Isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon

Korkki kiinni, kulta. 

Nolaat itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Korkki kiinni, kulta. 

Nolaat itsesi.

Väärä ketju.

No jos miehesikään ei halua tavata vanhempiaan tai siskojaan niin sehän on sitten siinä. Taputeltu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ap olisi vähän narsisti. 

Tulee jotenkin semmonen kuva, että kun hän ei saanut anoppiaan hyppimään oman pillinsä mukaan, niin hän suuttui.

Kyllä minäkin anoppina vetäytyisin takavasemmalle jos miniä alkaisi esittää sellaisia vaatimuksia mitä en pysty/halua täyttää.

Olisin tehnyt näin myös itse miniänä. Tai missä tahansa roolissa.

Ovatko AP:n vaatimukset todella teidän mielestä sellaisia, ettei niitä normaali pystyisi täyttämään. Minun mielestäni ei. Ja minä olen mummo.

En olisi kehannut ehdottaakaan lapselleni, että näkisin vauvan samana päivänä kuin syntyi. Ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Tai että olisin välit poikki jonkun joulunvieton vuoksi.

Tänne varmana kirjoittaa lapsettomia ihmisiä nyt paljon, kun tuntuu niin vieraalta vauvaperheen ja pilkulapsiperheen elämä. Ei siinä mietitä miltä mikäkin asia kokoajan mummosta tuntuu.

Mua tuli kaikki katsomaan heti synnärille. Minusta se oli ihan ok. Mun anoppini leipoi ristiäisiin, sekin oli ok. Hän osti kaikenlaista ja toi nurkistaan yhtä jos toista, sekin oli ok, koska meillä nuorena perheenä ei ollut juuri mitään. 

Jos minusta tulee joskus anoppi en osaa asettua sellaiseen asemaan, että hyppään näkyviin vain silloin kun miniälle sopii. Mä olen olemassa ja elän omaa elämääni ja jos meillä ei miniän kanssa kemiat ja aikataulut kohtaa niin sitten ei voi mitään. Poika saa tulla meille lapsen kanssa kaksistaan.

Ei kai kukaan kiellä sua pitämästä omaa elämääsi. Kuitenkin aikuisen lapsen kanssa se menee juurikin niin, että ollaan riittävän etäällä ja annetaan aikuisen lapsen elää omaa elämäänsä - mutta silti riittävän lähellä, että voidaan vaikkapa tukea silloin kun sitä tarvitaan.

Ja pakko kai sitä miniääkin on jonkin verran kuunnella. Vaikka homma ei voi toimia täysin miniän ehdoilla, et myöskään sinä voi olla se, joka määrittelee täysin, että mitä tehdään ja milloin tehdään. Mahdollinen lapsenlapsesi on myös miniän lapsi. Välirikko oman aikuisen lapsen kanssa taas on ihan mahdollinen, jos tämän puolisoa ei kohdella kunnolla.

Muistutan vain, että välirikko on myös mahdollinen jos toisen puolison vanhempia ei kohdella kunnolla. Ei se pelkästään niin mene, että aikuiset lapset sanelevat miten isovanhemmat saavat olla ja käyttäytyä vaan kyllä se on molemminpuolista huomioonottamista. 

Totta kai, eihän kukaan muuta väittänytkään. Mutta totta kai aikuinen lapsi perheineen tietyllä tavalla sanelee, mitkä on heidän perheen rajat. Se on vain hyväksyttävä. Sinulla toki myös saa olla omasi, ja myös niitä on kunnioitettava.

Rajoilla nyt en tarkoita mitään normaalia kanssakäymistä, vaan perheen arkeen puuttumista milloin milläkin tavalla. Enkä nyt tietenkään tarkoita, että sinä näin toimisi, mutta tällaisiakin esimerkkejä löytyy valitettavan paljon.

Viestistäsi nyt vain sai hieman sellaisen kuvan, että sinä elät omaa elämääsi ja aikuinen lapsesi perheineen nyt vain mukautuu jonkinlaiseen sätkynuken rooliin. Kannattanee myös muistaa, että lapsetkaan eivät ole typeriä. Jos omaa vanhempaa ei kohdella hyvin, niin sellaisen isovanhemman kanssa ei tee mieli olla tekemisissä.

