vauva (siis alle 1v) jätetään muka VIIKONLOPUKSI hoitoon, täh???

kysyn että jos kerran haluatte tai teidän on pakko jättää pieni lapsi hoitoon niin kuinka teillä on niin auliita hoitajia että ottavat? Ja olkaa kiitollisia että ottavat, ei kaikilla ole hoitajaa...

Vierailija:

Arvasin et saa aikaan hullunmyllyn. On muuten noita lapsia enemmänkin. Liekö sitten välitä niistä kenestäkään..

Huono äiti, lapset traumoja saaneita, juoppoja niistä tulee jne. Eix vaan?

Totta on myös se. että lapsen perusturvallisuus kehittyy juuri ensimmäisen ikävuoden aikana. Ensimmäisen ikävuotensa aikana lapselle kehittyy taipumus tulla optimistiseksi ja luottavaiseksi tai päinvastoin tulla epäluuloiseksi ja kyyniseksi. Tänä aikana lapsi perehtyy kehoonsa ja aistimuksiinsa. Hän tuntee olonsa turvalliseksi mikäli hänen tarpeisiinsa vastataan, hänelle kehittyy luottamus läheisiin ihmisiin ja tunne siitä, että maailma on ystävällinen. Näin lapsi oppii luottamaan myös itseensä. Jos lapsi kokee turvattomuutta, epäilys kehittyy ja perusturvallisuus järkkyy ja epäluottamus lisääntyy.



Tämä ei automaattisesti tarkoita, että jos alle 1-vuotias viedään hoitoon, niin hänen perusturvallisuutensa järkkyy, vaan kaikki riippuu perheestä;perheen tavoista ja lapsen luonteesta.



t. psykologi

mulla itselläni sairaan kova ikävä pientä kullannuppua jo 3 tunnin jälkein viimeistään

ovat kateellisia, heillä ei taida olla paikkaa mihin viedä lapsiaan hoitoon?

Ihan parin viikon aikana tullut esiin omassa elämässä:



1. Serkkutyttö oli kuulemma jättänyt kaksikuisen poikansa yöksi mummolaan hoitoon kun piti päästä kaverin synttäreille. Ikää 19v, ei tainnut tulla menot mentyä vaikka vauva piti oikein toivomalla saada. Kuulemma muutenkin jättää aika huoletta mummolaan.



2. Naapurin yh kuulemma jättänyt lapsensa 2 viikoksi mummolle hoitoon. Ikää lapsella noin 6kk. En tiedä syytä, toiselta naapurilta kuulin. Jonkun miehen kanssa näyttää äiti tässä pörräävän pihassa. Ihmettelin kun ei vauvaa näy, luulin että on sairas. Yliopistokoulutuksen saanut nainen mutta eipä tuo näytä mitään takaavan.



3. Kaveri joka on viimeisillä viikoilla raskaana joutui yöksi tarkkailuun sairaalaan ja oli itku silmässä kun piti 1,5-vuotias esikoinen jättää isänsä kanssa yksin. Soitti sairaalasta huolissaan. Hyvin oli mennyt tietysti kotona.



Niin on erilaisia vaan ihmisten maailmat...

Vierailija:

ovat kateellisia, heillä ei taida olla paikkaa mihin viedä lapsiaan hoitoon?

Kyllähän minä voisin meidän lapsen viedä mummolaan 10km päähän ja varmasti hoitaisivat mutta en halua. Sit kun jää yksin niin mummo tulee tänne.

360 yötä ja 5 yötä mummolassa(eikä edes putkeen), niin lapselle ei kehity perusturvallisuus??? Tietenkin mummun pitää olla läheinen ja tuttu. Usenmiten, jos se perusturvallisuus on hyvä, niin 1-2 yötä pois omien vanhempien luota erittäin tutun aikuisen kanssa ei järky! Niin ja mulla on neljä lasta, joista kaikki on olleet 2 yötä mummolassa alle vuoden ikäisenä ja väitän, ettei heidän perusturvallisuutensa ole järkkynyt, mutta voitte tietenkin väittää muuta, jos haluatte ;o

Tiedän, että on paljon naisia jolla ei ole muuta elämää kuin perhe-elämä, mutta että se on näin yleistä! Huh, aika pelottavaa.



