaa, mutta kummiutta kuitenkin vaaditaan ja kummin paitsi tekemisistä myös tekemättä jättämisistä valitetaan?

Normaali ihminen osaa käyttäytyä asiallisesti ilman että kummilapsen vnhemmat joutuu koskaan ohjeistamaan.

Et sitten ole lukenut niitä ketjuja, missä kerrotaan, kuinka kummeille on asetettu niin paljon vaatimuksia ja määräyksiä, että koko ystävyyssuhde jopa aiemmin läheiseen ihmiseen on lopulta katkennut.

Tässä tapauksessa ap on kertonut, että yhteydenpito isovanhempien kanssa on alun alkaenkin ollut vähäistä, mutta siitä huolimatta hän on kokenut tarpeelliseksi määrätä, milloin lasta saa tulla katsomaan, arvostella saatuja lahjoja ja määrätä millaisia lahjoja isovanhemmat jatkossa saa hankkia, kieltänyt isoäitiä avun tarjoamisesta huolimatta osallistumasta ristiäisten leipomuksiin ja järjestelyihin ja vaikka isoäiti on saamastaan tylytyksestä huolimatta vielä uskaltautunut tarjoutumaan 1-vuotissynttärijuhlienkin avuksi, on sekin apu täysin tyrmätty jne. jne. - ja kaiken tuon jälkeen ap sitten ihmettelee, miksi tuntuu, että isovanhemmat ei enää välitä pitää yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitköhän nyt ap kärpäsestä härkäsen? Itse olisin vain iloinen, että olisi sellaiset isovanhemmat jotka haluaisivat ostaa lapselle tavaroita/asioita/vaatteita. Ehkä tämä on heidän tapansa osoittaa välittämistä?

Ette te nyt muutenkaan kuulosta kovin läheisiltä: olette nähneet tähänkin asti kerran tai kaksi kuukaudessa?

Olisiko siis ”liikaa” että olisit sietänyt isovanhempien käytöstä sen kerran tai kaksi kuukaudessa? Ei se lapsi rikki mene jos isovanhempi pitää sylissä tai käy kylässä, jos kertoja on noin äärettömän harvoin.

Niin että olisi pitänyt antaa tulla odottamaan kun synnytän lasta jotta näkee heti? Siis ihan heti koska niin teki miehen siskon lasten kanssa? Ja antaa pitää vauvaa vaikka itkee ja sitten vie lapsen toiseen huoneeseen, itse sanoi että itkee kun näkee äidin.

Valita ristiäisiin ruuat ja valmistaa ne, ihan kuin itse haluaa, ja koristelut, samoin 1v juhliin. Ja vaikka mitä koska hän vaan teki oman tyttönsä kanssa niin?

Näin ap, paljastit katkeran luontosi tässä kirjoituksessa. Yritä pärjätä.

Eli sinusta anopin olisi pitänyt saada tehdä noin?

Ei vaan, tuossa ap paljastaa miten liioitellun negatiivisesti hän anoppiinsa suhtautuu.

Anopin näkemys samoista asioista voisi olla:

"Aioimme tehdä onnittelukäynnin synnytyslaitokselle samana päivänä kun lapsi syntyi, mutta miniä reagoi asiaan, kuin olisimme olleet tunkemassa mukaan synnytykseen."

"Vauvaa pidellessä miniä oli koko ajan ottamassa lasta pois sylistäni aivan kuin peläten, etten osaa häntä oikealla tavalla pidellä, mikä tuntui tekevän lapsenkin levottomaksi."

"Tarjosin monipuolisesti apuani ristiäisten valmisteluihin, mutta apuni ei kelvannut."

"Tuntuu, ettemme isovanhempia ole haluttua seuraa eikä mikään, mitä teen tai sanon ole miniäni mieleen."

-eri

Suomeksi ”tungin liikaa, käsittelin lasta väärin, mikä ahdisti äitiä ja sitten vedin uhrimielellä herneen nenään”.

Eli tämä on siis palstan perinteinen anoppien haukkumisketju, jossa ei yritetäkään ymmärtää muuta kuin miniän näkökulmaa.

Onhan täällä tullut moneen kertaan esille myös se, että ei niiltä anopeilta odoteta kuin normaaleja käytöstapoja. Tai isovanhemmilta. Huonoa käytöstä taas ei tarvitsekaan loputtomasti ymmärtää, eli hieman omituinen näkökulma sulla kyllä asiaan on.

Samaa ne anopit odottaa miniältään tai lapsenlapsensa vanhemmilta.

Miksi anopin tai isovanhempien pitäisi loputtomasti ymmärtää omasta mielestään huonoa käytöstä, eli hieman yksipuolinen näkökulma useimmilla keskustelijoilla asiaan on.

Ei ap tai kukaan muukaan miniä tai lapsenlapsen vanhempi ole kertonut menneensä huseeraamaan suuna päänä anopin asioihin.

Eikä kukaan anoppikaan ole sellaista väittänyt.

Mitä muuta ap on tehnyt, kuin puuttunut miehensä vanhempien taitoihin toimia isovanhempina?

Siinä, missä he ovat toisten lastenlastensa kanssa onnistuneet he ovatkin nyt ap:n lapsen kanssa pelkästään epäonnistuneet ja kaikesta heidän toiminnastaan tulee ap:lta sanomista.

Tietenkin ap määrää lapsestaan. Jeesus! Se on hänen lapsensa!

Ja mitä tulee siihen kälyn touhuun, tod näk siellä on kasvanut nyt uusi tunnevammainen sukupolvi

Eipä näitä kommentteja lukiessa enää ihmetytä, miksi isät pakenevat lapsiperhearkea ja liitot niin usein hajoavat lasten synnyttyä ja ollessa pieniä.

Tilanteessa (jota tässä kösitellään) jossa on kyse siitä määrääkö lapsesta äiti vai isoäiti, vastaus on että äiti määrää.

Äiti määrää. Isä määrää. Isoäiti ei määrää. Isoisä ei määrää. Ei käly. Ei lanko.

Ym-mär-rät-kö? Lapsen vanhemmat määräävät lapsen asioista.

Ap:n tapauksessa lapsen äiti määrää, miten isovanhempien tulee olla isovanhempia ja ainakin yli vuoden määräilyn jälkeen ihmettelee, miksei näitä isovanhempia hänen määräämänsä isovanhemmuus enää tunnu kiinnostavan.

Millä tavalla ap on määräillyt isovanhempien tapaa olla isovanhempia?

Ap:n mieskin sanoo että "eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Kuinka moni, jolla on useita kummilapsia, mieluummin viettää aikaa ja hoitaa niitä kummilapsiaan, joiden vanhemmille heidän kummiutensa kelpaa ilman ehtoja ja määräyksiä toimia niin tai näin sekä vähentää tai katkaisee yhteydenpidon niihin lapsiin, joiden vanhemmille mikään ei kelpaa, mutta kummiutta kuitenkin vaaditaan ja kummin paitsi tekemisistä myös tekemättä jättämisistä valitetaan?

Normaali ihminen osaa käyttäytyä asiallisesti ilman että kummilapsen vnhemmat joutuu koskaan ohjeistamaan.

Et sitten ole lukenut niitä ketjuja, missä kerrotaan, kuinka kummeille on asetettu niin paljon vaatimuksia ja määräyksiä, että koko ystävyyssuhde jopa aiemmin läheiseen ihmiseen on lopulta katkennut.

Tässä tapauksessa ap on kertonut, että yhteydenpito isovanhempien kanssa on alun alkaenkin ollut vähäistä, mutta siitä huolimatta hän on kokenut tarpeelliseksi määrätä, milloin lasta saa tulla katsomaan, arvostella saatuja lahjoja ja määrätä millaisia lahjoja isovanhemmat jatkossa saa hankkia, kieltänyt isoäitiä avun tarjoamisesta huolimatta osallistumasta ristiäisten leipomuksiin ja järjestelyihin ja vaikka isoäiti on saamastaan tylytyksestä huolimatta vielä uskaltautunut tarjoutumaan 1-vuotissynttärijuhlienkin avuksi, on sekin apu täysin tyrmätty jne. jne. - ja kaiken tuon jälkeen ap sitten ihmettelee, miksi tuntuu, että isovanhemmat ei enää välitä pitää yhteyttä.

Tietenkin ap määrää milloin hänen kotiinsa tullaan.

Ei kieltäntt auttamasta ristiäisissä, kielsi jyräämästä.

Kieltänyt jyräämästä synttäreillä.

Kieltänyt kantamsta koko ajan tavaraa kotiinsa.