Toki nämä tilanteet joissa kemiat ei vain kohtaa, voi hoitaa myös fiksusti, mutta siihen tarvitaan kaikkia osapuolia.

Erikoista että tässä ketjussa on monia joiden mielestä rajoja ei tarvitse ollenkaan kunnioittaa.

Ainakaan anopin ei tarvitse.

Että on ihan normaalia että anoppi päättää kaiken esimerkiksi juhlista? Oikeesti ihan pimeetä porukkaa tässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

No jos miehesikään ei halua tavata vanhempiaan tai siskojaan niin sehän on sitten siinä. Taputeltu. 

No käytännön tasolla on mutta muuten ei. Olemme myös appivanhempien ”hylkäämä” perhe ja anoppi juuri ketjussa kvartu tyttärensuosija. Näennäisesti kaikki on ookoo, ei olle pidetty yhteyksiä nyt reiluun viiteen vuoteen. Lapset ei kärsi, minä en kärsi. Mutta mies kärsii, hiljaa. On raju loukkaus hänelle että oma äiti on päättänyt hylätä poikansa ja lapsenlapsensa ja preferoi kaikessa vaan tytärtään. Ja ihan turha selittää että mitäs olit vaikea miniä. En ole, eikä edes johtunut minusta tämä tilanteen kehittyminen tähän.tuo kuvio oli jo lapsuudessa ja sieltä lapsuudesta se miehen suru ja pettymys tulee.

Ap kysypä mieheltäsi oliko anoppi äitinäkin epäreilu paska miestäsi kohtaan. Veikkaanpa että vastaus on kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ap olisi vähän narsisti. 

Tulee jotenkin semmonen kuva, että kun hän ei saanut anoppiaan hyppimään oman pillinsä mukaan, niin hän suuttui.

Kyllä minäkin anoppina vetäytyisin takavasemmalle jos miniä alkaisi esittää sellaisia vaatimuksia mitä en pysty/halua täyttää.

Olisin tehnyt näin myös itse miniänä. Tai missä tahansa roolissa.

Entä anopin vaatimukset? Saada nähdä vauva heti? Joulu missä ja kuten anoppi haluaa? Ristiäiset ja synttärit kuten anoppi haluaa?

Siitä tässä on kyse, anoppi on se joka loukkaantui koska miniä ei tanssi hänen pillinsä mukaan.

SE HALUSI SYNNÄRILLE! RISTIÄISET! SYNTTÄRIT! ONKO TÄMÄ MUKA OIKEIN!?

SO?

Mitä siitä nyt enää?

Sähän sait estettyä sen, eikö?

Etkö voi jatkaa elämää eteenpäin?

Vai haluatko todellakin jättää meidät siihen luuloon, että sä tässä se seko olet?

Minä ap en kirjoittanut huutokommenttia.

Mutta kai se sitten on niin että tämän mukaan tuore perhe ei saa asettaa mitään rajoja isovanhemmille vaan kaikki tulee tehdä kuten he haluavat tai välit on poikki. Sitähän te moni sanotte.

Ap, älä välitä näistä kommenteista. Nämähän ovat ihan käsittämättömiä. On totta, että tilanteessa on monta näkökulmaa ja olisi kiinnostavaa kuulla myös isovanhempien versio - ihan siksi, että mitä siellä heidän mielessä mahtaa oikein liikkua.

Tuore perhe ilman muuta saa vetää rajat. Niitä on kunnioitettava. Esimerkiksi tuo synnärille heti tuleminen - hyvänen aika. Ihanko tosissaan tämä porukka täällä on sitä mieltä, että on suuri loukkaus, jos ei just lapsen punnattuaan maailmaan halua niitä ei-niin-itselle-läheisiä ihmisiä siihen pällistelemään? Pääsiväthän he ilmeisesti heti seuraavana päivänä vauvan syntymästä. Luulisi olevan tarpeeksi ajoissa. Totta kai tuossa tilanteessa voi joustaakin, mutta omien tuntemusten mukaan. Jos ihan oikeasti on sellainen olo, että ei, ja nyt on itselle tärkeää saada pitää hetken huilia, pesiä vauvan kanssa rauhassa jne niin kyllä sen nyt valitettavasti pitää olla ok isovanhemmille ja ymmärrystä pitäisi löytyä. Suhde lapseen ehtii kyllä muodostua, vaikka häntä ei saman tien näekään!

