Isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon

Isovanhemmat haluavat nähdä lapsenlapsen heti - ei käy ap:lle. Ei olisi varmaan käynyt sekään, että olisivat vasta viikon päästä "vaivautuneet" paikalle, ap olisi valittanut siitäkin, ettei kiinnosta. Ei saa myöskään kiinnostaa.

Ei saa ostaa mitään, paitsi mitä ap haluaa. Silloin kun ap haluaa.

Isovanhemmat varmasti nyt kokevat että heitä ei pidetä tärkeinä ja he ovat ostaneet tarpeetonta roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.

Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?

Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.

Mummi on innoissaan ja ostaa  ja häslää, annetaan tehdä niin!

Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......

Pointti on siinä, että jokainen ydinperhe päättää omasta puolestaan lapsia koskevista asioista, juhlista ym. Joskus perheen säännöt voivat olla jollain mittapuulla liian tiukkoja ja nipottamista, mutta se ei silti ole kenenkään muun asia mennä niitä kyseenalaistamaan.

Ja vaikka joku asia vaikuttaisi pikkumaiselta, sanotaan vaikka että äiti ostaa lapselle kaikki juhlavaatteet, vaikka mummotkin haluaisi. Tai isä haluaa opettaa lapsen ajamaan pyörällä, vaikka vaarikin haluaisi. Niin äidin/isän ei KOSKAAN pitäisi joutua tinkimään omista haluistaan lapsen hoidon ja kasvatuksen suhteen isovanhempien halujen takia. Ei pitäisi tulla sellaista tilannetta, että äiti/isä ajattelee, että kai minun täytyy tuohon suostua...saanhan kuitenkin tehdä asiat x, y ja z... ei täydy! Vanhemmilla on oikeus tehdä just ne vanhemmuuteen liittyvät jutut, pienetkin, jotka ovat heille tärkeitä. Mitään kompromisseja ei tarvitse eikä kuulu tehdä, jos vastakkain ovat isovanhemman ja vanhemman toiveet, koska isovanhemmat eivät ole lapsen suhteen osapuoli, jolla on sananvaltaa. Vain vanhemmilla on.

(Lapsen toiveet ovat tietysti sitten tärkeimmät, kun lapsi on tarpeeksi iso ne ilmaisemaan).

Anoppi on aikanaan saanut päättää omista lapsistaan ja oman perheensä rajoista ja nyt uusi sukupolvi päättää omistaan.

Meillä appivanhemmat jyräsivät myös poikansa. He inttivät ja mäkättivät esimerkiksi meidän perheen työnjaosta, mitä vaimon kuuluisi tehdä, että pojan pitää ”antaa kotiin rahaa” eli meidän rahankäyttöömme.

Heille ei kelvannut mikään mitä me kaksi olimme keskenämme sopineet, vaan he esim tulivat ilmoittamatta kotiimme tarkistamaan ruokakaappejamme, koska heidän mielestään vaimon kuuluu hoitaa ruoanlaitto. Siitä viis mitä minä ja mieheni keskenämme sovimme.

Ylimalkaan jonkinlainen kummallinen miniän simputus oli sukuperinne. Appi varsinkin ”osoitti paikkaani” aivan koko ajan. Olin hänelle jonkinlainen piian ja vähämielisen risteytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.

Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?

Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.

Mummi on innoissaan ja ostaa  ja häslää, annetaan tehdä niin!

Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......

Voi luoja, näin ymmärtämättömiäkö te rajattomat isovanhemmat olette?

Ei ole kyse olla innoissaan... luitkohan aloitusta edes?

Kyse on jyräävästä isovanhemmasta joka heittäytyy marttyyriksi jos asiat eivät mene tahtomallaan tavalla.

Ohis...aloituksessa ei ollut juuri mitään, mikä olisi kuvastanut jyräämistä. Pikemminkin päinvastoin, Appivanhemmat ovat yrittäneet olla myös poikansa perheen elämässä mukana, mutta ap:n mielestä aina tehneet kaiken  väärin . On ihan selvää, että yhteydenpito pikkuhiljaa vähenee, jos miniälle ei kelpaa mikään, mitä appivanhemmat tekevät. Ihan turha vinkua jälkikäteen, jos appivanhempien muiden lasten perheille onkin kelvannut. 

Jyräämistähän se juuri on jos laittaa välit poikki kun ei tanssita anopin pillin mukaan

Jyräämistä on se, että mikään anopin ehdottama ei ikinä kelpaa. On täysin normaalia, että yhteydenpito vähenee ja lopulta loppuu kokonaan, jos mikään ei kelpaa. 

Tässä se varmaan on, jonka ap itse kirjoitti jo aloitukseensa:

"Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Mies varmasti tuntee vanhempansa. Nyt sitten elämään sen asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä mikä on ap:n ongelma. Kamalat isovanhemmat ovat nyt vetäytyneet heidän elämästään ja he saavat jatkossa päättää synttärikakkunsa ja taaperoimetyksensä ja joulunviettonsa ihan itse ilman riitaa.

Ei ole vieläkään hyvä?