Mitään näistä kieltämisistä tai rajoituksista ei normaalin ihmisen kanssa tarvita. Normaali ihminen osaa normaalit käytöskoodit muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitköhän nyt ap kärpäsestä härkäsen? Itse olisin vain iloinen, että olisi sellaiset isovanhemmat jotka haluaisivat ostaa lapselle tavaroita/asioita/vaatteita. Ehkä tämä on heidän tapansa osoittaa välittämistä?

Ette te nyt muutenkaan kuulosta kovin läheisiltä: olette nähneet tähänkin asti kerran tai kaksi kuukaudessa?

Olisiko siis ”liikaa” että olisit sietänyt isovanhempien käytöstä sen kerran tai kaksi kuukaudessa? Ei se lapsi rikki mene jos isovanhempi pitää sylissä tai käy kylässä, jos kertoja on noin äärettömän harvoin.

Niin että olisi pitänyt antaa tulla odottamaan kun synnytän lasta jotta näkee heti? Siis ihan heti koska niin teki miehen siskon lasten kanssa? Ja antaa pitää vauvaa vaikka itkee ja sitten vie lapsen toiseen huoneeseen, itse sanoi että itkee kun näkee äidin.

Valita ristiäisiin ruuat ja valmistaa ne, ihan kuin itse haluaa, ja koristelut, samoin 1v juhliin. Ja vaikka mitä koska hän vaan teki oman tyttönsä kanssa niin?

Näin ap, paljastit katkeran luontosi tässä kirjoituksessa. Yritä pärjätä.

Eli sinusta anopin olisi pitänyt saada tehdä noin?

Ei vaan, tuossa ap paljastaa miten liioitellun negatiivisesti hän anoppiinsa suhtautuu.

Anopin näkemys samoista asioista voisi olla:

"Aioimme tehdä onnittelukäynnin synnytyslaitokselle samana päivänä kun lapsi syntyi, mutta miniä reagoi asiaan, kuin olisimme olleet tunkemassa mukaan synnytykseen."

"Vauvaa pidellessä miniä oli koko ajan ottamassa lasta pois sylistäni aivan kuin peläten, etten osaa häntä oikealla tavalla pidellä, mikä tuntui tekevän lapsenkin levottomaksi."

"Tarjosin monipuolisesti apuani ristiäisten valmisteluihin, mutta apuni ei kelvannut."

"Tuntuu, ettemme isovanhempia ole haluttua seuraa eikä mikään, mitä teen tai sanon ole miniäni mieleen."

-eri

Suomeksi ”tungin liikaa, käsittelin lasta väärin, mikä ahdisti äitiä ja sitten vedin uhrimielellä herneen nenään”.

Eli tämä on siis palstan perinteinen anoppien haukkumisketju, jossa ei yritetäkään ymmärtää muuta kuin miniän näkökulmaa.

Onhan täällä tullut moneen kertaan esille myös se, että ei niiltä anopeilta odoteta kuin normaaleja käytöstapoja. Tai isovanhemmilta. Huonoa käytöstä taas ei tarvitsekaan loputtomasti ymmärtää, eli hieman omituinen näkökulma sulla kyllä asiaan on.

Samaa ne anopit odottaa miniältään tai lapsenlapsensa vanhemmilta.

Miksi anopin tai isovanhempien pitäisi loputtomasti ymmärtää omasta mielestään huonoa käytöstä, eli hieman yksipuolinen näkökulma useimmilla keskustelijoilla asiaan on.

Ei ap tai kukaan muukaan miniä tai lapsenlapsen vanhempi ole kertonut menneensä huseeraamaan suuna päänä anopin asioihin.

Eikä kukaan anoppikaan ole sellaista väittänyt.

Mitä muuta ap on tehnyt, kuin puuttunut miehensä vanhempien taitoihin toimia isovanhempina?

Siinä, missä he ovat toisten lastenlastensa kanssa onnistuneet he ovatkin nyt ap:n lapsen kanssa pelkästään epäonnistuneet ja kaikesta heidän toiminnastaan tulee ap:lta sanomista.

Tietenkin ap määrää lapsestaan. Jeesus! Se on hänen lapsensa!

Ja mitä tulee siihen kälyn touhuun, tod näk siellä on kasvanut nyt uusi tunnevammainen sukupolvi

Eipä näitä kommentteja lukiessa enää ihmetytä, miksi isät pakenevat lapsiperhearkea ja liitot niin usein hajoavat lasten synnyttyä ja ollessa pieniä.

Tilanteessa (jota tässä kösitellään) jossa on kyse siitä määrääkö lapsesta äiti vai isoäiti, vastaus on että äiti määrää.

Äiti määrää. Isä määrää. Isoäiti ei määrää. Isoisä ei määrää. Ei käly. Ei lanko.

Ym-mär-rät-kö? Lapsen vanhemmat määräävät lapsen asioista.

Ap:n tapauksessa lapsen äiti määrää, miten isovanhempien tulee olla isovanhempia ja ainakin yli vuoden määräilyn jälkeen ihmettelee, miksei näitä isovanhempia hänen määräämänsä isovanhemmuus enää tunnu kiinnostavan.

Millä tavalla ap on määräillyt isovanhempien tapaa olla isovanhempia?

Ap:n mieskin sanoo että "eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Kuinka moni, jolla on useita kummilapsia, mieluummin viettää aikaa ja hoitaa niitä kummilapsiaan, joiden vanhemmille heidän kummiutensa kelpaa ilman ehtoja ja määräyksiä toimia niin tai näin sekä vähentää tai katkaisee yhteydenpidon niihin lapsiin, joiden vanhemmille mikään ei kelpaa, mutta kummiutta kuitenkin vaaditaan ja kummin paitsi tekemisistä myös tekemättä jättämisistä valitetaan?

Normaali ihminen osaa käyttäytyä asiallisesti ilman että kummilapsen vnhemmat joutuu koskaan ohjeistamaan.

Et sitten ole lukenut niitä ketjuja, missä kerrotaan, kuinka kummeille on asetettu niin paljon vaatimuksia ja määräyksiä, että koko ystävyyssuhde jopa aiemmin läheiseen ihmiseen on lopulta katkennut.

Tässä tapauksessa ap on kertonut, että yhteydenpito isovanhempien kanssa on alun alkaenkin ollut vähäistä, mutta siitä huolimatta hän on kokenut tarpeelliseksi määrätä, milloin lasta saa tulla katsomaan, arvostella saatuja lahjoja ja määrätä millaisia lahjoja isovanhemmat jatkossa saa hankkia, kieltänyt isoäitiä avun tarjoamisesta huolimatta osallistumasta ristiäisten leipomuksiin ja järjestelyihin ja vaikka isoäiti on saamastaan tylytyksestä huolimatta vielä uskaltautunut tarjoutumaan 1-vuotissynttärijuhlienkin avuksi, on sekin apu täysin tyrmätty jne. jne. - ja kaiken tuon jälkeen ap sitten ihmettelee, miksi tuntuu, että isovanhemmat ei enää välitä pitää yhteyttä.

Kai ap:llä onkin oikeus määrätä, ettei lasta saa tulla katsomaan, jos hetki ei ole sopiva? Eikö se ole jokaisen vanhemman oikeus? Tietenkin jatkuva tyrmääminen on omituista, mutta tuskin tässä siitä on ollut kysymys. Ei kai kukaan perheen ulkopuolinen kuitenkaan voikaan määrätä, että me tulemme nyt, sopi tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitköhän nyt ap kärpäsestä härkäsen? Itse olisin vain iloinen, että olisi sellaiset isovanhemmat jotka haluaisivat ostaa lapselle tavaroita/asioita/vaatteita. Ehkä tämä on heidän tapansa osoittaa välittämistä?

Ette te nyt muutenkaan kuulosta kovin läheisiltä: olette nähneet tähänkin asti kerran tai kaksi kuukaudessa?

Olisiko siis ”liikaa” että olisit sietänyt isovanhempien käytöstä sen kerran tai kaksi kuukaudessa? Ei se lapsi rikki mene jos isovanhempi pitää sylissä tai käy kylässä, jos kertoja on noin äärettömän harvoin.

Niin että olisi pitänyt antaa tulla odottamaan kun synnytän lasta jotta näkee heti? Siis ihan heti koska niin teki miehen siskon lasten kanssa? Ja antaa pitää vauvaa vaikka itkee ja sitten vie lapsen toiseen huoneeseen, itse sanoi että itkee kun näkee äidin.

Valita ristiäisiin ruuat ja valmistaa ne, ihan kuin itse haluaa, ja koristelut, samoin 1v juhliin. Ja vaikka mitä koska hän vaan teki oman tyttönsä kanssa niin?

Näin ap, paljastit katkeran luontosi tässä kirjoituksessa. Yritä pärjätä.

Eli sinusta anopin olisi pitänyt saada tehdä noin?

