Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon
11.09.2019 |
Mieheni vanhemmat eivät pidä enää yhteyttä kun saatiin lapsi. Ennen nähtiin kerran, pari kuukaudessa.
Laitettiin kyllä rajoja ja luulen että se on syynä.
Mutta ihan nätisti ja aiheesta. Ensimmäinen loukkaantuminen oli kun en halunnut välittömästi lapsen synnyttyä esitellä vauvaa, vaan vasta seuraavana päivänä.
Ja pyydettiin etteivät osta kokoajan kaikkea. Vaan joskus jotain ja mielellään tarpeellista.
Kummaksuivat imetystä kun sitten lapsi ei halua kuin äidin... otin vauvan takaisin syliin kun itki mummin sylissä.
Pikkuhiljaa yhteydenpito väheni ja loppui kokonaan.
Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat.
Kommentit (869)
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan halua, että lastenlapset tulisi vaihtamaan minun paskavaippoja Esperi-caressa. Jos joudun laitoshoitoon, niin sitten ollaan siellä, ja hoitajat hoitaa. Jos jälkikasvusta tuntuu, etteivät halua tai viitsi käydä katsomassa, niin eihän sitä voi ketään pakottaa. Kuolema korjaa aikanaan, ja uskon että jälkikasvu kuitenkin huolehtii, että hautaan panevat. Voihan näistä asioista testamentissaankin mainita ja määrätä omaisuudestaan. Uskon, että maksua vastaan viranomaiset huolehtivat hautaankin, jos jälkikasvu ei halua osallistua.
Mulla on paskat lapsenhakkaajavanhemmat, En todellakaan auta niitä mitenkään enkä suostu maksamaan mitään noiden ihmispe*seiden hoidosta. Hoitakoot itsensä.
Mutta jos vanhemmat on olleet hyvät niin silloin liki poikkeuksetta lapsi haluaa auttaa vanhoja vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan halua, että lastenlapset tulisi vaihtamaan minun paskavaippoja Esperi-caressa. Jos joudun laitoshoitoon, niin sitten ollaan siellä, ja hoitajat hoitaa. Jos jälkikasvusta tuntuu, etteivät halua tai viitsi käydä katsomassa, niin eihän sitä voi ketään pakottaa. Kuolema korjaa aikanaan, ja uskon että jälkikasvu kuitenkin huolehtii, että hautaan panevat. Voihan näistä asioista testamentissaankin mainita ja määrätä omaisuudestaan. Uskon, että maksua vastaan viranomaiset huolehtivat hautaankin, jos jälkikasvu ei halua osallistua.
Joku muukin ajattelee, kuin minä. Ja ihan omakohtaisesti täytyy mainita, että äitini tarvitsee jo aika lailla apua ja hoitoa. Miten nuo minun lapset eli hänen lapsenlapset äitiäni hoitaisi, kun kaikki ovat muuttaneet useamman sadan kilometrin päähän ja kolmella on jo omia lapsia. Ei heiltä voi odottaa, että tulisivat vaippaa äidilleni vaihtamaan siinä vaiheessa, kun saa hoitopaikan.
Kyllä se on ammattilaisten hommaa.
Tässä ikääntymisessä on se hyvä puoli, että on alkanut ymmärtää sen, että ei ole mikään pakko miellyttää kaikkia ihmisiä, vaan seuransa saa vapaasti valita. Itse ainakin olen vain niiden ihmisten kanssa, joista pidän ja joiden kanssa tulen hyvin toimeen. Kaikki muu on turhaa. Elämä jotenkin selkiytyy, kun itselle merkityksettömät ihmissuhteet jäävät syrjään, pois rasittamasta arvokkaita loppuvuosia. On ihanaa antaa rakkautensa ja välittämisensä heille, jotka sitä arvostaa, ja joilta saa samalla mitalla takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ikääntymisessä on se hyvä puoli, että on alkanut ymmärtää sen, että ei ole mikään pakko miellyttää kaikkia ihmisiä, vaan seuransa saa vapaasti valita. Itse ainakin olen vain niiden ihmisten kanssa, joista pidän ja joiden kanssa tulen hyvin toimeen. Kaikki muu on turhaa. Elämä jotenkin selkiytyy, kun itselle merkityksettömät ihmissuhteet jäävät syrjään, pois rasittamasta arvokkaita loppuvuosia. On ihanaa antaa rakkautensa ja välittämisensä heille, jotka sitä arvostaa, ja joilta saa samalla mitalla takaisin.
