vauva (siis alle 1v) jätetään muka VIIKONLOPUKSI hoitoon, täh???

En jaellut mitään sääntöjä, vaan kirjoitin lapsen perusturvallisuudesta ja sen kehityksestä. Ja viestissäni ei kehotettu tekemään mitään, suuntaan tai toiseen. Että jos joku siitä ottaa kirjaimellisen ohjeen, niin se tulee lukijan korvien välistä =)

t. Psykologi =33

Vierailija:

Ja hei, sinä toinen psykologi...tiedät varmaan jos psykologi olet ettei asiat ole noinkaan yksinkertaisia, ihan kivaa on kyllä jaella nyrkkisääntöjä. maallikoille, jotka ottaa ne sitten kirjaimellisesti...

t: psykologi myöskin

Missään muualla tällainen ei ole mahdollista (no, ehkä Ruotsissa.). Oletteko siis sitä mieltä, että kaikkialla muualla a) äidit ovat huonoja b) lapset häiriintyneitä ja traumatisoituneita, koska esim. päivähoito tarhassa on aloitettu 4 kk:n ikäisinä?

Samaa mieltä, että lapsella parempi tulevaisuus jos muutama henkilö hänen " auttajanaan" /" hoitajanaan" . Eikä varmasti perusturvallisuus häiriinny jos hoitajana tuttu ja turvallinen ihminen, vaikka olisikin perheen ulkopuolelta. Näitä perheen ulkopuolisiakin voi tavata useasti viikossa.



T.4 (joka erittäin tutustunut kehityspsykologiaan)

Nimen omaa. Suomi onkin sellainen lintukoto. Mun Englantilainen kollega palasi toihin tayspaivaisesti kun lapsi oli 3kk vanha. Nain toimitaan monessa maassa ja ei ne lapset sen traumaisempia ole kuin suomalaislapsetkaan! Jos ei paasta lastaan pois kotoa ja vierailulle ja mummolaan sitten niista tuleekin sellasia mammanpoikia jotka itkee itsensa uneen kun on armeijaankin lahdettava. Antakaa lapsien menna ja nauttikaa omasta vapaudesta valilla. Kylla vauvankin voi mielestani antaa hoitoon!

Koska kaikki ihmiset / vanhemmat / perheet / tavat / halut tms ovat erilaisia. Jokaisella oma elämänsä ja vapaus tehdä tehdä mitä huvittaa.



Kyllä meillä rakastetaan, välitetään ja huolehditaan lapsista todella paljon, vaikkei heidän kanssaan 24/7 olla.



Meillä on lapsilla TODELLA läheiset isovanhemmat, kummit, sukulaiset, ystävämme ja muutama vakkari satunnaista lastenhoitajaa jotka ovat kiinnostuneet lapsistamme ja haluavat olla lastemme parissa. Lapset viihtyvät jokaisen kanssa TODELLA hyvin ja myös aikuiset. Meillä on todella runsas tukiverkko, ketään ei tarvitse koskaan pakottaa, vaan aina on reilusti halukkaita ottamaan lapsiamme hoitoon.



Vaikka miehen kanssa olemme todella lapsirakkaita ja perhe on meillä TODELLA tärkeä, niin meillä on myös omat ja kahdenkeskinen elämä. Omia harrastuksia ja omia ystäviä molemmilla. Paljon tehdään myös yhdessä. Harmi vain, ettei koko perhettä voi ottaa K15 uutuusleffaan mukaan, eikä hyvin intiimiin ja romanttiseen ravintolaan nauttimaan ruoasta ja toisista, lapsia ei myöskään voi ottaa mukaan esim Raumanmeren festareille, lapsia ei voi ottaa mukaan riehakkaisiin bileisiin lapsettoman frendin luokse, eikä lapsia voi ottaa mukaan Sedun Lux yökerhoon.



Me emme halunneet lopettaa meidän vauhdikasta elämää sen vuoksi, että meillä on pieniä lapsia. Olemme miehen kanssa nuoria ja elämä tuntuisi tylsältä jos meillä ei olisi aikaa ilman lapsia.



Vietetään aikaa myös lasten kanssa kotona ja puuhastellaan hauskoja, rakennetaan sisälle kunnon majakylää, pukeudutaan hassuiksi ja pidetään lettukestejä. Käydään lasten kanssa monissa paikoissa, mihin vain voi lapsia ottaa mukaan ja mikä kiinnostaisi lapsia.



Meillä lapset eivät koe olevansa heitteillä vaikka he joskus ovatkin mummilassa, serkuilla tms. Heillä on hauskaa kun välillä hoitaa joku toinenkin läheinen aikuinen, jonka kanssa on valtavan hauskaa.



Tällainen elämä sopii meille ja on meidän tyylinen, tuntuu meidän jutulta.



Meidän perheessä on valtavasti rakkautta ja lapsia pidetään hyvänä. Mielestäni meillä on oikeus lapsiin.