Ei vaan, tuossa ap paljastaa miten liioitellun negatiivisesti hän anoppiinsa suhtautuu.

Anopin näkemys samoista asioista voisi olla:

"Aioimme tehdä onnittelukäynnin synnytyslaitokselle samana päivänä kun lapsi syntyi, mutta miniä reagoi asiaan, kuin olisimme olleet tunkemassa mukaan synnytykseen."

"Vauvaa pidellessä miniä oli koko ajan ottamassa lasta pois sylistäni aivan kuin peläten, etten osaa häntä oikealla tavalla pidellä, mikä tuntui tekevän lapsenkin levottomaksi."

"Tarjosin monipuolisesti apuani ristiäisten valmisteluihin, mutta apuni ei kelvannut."

"Tuntuu, ettemme isovanhempia ole haluttua seuraa eikä mikään, mitä teen tai sanon ole miniäni mieleen."

-eri

Suomeksi ”tungin liikaa, käsittelin lasta väärin, mikä ahdisti äitiä ja sitten vedin uhrimielellä herneen nenään”.

Eli tämä on siis palstan perinteinen anoppien haukkumisketju, jossa ei yritetäkään ymmärtää muuta kuin miniän näkökulmaa.

Onhan täällä tullut moneen kertaan esille myös se, että ei niiltä anopeilta odoteta kuin normaaleja käytöstapoja. Tai isovanhemmilta. Huonoa käytöstä taas ei tarvitsekaan loputtomasti ymmärtää, eli hieman omituinen näkökulma sulla kyllä asiaan on.

Samaa ne anopit odottaa miniältään tai lapsenlapsensa vanhemmilta.

Miksi anopin tai isovanhempien pitäisi loputtomasti ymmärtää omasta mielestään huonoa käytöstä, eli hieman yksipuolinen näkökulma useimmilla keskustelijoilla asiaan on.

Ei ap tai kukaan muukaan miniä tai lapsenlapsen vanhempi ole kertonut menneensä huseeraamaan suuna päänä anopin asioihin.

Eikä kukaan anoppikaan ole sellaista väittänyt.

Mitä muuta ap on tehnyt, kuin puuttunut miehensä vanhempien taitoihin toimia isovanhempina?

Siinä, missä he ovat toisten lastenlastensa kanssa onnistuneet he ovatkin nyt ap:n lapsen kanssa pelkästään epäonnistuneet ja kaikesta heidän toiminnastaan tulee ap:lta sanomista.

Tietenkin ap määrää lapsestaan. Jeesus! Se on hänen lapsensa!

Ja mitä tulee siihen kälyn touhuun, tod näk siellä on kasvanut nyt uusi tunnevammainen sukupolvi

Eipä näitä kommentteja lukiessa enää ihmetytä, miksi isät pakenevat lapsiperhearkea ja liitot niin usein hajoavat lasten synnyttyä ja ollessa pieniä.

Tilanteessa (jota tässä kösitellään) jossa on kyse siitä määrääkö lapsesta äiti vai isoäiti, vastaus on että äiti määrää.

Äiti määrää. Isä määrää. Isoäiti ei määrää. Isoisä ei määrää. Ei käly. Ei lanko.

Ym-mär-rät-kö? Lapsen vanhemmat määräävät lapsen asioista.

Ap:n tapauksessa lapsen äiti määrää, miten isovanhempien tulee olla isovanhempia ja ainakin yli vuoden määräilyn jälkeen ihmettelee, miksei näitä isovanhempia hänen määräämänsä isovanhemmuus enää tunnu kiinnostavan.

Millä tavalla ap on määräillyt isovanhempien tapaa olla isovanhempia?

Ap:n mieskin sanoo että "eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Kuinka moni, jolla on useita kummilapsia, mieluummin viettää aikaa ja hoitaa niitä kummilapsiaan, joiden vanhemmille heidän kummiutensa kelpaa ilman ehtoja ja määräyksiä toimia niin tai näin sekä vähentää tai katkaisee yhteydenpidon niihin lapsiin, joiden vanhemmille mikään ei kelpaa, mutta kummiutta kuitenkin vaaditaan ja kummin paitsi tekemisistä myös tekemättä jättämisistä valitetaan?

Normaali ihminen osaa käyttäytyä asiallisesti ilman että kummilapsen vnhemmat joutuu koskaan ohjeistamaan.

Et sitten ole lukenut niitä ketjuja, missä kerrotaan, kuinka kummeille on asetettu niin paljon vaatimuksia ja määräyksiä, että koko ystävyyssuhde jopa aiemmin läheiseen ihmiseen on lopulta katkennut.

Tässä tapauksessa ap on kertonut, että yhteydenpito isovanhempien kanssa on alun alkaenkin ollut vähäistä, mutta siitä huolimatta hän on kokenut tarpeelliseksi määrätä, milloin lasta saa tulla katsomaan, arvostella saatuja lahjoja ja määrätä millaisia lahjoja isovanhemmat jatkossa saa hankkia, kieltänyt isoäitiä avun tarjoamisesta huolimatta osallistumasta ristiäisten leipomuksiin ja järjestelyihin ja vaikka isoäiti on saamastaan tylytyksestä huolimatta vielä uskaltautunut tarjoutumaan 1-vuotissynttärijuhlienkin avuksi, on sekin apu täysin tyrmätty jne. jne. - ja kaiken tuon jälkeen ap sitten ihmettelee, miksi tuntuu, että isovanhemmat ei enää välitä pitää yhteyttä.

Kai ap:llä onkin oikeus määrätä, ettei lasta saa tulla katsomaan, jos hetki ei ole sopiva? Eikö se ole jokaisen vanhemman oikeus? Tietenkin jatkuva tyrmääminen on omituista, mutta tuskin tässä siitä on ollut kysymys. Ei kai kukaan perheen ulkopuolinen kuitenkaan voikaan määrätä, että me tulemme nyt, sopi tai ei.

Mun appivanhemmat tulivat jatkuvasti kutsumatta todella outoihin aikoihin ”Matin asunnolle”. Siis ja ja avomiehen yhdessä ostamaan kotiin. Aina käytettiin nimitystä ”Matin asunto” eikä ”Matin ja Maijan koti”.

Ja siis aamulla todella aikaisin tai pyhäpäivänä yks kaks. Ilmestyivät vain oven taa ja tunkivat sisään.

Sitten loukkaantuivat verisesti kun poikansa sanoi asiasta.

Tuskinpa ap olisi kieltänyt osallistumasta mitenkään, jos apua olisi tarjottu kuten tapana on. Mutta jos anoppi on vängännyt jostain kakusta, jonka tekeminen itse on ollut ap:lle tärkeää, niin eikö ap ole ihan oikeutettu sanomaan että kiitos, mutta hoidan tämän itse - haluaisitko jotenkin muuten olla avuksi?

Ja toisaalta. Ketjussa on tullut esille sekin seikka, että jos näkemykset ovat liian kaukana toisistaan, voi olla ehkä parempi järjestää juhlat itse, niin niistä tulee mieleiset. Auttamisen kuitenkin pitää lähteä sieltä, mihin sitä apua tarvitaan. Sitten voi miettiä, voiko tai haluaako auttaa toivotulla tavalla.

Kertoisiko joku - vaikka se ohi aiheen meneekin - että millaisia vaatimuksia noille kummeille sitten on ladeltu?

Itse olisin toivonut lähinnä kummien kanssa kyläilyä puolin ja toisin edes kerran vuodessa. Tämä ei ole toteutunut. Ohareita sen sijaan on tehty senkin edestä. Onneksi näin on vain muutaman kohdalla eikä se lapsi, jonka kummit näin toimivat, heitä enää kaipaa kun ei edes heitä ulkonäöltä tunnista.

Itse kyläilen kummilasteni luona, kun se mahdollista on. Välimatkaa on. Jouluisin ja synttäreillä muistan. Kummilapset perheineen on myös tervetulleita meille melkeinpä milloin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitköhän nyt ap kärpäsestä härkäsen? Itse olisin vain iloinen, että olisi sellaiset isovanhemmat jotka haluaisivat ostaa lapselle tavaroita/asioita/vaatteita. Ehkä tämä on heidän tapansa osoittaa välittämistä?

Ette te nyt muutenkaan kuulosta kovin läheisiltä: olette nähneet tähänkin asti kerran tai kaksi kuukaudessa?

Olisiko siis ”liikaa” että olisit sietänyt isovanhempien käytöstä sen kerran tai kaksi kuukaudessa? Ei se lapsi rikki mene jos isovanhempi pitää sylissä tai käy kylässä, jos kertoja on noin äärettömän harvoin.

