Tosi monen olen nähnyt kertovan tällä palstalla, että selaavat miehensä puhelimen historiatiedot, viestit, yms läpi, joten haluankin nyt itse kertoa

Vierailija kirjoitti:

Normaalissa suhteessa, jossa luottamus on kunnossa, ei tietysti tarvitsekaan tutkia toisen puhelinta. Mutta jos on syytä epäillä, eikä puoliso näytä, mitä hänen puhelimestaan löytyy, niin onhan se selvä merkki, että epäilyt eivät ole aiheettomia.

Jotenkin lapselliselta kuulostaa nuo ainaiset vakuuttelut, että en tutkisi ja mitä se auttaisi, jos mies pettäisi jne. Suhteet ovat erilaisia, ja epäilyksen synnyttyä on tärkeää saada varmuus, puoleen tai toiseen, jotta voi tehdä omat ratkaisunsa suhteen jatkosta. Niinpä en näe paljon arvoa niillä kommenteilla, jotka lähetetään tilanteessa, jossa ollaan suhteessa, jossa luottamus on kunnossa. Ulkoapäin on helppo arvostella.

Jos minua epäiltäisiin, eikä uskottaisi _sanaani_ , olisin todella huolissani tuosta ihmissuhteesta. Sillä kyllä se kertoisi, ettei siinä ole kaikki kohdallaan. Jos epäilyt johtaisi kyttäämiseen ja kontrollointiin ml. halu tutkia puhelin, pitäisin entistä enemmän kiinni oikeudestani yksityisyyteen. Koska kontrollinhaluiset ihmiset pyrkivät siihen, etten pitäisi kiinni oikeuksistani. Olen ollut sellaisessa parisuhteessa, jossa oman tahdon ja omien oikeuksien murtaminen on lähtenyt hyvin pienistä teoista, ja lopulta se on johtanut siihen, että olen ollut jatkuvassa fyysisessä vaarassa.

Joten se, että epäilevää ei päästä tutkimaan puhelinta tai muuten kontrolloimaan, ei tarkoita, että epäilyyn olisi syytä, kuten kirjoitat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos että mahdollistatte helposti kumppaninne salarakkauden :) 

Onko sinusta normaalia tutkia toisen puhelinta ja ajatella, että jos niin ei tee, niin tämä alkaa pettää? Ihan oikeasti?

On silloin, jos on vah

va epäilys eikä puhelinta suostuta pyynnöstä huolimatta näyttämään.

Jos on vahva epäilys, niin silloin suhteessa ei ole luottamusta ja on parempi erota.

Ai pitäisi erota kuvitellen itsensä mielenterveysongelmaiseksi ja hulluksi, koska toinen niin väittää. Ehei.

Ei, vaan luottamuspulan vuoksi. Miksi roikkua huonossa suhteessa, jossa vakoillaan toisen yksityisiä asioita? Sehän on rikos.

Tottakai on luottamuspula jos toinen pettää, mutta ei sitä myönnä. Haluan rehellisen vastauksen ja sen hankin keinoja kaihtamatta. Ei kiinnosta pätkääkään sakot. Ero on tietenkin selviö kun asia on ratkaistu keinolla millä hyvänsä.

Ei siitä sakoilla selviä. Pääsee maksamaan myös omat ja toisen oikeudenkäyntikulut. Henkilöauton hinnan.

Siitähän pitää ensin tehdä rikosilmoitus. Seurauksia voi sitten mieskin miettiä avioeron ja omaisuuden jaon jälkeen lasten yksinhuoltajana. Että kannattiko.

Kannatti koska pääsi hullusta eroon.