Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon
11.09.2019 |
Mieheni vanhemmat eivät pidä enää yhteyttä kun saatiin lapsi. Ennen nähtiin kerran, pari kuukaudessa.
Laitettiin kyllä rajoja ja luulen että se on syynä.
Mutta ihan nätisti ja aiheesta. Ensimmäinen loukkaantuminen oli kun en halunnut välittömästi lapsen synnyttyä esitellä vauvaa, vaan vasta seuraavana päivänä.
Ja pyydettiin etteivät osta kokoajan kaikkea. Vaan joskus jotain ja mielellään tarpeellista.
Kummaksuivat imetystä kun sitten lapsi ei halua kuin äidin... otin vauvan takaisin syliin kun itki mummin sylissä.
Pikkuhiljaa yhteydenpito väheni ja loppui kokonaan.
Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat.
Kommentit (869)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on esimerkiksi sellainen tilanne ettemme ole miehen kanssa saaneet "omaa aikaa", mitään parisuhdeviikonloppuja tms. kertaakaan järjestymään, vanhempi lapsi on 4 vuotias. Olisimme sellaisen tarpeessa mutta isovanhempia ei apuna ole. Omat vanhempani asuvat kaukana ja miehen vanhemmat ovat samankaltaisella, tosin vielä törkeämmällä toiminnalla kuin ap:n appivanhemmat pilanneet välinsä meihin.
Olet siis omalla toiminnallasi rikkonut miehesi välit hänen vanhempiinsa
Häpeä!!!!!!!
kun ero tulee ,ite luikit himaas..mut entä miehes????
Mitä muuta ap on tehnyt, kuin puuttunut miehensä vanhempien taitoihin toimia isovanhempina?
Siinä, missä he ovat toisten lastenlastensa kanssa onnistuneet he ovatkin nyt ap:n lapsen kanssa pelkästään epäonnistuneet ja kaikesta heidän toiminnastaan tulee ap:lta sanomista.
Mitäs tiedät ovatko onnistuneet toisten lastenlasten kanssa? Mitä onnistuminen on? Riippuvaisuutta mummista? Vai mitä?
On ottanut äidin roolin, siivoaa asunnon, valitsee vaatteet, järjestää juhlat. 60+ ja kasvattaa pieniä lapsia kuten 80luvulla oli tapana. Lapset sanoo vihanneksista hyi yäk ja kurkusta kysyvät mitä toi on?
Kun mummo tekee nakit ja ranskalaiset. Ja huomenna taas. Kouluikäiset eivät osaa ajaa pyörää eikä uida ettei mummin pieniin satu. Äiti tekee kuten äitinsä sanoo. Että onko siinä sitten onnistuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap mitään, missä miehen vanhemmat ovat mielestäsi toimineet lapsesi synnyttyä oikein?
Mä olen nyt tehnyt Ap analyysiä tässä. On totta, että isovanhemmat ovat varmasti ylittäneet jotai rajoja. On varmasti totta, että niitä on pitänyt hakemalla hakea. Nyt kuitenkin. Sun omat vanhempasi on kuollut ja tunnut olevan aika tarkasti perillä siitä mitä siskosi miehen taloudessa tapahtuu. Aika paljo semmoista mitä itset tunnut halveksuvan. Minkä ikäinen olet ollut ku sun vanhemmat on kuollut? Ethän vaan yhtää ole kateellinen siskolle siitä miten hän saa äitinsä huomion? Onko sulla ikävä äitiäs?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on esimerkiksi sellainen tilanne ettemme ole miehen kanssa saaneet "omaa aikaa", mitään parisuhdeviikonloppuja tms. kertaakaan järjestymään, vanhempi lapsi on 4 vuotias. Olisimme sellaisen tarpeessa mutta isovanhempia ei apuna ole. Omat vanhempani asuvat kaukana ja miehen vanhemmat ovat samankaltaisella, tosin vielä törkeämmällä toiminnalla kuin ap:n appivanhemmat pilanneet välinsä meihin.
Olet siis omalla toiminnallasi rikkonut miehesi välit hänen vanhempiinsa
Häpeä!!!!!!!
kun ero tulee ,ite luikit himaas..mut entä miehes????
Mitä muuta ap on tehnyt, kuin puuttunut miehensä vanhempien taitoihin toimia isovanhempina?
Siinä, missä he ovat toisten lastenlastensa kanssa onnistuneet he ovatkin nyt ap:n lapsen kanssa pelkästään epäonnistuneet ja kaikesta heidän toiminnastaan tulee ap:lta sanomista.
Mitäs tiedät ovatko onnistuneet toisten lastenlasten kanssa? Mitä onnistuminen on? Riippuvaisuutta mummista? Vai mitä?
On ottanut äidin roolin, siivoaa asunnon, valitsee vaatteet, järjestää juhlat. 60+ ja kasvattaa pieniä lapsia kuten 80luvulla oli tapana. Lapset sanoo vihanneksista hyi yäk ja kurkusta kysyvät mitä toi on?