Niin että olisi pitänyt antaa tulla odottamaan kun synnytän lasta jotta näkee heti? Siis ihan heti koska niin teki miehen siskon lasten kanssa? Ja antaa pitää vauvaa vaikka itkee ja sitten vie lapsen toiseen huoneeseen, itse sanoi että itkee kun näkee äidin.

Valita ristiäisiin ruuat ja valmistaa ne, ihan kuin itse haluaa, ja koristelut, samoin 1v juhliin. Ja vaikka mitä koska hän vaan teki oman tyttönsä kanssa niin?

Näin ap, paljastit katkeran luontosi tässä kirjoituksessa. Yritä pärjätä.

Eli sinusta anopin olisi pitänyt saada tehdä noin?

Ei vaan, tuossa ap paljastaa miten liioitellun negatiivisesti hän anoppiinsa suhtautuu.

Anopin näkemys samoista asioista voisi olla:

"Aioimme tehdä onnittelukäynnin synnytyslaitokselle samana päivänä kun lapsi syntyi, mutta miniä reagoi asiaan, kuin olisimme olleet tunkemassa mukaan synnytykseen."

"Vauvaa pidellessä miniä oli koko ajan ottamassa lasta pois sylistäni aivan kuin peläten, etten osaa häntä oikealla tavalla pidellä, mikä tuntui tekevän lapsenkin levottomaksi."

"Tarjosin monipuolisesti apuani ristiäisten valmisteluihin, mutta apuni ei kelvannut."

"Tuntuu, ettemme isovanhempia ole haluttua seuraa eikä mikään, mitä teen tai sanon ole miniäni mieleen."

-eri

Suomeksi ”tungin liikaa, käsittelin lasta väärin, mikä ahdisti äitiä ja sitten vedin uhrimielellä herneen nenään”.

Eli tämä on siis palstan perinteinen anoppien haukkumisketju, jossa ei yritetäkään ymmärtää muuta kuin miniän näkökulmaa.

Onhan täällä tullut moneen kertaan esille myös se, että ei niiltä anopeilta odoteta kuin normaaleja käytöstapoja. Tai isovanhemmilta. Huonoa käytöstä taas ei tarvitsekaan loputtomasti ymmärtää, eli hieman omituinen näkökulma sulla kyllä asiaan on.

Samaa ne anopit odottaa miniältään tai lapsenlapsensa vanhemmilta.

Miksi anopin tai isovanhempien pitäisi loputtomasti ymmärtää omasta mielestään huonoa käytöstä, eli hieman yksipuolinen näkökulma useimmilla keskustelijoilla asiaan on.

Ei ap tai kukaan muukaan miniä tai lapsenlapsen vanhempi ole kertonut menneensä huseeraamaan suuna päänä anopin asioihin.

Eikä kukaan anoppikaan ole sellaista väittänyt.

Mitä muuta ap on tehnyt, kuin puuttunut miehensä vanhempien taitoihin toimia isovanhempina?

Siinä, missä he ovat toisten lastenlastensa kanssa onnistuneet he ovatkin nyt ap:n lapsen kanssa pelkästään epäonnistuneet ja kaikesta heidän toiminnastaan tulee ap:lta sanomista.

Tietenkin ap määrää lapsestaan. Jeesus! Se on hänen lapsensa!

Ja mitä tulee siihen kälyn touhuun, tod näk siellä on kasvanut nyt uusi tunnevammainen sukupolvi

Eipä näitä kommentteja lukiessa enää ihmetytä, miksi isät pakenevat lapsiperhearkea ja liitot niin usein hajoavat lasten synnyttyä ja ollessa pieniä.

Tilanteessa (jota tässä kösitellään) jossa on kyse siitä määrääkö lapsesta äiti vai isoäiti, vastaus on että äiti määrää.

Äiti määrää. Isä määrää. Isoäiti ei määrää. Isoisä ei määrää. Ei käly. Ei lanko.

Ym-mär-rät-kö? Lapsen vanhemmat määräävät lapsen asioista.

Ap:n tapauksessa lapsen äiti määrää, miten isovanhempien tulee olla isovanhempia ja ainakin yli vuoden määräilyn jälkeen ihmettelee, miksei näitä isovanhempia hänen määräämänsä isovanhemmuus enää tunnu kiinnostavan.

Millä tavalla ap on määräillyt isovanhempien tapaa olla isovanhempia?

Ap:n mieskin sanoo että "eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Kuinka moni, jolla on useita kummilapsia, mieluummin viettää aikaa ja hoitaa niitä kummilapsiaan, joiden vanhemmille heidän kummiutensa kelpaa ilman ehtoja ja määräyksiä toimia niin tai näin sekä vähentää tai katkaisee yhteydenpidon niihin lapsiin, joiden vanhemmille mikään ei kelpaa, mutta kummiutta kuitenkin vaaditaan ja kummin paitsi tekemisistä myös tekemättä jättämisistä valitetaan?

Normaali ihminen osaa käyttäytyä asiallisesti ilman että kummilapsen vnhemmat joutuu koskaan ohjeistamaan.

Et sitten ole lukenut niitä ketjuja, missä kerrotaan, kuinka kummeille on asetettu niin paljon vaatimuksia ja määräyksiä, että koko ystävyyssuhde jopa aiemmin läheiseen ihmiseen on lopulta katkennut.

Tässä tapauksessa ap on kertonut, että yhteydenpito isovanhempien kanssa on alun alkaenkin ollut vähäistä, mutta siitä huolimatta hän on kokenut tarpeelliseksi määrätä, milloin lasta saa tulla katsomaan, arvostella saatuja lahjoja ja määrätä millaisia lahjoja isovanhemmat jatkossa saa hankkia, kieltänyt isoäitiä avun tarjoamisesta huolimatta osallistumasta ristiäisten leipomuksiin ja järjestelyihin ja vaikka isoäiti on saamastaan tylytyksestä huolimatta vielä uskaltautunut tarjoutumaan 1-vuotissynttärijuhlienkin avuksi, on sekin apu täysin tyrmätty jne. jne. - ja kaiken tuon jälkeen ap sitten ihmettelee, miksi tuntuu, että isovanhemmat ei enää välitä pitää yhteyttä.

Tietenkin ap määrää milloin hänen kotiinsa tullaan.

Ei kieltäntt auttamasta ristiäisissä, kielsi jyräämästä.

Kieltänyt jyräämästä synttäreillä.

Kieltänyt kantamsta koko ajan tavaraa kotiinsa.

Mitään näistä kieltämisistä tai rajoituksista ei normaalin ihmisen kanssa tarvita. Normaali ihminen osaa normaalit käytöskoodit muutenkin.

Ihmissuhteet on vuorovaikutteisia.

En kyllä aivan ymmärrä, mitä ap näiltä isovanhemmilta edes odottaa, kun mikään ei ole ap:lle kelvannut ja kaiken hän on tulkinnut "jyräämiseksi".

Ap on käytännössä antanut ymmärtää, ettei isovanhempien yhteydenpitoa tarvita ja kun isovanhemmat ovat asian ymmärtäneet ja jättäneet ap:n rauhaan, niin nyt siitäkin valitetaan.

Mihin ap nyt yhtäkkiä niitä isovanhempia kaipaa? Miksei ole aiemmin ajatellut miestään ja lastaan, kun nyt niin kovasti heidän puolestaan surkuttelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitköhän nyt ap kärpäsestä härkäsen? Itse olisin vain iloinen, että olisi sellaiset isovanhemmat jotka haluaisivat ostaa lapselle tavaroita/asioita/vaatteita. Ehkä tämä on heidän tapansa osoittaa välittämistä?

Ette te nyt muutenkaan kuulosta kovin läheisiltä: olette nähneet tähänkin asti kerran tai kaksi kuukaudessa?

Olisiko siis ”liikaa” että olisit sietänyt isovanhempien käytöstä sen kerran tai kaksi kuukaudessa? Ei se lapsi rikki mene jos isovanhempi pitää sylissä tai käy kylässä, jos kertoja on noin äärettömän harvoin.

Niin että olisi pitänyt antaa tulla odottamaan kun synnytän lasta jotta näkee heti? Siis ihan heti koska niin teki miehen siskon lasten kanssa? Ja antaa pitää vauvaa vaikka itkee ja sitten vie lapsen toiseen huoneeseen, itse sanoi että itkee kun näkee äidin.

Valita ristiäisiin ruuat ja valmistaa ne, ihan kuin itse haluaa, ja koristelut, samoin 1v juhliin. Ja vaikka mitä koska hän vaan teki oman tyttönsä kanssa niin?

Näin ap, paljastit katkeran luontosi tässä kirjoituksessa. Yritä pärjätä.

Eli sinusta anopin olisi pitänyt saada tehdä noin?

Ei vaan, tuossa ap paljastaa miten liioitellun negatiivisesti hän anoppiinsa suhtautuu.

