Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon
11.09.2019 |
Mieheni vanhemmat eivät pidä enää yhteyttä kun saatiin lapsi. Ennen nähtiin kerran, pari kuukaudessa.
Laitettiin kyllä rajoja ja luulen että se on syynä.
Mutta ihan nätisti ja aiheesta. Ensimmäinen loukkaantuminen oli kun en halunnut välittömästi lapsen synnyttyä esitellä vauvaa, vaan vasta seuraavana päivänä.
Ja pyydettiin etteivät osta kokoajan kaikkea. Vaan joskus jotain ja mielellään tarpeellista.
Kummaksuivat imetystä kun sitten lapsi ei halua kuin äidin... otin vauvan takaisin syliin kun itki mummin sylissä.
Pikkuhiljaa yhteydenpito väheni ja loppui kokonaan.
Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat.
Kommentit (869)
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä mikä on ap:n ongelma. Kamalat isovanhemmat ovat nyt vetäytyneet heidän elämästään ja he saavat jatkossa päättää synttärikakkunsa ja taaperoimetyksensä ja joulunviettonsa ihan itse ilman riitaa.
Ei ole vieläkään hyvä?
Ehkä ajatuksena olisi pitää välit vanhempiin ja isovanhempiin? Ilman että antaa anopin päättää asioista myös poikansa perheessä?
Ehkä ap ei tajunnut millainen anoppi pohjimmiltaan on, että jos kaikki ei mene tasan kuten anoppi haluaa niin välit poikki??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsen syntymä on isovanhemmille herkkä tapahtuma, sitä on odotettu ja se muuttaa myös heidän elämäänsä. Kaikki ovat uudella alueella hakemassa paikkaansa ja siinä ei montaa poikkipuolista sanaa tai tunnelmaa tarvita tuppautumisesta ja krääsän ostamisesta kun herkemmällä ihmisellä on "fiilis on pilalla".
Helposti se menee sitten niin, että pitäkää tunkkinne jos ei omanlaisenaan kelpaa.
No se on herkkä ja odotettu tapahtuma normaaleille isovanhemmille. Just synnytin lapsen muutama päivä sitten eikä kukaan isovanhemmista tiedä koko asiaa, ei heitä kiinnosta perheemme elämä. Kerron vauvasta joskus ristiäisten jälkeen, laitan tekstsrin. Siihen on vastattu joko ”jaa” tai ei mitään. Onnitteluja ei todellakaan tule. Näin on ollut kaikissa kolmessa raskaudessa.
Isovanhempien sydäntä ei paljoa lapsenlapsi värisytä. Tuskin muistavat minkä ikäisiä ja nimisiä ovat.Miksi edes vaivaudut ilmoittamaan. Välinne eivät ole läheisiä muutenkaan.
Totta, en oikein tiedä miksi teen sen, varmaan velvollisuudentunnosta, kun ”kuuluu” tehdä niin. Minä vaihtaisin nämä välinpitämättömät ilomielin hössöttäjiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsen syntymä on isovanhemmille herkkä tapahtuma, sitä on odotettu ja se muuttaa myös heidän elämäänsä. Kaikki ovat uudella alueella hakemassa paikkaansa ja siinä ei montaa poikkipuolista sanaa tai tunnelmaa tarvita tuppautumisesta ja krääsän ostamisesta kun herkemmällä ihmisellä on "fiilis on pilalla".
Helposti se menee sitten niin, että pitäkää tunkkinne jos ei omanlaisenaan kelpaa.
No se on herkkä ja odotettu tapahtuma normaaleille isovanhemmille. Just synnytin lapsen muutama päivä sitten eikä kukaan isovanhemmista tiedä koko asiaa, ei heitä kiinnosta perheemme elämä. Kerron vauvasta joskus ristiäisten jälkeen, laitan tekstsrin. Siihen on vastattu joko ”jaa” tai ei mitään. Onnitteluja ei todellakaan tule. Näin on ollut kaikissa kolmessa raskaudessa.
