Lue keskustelun säännöt.
Lapsi imee voimat koko perheestä.
10.09.2019 |
Lapsi on 1v asti ollut aina todella tulta ja tappuraa, aikaisemmin pistin aina uhman piikkiin ja toki olen tietoinen "kuningasvuodesta."
Lapsella on rajat ja yhteistä tekemistä on, sekä käy harrastuksessa. Viime kesä meillä meni mainiosti, kun loppui hoito ja oli lomaa ennen eskaria. Nyt on kuitenkin pakko purkaa tilannetta johonkin, koska olen niin uupunut lapsemme kanssa.
Koko ikänsä ajan saanut taistella pukemisesta, aamu ja iiltatoimista.lapsella ei ole kun 2 ruokalajia mistä hän tykkää. Ei suostu syömään mitään, kaikki on ällöttävää ja tuntuu suussa oudolle, Huoh. Joka päivä sama jankkaus, en syö, tahdon leivän. Kun sanotaan, että ruokaa on syötävä ja leipää saa sen jälkeen jos vielä nälkä jää, mutta ei. Sitten ilmoitetaan että en syö, ja nuristaan lattialla seuraava tunti että mulla on nälkä ja en saa ruokaa..
Kotona ei ole ollenkaan omatoiminen. Kun vaikkapa sanon, että tässä on vaatteet ja pue ne sillä välin kun käyn vaihtamassa sisarukselle vaipan ja puen hänet valmiiksi, melkein joka kerta mitään ei ole tapahtunut. Minun pitäisi kokoajan olla vieressä sanomassa, että pue tämä ja nyt tuo. Tai menee makoilemaan jonnekkin etten jaksa lähteä jne.
Yksi aamu meni jo aika pahaksi, oltiin herätty aikaisin, syöty ja puettu. Annoin katsoa aamulla lastenohjelmia sillä ehdolla, että pukee nätisti ulkovaatteet kun pitää lähteä. Lähdön aika kun koitti, lapsi intti sohvalla ettei lähde ennenkuin ohjelma loppuu. Sanoin että se ei nyt käy, myöhästyt eskarista. Puin pienempää ja monesti käskin tulemaan eteiseen pukemaan nyt heti. Kun mitään ei tapahtunut ja lapsi vain jankkasi ettei lähde, vein pienemmän jo autoon, hain lapsen eteiseen. Alkoi karkailemaan ja ei suostunut pukemaan. Otin syliin ja aloin pukea kenkiä yms kunnes sain nyrkistä silmään. Myöhästyttiin eskaristakin.
Eilen oli taas hyvä esimerkki arjestamme, lähdin pienemmän kanssa hakemaan eskarista ja sanoin että mennään tästä suoraan hänen lempipuistoonsa leikkimään. Sitten lapsi sai päähänsä että tahtoo jonkun lelunsa mukaan. Koska olimme kävellen sanoin ettei me nyt lähdetä vaan mennään puistoon, siellä leikitään leluilla mitä löytyy ja puistossa on isoimmille kiipeily yms juttuja, että tekemistä riittää. Koko matkan lapsi vain huutaa että tahdon lelun, jää minnekkin tielle makaamaan ja ei suostu kävellä. Puistoon kun päästiin sama huuto jatkui, sanoin että homma menee nyt näin, täällä olemme jonkin aikaa ja kotona voi sitten leikkiä leluilla. Suuttui vain lisää, heitteli minua kivillä yms, sitten lähdettiin kotiin. Kotona taas itki miks ei nyt saakaan tätä ja tota, kun annoin rangaistuksen. Nykyään tuntuu turhauttavalta keksiä mitään kivaa tekemistä, kaikki päättyy tappeluun ja kitinään. Kaikki on niin hankalaa kokoajan, kun lapsi suuttuu inttää ja inttää, ei kuuntele yhtään mitään, sama kun saa raivarin mitään yhteyttä ei saa, pitää estää lyömästä ja on niin äkkipikainen että vain tekee ja toimii ennenkuin miettii. Ei auta, vaikka aikuinen rauhoittelee ja kehottaa tulemaan vaikka viereen rauhoittumaan tmv.
