Tosi monen olen nähnyt kertovan tällä palstalla, että selaavat miehensä puhelimen historiatiedot, viestit, yms läpi, joten haluankin nyt itse kertoa

Vierailija kirjoitti:

sellainen kertoo luottamuspulasta

Luottamus ansaitaan.

Toisaalta sen voi myös helposti menettää, joka johtaa helposti juuri siihen että puhelimia tutkitaan yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla lupa tonkia toisen puhelinta niin kuin lystää.

Jos kaikki ystävänne tietävät tuon, niin mikäpä siinä.

Mitäpä se meidän ystäville kuuluu :D

Et ole kuullut kirjesalaisuudesta ja se koskee esim tekstiviestejäkin.

Niin, edelleen mitä se meidän ystäville kuuluu? :D

Aika kaksinaamaista edes käyttää sanaa ystävä koska et ajattele heitä ystävinä vaan ehkä ennemmin hyödykkeinä.

Miten meidän ystävät edes liittyy siihen että saan käyttää puolison puhelinta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla lupa tonkia toisen puhelinta niin kuin lystää.

Jos kaikki ystävänne tietävät tuon, niin mikäpä siinä.

Mitäpä se meidän ystäville kuuluu :D

Et ole kuullut kirjesalaisuudesta ja se koskee esim tekstiviestejäkin.

Niin, edelleen mitä se meidän ystäville kuuluu? :D

Aika kaksinaamaista edes käyttää sanaa ystävä koska et ajattele heitä ystävinä vaan ehkä ennemmin hyödykkeinä.

Miten meidän ystävät edes liittyy siihen että saan käyttää puolison puhelinta?

Jos olet ystävillesi kertonut, että puolisosi lukee heidän sinulle lähettämät viestinsä, asia on ihan OK. Ystävät voivat silloin rajata sinulle kertomiaan asioita sellaiseksi että ne päätyvät samalla puolisosi tietoon, eikä asia heitä haittaa. Ystävien kanssa voit siis yhä vaihtaa kakkureseptejä, mutta jostain henkilökohtaisista asioista he vain sitten pidättäytyvät avautumasta oman harkintansa mukaan. Ei tämän nyt pitäisi olla mitenkään vaikeaa käsittää, eihän?

Vierailija kirjoitti:

Sama meillä eli ei tulla toisen viereen, kun hän selaa puhelintaan, eikä toisen puhelimeen kajota pyytämättä. Omissa puhelimissani on salasana, kuten läppärissänikin (työlaitteissa se on työnantajan vaatimuskin). Lisäksi usein poistutaan toiseen huoneeseen puhumaan omat puhelut.

Monelta turhalta kohtaukselta vältyttäisiin, kun ihmiset laittaisivat laitteensa salasanan taakse.

En ymmärrä tätä viimeistä lausetta.

Jos ei ole salasanaa ja puhelin ym laitteet tulevat tutkituiksi puolison toimesta ,niin missä kohtaa tulee turha kohtaus?

Onko turha kohtaus se mikä tulee siitä että toinen tutkii kysymättä lupaa toisen laitteet?

Vai onko turha kohtaus se että toinen löytää petoksen todisteet laitteesta?

No meillä kumpaakaan ei haittaa jos toinen on vieressä ja näkee mitä toinen tekee puhelimellaan, harvemmin sitä todella edes keskittyy siihen mitä toinen sillä tekee. Asia erikseen arkaluontoiset hlökohtaiset viestit vaikkapa kaverille, silloin on täysin ok että toinen ei katsele vierestä. Tutkimaan en menisi toisen puhelinta, sille ei ole mitään tarvetta. Ei myöskään ole tarvetta peitellä, kun ei ole mitään peiteltävää. On siis oikeastaan aivan sama onko toinen vieressä ja näkee mitä puhelimella tekee vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla lupa tonkia toisen puhelinta niin kuin lystää.

Jos kaikki ystävänne tietävät tuon, niin mikäpä siinä.

Mitäpä se meidän ystäville kuuluu :D

Et ole kuullut kirjesalaisuudesta ja se koskee esim tekstiviestejäkin.