Anopin näkemys samoista asioista voisi olla:

"Aioimme tehdä onnittelukäynnin synnytyslaitokselle samana päivänä kun lapsi syntyi, mutta miniä reagoi asiaan, kuin olisimme olleet tunkemassa mukaan synnytykseen."

"Vauvaa pidellessä miniä oli koko ajan ottamassa lasta pois sylistäni aivan kuin peläten, etten osaa häntä oikealla tavalla pidellä, mikä tuntui tekevän lapsenkin levottomaksi."

"Tarjosin monipuolisesti apuani ristiäisten valmisteluihin, mutta apuni ei kelvannut."

"Tuntuu, ettemme isovanhempia ole haluttua seuraa eikä mikään, mitä teen tai sanon ole miniäni mieleen."

-eri

Suomeksi ”tungin liikaa, käsittelin lasta väärin, mikä ahdisti äitiä ja sitten vedin uhrimielellä herneen nenään”.

Eli tämä on siis palstan perinteinen anoppien haukkumisketju, jossa ei yritetäkään ymmärtää muuta kuin miniän näkökulmaa.

Onhan täällä tullut moneen kertaan esille myös se, että ei niiltä anopeilta odoteta kuin normaaleja käytöstapoja. Tai isovanhemmilta. Huonoa käytöstä taas ei tarvitsekaan loputtomasti ymmärtää, eli hieman omituinen näkökulma sulla kyllä asiaan on.

Samaa ne anopit odottaa miniältään tai lapsenlapsensa vanhemmilta.

Miksi anopin tai isovanhempien pitäisi loputtomasti ymmärtää omasta mielestään huonoa käytöstä, eli hieman yksipuolinen näkökulma useimmilla keskustelijoilla asiaan on.

Ei ap tai kukaan muukaan miniä tai lapsenlapsen vanhempi ole kertonut menneensä huseeraamaan suuna päänä anopin asioihin.

Eikä kukaan anoppikaan ole sellaista väittänyt.

Mitä muuta ap on tehnyt, kuin puuttunut miehensä vanhempien taitoihin toimia isovanhempina?

Siinä, missä he ovat toisten lastenlastensa kanssa onnistuneet he ovatkin nyt ap:n lapsen kanssa pelkästään epäonnistuneet ja kaikesta heidän toiminnastaan tulee ap:lta sanomista.

Tietenkin ap määrää lapsestaan. Jeesus! Se on hänen lapsensa!

Ja mitä tulee siihen kälyn touhuun, tod näk siellä on kasvanut nyt uusi tunnevammainen sukupolvi

Eipä näitä kommentteja lukiessa enää ihmetytä, miksi isät pakenevat lapsiperhearkea ja liitot niin usein hajoavat lasten synnyttyä ja ollessa pieniä.

Tilanteessa (jota tässä kösitellään) jossa on kyse siitä määrääkö lapsesta äiti vai isoäiti, vastaus on että äiti määrää.

Äiti määrää. Isä määrää. Isoäiti ei määrää. Isoisä ei määrää. Ei käly. Ei lanko.

Ym-mär-rät-kö? Lapsen vanhemmat määräävät lapsen asioista.

Ap:n tapauksessa lapsen äiti määrää, miten isovanhempien tulee olla isovanhempia ja ainakin yli vuoden määräilyn jälkeen ihmettelee, miksei näitä isovanhempia hänen määräämänsä isovanhemmuus enää tunnu kiinnostavan.

Millä tavalla ap on määräillyt isovanhempien tapaa olla isovanhempia?

Ap:n mieskin sanoo että "eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Kuinka moni, jolla on useita kummilapsia, mieluummin viettää aikaa ja hoitaa niitä kummilapsiaan, joiden vanhemmille heidän kummiutensa kelpaa ilman ehtoja ja määräyksiä toimia niin tai näin sekä vähentää tai katkaisee yhteydenpidon niihin lapsiin, joiden vanhemmille mikään ei kelpaa, mutta kummiutta kuitenkin vaaditaan ja kummin paitsi tekemisistä myös tekemättä jättämisistä valitetaan?

Normaali ihminen osaa käyttäytyä asiallisesti ilman että kummilapsen vnhemmat joutuu koskaan ohjeistamaan.

Et sitten ole lukenut niitä ketjuja, missä kerrotaan, kuinka kummeille on asetettu niin paljon vaatimuksia ja määräyksiä, että koko ystävyyssuhde jopa aiemmin läheiseen ihmiseen on lopulta katkennut.

Tässä tapauksessa ap on kertonut, että yhteydenpito isovanhempien kanssa on alun alkaenkin ollut vähäistä, mutta siitä huolimatta hän on kokenut tarpeelliseksi määrätä, milloin lasta saa tulla katsomaan, arvostella saatuja lahjoja ja määrätä millaisia lahjoja isovanhemmat jatkossa saa hankkia, kieltänyt isoäitiä avun tarjoamisesta huolimatta osallistumasta ristiäisten leipomuksiin ja järjestelyihin ja vaikka isoäiti on saamastaan tylytyksestä huolimatta vielä uskaltautunut tarjoutumaan 1-vuotissynttärijuhlienkin avuksi, on sekin apu täysin tyrmätty jne. jne. - ja kaiken tuon jälkeen ap sitten ihmettelee, miksi tuntuu, että isovanhemmat ei enää välitä pitää yhteyttä.

Tietenkin ap määrää milloin hänen kotiinsa tullaan.

Ei kieltäntt auttamasta ristiäisissä, kielsi jyräämästä.

Kieltänyt jyräämästä synttäreillä.

Kieltänyt kantamsta koko ajan tavaraa kotiinsa.

Mitään näistä kieltämisistä tai rajoituksista ei normaalin ihmisen kanssa tarvita. Normaali ihminen osaa normaalit käytöskoodit muutenkin.

Ihmissuhteet on vuorovaikutteisia.

En kyllä aivan ymmärrä, mitä ap näiltä isovanhemmilta edes odottaa, kun mikään ei ole ap:lle kelvannut ja kaiken hän on tulkinnut "jyräämiseksi".

Ap on käytännössä antanut ymmärtää, ettei isovanhempien yhteydenpitoa tarvita ja kun isovanhemmat ovat asian ymmärtäneet ja jättäneet ap:n rauhaan, niin nyt siitäkin valitetaan.

Mihin ap nyt yhtäkkiä niitä isovanhempia kaipaa? Miksei ole aiemmin ajatellut miestään ja lastaan, kun nyt niin kovasti heidän puolestaan surkuttelee?

Annappa joku konkreettinen esimerkki, miten ap on antanut ymmärtää ettei yhteydenpitoa kaivata? Onko oman joulun vietto sitä? Onko halu olla ensitunnit vastasyntyneen kanssa vain oman perheen kesken sitä? Onko kohtelias kieltäytyminen liiasta tavarasta sitä? Onko avun tarjonnasta kieltäytyminen sitä?

Jos joku ystävä käyttäytyisi noin, niin kukaan ei pitäisi sitä merkkinä siitä ettei yhteydenpitoa kaivata. Vaan ihan vain noista tilanteista faktoina, henkilö a tarjoaa b:lle apua ja b sanoo ei kiitos. Ei draamaa ja elämä jatkuu vai mitä? Tai henkilö a kutsuu henkilön b illanviettoon, henkilö b sanoo ei mutta he tapaavat kuitenkin muissa merkeissä kuukauden sisään. Ei draamaa edelleenkään ja elämä jatkuu.

Ap on myös kertonut, että he ovat kyselleet kuulumisia ja laittaneet välillä (ellei jopa usein) lapsista kuvia. Tämä ei ainakaan tue siis väittämääsi. Vai perustatko kenties mielipiteesi jonkun aivan toisen henkilön tilanteesta, kenties omassa lähipiirissäsi on "tällainen" miniä ja nyt kuvittelet AP:kin olevan sellainen? Sillä sen olen kyllä huomannut palstalla, että monet tulkitsevat toisten ongelmia ja viestejä täysin sen agendan mukaan mikä heitä kismittää omissa irl ihmissuhteissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitköhän nyt ap kärpäsestä härkäsen? Itse olisin vain iloinen, että olisi sellaiset isovanhemmat jotka haluaisivat ostaa lapselle tavaroita/asioita/vaatteita. Ehkä tämä on heidän tapansa osoittaa välittämistä?

Ette te nyt muutenkaan kuulosta kovin läheisiltä: olette nähneet tähänkin asti kerran tai kaksi kuukaudessa?

Olisiko siis ”liikaa” että olisit sietänyt isovanhempien käytöstä sen kerran tai kaksi kuukaudessa? Ei se lapsi rikki mene jos isovanhempi pitää sylissä tai käy kylässä, jos kertoja on noin äärettömän harvoin.