Isovanhempien sydäntä ei paljoa lapsenlapsi värisytä. Tuskin muistavat minkä ikäisiä ja nimisiä ovat.Miksi edes vaivaudut ilmoittamaan. Välinne eivät ole läheisiä muutenkaan.
Totta, en oikein tiedä miksi teen sen, varmaan velvollisuudentunnosta, kun ”kuuluu” tehdä niin. Minä vaihtaisin nämä välinpitämättömät ilomielin hössöttäjiin!
Niin varmaan ap:kun vaihtaisi jyräävön narsistin hössöttäjään.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä mikä on ap:n ongelma. Kamalat isovanhemmat ovat nyt vetäytyneet heidän elämästään ja he saavat jatkossa päättää synttärikakkunsa ja taaperoimetyksensä ja joulunviettonsa ihan itse ilman riitaa.
Ei ole vieläkään hyvä?
Ainoastaan marttyyrivanhempi vetäytyy kun ei saa päättää synttärikakkua tms.
Imetykseen puuttuminen on törkeää.
Todellakin parempi ap:lle että vetäytyivät sitten kokonaan kun eivät osaa käyttäytyä.
Huh, onneksi mulla on vain tyttäriä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsen syntymä on isovanhemmille herkkä tapahtuma, sitä on odotettu ja se muuttaa myös heidän elämäänsä. Kaikki ovat uudella alueella hakemassa paikkaansa ja siinä ei montaa poikkipuolista sanaa tai tunnelmaa tarvita tuppautumisesta ja krääsän ostamisesta kun herkemmällä ihmisellä on "fiilis on pilalla".
Helposti se menee sitten niin, että pitäkää tunkkinne jos ei omanlaisenaan kelpaa.
No se on herkkä ja odotettu tapahtuma normaaleille isovanhemmille. Just synnytin lapsen muutama päivä sitten eikä kukaan isovanhemmista tiedä koko asiaa, ei heitä kiinnosta perheemme elämä. Kerron vauvasta joskus ristiäisten jälkeen, laitan tekstsrin. Siihen on vastattu joko ”jaa” tai ei mitään. Onnitteluja ei todellakaan tule. Näin on ollut kaikissa kolmessa raskaudessa.
Isovanhempien sydäntä ei paljoa lapsenlapsi värisytä. Tuskin muistavat minkä ikäisiä ja nimisiä ovat.Miksi edes vaivaudut ilmoittamaan. Välinne eivät ole läheisiä muutenkaan.
Totta, en oikein tiedä miksi teen sen, varmaan velvollisuudentunnosta, kun ”kuuluu” tehdä niin. Minä vaihtaisin nämä välinpitämättömät ilomielin hössöttäjiin!
*sympp* Monet eivät edes tajua miten onnellisessa asemassa he ovat kun on (vaikka liiankin) yli-innokkaita isovanhempia lapsen ympärillä.
Ap anna anopin olla, anoppi vielä itkien katuu tekojaan. Näin kävi mun anopille, juuri samanlainen ammattiloukkaantuja ja välien poikkilaittaja. Anopin suvussa ihmissuhteet hoidetaan välien katkomisella. Siis aina. Katkaistaan välit joko määräajaksi, tilapäisesti, toistaiseksi tai ikuiseksi. Lopulta ei aina itsekään muista mikä oli syy lun laittoi välit poikki henkilöihin x, y, ja z.
Anoppi joutukin yllättäen miehensä omaishoitajaksi ja oli laittanut välit poikki avout kaikkiin muihin paitsi tyttäreensä. Ja tytär yllättäen otti ja muutti Helsinkiin maakunnasta. Nyt on sitten katkera ja yksinäinen. Onnea vaan hyvästä ihmissuhteiden hoidosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä mikä on ap:n ongelma. Kamalat isovanhemmat ovat nyt vetäytyneet heidän elämästään ja he saavat jatkossa päättää synttärikakkunsa ja taaperoimetyksensä ja joulunviettonsa ihan itse ilman riitaa.
Ei ole vieläkään hyvä?
Olis kai toivottu lastenhoitoapua 😂.