Niin, edelleen mitä se meidän ystäville kuuluu? :D

Aika kaksinaamaista edes käyttää sanaa ystävä koska et ajattele heitä ystävinä vaan ehkä ennemmin hyödykkeinä.

Miten meidän ystävät edes liittyy siihen että saan käyttää puolison puhelinta?

Ei mitenkään jos miehesi puhelimessa ei ole nyt eikä koskaan ensimmäistäkään viestiä. Ei ole mitään ongelmaa jos kyseessä perinteinen puhelin jossa on yhteystiedot johon voi vain soittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla lupa tonkia toisen puhelinta niin kuin lystää.

Jos kaikki ystävänne tietävät tuon, niin mikäpä siinä.

Mitäpä se meidän ystäville kuuluu :D

Et ole kuullut kirjesalaisuudesta ja se koskee esim tekstiviestejäkin.

Niin, edelleen mitä se meidän ystäville kuuluu? :D

Aika kaksinaamaista edes käyttää sanaa ystävä koska et ajattele heitä ystävinä vaan ehkä ennemmin hyödykkeinä.

Miten meidän ystävät edes liittyy siihen että saan käyttää puolison puhelinta?

Et oikeasti käsitä? En toki tiedä, millaisia ystävyyssuhteita sinulle on, mutta iso osa ihmisistä lähettää ystävilleen sellaisia YKSITYISIÄ viestejä, jotka eivät kuulu ystävän kumppanille. Ei tuota voi oikeasti olla mahdotonta käsittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla lupa tonkia toisen puhelinta niin kuin lystää.

Jos kaikki ystävänne tietävät tuon, niin mikäpä siinä.

Mitäpä se meidän ystäville kuuluu :D

Et ole kuullut kirjesalaisuudesta ja se koskee esim tekstiviestejäkin.

Niin, edelleen mitä se meidän ystäville kuuluu? :D

Aika kaksinaamaista edes käyttää sanaa ystävä koska et ajattele heitä ystävinä vaan ehkä ennemmin hyödykkeinä.

Miten meidän ystävät edes liittyy siihen että saan käyttää puolison puhelinta?

Jos olet ystävillesi kertonut, että puolisosi lukee heidän sinulle lähettämät viestinsä, asia on ihan OK. Ystävät voivat silloin rajata sinulle kertomiaan asioita sellaiseksi että ne päätyvät samalla puolisosi tietoon, eikä asia heitä haittaa. Ystävien kanssa voit siis yhä vaihtaa kakkureseptejä, mutta jostain henkilökohtaisista asioista he vain sitten pidättäytyvät avautumasta oman harkintansa mukaan. Ei tämän nyt pitäisi olla mitenkään vaikeaa käsittää, eihän?

Me nähdään ystäviä useita kertoja viikossa jolloin jutellaan asioista, meidän ystävien välinen viestittely on hyvin vähäistä juuri tämän takia.

Vierailija kirjoitti:

No meillä ei ole kummallakaan mitään kovin salaista puhelimessa/tietokoneella. Toistemme tietokoneita käytetään, toisen puhelinta ei ole ollut tarve käyttää. Mutta tuo toisen tietokoneen käyttäminen on ihan normaaleita juttuja, itse esim. käytän opiskeluun miehen konetta, kun on tehokkaampi, isompi näyttö ym. Mitään sivuhistorioita ei kiinnosta penkoa, puhumattakaan puhelimen viesteistä tms. Ei ne kuulu mulle, eikä mua kiinnosta. Ei siellä mitään ihmeellistä ole. Ja jos olisikin, niin mitä se kyttääminen auttaisi? 

Auttaisi se sen että saisi tietää mitä on meneillään , siis jos olisi sitä ihmeellistä siellä.

Kyttääminen on kyllä häpeällistä mutta niin ovat salasuhteetkin.

Pitää toimia avoimesti, kertoa jos on löytynyt uusi tai haluaa avointa suhdetta niin että toinen voi omasta puolestaan tehdä itselleen sopivat ratkaisut.