Kun mummo tekee nakit ja ranskalaiset. Ja huomenna taas. Kouluikäiset eivät osaa ajaa pyörää eikä uida ettei mummin pieniin satu. Äiti tekee kuten äitinsä sanoo. Että onko siinä sitten onnistuttu.
Olihan taas purkaus.
Kuten tästäkin ketjusta huomaa, useimmat heijastavat vastauksissaan pelkästään omia kokemuksiaan pystymättä suhtautumaan asiaan millään tavoin neutraalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitköhän nyt ap kärpäsestä härkäsen? Itse olisin vain iloinen, että olisi sellaiset isovanhemmat jotka haluaisivat ostaa lapselle tavaroita/asioita/vaatteita. Ehkä tämä on heidän tapansa osoittaa välittämistä?
Ette te nyt muutenkaan kuulosta kovin läheisiltä: olette nähneet tähänkin asti kerran tai kaksi kuukaudessa?
Olisiko siis ”liikaa” että olisit sietänyt isovanhempien käytöstä sen kerran tai kaksi kuukaudessa? Ei se lapsi rikki mene jos isovanhempi pitää sylissä tai käy kylässä, jos kertoja on noin äärettömän harvoin.
Niin että olisi pitänyt antaa tulla odottamaan kun synnytän lasta jotta näkee heti? Siis ihan heti koska niin teki miehen siskon lasten kanssa? Ja antaa pitää vauvaa vaikka itkee ja sitten vie lapsen toiseen huoneeseen, itse sanoi että itkee kun näkee äidin.
Valita ristiäisiin ruuat ja valmistaa ne, ihan kuin itse haluaa, ja koristelut, samoin 1v juhliin. Ja vaikka mitä koska hän vaan teki oman tyttönsä kanssa niin?Näin ap, paljastit katkeran luontosi tässä kirjoituksessa. Yritä pärjätä.
Eli sinusta anopin olisi pitänyt saada tehdä noin?
Ei vaan, tuossa ap paljastaa miten liioitellun negatiivisesti hän anoppiinsa suhtautuu.
Anopin näkemys samoista asioista voisi olla:
"Aioimme tehdä onnittelukäynnin synnytyslaitokselle samana päivänä kun lapsi syntyi, mutta miniä reagoi asiaan, kuin olisimme olleet tunkemassa mukaan synnytykseen."
"Vauvaa pidellessä miniä oli koko ajan ottamassa lasta pois sylistäni aivan kuin peläten, etten osaa häntä oikealla tavalla pidellä, mikä tuntui tekevän lapsenkin levottomaksi."
"Tarjosin monipuolisesti apuani ristiäisten valmisteluihin, mutta apuni ei kelvannut."
"Tuntuu, ettemme isovanhempia ole haluttua seuraa eikä mikään, mitä teen tai sanon ole miniäni mieleen."
-eriSuomeksi ”tungin liikaa, käsittelin lasta väärin, mikä ahdisti äitiä ja sitten vedin uhrimielellä herneen nenään”.
Eli tämä on siis palstan perinteinen anoppien haukkumisketju, jossa ei yritetäkään ymmärtää muuta kuin miniän näkökulmaa.
Onhan täällä tullut moneen kertaan esille myös se, että ei niiltä anopeilta odoteta kuin normaaleja käytöstapoja. Tai isovanhemmilta. Huonoa käytöstä taas ei tarvitsekaan loputtomasti ymmärtää, eli hieman omituinen näkökulma sulla kyllä asiaan on.
Samaa ne anopit odottaa miniältään tai lapsenlapsensa vanhemmilta.
Miksi anopin tai isovanhempien pitäisi loputtomasti ymmärtää omasta mielestään huonoa käytöstä, eli hieman yksipuolinen näkökulma useimmilla keskustelijoilla asiaan on.Ei ap tai kukaan muukaan miniä tai lapsenlapsen vanhempi ole kertonut menneensä huseeraamaan suuna päänä anopin asioihin.
Eikä kukaan anoppikaan ole sellaista väittänyt.
Mitä muuta ap on tehnyt, kuin puuttunut miehensä vanhempien taitoihin toimia isovanhempina?
Siinä, missä he ovat toisten lastenlastensa kanssa onnistuneet he ovatkin nyt ap:n lapsen kanssa pelkästään epäonnistuneet ja kaikesta heidän toiminnastaan tulee ap:lta sanomista.
Tietenkin ap määrää lapsestaan. Jeesus! Se on hänen lapsensa!
Ja mitä tulee siihen kälyn touhuun, tod näk siellä on kasvanut nyt uusi tunnevammainen sukupolvi
Eipä näitä kommentteja lukiessa enää ihmetytä, miksi isät pakenevat lapsiperhearkea ja liitot niin usein hajoavat lasten synnyttyä ja ollessa pieniä.
Tilanteessa (jota tässä kösitellään) jossa on kyse siitä määrääkö lapsesta äiti vai isoäiti, vastaus on että äiti määrää.
Äiti määrää. Isä määrää. Isoäiti ei määrää. Isoisä ei määrää. Ei käly. Ei lanko.