Niin. Mutta tätähän ei miniöille suotaisi. Heidän pitäisi palvella sukulaisia.
Naapurin mummo on hyvä esimerkki. Lapsenlapset oli jatkuvasti hoidossa viikonloput ja lomat. Mummo jousti omista menoista ja elämästään.
Nyt on alkanut tulla muistihäiriöitä ja tarvitsee apua, ei näy lapsenlapsia, ei lapsia apuna. Me naapurit huoleditaan porukalla mummosta.
Joten ei se lastenlasten hoito ja joustaminen takaa, että omaiset viitsisi vastikkeeksi mummoa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypillistä miniöille on, että isoäidin palvelut kyllä kelpaa ja niihin katsotaan isoäidillä olevan joku velvollisuuskin. Mutta mitään oikeuksia ei haluta antaa.
Mulle riittää, että isoäiti pysyy pois. Annettiin mahdollisuus olla osa lastenlasten elämää, mutta ylikäveli ihan joka asiassa, luuli saavansa päätäntävallan perheessämme. haukkui vielä päälle. Ei kiitos. Hänellä ei todellakaan velvollisuuksia, ainoastaan oikeuksia. Koko maailma on hänen palveluskuntaansa.
Minä ajattelin tehdä palveluksen lapsenlapsille ja en ota heitä hoitoon. Kiittävät vielä aikuisina, kun näin ei napsahda paskavaipan vaihtonakki sitten aikuisena. Saavat elää rauhassa omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunteet ne on isovanhemmillakin. Ei kannata mennä sanomaan mitään jos ei ole todella oikeasti jotakin painavaa sanottavaa. Liika ostelu ja pikaisen näkemisen toivominen ei minusta ole kovin suuria virheitä ...
Tottakai innostuneet isovanhemmat haluavat nähdä uuden tulokkaan niin pian kuin mahdollista! Se on täysin normaalia, ei siitä pitäisi haukkua.
Ilmeisesti sait mitä tilasit.
Tuo ostelu oli meillä todella iso ongelma. Varmaan 95% vaatteista oli väärää kokoa, osa pieniä, osassa kasvuvaraa vuosia. Kirppislöydöt usein rikkinäisiä ja tahraisia. Tulipa kassillinen tyttöjen vaatteita esikoiselle. Esikoinen on poika. Eikä tuo ostelu rajoittunut lapsen tavaroihin, vaan meille raahattiin ruskeaa taidelasia, pskanruskeita sisustustekstiilejä... ja vielä moitittiin päälle, kun nämä ihanuuden eivät löytäneet meidän sisustuksesta paikkaa. Kovasti yritti tirauttaa päälle kyyneleitäkin, jos edes säälistä vaihtaisin sen 60-luvun maton olkkariin ja ne lasihirvitykset pääsisivät paraatipaikalle. Lopulta pakkasin ne laatikoihin, ha tungin ne anopin mukaan kun kävi seuraavan kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on erikoista, että täällä ei olla valmiita tekemään kompromisseja isovanhempien kanssa tai taipumaan missään asiassa, hyvä jos siedetään edes nähdä, mutta silti odotetaan, että isovanhemmat olisivat läheisiä lapsen kanssa ja olisivat läsnä olevia isovanhempia ja osaisivat ostaa lapselle ikäkauteen sopivat kestävät ei-muovikrääsälelut mihin ei telo jalkojaan ja joista lapsikin vielä pitäisi eikä vain äiti.
Isovanhemmista poimittaisiin vain rusinat pullasta.
Niissä lelupaketeissa on ne ikäsuositukset ISOLLA ja syystä.
Eipä sekään juuri kiinnosta kun lapsenlapset ovat jääneet etäisiksi. Hyvä jos muistetaan minkäikäisiä ovat.
Ja sulle on ihan ok ettet muista lapsenlapsen ikää etkä ole kiinnostunut hänestä? Mukava Esperi-laitosvanhuus tulossa...
