Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon
11.09.2019 |
Mieheni vanhemmat eivät pidä enää yhteyttä kun saatiin lapsi. Ennen nähtiin kerran, pari kuukaudessa.
Laitettiin kyllä rajoja ja luulen että se on syynä.
Mutta ihan nätisti ja aiheesta. Ensimmäinen loukkaantuminen oli kun en halunnut välittömästi lapsen synnyttyä esitellä vauvaa, vaan vasta seuraavana päivänä.
Ja pyydettiin etteivät osta kokoajan kaikkea. Vaan joskus jotain ja mielellään tarpeellista.
Kummaksuivat imetystä kun sitten lapsi ei halua kuin äidin... otin vauvan takaisin syliin kun itki mummin sylissä.
Pikkuhiljaa yhteydenpito väheni ja loppui kokonaan.
Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat.
Kommentit (869)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.
Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?
Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.
Mummi on innoissaan ja ostaa ja häslää, annetaan tehdä niin!
Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......
Miksi se mummon maailma ei pyöri ellei hän saa ylikävellä aivan kaikilla haluamillaan tavoilla sen lapsensa perheen asioissa.
Meillä ongelma oli juurikin tuo järjetön roinan kantaminen.
A) inhoan sitä että lasten huoneet muuttui halvan muovikrääsän hautuumaiksi ja sitä että niitä pieniä muovinkappaleita oli sitten joka puolella ja sattui saa**nasti kun terävän pikkuleegon päälle tallaa paljaalla jalalla.
B) miksi lapselle pitää opettaa kerskakulutus/holtiton rahankäyttö? Parhaimmillaan ei saatu niitä tavaroita edes paketista ulos, kun osia oli jo kateissa. Miksi aina pitää ostaa, ostaa, ostaa krääsää, roinaa, tarpeetonta! Miksi se pitää saada kantaa jonkun toisen kotiin?
Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.
Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?
Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.
Mummi on innoissaan ja ostaa ja häslää, annetaan tehdä niin!
Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......
Miksi se mummon maailma ei pyöri ellei hän saa ylikävellä aivan kaikilla haluamillaan tavoilla sen lapsensa perheen asioissa.
Meillä ongelma oli juurikin tuo järjetön roinan kantaminen.
A) inhoan sitä että lasten huoneet muuttui halvan muovikrääsän hautuumaiksi ja sitä että niitä pieniä muovinkappaleita oli sitten joka puolella ja sattui saa**nasti kun terävän pikkuleegon päälle tallaa paljaalla jalalla.
B) miksi lapselle pitää opettaa kerskakulutus/holtiton rahankäyttö? Parhaimmillaan ei saatu niitä tavaroita edes paketista ulos, kun osia oli jo kateissa. Miksi aina pitää ostaa, ostaa, ostaa krääsää, roinaa, tarpeetonta! Miksi se pitää saada kantaa jonkun toisen kotiin?
Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Jos ostat kaksivuotiaalle tytölle tarjouslaarista jonkin ihme oranssin avaruuskapselin, jossa on pikkiriikkisiä palasia ja ikäsuositus 8+ ja niistä osista iso osa hukkuu jo siinä pakettia avatessa, eikä sitä vempainta (joka ei kiinnosta lasta) saa kertaakaan edes koottua, vaan ne terävät palaset pyörii sitten nukkamatossa loputtomiin niin kyllä se on sitten ihan vain KRÄÄSÄÄ.
Ja tää vempain piti väkisin päästä ostamaan marketista, vaikka ihan piti vaan hakea se lapsi kerhosta. Ei ollut siis minkään valtakunnan juhlapäivä tms vaan mummon pohautuspäivä vaan. Samainen mummo sitten pummaa rahaa laskuihinsa, kun on taas pohautellut näitä kahden sekunnin mielihyväostoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.
Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?
Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.
Mummi on innoissaan ja ostaa ja häslää, annetaan tehdä niin!
Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......
Pointti on siinä, että jokainen ydinperhe päättää omasta puolestaan lapsia koskevista asioista, juhlista ym. Joskus perheen säännöt voivat olla jollain mittapuulla liian tiukkoja ja nipottamista, mutta se ei silti ole kenenkään muun asia mennä niitä kyseenalaistamaan.
Ja vaikka joku asia vaikuttaisi pikkumaiselta, sanotaan vaikka että äiti ostaa lapselle kaikki juhlavaatteet, vaikka mummotkin haluaisi. Tai isä haluaa opettaa lapsen ajamaan pyörällä, vaikka vaarikin haluaisi. Niin äidin/isän ei KOSKAAN pitäisi joutua tinkimään omista haluistaan lapsen hoidon ja kasvatuksen suhteen isovanhempien halujen takia. Ei pitäisi tulla sellaista tilannetta, että äiti/isä ajattelee, että kai minun täytyy tuohon suostua...saanhan kuitenkin tehdä asiat x, y ja z... ei täydy! Vanhemmilla on oikeus tehdä just ne vanhemmuuteen liittyvät jutut, pienetkin, jotka ovat heille tärkeitä. Mitään kompromisseja ei tarvitse eikä kuulu tehdä, jos vastakkain ovat isovanhemman ja vanhemman toiveet, koska isovanhemmat eivät ole lapsen suhteen osapuoli, jolla on sananvaltaa. Vain vanhemmilla on.