Ym-mär-rät-kö? Lapsen vanhemmat määräävät lapsen asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ap mitään, missä miehen vanhemmat ovat mielestäsi toimineet lapsesi synnyttyä oikein?
Ketjun aihe on isovanhemmat katkaisivat välit. Tee oma ylistysketju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitköhän nyt ap kärpäsestä härkäsen? Itse olisin vain iloinen, että olisi sellaiset isovanhemmat jotka haluaisivat ostaa lapselle tavaroita/asioita/vaatteita. Ehkä tämä on heidän tapansa osoittaa välittämistä?
Ette te nyt muutenkaan kuulosta kovin läheisiltä: olette nähneet tähänkin asti kerran tai kaksi kuukaudessa?
Olisiko siis ”liikaa” että olisit sietänyt isovanhempien käytöstä sen kerran tai kaksi kuukaudessa? Ei se lapsi rikki mene jos isovanhempi pitää sylissä tai käy kylässä, jos kertoja on noin äärettömän harvoin.
Niin että olisi pitänyt antaa tulla odottamaan kun synnytän lasta jotta näkee heti? Siis ihan heti koska niin teki miehen siskon lasten kanssa? Ja antaa pitää vauvaa vaikka itkee ja sitten vie lapsen toiseen huoneeseen, itse sanoi että itkee kun näkee äidin.
Valita ristiäisiin ruuat ja valmistaa ne, ihan kuin itse haluaa, ja koristelut, samoin 1v juhliin. Ja vaikka mitä koska hän vaan teki oman tyttönsä kanssa niin?Näin ap, paljastit katkeran luontosi tässä kirjoituksessa. Yritä pärjätä.
Eli sinusta anopin olisi pitänyt saada tehdä noin?
Ei vaan, tuossa ap paljastaa miten liioitellun negatiivisesti hän anoppiinsa suhtautuu.
Anopin näkemys samoista asioista voisi olla:
"Aioimme tehdä onnittelukäynnin synnytyslaitokselle samana päivänä kun lapsi syntyi, mutta miniä reagoi asiaan, kuin olisimme olleet tunkemassa mukaan synnytykseen."
"Vauvaa pidellessä miniä oli koko ajan ottamassa lasta pois sylistäni aivan kuin peläten, etten osaa häntä oikealla tavalla pidellä, mikä tuntui tekevän lapsenkin levottomaksi."
"Tarjosin monipuolisesti apuani ristiäisten valmisteluihin, mutta apuni ei kelvannut."
"Tuntuu, ettemme isovanhempia ole haluttua seuraa eikä mikään, mitä teen tai sanon ole miniäni mieleen."
-eriSuomeksi ”tungin liikaa, käsittelin lasta väärin, mikä ahdisti äitiä ja sitten vedin uhrimielellä herneen nenään”.
Eli tämä on siis palstan perinteinen anoppien haukkumisketju, jossa ei yritetäkään ymmärtää muuta kuin miniän näkökulmaa.
Onhan täällä tullut moneen kertaan esille myös se, että ei niiltä anopeilta odoteta kuin normaaleja käytöstapoja. Tai isovanhemmilta. Huonoa käytöstä taas ei tarvitsekaan loputtomasti ymmärtää, eli hieman omituinen näkökulma sulla kyllä asiaan on.
Samaa ne anopit odottaa miniältään tai lapsenlapsensa vanhemmilta.
Miksi anopin tai isovanhempien pitäisi loputtomasti ymmärtää omasta mielestään huonoa käytöstä, eli hieman yksipuolinen näkökulma useimmilla keskustelijoilla asiaan on.Ei ap tai kukaan muukaan miniä tai lapsenlapsen vanhempi ole kertonut menneensä huseeraamaan suuna päänä anopin asioihin.
Eikä kukaan anoppikaan ole sellaista väittänyt.
Mitä muuta ap on tehnyt, kuin puuttunut miehensä vanhempien taitoihin toimia isovanhempina?
Siinä, missä he ovat toisten lastenlastensa kanssa onnistuneet he ovatkin nyt ap:n lapsen kanssa pelkästään epäonnistuneet ja kaikesta heidän toiminnastaan tulee ap:lta sanomista.
Tietenkin ap määrää lapsestaan. Jeesus! Se on hänen lapsensa!
Ja mitä tulee siihen kälyn touhuun, tod näk siellä on kasvanut nyt uusi tunnevammainen sukupolvi
Eipä näitä kommentteja lukiessa enää ihmetytä, miksi isät pakenevat lapsiperhearkea ja liitot niin usein hajoavat lasten synnyttyä ja ollessa pieniä.
Kälyn lasten isä on ulkoistettu kokonaan lastensa elämästä. Eikö se vaivaa sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nyt tehnyt Ap analyysiä tässä. On totta, että isovanhemmat ovat varmasti ylittäneet jotai rajoja. On varmasti totta, että niitä on pitänyt hakemalla hakea. Nyt kuitenkin. Sun omat vanhempasi on kuollut ja tunnut olevan aika tarkasti perillä siitä mitä siskosi miehen taloudessa tapahtuu. Aika paljo semmoista mitä itset tunnut halveksuvan. Minkä ikäinen olet ollut ku sun vanhemmat on kuollut? Ethän vaan yhtää ole kateellinen siskolle siitä miten hän saa äitinsä huomion? Onko sulla ikävä äitiäs?
