Yllätyin työnantajan lapsivihamielisyydestä.

Elatusmaksut saa Kelalta, ellei elatusvelvollisella ole maksukykyä.

On se vaan ihanaa olla lisääntymisikäinen nainen vuonna 2019. Jos et lisäänny, et tee velvollisuuttasi ja Suomi on takiasi perikadossa. Jos lisäännyt, viet leivän työnantajan suusta ja ajat työkaverit palamaan loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidät pitäisi palkata säälistä vaikka se ei olisi tuotantotehokasta ja toiset joutusi paikkaamaan sitä poissaolevaa, että tämä saa leikkiä kotileikkejä?

Ei tietenkään tarvitse palkata hedelmällisessä iässä olevia naisia. Suomessa irtisanotaan paljon viisikymppisiä ja vanhempiakin, joten työvoimaa on kyllä saatavilla. Olisi kiva tietää, mikä työnantaja ei ole ikärasisti.

Miten sait tähän asiaan liitetyksi rotusyrjinnän?

Vakiintunut termi. Kumma, ettet ole koskaan kuullut sitä.

Olen kyllä kuullut, mutta miksi ei voida käyttää sanaa 'ikäsyrjintä'? Rasismi tarkoittaa vain ja ainoastaan rotuun perustuvaa syrjintää, siitähän se nimikin tulee. Suomessa sitä käytetään tahallisesti väärin, että saataisiin jokin asia näyttämään pahemmalta kuin se onkaan.

Rasismi ei enää nykyään tarkoita vain ja ainoastaan rotun perustuvaa syrjintää. Se on joskus sitä tarkoittanut mutta käsite on laajentunut.  Ja sitä voidaan hyvin käyttää monenlaisesta syrjinnästä silloin jos niiden perusolemus on sama.

Ja rasismin perusolemushan on aina se että johonkin ryhmään yleistetään erilaisia negatiivisia ominaisuuksia tai mielikuvia joiden takia katsotaan aivan oikeutetuksi asettaa kaikki tuohon ryhmään kuuluvat muita huonompaan asemaan. Tämä siis ihan riippumatta siitä millainen joku yksittäinen ihminen siinä ryhmässä todellisuudessa on.

Esim. ikäsyrjintä tarkoittaa juuri sitä että vanhempien työnhakijoiden katsotaan olevan "ajastaan jälkeenjääneitä", hitaita, jämähtäneitä yms. ja sen takia ei haluta palkata ikääntyneempiä lainkaan. Ei siis ole väliä että onko joku ihminen oikeasti jotain ihan muuta, on jo etukäteen päätetty että hän ei kelpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään henkilökohtaiset ongelmat tulla toimeen ei ole työnantajan ongelma.

Sama toimii myös toiseen suuntaan.

Työntekijää ei kiinnosta työnantajan kiireet tai vaikeat tilanteet.

Ei ole mikään pakko joustaa eikä suostua ylitöihin tai keskeyttää lomaansa.

Työnantaja hoitakoot itse ongelmansa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä muistutus realiteeteista.

Minä taas en usko että juttu oli tosi, oli realistista tai ei. Ei kukaan kehtaa sanoa noin ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä muistutus realiteeteista.

Minä taas en usko että juttu oli tosi, oli realistista tai ei. Ei kukaan kehtaa sanoa noin ääneen.

Haha, hauskaa kun porukka luulee tämän olleen provo, mutta tapaus on totisinta totta suoraan naisvaltaiselta alalta jossa esimies on mies.

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä Suomi-neito on kohta r*ttipäinen. Kun suomalainen ei lisäänny.

No en yhtään ihmettele, sen verran pskaa niskaan tulee täälläkin lapsia hankkineiden niskaan.

Kyllähän työelämä on hullua nykyään. Itse kerkesin työelämään ennen tätä mielipuolimenoa, kun valmistuin KTL:ksi v. 2000. Pääsin nopeasti töihin ja tein hyvän nousujohteisen uran 8v teollisuudessa, jolloin olin jo keskijohdossa. Siinä pyöräytin neljä lasta, lyhyet äitiyslomat, mies piti hoitovapaita, palasin nopeasti töihin aina sen 7-9kk jälkeen. Tuona aikana nousin johtoryhmätasolle, eli onnistui helposti kun olin jo ”arvokas” ja mulla oli paljon erikoisosaamista.