(Lapsen toiveet ovat tietysti sitten tärkeimmät, kun lapsi on tarpeeksi iso ne ilmaisemaan).
Anoppi on aikanaan saanut päättää omista lapsistaan ja oman perheensä rajoista ja nyt uusi sukupolvi päättää omistaan.
Mun mielestä näin toimiva vanhempi on vaan yksinkertaisesti ihan helvetin itsekäs.
Lapselle on hyvin tärkeää, että hänellä on USEITA hänestä välittäviä ja häntä rakastavia aikuisia ympärillään, pelkän isän ja äidin varassa oleminen on riskialtista. Ja jos kysytte miksi, niin ei tarvitse kovin kummoisia kriisejä elämässä kohdata, vaikkapa jo perinteinen ero, niin lapselle tuo hyvin suurta turvaa, jos ympärillä on muitakin tuttuja ja turvallisia aikuisia, jotka ovat saaneet olla osa lapsen elämää.
Ei tietenkään tarvitse antaa joka asiassa periksi, ja aika harva isovanhempi sellaista keneltäkään on vaatimassakaan. Mutta kyllä aina välillä voi ja kannattaa antaa. Koska se on sen LAPSEN etu.
Jos vanhempi käyttäytyy mustasukkaisesti ja omistushaluisesti lapsen suhteen, kyllä siitä välistä helposti haluaa jättäytyä pois. Ei kukaan halua tulla nöyryytetyksi ja kytätyksi, joutua vahtimaan ,ettei nyt vaan antanut vahingossa lapselle just sitä lusikallista puuroa, jonka äiti tai iskä olisi halunnut antaa. Itse en ainakaan jaksaisi moista.
Tietenkään mikään taho maailmassa ei estä vanhempia toimimasta noin itsekeskeisesti. Mutta sitten ei pidä ihmetellä, jos isovanhemmat pysyttelevät etäällä. Ja missään nimessä sitä ei voi lapsen edulla selittää, vaan ainoastaan omalla itsekkyydellä. Lapsi on kuin lemmikkieläin, ei itsenäinen yksilö. jolla on oikeus tässä maailmassa luoda myös omia ihmissuhteita muihin ihmisiin, ilman että äityli on siinä välissä koko ajan kertomassa miten ollaan.
Ihminen ei voi olla itsekäs oman lapsensa kanssa tekemiensä asioiden ja viettämänsä ajan suhteen. Lapsi ei ole mikään timeshare joka pitäisi lähtökohtaisesti jakaa koko suvun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.
Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?
Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.
Mummi on innoissaan ja ostaa ja häslää, annetaan tehdä niin!
Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......
Miksi se mummon maailma ei pyöri ellei hän saa ylikävellä aivan kaikilla haluamillaan tavoilla sen lapsensa perheen asioissa.
Meillä ongelma oli juurikin tuo järjetön roinan kantaminen.
A) inhoan sitä että lasten huoneet muuttui halvan muovikrääsän hautuumaiksi ja sitä että niitä pieniä muovinkappaleita oli sitten joka puolella ja sattui saa**nasti kun terävän pikkuleegon päälle tallaa paljaalla jalalla.
B) miksi lapselle pitää opettaa kerskakulutus/holtiton rahankäyttö? Parhaimmillaan ei saatu niitä tavaroita edes paketista ulos, kun osia oli jo kateissa. Miksi aina pitää ostaa, ostaa, ostaa krääsää, roinaa, tarpeetonta! Miksi se pitää saada kantaa jonkun toisen kotiin?
Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Jos ostat kaksivuotiaalle tytölle tarjouslaarista jonkin ihme oranssin avaruuskapselin, jossa on pikkiriikkisiä palasia ja ikäsuositus 8+ ja niistä osista iso osa hukkuu jo siinä pakettia avatessa, eikä sitä vempainta (joka ei kiinnosta lasta) saa kertaakaan edes koottua, vaan ne terävät palaset pyörii sitten nukkamatossa loputtomiin niin kyllä se on sitten ihan vain KRÄÄSÄÄ.
Ja tää vempain piti väkisin päästä ostamaan marketista, vaikka ihan piti vaan hakea se lapsi kerhosta. Ei ollut siis minkään valtakunnan juhlapäivä tms vaan mummon pohautuspäivä vaan. Samainen mummo sitten pummaa rahaa laskuihinsa, kun on taas pohautellut näitä kahden sekunnin mielihyväostoksia.
Minä toistan kysymykseni: Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Vierailija kirjoitti:
Parhaalla tahdollakaan ap:n anopista ei tule tällä tiedolla rajatonta narsistista lapselle vahingollista mummoa vaikka ap ilmeisesti parhaansa yrittää.