Ap puhuu miehen siskosta. Emme tiedä onko hänellä siskoa.
Menetkö väkivallan uhristakin tai koulukiusatusta vikaa etsimään?
tässä ketjussa on taas monta kommentoijaa, jotka eivät tajua millaisen infernon tuollaisten rajattomien, tuppautuvien kaikkitietävien isovanhempien kanssa joutuu käymään läpi. Ei tuollaisten kanssa neuvotella tai tulla puoliväliin vastaan. Joko olet kynnysmatto tai sitten ei olla tekemisissä. Molemmista kokemusta. Henkisesti paljon helpompaa, kun ei olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitköhän nyt ap kärpäsestä härkäsen? Itse olisin vain iloinen, että olisi sellaiset isovanhemmat jotka haluaisivat ostaa lapselle tavaroita/asioita/vaatteita. Ehkä tämä on heidän tapansa osoittaa välittämistä?
Ette te nyt muutenkaan kuulosta kovin läheisiltä: olette nähneet tähänkin asti kerran tai kaksi kuukaudessa?
Olisiko siis ”liikaa” että olisit sietänyt isovanhempien käytöstä sen kerran tai kaksi kuukaudessa? Ei se lapsi rikki mene jos isovanhempi pitää sylissä tai käy kylässä, jos kertoja on noin äärettömän harvoin.
Niin että olisi pitänyt antaa tulla odottamaan kun synnytän lasta jotta näkee heti? Siis ihan heti koska niin teki miehen siskon lasten kanssa? Ja antaa pitää vauvaa vaikka itkee ja sitten vie lapsen toiseen huoneeseen, itse sanoi että itkee kun näkee äidin.
Valita ristiäisiin ruuat ja valmistaa ne, ihan kuin itse haluaa, ja koristelut, samoin 1v juhliin. Ja vaikka mitä koska hän vaan teki oman tyttönsä kanssa niin?Näin ap, paljastit katkeran luontosi tässä kirjoituksessa. Yritä pärjätä.
Eli sinusta anopin olisi pitänyt saada tehdä noin?
Ei vaan, tuossa ap paljastaa miten liioitellun negatiivisesti hän anoppiinsa suhtautuu.
Anopin näkemys samoista asioista voisi olla:
"Aioimme tehdä onnittelukäynnin synnytyslaitokselle samana päivänä kun lapsi syntyi, mutta miniä reagoi asiaan, kuin olisimme olleet tunkemassa mukaan synnytykseen."
"Vauvaa pidellessä miniä oli koko ajan ottamassa lasta pois sylistäni aivan kuin peläten, etten osaa häntä oikealla tavalla pidellä, mikä tuntui tekevän lapsenkin levottomaksi."
"Tarjosin monipuolisesti apuani ristiäisten valmisteluihin, mutta apuni ei kelvannut."
"Tuntuu, ettemme isovanhempia ole haluttua seuraa eikä mikään, mitä teen tai sanon ole miniäni mieleen."
-eriSuomeksi ”tungin liikaa, käsittelin lasta väärin, mikä ahdisti äitiä ja sitten vedin uhrimielellä herneen nenään”.
Eli tämä on siis palstan perinteinen anoppien haukkumisketju, jossa ei yritetäkään ymmärtää muuta kuin miniän näkökulmaa.
Onhan täällä tullut moneen kertaan esille myös se, että ei niiltä anopeilta odoteta kuin normaaleja käytöstapoja. Tai isovanhemmilta. Huonoa käytöstä taas ei tarvitsekaan loputtomasti ymmärtää, eli hieman omituinen näkökulma sulla kyllä asiaan on.
Samaa ne anopit odottaa miniältään tai lapsenlapsensa vanhemmilta.
Miksi anopin tai isovanhempien pitäisi loputtomasti ymmärtää omasta mielestään huonoa käytöstä, eli hieman yksipuolinen näkökulma useimmilla keskustelijoilla asiaan on.Ei ap tai kukaan muukaan miniä tai lapsenlapsen vanhempi ole kertonut menneensä huseeraamaan suuna päänä anopin asioihin.
Eikä kukaan anoppikaan ole sellaista väittänyt.
Mitä muuta ap on tehnyt, kuin puuttunut miehensä vanhempien taitoihin toimia isovanhempina?
Siinä, missä he ovat toisten lastenlastensa kanssa onnistuneet he ovatkin nyt ap:n lapsen kanssa pelkästään epäonnistuneet ja kaikesta heidän toiminnastaan tulee ap:lta sanomista.
Tietenkin ap määrää lapsestaan. Jeesus! Se on hänen lapsensa!
Ja mitä tulee siihen kälyn touhuun, tod näk siellä on kasvanut nyt uusi tunnevammainen sukupolvi
Eipä näitä kommentteja lukiessa enää ihmetytä, miksi isät pakenevat lapsiperhearkea ja liitot niin usein hajoavat lasten synnyttyä ja ollessa pieniä.