Jos tän mun urahistorian siirtäis nykypäivään niin ei onnistuis. Ensinnäkään en olis saanut vakityötä, en olisi uskaltanut jäädä äitiyslomalle, en tasan tarkkaan olisi saanut palata keskijohdon hommiin äitiysvapaan jälkeen ja en noin monen lapsen kanssa olisi VP. Eli olisin varmaan lapseton ka huonomlissa töissä.

Eli siis syy on siinä että aika on muuttunut ja olosuhteet/asenteet on muuttuneet. Kerkesin itse aloittaa aikana jolloin perheen ja työn yjdistäminen oli helpompaa kuin nyt. Toki pitkää päivää piti painaa, mutta mua työnantaja ei ole kertakaan ”rangaissut” lapsistani eikä ilmapiiri ollut vihamielinen niinkuin nyt.

Mitähän tälle asialle pitäisi tehdä? Että saataisiin asennetasoll asiat kuntoon taas. Entinen aika ei palaa mutta tämä lapsivohamielisyys saisi jo loppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivän naurut taas. :) :)

Minulla on jatkuvasti asiakkaita, jotka on tarkkoja siitä, että maksavat vain siitä, mitä ovat itse "saaneet".

Vähänpä he tietävät, mistä heidän saamansa palvelun/tuotteen hinta muodostuu. Että he maksavat tekemäni mainokset, myös ne, joita itse eivät saa, vaan nekin, joita muut vain mielenkiinnosta hiukan katselevat. Että he maksavat kaiken sen ajan, jota käytämme laskeaksemme tarjouspyyntöjä, sellaisillekin, jotka vain mielenkiinnosta hiukan selvittelevät, mitä minkäkin asian toteutus maksaisi. Että he todella maksavat firman kaluston ja autot ja työntekijöiden kouluttamisen. Että he maksavat myös kaikki saikkupäivät, kun työntekijä ei tule paikalle.

Kuinka minä naurankaan, kun he pitkin hampain maksavat sen ajomatkan heidän luokseen, jotta työt saadaan tehtyä. Vähänpä he tietävät, että he maksavat myös sen, jos työntekijä jää kotiin hoitamaan sairasta lastaan, jopa kaiken kusettamisen he maksavat, jos sellaista tapahtuu. Siellä se kaikki on loppuhinnassa kuitenkin. Koko ulkoistettu yksilönvastuu. Jos Late ja Laura ei hoida asioitaan, niin lasku lankeaa muille, kun niin on kerran päätetty. Joku aina maksaa. 

Tavallaan. Mutta valitettavan usein se on tuo yrittäjä, joka ei sitten nosta palkkaa siltä kuulta, näin kärjistetysti.

Jos asiakas A ostaa sulta vaikkapa siivouspalvelua niin ei kyllä onnistu, että kerrot, että tältä viikolta lasku onkin 50€ enemmän kun pari työntekijää oli ”kipeenä” ja niiltä ei tulit yhtään laskutusta. Tai jos myyt Konetta hintaan 199€ niin ei kyllä onnistu että yhtäkkiä nostat asiakkaalle (joka jo tietää tuon hinnan) hintaa viiskymppiä. Se ei enää osta. Ja kysynnän ja tarjonnan laki pitää hinnat muutenkin aika stabiileina, oli kyse sitten siitä Koneesta tai siivouksesta - oma siivoojamme juuri nosti hintaa 1€/h ja kyllä minä ainakin kävin heti selaamassa hänen kilpailijoidensa hintoja...

Yrittäjällä on vapautensa, etunsa ja riskinsä.

Nykyään yrittäjät pyrkivät työntämään yrittämisen riskit työntekijän harteille, mutta vapautensa ja etunsa pitävät itse.

Vierailija kirjoitti:

Miten työvoimapula korjaantuu sillä, että palkataan ihmisiä joiden jo tiedetään olevan riski? Riski joka kuormittaa muita ja lisää kustannuksia.

Naiset ovat aina riski.

Hehän voivat tulla raskaaksi vielä viisikymppisinä. Ja sitten ovat jo niin vanhoja, että alkavat sairastelemaan ja jäävät eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkistä sairaslomistakin saisi olla sellainen systeemi, että ne söisi lomia. Jos on esim. 3kk kotona murtuneen käden takia, niin mielestäni lomien pitäisi siitä lyhentyä, nythän se on niin että lomia lykätään jos sattuvat tuolla sairausloma-ajalle. Murtunut käsi ei kuitenkaan ole kuin ehkä pari viikkoa sellainen että vaikuttaa suuresti kotona istuvan hyvinvointiin (jos särkee niin ettei saa nukuttua). On muitakin vaivoja, joiden takia töistä pois oleminen tuntuu kyllä lomalta, poikkeuksena flunssat ja sellaiset missä ollaan ihan "kokonaisvaltaisesti" kipeinä ja väsyneitä.