Muutenkin tuo rajanveto... Kyllähän siihen neuvotaan neuvolassakin. Kaikkien ihmisten kanssa ei pysty näistä puhumaan helposti eikä asia välttämättä tule mieleen, ennen kuin tilanne tulee kohdalle. Toki myös isovanhemmilla saa olla omat rajansa ja myös niitä pitää kunnioittaa.

Onko täällä ap:n anoppi nillittämässä ap:n narsismista ynnä muusta? Vaiko kenties omani? Hänkään kun ei rajoja tunne.

Kiitos! Mua oikeesti jo naurattaa tämä 😅! Ihan tavallista elämää ja tavallisia rajoja halusin että kunnioitetaan niin mulle ehdotettu hoitoon hakeutumista ja leimattu narsistiksi ja autistiksi!

Nämä huutelijat ilmeisesti hakisivat anopin mukaan kun lähtevät synnyttämään ja joulut ja muut juhlat viettäisivät ihan aina anopilla ilman mitään omia perinteitä luoden.

Autistiap

Kerro jo viimmein mikä tässä on ongelma?

Olet asettanut rajat anopille ja anoppi on toiminut sinun toivomuksesi mukaisesti - ei enää ostele lahjoja, ei tuppaannu teille kylään ja vähentänyt yhteydenottoja jne.

Mitä anopin vielä pitäisi tehdä ja miten käyttäytyä, jotta sinä olisit tyytyväinen ja hyväksyisit anopin toiminnan?

En ole Ap mutta minäpä kerron tälle jankkaajalle mikä tässä hiertää:

- anoppi on loukannut törkeästi poikaansa osoittamalla että pojan lapset täysin yhdentekeviä

- anoppi ihan v*tun epäreilu kun KOSTAA LAPSILLE omat tunne-elämän ongelmansa ja tlemmyydentuntoisen vaikeilinsa, eli ei noteeraa pojan lapsia, ei tule synttäreille. Samaan aikaan hyysää tyttären lapsia ja ostelee lahjoja

- anoppi ei pysty erittelemään tunteitaan. Eli sitä että ”en pidä miniästä” vaan kostaa kokonaisuutena jossa viattomatkin kärsii, eli VÄLIT POIKKI KAIKKIIN!

- anoppi on huonotapainen kiukuttelija ja lapsellinen loukkaantuja

- anoppi tekee väärin viattomia ja syyttömiä lapsenlapsia kohtaan.

Kelsin vielä 10 syytä lisää miksi tilanne ärsyttää. Olet varmaan heikkolahjainen kun itse et keksi yhtään syytä milsi tilanne on epäreilu ja kuormittava. No, tajuat sit joskus jos osuu omalle kohdalle.

Yhtähyvin voidaan kysyä, millainen äiti edes antaisi lapsensa olla noin pahan ja ilkeän anopin seurassa? Ei kuullosta vastuulliselta äidiltä.

Anoppihan voisi myrkyttää myös lapsen mielen ja heikentää lapsen henkistä tasapainoa.

Eikö vanhempien tehtävä ole suojella lasta?

Eikö tuossa tilanteessa ole paras ratkaisu katkaista välit, jos äiti laittaisi lapsen edun omien edelle.

Laittaa nyt puolustuskyvyton lapsi surmansuuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ap olisi vähän narsisti. 

Tulee jotenkin semmonen kuva, että kun hän ei saanut anoppiaan hyppimään oman pillinsä mukaan, niin hän suuttui.