Minä olen ensisijaiseti MINÄ, sitten rakastettava/rakastava vaimo ja sen jälkeen äiti. Kyllä, tämä on järjestys, mutta vaatinee selitystä.



JOTTA voin olla hyvä/paras äiti lapsilleni, niin haluan, että parisuhteemme on kunnossa, jotta lapsilla olisi paras mahdollinen kasvuympäristö kotona. Ja jotta parisuhde voisi hyvin, niin senkin eteen pitää tehdä töitä ja siksi pyrin pitämään itsestäni henkisesti ja fyysisesti huolta (samoin kuin puolisoni). Tämän vuoksi otamme miehen kanssa aikaa itsellemme ja parisuhteelle, ja laitamme lapset hoitoon. Lapsemme ovat olleet muutamasta tunnista viikkon hoidossa ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä. Kyllä, tiedän että lapsemme ovat olleet tyytyväisiä.



Sitten kaikille niuhoille: arkielämässä elämämme pyörii lasten ehdoilla, tottakai ja lapset ovat meille kalleimmat aarteet, jotka joskus muuttavat pois kotoa. Ja senkin jälkeen minun ja mieheni elämä jatkuu ja haluamme, että olemme vielä silloinkin yhtä onnellsia kuin nyt ja saamme katsella lastemme tasapainoista aikuisuutta.



Ja muistakaa se, että koko perhe 24h yhdessä ei ole myöskään sitä " normaalia" elämää.

kyllä helpotti lukea tällaista, kun itseä jo ahdistaa kun joutuu jättämään 7 kk ikäisen huomenna neljäksi tunniksi hoitoon (omaan kotiin)..Oli siis huono kokemus esikoisen kanssa kun jätin ensimmäisen kerran mummolle hoitoon, vauva oli huutanut koko sen ajan täyttä huutoa. nyt sitten pelkään samaa. käy sääliksi vauvaa... ja mummoa.

kukas pojan sitten aamuyöstä imettäisi?

olisipa edes kerran viidessä vuodessa joku hoitopaikka lapsille.

Mitä kaikkea ihmiset saavat kokea kasvaessaan ja eivät saa... Ei täältä ilman traumoja säästy kukaan. Itsekin ajattelin joskus, että yritän välttää lapseni kaikilta mahdollisilta traumoilta. Nyt ajattelen, että en halua kasvattaa lapsestani naivia tylsimystä... itse olen kokenut Vaikka Mitä elämäni aikana. Ei se ollut hyväksi eikä lapseni joudu sellaista kokemaan, mutta minä opin ajattelemaan asioita syvemmin ja toivoisin, että lapsenikin oppisi.



Kasvattakaa lapsenne pumpulissa, jos haluatte, tai kasvattakaa heistä ihmisiä, jotka ovat valmiita kohtaamaan nykymaailman.

Vierailija:

JOTTA voin olla hyvä/paras äiti lapsilleni, niin haluan, että parisuhteemme on kunnossa, jotta lapsilla olisi paras mahdollinen kasvuympäristö kotona. Ja jotta parisuhde voisi hyvin, niin senkin eteen pitää tehdä töitä ja siksi pyrin pitämään itsestäni henkisesti ja fyysisesti huolta (samoin kuin puolisoni). Tämän vuoksi otamme miehen kanssa aikaa itsellemme ja parisuhteelle, ja laitamme lapset hoitoon. Lapsemme ovat olleet muutamasta tunnista viikkon hoidossa ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä. Kyllä, tiedän että lapsemme ovat olleet tyytyväisiä.