Pitää muistaa se, että monella puolison puhelinta urkkivalla on syynsä epäilylle ja monesti puhelimen tutkiminen on se viimeinen mahdollisuus saada totuus selville. Sinä olet onnekkaassa asemassa kun ei tarvitse epäillä, voisit olla eri ääni kellossa jos todella pelkäisit puolisosi vaikkapa pettävän sinua etkä saisi häntä millään tunnustamaan.

Minäkin olin vannonut etten koskaan tutkisi puolisoni puhelinta kunnes exä yhtäkkiä alkoi käyttäytymään oudosti, vietti paljon aikaa poissa kotoa ja kuin tyhjästä alkoi kuljettaa puhelintaan mukanaan jopa vessaan. Kyllä siinä epäilykset heräsi ja vaikka kuinka ja miten yritin saada hänet tunnustamaan, en onnistunut siinä. Epätoivoisena kävin läpi hänen viestinsä ja löysin pitkän, romanttisen keskustelun toisen kanssa. Vaikka toisen puhelimeen kajoaminen on ensisijaisesti väärin, en kadu yhtään että tein sen, sillä pelastin siten itseni mahdollisesti kuukausia ja kuukausia kestävältä pettämiseltä ja sain exän todellisen luonteen selville.

Vierailija kirjoitti:

Normaalissa suhteessa, jossa luottamus on kunnossa, ei tietysti tarvitsekaan tutkia toisen puhelinta. Mutta jos on syytä epäillä, eikä puoliso näytä, mitä hänen puhelimestaan löytyy, niin onhan se selvä merkki, että epäilyt eivät ole aiheettomia.

Jotenkin lapselliselta kuulostaa nuo ainaiset vakuuttelut, että en tutkisi ja mitä se auttaisi, jos mies pettäisi jne. Suhteet ovat erilaisia, ja epäilyksen synnyttyä on tärkeää saada varmuus, puoleen tai toiseen, jotta voi tehdä omat ratkaisunsa suhteen jatkosta. Niinpä en näe paljon arvoa niillä kommenteilla, jotka lähetetään tilanteessa, jossa ollaan suhteessa, jossa luottamus on kunnossa. Ulkoapäin on helppo arvostella.

Ehkä tilanteessa, joissa olisi jostain syystä tarve epäillä, voisi yksityisyyden hetkeksi heivata sivuun. Pitäisin vähän ongelmalta haiskahtavana sitä, ettei toinen missään olosuhteissa voi näyttää puhelintaan.

Jos on jostakin syystä miehekseen ottanut epäluotettavan, joka hameen perässä juoksijan, joka tulee käymään vieraissa jossakin vaiheessa, on ymmärrettävää että kokee tarvetta kytätä ja vahtia. Vähän niinkuin jos ostaa rämän auton, sitäkin on koko ajan vähän seurattava ettei hajoa kesken matkan.

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa se, että monella puolison puhelinta urkkivalla on syynsä epäilylle ja monesti puhelimen tutkiminen on se viimeinen mahdollisuus saada totuus selville. Sinä olet onnekkaassa asemassa kun ei tarvitse epäillä, voisit olla eri ääni kellossa jos todella pelkäisit puolisosi vaikkapa pettävän sinua etkä saisi häntä millään tunnustamaan.

Minäkin olin vannonut etten koskaan tutkisi puolisoni puhelinta kunnes exä yhtäkkiä alkoi käyttäytymään oudosti, vietti paljon aikaa poissa kotoa ja kuin tyhjästä alkoi kuljettaa puhelintaan mukanaan jopa vessaan. Kyllä siinä epäilykset heräsi ja vaikka kuinka ja miten yritin saada hänet tunnustamaan, en onnistunut siinä. Epätoivoisena kävin läpi hänen viestinsä ja löysin pitkän, romanttisen keskustelun toisen kanssa. Vaikka toisen puhelimeen kajoaminen on ensisijaisesti väärin, en kadu yhtään että tein sen, sillä pelastin siten itseni mahdollisesti kuukausia ja kuukausia kestävältä pettämiseltä ja sain exän todellisen luonteen selville.

