Tosi monen olen nähnyt kertovan tällä palstalla, että selaavat miehensä puhelimen historiatiedot, viestit, yms läpi, joten haluankin nyt itse kertoa

Jos käyttäytyminen muuttuu esim siten, että ennen puhelin on voinut lojua missä sattuu ja sitä ruvetaan kantamaan aina mukana jopa vessaan tms, niin ainakin minulla heräisi epäilys jostain oudosta.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ennen sitä tehnyt, nyt onneksu tein. Mies oli ihastunut toiseen naiseen ja valehteli asioista ja viesteistä päin naamaa. Tunnustin katsoneeni että tämän naisen kanssa viestittelee. Koen että suhde on ohi. Ei ole suhde jossa mies valehtelee päin naamaa ja minä en voi luottaa ja tarkistelen asioita. Eli ei ole kumpikaan toisen luottamuksen arvoinen. Mies on jälkeenpäin hyvitellyt mutta ei se auta. Rikottu mikä rikottu. Olisi edes ollut rehellinen.

Juuri tämä.

On todella erikoista että toisen viestien lukeminen on niin kovin rikollista mutta valehtelu ja pettäminen ei ole samojen henkilöiden mielestä mitään.

Väitän kyllä että ne jotka sortuvat toisen viestien lukemiseen , viis veisaavat tämän työasioista eivätkä lue saati muista niistä mitään.

En minäkään hyväksy viestien lukemista mutta ymmärrän kyllä että sitä joskus tulee tehneeksi.

Ja jos sieltä jotain sellaista löytyy mitä etsittiinkin niin tutkimisesta olisi vältytty rehellisyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla lupa tonkia toisen puhelinta niin kuin lystää.

Jos kaikki ystävänne tietävät tuon, niin mikäpä siinä.

Mitäpä se meidän ystäville kuuluu :D

Et ole kuullut kirjesalaisuudesta ja se koskee esim tekstiviestejäkin.

Niin, edelleen mitä se meidän ystäville kuuluu? :D

Aika kaksinaamaista edes käyttää sanaa ystävä koska et ajattele heitä ystävinä vaan ehkä ennemmin hyödykkeinä.

Miten meidän ystävät edes liittyy siihen että saan käyttää puolison puhelinta?

Jos olet ystävillesi kertonut, että puolisosi lukee heidän sinulle lähettämät viestinsä, asia on ihan OK. Ystävät voivat silloin rajata sinulle kertomiaan asioita sellaiseksi että ne päätyvät samalla puolisosi tietoon, eikä asia heitä haittaa. Ystävien kanssa voit siis yhä vaihtaa kakkureseptejä, mutta jostain henkilökohtaisista asioista he vain sitten pidättäytyvät avautumasta oman harkintansa mukaan. Ei tämän nyt pitäisi olla mitenkään vaikeaa käsittää, eihän?

Me nähdään ystäviä useita kertoja viikossa jolloin jutellaan asioista, meidän ystävien välinen viestittely on hyvin vähäistä juuri tämän takia.

Tai ehkä sen takia, että sulle ei voi lähettää oikeastaan mitään kahdenkeskeistä.

En ole itse tuohon sortunut.

Mutta olen kuullut juttuja joissa puhelimen kautta on paljastunut sivusuhde.

Tässä kohtaa ei voisi olla kuin tyytyväinen että luki puolison viestejä ettei tarvitse moiseen pas.. seen enää tuhlata päivääkään elämästään.

Vierailija kirjoitti:

No meillä ei ole kummallakaan mitään kovin salaista puhelimessa/tietokoneella. Toistemme tietokoneita käytetään, toisen puhelinta ei ole ollut tarve käyttää. Mutta tuo toisen tietokoneen käyttäminen on ihan normaaleita juttuja, itse esim. käytän opiskeluun miehen konetta, kun on tehokkaampi, isompi näyttö ym. Mitään sivuhistorioita ei kiinnosta penkoa, puhumattakaan puhelimen viesteistä tms. Ei ne kuulu mulle, eikä mua kiinnosta. Ei siellä mitään ihmeellistä ole. Ja jos olisikin, niin mitä se kyttääminen auttaisi? 