Tilanteessa (jota tässä kösitellään) jossa on kyse siitä määrääkö lapsesta äiti vai isoäiti, vastaus on että äiti määrää.
Äiti määrää. Isä määrää. Isoäiti ei määrää. Isoisä ei määrää. Ei käly. Ei lanko.
Ym-mär-rät-kö? Lapsen vanhemmat määräävät lapsen asioista.
Ap:n tapauksessa lapsen äiti määrää, miten isovanhempien tulee olla isovanhempia ja ainakin yli vuoden määräilyn jälkeen ihmettelee, miksei näitä isovanhempia hänen määräämänsä isovanhemmuus enää tunnu kiinnostavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitköhän nyt ap kärpäsestä härkäsen? Itse olisin vain iloinen, että olisi sellaiset isovanhemmat jotka haluaisivat ostaa lapselle tavaroita/asioita/vaatteita. Ehkä tämä on heidän tapansa osoittaa välittämistä?
Ette te nyt muutenkaan kuulosta kovin läheisiltä: olette nähneet tähänkin asti kerran tai kaksi kuukaudessa?
Olisiko siis ”liikaa” että olisit sietänyt isovanhempien käytöstä sen kerran tai kaksi kuukaudessa? Ei se lapsi rikki mene jos isovanhempi pitää sylissä tai käy kylässä, jos kertoja on noin äärettömän harvoin.
Niin että olisi pitänyt antaa tulla odottamaan kun synnytän lasta jotta näkee heti? Siis ihan heti koska niin teki miehen siskon lasten kanssa? Ja antaa pitää vauvaa vaikka itkee ja sitten vie lapsen toiseen huoneeseen, itse sanoi että itkee kun näkee äidin.
Valita ristiäisiin ruuat ja valmistaa ne, ihan kuin itse haluaa, ja koristelut, samoin 1v juhliin. Ja vaikka mitä koska hän vaan teki oman tyttönsä kanssa niin?Näin ap, paljastit katkeran luontosi tässä kirjoituksessa. Yritä pärjätä.
Eli sinusta anopin olisi pitänyt saada tehdä noin?
Ei vaan, tuossa ap paljastaa miten liioitellun negatiivisesti hän anoppiinsa suhtautuu.
Anopin näkemys samoista asioista voisi olla:
"Aioimme tehdä onnittelukäynnin synnytyslaitokselle samana päivänä kun lapsi syntyi, mutta miniä reagoi asiaan, kuin olisimme olleet tunkemassa mukaan synnytykseen."
"Vauvaa pidellessä miniä oli koko ajan ottamassa lasta pois sylistäni aivan kuin peläten, etten osaa häntä oikealla tavalla pidellä, mikä tuntui tekevän lapsenkin levottomaksi."
"Tarjosin monipuolisesti apuani ristiäisten valmisteluihin, mutta apuni ei kelvannut."
"Tuntuu, ettemme isovanhempia ole haluttua seuraa eikä mikään, mitä teen tai sanon ole miniäni mieleen."
-eriSuomeksi ”tungin liikaa, käsittelin lasta väärin, mikä ahdisti äitiä ja sitten vedin uhrimielellä herneen nenään”.
Eli tämä on siis palstan perinteinen anoppien haukkumisketju, jossa ei yritetäkään ymmärtää muuta kuin miniän näkökulmaa.
Onhan täällä tullut moneen kertaan esille myös se, että ei niiltä anopeilta odoteta kuin normaaleja käytöstapoja. Tai isovanhemmilta. Huonoa käytöstä taas ei tarvitsekaan loputtomasti ymmärtää, eli hieman omituinen näkökulma sulla kyllä asiaan on.
Samaa ne anopit odottaa miniältään tai lapsenlapsensa vanhemmilta.
Miksi anopin tai isovanhempien pitäisi loputtomasti ymmärtää omasta mielestään huonoa käytöstä, eli hieman yksipuolinen näkökulma useimmilla keskustelijoilla asiaan on.Ei ap tai kukaan muukaan miniä tai lapsenlapsen vanhempi ole kertonut menneensä huseeraamaan suuna päänä anopin asioihin.
Eikä kukaan anoppikaan ole sellaista väittänyt.
Mitä muuta ap on tehnyt, kuin puuttunut miehensä vanhempien taitoihin toimia isovanhempina?
Siinä, missä he ovat toisten lastenlastensa kanssa onnistuneet he ovatkin nyt ap:n lapsen kanssa pelkästään epäonnistuneet ja kaikesta heidän toiminnastaan tulee ap:lta sanomista.
Tietenkin ap määrää lapsestaan. Jeesus! Se on hänen lapsensa!
Ja mitä tulee siihen kälyn touhuun, tod näk siellä on kasvanut nyt uusi tunnevammainen sukupolvi
Eipä näitä kommentteja lukiessa enää ihmetytä, miksi isät pakenevat lapsiperhearkea ja liitot niin usein hajoavat lasten synnyttyä ja ollessa pieniä.
Tilanteessa (jota tässä kösitellään) jossa on kyse siitä määrääkö lapsesta äiti vai isoäiti, vastaus on että äiti määrää.