Itse muistan, että minunkin lapsuudessa olen ollut hoidossa todella monella ihmisellä (isovanhemmat, kummit, serkkujen perheet, ystäväperheet, sukulaisilla tai naapureilla) ja ainoastaan on positiivisia kokemuksia. Mulla siis oli myöskin lämpimät välit kaikkiin aikuisiin ja ovat heihin vieläkin. Se on sitä rikkautta, jota ei voi rahassa edes mitata. Olen tavattoman onnellinen ja ylpeä, että vanhemmillani myöskin oli runsas tukiverkko ja minä sain monta läheistä aikuista elämääni ja opin, että muunlaisia ihmisiä, perheitä ja tapoja on, kuin meidän perheen jutut.

fiktiota....?



Itse en anna taaperon todellakaan nähdä Lordia edes lehdessä, mutta mummolassa hän on aika useinkin yö- yai päivä-kylässä. Lisäksi myös omat sisarukseni hoitavat häntä.

Tämän palstan mukaan olen siis toiminut TODELLA väärin?

71

mies pettää.... Pettää kait kun vaimo on niin täydellinen äiti että unohtaa olla myös vaimo.



Haloo, maalaisjärkeä kehiin! Jokainen eläköön tyylillään!

Itse sisällytän siihen mm. sen että lapseni ei ole minulle ja elämälleni este. Kaikki on järjestelykysymyksiä. Äitini on ammatiltaan lastenhoitaja, joten miksi en olisi jättänyt lastani hänelle hoitoon viikonlopuksi hoitaaksemme parisuhdetta? En minä ole muuttunut naisena ja aikuisena persoonaltani niin paljon, että kuvittelisin kaikkien elävän itseni kanssa samallalailla tai kuvittelevani tietäväni paremmin miten tavallinen vanhempi kasvattaa lastaan. Tarvitsen, haluan ja vaadin myös aikaa itselleni ilman lasta enkä todellakaan aio näytellä muuta. Jos joku kykenee ja aikoo, onnea vaan, omapahan on elämäsi.

Antaisin ihan mielelläni, että jaksias taas kuunella huutoa.

Jos hoitaja on hyvä ja läheinen, en näe mitään ongelmaa viikonloppuhoidossa... siis jos vauva viihtyy ja vanhemmat kykenevät olemaan lapsesta erossa sen aikaa. Pidempi aika (esim viikko) mietityttää jo hieman, kyllähän sen lapsen luulisi vanhempiaan kaipaavan, viikko on aika pitkä aika vauvan elämässä.



Itse en tosin raaski vieläkään jättää yli vuorokaudeksi tyttöä (1v9kk) hoitoon. Yöhoidossa on ollut kyllä monta kertaa isovanhemmillaan. Ekan kerran muistaakseni 11kk iässä, kun oltiin kaverin häissä.

se täytyy kyllä todeta, että ei se parisuhde ole mistään kahdenkeskisestä ajasta kiinni, vaan ihan muista asioista. Meillä ei ole ollut kahdenkeskistä aikaa ainakaan kymmeneen vuoteen, eikä olisi tullut mieleenkään mennä toista vaikka sen takia pettämään, niinkuin täällä useinkin kerrotaan.

Jos te tulette toimeen ilman kahdenkeskistä aikaa, niin hienoa. Kaikkien parisuhteet eivät toimi niin. Se ei tee kuitenkaan kenenkään parisuhteesta yhtään huonompaa tai parempaa.

mikä mahtoi olla syy siihen? sairaalaolo vai?

lapsi hoidossa 10 päivää 3 kuukautisena. Kauheet traumat jäänyt ja elämä pilalla

Ei nyt sentään mikään skandaali vaikka jäisikin viikonlopuksi vauva hoitoon.. miksi olisi? Moiset tekopyhät jeesustelut raivostuttavat... Kyki sinä siellä kotona vaikka tuomiopäivään asti, mutta anna muiden elää äläkä arvostele. On niin tapauskohtaisia nämä asiat...

Syitä laidasta laitaan; biletyksestä rauhallisuus kokeisiinlukuviikonloppuihin.

Eipä tuo lapsi nyt kovin traumatisoituneelta vaikuta. Hoitajina olivat yleensä äitini tai lapsen kummitäti. Koskaan ei vieras ihminen.

kyllä mun ystävistäni ihan jokainen on jättänyt alle 1v hoitoon yön yli tai viikonlopuksi ja ihan täysjärkistä porukkaa ovat kaikki, sekä vanhemmat että lapset.

et mikä siihen oli syy? Koska toi EI ole normaalia. Mistä tiedät ettei traumoja tullut, minkäikäinen lapsi on nyt? esim jos vanhemmat eroavat kun lapsi esim 8v semmoinen lapsi joka saanut tuommoinen trauma vauvana on vaikempaa päästä vanhempien erosta yli kun lapsi joka ollut vauvana perusturvallisuuden täyttäminä.

syynä esim. saa viettää aikaa miehenkanssa kaksistaan