Kyllä minäkin anoppina vetäytyisin takavasemmalle jos miniä alkaisi esittää sellaisia vaatimuksia mitä en pysty/halua täyttää.

Olisin tehnyt näin myös itse miniänä. Tai missä tahansa roolissa.

Ovatko AP:n vaatimukset todella teidän mielestä sellaisia, ettei niitä normaali pystyisi täyttämään. Minun mielestäni ei. Ja minä olen mummo.

En olisi kehannut ehdottaakaan lapselleni, että näkisin vauvan samana päivänä kuin syntyi. Ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Tai että olisin välit poikki jonkun joulunvieton vuoksi.

Tänne varmana kirjoittaa lapsettomia ihmisiä nyt paljon, kun tuntuu niin vieraalta vauvaperheen ja pilkulapsiperheen elämä. Ei siinä mietitä miltä mikäkin asia kokoajan mummosta tuntuu.

Mua tuli kaikki katsomaan heti synnärille. Minusta se oli ihan ok. Mun anoppini leipoi ristiäisiin, sekin oli ok. Hän osti kaikenlaista ja toi nurkistaan yhtä jos toista, sekin oli ok, koska meillä nuorena perheenä ei ollut juuri mitään. 

Jos minusta tulee joskus anoppi en osaa asettua sellaiseen asemaan, että hyppään näkyviin vain silloin kun miniälle sopii. Mä olen olemassa ja elän omaa elämääni ja jos meillä ei miniän kanssa kemiat ja aikataulut kohtaa niin sitten ei voi mitään. Poika saa tulla meille lapsen kanssa kaksistaan.

Ei kai kukaan kiellä sua pitämästä omaa elämääsi. Kuitenkin aikuisen lapsen kanssa se menee juurikin niin, että ollaan riittävän etäällä ja annetaan aikuisen lapsen elää omaa elämäänsä - mutta silti riittävän lähellä, että voidaan vaikkapa tukea silloin kun sitä tarvitaan.

Ja pakko kai sitä miniääkin on jonkin verran kuunnella. Vaikka homma ei voi toimia täysin miniän ehdoilla, et myöskään sinä voi olla se, joka määrittelee täysin, että mitä tehdään ja milloin tehdään. Mahdollinen lapsenlapsesi on myös miniän lapsi. Välirikko oman aikuisen lapsen kanssa taas on ihan mahdollinen, jos tämän puolisoa ei kohdella kunnolla.

Muistutan vain, että välirikko on myös mahdollinen jos toisen puolison vanhempia ei kohdella kunnolla. Ei se pelkästään niin mene, että aikuiset lapset sanelevat miten isovanhemmat saavat olla ja käyttäytyä vaan kyllä se on molemminpuolista huomioonottamista. 

Totta kai, eihän kukaan muuta väittänytkään. Mutta totta kai aikuinen lapsi perheineen tietyllä tavalla sanelee, mitkä on heidän perheen rajat. Se on vain hyväksyttävä. Sinulla toki myös saa olla omasi, ja myös niitä on kunnioitettava.

Rajoilla nyt en tarkoita mitään normaalia kanssakäymistä, vaan perheen arkeen puuttumista milloin milläkin tavalla. Enkä nyt tietenkään tarkoita, että sinä näin toimisi, mutta tällaisiakin esimerkkejä löytyy valitettavan paljon.

Viestistäsi nyt vain sai hieman sellaisen kuvan, että sinä elät omaa elämääsi ja aikuinen lapsesi perheineen nyt vain mukautuu jonkinlaiseen sätkynuken rooliin. Kannattanee myös muistaa, että lapsetkaan eivät ole typeriä. Jos omaa vanhempaa ei kohdella hyvin, niin sellaisen isovanhemman kanssa ei tee mieli olla tekemisissä.

Toki nämä tilanteet joissa kemiat ei vain kohtaa, voi hoitaa myös fiksusti, mutta siihen tarvitaan kaikkia osapuolia.

Muotoilet tuon niin, että aivan kuin isovanhemmat olisivat aina jotain rajattomia ja kurittomia kakaroita, joita vastaan uuden tuoreen perheen pitää muodostaa rajoja. 

