vauva (siis alle 1v) jätetään muka VIIKONLOPUKSI hoitoon, täh???

Itsellä lapset 4 v. ja pisimmillään ollut 3 vrk erossa lapsista ja ikävä niin kamala ettei ikinä vois enää jättää lapsia hoitoon niin pitkäksi aikaa!!!

Arvasin et saa aikaan hullunmyllyn. On muuten noita lapsia enemmänkin. Liekö sitten välitä niistä kenestäkään..

Huono äiti, lapset traumoja saaneita, juoppoja niistä tulee jne. Eix vaan?

on todennäköisesti joku jolla ollut kunnon masennus (s-hoitaja)

T.4

Hämmästyin että on näin monta joiden mielestä on ok jättää viikonlopuksi tai pidemmäksikin aikaa. Oma 15kk ei koskaan ole ollut vielä yötä hoidossa. Nyt alkais selvästi kyllä olla kypsä siihen ja kesällä tuleekin olemaan 1vrk ajan mummon kans.

Kun imetys oli loppu, nukkuivat pääsääntöisesti yönsä rauhallisesti ja isovanhemmat tuttuja, niin miksi EI olisi saanut olla hoidossa?

osalla vanhemmista on oma elämä. Meidän lapsi meni päiväkotiin 11 kk vanhana

Meijän tenavat nippanappa 2- vuotias ja 7 kk on monta yötä ollu niin mummolassa kuin kummilla.

Ekat kerrat ollu 2 kk ikäsestä. Nauttii olostaan ja mummot ja kummit tykkää kun saa puuhata rauhassa lasten kanssa.



Meillä on varmaan keskimäärästä paremmat suhteet mummoihin ja kummeihin kun tämä on ihan luonnollista??



Ja kyllä: imetän. Nuorempaa lasta yhä.



Syitä miksi meillä lapset menee yökylään on laivamatka Eestiin, koti-ilta miehen kanssa, baarijuhlintaa tai muuten vaan lapsia pyydetään kylään.



Lapsista on ollu kiva olla yötä, nukkuu hyvin, pääsee saunoon ja paistaan makkaraa vaarin kanssa. Tuttua puuhaa eikä vierailua itke äiti, isä tai lapset. Mummot ja kummit pyytää lapsia tulemaan, joten hekin nauttivat. Olen onnellinen että lapsilla on hyvät paikat mennä ja suhteet on lämpöset.



Itse olen pienenä ollu hoidossa ja vanhemmat eros kun olin 9- vuotias. Silti olen normaali äiti, työpaikka odottaa lomilta palaamista, on parisuhde, talo ja koira.

Se, miten lapset kärsii erosta on riippuvainen siitä miten vanhemmat hoitaa lapsen tarpeet eikä jää pelaamaan valtapeliä jollonka lapsi unohtuu jalkoihin. Ei todellakaan siitä onko lapsi ollut yökylässä 4 kk ikäsenä!



MInusta on upeeta ottaa irtiottoja lapsista ja lapset saa tutustua syvemmin sukuunsa. Mutta jos joku nyt näkee tämän negatiivisena asiana ja väittää että kun lapset leikkii, syö ja nukkuu kunnolla eikä itke hysteerisenä on jotenkin merkki siitä että kokee traumaa niin siitä vaan. Minä väitän että on traumaattisempaa jos lapsi elää symbioosissa äidin kanssa ja menee 3- vuotiaana ekan kerran yökylään. Mutta se on varmaan jokasen oma mielipide.. ;)

Olin tuolloin isomman kanssa sairaalassa kun hän sairastui.

Oli tuolloin molempien isovanhempien ja kolmen tädin hoidossa kuka missäkin välissä kerkisi hoitamaan. Isän kanssa oli osan öistä, mutta myös isän piti olla sairaalassa välillä opettelemassa esikoisen hoitoa.

Älkää nyt sentään hysteerisiksi heittäytykö. Me lähdetiin puolison kanssa viikon lomamatkalle, kun esikoinen oli 9 kk:n ikäinen - mummolassa viihtyi vallan mainiosti, eikä näytä traumatisoituneen, ainakaan vielä (on nyt 21v.).

Toinenkin lapsemme oli joskus viikonlopun mummolassa, mutta kolmea ja siitä eteenpäin ei enää viitsinyt mummolaan viedä, vaan äitini tuli meille, kun lähdimme pienelle lomalle, joskus viikoksikin.

Matkoja, reissuja, koti-iltoja, biletystä mitä milloinkin, mutta ilman lapsia???



Kukin tavallaan, tietenkin, mutta vaikea on ymmärtää miksi lapset pitää jättää monesta asiasta pois.

ja selvittämään kenestä on tullu hulluja traumaattisia rikollisia, äidin 24/7 hoitamista vai muidenkin hoidossa olleista...

ja näitä epäonnistuneita aikusia löytyy molempien mammojen lapsista.

Ei lapsen jättäminen viikonlopuksi tee kenestäkään hullua rikollista, mutta pienen lapsen maailmaa se kyllä voi sekottaa. Tyhmää vetää tuollaisia viivoja kahden asian välille, ei siinä mitään voita.

hoitoon siksi aikaa kun tekevät jotain heille sopimatonta. Onko se jotenkin parempi että kotona ryypätään kun lapset ovat siellä? Tai jos haluaa lähteä baariin niin pitäisikö jättää lapset kotiin keskenään? Tälläistäkin tapahtuu...

että toisista vaan on äidiksi



ja toisista ei sitten millään, kun omasta vauvastakin pitää päästä eroon.



Miettikää hyvät ihmiset hieman tuota elämäänne ja sitä, mikä on tärkeää! Älkää tehkö lapsia jos ette ole siihen valmiita, oikeasti.

kun olet eronnut viiden vuoden sisään.

eikö vois mennä ja remuta kunnolla ensin ja siten keskittyäsiihen perhe-elämään!!



ymmärrän kyllä että suhdetta mieheen pitää hoitaa että voi hyvin,

mutta että lähdetään etelään viikoksi kun lapsi 3kk...



yksi ilta ilman lapsia on luksusta ja seuraavana päivänä jo ikävä!!!

vauvaikäistä en vielä veisi/enkä ole vienyt...

Kaikkien elämä kuin ei ole samanlaista. Joillakin on runsas ja LÄHEINEN tukiverkko. Parempi lapsen on olla rakastavan isovanhemman luona, kuin narkkariperheessä jossa ei välitetä lapsista.



Elämä ei aina ole niin mustavalkoista, varsinkin jos ei tunne toisia ihmisiä ja perheitä ja tapoja täysin 100%. Toki eri mieltä voi asioista olla, muttei toisia saisi syyllistää ellei tiedä toisen tilannetta 100%.

vasta aikuisiällä turvattomuutena, ihmissuhteiden rikkonaisuutena, masennusherkkyytenä, ahdistuneisuutena yms. Eli mielenterveyden ongelmina päälle päin terveillä ja onnellisilla ihmisillä. Onhan niitä nykypäivänäkin näitä ihmisiä paljon; kaikki asiat pitäisi olla hyvin, mutta silti eivät ole mihinkään tyytyväisiä ja kenkä tuntuu puristavan koko ajan.



Enpähän itse jätä pientä yön yli eroon. Pari päivää erossa vanhemmista jättää jäljet, joita ei havaita ennenkuin tulevaisuudessa.