Niin että olisi pitänyt antaa tulla odottamaan kun synnytän lasta jotta näkee heti? Siis ihan heti koska niin teki miehen siskon lasten kanssa? Ja antaa pitää vauvaa vaikka itkee ja sitten vie lapsen toiseen huoneeseen, itse sanoi että itkee kun näkee äidin.

Valita ristiäisiin ruuat ja valmistaa ne, ihan kuin itse haluaa, ja koristelut, samoin 1v juhliin. Ja vaikka mitä koska hän vaan teki oman tyttönsä kanssa niin?

Näin ap, paljastit katkeran luontosi tässä kirjoituksessa. Yritä pärjätä.

Eli sinusta anopin olisi pitänyt saada tehdä noin?

Ei vaan, tuossa ap paljastaa miten liioitellun negatiivisesti hän anoppiinsa suhtautuu.

Anopin näkemys samoista asioista voisi olla:

"Aioimme tehdä onnittelukäynnin synnytyslaitokselle samana päivänä kun lapsi syntyi, mutta miniä reagoi asiaan, kuin olisimme olleet tunkemassa mukaan synnytykseen."

"Vauvaa pidellessä miniä oli koko ajan ottamassa lasta pois sylistäni aivan kuin peläten, etten osaa häntä oikealla tavalla pidellä, mikä tuntui tekevän lapsenkin levottomaksi."

"Tarjosin monipuolisesti apuani ristiäisten valmisteluihin, mutta apuni ei kelvannut."

"Tuntuu, ettemme isovanhempia ole haluttua seuraa eikä mikään, mitä teen tai sanon ole miniäni mieleen."

-eri

Suomeksi ”tungin liikaa, käsittelin lasta väärin, mikä ahdisti äitiä ja sitten vedin uhrimielellä herneen nenään”.

Eli tämä on siis palstan perinteinen anoppien haukkumisketju, jossa ei yritetäkään ymmärtää muuta kuin miniän näkökulmaa.

Onhan täällä tullut moneen kertaan esille myös se, että ei niiltä anopeilta odoteta kuin normaaleja käytöstapoja. Tai isovanhemmilta. Huonoa käytöstä taas ei tarvitsekaan loputtomasti ymmärtää, eli hieman omituinen näkökulma sulla kyllä asiaan on.

Samaa ne anopit odottaa miniältään tai lapsenlapsensa vanhemmilta.

Miksi anopin tai isovanhempien pitäisi loputtomasti ymmärtää omasta mielestään huonoa käytöstä, eli hieman yksipuolinen näkökulma useimmilla keskustelijoilla asiaan on.

Ei ap tai kukaan muukaan miniä tai lapsenlapsen vanhempi ole kertonut menneensä huseeraamaan suuna päänä anopin asioihin.

Eikä kukaan anoppikaan ole sellaista väittänyt.

Mitä muuta ap on tehnyt, kuin puuttunut miehensä vanhempien taitoihin toimia isovanhempina?

Siinä, missä he ovat toisten lastenlastensa kanssa onnistuneet he ovatkin nyt ap:n lapsen kanssa pelkästään epäonnistuneet ja kaikesta heidän toiminnastaan tulee ap:lta sanomista.

Tietenkin ap määrää lapsestaan. Jeesus! Se on hänen lapsensa!

Ja mitä tulee siihen kälyn touhuun, tod näk siellä on kasvanut nyt uusi tunnevammainen sukupolvi

Eipä näitä kommentteja lukiessa enää ihmetytä, miksi isät pakenevat lapsiperhearkea ja liitot niin usein hajoavat lasten synnyttyä ja ollessa pieniä.

Tilanteessa (jota tässä kösitellään) jossa on kyse siitä määrääkö lapsesta äiti vai isoäiti, vastaus on että äiti määrää.

Äiti määrää. Isä määrää. Isoäiti ei määrää. Isoisä ei määrää. Ei käly. Ei lanko.

Ym-mär-rät-kö? Lapsen vanhemmat määräävät lapsen asioista.

Ap:n tapauksessa lapsen äiti määrää, miten isovanhempien tulee olla isovanhempia ja ainakin yli vuoden määräilyn jälkeen ihmettelee, miksei näitä isovanhempia hänen määräämänsä isovanhemmuus enää tunnu kiinnostavan.

Millä tavalla ap on määräillyt isovanhempien tapaa olla isovanhempia?

Ap:n mieskin sanoo että "eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Kuinka moni, jolla on useita kummilapsia, mieluummin viettää aikaa ja hoitaa niitä kummilapsiaan, joiden vanhemmille heidän kummiutensa kelpaa ilman ehtoja ja määräyksiä toimia niin tai näin sekä vähentää tai katkaisee yhteydenpidon niihin lapsiin, joiden vanhemmille mikään ei kelpaa, mutta kummiutta kuitenkin vaaditaan ja kummin paitsi tekemisistä myös tekemättä jättämisistä valitetaan?

Normaali ihminen osaa käyttäytyä asiallisesti ilman että kummilapsen vnhemmat joutuu koskaan ohjeistamaan.

Aivan, mutta normaalien ihmisten asiallisesta käytöksestä huolimatta osalla vanhemmista on tarve muita ohjeistaa, määräillä ja vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitköhän nyt ap kärpäsestä härkäsen? Itse olisin vain iloinen, että olisi sellaiset isovanhemmat jotka haluaisivat ostaa lapselle tavaroita/asioita/vaatteita. Ehkä tämä on heidän tapansa osoittaa välittämistä?

Ette te nyt muutenkaan kuulosta kovin läheisiltä: olette nähneet tähänkin asti kerran tai kaksi kuukaudessa?

Olisiko siis ”liikaa” että olisit sietänyt isovanhempien käytöstä sen kerran tai kaksi kuukaudessa? Ei se lapsi rikki mene jos isovanhempi pitää sylissä tai käy kylässä, jos kertoja on noin äärettömän harvoin.

Niin että olisi pitänyt antaa tulla odottamaan kun synnytän lasta jotta näkee heti? Siis ihan heti koska niin teki miehen siskon lasten kanssa? Ja antaa pitää vauvaa vaikka itkee ja sitten vie lapsen toiseen huoneeseen, itse sanoi että itkee kun näkee äidin.

Valita ristiäisiin ruuat ja valmistaa ne, ihan kuin itse haluaa, ja koristelut, samoin 1v juhliin. Ja vaikka mitä koska hän vaan teki oman tyttönsä kanssa niin?

Näin ap, paljastit katkeran luontosi tässä kirjoituksessa. Yritä pärjätä.

Eli sinusta anopin olisi pitänyt saada tehdä noin?

Ei vaan, tuossa ap paljastaa miten liioitellun negatiivisesti hän anoppiinsa suhtautuu.

Anopin näkemys samoista asioista voisi olla:

"Aioimme tehdä onnittelukäynnin synnytyslaitokselle samana päivänä kun lapsi syntyi, mutta miniä reagoi asiaan, kuin olisimme olleet tunkemassa mukaan synnytykseen."

"Vauvaa pidellessä miniä oli koko ajan ottamassa lasta pois sylistäni aivan kuin peläten, etten osaa häntä oikealla tavalla pidellä, mikä tuntui tekevän lapsenkin levottomaksi."

"Tarjosin monipuolisesti apuani ristiäisten valmisteluihin, mutta apuni ei kelvannut."

"Tuntuu, ettemme isovanhempia ole haluttua seuraa eikä mikään, mitä teen tai sanon ole miniäni mieleen."

-eri

Suomeksi ”tungin liikaa, käsittelin lasta väärin, mikä ahdisti äitiä ja sitten vedin uhrimielellä herneen nenään”.

Eli tämä on siis palstan perinteinen anoppien haukkumisketju, jossa ei yritetäkään ymmärtää muuta kuin miniän näkökulmaa.

Onhan täällä tullut moneen kertaan esille myös se, että ei niiltä anopeilta odoteta kuin normaaleja käytöstapoja. Tai isovanhemmilta. Huonoa käytöstä taas ei tarvitsekaan loputtomasti ymmärtää, eli hieman omituinen näkökulma sulla kyllä asiaan on.

Samaa ne anopit odottaa miniältään tai lapsenlapsensa vanhemmilta.

Miksi anopin tai isovanhempien pitäisi loputtomasti ymmärtää omasta mielestään huonoa käytöstä, eli hieman yksipuolinen näkökulma useimmilla keskustelijoilla asiaan on.

Ei ap tai kukaan muukaan miniä tai lapsenlapsen vanhempi ole kertonut menneensä huseeraamaan suuna päänä anopin asioihin.

Eikä kukaan anoppikaan ole sellaista väittänyt.