Älä turhaan jännitä, meille kaikille koittaa mukava esperi-laitosvanhuus. Vai luuletko, että lapsesi tai lapsenlapsesi vaihtaisivat kakkavaippasi? Eivät nimittäin vaihda.
En luule sellaista, en nyt yksinkertainen ole. Mutta mulla käy tiuhaan vieraita, omat rakkaat lapset ja lapsenlapset joihin olen panostanut ja luonut hyvän suhteen. Naapurihuonneessa tylyt välinpitämättömät mummot viettää vanhuuden YKSIN. Mulla käy sellaset 20 vierasta jatkuvasti.
Kun sairaudet iskee ja olet enemmän vaivoiksi kuin iloksi, niin eipä sinuakaan kukaan käy enää katsomassa. Sorry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet ne on isovanhemmillakin. Ei kannata mennä sanomaan mitään jos ei ole todella oikeasti jotakin painavaa sanottavaa. Liika ostelu ja pikaisen näkemisen toivominen ei minusta ole kovin suuria virheitä ...
Tottakai innostuneet isovanhemmat haluavat nähdä uuden tulokkaan niin pian kuin mahdollista! Se on täysin normaalia, ei siitä pitäisi haukkua.
Ilmeisesti sait mitä tilasit.
Tuo ostelu oli meillä todella iso ongelma. Varmaan 95% vaatteista oli väärää kokoa, osa pieniä, osassa kasvuvaraa vuosia. Kirppislöydöt usein rikkinäisiä ja tahraisia. Tulipa kassillinen tyttöjen vaatteita esikoiselle. Esikoinen on poika. Eikä tuo ostelu rajoittunut lapsen tavaroihin, vaan meille raahattiin ruskeaa taidelasia, pskanruskeita sisustustekstiilejä... ja vielä moitittiin päälle, kun nämä ihanuuden eivät löytäneet meidän sisustuksesta paikkaa. Kovasti yritti tirauttaa päälle kyyneleitäkin, jos edes säälistä vaihtaisin sen 60-luvun maton olkkariin ja ne lasihirvitykset pääsisivät paraatipaikalle. Lopulta pakkasin ne laatikoihin, ha tungin ne anopin mukaan kun kävi seuraavan kerran.
Sitten niillä tavaroilla yritetään vielä kiristää. Ja niiden käyttämistä kytätään. Jne.
Suosittelen reilua välimatkaa myös aikuisille lapsille. Jos sukset menevät jatkuvasti ristiin isovanhempien kanssa, noin 700 kilometriä voi olla toimiva välimatka. Välimatkaa kannattaa pitää ainakin hankalien appivanhempien kanssa. Anoppi ja appiukko eivät tule yllätyskyläilyille kovin usein tupatarkastuksia tekemään. Riittävä välimatka takaa sovun ja rauhallisen ilmapiirin lapsiperheessä. Naapurissa tai samalla paikkakunnalla asuminen ei sovi kaikille sukulaisille. Kolme sukupolvea eivät tule toimeen ainakaan saman katon alla.
Äidin tehtävät kuuluvat äidille ja isän tehtävät isälle. Lastenhoito kuuluu lapsen vanhemmille - ei suinkaan isovanhemmille. Miksi lapsia pitäisi viedä hoitoon tai yökylään isovanhemmille??? Monet isovanhemmat väsyvät ja uupuvat lastenhoitoon. He purkavat uupumustaan sukulaisille, naapureille, keskustelupalstoilla ja eläkeläiskerhoissa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein helpoimmalla pääsee, kun muuttaa kauas lapsistaan, kun jää eläkkeelle. Ei tarvitse tyhjää riidellä siitä, tekeekö jossakin asiassa väärin. Joku 700km kummasti pistää etäisyyttä tällaisiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.
Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?
Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.
Mummi on innoissaan ja ostaa ja häslää, annetaan tehdä niin!
Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......
Miksi se mummon maailma ei pyöri ellei hän saa ylikävellä aivan kaikilla haluamillaan tavoilla sen lapsensa perheen asioissa.
Meillä ongelma oli juurikin tuo järjetön roinan kantaminen.