Ja kyllä minä olen lapselleni se maailman napa, mutta tämän " navan" on voitava hyvin, jotta olisin paras mahdollinen napa ja jotta olisin lapsen arvoinen.

Kun katson nyt 2 vuotiasta, en voi mitenkään käsittää, että joku ajattelisi hänen perusturvallisuutensa järkkyneen. Lapsi on tasapainoinen, reipas, iloinen ja hänellä on ihania läheisiä ihmisiä - muitakin kuin minä.

Minuakin on kiikutettu hoitoon alle 1 vuotiaana. Ja minulla on yhä maailman paras äiti :)

On eri asia kasvattaa lapsia sietämään eroa vanhemmista, kun on kyse yli yksivuotiaasta,joka jo jotain tajuaa, kun pikkuvauvaa. Pikkuvauvalle ei opeteta mitään. Niitä kuuluu pitää pumpulissa. Valitettavasti. Vaikka kuinka äidin menomonoa kutittaisi ja kuinka haluaisi olla ensisijaisesti minä. Voi hyvä ihme, että lapsipsykologia on vierasta. Tätä aihetta pitäisi käsitellä huomattavasti perusteellisemmin synnärivalmennuksessa, kun on nämä perusfaktat äideillä hukassa.

i]

Kasvattakaa lapsenne pumpulissa, jos haluatte, tai kasvattakaa heistä ihmisiä, jotka ovat valmiita kohtaamaan nykymaailman.

[/quote]

Vierailija:

miten te kaikki lapsenne 2 kk iässä..

Otsikko

kukas pojan sitten aamuyöstä imettäisi?

Nimittäin aikuinen normaali ihminen on kyennyt irrottautumaan henkisesti omasta äidistään, niin ettei näe sitä maailman parhaana ja ihanimpana äitinä enää aikuisena, vaan osaa jo objektiivisesti nähdä äitinsä. Oletko jotenkin traumatisoitunut, kun roikut vielä maailman paras äiti- pumpulissa?

Vierailija:

Minuakin on kiikutettu hoitoon alle 1 vuotiaana. Ja minulla on yhä maailman paras äiti :)

Jopas sinä pätevä olet kuin noin lyhyestä tekstistä tuollaisen analyysin teit :D

Kyllä. Osaan nähdä äitini objektiivisena. Silti pidän häntä maailman parhaana äitinä - minulle parhaana äitinä.

Vierailija:

Nimittäin aikuinen normaali ihminen on kyennyt irrottautumaan henkisesti omasta äidistään, niin ettei näe sitä maailman parhaana ja ihanimpana äitinä enää aikuisena, vaan osaa jo objektiivisesti nähdä äitinsä. Oletko jotenkin traumatisoitunut, kun roikut vielä maailman paras äiti- pumpulissa?

Morre:

Minuakin on kiikutettu hoitoon alle 1 vuotiaana. Ja minulla on yhä maailman paras äiti :)

joita nykyään tarvitaan.

Itse uskon, enkä usko, että kukaan psykologikaan vastaan väittää, että lapsi ei edes huomaa ennen kuutta kuukautta olleensa yksin joku yö. Täytyy myöntää, että en muista tiedä, mutta meidän vauvamme ei huomaa yhtään mitään mitä yöllä tapahtuu tai kuka pitää sylissä tai mitään.

Trauma voisi syntyä esimerkiksi hänen pahoinpitelystäkään ja niistäkään ei jää elinikäistä traumaa. Elikäs, pientä realismia peliin nyt.

Minä olen ylpeä sisarusparvestani. Meistä ketään ei ole kasvatettu pumpulissa eikä traumoilta ole säästytty, mutta kaikki olemme nykyisillä mittapuilla menestyjiä.

Vierailija:

i]

Kasvattakaa lapsenne pumpulissa, jos haluatte, tai kasvattakaa heistä ihmisiä, jotka ovat valmiita kohtaamaan nykymaailman.