Mitä muuta ap on tehnyt, kuin puuttunut miehensä vanhempien taitoihin toimia isovanhempina?

Siinä, missä he ovat toisten lastenlastensa kanssa onnistuneet he ovatkin nyt ap:n lapsen kanssa pelkästään epäonnistuneet ja kaikesta heidän toiminnastaan tulee ap:lta sanomista.

Tietenkin ap määrää lapsestaan. Jeesus! Se on hänen lapsensa!

Ja mitä tulee siihen kälyn touhuun, tod näk siellä on kasvanut nyt uusi tunnevammainen sukupolvi

Eipä näitä kommentteja lukiessa enää ihmetytä, miksi isät pakenevat lapsiperhearkea ja liitot niin usein hajoavat lasten synnyttyä ja ollessa pieniä.

Tilanteessa (jota tässä kösitellään) jossa on kyse siitä määrääkö lapsesta äiti vai isoäiti, vastaus on että äiti määrää.

Äiti määrää. Isä määrää. Isoäiti ei määrää. Isoisä ei määrää. Ei käly. Ei lanko.

Ym-mär-rät-kö? Lapsen vanhemmat määräävät lapsen asioista.

Ap:n tapauksessa lapsen äiti määrää, miten isovanhempien tulee olla isovanhempia ja ainakin yli vuoden määräilyn jälkeen ihmettelee, miksei näitä isovanhempia hänen määräämänsä isovanhemmuus enää tunnu kiinnostavan.

Millä tavalla ap on määräillyt isovanhempien tapaa olla isovanhempia?

Ap:n mieskin sanoo että "eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Kuinka moni, jolla on useita kummilapsia, mieluummin viettää aikaa ja hoitaa niitä kummilapsiaan, joiden vanhemmille heidän kummiutensa kelpaa ilman ehtoja ja määräyksiä toimia niin tai näin sekä vähentää tai katkaisee yhteydenpidon niihin lapsiin, joiden vanhemmille mikään ei kelpaa, mutta kummiutta kuitenkin vaaditaan ja kummin paitsi tekemisistä myös tekemättä jättämisistä valitetaan?

Normaali ihminen osaa käyttäytyä asiallisesti ilman että kummilapsen vnhemmat joutuu koskaan ohjeistamaan.

Et sitten ole lukenut niitä ketjuja, missä kerrotaan, kuinka kummeille on asetettu niin paljon vaatimuksia ja määräyksiä, että koko ystävyyssuhde jopa aiemmin läheiseen ihmiseen on lopulta katkennut.

Tässä tapauksessa ap on kertonut, että yhteydenpito isovanhempien kanssa on alun alkaenkin ollut vähäistä, mutta siitä huolimatta hän on kokenut tarpeelliseksi määrätä, milloin lasta saa tulla katsomaan, arvostella saatuja lahjoja ja määrätä millaisia lahjoja isovanhemmat jatkossa saa hankkia, kieltänyt isoäitiä avun tarjoamisesta huolimatta osallistumasta ristiäisten leipomuksiin ja järjestelyihin ja vaikka isoäiti on saamastaan tylytyksestä huolimatta vielä uskaltautunut tarjoutumaan 1-vuotissynttärijuhlienkin avuksi, on sekin apu täysin tyrmätty jne. jne. - ja kaiken tuon jälkeen ap sitten ihmettelee, miksi tuntuu, että isovanhemmat ei enää välitä pitää yhteyttä.

Tietenkin ap määrää milloin hänen kotiinsa tullaan.

Ei kieltäntt auttamasta ristiäisissä, kielsi jyräämästä.

Kieltänyt jyräämästä synttäreillä.

Kieltänyt kantamsta koko ajan tavaraa kotiinsa.

Mitään näistä kieltämisistä tai rajoituksista ei normaalin ihmisen kanssa tarvita. Normaali ihminen osaa normaalit käytöskoodit muutenkin.

Ihmissuhteet on vuorovaikutteisia.

En kyllä aivan ymmärrä, mitä ap näiltä isovanhemmilta edes odottaa, kun mikään ei ole ap:lle kelvannut ja kaiken hän on tulkinnut "jyräämiseksi".

Ap on käytännössä antanut ymmärtää, ettei isovanhempien yhteydenpitoa tarvita ja kun isovanhemmat ovat asian ymmärtäneet ja jättäneet ap:n rauhaan, niin nyt siitäkin valitetaan.

Mihin ap nyt yhtäkkiä niitä isovanhempia kaipaa? Miksei ole aiemmin ajatellut miestään ja lastaan, kun nyt niin kovasti heidän puolestaan surkuttelee?

Millaista vuorovaikutusta on mielestäsi, että itkevän vauvan kanssa lähdetään kauemmas äidin luota eikä anneta häntä takaisin äidille, vaikka vauva ei rauhoitu?

Tai millaista vuorovaikutusta on mielestäsi suuttua siitä, että ei HETI pääse katsomaan vauvaa, kun tämä on syntynyt? Ap:n mukaan isovanhemmat pääsivät katsomaan vauvaa kuitenkin melko pian. Oliko niin, että seuraavana päivänä tai jopa samana päivänä (anteeksi, en muista) muutamien tuntien jälkeen.

Tai jos ap on sanonut haluavansa hoitaa ristiäisten suhteen asian x itse, onko siinä jotain väärää? Ei kai se, että ap on halunnut itse leipoa kakun, tarkoita, että isovanhempia olisi täysin kielletty osallistumasta? Millaista vuorovaikutusta siis onkaan mököttää tyyliin "Jos en saa tehdä tätä asiaa, en tee sitten mitään!"

Ap kertoi myös jossain viestissä, että tavaraa on tullut valtavasti. Mitä se kellekin on, on vaikea sanoa, mutta normaalissa vuorovaikutussuhteessa voi myös sanoa, että kiitos, meillä on nyt tarpeeksi tavaraa että jospa sitä ei hetkeen tuotaisi.

Nämä asiat eivät mielestäni estä normaalin ihmisen isovanhemmuutta tai millään tavoin rajaa heitä pois lapsenlapsen elämästä. Marttyyri on se, joka tästä pidemmäksi aikaa loukkaantuu ja sen vuoksi katkaisee välit tai lakkaa olemasta läsnä.

Täytyy kuitenki muistaa, että nuista synnärijutuista ja itkemusjutuista on aikaa. Senkin jälkeen on pidetty yhteyttä, joka on nyt sit katkennut. Ap ei voi varmaksi sanoa, että näistä on suututtu ja lopetettu yhteydenpito, koska sen jälkeen ollaan oltu tekemisissä. Vai onko appivanhemmat sanonut suoraan, että näistä on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annappa joku konkreettinen esimerkki, miten ap on antanut ymmärtää ettei yhteydenpitoa kaivata?

....

Sillä sen olen kyllä huomannut palstalla, että monet tulkitsevat toisten ongelmia ja viestejä täysin sen agendan mukaan mikä heitä kismittää omissa irl ihmissuhteissaan.

Mm tästä ap:n kommentista:

"Ei me ikinä olla oltu mitään ystäviä eikä miehen siskon kanssakaan. Ollaan hyvin erilaisia ihmisiä. Mutta ei se haittaa, sukua ei voi valita."

Sekä siitä, miten aggressiivisen oloisesti ap jollekin vastasi antaen ymmärtää ettei yhtään pidä anopistaan - samaan tyyliin kuin valtaosa ap:n kannustajista tuntuu anoppinsa kokevan, eli täysin samaa mieltä siitä, miten ihmiset tässäkin ketjussa peilaavat omia ihmissuhteita vastauksissaan ja ap:n anopin sijaan näkevät hänen paikallaan oman anoppinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annappa joku konkreettinen esimerkki, miten ap on antanut ymmärtää ettei yhteydenpitoa kaivata?

....

Sillä sen olen kyllä huomannut palstalla, että monet tulkitsevat toisten ongelmia ja viestejä täysin sen agendan mukaan mikä heitä kismittää omissa irl ihmissuhteissaan.

Mm tästä ap:n kommentista:

"Ei me ikinä olla oltu mitään ystäviä eikä miehen siskon kanssakaan. Ollaan hyvin erilaisia ihmisiä. Mutta ei se haittaa, sukua ei voi valita."

Sekä siitä, miten aggressiivisen oloisesti ap jollekin vastasi antaen ymmärtää ettei yhtään pidä anopistaan - samaan tyyliin kuin valtaosa ap:n kannustajista tuntuu anoppinsa kokevan, eli täysin samaa mieltä siitä, miten ihmiset tässäkin ketjussa peilaavat omia ihmissuhteita vastauksissaan ja ap:n anopin sijaan näkevät hänen paikallaan oman anoppinsa.