Ehkä se on jotakin mokannut ja ollut yli-innokas mutta tajusi sentään vetäytyä. Ei tyrkytä ja tuputa mitään enää. Jos kyse olisi jostakin idiootista niin ei se olisi ymmärtänyt edes vetäytyä.
Mun sympatiat, sori nyt vaan on sen anopin puolella. Mulla itselläni oli vaikea anoppi ja mä tiedän jotakin vaikeista ihmisistä. Ap:n anoppi kuulostaa tosi iisille ja itseasiassa jopa mukavalle.
Iisi ja mukava. Sysäsi pojat omalle anopille kun sai tytön, katkaisi välit anoppiin ja sitten miniään. Iisi ja mukava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.
Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?
Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.
Mummi on innoissaan ja ostaa ja häslää, annetaan tehdä niin!
Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......
Miksi se mummon maailma ei pyöri ellei hän saa ylikävellä aivan kaikilla haluamillaan tavoilla sen lapsensa perheen asioissa.
Meillä ongelma oli juurikin tuo järjetön roinan kantaminen.
A) inhoan sitä että lasten huoneet muuttui halvan muovikrääsän hautuumaiksi ja sitä että niitä pieniä muovinkappaleita oli sitten joka puolella ja sattui saa**nasti kun terävän pikkuleegon päälle tallaa paljaalla jalalla.
B) miksi lapselle pitää opettaa kerskakulutus/holtiton rahankäyttö? Parhaimmillaan ei saatu niitä tavaroita edes paketista ulos, kun osia oli jo kateissa. Miksi aina pitää ostaa, ostaa, ostaa krääsää, roinaa, tarpeetonta! Miksi se pitää saada kantaa jonkun toisen kotiin?
Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Jos ostat kaksivuotiaalle tytölle tarjouslaarista jonkin ihme oranssin avaruuskapselin, jossa on pikkiriikkisiä palasia ja ikäsuositus 8+ ja niistä osista iso osa hukkuu jo siinä pakettia avatessa, eikä sitä vempainta (joka ei kiinnosta lasta) saa kertaakaan edes koottua, vaan ne terävät palaset pyörii sitten nukkamatossa loputtomiin niin kyllä se on sitten ihan vain KRÄÄSÄÄ.
Ja tää vempain piti väkisin päästä ostamaan marketista, vaikka ihan piti vaan hakea se lapsi kerhosta. Ei ollut siis minkään valtakunnan juhlapäivä tms vaan mummon pohautuspäivä vaan. Samainen mummo sitten pummaa rahaa laskuihinsa, kun on taas pohautellut näitä kahden sekunnin mielihyväostoksia.
Minä toistan kysymykseni: Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Ikätason mukaan ostetut kestävät lelut. Ei kertakäyttökrääsä jota lapsi ei edes halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.
Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?
Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.
Mummi on innoissaan ja ostaa ja häslää, annetaan tehdä niin!
Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......
Pointti on siinä, että jokainen ydinperhe päättää omasta puolestaan lapsia koskevista asioista, juhlista ym. Joskus perheen säännöt voivat olla jollain mittapuulla liian tiukkoja ja nipottamista, mutta se ei silti ole kenenkään muun asia mennä niitä kyseenalaistamaan.
Ja vaikka joku asia vaikuttaisi pikkumaiselta, sanotaan vaikka että äiti ostaa lapselle kaikki juhlavaatteet, vaikka mummotkin haluaisi. Tai isä haluaa opettaa lapsen ajamaan pyörällä, vaikka vaarikin haluaisi. Niin äidin/isän ei KOSKAAN pitäisi joutua tinkimään omista haluistaan lapsen hoidon ja kasvatuksen suhteen isovanhempien halujen takia. Ei pitäisi tulla sellaista tilannetta, että äiti/isä ajattelee, että kai minun täytyy tuohon suostua...saanhan kuitenkin tehdä asiat x, y ja z... ei täydy! Vanhemmilla on oikeus tehdä just ne vanhemmuuteen liittyvät jutut, pienetkin, jotka ovat heille tärkeitä. Mitään kompromisseja ei tarvitse eikä kuulu tehdä, jos vastakkain ovat isovanhemman ja vanhemman toiveet, koska isovanhemmat eivät ole lapsen suhteen osapuoli, jolla on sananvaltaa. Vain vanhemmilla on.
(Lapsen toiveet ovat tietysti sitten tärkeimmät, kun lapsi on tarpeeksi iso ne ilmaisemaan).
Anoppi on aikanaan saanut päättää omista lapsistaan ja oman perheensä rajoista ja nyt uusi sukupolvi päättää omistaan.
Mun mielestä näin toimiva vanhempi on vaan yksinkertaisesti ihan helvetin itsekäs.