A) inhoan sitä että lasten huoneet muuttui halvan muovikrääsän hautuumaiksi ja sitä että niitä pieniä muovinkappaleita oli sitten joka puolella ja sattui saa**nasti kun terävän pikkuleegon päälle tallaa paljaalla jalalla.
B) miksi lapselle pitää opettaa kerskakulutus/holtiton rahankäyttö? Parhaimmillaan ei saatu niitä tavaroita edes paketista ulos, kun osia oli jo kateissa. Miksi aina pitää ostaa, ostaa, ostaa krääsää, roinaa, tarpeetonta! Miksi se pitää saada kantaa jonkun toisen kotiin?
Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Jos ostat kaksivuotiaalle tytölle tarjouslaarista jonkin ihme oranssin avaruuskapselin, jossa on pikkiriikkisiä palasia ja ikäsuositus 8+ ja niistä osista iso osa hukkuu jo siinä pakettia avatessa, eikä sitä vempainta (joka ei kiinnosta lasta) saa kertaakaan edes koottua, vaan ne terävät palaset pyörii sitten nukkamatossa loputtomiin niin kyllä se on sitten ihan vain KRÄÄSÄÄ.
Ja tää vempain piti väkisin päästä ostamaan marketista, vaikka ihan piti vaan hakea se lapsi kerhosta. Ei ollut siis minkään valtakunnan juhlapäivä tms vaan mummon pohautuspäivä vaan. Samainen mummo sitten pummaa rahaa laskuihinsa, kun on taas pohautellut näitä kahden sekunnin mielihyväostoksia.
Minä toistan kysymykseni: Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Ikätason mukaan ostetut kestävät lelut. Ei kertakäyttökrääsä jota lapsi ei edes halua.
Mut legot ovat siis krääsää?
Pikkuleegot kaksivuotiaalla ovat krääsää.
Ei ne silti krääsää ole.
Mun appivanhemmat osti koko ajan liian yläkanttiin noita legoja. Ei se mitään haitannut, laitoin ne kaappiin odottamaan lapsen kasvamista.
No meillä tuokin paketti avattiin ilman minua joten eipä niitä palasia sitten saanut talteen.
Lattialle pyörimään.
On teillä iso lattia.
On, 244 neliötä. Ja nuppineulan kokoiset palat.
Ekat hukkui jo hankeen kun se oakkaus piti mummon saada avata jo matkalla.
Miksi et sanonut, että avataan vasta kotona?
Koska mummo halusi väkisin hakea lapsen kerhosta, vei kauppaan ja avasi paketin ulkona liki pimeässä heti.
Ihan kauhee mummo! Hakee lapsen kerhosta,käy kaupassa, ostaa lapselle lelun...
Niin. Mitään tästä ei oltu vailla tai haluttu. Lapsen lääkitys myöhästyi, samoin ruoka.
Antaako ne kerhosta lapsen ihan kenen matkaan vaan? Aika vaaralliselta kuulostaa.
Tuo haku oli sovittu. Muu ei.
Palvelus kelpasi, mutta mummo ei.
KotiÄiti kirjoitti:
Suosittelen reilua välimatkaa myös aikuisille lapsille. Jos sukset menevät jatkuvasti ristiin isovanhempien kanssa, noin 700 kilometriä voi olla toimiva välimatka. Välimatkaa kannattaa pitää ainakin hankalien appivanhempien kanssa. Anoppi ja appiukko eivät tule yllätyskyläilyille kovin usein tupatarkastuksia tekemään. Riittävä välimatka takaa sovun ja rauhallisen ilmapiirin lapsiperheessä. Naapurissa tai samalla paikkakunnalla asuminen ei sovi kaikille sukulaisille. Kolme sukupolvea eivät tule toimeen ainakaan saman katon alla.
Äidin tehtävät kuuluvat äidille ja isän tehtävät isälle. Lastenhoito kuuluu lapsen vanhemmille - ei suinkaan isovanhemmille. Miksi lapsia pitäisi viedä hoitoon tai yökylään isovanhemmille??? Monet isovanhemmat väsyvät ja uupuvat lastenhoitoon. He purkavat uupumustaan sukulaisille, naapureille, keskustelupalstoilla ja eläkeläiskerhoissa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein helpoimmalla pääsee, kun muuttaa kauas lapsistaan, kun jää eläkkeelle. Ei tarvitse tyhjää riidellä siitä, tekeekö jossakin asiassa väärin. Joku 700km kummasti pistää etäisyyttä tällaisiin asioihin.