Kyttääminen auttaisi sen (jos epäilyksiä heräisi), ettei tarvitsisi elää valheessä vaikkapa puolta vuotta kuten minä. Jos en olisi lukenut miehen kännykkää, en olisi vieläkään tiennyt miehen salasuhteesta :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ennen sitä tehnyt, nyt onneksu tein. Mies oli ihastunut toiseen naiseen ja valehteli asioista ja viesteistä päin naamaa. Tunnustin katsoneeni että tämän naisen kanssa viestittelee. Koen että suhde on ohi. Ei ole suhde jossa mies valehtelee päin naamaa ja minä en voi luottaa ja tarkistelen asioita. Eli ei ole kumpikaan toisen luottamuksen arvoinen. Mies on jälkeenpäin hyvitellyt mutta ei se auta. Rikottu mikä rikottu. Olisi edes ollut rehellinen.

Juuri tämä.

On todella erikoista että toisen viestien lukeminen on niin kovin rikollista mutta valehtelu ja pettäminen ei ole samojen henkilöiden mielestä mitään.

Väitän kyllä että ne jotka sortuvat toisen viestien lukemiseen , viis veisaavat tämän työasioista eivätkä lue saati muista niistä mitään.

En minäkään hyväksy viestien lukemista mutta ymmärrän kyllä että sitä joskus tulee tehneeksi.

Ja jos sieltä jotain sellaista löytyy mitä etsittiinkin niin tutkimisesta olisi vältytty rehellisyydellä.

Sinulla on selvästi suuria vaikeuksia hahmottaa asiaa. Kukaanhan ei sano, etteikö valehtelu ja pettäminen olisi paha asia. Pointti on siinä, että niistä epäileminen ei siitä huolimatta oikeuta pettämään toisen luottamusta urkkimalla. Joka on paitsi luottamuksen pettämistä, myös laissa määritelty rikos. Siis vakavampi asia jo ihan lain perusteella. Siinä ei petetä ainoastaan puolisoa, vaan myös ulkopuolisia kolmansia osapuolia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa se, että monella puolison puhelinta urkkivalla on syynsä epäilylle ja monesti puhelimen tutkiminen on se viimeinen mahdollisuus saada totuus selville. Sinä olet onnekkaassa asemassa kun ei tarvitse epäillä, voisit olla eri ääni kellossa jos todella pelkäisit puolisosi vaikkapa pettävän sinua etkä saisi häntä millään tunnustamaan.

Minäkin olin vannonut etten koskaan tutkisi puolisoni puhelinta kunnes exä yhtäkkiä alkoi käyttäytymään oudosti, vietti paljon aikaa poissa kotoa ja kuin tyhjästä alkoi kuljettaa puhelintaan mukanaan jopa vessaan. Kyllä siinä epäilykset heräsi ja vaikka kuinka ja miten yritin saada hänet tunnustamaan, en onnistunut siinä. Epätoivoisena kävin läpi hänen viestinsä ja löysin pitkän, romanttisen keskustelun toisen kanssa. Vaikka toisen puhelimeen kajoaminen on ensisijaisesti väärin, en kadu yhtään että tein sen, sillä pelastin siten itseni mahdollisesti kuukausia ja kuukausia kestävältä pettämiseltä ja sain exän todellisen luonteen selville.

Aika petturi olit itsekin kun menit toisen puhelimelle väkisin. Ehkä miehesi ei halunnut olla kanssasi kun aavisti sinusta tuollaisia piirteitä.

Pienempi paha se toisen puhelimelle meneminen tuossa vaiheessa on kun sillä pelastaa itsensä pettäjältä ja saa totuuden selville. Olimme yhdessä lähemmäs kaksi vuotta, kaikki oli ok kunnes ex alkoi käyttäytyä oudosti. Jos minussa olikin se vika, hän ei olisi silti saanut pettää vaan hänen olisi pitänyt pistää suhde poikki kanssani. En käsitä teitä jotka puolustelette pettäjiä, en edes tiedä miksi selitän tätä asiaa sellaiselle joka ei vain ymmärrä. On helppo olla tuota mieltä, kun et ole kokenut petetyksi tulemista ja sitä epätoivon määrää kun toinen ei vain suostu puhumaan tai myöntämään mitään vaikka merkit ovat selvät.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole miehen kanssa mitään salaisuuksia toisiltamme. Me laitettiin sama salasana kummankin puhelimeen ja meillä on myös pääsy toistemme sähköposteihin.