Ei ole omakohtaista kokemusta liikaa tuppautuvista ja liikaa auttavista isovanhemmista. Otin aikoinaan mielelläni vastaan kaiken avun mitä oli saatavilla. Ja sitä ei ollut paljon. Enemmänkin olisi saanut olla. Näen suomalaisena ongelmana enemmänkin perhesuhteiden ohuuden ja etäisyyden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos miehesikään ei halua tavata vanhempiaan tai siskojaan niin sehän on sitten siinä. Taputeltu. 

No käytännön tasolla on mutta muuten ei. Olemme myös appivanhempien ”hylkäämä” perhe ja anoppi juuri ketjussa kvartu tyttärensuosija. Näennäisesti kaikki on ookoo, ei olle pidetty yhteyksiä nyt reiluun viiteen vuoteen. Lapset ei kärsi, minä en kärsi. Mutta mies kärsii, hiljaa. On raju loukkaus hänelle että oma äiti on päättänyt hylätä poikansa ja lapsenlapsensa ja preferoi kaikessa vaan tytärtään. Ja ihan turha selittää että mitäs olit vaikea miniä. En ole, eikä edes johtunut minusta tämä tilanteen kehittyminen tähän.tuo kuvio oli jo lapsuudessa ja sieltä lapsuudesta se miehen suru ja pettymys tulee.

Ap kysypä mieheltäsi oliko anoppi äitinäkin epäreilu paska miestäsi kohtaan. Veikkaanpa että vastaus on kyllä.

Mies on sanonut ettei muista lapsuudesta juuri mitään. Ja sen minkä muistaa on lämpimät välit isovanhempiin, siellä oli suurimman osan aikaa veljensä kanssa.

Anopin kuullen mummia ei sittemmin saanut edes mainita. Eikä kutsua mihinkään mihin anoppi tulee. Mutta ristiäisiin haettiin hänet ja tottakai anoppi mökötti siitä. Onneksi haettiin, kuoli muutama kuukausi sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Niin että olisi pitänyt antaa tulla odottamaan kun synnytän lasta jotta näkee heti? Siis ihan heti koska niin teki miehen siskon lasten kanssa? 

He olisivat tulleet odottamaan kun synnytän jotta näkee heti. Siis heti, loukkaantui kun vasta seuraavaksi aamuksi annettiin tulla.

Suomessa ollaan niin ydinperhekeskeisiä. Esim. Hollannissa kaikki isovanhemmat ja vanhempien sisarukset saattavat olla paikalla, kun vauva syntyy myös sairaalasynnytyksissä. Osa odotushuoneessa, osa synnytyssalissa. Eikä sitä pidetä mitenkään outona. 

Joskus on hyvä vähän tuulettaa omia ajatuksiaan. En tarkoita, että appivanhemmat saavat kävellä vanhempien yli mutta pieni jousto molempiin suuntiin edistää vuorovaikutusta. 

Ärsyttää miten AINA syytetään miniää vaikeuksista appivanhempien kanssa. Ihan kuin vaan miniä olisi vastuussa perheen suhteista. Ihan kuin vaan miniä olisi vastuussa siitä että on aina alistuva ja miellytnishaluinen. Ihan kuin vaan miniän pitää palvoa ja arvostaa appivanhempia. Appivanhemmat sitten saa olla ihan mitä vaan, perseillä ja kiukutella ja käyttäytyä huonosti. Koska sehän on aina se miniä joka syypää kaikkeen.

Oikeesti, valot päälle nyt. Lähes 100% näistä tapauksista missä anoppi hoitaa vaan tyttären perhettä/lapsia juontaa juurensa LAPSUUDESTA. Ei sitä miniä aiheuttanut vaan sen teki lapsena jaetut roolit joiden mukaan anoppi ja appi kohtelee lapsiaan aikuisenakin.

Johan täälläkin näkee miten av mammat sanoo että haluan vain tyttövauvan, tyyölapsi on ihanampi kuin poika, aion auttaa vain tyttären perhettä enkä pojan ollenkaan jne. Tämä ”vain tytär on tärkeä”-asenne istuu syvässä ja sitkeässä.