Niin. Ystävät valitaan, sukua ei. En edes odota olla ylin ystävä anopin tai kenenkään suvusta kanssa. Tarkoitin että riittää että on asialliset välit koska se joka yhdistää on lapsi ja mies.

Enkä ole agressiivisesti puhunut, ihme vääristelyä.

Ollaan erilaisia ihmisiä eri elämänarvoilla ja siksi jos ei olisi miestä ja tutustuttaisiin muualla tuskin ystävyttyttäisiin.

Silti olisin toivonut edes niitä asiallisia välejä, ilman turhia loukkaantumisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitköhän nyt ap kärpäsestä härkäsen? Itse olisin vain iloinen, että olisi sellaiset isovanhemmat jotka haluaisivat ostaa lapselle tavaroita/asioita/vaatteita. Ehkä tämä on heidän tapansa osoittaa välittämistä?

Ette te nyt muutenkaan kuulosta kovin läheisiltä: olette nähneet tähänkin asti kerran tai kaksi kuukaudessa?

Olisiko siis ”liikaa” että olisit sietänyt isovanhempien käytöstä sen kerran tai kaksi kuukaudessa? Ei se lapsi rikki mene jos isovanhempi pitää sylissä tai käy kylässä, jos kertoja on noin äärettömän harvoin.

Niin että olisi pitänyt antaa tulla odottamaan kun synnytän lasta jotta näkee heti? Siis ihan heti koska niin teki miehen siskon lasten kanssa? Ja antaa pitää vauvaa vaikka itkee ja sitten vie lapsen toiseen huoneeseen, itse sanoi että itkee kun näkee äidin.

Valita ristiäisiin ruuat ja valmistaa ne, ihan kuin itse haluaa, ja koristelut, samoin 1v juhliin. Ja vaikka mitä koska hän vaan teki oman tyttönsä kanssa niin?

Näin ap, paljastit katkeran luontosi tässä kirjoituksessa. Yritä pärjätä.

Eli sinusta anopin olisi pitänyt saada tehdä noin?

Ei vaan, tuossa ap paljastaa miten liioitellun negatiivisesti hän anoppiinsa suhtautuu.

Anopin näkemys samoista asioista voisi olla:

"Aioimme tehdä onnittelukäynnin synnytyslaitokselle samana päivänä kun lapsi syntyi, mutta miniä reagoi asiaan, kuin olisimme olleet tunkemassa mukaan synnytykseen."

"Vauvaa pidellessä miniä oli koko ajan ottamassa lasta pois sylistäni aivan kuin peläten, etten osaa häntä oikealla tavalla pidellä, mikä tuntui tekevän lapsenkin levottomaksi."

"Tarjosin monipuolisesti apuani ristiäisten valmisteluihin, mutta apuni ei kelvannut."

"Tuntuu, ettemme isovanhempia ole haluttua seuraa eikä mikään, mitä teen tai sanon ole miniäni mieleen."

-eri

Suomeksi ”tungin liikaa, käsittelin lasta väärin, mikä ahdisti äitiä ja sitten vedin uhrimielellä herneen nenään”.

Eli tämä on siis palstan perinteinen anoppien haukkumisketju, jossa ei yritetäkään ymmärtää muuta kuin miniän näkökulmaa.

Onhan täällä tullut moneen kertaan esille myös se, että ei niiltä anopeilta odoteta kuin normaaleja käytöstapoja. Tai isovanhemmilta. Huonoa käytöstä taas ei tarvitsekaan loputtomasti ymmärtää, eli hieman omituinen näkökulma sulla kyllä asiaan on.

Samaa ne anopit odottaa miniältään tai lapsenlapsensa vanhemmilta.

Miksi anopin tai isovanhempien pitäisi loputtomasti ymmärtää omasta mielestään huonoa käytöstä, eli hieman yksipuolinen näkökulma useimmilla keskustelijoilla asiaan on.

Ei ap tai kukaan muukaan miniä tai lapsenlapsen vanhempi ole kertonut menneensä huseeraamaan suuna päänä anopin asioihin.

Eikä kukaan anoppikaan ole sellaista väittänyt.

Mitä muuta ap on tehnyt, kuin puuttunut miehensä vanhempien taitoihin toimia isovanhempina?

Siinä, missä he ovat toisten lastenlastensa kanssa onnistuneet he ovatkin nyt ap:n lapsen kanssa pelkästään epäonnistuneet ja kaikesta heidän toiminnastaan tulee ap:lta sanomista.

Tietenkin ap määrää lapsestaan. Jeesus! Se on hänen lapsensa!

Ja mitä tulee siihen kälyn touhuun, tod näk siellä on kasvanut nyt uusi tunnevammainen sukupolvi

Eipä näitä kommentteja lukiessa enää ihmetytä, miksi isät pakenevat lapsiperhearkea ja liitot niin usein hajoavat lasten synnyttyä ja ollessa pieniä.

Tilanteessa (jota tässä kösitellään) jossa on kyse siitä määrääkö lapsesta äiti vai isoäiti, vastaus on että äiti määrää.

Äiti määrää. Isä määrää. Isoäiti ei määrää. Isoisä ei määrää. Ei käly. Ei lanko.

Ym-mär-rät-kö? Lapsen vanhemmat määräävät lapsen asioista.

Ap:n tapauksessa lapsen äiti määrää, miten isovanhempien tulee olla isovanhempia ja ainakin yli vuoden määräilyn jälkeen ihmettelee, miksei näitä isovanhempia hänen määräämänsä isovanhemmuus enää tunnu kiinnostavan.

Millä tavalla ap on määräillyt isovanhempien tapaa olla isovanhempia?

Ap:n mieskin sanoo että "eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Kuinka moni, jolla on useita kummilapsia, mieluummin viettää aikaa ja hoitaa niitä kummilapsiaan, joiden vanhemmille heidän kummiutensa kelpaa ilman ehtoja ja määräyksiä toimia niin tai näin sekä vähentää tai katkaisee yhteydenpidon niihin lapsiin, joiden vanhemmille mikään ei kelpaa, mutta kummiutta kuitenkin vaaditaan ja kummin paitsi tekemisistä myös tekemättä jättämisistä valitetaan?

Normaali ihminen osaa käyttäytyä asiallisesti ilman että kummilapsen vnhemmat joutuu koskaan ohjeistamaan.

Aivan, mutta normaalien ihmisten asiallisesta käytöksestä huolimatta osalla vanhemmista on tarve muita ohjeistaa, määräillä ja vaatia.

Se on asiatonta.

Miehesi veikkaus hyvinkin oikealta kuulostava ap. Oletko itse näitä lasten isovanhempia kohtaan nykyisin kuinka aloitteellinen? He eivät kenties halua olla häiriöksi ja koe olevansa toivottuja. Uskoisin että välejä saisi läheisemmäksi mutta teidän tehtävä sen eteen aloitteita aktiivisesti jolloin yhteydenpito palautuu heidänkin suunnalta luontevammaksi. Ehdota vaikka että tekisivät retkiä lapsenlasten kanssa, tämä toiminut meillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annappa joku konkreettinen esimerkki, miten ap on antanut ymmärtää ettei yhteydenpitoa kaivata?

....

Sillä sen olen kyllä huomannut palstalla, että monet tulkitsevat toisten ongelmia ja viestejä täysin sen agendan mukaan mikä heitä kismittää omissa irl ihmissuhteissaan.

Mm tästä ap:n kommentista:

"Ei me ikinä olla oltu mitään ystäviä eikä miehen siskon kanssakaan. Ollaan hyvin erilaisia ihmisiä. Mutta ei se haittaa, sukua ei voi valita."

Sekä siitä, miten aggressiivisen oloisesti ap jollekin vastasi antaen ymmärtää ettei yhtään pidä anopistaan - samaan tyyliin kuin valtaosa ap:n kannustajista tuntuu anoppinsa kokevan, eli täysin samaa mieltä siitä, miten ihmiset tässäkin ketjussa peilaavat omia ihmissuhteita vastauksissaan ja ap:n anopin sijaan näkevät hänen paikallaan oman anoppinsa.

Eivät nuo ole konkreettisia esimerkkejä siitä, että ap on antanut anoppinsa ymmärtää ettei halua pitää yhteyttä. Sinä oletat noiden perusteella että näin on tapahtunut, mutta nuo eivät ole esimerkkejä siitä itse tapahtumasta.

Ap kiittää kovasti vastauksista, on tullut paljon ajateltavaa ja vertaistukea.

Olen yrittänyt asettua anopin asemaan, oikeasti, en silti vain ymmärrä. Mutta hänhän poikkaisi välit omaan anoppiinsakin enkä sitäkään voi ymmärtää.

Harmittaa silti miehen puolesta mutta en enempää mieti, on asioita joille ei voi mitään.

Kiitos kaikille ❤️