Ehkä ajatuksena olisi pitää välit vanhempiin ja isovanhempiin? Ilman että antaa anopin päättää asioista myös poikansa perheessä?

Ehkä ap ei tajunnut millainen anoppi pohjimmiltaan on, että jos kaikki ei mene tasan kuten anoppi haluaa niin välit poikki??

Aloittajan vanhemmathan ovat jo kuolleet. 

Aloittajnn miehen vanhemmat ei ole...

Aloittajan mies tuskin kirjoittaa tässä ketjussa yhtään mitään. Eikä ole aloittajan tehtävä huolehtia miehensä ja tämän sukulaisten väleistä vaan mies tekee sen haluamaallaan tavalla ihan itse. 

Aloittaja voi silti kantaa huoltaa miehensä hyvinvoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.

Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?

Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.

Mummi on innoissaan ja ostaa  ja häslää, annetaan tehdä niin!

Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......

Voi luoja, näin ymmärtämättömiäkö te rajattomat isovanhemmat olette?

Ei ole kyse olla innoissaan... luitkohan aloitusta edes?

Kyse on jyräävästä isovanhemmasta joka heittäytyy marttyyriksi jos asiat eivät mene tahtomallaan tavalla.

Ohis...aloituksessa ei ollut juuri mitään, mikä olisi kuvastanut jyräämistä. Pikemminkin päinvastoin, Appivanhemmat ovat yrittäneet olla myös poikansa perheen elämässä mukana, mutta ap:n mielestä aina tehneet kaiken  väärin . On ihan selvää, että yhteydenpito pikkuhiljaa vähenee, jos miniälle ei kelpaa mikään, mitä appivanhemmat tekevät. Ihan turha vinkua jälkikäteen, jos appivanhempien muiden lasten perheille onkin kelvannut. 

Jyräämistähän se juuri on jos laittaa välit poikki kun ei tanssita anopin pillin mukaan

Jyräämistä on se, että mikään anopin ehdottama ei ikinä kelpaa. On täysin normaalia, että yhteydenpito vähenee ja lopulta loppuu kokonaan, jos mikään ei kelpaa. 

No jos ehdottaaa että anoppi järjestää ristäiset, anoppi järjestää synttärit, anoppi tulee kun anopille sopii, miniästä viis, anoppi pitää lasta sylissä väkisin jne niin totta kai moiset ehdotukset torjutaan.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat haluavat nähdä lapsenlapsen heti - ei käy ap:lle. Ei olisi varmaan käynyt sekään, että olisivat vasta viikon päästä "vaivautuneet" paikalle, ap olisi valittanut siitäkin, ettei kiinnosta. Ei saa myöskään kiinnostaa.

Ei saa ostaa mitään, paitsi mitä ap haluaa. Silloin kun ap haluaa.

Isovanhemmat varmasti nyt kokevat että heitä ei pidetä tärkeinä ja he ovat ostaneet tarpeetonta roskaa.

Jopas. Niille isovanhemmille ei riittänyt että pääsivät katsomaan seuraavana aamuna.

Ja ap oli pyytänyt ettei osta niin paljon ja mielellään tarpeellista.

Aika marttyyri saa olla että siitä loukkaantuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.

Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?

Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.

Mummi on innoissaan ja ostaa  ja häslää, annetaan tehdä niin!

Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......

Pointti on siinä, että jokainen ydinperhe päättää omasta puolestaan lapsia koskevista asioista, juhlista ym. Joskus perheen säännöt voivat olla jollain mittapuulla liian tiukkoja ja nipottamista, mutta se ei silti ole kenenkään muun asia mennä niitä kyseenalaistamaan.

Ja vaikka joku asia vaikuttaisi pikkumaiselta, sanotaan vaikka että äiti ostaa lapselle kaikki juhlavaatteet, vaikka mummotkin haluaisi. Tai isä haluaa opettaa lapsen ajamaan pyörällä, vaikka vaarikin haluaisi. Niin äidin/isän ei KOSKAAN pitäisi joutua tinkimään omista haluistaan lapsen hoidon ja kasvatuksen suhteen isovanhempien halujen takia. Ei pitäisi tulla sellaista tilannetta, että äiti/isä ajattelee, että kai minun täytyy tuohon suostua...saanhan kuitenkin tehdä asiat x, y ja z... ei täydy! Vanhemmilla on oikeus tehdä just ne vanhemmuuteen liittyvät jutut, pienetkin, jotka ovat heille tärkeitä. Mitään kompromisseja ei tarvitse eikä kuulu tehdä, jos vastakkain ovat isovanhemman ja vanhemman toiveet, koska isovanhemmat eivät ole lapsen suhteen osapuoli, jolla on sananvaltaa. Vain vanhemmilla on.

(Lapsen toiveet ovat tietysti sitten tärkeimmät, kun lapsi on tarpeeksi iso ne ilmaisemaan).

Anoppi on aikanaan saanut päättää omista lapsistaan ja oman perheensä rajoista ja nyt uusi sukupolvi päättää omistaan.

Mun mielestä näin toimiva vanhempi on vaan yksinkertaisesti ihan helvetin itsekäs.