Miniä on väärä puu mitä haukkua.

Lopeta jo tuo uhriutuminen. Teet itsestäsi naurettavan. Jos ne isovanhemmat olisivat hirveitä ihmisiä niin et täällä vonkaisi mitään visiittejä tai olisi katkera kälysi saamasta kohtelusta. 

Tästå keskustelusta ei ota Erkkikään selvää, eikä ole päätä eikä häntää.

Ekaks ei haluta anoppia elämään ja kun se on saavutettu, sitten itketään miksi anoppi ei halua olla meidän kanssa ja osta lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Tästå keskustelusta ei ota Erkkikään selvää, eikä ole päätä eikä häntää.

Ekaks ei haluta anoppia elämään ja kun se on saavutettu, sitten itketään miksi anoppi ei halua olla meidän kanssa ja osta lahjoja.

Johtuu siitä että aloittaja on leimattu narsistiksi ja vaikka miksi rajattomien anoppien toimesta ja pitkässä keskustelussa Apn kommentit vääristelty moneen kertaan. Ja lopputulos on että anoppi on aina oikeassa ja jos jossain on vikaa se on tietysti miniässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia sinun muut ihmissuhteesi ovat ap? Onko sinulla paljon läheisiä ystäviä?

Kysyn tätä lähinnä vain sen takia että vaikutat jotenkin todella mustavalkoiselta ihmiseltä ja kokemattomalta mitä tulee ihmissuhteisiin? Niin kuin et pelaisi samassa sarjassa muiden ihmisten kanssa.

Sinulta tavallaan uupuu täysin kyky katsella tilanteita muiden kannalta eikä sinulle voi oikein esittää eriävää mielipidettä ilman että uhriudut. Se voi olla raskasta muille ihmisille.

Olen jo lähemmäs 40 ja ystävyyssuhteet kauan sitten muodostuneet ja vakiintuneet. Minulla on muutama todella sydänystävä ja lisäksi kavereita. Olen hyvin sosiaalinen ja minulle on sanottu että seurassani on hyvä olla. Olen lojaali ja luotettava.

Erikoisen analyysin teit sillä perusteella että ihan normaaleja rajoja halusin anopin kunnioittavan.

Tämä on keskustelu-palsta. Tein erikoisen analyysini ihan sen perusteella mitä sinä olet tänne kirjoittanut en sen perusteella että "halusit anopin noudattavan normaaleja rajoja". Jos olen ihan rehellinen niin kommenttiesi perusteella pidin sinua vähän päälle parikymppisenä. Mutta se siitä.

On ihan selvää, ettet sinä tule joustamaan senttiäkään. Otetaan vaikka esimerkkinä tuo kun joku ehdotti että mies ja lapsi voisivat tavata isovanhempiaan ilman sinua. Heti tuli liuta syitä miksi se ei käy ja korostit sitä ettei se ole sinun syysi.

Näet itsesi virheettömänä ja vastaat jokaiseen eriävään mielipiteeseen luettelemalla kaikki appivanhempiesi tekemät virheet. Et sinä ole täällä ratkaisua hakemassa vaan etsimässä validaatiota tekemisillesi ja haukkumassa appivanhempiasi jotka "hylkäsivät" teidät.

Siksi sinun kannattaisi unohtaa koko asia ja keskittyä omaan perheesi. Ei anoppeihin, kälyihin tai miehen muihin sukulaisiin. He eivät selvästikään halua viettää kanssasi aikaa etkä voi heitä siihen pakottaa. Riidat ratkotaan yleensä niin että molemmat tulevat puolitiehen vastaan. Tässä sitä ei tule tapahtumaan. Anopistasi en tiedä, mutta sinä et tule koskaan pääsemään irti asioista jotka anoppisi on tehnyt väärin.