Mun appivanhemmat asuvat Savokainuussa, me Helsingissä.
Ovat toistuvasti tulleet yllätysvierailulle. Esim pyhäaamuna 6.30. En tiedä mihin heidät pitäisi kärrätä, että tuota ei tapahtuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.
Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?
Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.
Mummi on innoissaan ja ostaa ja häslää, annetaan tehdä niin!
Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......
Miksi se mummon maailma ei pyöri ellei hän saa ylikävellä aivan kaikilla haluamillaan tavoilla sen lapsensa perheen asioissa.
Meillä ongelma oli juurikin tuo järjetön roinan kantaminen.
A) inhoan sitä että lasten huoneet muuttui halvan muovikrääsän hautuumaiksi ja sitä että niitä pieniä muovinkappaleita oli sitten joka puolella ja sattui saa**nasti kun terävän pikkuleegon päälle tallaa paljaalla jalalla.
B) miksi lapselle pitää opettaa kerskakulutus/holtiton rahankäyttö? Parhaimmillaan ei saatu niitä tavaroita edes paketista ulos, kun osia oli jo kateissa. Miksi aina pitää ostaa, ostaa, ostaa krääsää, roinaa, tarpeetonta! Miksi se pitää saada kantaa jonkun toisen kotiin?
Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Jos ostat kaksivuotiaalle tytölle tarjouslaarista jonkin ihme oranssin avaruuskapselin, jossa on pikkiriikkisiä palasia ja ikäsuositus 8+ ja niistä osista iso osa hukkuu jo siinä pakettia avatessa, eikä sitä vempainta (joka ei kiinnosta lasta) saa kertaakaan edes koottua, vaan ne terävät palaset pyörii sitten nukkamatossa loputtomiin niin kyllä se on sitten ihan vain KRÄÄSÄÄ.
Ja tää vempain piti väkisin päästä ostamaan marketista, vaikka ihan piti vaan hakea se lapsi kerhosta. Ei ollut siis minkään valtakunnan juhlapäivä tms vaan mummon pohautuspäivä vaan. Samainen mummo sitten pummaa rahaa laskuihinsa, kun on taas pohautellut näitä kahden sekunnin mielihyväostoksia.
Minä toistan kysymykseni: Nyt mun pitää ihan kysyä, että mitkä susta on hyviä leluja jos legot ovat krääsää?
Ikätason mukaan ostetut kestävät lelut. Ei kertakäyttökrääsä jota lapsi ei edes halua.
Mut legot ovat siis krääsää?
Pikkuleegot kaksivuotiaalla ovat krääsää.
Ei ne silti krääsää ole.
Mun appivanhemmat osti koko ajan liian yläkanttiin noita legoja. Ei se mitään haitannut, laitoin ne kaappiin odottamaan lapsen kasvamista.
No meillä tuokin paketti avattiin ilman minua joten eipä niitä palasia sitten saanut talteen.
Lattialle pyörimään.
On teillä iso lattia.
On, 244 neliötä. Ja nuppineulan kokoiset palat.
Ekat hukkui jo hankeen kun se oakkaus piti mummon saada avata jo matkalla.
Miksi et sanonut, että avataan vasta kotona?
Koska mummo halusi väkisin hakea lapsen kerhosta, vei kauppaan ja avasi paketin ulkona liki pimeässä heti.
Ihan kauhee mummo! Hakee lapsen kerhosta,käy kaupassa, ostaa lapselle lelun...
Niin. Mitään tästä ei oltu vailla tai haluttu. Lapsen lääkitys myöhästyi, samoin ruoka.
Antaako ne kerhosta lapsen ihan kenen matkaan vaan? Aika vaaralliselta kuulostaa.
Tuo haku oli sovittu. Muu ei.
Palvelus kelpasi, mutta mummo ei.
En minä pyytänyt häntä hakemaan. En halunnut tai tarvinnut sitä.
Hän tunki meille jatkuvasti ilmoittamatta. Yritin keksiä edes jotain tapaa jolla hallita sitä tungettelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisin voi olla isovnhempi , mummi ja ukki perinteisellä tavalla. Aina tuntee tekevänsä väärin.