Äiti määrää. Isä määrää. Isoäiti ei määrää. Isoisä ei määrää. Ei käly. Ei lanko.
Ym-mär-rät-kö? Lapsen vanhemmat määräävät lapsen asioista.
Ap:n tapauksessa lapsen äiti määrää, miten isovanhempien tulee olla isovanhempia ja ainakin yli vuoden määräilyn jälkeen ihmettelee, miksei näitä isovanhempia hänen määräämänsä isovanhemmuus enää tunnu kiinnostavan.
Ei hän ole millään tavoin määrännyt isovanhemmuutta. On vain halunnut synnyttää rauhassa, järjestää oman lapsensa ristiäiset ja syntymäpäivät ja pelastaa samaisen itkevän lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nyt tehnyt Ap analyysiä tässä. On totta, että isovanhemmat ovat varmasti ylittäneet jotai rajoja. On varmasti totta, että niitä on pitänyt hakemalla hakea. Nyt kuitenkin. Sun omat vanhempasi on kuollut ja tunnut olevan aika tarkasti perillä siitä mitä siskosi miehen taloudessa tapahtuu. Aika paljo semmoista mitä itset tunnut halveksuvan. Minkä ikäinen olet ollut ku sun vanhemmat on kuollut? Ethän vaan yhtää ole kateellinen siskolle siitä miten hän saa äitinsä huomion? Onko sulla ikävä äitiäs?
Ap puhuu miehen siskosta. Emme tiedä onko hänellä siskoa.
Menetkö väkivallan uhristakin tai koulukiusatusta vikaa etsimään?
Siinä oli virhe. Anteeksi. Oli tarkoitus puhua miehen siskosta..
Ap sit on jotenki vihaisen oloinen siitäkin mitä siellä miehen siskon perheessä tapahtuu. Ja sehän ei hänen asiansa ole. Se on mun mielestä erikoista.
Näitä asioita kun voi yrittää ajatella vähän isommalta kantilta kun heti lähteä vöyhöttää jonku kertomukseen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nyt tehnyt Ap analyysiä tässä. On totta, että isovanhemmat ovat varmasti ylittäneet jotai rajoja. On varmasti totta, että niitä on pitänyt hakemalla hakea. Nyt kuitenkin. Sun omat vanhempasi on kuollut ja tunnut olevan aika tarkasti perillä siitä mitä siskosi miehen taloudessa tapahtuu. Aika paljo semmoista mitä itset tunnut halveksuvan. Minkä ikäinen olet ollut ku sun vanhemmat on kuollut? Ethän vaan yhtää ole kateellinen siskolle siitä miten hän saa äitinsä huomion? Onko sulla ikävä äitiäs?
Ap puhuu miehen siskosta. Emme tiedä onko hänellä siskoa.
Menetkö väkivallan uhristakin tai koulukiusatusta vikaa etsimään?Siinä oli virhe. Anteeksi. Oli tarkoitus puhua miehen siskosta..
Ap sit on jotenki vihaisen oloinen siitäkin mitä siellä miehen siskon perheessä tapahtuu. Ja sehän ei hänen asiansa ole. Se on mun mielestä erikoista.
Näitä asioita kun voi yrittää ajatella vähän isommalta kantilta kun heti lähteä vöyhöttää jonku kertomukseen mukaan.
Tämä anoppi kun varmasti oletti että saa omia myös apn lapset kuten tyttärensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tässä ketjussa on taas monta kommentoijaa, jotka eivät tajua millaisen infernon tuollaisten rajattomien, tuppautuvien kaikkitietävien isovanhempien kanssa joutuu käymään läpi. Ei tuollaisten kanssa neuvotella tai tulla puoliväliin vastaan. Joko olet kynnysmatto tai sitten ei olla tekemisissä. Molemmista kokemusta. Henkisesti paljon helpompaa, kun ei olla tekemisissä.
Vai olisko niin, että me kyl tiedetään mutta osataan sit seisoa niiden päätöstemme takana? Todeta hyvin selkeästi, että koska X asia tapahtui niin minä en pysty. Ei ole enää sen jälkeen tarvetta alkaa huutamaan tai mustamaalaamaan ketään, koska ei olla enää tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tässä ketjussa on taas monta kommentoijaa, jotka eivät tajua millaisen infernon tuollaisten rajattomien, tuppautuvien kaikkitietävien isovanhempien kanssa joutuu käymään läpi. Ei tuollaisten kanssa neuvotella tai tulla puoliväliin vastaan. Joko olet kynnysmatto tai sitten ei olla tekemisissä. Molemmista kokemusta. Henkisesti paljon helpompaa, kun ei olla tekemisissä.
Vai olisko niin, että me kyl tiedetään mutta osataan sit seisoa niiden päätöstemme takana? Todeta hyvin selkeästi, että koska X asia tapahtui niin minä en pysty. Ei ole enää sen jälkeen tarvetta alkaa huutamaan tai mustamaalaamaan ketään, koska ei olla enää tekemisissä.