Sanoinhan jo pariinkertaan että minulle käy että mies ja lapsi tapaa ilman minua. Mutta miestä asia häiritsee paljon enemmän kuin minua, kokee äitinsä kylmäksi ja itsekkääksi ja suosivan sisartaan. Tällä viikolla sanoi (sen jälkeen kun soitti siskolleen) että nyt antaa jo olla. Kun ei ole vastavuoroisuutta äidiltä ei siskolta, paljon odotetaan mitään ei tule takaisin.

Ja miten niin miehen muu suku ei meitä (minua) halua nähdä? Mihin perustat? Ollaan kuten sanoin hyvin läheisiä miehen veljen ja vaimonsa kanssa.

Muusta suvusta en edes ole puhunut. Mutta ollaan enemmän myös muun suvun kanssa tekemisissä kuin anoppi. Ristiäisiin kutsuttiin kaukaisempia sukulaisia ja anoppi veti herneen nenään, nähtävästi ei tule toimeen heidänkään kanssa, en nähnyt vaihtavan sanaakaan.

Todellakin tästä eteenpäin keskitytään siihen muuhun sukuun joiden kanssa on hyvä olla, puolin ja toisin.

Mihinkä tuollaista anoppia tarvitsee, et sinä, eikä muutkaan? Anna anopin elää elämäänsä ja sinä omaansa.

Jos on noin ilkeä ja henkisesti tasapainoton anoppi, niin mikä on sun ongelma, jos olet päässyt viimmein eroon hänestä.

Lastenhoito kuuluu vanhemmille - lapsen äidille ja isälle. Äiti ja isä hoitavat lapset, huolehtivat, kasvattavat ja laittavat kotona säännöt ja turvalliset rajat. Piste. Isovanhemmilla ei ole mitään vastuuta lastenhoidosta. Isovanhempien ei tarvitse hoitaa lastenlapsia, tehdä lapsiperheen kotitöitä tai huolehtia aikuisten lastensa ja lastenlasten asioista.

Isovanhempien "huolehtiminen" tarkoittaa pahimmillaan parisuhteeseen ja lastenhoitoon puuttumista, yllätyskyläilyjä, tupatarkastuksia, toivomusmääräyksiä, komentelua ja jatkuvia puhelinsoittoja ja viestejä. Jos isovanhempien käytös aiheuttaa erimielisyyksiä ja riitoja, niin heille on laitettava rajat. Se, kenen vanhemmista on kyse, ottaa asiat puheeksi omien vanhempiensa kanssa. Jos tytär tai poika ei halua tai uskalla ottaa asioita puheeksi vanhempiensa kanssa, niin miniän tai vävyn on nostettava kissa pöydälle. Rajojen laittamisesta voi seurata ilmeilyä, vastaan väittämistä, huutoa, juoruilua, haukkumista, mykkäkoulua tai tilapäinen tai pitempiaikainen välirikko.

En pidä appivanhempien yllätyskyläilyistä, koska en harrasta itsekään yllätyskyläilyjä. Allergisoivan ruoka-aineen (esim. suklaan) tuputtaminen ruoka-aineallergiselle lapselle on kiusantekoa, ei ystävällisyyttä. Appivanhempien on mahdotonta ymmärtää lapsentahtista imetystä (puoli vuotta täysimetystä + imetyksen jatkaminen vähintään vuoden ikään asti). Imetysohjaus on muuttunut anopin ajoista. Mutta appivanhemmat eivät halua koskaan muuttua, koska he ovat omasta mielestään aina oikeassa.

Olen itse tuore anoppi ja kärsinyt tuollaisesta rajattomasta anopista hiljaa.

Sanoinkin lapselleni että mulle voi ja saa asettaa rajat anoppina ja isoäitinä.

Että mielelläni autan ja osallistun mutta heidän toiveita kunnioittaen. Että minulle saa sanoa enkä loukkaannu.

Ap, mun mielestä sun miehen pitää käydä juttelemassa ammattilaisen kanssa. Hän saa purettua oman elämänsä ja äitinsä hylkäämisen haavoja. Ne on vaikeita juttuja. Ja tää ei ole mitään pään aukomista, vaan ihan todella annettu neuvo. Mies vaikuttaa katkeralta.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä tuosta ihmissuhteissa luovimisesta sen verran, että sitäkään ei voi loputtomiin harrastaa.