Lapselle on hyvin tärkeää, että hänellä on USEITA hänestä välittäviä ja häntä rakastavia aikuisia ympärillään, pelkän isän ja äidin varassa oleminen on riskialtista. Ja jos kysytte miksi, niin ei tarvitse kovin kummoisia kriisejä elämässä kohdata, vaikkapa jo perinteinen ero, niin lapselle tuo hyvin suurta turvaa, jos ympärillä on muitakin tuttuja ja turvallisia aikuisia, jotka ovat saaneet olla osa lapsen elämää.

Ei tietenkään tarvitse antaa joka asiassa periksi, ja aika harva isovanhempi sellaista keneltäkään on vaatimassakaan. Mutta kyllä aina välillä voi ja kannattaa antaa. Koska se on sen LAPSEN etu. 

Jos vanhempi käyttäytyy mustasukkaisesti ja omistushaluisesti lapsen suhteen, kyllä siitä välistä helposti haluaa jättäytyä pois. Ei kukaan halua tulla nöyryytetyksi ja kytätyksi, joutua vahtimaan ,ettei nyt vaan antanut vahingossa lapselle just sitä lusikallista puuroa, jonka äiti tai iskä olisi halunnut antaa. Itse en ainakaan jaksaisi moista.

Tietenkään mikään taho maailmassa ei estä vanhempia toimimasta noin itsekeskeisesti. Mutta sitten ei pidä ihmetellä, jos isovanhemmat pysyttelevät etäällä. Ja missään nimessä sitä ei voi lapsen edulla selittää, vaan ainoastaan omalla itsekkyydellä. Lapsi on kuin lemmikkieläin, ei itsenäinen yksilö. jolla on oikeus tässä maailmassa luoda myös omia ihmissuhteita muihin ihmisiin, ilman että äityli on siinä välissä koko ajan kertomassa miten ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinno jos laittaa isovanhemmille liian tiukkoja vaatimuksia ja kärkkäitä rajoituksia niin tässä sitä sitten ollaan.

Kaikella on hintansa.

Mikä apn rajoituksista oli tiukka? Ettei saanut tulla laitokselle odottamaan että pykää vauvan heti anopin nähtäväksi? Vai tekikö ap väärin kun leipoi itse kakun? Vai oliko liikaa rajoitettu kun viettivät joulua omassa kodissa?

Joku näistä oli isovanhemmille liikaa tai kaikki. Jostain syystähän he ovat vetäyneet ja antavat parin nyt tehdä asioita tavallaan. Näitä asioita ap perheineen halusi ja sai ne. Minä ymmärrän jos isovanhempia ei nappaa jos pitää hyppää kuin marionetti miniän ehdoilla. Sitä saa mitä tilaa ja täytyy ajatella ja antaa tilaa myös isovanhemmuudelle. Jos siis haluaa sellaisia lähikuvioihin.

Miniähän se oli jonka olisi pitänyt hyppiä miten mummo haluaa, kun joulutkin olisi pitänyt viettää missä anoppi sanoo. Ja vierailut ja kaikki vain anopin ehdoilla.

En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta millainen suhde ap:lla on omiin vanhempiinsa? Kyllähän se on hyvin tavallista, että nainen pitää tiivistä yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja miehen sukulaiset ovat vain välttämätön paha. Miehen sukulaisille asetetaan " rajat" , omien vanhempien kanssa halutaan viettää joulut jne.  Näin kävi ainakin oman veljeni kanssa, joka vieraili perheineen vanhempieni kotona korkeintaan kerran vuodessa, vaikka asuivat vain tunnin ajomatkan päässä vanhemmistani. Pienet sanat " rajojen asettaminen" jäävät ikävästi mieleen ja sanottuja sanoja on vaikea ottaa takaisin.

Täällä on ketjussa kerrottu että rajaton anoppi on yhtä hyvin vaimolla kuin miehelläkin. Moneen kertaan.

Miksi te olette niitä pieniä sanojanbe sinne veljesi perheelle singonneet?

Meillä appivanhempien vuosikausien ”pienet sanat” huipentuivat siihen että ajoimme esikoista näyttääksemme 600 kilsaa huomataksemme vain että appi oli halunnut tehdä oharit ja lähtenyt ihan muualle puolukkaan.

Se lopetti kyllä viimeisenkin halun olla ikinä enää tekemisissä.

Ne "pienet sanat" tulivat veljeni vaimolta ja ne kohdistuivat äitini ruokiin. Äitini ei osannut ko miniän mielestä tehdä ruokaa, äitini oli miniän mielestä epähygieeninen jne.  Tämän miniä sanoi äidilleni päin naamaa, kun oli puhe, mitä heidän tuolloin 1,5 v poikansa voisi syödä anoppilassa.  Äitini jännitti tuon jälkeen aina miniänsä kohtaamista, mitä nyt kuitenkin joskus tuli suurempien sukujuhlien yhteyksissä.