Aika petturi olit itsekin kun menit toisen puhelimelle väkisin. Ehkä miehesi ei halunnut olla kanssasi kun aavisti sinusta tuollaisia piirteitä.

Meillä ei ole miehen kanssa mitään salaisuuksia toisiltamme. Me laitettiin sama salasana kummankin puhelimeen ja meillä on myös pääsy toistemme sähköposteihin.

Ei ole salaisuuksia eikä luottamuspulaa. Mutta me ollaankin oltu naimisissa tooosi pitkä aika, ehkä tämä ei sovi nuoremmille pariskunnille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalissa suhteessa, jossa luottamus on kunnossa, ei tietysti tarvitsekaan tutkia toisen puhelinta. Mutta jos on syytä epäillä, eikä puoliso näytä, mitä hänen puhelimestaan löytyy, niin onhan se selvä merkki, että epäilyt eivät ole aiheettomia.

Jotenkin lapselliselta kuulostaa nuo ainaiset vakuuttelut, että en tutkisi ja mitä se auttaisi, jos mies pettäisi jne. Suhteet ovat erilaisia, ja epäilyksen synnyttyä on tärkeää saada varmuus, puoleen tai toiseen, jotta voi tehdä omat ratkaisunsa suhteen jatkosta. Niinpä en näe paljon arvoa niillä kommenteilla, jotka lähetetään tilanteessa, jossa ollaan suhteessa, jossa luottamus on kunnossa. Ulkoapäin on helppo arvostella.

Ehkä tilanteessa, joissa olisi jostain syystä tarve epäillä, voisi yksityisyyden hetkeksi heivata sivuun. Pitäisin vähän ongelmalta haiskahtavana sitä, ettei toinen missään olosuhteissa voi näyttää puhelintaan.

Miksi pitäisi "näyttää puhelintaan" missään olosuhteissa? Kai tuollaisen epäluuloisen, mustasukkaisen epäilijäkyttääjän huomaa jo seukkausvaiheessa ettei ainakaan naimisiin ja perhettä perustamaan moisen kanssa ala.

Sama pätee sähköpostiin ja netin selaushistoriaan; ei ole mitään syytä "saada nähdä" toisen sähköposteja, ei työ- tai muitakaan. Jos niin paljon epäilyttää, kannattaa joko hankkia luotettavampi kumppani tai parempi itsetunto. Tai ainakin jälkimmäinen.

Ja miten tyhmiä ihmiset oikein on ja luulee muidenkin olevan? Netin selaushistoria on maailman helpointa poistaa jopa niin että ne poistuvat itsestään aina netin sulkiessa, samoin sähköpostiviestit. Jos selailee sivuja tai lähettelee sähköposteja, joista ei halua kyttääjäkumppanin olevan tietoinen, senkun poistaa ne. Ja tadaa, siinähän tarkastaa selaushistorian ja sähköpostit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama meillä eli ei tulla toisen viereen, kun hän selaa puhelintaan, eikä toisen puhelimeen kajota pyytämättä. Omissa puhelimissani on salasana, kuten läppärissänikin (työlaitteissa se on työnantajan vaatimuskin). Lisäksi usein poistutaan toiseen huoneeseen puhumaan omat puhelut.

Monelta turhalta kohtaukselta vältyttäisiin, kun ihmiset laittaisivat laitteensa salasanan taakse.

En ymmärrä tätä viimeistä lausetta.

Jos ei ole salasanaa ja puhelin ym laitteet tulevat tutkituiksi puolison toimesta ,niin missä kohtaa tulee turha kohtaus?

Onko turha kohtaus se mikä tulee siitä että toinen tutkii kysymättä lupaa toisen laitteet?

Vai onko turha kohtaus se että toinen löytää petoksen todisteet laitteesta?

Toimesta... Miksi käytät jatkuvasti tuota epäsuomalaista ilmaisua?

