vauva (siis alle 1v) jätetään muka VIIKONLOPUKSI hoitoon, täh???

Taitavat olla samat mammat vauhdissa jotka laittavat alle 2-v esikoisen hoitoon kun toinen lapsi syntyy koska " se on lapselle parasta, saa virikkeitä" . Niinpä niin.....

Ne eros, siksi tällainen käytäntö.



Hyvä käytäntöhän se o kaikkien muiden kuin lapsen kannalta. lapsen muisti ei riitä paria päivää. Lapsi ei ole samalla tavalla rakentunut kuin aikuinen. Se ei vaan muista, vaan unohtaa äidin. Toki tuntee hänet tavatessaan ja taas tottuu, mutta aivojen kehitykselle on vaarksise, ettei kiintymyssuhdetta ole. kiinnittymissuhde on eri asia kuin kiintymyssuhde.



nim. neuropsykologiasta kiinnostunut

Vanhempi lapseni on ollut yli 3-vuotiaasta asti äidilläni yötä aina silloin tällöin, ehkä n.3kk välein 1-2 yötä ja toisen mummon luona kerran 4-vuotiaana, on nyt 5v. Nuorempi on 1½v., eikä tule mieleenkään yökylään anto, muutaman tunnin kyllä päivässä hoitaa tarvittaessa. Itse ajattelen lähinnä, etten halua rasittaa äitiäni lasteni hoidolla. Äitini on 58v., joten ei ole vanhakaan, anoppi on 53v., mutta työelämässään niin kiireinen, että yökyläilyt täytyy sopia todella ajoissa. Olen tosiaan päättänyt jo aiemmin, että lapset pääsevät yökylään sitten, kun ovat suhteellisen omatoimisia.

Hoidossa suunnilleen yhden viikonlopun kuukaudessa. Tänä keväänä enemmän, kun ole lukenut pääsykokeisiin.

Hoitajana yleensä äitini tai pojan kummitäti. Jos äitini, lapsi menee hänen luokseen. Kummitäti tulee taas meille.

Näin on ollut suunnilleen siitä lähtien kun lapsi on ollu 1v. Sitä ennenkin oli hoidossa, mutta ei noin usein eikä aina kokonaista viikonloppua.

Mitä se ikä tähän liittyy?? Vai mietitkö, että ollaanko me teinivanhempia (niin, siis eihän teinivanhemmissakaan missään nimessä mitään vikaa ole).

Juu, siis mä olen 24 ja mieheni on 28.

Tyttö ollut mummulassa kerran viikossa yhden yön siksi, että käyvät la aamuna vauvauinnissa. Olen tämän täällä aiemminkin kertonut.

Sovittiin mummun, eli mun äidin kanssa asiasta jo ennen kuin tyttö syntyi. Sovittiin, että vauvauinti on mummun ja tytön välinen juttu. Minä ja mieheni emme voi iho-ongelmien vuoksi uida kloorivedessä, joten vauvauinti on meiltä poissuljettu juttu.

Minusta on tosi hienoa, että mummu viitsii siellä käydä, etenkin, kun tyttäreni rakastaa uimista... itseäni tietenkin hieman harmittaa, etten voi mukana olla uimassa :(...



Mun äitini rakastaa tytärtäni koko sydämestään. Hän on 54-vuotias työssäkäyvä toimittaja.

Ottaisi mielellään tytärtäni pitemmäksikin aikaa yökylään, mutta meille vanhemmille tulee liian kova ikävä jo sen yhdenkin yön jälkeen.



No juu, kerran oli tyttö mummilassa yötä ihan vain sen vuoksi, että saatiin miehen kanssa käydä ristielyllä, jonka mieheni voitti eräästä kilpailusta. Tämä tapahtui, kun tyttäreni oli 3kk.

Olivat mummin kanssa tehneet käsien ja jalkojen kuvia, vaunuilleet, leikkineet ja sisustaneet tytön huonetta sillä aikaa :0)



terv. se äiti, jonka tyttö ollut 2kk asti kerran viikossa mummulassa hoidossa. (ai niin, ja nyt ei muuten enää 2kk ollut vauvauintia, joten yökyläilytkin on nyt hetken aikaa katkolla... tuossa äsken taas mummi kyllä kysyi, että milloin saa pikkuista taas yökylään :0) )

Sittenhän meidän onnettomien, joilla ei ole sukulaisapua olemassakaan, ei pitäisi alkuunkaan perustaa perhettä, kun ero tulee joka tapauksessa...

Siis oletteko ihan täysijärkisiä???? Pakko olla viikon paras provo tai sitten teiltä on jääneet lääkkeet ottamatta. Tai ainakin teillä on Ongelma isolla oolla.



Jos teidän mielestänne lasta ei voi jättää hetkeksikään hoitoon läheiselle ihmisille, niin olette kyllä mielestäni aika pihalla. Taitaa olla oma minäkuvanne ja itsetuntonne riippuvainen lapsesta, eikä päinvastoin. Lapsi ei saa mitään traumoja hoidossa, jos tuntee olevansa turvassa ja tutun ihmisen luona. Mutta jos itsellenne tulee siitä traumoja, niin hoitoon mars mars.



Terveisin lastenpsykiatrin tytär, joka ollut pienenä hoidossa mummolassa ;)