Asuin tuolloin jo pk-seudulla ja olisin halunnut käydä veljeni perhettä tapaamassa, kun kävin kotiseudullani. Soittelin ja veljeni sanoi suoraan, että eivät nyt jaksa ottaa vieraita vastaan. No sen koommin en ole itseäni kylään tuputtanut. Olen kutsunut veljeni perhettä esim lasteni yo-juhliin, mutta eivät ole tulleet eivätkä kyllä muistaneetkaan millään tavalla. Yhteys meidän sisarusten välillä on katkennut ja vanhempammekin ovat nyt jo kuolleet. Ne "pienet sanat" nousivat äitini ja veljen perheen väliin ja ovat seuranneet nyt myös meidän sisarusten väliin. Eivätkä nyt serkutkaan ole missään tekemisissä toistensa kanssa.

Naurettavaa käytöstä teiltä.

Keneltä? Olen kutsunut veljeäni perheineen  lasteni rippijuhliin, yo-juhliin. Olen tarjonnut itseäni kylään? Mitä pitäisi tehdä? Vanhempani (epähygieeninen anoppi ja appi ) ovat jo kuolleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.

Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?

Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.

Mummi on innoissaan ja ostaa  ja häslää, annetaan tehdä niin!

Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......

Pointti on siinä, että jokainen ydinperhe päättää omasta puolestaan lapsia koskevista asioista, juhlista ym. Joskus perheen säännöt voivat olla jollain mittapuulla liian tiukkoja ja nipottamista, mutta se ei silti ole kenenkään muun asia mennä niitä kyseenalaistamaan.

Ja vaikka joku asia vaikuttaisi pikkumaiselta, sanotaan vaikka että äiti ostaa lapselle kaikki juhlavaatteet, vaikka mummotkin haluaisi. Tai isä haluaa opettaa lapsen ajamaan pyörällä, vaikka vaarikin haluaisi. Niin äidin/isän ei KOSKAAN pitäisi joutua tinkimään omista haluistaan lapsen hoidon ja kasvatuksen suhteen isovanhempien halujen takia. Ei pitäisi tulla sellaista tilannetta, että äiti/isä ajattelee, että kai minun täytyy tuohon suostua...saanhan kuitenkin tehdä asiat x, y ja z... ei täydy! Vanhemmilla on oikeus tehdä just ne vanhemmuuteen liittyvät jutut, pienetkin, jotka ovat heille tärkeitä. Mitään kompromisseja ei tarvitse eikä kuulu tehdä, jos vastakkain ovat isovanhemman ja vanhemman toiveet, koska isovanhemmat eivät ole lapsen suhteen osapuoli, jolla on sananvaltaa. Vain vanhemmilla on.

(Lapsen toiveet ovat tietysti sitten tärkeimmät, kun lapsi on tarpeeksi iso ne ilmaisemaan).

Anoppi on aikanaan saanut päättää omista lapsistaan ja oman perheensä rajoista ja nyt uusi sukupolvi päättää omistaan.

Mun mielestä näin toimiva vanhempi on vaan yksinkertaisesti ihan helvetin itsekäs.

Lapselle on hyvin tärkeää, että hänellä on USEITA hänestä välittäviä ja häntä rakastavia aikuisia ympärillään, pelkän isän ja äidin varassa oleminen on riskialtista. Ja jos kysytte miksi, niin ei tarvitse kovin kummoisia kriisejä elämässä kohdata, vaikkapa jo perinteinen ero, niin lapselle tuo hyvin suurta turvaa, jos ympärillä on muitakin tuttuja ja turvallisia aikuisia, jotka ovat saaneet olla osa lapsen elämää.

Ei tietenkään tarvitse antaa joka asiassa periksi, ja aika harva isovanhempi sellaista keneltäkään on vaatimassakaan. Mutta kyllä aina välillä voi ja kannattaa antaa. Koska se on sen LAPSEN etu. 

Jos vanhempi käyttäytyy mustasukkaisesti ja omistushaluisesti lapsen suhteen, kyllä siitä välistä helposti haluaa jättäytyä pois. Ei kukaan halua tulla nöyryytetyksi ja kytätyksi, joutua vahtimaan ,ettei nyt vaan antanut vahingossa lapselle just sitä lusikallista puuroa, jonka äiti tai iskä olisi halunnut antaa. Itse en ainakaan jaksaisi moista.

Tietenkään mikään taho maailmassa ei estä vanhempia toimimasta noin itsekeskeisesti. Mutta sitten ei pidä ihmetellä, jos isovanhemmat pysyttelevät etäällä. Ja missään nimessä sitä ei voi lapsen edulla selittää, vaan ainoastaan omalla itsekkyydellä. Lapsi on kuin lemmikkieläin, ei itsenäinen yksilö. jolla on oikeus tässä maailmassa luoda myös omia ihmissuhteita muihin ihmisiin, ilman että äityli on siinä välissä koko ajan kertomassa miten ollaan.

Siinä taas yksi rajaton mummi lisää. Edellinen kirjoitus oli täyttä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.

Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?

Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.

Mummi on innoissaan ja ostaa  ja häslää, annetaan tehdä niin!

Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......

Pointti on siinä, että jokainen ydinperhe päättää omasta puolestaan lapsia koskevista asioista, juhlista ym. Joskus perheen säännöt voivat olla jollain mittapuulla liian tiukkoja ja nipottamista, mutta se ei silti ole kenenkään muun asia mennä niitä kyseenalaistamaan.