Ei ole salaisuuksia eikä luottamuspulaa. Mutta me ollaankin oltu naimisissa tooosi pitkä aika, ehkä tämä ei sovi nuoremmille pariskunnille.

Kuulostaa todella epäluuloiselta, ei siltä että luotetaan. Jos luotetaan, ei ole tarvetta eikä edes kiinnostusta päästä katsomaan toisen puhelinta ja sähköposteja, saati että salasanat pitäisi antaa toiselle.

Se, ettei tuollainen sovi, ei liity ikään vaan siihen, että tuollainen suhde ei sovi kaikille ihmisille.

Btw, voihan sillä miehellä olla anonyymi sähköposti, josta se kerro sulle ja prepaid ja puhelin, josta se ei kerro sulle. Tai sulla. Kun epäilette, niin kai olette tämänkin ottaneet huomioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sellainen kertoo luottamuspulasta

Luottamus ansaitaan.

Toisaalta sen voi myös helposti menettää, joka johtaa helposti juuri siihen että puhelimia tutkitaan yms.

Minulla se on päinvastoin. Olen puolisoni kanssa, koska olen alusta saakka luottanut häneen. Sinä päivänä, kun en luota tai hän joutuu ansaitsemaan luottamukseni, parisuhteemme ei ole enää minulle voimia antava suhde, sellainen suhde jossa voin levätä ja rentoutua ja kerätä voimia jaksaakseni suhteemme ulkopuolisessa elämässä (työ) ja silloin minun on parempi olla yksin.

Sama juttu, jos puolisoni sanoisi, että minun pitää alkaa ansaita hänen luottamuksensa eli että hän ei luota minuun. Silloin emme voisi jatkaa yhdessä.

Meille tuli ero juuri tämän luottamuspulan ja puhelinkyttäyksen vuoksi. Puoliso ratsasi salaa ja monella tapaa laittomasti puhelimeni ja tiedostoni epäillessään pettämistä, eikä uskonut kertomaani totuutta. Se oli niin törkeä teko, etten enää sen jälkeen voinut häneen luottaa. Samalla ilmeni, että hän ei ole luottanut minuun suhteemme aikana koskaan, vaan on jatkuvasti kytännyt ja epäillyt. Suhteemme osoittautui olevan täysin vailla välttämätöntä luottamuspohjaa. Helvetin karua, mutta niin kävi kymmenen vuoden avioliitolle. Siitä vaan kokeilemaan, ken on valmis ottamaan moisen riskin - saatte ehkä mitä ansaitsette.

Onko teidän miehet niin tyhmiä tai pidättekö niitä niin tyhminä, etteivät he hommaisi jotakin halpispuhelinta ja siihen prepaid-liittymää, jos aikovat vieraissa käydä? Ja joku ilmainen sähköposti mallia arskasonni ät sejatämä. Siinä tarkistelette puhelinta ja sähköpostia tyytyväisenä ja samaan aikaan prepaidissä ja arskasonnissa pitää kiirettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa se, että monella puolison puhelinta urkkivalla on syynsä epäilylle ja monesti puhelimen tutkiminen on se viimeinen mahdollisuus saada totuus selville. Sinä olet onnekkaassa asemassa kun ei tarvitse epäillä, voisit olla eri ääni kellossa jos todella pelkäisit puolisosi vaikkapa pettävän sinua etkä saisi häntä millään tunnustamaan.

Minäkin olin vannonut etten koskaan tutkisi puolisoni puhelinta kunnes exä yhtäkkiä alkoi käyttäytymään oudosti, vietti paljon aikaa poissa kotoa ja kuin tyhjästä alkoi kuljettaa puhelintaan mukanaan jopa vessaan. Kyllä siinä epäilykset heräsi ja vaikka kuinka ja miten yritin saada hänet tunnustamaan, en onnistunut siinä. Epätoivoisena kävin läpi hänen viestinsä ja löysin pitkän, romanttisen keskustelun toisen kanssa. Vaikka toisen puhelimeen kajoaminen on ensisijaisesti väärin, en kadu yhtään että tein sen, sillä pelastin siten itseni mahdollisesti kuukausia ja kuukausia kestävältä pettämiseltä ja sain exän todellisen luonteen selville.