Onko se nyt kauheeta jos mummi on innoissaan ja ostaa välillä epäsopivaakin?
Lapsen maailma ei siihen kaadu ja ei varmasti lapsen vanhempienkaan.
Mummi on innoissaan ja ostaa ja häslää, annetaan tehdä niin!
Nalle Puhkin kysyy, mitä jos......
Pointti on siinä, että jokainen ydinperhe päättää omasta puolestaan lapsia koskevista asioista, juhlista ym. Joskus perheen säännöt voivat olla jollain mittapuulla liian tiukkoja ja nipottamista, mutta se ei silti ole kenenkään muun asia mennä niitä kyseenalaistamaan.
Ja vaikka joku asia vaikuttaisi pikkumaiselta, sanotaan vaikka että äiti ostaa lapselle kaikki juhlavaatteet, vaikka mummotkin haluaisi. Tai isä haluaa opettaa lapsen ajamaan pyörällä, vaikka vaarikin haluaisi. Niin äidin/isän ei KOSKAAN pitäisi joutua tinkimään omista haluistaan lapsen hoidon ja kasvatuksen suhteen isovanhempien halujen takia. Ei pitäisi tulla sellaista tilannetta, että äiti/isä ajattelee, että kai minun täytyy tuohon suostua...saanhan kuitenkin tehdä asiat x, y ja z... ei täydy! Vanhemmilla on oikeus tehdä just ne vanhemmuuteen liittyvät jutut, pienetkin, jotka ovat heille tärkeitä. Mitään kompromisseja ei tarvitse eikä kuulu tehdä, jos vastakkain ovat isovanhemman ja vanhemman toiveet, koska isovanhemmat eivät ole lapsen suhteen osapuoli, jolla on sananvaltaa. Vain vanhemmilla on.
(Lapsen toiveet ovat tietysti sitten tärkeimmät, kun lapsi on tarpeeksi iso ne ilmaisemaan).
Anoppi on aikanaan saanut päättää omista lapsistaan ja oman perheensä rajoista ja nyt uusi sukupolvi päättää omistaan.
Juuri näin. Nyt uusi sukupolvi päättää oman ydinperheensä asioista eikä anoppi kuulu ydinperheeseen, joten anopin asioista uusi sukupolvi ei päätä. Vain siitä omasta ydinperheestään. On siis mahdollista, että anoppi toimii kuten aloittajan anoppi on nyt toiminut eli lopettanut yhteydenpidon. Uusi sukupolvi ei päätä siitä, saako anoppi toimia niin vai ei.
Mä oon vähän sitä mieltä että vauvan syntymä naksauttaa anopeilla/äidinäideillä jonkun releen jossa ne palaa takas omiin vauvatunnelmiin. Jos tunnelmat oli ihanat, hän hullaantuu vauvasta, jos kamalat, niin torjuu ja on kylmä.
Mun anopilla on kolme lasta ja esikoisen kanssa (siis mieheni) oli vaikea elämäntilanne ja perhekriisi ja vauva-aika kaoottinen. Meillä oli anoppiin hyvät välit kunnes meidän lapsi syntyi ja heti syntymön jälkeen anoppi vetäytyi ja katosi lähes kokonaan. Ja ei, ei olut riitaa enkä toiskinut, mutta huomasin että se meidän vauva jotenkin nosti vanhoja tunteita anopissa esiin.
Anopin kuopuksen (tytär) vauva-aika oli ihana ja kun tytär viimein sak lapsen niin anoppi sekosi ja hullaantui ja alkoi olemaan äiti tälle lapselle. Siis kutsui itseään äidiksi ja yritti omia. Taas huomasin että lapsi heräti vanhoja tunteita mutta tällä kertaa huumaavaa rakkautta.Ihminen on historiansa kuva, eli eri lasten lapset saa aikaan eri reaktiot. Jonkin kanssa sielujen sympatia, toisen kanssa napit vastakkain.