Ja vaikka joku asia vaikuttaisi pikkumaiselta, sanotaan vaikka että äiti ostaa lapselle kaikki juhlavaatteet, vaikka mummotkin haluaisi. Tai isä haluaa opettaa lapsen ajamaan pyörällä, vaikka vaarikin haluaisi. Niin äidin/isän ei KOSKAAN pitäisi joutua tinkimään omista haluistaan lapsen hoidon ja kasvatuksen suhteen isovanhempien halujen takia. Ei pitäisi tulla sellaista tilannetta, että äiti/isä ajattelee, että kai minun täytyy tuohon suostua...saanhan kuitenkin tehdä asiat x, y ja z... ei täydy! Vanhemmilla on oikeus tehdä just ne vanhemmuuteen liittyvät jutut, pienetkin, jotka ovat heille tärkeitä. Mitään kompromisseja ei tarvitse eikä kuulu tehdä, jos vastakkain ovat isovanhemman ja vanhemman toiveet, koska isovanhemmat eivät ole lapsen suhteen osapuoli, jolla on sananvaltaa. Vain vanhemmilla on.

(Lapsen toiveet ovat tietysti sitten tärkeimmät, kun lapsi on tarpeeksi iso ne ilmaisemaan).

Anoppi on aikanaan saanut päättää omista lapsistaan ja oman perheensä rajoista ja nyt uusi sukupolvi päättää omistaan.

Mun mielestä näin toimiva vanhempi on vaan yksinkertaisesti ihan helvetin itsekäs.

Lapselle on hyvin tärkeää, että hänellä on USEITA hänestä välittäviä ja häntä rakastavia aikuisia ympärillään, pelkän isän ja äidin varassa oleminen on riskialtista. Ja jos kysytte miksi, niin ei tarvitse kovin kummoisia kriisejä elämässä kohdata, vaikkapa jo perinteinen ero, niin lapselle tuo hyvin suurta turvaa, jos ympärillä on muitakin tuttuja ja turvallisia aikuisia, jotka ovat saaneet olla osa lapsen elämää.

Ei tietenkään tarvitse antaa joka asiassa periksi, ja aika harva isovanhempi sellaista keneltäkään on vaatimassakaan. Mutta kyllä aina välillä voi ja kannattaa antaa. Koska se on sen LAPSEN etu. 

Jos vanhempi käyttäytyy mustasukkaisesti ja omistushaluisesti lapsen suhteen, kyllä siitä välistä helposti haluaa jättäytyä pois. Ei kukaan halua tulla nöyryytetyksi ja kytätyksi, joutua vahtimaan ,ettei nyt vaan antanut vahingossa lapselle just sitä lusikallista puuroa, jonka äiti tai iskä olisi halunnut antaa. Itse en ainakaan jaksaisi moista.

Tietenkään mikään taho maailmassa ei estä vanhempia toimimasta noin itsekeskeisesti. Mutta sitten ei pidä ihmetellä, jos isovanhemmat pysyttelevät etäällä. Ja missään nimessä sitä ei voi lapsen edulla selittää, vaan ainoastaan omalla itsekkyydellä. Lapsi on kuin lemmikkieläin, ei itsenäinen yksilö. jolla on oikeus tässä maailmassa luoda myös omia ihmissuhteita muihin ihmisiin, ilman että äityli on siinä välissä koko ajan kertomassa miten ollaan.

Tässä ketjussa kuvatut isovanhemmat eivät ole ”lapsesta välittäviä läheisiä”. Heillä on jo omiin lapsiinsa pelkkä hyöty issuhde ja heille ne lapsenlapset ovat oman minän jatke. Keino tyydyttää omia tarpeita.

Sellainen on hyvin vahingollista ja epätervettä lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.

Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?

Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.

Mummi on innoissaan ja ostaa  ja häslää, annetaan tehdä niin!

Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......

Pointti on siinä, että jokainen ydinperhe päättää omasta puolestaan lapsia koskevista asioista, juhlista ym. Joskus perheen säännöt voivat olla jollain mittapuulla liian tiukkoja ja nipottamista, mutta se ei silti ole kenenkään muun asia mennä niitä kyseenalaistamaan.

Ja vaikka joku asia vaikuttaisi pikkumaiselta, sanotaan vaikka että äiti ostaa lapselle kaikki juhlavaatteet, vaikka mummotkin haluaisi. Tai isä haluaa opettaa lapsen ajamaan pyörällä, vaikka vaarikin haluaisi. Niin äidin/isän ei KOSKAAN pitäisi joutua tinkimään omista haluistaan lapsen hoidon ja kasvatuksen suhteen isovanhempien halujen takia. Ei pitäisi tulla sellaista tilannetta, että äiti/isä ajattelee, että kai minun täytyy tuohon suostua...saanhan kuitenkin tehdä asiat x, y ja z... ei täydy! Vanhemmilla on oikeus tehdä just ne vanhemmuuteen liittyvät jutut, pienetkin, jotka ovat heille tärkeitä. Mitään kompromisseja ei tarvitse eikä kuulu tehdä, jos vastakkain ovat isovanhemman ja vanhemman toiveet, koska isovanhemmat eivät ole lapsen suhteen osapuoli, jolla on sananvaltaa. Vain vanhemmilla on.