Vierailija kirjoitti:
Ap anna anopin olla, anoppi vielä itkien katuu tekojaan. Näin kävi mun anopille, juuri samanlainen ammattiloukkaantuja ja välien poikkilaittaja. Anopin suvussa ihmissuhteet hoidetaan välien katkomisella. Siis aina. Katkaistaan välit joko määräajaksi, tilapäisesti, toistaiseksi tai ikuiseksi. Lopulta ei aina itsekään muista mikä oli syy lun laittoi välit poikki henkilöihin x, y, ja z.
Anoppi joutukin yllättäen miehensä omaishoitajaksi ja oli laittanut välit poikki avout kaikkiin muihin paitsi tyttäreensä. Ja tytär yllättäen otti ja muutti Helsinkiin maakunnasta. Nyt on sitten katkera ja yksinäinen. Onnea vaan hyvästä ihmissuhteiden hoidosta!
Mikä tällaisia ihmisiä vaivaa? Joskus voi olla hyväkin laittaa välit poikki, mutta se että loukkaannutaan herkästi eikä edes yritetä vaan välit poikki heti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tässä tarinassa mättää. Oletan, että olette olleet pitempään yhdessä. Eikä anoppi ole koskaan ennen käyttäytynyt rajattomasti? Mitäs appi sanoo kaikesta tästä? Me ollaan vietetty aina sukujoulu, niin olin kyl oikeasti suruissani kun yks veljistämme ei enää osallistunut jouluun kun saivat lapsen. Ei siinä oikeus heillä on olla pois, mutta on mulla oikeus myös tuntea vähä surua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä mikä on ap:n ongelma. Kamalat isovanhemmat ovat nyt vetäytyneet heidän elämästään ja he saavat jatkossa päättää synttärikakkunsa ja taaperoimetyksensä ja joulunviettonsa ihan itse ilman riitaa.
Ei ole vieläkään hyvä?
Olis kai toivottu lastenhoitoapua 😂.
Viestien perusteella ei. Jos olet lukenutkaan.
Tuleeko sulle yllätyksenä että on ihmisiä jotka eivät tarvitse isovanhemmista lastenhoitajia? Meitä on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinno jos laittaa isovanhemmille liian tiukkoja vaatimuksia ja kärkkäitä rajoituksia niin tässä sitä sitten ollaan.
Kaikella on hintansa.Mikä apn rajoituksista oli tiukka? Ettei saanut tulla laitokselle odottamaan että pykää vauvan heti anopin nähtäväksi? Vai tekikö ap väärin kun leipoi itse kakun? Vai oliko liikaa rajoitettu kun viettivät joulua omassa kodissa?
Joku näistä oli isovanhemmille liikaa tai kaikki. Jostain syystähän he ovat vetäyneet ja antavat parin nyt tehdä asioita tavallaan. Näitä asioita ap perheineen halusi ja sai ne. Minä ymmärrän jos isovanhempia ei nappaa jos pitää hyppää kuin marionetti miniän ehdoilla. Sitä saa mitä tilaa ja täytyy ajatella ja antaa tilaa myös isovanhemmuudelle. Jos siis haluaa sellaisia lähikuvioihin.
Miniähän se oli jonka olisi pitänyt hyppiä miten mummo haluaa, kun joulutkin olisi pitänyt viettää missä anoppi sanoo. Ja vierailut ja kaikki vain anopin ehdoilla.
En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta millainen suhde ap:lla on omiin vanhempiinsa? Kyllähän se on hyvin tavallista, että nainen pitää tiivistä yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja miehen sukulaiset ovat vain välttämätön paha. Miehen sukulaisille asetetaan " rajat" , omien vanhempien kanssa halutaan viettää joulut jne. Näin kävi ainakin oman veljeni kanssa, joka vieraili perheineen vanhempieni kotona korkeintaan kerran vuodessa, vaikka asuivat vain tunnin ajomatkan päässä vanhemmistani. Pienet sanat " rajojen asettaminen" jäävät ikävästi mieleen ja sanottuja sanoja on vaikea ottaa takaisin.