Aika petturi olit itsekin kun menit toisen puhelimelle väkisin. Ehkä miehesi ei halunnut olla kanssasi kun aavisti sinusta tuollaisia piirteitä.

Pienempi paha se toisen puhelimelle meneminen tuossa vaiheessa on kun sillä pelastaa itsensä pettäjältä ja saa totuuden selville. Olimme yhdessä lähemmäs kaksi vuotta, kaikki oli ok kunnes ex alkoi käyttäytyä oudosti. Jos minussa olikin se vika, hän ei olisi silti saanut pettää vaan hänen olisi pitänyt pistää suhde poikki kanssani. En käsitä teitä jotka puolustelette pettäjiä, en edes tiedä miksi selitän tätä asiaa sellaiselle joka ei vain ymmärrä. On helppo olla tuota mieltä, kun et ole kokenut petetyksi tulemista ja sitä epätoivon määrää kun toinen ei vain suostu puhumaan tai myöntämään mitään vaikka merkit ovat selvät.

Kukaan ei ole puolustellut pettäjiä. Jos merkit ovat selvät, niin miksi ei voi vain erota? Selvästi silloin ei ole enää onnellinen siinä suhteessa, joten miksi ei eroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla lupa tonkia toisen puhelinta niin kuin lystää.

Jos kaikki ystävänne tietävät tuon, niin mikäpä siinä.

Mitäpä se meidän ystäville kuuluu :D

Et ole kuullut kirjesalaisuudesta ja se koskee esim tekstiviestejäkin.

Niin, edelleen mitä se meidän ystäville kuuluu? :D

Aika kaksinaamaista edes käyttää sanaa ystävä koska et ajattele heitä ystävinä vaan ehkä ennemmin hyödykkeinä.

Miten meidän ystävät edes liittyy siihen että saan käyttää puolison puhelinta?

Jos olet ystävillesi kertonut, että puolisosi lukee heidän sinulle lähettämät viestinsä, asia on ihan OK. Ystävät voivat silloin rajata sinulle kertomiaan asioita sellaiseksi että ne päätyvät samalla puolisosi tietoon, eikä asia heitä haittaa. Ystävien kanssa voit siis yhä vaihtaa kakkureseptejä, mutta jostain henkilökohtaisista asioista he vain sitten pidättäytyvät avautumasta oman harkintansa mukaan. Ei tämän nyt pitäisi olla mitenkään vaikeaa käsittää, eihän?

Me nähdään ystäviä useita kertoja viikossa jolloin jutellaan asioista, meidän ystävien välinen viestittely on hyvin vähäistä juuri tämän takia.

Tai ehkä sen takia, että sulle ei voi lähettää oikeastaan mitään kahdenkeskeistä.

No uskottele sinä näin :) eiköhän nuo sano sitten jos on jotain niin salaista ettei voi millään meille molemmille kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sellainen kertoo luottamuspulasta

Luottamus ansaitaan.

Toisaalta sen voi myös helposti menettää, joka johtaa helposti juuri siihen että puhelimia tutkitaan yms.

Minulla se on päinvastoin. Olen puolisoni kanssa, koska olen alusta saakka luottanut häneen. Sinä päivänä, kun en luota tai hän joutuu ansaitse

maan luottamukseni, parisuhteemme ei ole enää minulle voimia antava suhde, sellainen suhde jossa voin levätä ja rentoutua ja kerätä voimia jaksaakseni suhteemme ulkopuolisessa elämässä (työ) ja silloin minun on parempi olla yksin.

Sama juttu, jos puolisoni sanoisi, että minun pitää alkaa ansaita hänen luottamuksensa eli että hän ei luota minuun. Silloin emme voisi jatkaa yhdessä.

Älä ole niin lapsellinen.

Puolisosi on onnistunut vakuuttamaan olevansa luotettava eli ansainnut luottamuksesi tai sitten vain haluat uskoa että hän puhuu aina totta.

Todella moni suhde on kaatunut siihen että toinen on luottamuksensa pettänyt.

Ja on ollut " luotettava".

Ilmi on tullut ihan muuten kuin puhelinta ratsaamalla.

Eli erehdytty on ja ihan huolella.