Lapselle on hyvin tärkeää, että hänellä on USEITA hänestä välittäviä ja häntä rakastavia aikuisia ympärillään, pelkän isän ja äidin varassa oleminen on riskialtista. Ja jos kysytte miksi, niin ei tarvitse kovin kummoisia kriisejä elämässä kohdata, vaikkapa jo perinteinen ero, niin lapselle tuo hyvin suurta turvaa, jos ympärillä on muitakin tuttuja ja turvallisia aikuisia, jotka ovat saaneet olla osa lapsen elämää.
Ei tietenkään tarvitse antaa joka asiassa periksi, ja aika harva isovanhempi sellaista keneltäkään on vaatimassakaan. Mutta kyllä aina välillä voi ja kannattaa antaa. Koska se on sen LAPSEN etu.
Jos vanhempi käyttäytyy mustasukkaisesti ja omistushaluisesti lapsen suhteen, kyllä siitä välistä helposti haluaa jättäytyä pois. Ei kukaan halua tulla nöyryytetyksi ja kytätyksi, joutua vahtimaan ,ettei nyt vaan antanut vahingossa lapselle just sitä lusikallista puuroa, jonka äiti tai iskä olisi halunnut antaa. Itse en ainakaan jaksaisi moista.
Tietenkään mikään taho maailmassa ei estä vanhempia toimimasta noin itsekeskeisesti. Mutta sitten ei pidä ihmetellä, jos isovanhemmat pysyttelevät etäällä. Ja missään nimessä sitä ei voi lapsen edulla selittää, vaan ainoastaan omalla itsekkyydellä. Lapsi on kuin lemmikkieläin, ei itsenäinen yksilö. jolla on oikeus tässä maailmassa luoda myös omia ihmissuhteita muihin ihmisiin, ilman että äityli on siinä välissä koko ajan kertomassa miten ollaan.
Ihminen ei voi olla itsekäs oman lapsensa kanssa tekemiensä asioiden ja viettämänsä ajan suhteen. Lapsi ei ole mikään timeshare joka pitäisi lähtökohtaisesti jakaa koko suvun kanssa.
Toisaalta kun sitä lasta 'jakaa' suvulle, isovanhemmille, niin ne ihmiset tulevat mukaan sen lapsen elämään. Jos niitä panttaa itsellään, niin itselleen ne jäävätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.
Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?
Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.
Mummi on innoissaan ja ostaa ja häslää, annetaan tehdä niin!
Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......
Miksi se mummon maailma ei pyöri ellei hän saa ylikävellä aivan kaikilla haluamillaan tavoilla sen lapsensa perheen asioissa.
Meillä ongelma oli juurikin tuo järjetön roinan kantaminen.
A) inhoan sitä että lasten huoneet muuttui halvan muovikrääsän hautuumaiksi ja sitä että niitä pieniä muovinkappaleita oli sitten joka puolella ja sattui saa**nasti kun terävän pikkuleegon päälle tallaa paljaalla jalalla.
B) miksi lapselle pitää opettaa kerskakulutus/holtiton rahankäyttö? Parhaimmillaan ei saatu niitä tavaroita edes paketista ulos, kun osia oli jo kateissa. Miksi aina pitää ostaa, ostaa, ostaa krääsää, roinaa, tarpeetonta! Miksi se pitää saada kantaa jonkun toisen kotiin?
Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Jos ostat kaksivuotiaalle tytölle tarjouslaarista jonkin ihme oranssin avaruuskapselin, jossa on pikkiriikkisiä palasia ja ikäsuositus 8+ ja niistä osista iso osa hukkuu jo siinä pakettia avatessa, eikä sitä vempainta (joka ei kiinnosta lasta) saa kertaakaan edes koottua, vaan ne terävät palaset pyörii sitten nukkamatossa loputtomiin niin kyllä se on sitten ihan vain KRÄÄSÄÄ.
Ja tää vempain piti väkisin päästä ostamaan marketista, vaikka ihan piti vaan hakea se lapsi kerhosta. Ei ollut siis minkään valtakunnan juhlapäivä tms vaan mummon pohautuspäivä vaan. Samainen mummo sitten pummaa rahaa laskuihinsa, kun on taas pohautellut näitä kahden sekunnin mielihyväostoksia.
Minä toistan kysymykseni: Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Ikätason mukaan ostetut kestävät lelut. Ei kertakäyttökrääsä jota lapsi ei edes halua.
Yllättävän usein lapset haluavat juurikin sitä krääsää. Miksi ostaa lapselle leuluja, joilla se ei edes leiki?
Ja jos on pakko ostaa kaksivuotiaalle kahdeksanvuotiaan leluja, voisi edes antaa vanhemman olla mukana avaamassa sitä pakkausta, että olisi edes teoreettinen mshdollisuus saada ne palaset säilöön kuudeksi vuodeksi. Eikä ainakaan avausi sitä pakkausta ulkona rattaissa hämärässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.
Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?
Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.
Mummi on innoissaan ja ostaa ja häslää, annetaan tehdä niin!
Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......
Pointti on siinä, että jokainen ydinperhe päättää omasta puolestaan lapsia koskevista asioista, juhlista ym. Joskus perheen säännöt voivat olla jollain mittapuulla liian tiukkoja ja nipottamista, mutta se ei silti ole kenenkään muun asia mennä niitä kyseenalaistamaan.