Täällä on ketjussa kerrottu että rajaton anoppi on yhtä hyvin vaimolla kuin miehelläkin. Moneen kertaan.
Miksi te olette niitä pieniä sanojanbe sinne veljesi perheelle singonneet?
Meillä appivanhempien vuosikausien ”pienet sanat” huipentuivat siihen että ajoimme esikoista näyttääksemme 600 kilsaa huomataksemme vain että appi oli halunnut tehdä oharit ja lähtenyt ihan muualle puolukkaan.
Se lopetti kyllä viimeisenkin halun olla ikinä enää tekemisissä.
Ne "pienet sanat" tulivat veljeni vaimolta ja ne kohdistuivat äitini ruokiin. Äitini ei osannut ko miniän mielestä tehdä ruokaa, äitini oli miniän mielestä epähygieeninen jne. Tämän miniä sanoi äidilleni päin naamaa, kun oli puhe, mitä heidän tuolloin 1,5 v poikansa voisi syödä anoppilassa. Äitini jännitti tuon jälkeen aina miniänsä kohtaamista, mitä nyt kuitenkin joskus tuli suurempien sukujuhlien yhteyksissä.
Asuin tuolloin jo pk-seudulla ja olisin halunnut käydä veljeni perhettä tapaamassa, kun kävin kotiseudullani. Soittelin ja veljeni sanoi suoraan, että eivät nyt jaksa ottaa vieraita vastaan. No sen koommin en ole itseäni kylään tuputtanut. Olen kutsunut veljeni perhettä esim lasteni yo-juhliin, mutta eivät ole tulleet eivätkä kyllä muistaneetkaan millään tavalla. Yhteys meidän sisarusten välillä on katkennut ja vanhempammekin ovat nyt jo kuolleet. Ne "pienet sanat" nousivat äitini ja veljen perheen väliin ja ovat seuranneet nyt myös meidän sisarusten väliin. Eivätkä nyt serkutkaan ole missään tekemisissä toistensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsen syntymä on isovanhemmille herkkä tapahtuma, sitä on odotettu ja se muuttaa myös heidän elämäänsä. Kaikki ovat uudella alueella hakemassa paikkaansa ja siinä ei montaa poikkipuolista sanaa tai tunnelmaa tarvita tuppautumisesta ja krääsän ostamisesta kun herkemmällä ihmisellä on "fiilis on pilalla".
Helposti se menee sitten niin, että pitäkää tunkkinne jos ei omanlaisenaan kelpaa.
Juu, pitää saada kaapata se lapsi itkevänä, runnoa omat ristiäiskäsitykset ja mäkättää imettämisestä.
Muuten menee herkät fiilikset pilalle.
Jos isovanhemmat ovat näin näin hirveitä, niin miksi itkeä heidän osallistumattomuuttaan. Eikö se ole vain positiivista kun vetäytyvät.
Kyllä se surettaa että ns omaiset on kusipäitä.
Paino sanoilla "ns omaiset". Ehkä aloittajankin kannattaisi keskittyä oikeisiin omaisiinsa eikä niinsanottuihin omaisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinno jos laittaa isovanhemmille liian tiukkoja vaatimuksia ja kärkkäitä rajoituksia niin tässä sitä sitten ollaan.
Kaikella on hintansa.Mikä apn rajoituksista oli tiukka? Ettei saanut tulla laitokselle odottamaan että pykää vauvan heti anopin nähtäväksi? Vai tekikö ap väärin kun leipoi itse kakun? Vai oliko liikaa rajoitettu kun viettivät joulua omassa kodissa?
Joku näistä oli isovanhemmille liikaa tai kaikki. Jostain syystähän he ovat vetäyneet ja antavat parin nyt tehdä asioita tavallaan. Näitä asioita ap perheineen halusi ja sai ne. Minä ymmärrän jos isovanhempia ei nappaa jos pitää hyppää kuin marionetti miniän ehdoilla. Sitä saa mitä tilaa ja täytyy ajatella ja antaa tilaa myös isovanhemmuudelle. Jos siis haluaa sellaisia lähikuvioihin.