Jotkut ovat herkkävaistoisempia kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Vain täysi idiootti säilyttää pettämiseen liittyvät viestit tai edes pitää kännykässään rakastajaansa tai rakastajatartaan oikealla nimellä. Jos Matti pettää vaimoaan jonkun Jaanan kanssa, Matin puhelimessa jaana on nimellä Vesa Lahtinen ja tekstiviesteissäkin sovitaan tapaamisista tyyliin "Moi! Monelta huomenna palaveri? Onko paikka sama A-rakennuksen neukkari kuin viimeksikin?". 

Siis B-rappu, niin kuin viimeksikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa se, että monella puolison puhelinta urkkivalla on syynsä epäilylle ja monesti puhelimen tutkiminen on se viimeinen mahdollisuus saada totuus selville. Sinä olet onnekkaassa asemassa kun ei tarvitse epäillä, voisit olla eri ääni kellossa jos todella pelkäisit puolisosi vaikkapa pettävän sinua etkä saisi häntä millään tunnustamaan.

Minäkin olin vannonut etten koskaan tutkisi puolisoni puhelinta kunnes exä yhtäkkiä alkoi käyttäytymään oudosti, vietti paljon aikaa poissa kotoa ja kuin tyhjästä alkoi kuljettaa puhelintaan mukanaan jopa vessaan. Kyllä siinä epäilykset heräsi ja vaikka kuinka ja miten yritin saada hänet tunnustamaan, en onnistunut siinä. Epätoivoisena kävin läpi hänen viestinsä ja löysin pitkän, romanttisen keskustelun toisen kanssa. Vaikka toisen puhelimeen kajoaminen on ensisijaisesti väärin, en kadu yhtään että tein sen, sillä pelastin siten itseni mahdollisesti kuukausia ja kuukausia kestävältä pettämiseltä ja sain exän todellisen luonteen selville.

Aika petturi olit itsekin kun menit toisen puhelimelle väkisin. Ehkä miehesi ei halunnut olla kanssasi kun aavisti sinusta tuollaisia piirteitä.

Pienempi paha se toisen puhelimelle meneminen tuossa vaiheessa on kun sillä pelastaa itsensä pettäjältä ja saa totuuden selville. Olimme yhdessä lähemmäs kaksi vuotta, kaikki oli ok kunnes ex alkoi käyttäytyä oudosti. Jos minussa olikin se vika, hän ei olisi silti saanut pettää vaan hänen olisi pitänyt pistää suhde poikki kanssani. En käsitä teitä jotka puolustelette pettäjiä, en edes tiedä miksi selitän tätä asiaa sellaiselle joka ei vain ymmärrä. On helppo olla tuota mieltä, kun et ole kokenut petetyksi tulemista ja sitä epätoivon määrää kun toinen ei vain suostu puhumaan tai myöntämään mitään vaikka merkit ovat selvät.

Kukaan ei ole puolustellut pettäjiä. Jos merkit ovat selvät, niin miksi ei voi vain erota? Selvästi silloin ei ole enää onnellinen siinä suhteessa, joten miksi ei eroa?

Se on niin kovin helppoa sivusta huudella "mikset vain eroa" jos ei ole omalle kohdalle sattunut.

Sitä parisuhteessa haluaa saada todisteita niin ei tarvitse sen jälkeen enää miettiä. Näin ihmisen mieli toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sellainen kertoo luottamuspulasta

Luottamus ansaitaan.

Toisaalta sen voi myös helposti menettää, joka johtaa helposti juuri siihen että puhelimia tutkitaan yms.

Minulla se on päinvastoin. Olen puolisoni kanssa, koska olen alusta saakka luottanut häneen. Sinä päivänä, kun en luota tai hän joutuu ansaitse

maan luottamukseni, parisuhteemme ei ole enää minulle voimia antava suhde, sellainen suhde jossa voin levätä ja rentoutua ja kerätä voimia jaksaakseni suhteemme ulkopuolisessa elämässä (työ) ja silloin minun on parempi olla yksin.

Sama juttu, jos puolisoni sanoisi, että minun pitää alkaa ansaita hänen luottamuksensa eli että hän ei luota minuun. Silloin emme voisi jatkaa yhdessä.

Älä ole niin lapsellinen.

Puolisosi on onnistunut vakuuttamaan olevansa luotettava eli ansainnut luottamuksesi tai sitten vain haluat uskoa että hän puhuu aina totta.

Todella moni suhde on kaatunut siihen että toinen on luottamuksensa pettänyt.