(Lapsen toiveet ovat tietysti sitten tärkeimmät, kun lapsi on tarpeeksi iso ne ilmaisemaan).

Anoppi on aikanaan saanut päättää omista lapsistaan ja oman perheensä rajoista ja nyt uusi sukupolvi päättää omistaan.

Mun mielestä näin toimiva vanhempi on vaan yksinkertaisesti ihan helvetin itsekäs.

Lapselle on hyvin tärkeää, että hänellä on USEITA hänestä välittäviä ja häntä rakastavia aikuisia ympärillään, pelkän isän ja äidin varassa oleminen on riskialtista. Ja jos kysytte miksi, niin ei tarvitse kovin kummoisia kriisejä elämässä kohdata, vaikkapa jo perinteinen ero, niin lapselle tuo hyvin suurta turvaa, jos ympärillä on muitakin tuttuja ja turvallisia aikuisia, jotka ovat saaneet olla osa lapsen elämää.

Ei tietenkään tarvitse antaa joka asiassa periksi, ja aika harva isovanhempi sellaista keneltäkään on vaatimassakaan. Mutta kyllä aina välillä voi ja kannattaa antaa. Koska se on sen LAPSEN etu. 

Jos vanhempi käyttäytyy mustasukkaisesti ja omistushaluisesti lapsen suhteen, kyllä siitä välistä helposti haluaa jättäytyä pois. Ei kukaan halua tulla nöyryytetyksi ja kytätyksi, joutua vahtimaan ,ettei nyt vaan antanut vahingossa lapselle just sitä lusikallista puuroa, jonka äiti tai iskä olisi halunnut antaa. Itse en ainakaan jaksaisi moista.

Tietenkään mikään taho maailmassa ei estä vanhempia toimimasta noin itsekeskeisesti. Mutta sitten ei pidä ihmetellä, jos isovanhemmat pysyttelevät etäällä. Ja missään nimessä sitä ei voi lapsen edulla selittää, vaan ainoastaan omalla itsekkyydellä. Lapsi on kuin lemmikkieläin, ei itsenäinen yksilö. jolla on oikeus tässä maailmassa luoda myös omia ihmissuhteita muihin ihmisiin, ilman että äityli on siinä välissä koko ajan kertomassa miten ollaan.

Missä mä sanoin että pitäisi käyttäytyä mustasukkaisesti ja omistushaluisesti? Ei pidä! Mun pointti on, että jokaisella on ne omat rajansa - et sinäkään varmaan suostuisi ihan mihin tahansa mitä isovanhemmat ehdottavat lastesi suhteen? Ja kukaan ei voi mennä toiselle sanomaan, että tuo on pikkumaista, suostuisit nyt kun mummo niiiin haluaa. Mutta kun vain se vanhempi voi itse arvioida mihin on hänestä ok suostua ja mihin ei. Mun lasten isovanhemmat ovat käsittääkseni saaneet tehdä kaiken mitä ovat halunneet, koska eivät ole koskaan pyytäneet mitään mitä minä tai mies oltaisiin koettu epämukavaksi. Mutta vanhempien ei pitäisi joutua tekemään kompromisseja sen kohdalla minkä tuntevat luontevaksi ja oikeaksi lastensa suhteen. Sama koski isovanhempia silloin kun heidän omat lapsensa olivat pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Miesten pitäisi ymmärtää, että siinä vaiheessa, kun alkavat seurustelemaan, niin vaimo on ykkösnainen ja äiti pitäisi jättää taakse. Äidillä ei ole enää mitään asiaa hänen elämäänsä, eikä ratkaisuihin, eikä kotiinsa. Se on nyt hänen ja hänen ykkosnaisensa koti. 

Olen monesti ihmetellyt, että miksi juuri poikalasten äidit ovat hulluja ja takertuvaisia. Tekeekö poikakromosomit odotusvaiheessa naisista jotenkin persoonallisuushäiriöisiä vai saako pershäiriköt poikia.

Tyttöjen äideissä en ole koskaan nähnyt niin hulluja ja takertuvaisia ja määräileviä äitejä, kuin pojilla on. Siksi heistä tulee niitä hirviöanoppeja, joita ongelmia ei yleensä ole tyttöjen äitien kanssa.

Ahhahahhhahahahhhhaaa! Oletko oikeasti idiootti, vai esitätkö vaan?

Eiköhän kyse ole siitä, että tyttärille se oma äiti on se, joka on luonut ns. normaalin rajat. Tytärhän voi olla vaikka kuinka läheinen äitinsä kanssa, se on vaan söpöä, mutta jos mies on, niin silloin ei ole napanuora katki. Vai miten se nyt menikään?