Niin. Tässähän ei ap ole katkonut välejä vaan yrittänyt ja yrittänyt tultuaan ensin runnotuksi ja sitten dumpatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tässä ketjussa on taas monta kommentoijaa, jotka eivät tajua millaisen infernon tuollaisten rajattomien, tuppautuvien kaikkitietävien isovanhempien kanssa joutuu käymään läpi. Ei tuollaisten kanssa neuvotella tai tulla puoliväliin vastaan. Joko olet kynnysmatto tai sitten ei olla tekemisissä. Molemmista kokemusta. Henkisesti paljon helpompaa, kun ei olla tekemisissä.
Vai olisko niin, että me kyl tiedetään mutta osataan sit seisoa niiden päätöstemme takana? Todeta hyvin selkeästi, että koska X asia tapahtui niin minä en pysty. Ei ole enää sen jälkeen tarvetta alkaa huutamaan tai mustamaalaamaan ketään, koska ei olla enää tekemisissä.
Niin että jos ei mene kuten mummo määrää välit poikki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopillani on kolme lasta, 2 tytärtä ja yksi poika. Jostain syystä hän on valinnut yhden tyttären perheen kiintymyksensä kohteeksi. Tälle perheelle hän antaa kaikkensa: rahansa, vanhan kotitalonsa, lastenhoitoavun, siivousavun, pihanhoitoavun. Hän on kuin ilmainen orja entisessä kotitalossaan, ja ilmeisen onnellinen osaansa. Harmittaa vähän muiden lastenlasten takia, mutta olen kyllä samalla myös helpottunut, että pysyy kaukana. On nimittäin aika rasittava tyyppi.
Meillä ihan sama tilanne eli anoppo hyysää tytärtään ja ostaa/maksaa kaiken ja on hylännyt poikansa perheen täysin. Jos olen joskus yrittänyt puhia asiasta on kuitattu että oon katkera kateellinen miniä.
Teillä onkin jännää kun tyttäriä 2. Miten se toinen tytär suhtautuu? Eikö sitä korpea kun kaikki annetaan lellikkityttärelle?Toinen tytär tuntuu myös olevan ihan sujut tämän ’hylätyksi’ joutumisen kanssa, pitää äitään rasittavana ihmisenä. Voi olla, että raha-asiat häntä harmittaa, muttei mulle ole puhunut asiasta.
Et kai sä miniänä ole ottanut jotain raha-asioit esille? "Kun maksatte tyttärelle kaikki, niin kai meillekin?" se on huonoa käytöstä.
Hohhoijjakkaa tätä ihmisten sisälukutaitoa. No en tietenkään ole ottanut esille. Niinkuin sanottu, emme ole raha-asioista puhuneet. Anoppi antoi puoli-ilmaiseksi kotitalonsa toiselle tyttärelleen ja ostaa heille arvokkaita tavaroita sekä ihan ruokaa, tämä on tullut minulle ilmi mieheni kautta, mutta emme kumpikaan ole itse kyselleet raha-asioista. Eikä asia meitä kummemmin edes kiinnosta, kiinteistö on Kainuussa elikkäs arvo lähentelee muutenkin nollaa. Ja jos mummo tahtoo ostaa tyttärenpojalle mönkkärin, niin omatpa on rahansa. Meillä taas raha-asiat on kunnossa, niihin ei anopin jelppiä tarvita. Ainut, mikä harmittaa, että omat lapsemme eivät kiinnosta anoppia lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tässä ketjussa on taas monta kommentoijaa, jotka eivät tajua millaisen infernon tuollaisten rajattomien, tuppautuvien kaikkitietävien isovanhempien kanssa joutuu käymään läpi. Ei tuollaisten kanssa neuvotella tai tulla puoliväliin vastaan. Joko olet kynnysmatto tai sitten ei olla tekemisissä. Molemmista kokemusta. Henkisesti paljon helpompaa, kun ei olla tekemisissä.
Vai olisko niin, että me kyl tiedetään mutta osataan sit seisoa niiden päätöstemme takana? Todeta hyvin selkeästi, että koska X asia tapahtui niin minä en pysty. Ei ole enää sen jälkeen tarvetta alkaa huutamaan tai mustamaalaamaan ketään, koska ei olla enää tekemisissä.
Niin. Tässähän ei ap ole katkonut välejä vaan yrittänyt ja yrittänyt tultuaan ensin runnotuksi ja sitten dumpatuksi.
Sit pitää osata päästää irti. Rajat on haettu, eikä yhteistä maata löydy. Se ei sillä tule, että haukutaan miniän tytärtä miten tämä on riippuvainen äidistään.
Vierailija kirjoitti:
KOETTU kirjoitti:
Tapellaan nyt siitä kuka on inhottava ja paskamainen. Anoppi vai Miniä. Luen näitä haukkumisia pahoilla mielin. Näkyy olevan näillä sivuilla vakiona kerran kuussa haukkua anopit.