Mekin perheenä aikamme luovimme ja luovimme, koetimme sietää. Poistuimme omalta mukavuusalueeltamme ja koetimme niin sanotusti pitää anopin tyytyväisenä.

Mutta tiedättekö te mitä. Ei kukaan voi elää niin. Ei kukaan voi vaatia, että aikuinen lapsi perheineen elää vanhemman vaatimalla tavalla ja järjestelee elämänsä täysin tämän ehdoilla. Totta kai jokaisella perheellä pitää olla omakin elämänsä.

Kysymys oli esimerkiksi siitä, milloin lapsi tai lapset menevät isovanhemman luokse. Usein meille sopi hänen ehdottamansa ajankohta, mutta joskus meillä oli ihan omiakin suunnitelmia. Kun halusimme niistä harvoista suunnitelmista pitää kiinni, isovanhempi loukkaantui.

Isovanhempi halusi auttaa ristiäisvalmisteluissa. Otimme mielellään apua vastaan, hän sai tehdä asiat niin kuin halusi ja taatusti omilla ehdoillaan. Kysyimme lähinnä, mitä hän oli ajatellut ja hänen ajatuksensa olivat hyviä. Näiltä osin sujui kivasti. Sitten minä, onneton miniä, menin tekemään ristiäiskutsut. Voi minua, eihän sellaisia nyt olisi saanut mennä tekemään. Ikään kuin tässä nyt kovin virallinen juhla olisi kyseessä.

Häiden suhteen käytiin samaa taistelua ihan joka asian kanssa. Ensin nillitettiin häiden värimaailmasta, sitten kutsujen ulkonäöstä ja niihin liitteeksi laitettavista hääinfokorteista, sitten hääpaikasta, häiden aikataulusta, minun hääpuvustani, häiden koristelusta,... Itse häämme kuitenkin maksoimme. Apu olisi toki kelvannut monien tekemisten suhteen, mutta ei niin, että juhla ei olisi lopulta ollut meidän näköisemme.

Edelleen rajaa saa vetää vaikka mihin. Lasten (aika isojen) pukeutumista arvostellaan melko suoraan, heidän hiuksiinsa puututaan, harrastuksiin, kavereihin, kiinnostuksen kohteisiin.. Yksi lapsista jo sanoi, että ei halua enää mennä mummolaan, koska tuntuu, että siellä ei saa olla oma itsensä vaan pitää olla sellainen kuin mummo haluaa ja että vain mummolle pitää olla kiltti mutta hän saa käyttäytyä miten haluaa.

Että ei se nyt aina ole se narsistivävy tai miniä asialla näissä hommissa. Myös sillä määräilevän isovanhemman lapsella voi olla ihan omakin tahto.

Suojelkaa niitä lapsia. Lapsenlapsien ulkonäköä, harrastusta, tekemisiä, kavereita ei arvostella jos lapsi on normaali ja fiksu. Tällaisen kokeneena, se tuntuu aivan helvetin pahalta. Mummun pitäisi olla turvallinen aikuinen vanhempien lisäksi. Ei ahdistuksen aihe.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mun mielestä sun miehen pitää käydä juttelemassa ammattilaisen kanssa. Hän saa purettua oman elämänsä ja äitinsä hylkäämisen haavoja. Ne on vaikeita juttuja. Ja tää ei ole mitään pään aukomista, vaan ihan todella annettu neuvo. Mies vaikuttaa katkeralta.

Tottakai on katkera, mun mies myös on kun on vanhempiensa hylkäämä ja joutuu katsomaan miten oikein ”uhallaan” vanhempansa ostavat tyättären perhelle kaikkea, vievät etelänlomille, hoitavat lapsia, mökkeilevät yhdessä. Ja sitten omalle pojalleen näyttävät kaikin tavoin että olet arvoton, sinua ei ole meille olemassa, aivan se ja sama miten sinulla menee, meitä ei kiinnosta.

Tämä se on se anopin törkein persetempaus.