Ja vaikka joku asia vaikuttaisi pikkumaiselta, sanotaan vaikka että äiti ostaa lapselle kaikki juhlavaatteet, vaikka mummotkin haluaisi. Tai isä haluaa opettaa lapsen ajamaan pyörällä, vaikka vaarikin haluaisi. Niin äidin/isän ei KOSKAAN pitäisi joutua tinkimään omista haluistaan lapsen hoidon ja kasvatuksen suhteen isovanhempien halujen takia. Ei pitäisi tulla sellaista tilannetta, että äiti/isä ajattelee, että kai minun täytyy tuohon suostua...saanhan kuitenkin tehdä asiat x, y ja z... ei täydy! Vanhemmilla on oikeus tehdä just ne vanhemmuuteen liittyvät jutut, pienetkin, jotka ovat heille tärkeitä. Mitään kompromisseja ei tarvitse eikä kuulu tehdä, jos vastakkain ovat isovanhemman ja vanhemman toiveet, koska isovanhemmat eivät ole lapsen suhteen osapuoli, jolla on sananvaltaa. Vain vanhemmilla on.
(Lapsen toiveet ovat tietysti sitten tärkeimmät, kun lapsi on tarpeeksi iso ne ilmaisemaan).
Anoppi on aikanaan saanut päättää omista lapsistaan ja oman perheensä rajoista ja nyt uusi sukupolvi päättää omistaan.
Juuri näin. Nyt uusi sukupolvi päättää oman ydinperheensä asioista eikä anoppi kuulu ydinperheeseen, joten anopin asioista uusi sukupolvi ei päätä. Vain siitä omasta ydinperheestään. On siis mahdollista, että anoppi toimii kuten aloittajan anoppi on nyt toiminut eli lopettanut yhteydenpidon. Uusi sukupolvi ei päätä siitä, saako anoppi toimia niin vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.
Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?
Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.
Mummi on innoissaan ja ostaa ja häslää, annetaan tehdä niin!
Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......
Miksi se mummon maailma ei pyöri ellei hän saa ylikävellä aivan kaikilla haluamillaan tavoilla sen lapsensa perheen asioissa.
Meillä ongelma oli juurikin tuo järjetön roinan kantaminen.
A) inhoan sitä että lasten huoneet muuttui halvan muovikrääsän hautuumaiksi ja sitä että niitä pieniä muovinkappaleita oli sitten joka puolella ja sattui saa**nasti kun terävän pikkuleegon päälle tallaa paljaalla jalalla.
B) miksi lapselle pitää opettaa kerskakulutus/holtiton rahankäyttö? Parhaimmillaan ei saatu niitä tavaroita edes paketista ulos, kun osia oli jo kateissa. Miksi aina pitää ostaa, ostaa, ostaa krääsää, roinaa, tarpeetonta! Miksi se pitää saada kantaa jonkun toisen kotiin?
Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Jos ostat kaksivuotiaalle tytölle tarjouslaarista jonkin ihme oranssin avaruuskapselin, jossa on pikkiriikkisiä palasia ja ikäsuositus 8+ ja niistä osista iso osa hukkuu jo siinä pakettia avatessa, eikä sitä vempainta (joka ei kiinnosta lasta) saa kertaakaan edes koottua, vaan ne terävät palaset pyörii sitten nukkamatossa loputtomiin niin kyllä se on sitten ihan vain KRÄÄSÄÄ.
Ja tää vempain piti väkisin päästä ostamaan marketista, vaikka ihan piti vaan hakea se lapsi kerhosta. Ei ollut siis minkään valtakunnan juhlapäivä tms vaan mummon pohautuspäivä vaan. Samainen mummo sitten pummaa rahaa laskuihinsa, kun on taas pohautellut näitä kahden sekunnin mielihyväostoksia.
Minä toistan kysymykseni: Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Ikätason mukaan ostetut kestävät lelut. Ei kertakäyttökrääsä jota lapsi ei edes halua.
Mut legot ovat siis krääsää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.
Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?
Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.
Mummi on innoissaan ja ostaa ja häslää, annetaan tehdä niin!
Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......
Miksi se mummon maailma ei pyöri ellei hän saa ylikävellä aivan kaikilla haluamillaan tavoilla sen lapsensa perheen asioissa.
Meillä ongelma oli juurikin tuo järjetön roinan kantaminen.
A) inhoan sitä että lasten huoneet muuttui halvan muovikrääsän hautuumaiksi ja sitä että niitä pieniä muovinkappaleita oli sitten joka puolella ja sattui saa**nasti kun terävän pikkuleegon päälle tallaa paljaalla jalalla.
B) miksi lapselle pitää opettaa kerskakulutus/holtiton rahankäyttö? Parhaimmillaan ei saatu niitä tavaroita edes paketista ulos, kun osia oli jo kateissa. Miksi aina pitää ostaa, ostaa, ostaa krääsää, roinaa, tarpeetonta! Miksi se pitää saada kantaa jonkun toisen kotiin?
Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Jos ostat kaksivuotiaalle tytölle tarjouslaarista jonkin ihme oranssin avaruuskapselin, jossa on pikkiriikkisiä palasia ja ikäsuositus 8+ ja niistä osista iso osa hukkuu jo siinä pakettia avatessa, eikä sitä vempainta (joka ei kiinnosta lasta) saa kertaakaan edes koottua, vaan ne terävät palaset pyörii sitten nukkamatossa loputtomiin niin kyllä se on sitten ihan vain KRÄÄSÄÄ.
Ja tää vempain piti väkisin päästä ostamaan marketista, vaikka ihan piti vaan hakea se lapsi kerhosta. Ei ollut siis minkään valtakunnan juhlapäivä tms vaan mummon pohautuspäivä vaan. Samainen mummo sitten pummaa rahaa laskuihinsa, kun on taas pohautellut näitä kahden sekunnin mielihyväostoksia.
Minä toistan kysymykseni: Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Ikätason mukaan ostetut kestävät lelut. Ei kertakäyttökrääsä jota lapsi ei edes halua.
Yllättävän usein lapset haluavat juurikin sitä krääsää. Miksi ostaa lapselle leuluja, joilla se ei edes leiki?
No tuo nyt on ihan puppua! Miksi kaksivuotias haluaisi puolivalmiin oranssin avaruuwvempaimen kun ei edes kunnolla tajua mikä on avaruus.
Mun tytöt eivät myöskään leiki nukeilla. Silti niitä on kannettu tänne kymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.
Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?
Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.
Mummi on innoissaan ja ostaa ja häslää, annetaan tehdä niin!
Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......
Miksi se mummon maailma ei pyöri ellei hän saa ylikävellä aivan kaikilla haluamillaan tavoilla sen lapsensa perheen asioissa.
Meillä ongelma oli juurikin tuo järjetön roinan kantaminen.
A) inhoan sitä että lasten huoneet muuttui halvan muovikrääsän hautuumaiksi ja sitä että niitä pieniä muovinkappaleita oli sitten joka puolella ja sattui saa**nasti kun terävän pikkuleegon päälle tallaa paljaalla jalalla.
B) miksi lapselle pitää opettaa kerskakulutus/holtiton rahankäyttö? Parhaimmillaan ei saatu niitä tavaroita edes paketista ulos, kun osia oli jo kateissa. Miksi aina pitää ostaa, ostaa, ostaa krääsää, roinaa, tarpeetonta! Miksi se pitää saada kantaa jonkun toisen kotiin?
Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Jos ostat kaksivuotiaalle tytölle tarjouslaarista jonkin ihme oranssin avaruuskapselin, jossa on pikkiriikkisiä palasia ja ikäsuositus 8+ ja niistä osista iso osa hukkuu jo siinä pakettia avatessa, eikä sitä vempainta (joka ei kiinnosta lasta) saa kertaakaan edes koottua, vaan ne terävät palaset pyörii sitten nukkamatossa loputtomiin niin kyllä se on sitten ihan vain KRÄÄSÄÄ.
Ja tää vempain piti väkisin päästä ostamaan marketista, vaikka ihan piti vaan hakea se lapsi kerhosta. Ei ollut siis minkään valtakunnan juhlapäivä tms vaan mummon pohautuspäivä vaan. Samainen mummo sitten pummaa rahaa laskuihinsa, kun on taas pohautellut näitä kahden sekunnin mielihyväostoksia.
Minä toistan kysymykseni: Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Ikätason mukaan ostetut kestävät lelut. Ei kertakäyttökrääsä jota lapsi ei edes halua.
Mut legot ovat siis krääsää?
Pikkuleegot kaksivuotiaalla ovat krääsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on ihan ok, että ap:n appivanhemmat eivät pidä yhteyttä jos heidän tapaansa olla isovanhempi ei arvosteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.
Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?
Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.
Mummi on innoissaan ja ostaa ja häslää, annetaan tehdä niin!
Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......
Miksi se mummon maailma ei pyöri ellei hän saa ylikävellä aivan kaikilla haluamillaan tavoilla sen lapsensa perheen asioissa.
Meillä ongelma oli juurikin tuo järjetön roinan kantaminen.
A) inhoan sitä että lasten huoneet muuttui halvan muovikrääsän hautuumaiksi ja sitä että niitä pieniä muovinkappaleita oli sitten joka puolella ja sattui saa**nasti kun terävän pikkuleegon päälle tallaa paljaalla jalalla.
B) miksi lapselle pitää opettaa kerskakulutus/holtiton rahankäyttö? Parhaimmillaan ei saatu niitä tavaroita edes paketista ulos, kun osia oli jo kateissa. Miksi aina pitää ostaa, ostaa, ostaa krääsää, roinaa, tarpeetonta! Miksi se pitää saada kantaa jonkun toisen kotiin?
Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Jos ostat kaksivuotiaalle tytölle tarjouslaarista jonkin ihme oranssin avaruuskapselin, jossa on pikkiriikkisiä palasia ja ikäsuositus 8+ ja niistä osista iso osa hukkuu jo siinä pakettia avatessa, eikä sitä vempainta (joka ei kiinnosta lasta) saa kertaakaan edes koottua, vaan ne terävät palaset pyörii sitten nukkamatossa loputtomiin niin kyllä se on sitten ihan vain KRÄÄSÄÄ.
Ja tää vempain piti väkisin päästä ostamaan marketista, vaikka ihan piti vaan hakea se lapsi kerhosta. Ei ollut siis minkään valtakunnan juhlapäivä tms vaan mummon pohautuspäivä vaan. Samainen mummo sitten pummaa rahaa laskuihinsa, kun on taas pohautellut näitä kahden sekunnin mielihyväostoksia.
Minä toistan kysymykseni: Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Ikätason mukaan ostetut kestävät lelut. Ei kertakäyttökrääsä jota lapsi ei edes halua.
Mut legot ovat siis krääsää?
Pikkuleegot kaksivuotiaalla ovat krääsää.
Ei ne silti krääsää ole.
Mun appivanhemmat osti koko ajan liian yläkanttiin noita legoja. Ei se mitään haitannut, laitoin ne kaappiin odottamaan lapsen kasvamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.
Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?
Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.
Mummi on innoissaan ja ostaa ja häslää, annetaan tehdä niin!
Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......
Miksi se mummon maailma ei pyöri ellei hän saa ylikävellä aivan kaikilla haluamillaan tavoilla sen lapsensa perheen asioissa.
Meillä ongelma oli juurikin tuo järjetön roinan kantaminen.
A) inhoan sitä että lasten huoneet muuttui halvan muovikrääsän hautuumaiksi ja sitä että niitä pieniä muovinkappaleita oli sitten joka puolella ja sattui saa**nasti kun terävän pikkuleegon päälle tallaa paljaalla jalalla.
B) miksi lapselle pitää opettaa kerskakulutus/holtiton rahankäyttö? Parhaimmillaan ei saatu niitä tavaroita edes paketista ulos, kun osia oli jo kateissa. Miksi aina pitää ostaa, ostaa, ostaa krääsää, roinaa, tarpeetonta! Miksi se pitää saada kantaa jonkun toisen kotiin?
Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Jos ostat kaksivuotiaalle tytölle tarjouslaarista jonkin ihme oranssin avaruuskapselin, jossa on pikkiriikkisiä palasia ja ikäsuositus 8+ ja niistä osista iso osa hukkuu jo siinä pakettia avatessa, eikä sitä vempainta (joka ei kiinnosta lasta) saa kertaakaan edes koottua, vaan ne terävät palaset pyörii sitten nukkamatossa loputtomiin niin kyllä se on sitten ihan vain KRÄÄSÄÄ.
Ja tää vempain piti väkisin päästä ostamaan marketista, vaikka ihan piti vaan hakea se lapsi kerhosta. Ei ollut siis minkään valtakunnan juhlapäivä tms vaan mummon pohautuspäivä vaan. Samainen mummo sitten pummaa rahaa laskuihinsa, kun on taas pohautellut näitä kahden sekunnin mielihyväostoksia.
Minä toistan kysymykseni: Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Ikätason mukaan ostetut kestävät lelut. Ei kertakäyttökrääsä jota lapsi ei edes halua.
Mut legot ovat siis krääsää?
Pikkuleegot kaksivuotiaalla ovat krääsää.
Ei ne silti krääsää ole.
Mun appivanhemmat osti koko ajan liian yläkanttiin noita legoja. Ei se mitään haitannut, laitoin ne kaappiin odottamaan lapsen kasvamista.
No meillä tuokin paketti avattiin ilman minua joten eipä niitä palasia sitten saanut talteen.
Lattialle pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.
Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?
Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.
Mummi on innoissaan ja ostaa ja häslää, annetaan tehdä niin!
Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......
Miksi se mummon maailma ei pyöri ellei hän saa ylikävellä aivan kaikilla haluamillaan tavoilla sen lapsensa perheen asioissa.
Meillä ongelma oli juurikin tuo järjetön roinan kantaminen.
A) inhoan sitä että lasten huoneet muuttui halvan muovikrääsän hautuumaiksi ja sitä että niitä pieniä muovinkappaleita oli sitten joka puolella ja sattui saa**nasti kun terävän pikkuleegon päälle tallaa paljaalla jalalla.
B) miksi lapselle pitää opettaa kerskakulutus/holtiton rahankäyttö? Parhaimmillaan ei saatu niitä tavaroita edes paketista ulos, kun osia oli jo kateissa. Miksi aina pitää ostaa, ostaa, ostaa krääsää, roinaa, tarpeetonta! Miksi se pitää saada kantaa jonkun toisen kotiin?
Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Jos ostat kaksivuotiaalle tytölle tarjouslaarista jonkin ihme oranssin avaruuskapselin, jossa on pikkiriikkisiä palasia ja ikäsuositus 8+ ja niistä osista iso osa hukkuu jo siinä pakettia avatessa, eikä sitä vempainta (joka ei kiinnosta lasta) saa kertaakaan edes koottua, vaan ne terävät palaset pyörii sitten nukkamatossa loputtomiin niin kyllä se on sitten ihan vain KRÄÄSÄÄ.
Ja tää vempain piti väkisin päästä ostamaan marketista, vaikka ihan piti vaan hakea se lapsi kerhosta. Ei ollut siis minkään valtakunnan juhlapäivä tms vaan mummon pohautuspäivä vaan. Samainen mummo sitten pummaa rahaa laskuihinsa, kun on taas pohautellut näitä kahden sekunnin mielihyväostoksia.
Minä toistan kysymykseni: Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Ikätason mukaan ostetut kestävät lelut. Ei kertakäyttökrääsä jota lapsi ei edes halua.
Mut legot ovat siis krääsää?
Pikkuleegot kaksivuotiaalla ovat krääsää.
Ei ne silti krääsää ole.
Mun appivanhemmat osti koko ajan liian yläkanttiin noita legoja. Ei se mitään haitannut, laitoin ne kaappiin odottamaan lapsen kasvamista.
No meillä tuokin paketti avattiin ilman minua joten eipä niitä palasia sitten saanut talteen.
Lattialle pyörimään.
On teillä iso lattia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.
Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?
Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.
Mummi on innoissaan ja ostaa ja häslää, annetaan tehdä niin!
Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......
Miksi se mummon maailma ei pyöri ellei hän saa ylikävellä aivan kaikilla haluamillaan tavoilla sen lapsensa perheen asioissa.
Meillä ongelma oli juurikin tuo järjetön roinan kantaminen.
A) inhoan sitä että lasten huoneet muuttui halvan muovikrääsän hautuumaiksi ja sitä että niitä pieniä muovinkappaleita oli sitten joka puolella ja sattui saa**nasti kun terävän pikkuleegon päälle tallaa paljaalla jalalla.
B) miksi lapselle pitää opettaa kerskakulutus/holtiton rahankäyttö? Parhaimmillaan ei saatu niitä tavaroita edes paketista ulos, kun osia oli jo kateissa. Miksi aina pitää ostaa, ostaa, ostaa krääsää, roinaa, tarpeetonta! Miksi se pitää saada kantaa jonkun toisen kotiin?
Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Jos ostat kaksivuotiaalle tytölle tarjouslaarista jonkin ihme oranssin avaruuskapselin, jossa on pikkiriikkisiä palasia ja ikäsuositus 8+ ja niistä osista iso osa hukkuu jo siinä pakettia avatessa, eikä sitä vempainta (joka ei kiinnosta lasta) saa kertaakaan edes koottua, vaan ne terävät palaset pyörii sitten nukkamatossa loputtomiin niin kyllä se on sitten ihan vain KRÄÄSÄÄ.
Ja tää vempain piti väkisin päästä ostamaan marketista, vaikka ihan piti vaan hakea se lapsi kerhosta. Ei ollut siis minkään valtakunnan juhlapäivä tms vaan mummon pohautuspäivä vaan. Samainen mummo sitten pummaa rahaa laskuihinsa, kun on taas pohautellut näitä kahden sekunnin mielihyväostoksia.
Minä toistan kysymykseni: Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Ikätason mukaan ostetut kestävät lelut. Ei kertakäyttökrääsä jota lapsi ei edes halua.
Mut legot ovat siis krääsää?
Pikkuleegot kaksivuotiaalla ovat krääsää.
Ei ne silti krääsää ole.
Mun appivanhemmat osti koko ajan liian yläkanttiin noita legoja. Ei se mitään haitannut, laitoin ne kaappiin odottamaan lapsen kasvamista.
No meillä tuokin paketti avattiin ilman minua joten eipä niitä palasia sitten saanut talteen.
Lattialle pyörimään.
On teillä iso lattia.
On, 244 neliötä. Ja nuppineulan kokoiset palat.
Ekat hukkui jo hankeen kun se oakkaus piti mummon saada avata jo matkalla.
Minusta on erikoista, että täällä ei olla valmiita tekemään kompromisseja isovanhempien kanssa tai taipumaan missään asiassa, hyvä jos siedetään edes nähdä, mutta silti odotetaan, että isovanhemmat olisivat läheisiä lapsen kanssa ja olisivat läsnä olevia isovanhempia ja osaisivat ostaa lapselle ikäkauteen sopivat kestävät ei-muovikrääsälelut mihin ei telo jalkojaan ja joista lapsikin vielä pitäisi eikä vain äiti.
Isovanhemmista poimittaisiin vain rusinat pullasta.
Ei ole. Siinä on ajateltu vain ja ainoastaan mummoa ja mummon tarpeita.
Ei lapset saa yhtikäs mitään risoista leluista, muovivuorista huoneissaan, epämääräisistä vääränikäisten tavaroista jne.