Kerrotaan nyt sitten oma kokemukseni miniästä. Olimme hänestä tietoisia jo puolivuotta ennen tapaamista. Hän rajoitti poikamme vierailuja meille, ei saanut poika käydä ei tullut itse koskaan kotiimme. Vieraannutiin oikein kunnolla omasta lapsestamme. Yritimme soitella ja tavata, mutta ei koskaan käynyt. He eivät tulleet meille vaikka kutsuttiin ja heille ei ollut menemistä. Miniä, kun totesi sitä esittäessä: tänne tulisitte vain kyttäämään. Ei tuntunut hyvältä ja aavistin ettei asiat paremmaksi muutu. Jos poika olisi tulllut yksin voi sitä Draamaa mikä siitä seurasi.
Häät kyllä järjestivät ja mukaan päästiin. Koko juhlan ajan sitten miniä katseli ja huokaili että taas toi kyttä menee kun ohitin hänet. Oletin tässä vaiheessa saavani edes jouluksi vierailemisia puolin jos toisinkin. Ehei nyt jo uskoin että turhaa kaipailin yhteistä elämää heidän puoleletaan.
Sitten tulikin lapsi ja perään toinen. Molempia olemme saaneet nähdä synytyslaitoksella ja nimiäisissä. Muutoin yhteyden ottoihimme miniä on todennut ettei kaipaa meitä lainkaan.
Kaikki lähettämme lahjat on viety roskiin ja vaatekappaleet miniä on pessyt kertomansa mukaan 100 asteessa jotta pöpöt kuolee. Pilallehan ne on menneet. Lopetettiin sitten kaiki lahjat ja yhteydenpito yritykset miniään. Poika on yrittänyt pitää harvakseltaan yhteyttä meihin. Melkoisen masentuneelta vaikutti viimeksi, kun puhelimme. Kertoi avioeron olevan tulossa. Hän ei vain jaksa enään, jatkuvaa kontrollia. Joutuu kuulemaan jatkuvasti arvostelua siitä ettei ole mitään, ei osaa mitään ja että me vanhemmat olemme mitättömyyksiä ja kasvattaneet lapsemme ihan väärin. Heidän kasvatus tapoihinsa emme ole tutustuneet tai pyrkineet vaikuttamaan, kun emme näitä lapsia ole saaneet tavatakkaan. Kuvan molemista saimme , kun vanhempi täytti kymmenen. Jotenkin se ei herättänyt oikein mitään tunteita. Lapset ovat aivan vieraita ja kintymystä ei ole koskaan syntynyt, kun heihin ei olla oltu yhteydessäkään.
Emme ole puuttuneet millään lailla poikamme valintaan vaimosta, koska koimme ettei asia kuulu meille. Mutta näin jälkikäteen osaisin sanoa, että itse poikaparka on soppansa keittänyt ja valinnan tehnyt aikanaan. Säälittää vain kovasti, kun ei nähnyt minkä luun sai kumppaniksi ja sössi hyvän elämänsä.
Sillä lailla! Kostava mielensäpahoittaja taikaviitta-anoppi vauhdissa taas. Niin on loukatun ylpeys ja kauna päällä että olennainen jää huomiotta. Ne VIATTOMAT LAPSET. Olet niin loukatun marttyyrikierroksilla että et tajua toimineesi väärin. Lapsiin olisi pitänyt pitää yhteyttä. Laittaa kortteja, soitella pojan kautta, ostaa lahjat, pyytää tapaamisia pojalta. Ne lapsenlapset on SYYTTÖMIÄ aikuisten riitoihin.
Just tyypillinen eläkeläisnainen joka vetää herneet nenään ja välit poikki jos HÄNTÄ loukataan. Sitten kiukutellaan ja marttyroidaan. Ja samalla meni lapsi pesuveden mukana eli ainutkertainen tilaisuus luoda suhde lapsenlapsiin.
Sorry, ei sympatiaa, koska kostit lapsenlpsille antipatian miniää kohtaan.
Siinäpä se, kun lähettämämme kortit joutuivat roskiin. Puhelut miniä esti. Lahjoja lapset eivät saaneet koskaan, jos saivat ei miniä kertonut meiltä niiden olevan. lapsenlapsemme ei edes tiedä meidän olevan olemassa. Pojalta kyllä pyydettiin tapaamisiakin, mutta miniän mielestä olemme vaaraksi lasten mielenterveydelle. Joten tapaamisista ei ole tullut mitään. Antipatiaa jos mitään muutakaan tunnetta en miniää kohtaan tunne. Kymmenessä vuodessa on tullut vain todetuksi etten ole saanut olla isovanhempi ja se siitä. Ja mehän emme niitä välejä poikki ikinä halunneetkaan lyödä, vaan miniä. Hän totesi ettei halua meistä mitään, eikä meiltä mitään. Eipä ole ollut siihen sitten puuttumista. No elämässä on muutakin kuin isovanhemmuus. Nykyaikana sen merkitys ilmeisesti muuttumassa, kun näitä iosvanhemuutensa kielettyjä on paljon jo tuttavapiirissä.
Alue: Aihe vapaa
Eipä näitä kommentteja lukiessa enää ihmetytä, miksi isät pakenevat lapsiperhearkea ja liitot niin usein hajoavat lasten synnyttyä ja ollessa pieniä.