Mutta se mikä on varmaa on se että vanhemmuutta saa vain yhden kierroksen. Jos sen sössii ja pilaa, toista mahdollisuutta ei tule. Ja nyt jos esim lapsiaan huonosti kohdellut anoppi muistaa tekonsa, on ihan mahdollista että esim tyttärenlasta hyysätään ja yritetään hyvitellä mennet epäonnistumiset.
Mutta lapsenlapsi ei ole ”terapiapallo”. Vaan siinä tulee nyt kolmikantainen auhde anopin, oman aikuisen lapsen ja sen lapsenlapsen välillä. Joskus menneestä kumpuaa ikäviäkin asioita ka tunteita.
Tuo itsensä äidiksi kutsuminen ja lapsen omiminen voi myös olla merkki siitä, että omassa äitiydestä on ylipäätään jäänyt jotain "kesken" ja esimerkiksi ei koe olleensa sellainen äiti kuin olisi halunnut olla. Tai oikeastaan enemmänkin niin, että hän itse ei ole saanut lapsiltaan sitä mitä oli kuvitellut heidän antavan hänelle. Tähän tulee höystettynä sellainen, että on muutenkin persoona joka näkee omat tilanteet ensisijaisesti muiden syynä, ja ennen kaikkea muut ihmiset ikään kuin objekteina itseensä nähden- ei subjekteina. Siis kuka tahansahan ei todellakaan ala noin käyttäytymään, vaan kyllä lapsenlapsen (ihan oikea) omiminen on merkki jonkin sortin mt-ongelmista tai jopa persoonallisuushäiriöstä.
Epäilen että anoppisi on kokenut poikansa ja sinut sen verran etäisemmäksi että on valinnut tuon tien. Ei voi olla lapsenne lähellä, kun ei hän sitä kuitenkaan omaksi saisi. Tyttärensä hän näkee ikään kuin itsensä jatkeena koska ovat samaa sukupuoltakin (tietenkin tytön lapsi on hänen lapsi, koska hänen tytär ei ole hänestä erillistynyt persoona hänen silmin) Toki voi olla noin kuin sanoit, mutta pointtini on että kumpikaan toimintatapa ei normaali ja "terve" tapa eikä selitettävissä vain sillä miten on vauva-ajat kokenut.
Tällaiset ihmiset, jotka suhtautuvat lapsiin näin fanaattisesti, yleensä tarvitsevat lapsia itsensä tueksi. Esimerkiksi ihailemaan ja rakastamaan itseään, kun oikeasti vanhemman tulisi ihailla ja rakastaa omaa lastaan tämän ollessa pieni. Taustalla on lopulta surullinen vaille jääminen omassa lapsuudessa, jota on aikanaan yrittänyt korvata omalla lapsella ja nyt myöhemmin sen lapsen lapsella. Valitettavasti tuollaisen isovanhemman kanssa ei koskaan tule normaaleja välejä. Tällainen ihminen ei osaa säädellä sopivaa etäisyyttä toisiin ihmisiin ja pienen lapsen kanssa suhteen luonti ei onnistu, sillä omaa roolia ja lapsen erillisyyttä ei hahmoteta lainkaan.
En usko, että missään lasten kerhossa (seurakunnan päiväkerho, kaupungin leikkikerho, MLL:n kerho, muskari tms.) kerhonohjaaja tai lastenhoitaja antaa lasta isovanhemman tai muun aikuisen mukaan ilman lapsen vanhempien kirjallista suostumusta. Jokaisessa kerhossa kysytään lapsen vanhempien yhteystiedot ja puhelinnumerot. Samoin kysytään, kuka lapsen tuo kerhoon ja hakee kerhosta. Jos lapsi olisi annettu kerhosta mummon mukaan ilman vanhempien lupaa, niin kerhossa olisi toimittu laittomasti. Mummohan voi olla vaikka muistisairas höppänä tai ajokortiton rattijuoppo.
Antaako ne kerhosta lapsen ihan kenen matkaan vaan? Aika vaaralliselta kuulostaa.[/quote]
Ei anna kirjoitti:
En usko, että missään lasten kerhossa (seurakunnan päiväkerho, kaupungin leikkikerho, MLL:n kerho, muskari tms.) kerhonohjaaja tai lastenhoitaja antaa lasta isovanhemman tai muun aikuisen mukaan ilman lapsen vanhempien kirjallista suostumusta. Jokaisessa kerhossa kysytään lapsen vanhempien yhteystiedot ja puhelinnumerot. Samoin kysytään, kuka lapsen tuo kerhoon ja hakee kerhosta. Jos lapsi olisi annettu kerhosta mummon mukaan ilman vanhempien lupaa, niin kerhossa olisi toimittu laittomasti. Mummohan voi olla vaikka muistisairas höppänä tai ajokortiton rattijuoppo.