Miniähän se oli jonka olisi pitänyt hyppiä miten mummo haluaa, kun joulutkin olisi pitänyt viettää missä anoppi sanoo. Ja vierailut ja kaikki vain anopin ehdoilla.
En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta millainen suhde ap:lla on omiin vanhempiinsa? Kyllähän se on hyvin tavallista, että nainen pitää tiivistä yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja miehen sukulaiset ovat vain välttämätön paha. Miehen sukulaisille asetetaan " rajat" , omien vanhempien kanssa halutaan viettää joulut jne. Näin kävi ainakin oman veljeni kanssa, joka vieraili perheineen vanhempieni kotona korkeintaan kerran vuodessa, vaikka asuivat vain tunnin ajomatkan päässä vanhemmistani. Pienet sanat " rajojen asettaminen" jäävät ikävästi mieleen ja sanottuja sanoja on vaikea ottaa takaisin.
Täällä on ketjussa kerrottu että rajaton anoppi on yhtä hyvin vaimolla kuin miehelläkin. Moneen kertaan.
Miksi te olette niitä pieniä sanojanbe sinne veljesi perheelle singonneet?
Meillä appivanhempien vuosikausien ”pienet sanat” huipentuivat siihen että ajoimme esikoista näyttääksemme 600 kilsaa huomataksemme vain että appi oli halunnut tehdä oharit ja lähtenyt ihan muualle puolukkaan.
Se lopetti kyllä viimeisenkin halun olla ikinä enää tekemisissä.
Ne "pienet sanat" tulivat veljeni vaimolta ja ne kohdistuivat äitini ruokiin. Äitini ei osannut ko miniän mielestä tehdä ruokaa, äitini oli miniän mielestä epähygieeninen jne. Tämän miniä sanoi äidilleni päin naamaa, kun oli puhe, mitä heidän tuolloin 1,5 v poikansa voisi syödä anoppilassa. Äitini jännitti tuon jälkeen aina miniänsä kohtaamista, mitä nyt kuitenkin joskus tuli suurempien sukujuhlien yhteyksissä.
Asuin tuolloin jo pk-seudulla ja olisin halunnut käydä veljeni perhettä tapaamassa, kun kävin kotiseudullani. Soittelin ja veljeni sanoi suoraan, että eivät nyt jaksa ottaa vieraita vastaan. No sen koommin en ole itseäni kylään tuputtanut. Olen kutsunut veljeni perhettä esim lasteni yo-juhliin, mutta eivät ole tulleet eivätkä kyllä muistaneetkaan millään tavalla. Yhteys meidän sisarusten välillä on katkennut ja vanhempammekin ovat nyt jo kuolleet. Ne "pienet sanat" nousivat äitini ja veljen perheen väliin ja ovat seuranneet nyt myös meidän sisarusten väliin. Eivätkä nyt serkutkaan ole missään tekemisissä toistensa kanssa.
No miksei opi kokkaamaan ja hygieeniseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä mikä on ap:n ongelma. Kamalat isovanhemmat ovat nyt vetäytyneet heidän elämästään ja he saavat jatkossa päättää synttärikakkunsa ja taaperoimetyksensä ja joulunviettonsa ihan itse ilman riitaa.
Ei ole vieläkään hyvä?
Ehkä ajatuksena olisi pitää välit vanhempiin ja isovanhempiin? Ilman että antaa anopin päättää asioista myös poikansa perheessä?
Ehkä ap ei tajunnut millainen anoppi pohjimmiltaan on, että jos kaikki ei mene tasan kuten anoppi haluaa niin välit poikki??
No jos ei suju, niin tossahan ne vaihtoehdot sitten alkavat olemaan. Kaikkee ei voi saada. Mutta nyt saa itse päättää miten tekee.