Ja on ollut " luotettava".

Ilmi on tullut ihan muuten kuin puhelinta ratsaamalla.

Eli erehdytty on ja ihan huolella.

Jotkut ovat herkkävaistoisempia kuin toiset.

??? Jos toinen pettää luottamuksen, niin suhde kaatuu, en ole muuta väittänytkään. Mutta siihen saakka luotan.

Luotatko sinä puolisoosi?

Voisin kuvitella että jos epäilisin miestä pettämisestä (Ihan helv...n raskasta!), olisi varmasti tietyin tapaa helpotus löytää puhelimesta todisteet etten ollutkaan tulossa hulluksi vaan vaistoni toimivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa se, että monella puolison puhelinta urkkivalla on syynsä epäilylle ja monesti puhelimen tutkiminen on se viimeinen mahdollisuus saada totuus selville. Sinä olet onnekkaassa asemassa kun ei tarvitse epäillä, voisit olla eri ääni kellossa jos todella pelkäisit puolisosi vaikkapa pettävän sinua etkä saisi häntä millään tunnustamaan.

Minäkin olin vannonut etten koskaan tutkisi puolisoni puhelinta kunnes exä yhtäkkiä alkoi käyttäytymään oudosti, vietti paljon aikaa poissa kotoa ja kuin tyhjästä alkoi kuljettaa puhelintaan mukanaan jopa vessaan. Kyllä siinä epäilykset heräsi ja vaikka kuinka ja miten yritin saada hänet tunnustamaan, en onnistunut siinä. Epätoivoisena kävin läpi hänen viestinsä ja löysin pitkän, romanttisen keskustelun toisen kanssa. Vaikka toisen puhelimeen kajoaminen on ensisijaisesti väärin, en kadu yhtään että tein sen, sillä pelastin siten itseni mahdollisesti kuukausia ja kuukausia kestävältä pettämiseltä ja sain exän todellisen luonteen selville.

Aika petturi olit itsekin kun menit toisen puhelimelle väkisin. Ehkä miehesi ei halunnut olla kanssasi kun aavisti sinusta tuollaisia piirteitä.

Pienempi paha se toisen puhelimelle meneminen tuossa vaiheessa on kun sillä pelastaa itsensä pettäjältä ja saa totuuden selville. Olimme yhdessä lähemmäs kaksi vuotta, kaikki oli ok kunnes ex alkoi käyttäytyä oudosti. Jos minussa olikin se vika, hän ei olisi silti saanut pettää vaan hänen olisi pitänyt pistää suhde poikki kanssani. En käsitä teitä jotka puolustelette pettäjiä, en edes tiedä miksi selitän tätä asiaa sellaiselle joka ei vain ymmärrä. On helppo olla tuota mieltä, kun et ole kokenut petetyksi tulemista ja sitä epätoivon määrää kun toinen ei vain suostu puhumaan tai myöntämään mitään vaikka merkit ovat selvät.

Kukaan ei ole puolustellut pettäjiä. Jos merkit ovat selvät, niin miksi ei voi vain erota? Selvästi silloin ei ole enää onnellinen siinä suhteessa, joten miksi ei eroa?

Se on niin kovin helppoa sivusta huudella "mikset vain eroa" jos ei ole omalle kohdalle sattunut.

Sitä parisuhteessa haluaa saada todisteita niin ei tarvitse sen jälkeen enää miettiä. Näin ihmisen mieli toimii.

Vain sairas mieli toimii niin, että parisuhteessa pitää lähtökohtaisesti toista epäluotettavana ja haluaa löytää epäilyksilleen todisteet keinolla millä hyvänsä, vaikka menisi rikoksen puolelle ja parisuhde viemäriin siinä samalla. Sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sellainen kertoo luottamuspulasta

Luottamus ansaitaan.

Toisaalta sen voi myös helposti menettää, joka johtaa helposti juuri siihen että puhelimia tutkitaan yms.

Minulla se on päinvastoin. Olen puolisoni kanssa, koska olen alusta saakka luottanut häneen. Sinä päivänä, kun en luota tai hän joutuu ansaitse

maan luottamukseni, parisuhteemme ei ole enää minulle voimia antava suhde, sellainen suhde jossa voin levätä ja rentoutua ja kerätä voimia jaksaakseni suhteemme ulkopuolisessa elämässä (työ) ja silloin minun on parempi olla yksin.