Antaako ne kerhosta lapsen ihan kenen matkaan vaan? Aika vaaralliselta kuulostaa.
Minä annoin luvan hakea sen kerran. Mikä täsäs nyt näin vaikeaa on? Sanoin sen jo. Sovin että saa hakea. Tarkoitus oli että tulisi kotiin sen lapsen kanssa, eikä todellakaan menisi ostoksille.
Vierailija kirjoitti:
Ei anna kirjoitti:
En usko, että missään lasten kerhossa (seurakunnan päiväkerho, kaupungin leikkikerho, MLL:n kerho, muskari tms.) kerhonohjaaja tai lastenhoitaja antaa lasta isovanhemman tai muun aikuisen mukaan ilman lapsen vanhempien kirjallista suostumusta. Jokaisessa kerhossa kysytään lapsen vanhempien yhteystiedot ja puhelinnumerot. Samoin kysytään, kuka lapsen tuo kerhoon ja hakee kerhosta. Jos lapsi olisi annettu kerhosta mummon mukaan ilman vanhempien lupaa, niin kerhossa olisi toimittu laittomasti. Mummohan voi olla vaikka muistisairas höppänä tai ajokortiton rattijuoppo.
Antaako ne kerhosta lapsen ihan kenen matkaan vaan? Aika vaaralliselta kuulostaa.
Minä annoin luvan hakea sen kerran. Mikä täsäs nyt näin vaikeaa on? Sanoin sen jo. Sovin että saa hakea. Tarkoitus oli että tulisi kotiin sen lapsen kanssa, eikä todellakaan menisi ostoksille.Hei, voisitko lopettaa tuon niin selvästi näkyvän valehtelemisen, menee juoni pilalle koko tarinasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei anna kirjoitti:
En usko, että missään lasten kerhossa (seurakunnan päiväkerho, kaupungin leikkikerho, MLL:n kerho, muskari tms.) kerhonohjaaja tai lastenhoitaja antaa lasta isovanhemman tai muun aikuisen mukaan ilman lapsen vanhempien kirjallista suostumusta. Jokaisessa kerhossa kysytään lapsen vanhempien yhteystiedot ja puhelinnumerot. Samoin kysytään, kuka lapsen tuo kerhoon ja hakee kerhosta. Jos lapsi olisi annettu kerhosta mummon mukaan ilman vanhempien lupaa, niin kerhossa olisi toimittu laittomasti. Mummohan voi olla vaikka muistisairas höppänä tai ajokortiton rattijuoppo.
Antaako ne kerhosta lapsen ihan kenen matkaan vaan? Aika vaaralliselta kuulostaa.
Minä annoin luvan hakea sen kerran. Mikä täsäs nyt näin vaikeaa on? Sanoin sen jo. Sovin että saa hakea. Tarkoitus oli että tulisi kotiin sen lapsen kanssa, eikä todellakaan menisi ostoksille.
Hei, voisitko lopettaa tuon niin selvästi näkyvän valehtelemisen, menee juoni pilalle koko tarinasta.
Älä sinä viitsi lässyttää. Naurettavaa.
Minä en ainakaan halua, että lastenlapset tulisi vaihtamaan minun paskavaippoja Esperi-caressa. Jos joudun laitoshoitoon, niin sitten ollaan siellä, ja hoitajat hoitaa. Jos jälkikasvusta tuntuu, etteivät halua tai viitsi käydä katsomassa, niin eihän sitä voi ketään pakottaa. Kuolema korjaa aikanaan, ja uskon että jälkikasvu kuitenkin huolehtii, että hautaan panevat. Voihan näistä asioista testamentissaankin mainita ja määrätä omaisuudestaan. Uskon, että maksua vastaan viranomaiset huolehtivat hautaankin, jos jälkikasvu ei halua osallistua.