En kertakaikkiaan ymmärrä koko keskustelua. Eikö ihmisillä ole minkäänasteista käsitystä psykologiasta tai rivien välistä lukemisesta? Aloittajalla on todella häijy ja päsmäröivä anoppi. Aloittajaa surettaa tilanteessa erityisesti se, että oma kumppani, anopin poika, kokee olevansa hylätty ja toissijainen äidilleen. Aloittaja toivoo, että anoppi tukisi poikansa jaksamista, reagoisi pojan suruun ja toisaalta iloon ja ylpeyteen omasta lapsesta. Vain lapsellinen, tunnekylmä tai julma ihminen aloittaa yksipuolisen mykkäkoulun kostona omalle lapselleen ja lapsenlapselleen. Sitähän anopin käytös on, kostoa ja valtapeliä. "Tilan antaminen" ei tässä tilanteessa ole mitään muuta kuin yksipuolinen mykkäkoulu, joka on henkistä väkivaltaa. Kaikesta haisee valtakamppailu, ja tytär jonka elämässä anoppi saa vaikuttaa niin paljon kuin haluaa,
Ylipäätään täällä palstalla ihmiset tuntuvat elävän todella eriskummallista elämää. Eikö anopit ja isovanhemmat halua kuunnella omien lastensa toiveita tai edes suostua kompromisseihin? Ei se tee isovanhemmasta etäistä tai tarpeetonta, jos ymmärtää miksi jotkut asiat ovat lastenlapsen vanhemmille tärkeitä. Ja omien lasten eriarvoinen kohtelu on kelvottoman vanhemman merkki, tämäkin puhdasta kasvatustieteen tuottamaa faktaa. Vaikka välit olisivat tulehtuneet, niin kai nyt edes oman lapsen puheluun vastataan, eikä lapsellisesti lyödä luuria kiinni? Jos kontaktia ei saada luotua ollenkaan, niin riita ei koskaan korjaannu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsen syntymä on isovanhemmille herkkä tapahtuma, sitä on odotettu ja se muuttaa myös heidän elämäänsä. Kaikki ovat uudella alueella hakemassa paikkaansa ja siinä ei montaa poikkipuolista sanaa tai tunnelmaa tarvita tuppautumisesta ja krääsän ostamisesta kun herkemmällä ihmisellä on "fiilis on pilalla".
Helposti se menee sitten niin, että pitäkää tunkkinne jos ei omanlaisenaan kelpaa.
No se on herkkä ja odotettu tapahtuma normaaleille isovanhemmille. Just synnytin lapsen muutama päivä sitten eikä kukaan isovanhemmista tiedä koko asiaa, ei heitä kiinnosta perheemme elämä. Kerron vauvasta joskus ristiäisten jälkeen, laitan tekstsrin. Siihen on vastattu joko ”jaa” tai ei mitään. Onnitteluja ei todellakaan tule. Näin on ollut kaikissa kolmessa raskaudessa.
Isovanhempien sydäntä ei paljoa lapsenlapsi värisytä. Tuskin muistavat minkä ikäisiä ja nimisiä ovat.
Aika epänormaalit isovanhemmat! Ovat ilmeisesti alkoholisteja tai mt-ongelmaisia tai molempia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinno jos laittaa isovanhemmille liian tiukkoja vaatimuksia ja kärkkäitä rajoituksia niin tässä sitä sitten ollaan.
Kaikella on hintansa.Mikä apn rajoituksista oli tiukka? Ettei saanut tulla laitokselle odottamaan että pykää vauvan heti anopin nähtäväksi? Vai tekikö ap väärin kun leipoi itse kakun? Vai oliko liikaa rajoitettu kun viettivät joulua omassa kodissa?
Joku näistä oli isovanhemmille liikaa tai kaikki. Jostain syystähän he ovat vetäyneet ja antavat parin nyt tehdä asioita tavallaan. Näitä asioita ap perheineen halusi ja sai ne. Minä ymmärrän jos isovanhempia ei nappaa jos pitää hyppää kuin marionetti miniän ehdoilla. Sitä saa mitä tilaa ja täytyy ajatella ja antaa tilaa myös isovanhemmuudelle. Jos siis haluaa sellaisia lähikuvioihin.
Miniähän se oli jonka olisi pitänyt hyppiä miten mummo haluaa, kun joulutkin olisi pitänyt viettää missä anoppi sanoo. Ja vierailut ja kaikki vain anopin ehdoilla.