Sama juttu, jos puolisoni sanoisi, että minun pitää alkaa ansaita hänen luottamuksensa eli että hän ei luota minuun. Silloin emme voisi jatkaa yhdessä.

Älä ole niin lapsellinen.

Puolisosi on onnistunut vakuuttamaan olevansa luotettava eli ansainnut luottamuksesi tai sitten vain haluat uskoa että hän puhuu aina totta.

Todella moni suhde on kaatunut siihen että toinen on luottamuksensa pettänyt.

Ja on ollut " luotettava".

Ilmi on tullut ihan muuten kuin puhelinta ratsaamalla.

Eli erehdytty on ja ihan huolella.

Jotkut ovat herkkävaistoisempia kuin toiset.

??? Jos toinen pettää luottamuksen, niin suhde kaatuu, en ole muuta väittänytkään. Mutta siihen saakka luotan.

Luotatko sinä puolisoosi?

Eli siihen saakka luotat kuin kallioon kunnes hän kertoo sinulle että rakas minulla on salasuhde toiseen naiseen? Et näkisi mitään merkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa se, että monella puolison puhelinta urkkivalla on syynsä epäilylle ja monesti puhelimen tutkiminen on se viimeinen mahdollisuus saada totuus selville. Sinä olet onnekkaassa asemassa kun ei tarvitse epäillä, voisit olla eri ääni kellossa jos todella pelkäisit puolisosi vaikkapa pettävän sinua etkä saisi häntä millään tunnustamaan.

Minäkin olin vannonut etten koskaan tutkisi puolisoni puhelinta kunnes exä yhtäkkiä alkoi käyttäytymään oudosti, vietti paljon aikaa poissa kotoa ja kuin tyhjästä alkoi kuljettaa puhelintaan mukanaan jopa vessaan. Kyllä siinä epäilykset heräsi ja vaikka kuinka ja miten yritin saada hänet tunnustamaan, en onnistunut siinä. Epätoivoisena kävin läpi hänen viestinsä ja löysin pitkän, romanttisen keskustelun toisen kanssa. Vaikka toisen puhelimeen kajoaminen on ensisijaisesti väärin, en kadu yhtään että tein sen, sillä pelastin siten itseni mahdollisesti kuukausia ja kuukausia kestävältä pettämiseltä ja sain exän todellisen luonteen selville.

Aika petturi olit itsekin kun menit toisen puhelimelle väkisin. Ehkä miehesi ei halunnut olla kanssasi kun aavisti sinusta tuollaisia piirteitä.

Pienempi paha se toisen puhelimelle meneminen tuossa vaiheessa on kun sillä pelastaa itsensä pettäjältä ja saa totuuden selville. Olimme yhdessä lähemmäs kaksi vuotta, kaikki oli ok kunnes ex alkoi käyttäytyä oudosti. Jos minussa olikin se vika, hän ei olisi silti saanut pettää vaan hänen olisi pitänyt pistää suhde poikki kanssani. En käsitä teitä jotka puolustelette pettäjiä, en edes tiedä miksi selitän tätä asiaa sellaiselle joka ei vain ymmärrä. On helppo olla tuota mieltä, kun et ole kokenut petetyksi tulemista ja sitä epätoivon määrää kun toinen ei vain suostu puhumaan tai myöntämään mitään vaikka merkit ovat selvät.

Kukaan ei ole puolustellut pettäjiä. Jos merkit ovat selvät, niin miksi ei voi vain erota? Selvästi silloin ei ole enää onnellinen siinä suhteessa, joten miksi ei eroa?

Se on niin kovin helppoa sivusta huudella "mikset vain eroa" jos ei ole omalle kohdalle sattunut.

Sitä parisuhteessa haluaa saada todisteita niin ei tarvitse sen jälkeen enää miettiä. Näin ihmisen mieli toimii.

Vain sairas mieli toimii niin, että parisuhteessa pitää lähtökohtaisesti toista epäluotettavana ja haluaa löytää epäilyksilleen todisteet keinolla millä hyvänsä, vaikka menisi rikoksen puolelle ja parisuhde viemäriin siinä samalla. Sairas.

Luuletko todella ettei puolison käytös muutu kun on salasuhde???