Miehet yleensä taas on lunginpia tyyppejä, en usko että yksikään mies on niin sekopää, kuin puolet tän palstan naisista, että kuvittelee että on käynnissä joku kilpailu hänen ja appiukon välillä. Että kukas tuota naista nyt oikeasti pyörittää, ja kumpaa se rakastaa enemmän, iskää vai puolisoa?

Jotkut naiset on aivan kaheleita, siis nämä, jotka just luulevat asettelevansa jotain rajoja sinne ja tänne ja määräilevänsä toisten käytöstä ja kilpailevat anopin kanssa siitä, tästä ja tuosta.

Rajojen asettaminen toiselle ihmiselle on ihan ok. Jokaisella on oikeus asettaa omat rajansa. Myös anopilla. Onko ap kuvitellut, että rajoja asettamalla anoppi muuttuisi erilaiseksi kuin mitä anoppi pohjimmiltaan oikeasti on? Ja kun ei muuttunutkaan, nyt harmittaa? Ymmärrän hyvin, että ap on pettynyt nykytilanteeseen, mutta asialle ei oikein voi mitään. Ap teki omat päätöksensä ja anoppi omansa. Molemmilla on kuitenkin oikeus omiin päätöksiinsä, ei pelkästään ap:llä. 

Parhaalla tahdollakaan ap:n anopista ei tule tällä tiedolla rajatonta narsistista lapselle vahingollista mummoa vaikka ap ilmeisesti parhaansa yrittää. 

Ehkä se on jotakin mokannut ja ollut yli-innokas mutta tajusi sentään vetäytyä. Ei tyrkytä ja tuputa mitään enää. Jos kyse olisi jostakin idiootista niin ei se olisi ymmärtänyt edes vetäytyä.

Mun sympatiat, sori nyt vaan on sen anopin puolella. Mulla itselläni oli vaikea anoppi ja mä tiedän jotakin vaikeista ihmisistä. Ap:n anoppi kuulostaa tosi iisille ja itseasiassa jopa mukavalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten pitäisi ymmärtää, että siinä vaiheessa, kun alkavat seurustelemaan, niin vaimo on ykkösnainen ja äiti pitäisi jättää taakse. Äidillä ei ole enää mitään asiaa hänen elämäänsä, eikä ratkaisuihin, eikä kotiinsa. Se on nyt hänen ja hänen ykkosnaisensa koti. 

Olen monesti ihmetellyt, että miksi juuri poikalasten äidit ovat hulluja ja takertuvaisia. Tekeekö poikakromosomit odotusvaiheessa naisista jotenkin persoonallisuushäiriöisiä vai saako pershäiriköt poikia.

Tyttöjen äideissä en ole koskaan nähnyt niin hulluja ja takertuvaisia ja määräileviä äitejä, kuin pojilla on. Siksi heistä tulee niitä hirviöanoppeja, joita ongelmia ei yleensä ole tyttöjen äitien kanssa.

Ahhahahhhahahahhhhaaa! Oletko oikeasti idiootti, vai esitätkö vaan?

Eiköhän kyse ole siitä, että tyttärille se oma äiti on se, joka on luonut ns. normaalin rajat. Tytärhän voi olla vaikka kuinka läheinen äitinsä kanssa, se on vaan söpöä, mutta jos mies on, niin silloin ei ole napanuora katki. Vai miten se nyt menikään?

Miehet yleensä taas on lunginpia tyyppejä, en usko että yksikään mies on niin sekopää, kuin puolet tän palstan naisista, että kuvittelee että on käynnissä joku kilpailu hänen ja appiukon välillä. Että kukas tuota naista nyt oikeasti pyörittää, ja kumpaa se rakastaa enemmän, iskää vai puolisoa?

Jotkut naiset on aivan kaheleita, siis nämä, jotka just luulevat asettelevansa jotain rajoja sinne ja tänne ja määräilevänsä toisten käytöstä ja kilpailevat anopin kanssa siitä, tästä ja tuosta.

Minkähän takia tuollaista kilpailua anopin kanssa ei juurikaan ole niillä miniöillä, joiden puoliso on anopin tytär? Tai ehkä se johtuu just tuosta söpöydestä eli nainen (myös miniä itse) saa olla oman äitinsä kanssa läheisissä väleissä eikä se ole puolisolle uhka, mutta mies ei saa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.

Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?

Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.

Mummi on innoissaan ja ostaa  ja häslää, annetaan tehdä niin!

Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......

Pointti on siinä, että jokainen ydinperhe päättää omasta puolestaan lapsia koskevista asioista, juhlista ym. Joskus perheen säännöt voivat olla jollain mittapuulla liian tiukkoja ja nipottamista, mutta se ei silti ole kenenkään muun asia mennä niitä kyseenalaistamaan.