En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta millainen suhde ap:lla on omiin vanhempiinsa? Kyllähän se on hyvin tavallista, että nainen pitää tiivistä yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja miehen sukulaiset ovat vain välttämätön paha. Miehen sukulaisille asetetaan " rajat" , omien vanhempien kanssa halutaan viettää joulut jne. Näin kävi ainakin oman veljeni kanssa, joka vieraili perheineen vanhempieni kotona korkeintaan kerran vuodessa, vaikka asuivat vain tunnin ajomatkan päässä vanhemmistani. Pienet sanat " rajojen asettaminen" jäävät ikävästi mieleen ja sanottuja sanoja on vaikea ottaa takaisin.
Täällä on ketjussa kerrottu että rajaton anoppi on yhtä hyvin vaimolla kuin miehelläkin. Moneen kertaan.
Miksi te olette niitä pieniä sanojanbe sinne veljesi perheelle singonneet?
Meillä appivanhempien vuosikausien ”pienet sanat” huipentuivat siihen että ajoimme esikoista näyttääksemme 600 kilsaa huomataksemme vain että appi oli halunnut tehdä oharit ja lähtenyt ihan muualle puolukkaan.
Se lopetti kyllä viimeisenkin halun olla ikinä enää tekemisissä.
Ne "pienet sanat" tulivat veljeni vaimolta ja ne kohdistuivat äitini ruokiin. Äitini ei osannut ko miniän mielestä tehdä ruokaa, äitini oli miniän mielestä epähygieeninen jne. Tämän miniä sanoi äidilleni päin naamaa, kun oli puhe, mitä heidän tuolloin 1,5 v poikansa voisi syödä anoppilassa. Äitini jännitti tuon jälkeen aina miniänsä kohtaamista, mitä nyt kuitenkin joskus tuli suurempien sukujuhlien yhteyksissä.
Asuin tuolloin jo pk-seudulla ja olisin halunnut käydä veljeni perhettä tapaamassa, kun kävin kotiseudullani. Soittelin ja veljeni sanoi suoraan, että eivät nyt jaksa ottaa vieraita vastaan. No sen koommin en ole itseäni kylään tuputtanut. Olen kutsunut veljeni perhettä esim lasteni yo-juhliin, mutta eivät ole tulleet eivätkä kyllä muistaneetkaan millään tavalla. Yhteys meidän sisarusten välillä on katkennut ja vanhempammekin ovat nyt jo kuolleet. Ne "pienet sanat" nousivat äitini ja veljen perheen väliin ja ovat seuranneet nyt myös meidän sisarusten väliin. Eivätkä nyt serkutkaan ole missään tekemisissä toistensa kanssa.
Naurettavaa käytöstä teiltä.
Miesten pitäisi ymmärtää, että siinä vaiheessa, kun alkavat seurustelemaan, niin vaimo on ykkösnainen ja äiti pitäisi jättää taakse. Äidillä ei ole enää mitään asiaa hänen elämäänsä, eikä ratkaisuihin, eikä kotiinsa. Se on nyt hänen ja hänen ykkosnaisensa koti.
Olen monesti ihmetellyt, että miksi juuri poikalasten äidit ovat hulluja ja takertuvaisia. Tekeekö poikakromosomit odotusvaiheessa naisista jotenkin persoonallisuushäiriöisiä vai saako pershäiriköt poikia.
Tyttöjen äideissä en ole koskaan nähnyt niin hulluja ja takertuvaisia ja määräileviä äitejä, kuin pojilla on. Siksi heistä tulee niitä hirviöanoppeja, joita ongelmia ei yleensä ole tyttöjen äitien kanssa.
Mä en ymmärrä mikä on ap:n ongelma. Kamalat isovanhemmat ovat nyt vetäytyneet heidän elämästään ja he saavat jatkossa päättää synttärikakkunsa ja taaperoimetyksensä ja joulunviettonsa ihan itse ilman riitaa.
Ei ole vieläkään hyvä?