Kun laitteet ovat salasanan takana, niin ei tule turhia kohtauksia siitä, että toinen epäilee ja vaatii pääsyä laitteille vaan hän joko luottaa tai eroaa. Jos oma puolisoni sanoisi, että hänen on nähtävä minun laitteeni (känny tai läppäri tai molemmat) tai eroamme, niin ainoa vaihtoehto olisi ero. Paitsi että hän ei selvästi enää luottaisi minuun niin en myöskään ottaisi sitä riskiä, että rikkoisin työsuhdelaitteissa olevan salassapitovelvollisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa se, että monella puolison puhelinta urkkivalla on syynsä epäilylle ja monesti puhelimen tutkiminen on se viimeinen mahdollisuus saada totuus selville. Sinä olet onnekkaassa asemassa kun ei tarvitse epäillä, voisit olla eri ääni kellossa jos todella pelkäisit puolisosi vaikkapa pettävän sinua etkä saisi häntä millään tunnustamaan.

Minäkin olin vannonut etten koskaan tutkisi puolisoni puhelinta kunnes exä yhtäkkiä alkoi käyttäytymään oudosti, vietti paljon aikaa poissa kotoa ja kuin tyhjästä alkoi kuljettaa puhelintaan mukanaan jopa vessaan. Kyllä siinä epäilykset heräsi ja vaikka kuinka ja miten yritin saada hänet tunnustamaan, en onnistunut siinä. Epätoivoisena kävin läpi hänen viestinsä ja löysin pitkän, romanttisen keskustelun toisen kanssa. Vaikka toisen puhelimeen kajoaminen on ensisijaisesti väärin, en kadu yhtään että tein sen, sillä pelastin siten itseni mahdollisesti kuukausia ja kuukausia kestävältä pettämiseltä ja sain exän todellisen luonteen selville.

Aika petturi olit itsekin kun menit toisen puhelimelle väkisin. Ehkä miehesi ei halunnut olla kanssasi kun aavisti sinusta tuollaisia piirteitä.

Haha, sieltä tuli se klassinen pettäjän puolustelija ja petetyksi tulleen syyttäminen siitä että häntä ollaan petetty. Pettäminen ei ole koskaan oikein eikä toisen osapuolen syy. Jos toinen vtuttaa, silloin pistetään suhde poikki, niin yksinkertaista se on. Toivottavasti muistat omat sanasi jos sinua joku päivä petetään, älä odota ymmärrystä osaksesi vaan muista että olit itse vääränlainen ja ansaitsit täten tulla petetyksi. :)

Onneksi meillä on mieheni kanssa yksi yhteinen puhelin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sellainen kertoo luottamuspulasta

Luottamus ansaitaan.

Toisaalta sen voi myös helposti menettää, joka johtaa helposti juuri siihen että puhelimia tutkitaan yms.

Minulla se on päinvastoin. Olen puolisoni kanssa, koska olen alusta saakka luottanut häneen. Sinä päivänä, kun en luota tai hän joutuu ansaitsemaan luottamukseni, parisuhteemme ei ole enää minulle voimia antava suhde, sellainen suhde jossa voin levätä ja rentoutua ja kerätä voimia jaksaakseni suhteemme ulkopuolisessa elämässä (työ) ja silloin minun on parempi olla yksin.

Sama juttu, jos puolisoni sanoisi, että minun pitää alkaa ansaita hänen luottamuksensa eli että hän ei luota minuun. Silloin emme voisi jatkaa yhdessä.

Kaksi kertaa olen katsonut, kahdelta eri puolisolta ja näin kävi pettäminen molemmissa ilmi, joten epäilys oli ja puhelimesta se varmistui ja kumpanakin kertana meni miehet vaihtoon.

Aiheetta en katsoisi ja mitä olen oppinut, että jos on syytä tutkia tutkia puhelin, niin voi jo siinä vaiheessa sanoa heipat suhteelle, eli jatkossa en edes katsoisi, vaan kun luottamuspula syystä tai toisesta ilmenee, loppuu suhde siihen, näin olen toiminut ja tulen jatkossakin toimimaan. 

Suhteella jossa ei ole luottamusta ei tee yhtään mitään, parempi silloin on olla yksin kunnes löytää ihmisen kehen voi luottaa ilman salapoliisityötä.