Ja vaikka joku asia vaikuttaisi pikkumaiselta, sanotaan vaikka että äiti ostaa lapselle kaikki juhlavaatteet, vaikka mummotkin haluaisi. Tai isä haluaa opettaa lapsen ajamaan pyörällä, vaikka vaarikin haluaisi. Niin äidin/isän ei KOSKAAN pitäisi joutua tinkimään omista haluistaan lapsen hoidon ja kasvatuksen suhteen isovanhempien halujen takia. Ei pitäisi tulla sellaista tilannetta, että äiti/isä ajattelee, että kai minun täytyy tuohon suostua...saanhan kuitenkin tehdä asiat x, y ja z... ei täydy! Vanhemmilla on oikeus tehdä just ne vanhemmuuteen liittyvät jutut, pienetkin, jotka ovat heille tärkeitä. Mitään kompromisseja ei tarvitse eikä kuulu tehdä, jos vastakkain ovat isovanhemman ja vanhemman toiveet, koska isovanhemmat eivät ole lapsen suhteen osapuoli, jolla on sananvaltaa. Vain vanhemmilla on.

(Lapsen toiveet ovat tietysti sitten tärkeimmät, kun lapsi on tarpeeksi iso ne ilmaisemaan).

Anoppi on aikanaan saanut päättää omista lapsistaan ja oman perheensä rajoista ja nyt uusi sukupolvi päättää omistaan.

Mä en tajua tuollaista ehdotonta jääräpäisyyttä, että kaikki on ennalta sovittu ja siitä ei poiketa, koska ei vaan poiketa ja ei pidä tehdä kompromisseja.

Esimerkkinä tuo polkupyörällä ajamisen opettelu. Meillä vaari (miehen isä) oli sitä ehdottanut esikoisen kohdalla ja toivonut saavansa ottaa opettamisen kunnia-asiakseen, ja sen hänelle soimme. Lapsi ja isovanhempi saivat kivaa yhteistä tekemistä ja aikaa ja kivoja isovanhempi-lapsenlapsi -muistoja. Molemmille se oli kova juttu. Mies meni mukaan "avustajaksi" ja näin kaikki saivat olla mukana. Korotimme leikkimielisesti vaarin Suvun Fillaroinnin Opettaja Nro I :ksi ja hän opettaa kaikki lapsemme ajamaan polkupyörällä. Lapset ovat ihan fiiliksissä tästä spesiaalihommasta vaarin kanssa.

No näin meillä ja teemme paljon asioita yhdessä. Isovanhemmat ovat luontevasti mukana.

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsen syntymä on isovanhemmille herkkä tapahtuma, sitä on odotettu ja se muuttaa myös heidän elämäänsä. Kaikki ovat uudella alueella hakemassa paikkaansa ja siinä ei montaa poikkipuolista sanaa tai tunnelmaa tarvita tuppautumisesta ja krääsän ostamisesta kun herkemmällä ihmisellä on "fiilis on pilalla".

Helposti se menee sitten niin, että pitäkää tunkkinne jos ei omanlaisenaan kelpaa.

Kauhuminiä tässä hei. Olen pahoillani anoppi, että et saanut valita lapseni nimeä, ristiäistarjoiluja etkä saa pukea vieläkään lapsiani sinun mielesi mukaisesti. Kotini olen myös itsekkäästi sisustanut poikasi kanssa meidän näköiseksi. Ei olla huolittu koin syömää perintöryijyä lukuisista itkupotkuraivareistasi huolimatta seinälle, ihan vain sinua kiusataksemme. Joten pahoittelen kovasti, jos fiilis meni pilalle. Jatkuva ilkeä tunkeutuminen kotiini ei varsinaisesti parantanut fiiliksiä täälläkään. Onko se niin vaikea käsittää, että et ole joka sekunti tervetullut aikuisen lapsesi kotiin? Edes joka päivä? Varsinkin ne totuudet, joksi ilkeitä kommenttejasi kutsut, eivät kuulu normaaliin kanssakäymiseen. Ei myöskään jatkuva muiden ihmisten (mukaan lukien lastesi) jatkuva haukkuminen on raskasta kuunneltavaa.

Kun lopulta sain sinusta tarpeekseni, suutuit niin, ettet tule käymään kuin lapsenlastesi synttäreillä. Mua ei haittaisi, vaikka jättäisit nekin väliin. Tiedätkö, kukaan ei kaipaa sinua. Lapseni tuskin muistavat sinua. Ja se on ihan omaa syystäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.

Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?

Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.

Mummi on innoissaan ja ostaa  ja häslää, annetaan tehdä niin!

Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......

Miksi se mummon maailma ei pyöri ellei hän saa ylikävellä aivan kaikilla haluamillaan tavoilla sen lapsensa perheen asioissa.

Meillä ongelma oli juurikin tuo järjetön roinan kantaminen.

A) inhoan sitä että lasten huoneet muuttui halvan muovikrääsän hautuumaiksi ja sitä että niitä pieniä muovinkappaleita oli sitten joka puolella ja sattui saa**nasti kun terävän pikkuleegon päälle tallaa paljaalla jalalla.

B) miksi lapselle pitää opettaa kerskakulutus/holtiton rahankäyttö? Parhaimmillaan ei saatu niitä tavaroita edes paketista ulos, kun osia oli jo kateissa. Miksi aina pitää ostaa, ostaa, ostaa krääsää, roinaa, tarpeetonta! Miksi se pitää saada kantaa jonkun toisen kotiin?

Lapset ovat varmasti tykänneet tästä "krääsästä". Heitä siinä on ajateltu eikä sinua.