Sama lasten kohdalla, laskettaisiin vuoden aikana poissaolopäivät yhteen ja vähennettäisiin lomasta. Lapsen sairausloma ei ole vanhemman sairausloma.

Tätä saisi tarkistaa, vaikka vassari olenkin. On sairauksia ja on sairauksia.

Et taida olla kovinkaan tuttu lakien kanssa? Kyllä pitkä sairausloma lyhentää lomia, mutta ei niitä jo ansaittuja, vaan vasta seuraavana lomavuotena pidettäviä.

Ei ole tullut tuohon tutustuttua, kun en ole itse ollut pitkillä sairauslomilla. Miten paljon ne sitten vaikuttaa seuraavan vuoden lomiin? Onpa hyvä että tuollainen kuitenkin on.

Toivottavasti saat uusiutuvan syövän tai joudut pahaan onnettomuuteen :)

Kirjoitin tähän "samalla mitalla takaisin" vastauksen, mutta siitä tuli niin kauhea, että tyydyn vain toteamaan, että taidat olla vähän sairas kun tuollaisia toisille toivottelet.

Tuo alkuperäinen haluaa itselleen pitkän sairausloman, joten vakava sairaus tai onnettomuus on ainoa tapa päästä sellaiselle.

MS-tauti on tosi hyvä jos haluaa pitkiä saikkuja. Se ei tapa, vaan jättää kitumaan. Eläkkeellekin saattaa päästä jo kolmekymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten työvoimapula korjaantuu sillä, että palkataan ihmisiä joiden jo tiedetään olevan riski? Riski joka kuormittaa muita ja lisää kustannuksia.

Naiset ovat aina riski.

Hehän voivat tulla raskaaksi vielä viisikymppisinä. Ja sitten ovat jo niin vanhoja, että alkavat sairastelemaan ja jäävät eläkkeelle.

Tuo koskee ehkä duunaritason naisia. Firmassamme on paljon naispomoja, ja he hoitavat KAIKKI sovitut työt silloinkin jos ovat sairaana, työt tehdään vain kotoa käsin. Ns ammattilainen ei koskaan jätä työnantajaa pulaan eikä maksimoi ”saikutteluaan”.

Tämän takia ensimmäisen saikkupäivän on oltava palkaton, loppuisi tämä naisten syrjintä kun tietty vähemmistö meistä laitetaan ruotuun. Ja duunarina olen tätä mieltä. Tiedän useamman tapauksen, jotka ovat tunnustaneet olevansa töistä pois sillä verukkeella että lapsi on kipeä, koska eivät muuten saisi itse lääkäriltä saikkua kun eivät oikeasti ole sairaita. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän työelämä on hullua nykyään. Itse kerkesin työelämään ennen tätä mielipuolimenoa, kun valmistuin KTL:ksi v. 2000. Pääsin nopeasti töihin ja tein hyvän nousujohteisen uran 8v teollisuudessa, jolloin olin jo keskijohdossa. Siinä pyöräytin neljä lasta, lyhyet äitiyslomat, mies piti hoitovapaita, palasin nopeasti töihin aina sen 7-9kk jälkeen. Tuona aikana nousin johtoryhmätasolle, eli onnistui helposti kun olin jo ”arvokas” ja mulla oli paljon erikoisosaamista.

Jos tän mun urahistorian siirtäis nykypäivään niin ei onnistuis. Ensinnäkään en olis saanut vakityötä, en olisi uskaltanut jäädä äitiyslomalle, en tasan tarkkaan olisi saanut palata keskijohdon hommiin äitiysvapaan jälkeen ja en noin monen lapsen kanssa olisi VP. Eli olisin varmaan lapseton ka huonomlissa töissä.

Eli siis syy on siinä että aika on muuttunut ja olosuhteet/asenteet on muuttuneet. Kerkesin itse aloittaa aikana jolloin perheen ja työn yjdistäminen oli helpompaa kuin nyt. Toki pitkää päivää piti painaa, mutta mua työnantaja ei ole kertakaan ”rangaissut” lapsistani eikä ilmapiiri ollut vihamielinen niinkuin nyt.

Mitähän tälle asialle pitäisi tehdä? Että saataisiin asennetasoll asiat kuntoon taas. Entinen aika ei palaa mutta tämä lapsivohamielisyys saisi jo loppua.

Olisit ehkä muuttanut Ruotsiin, missä asiat eivät ole niin huonosti kuin Suomessa. Suomeahan se ei auta, mutta yksilöllä on vielä vaihtoehtoja, vaikka niitä täytyy hakea kauempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivän naurut taas. :) :)

Minulla on jatkuvasti asiakkaita, jotka on tarkkoja siitä, että maksavat vain siitä, mitä ovat itse "saaneet".

Vähänpä he tietävät, mistä heidän saamansa palvelun/tuotteen hinta muodostuu. Että he maksavat tekemäni mainokset, myös ne, joita itse eivät saa, vaan nekin, joita muut vain mielenkiinnosta hiukan katselevat. Että he maksavat kaiken sen ajan, jota käytämme laskeaksemme tarjouspyyntöjä, sellaisillekin, jotka vain mielenkiinnosta hiukan selvittelevät, mitä minkäkin asian toteutus maksaisi. Että he todella maksavat firman kaluston ja autot ja työntekijöiden kouluttamisen. Että he maksavat myös kaikki saikkupäivät, kun työntekijä ei tule paikalle.

Kuinka minä naurankaan, kun he pitkin hampain maksavat sen ajomatkan heidän luokseen, jotta työt saadaan tehtyä. Vähänpä he tietävät, että he maksavat myös sen, jos työntekijä jää kotiin hoitamaan sairasta lastaan, jopa kaiken kusettamisen he maksavat, jos sellaista tapahtuu. Siellä se kaikki on loppuhinnassa kuitenkin. Koko ulkoistettu yksilönvastuu. Jos Late ja Laura ei hoida asioitaan, niin lasku lankeaa muille, kun niin on kerran päätetty. Joku aina maksaa. 

Tavallaan. Mutta valitettavan usein se on tuo yrittäjä, joka ei sitten nosta palkkaa siltä kuulta, näin kärjistetysti.

Jos asiakas A ostaa sulta vaikkapa siivouspalvelua niin ei kyllä onnistu, että kerrot, että tältä viikolta lasku onkin 50€ enemmän kun pari työntekijää oli ”kipeenä” ja niiltä ei tulit yhtään laskutusta. Tai jos myyt Konetta hintaan 199€ niin ei kyllä onnistu että yhtäkkiä nostat asiakkaalle (joka jo tietää tuon hinnan) hintaa viiskymppiä. Se ei enää osta. Ja kysynnän ja tarjonnan laki pitää hinnat muutenkin aika stabiileina, oli kyse sitten siitä Koneesta tai siivouksesta - oma siivoojamme juuri nosti hintaa 1€/h ja kyllä minä ainakin kävin heti selaamassa hänen kilpailijoidensa hintoja...

Nämä kulut tietysti jyvitetään hintoihin jo kun hinnasto tehdään ja oikaistaan aina tarpeen tullen, jos eivät vastaa todellisuutta. 

Tiedän kyllä, että moni kärsii itse tappiot. Kuka heitä siitä kiittää.. En suosittele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivän naurut taas. :) :)

Minulla on jatkuvasti asiakkaita, jotka on tarkkoja siitä, että maksavat vain siitä, mitä ovat itse "saaneet".

Vähänpä he tietävät, mistä heidän saamansa palvelun/tuotteen hinta muodostuu. Että he maksavat tekemäni mainokset, myös ne, joita itse eivät saa, vaan nekin, joita muut vain mielenkiinnosta hiukan katselevat. Että he maksavat kaiken sen ajan, jota käytämme laskeaksemme tarjouspyyntöjä, sellaisillekin, jotka vain mielenkiinnosta hiukan selvittelevät, mitä minkäkin asian toteutus maksaisi. Että he todella maksavat firman kaluston ja autot ja työntekijöiden kouluttamisen. Että he maksavat myös kaikki saikkupäivät, kun työntekijä ei tule paikalle.

Kuinka minä naurankaan, kun he pitkin hampain maksavat sen ajomatkan heidän luokseen, jotta työt saadaan tehtyä. Vähänpä he tietävät, että he maksavat myös sen, jos työntekijä jää kotiin hoitamaan sairasta lastaan, jopa kaiken kusettamisen he maksavat, jos sellaista tapahtuu. Siellä se kaikki on loppuhinnassa kuitenkin. Koko ulkoistettu yksilönvastuu. Jos Late ja Laura ei hoida asioitaan, niin lasku lankeaa muille, kun niin on kerran päätetty. Joku aina maksaa. 

Tavallaan. Mutta valitettavan usein se on tuo yrittäjä, joka ei sitten nosta palkkaa siltä kuulta, näin kärjistetysti.

Jos asiakas A ostaa sulta vaikkapa siivouspalvelua niin ei kyllä onnistu, että kerrot, että tältä viikolta lasku onkin 50€ enemmän kun pari työntekijää oli ”kipeenä” ja niiltä ei tulit yhtään laskutusta. Tai jos myyt Konetta hintaan 199€ niin ei kyllä onnistu että yhtäkkiä nostat asiakkaalle (joka jo tietää tuon hinnan) hintaa viiskymppiä. Se ei enää osta. Ja kysynnän ja tarjonnan laki pitää hinnat muutenkin aika stabiileina, oli kyse sitten siitä Koneesta tai siivouksesta - oma siivoojamme juuri nosti hintaa 1€/h ja kyllä minä ainakin kävin heti selaamassa hänen kilpailijoidensa hintoja...

Yrittäjällä on vapautensa, etunsa ja riskinsä.

Nykyään yrittäjät pyrkivät työntämään yrittämisen riskit työntekijän harteille, mutta vapautensa ja etunsa pitävät itse.

Nykyään orjat yrittävät päästä isäntien palkoille. Mitään vastuuta itsestään ja elatuksestaan ei haluta ottaa. Ei riitä tosiaan, että yrittäjä kantaa riskin koko lafkasta, vielä pitää taata henkilöstön henkilökohtaisenkin elämän onnistuminen. :) 

Jos heittäytyy toiselle lapsen asemaan ja kuormasta syömään, niin ei siinä kauaa etuja voi vaatia. Ja näinhän se on nähty työntekijän asema huononee taas koko ajan, koska realiteetit. Minkäs teette..

Itse kolmen pienen lapsen äiti ja olen kyllä ollut huomattavasti vähemmän pois töistä kuin lapsettomat työtoverit!

mitä mieltä, onko tuo täysi palkka oikeutettua kun lapsi on sairas? vai olisiko osuus palkasta paremmin perusteltu, esim. tuo esitetty 75 %?

Vierailija kirjoitti:

Elatusmaksut saa Kelalta, ellei elatusvelvollisella ole maksukykyä.

Se edellyttää valitettavasti sitä, että jaksaisi täyttää pari paperia. Mutta miksi täyttää, kun senkin ajan voi käyttää netissä uhriutumiseen?

En minäkään palkkaisi pienten lasten yh-vanhempaa, en ainakaan kokopäivätöihin enkä toimeen, jossa on minkäänlaista olennaista vastuuta. Työnantajalle tulee vain lisäkuluja ja lisähankaluuksia, kun joka toinen viikko on kaikenmaailman korvatulehdusta ja jos ei niitä, niin muita lapseen liittyviä (teko)syitä. Osa-aikatyöhön ehkä tai tehtävään, jota voi tehdä kotoa käsin etätyönä eli ei tarvitse jättää töitä rästiin jos lapsi sairastuu.

Ikävähän se on, mutta puhun kokemuksesta. Asiallisiakin yh-vanhempia varmasti on, mutta eivät ne, joihin minulla on ollut kunnia törmätä. Lapsi, terve tai sairas, ei ole mikään vapaudu vastuusta -kortti, jolla voi kuitata työpaikalla muille aiheuttamansa lisätyöt. Samaten pikkulasten äideillä on ikävä taipumus tehdä lisääkin lapsia, eikä minua kiinnosta katsella kun joku häipyy 1-3 vuodeksi mammalomalle ja tulee sitten takaisin kiukuttelemaan, että miksi hänet on siirretty alkuperäisestä työtehtävästään muualle. No vaikkapa siksi, ettei se duuni jää aloilleen makaamaan mammaloman ajaksi ja työntekijä, joka on ollut käytännössä työtön sen 1-3 vuotta on tällä alalla ikävä kyllä tilanteessa, jossa on pudonnut projektin kelkasta ja toimenkuvasta aika päivää sitten - ja aloittaa siten mammalomalta tullessaan sieltä aloittelijoiden hommista kuten muutkin uudet työntekijät. Jos ei kelpaa, on vapaa menemään muualle.

Elämä on valintoja, ja valitettavasti jotkut valinnat vaikuttavat toisiin.