Tuntuu, että elämä on pelkkää taistelua ja vääntämistä aamu 6 ilta 9 asti. En jaksa..
Kommentit (157)
Älä koskaan anna palkintoa ennen suoritusta! Lastenohjelmaa ei katsota sillä puheella, että sitten mennään kiltisti pukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ollut yhteydessä neuvolaan? Vaatii varmaan tarkempia selvittelyjä tuollainen lapsen käytös, arki helpottuu kun saatte apua muualta. Rohkeasti vaan apua etsimään, ei ole normaalia tuollainen.
Meillä on toiminut se, että tekeminen loppuu jos märinä ei lopu. Siis jos kyse on jostain mistä lapsi tykkää.
Esimerkissäsi menitte puistoon ja lapsi vain kiukutteli -> puistoon meno pois.
Aina tietysti varoitetaan etukäteen "Jos et pysty leikkimään kiukuttelematta niin leikki loppuu" ja "Tuo mitä nyt teet on kiukuttelua".
Muista kehua hyvistä hetkistä usein. Lapset rakastavat positiivista palautetta, mutta me aikuiset usein unohdetaan antaa sitä. Lapsi ei osaa käyttäytyä "hyvin" jos ei muista mitä se "hyvin" oli.
Ota yhteyttä perheneuvolaan. Sieltä saat neuvoja ja tukea.
Mene päiväkotiin tekemään keikkaa niin opit liikkumaan tehokkaasti paikasta toiseen ja ruokailemaan lasten kanssa sekä järjestämään mielekästä tekemistä. Päiväkodissa vastuullasi on kokoajan vähintään 7 lasta joten sen jälkeen vähempi määrä tuntuu helpolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo jotenkin sinä teet asiat juuri päinvastaisessa järjestyksessä kuin meillä.
Jos rangaistuksesta alkaa huuto ja tappelu, niin se rangaistus on aivan liian lievä tai muuten tehoton. Riittävän tehokas eli toimiva rangaistus on sellainen, että se poistaa uhman koska lapsi pelkää rangaistuksen saantia.
Rangaistuksen lapselle tuoman negatiivisen tunteen on oltava paljon voimakkaampi kuin uhmaamisen ja muun kielletyn tekemisen tuoman positiivisen tunteen. Silloin lapsi laskee 1+1=2, eli uhmaaminen ei kannata koska siitä koituu paljon enemmän ikävyyksiä kuin hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhalla juopolla Anna Wahlgrenilla on muutamia loistavia neuvoja. Yksi on, että älä odota kuusivuotiaan pystyvän asioihin, joihin hän viisivuotiaana pystyi, koska hänen aivonsa ovat sellaisessa myllerryksessä ettei hän välttämättä pysty.
Varsinkin jos perheessä on pienempi sisarus, kannattaa välillä antaa eskarilaisen olla reilusti pieni. Ei mitenkään ilkeästi tai vähätellen, vaan sillä tavalla että hellästi höpöttelee ja pukee ym. ennen kuin ollaan siinä pisteessä että nyrkkiä tulee.
Ja kahdenkeskinen aika on aina kuin panisi rahaa pankkiin. Kuusivuotias, joka alkaa huutaa suoraa huutoa kun häntä pyytää harjaamaan hampaat, voi olla loistava apulainen kaupassa, jos hän itse innostuu ajatuksesta.
Mä antaisin huutaa vaikka hermoille käykin. Jos ei ruoka kelpaa, niin ei kelpaa. Huutakoon. Mitään väkivaltaa ei sallita. Kivi lentää puistossa, heti kotiin ja rangaistus. Äitiä lyödään, kovempi rangaistus.
Johdonmukaisesti kaikki. Tietenkin sama toiseen suuntaan, hyvästä käytöksestä palkitaan.
Kannattaa ottaa neuvolaan yhteyttä. Suljetaan pois mahdolliset sairaudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos rangaistuksesta alkaa huuto ja tappelu, niin se rangaistus on aivan liian lievä tai muuten tehoton. Riittävän tehokas eli toimiva rangaistus on sellainen, että se poistaa uhman koska lapsi pelkää rangaistuksen saantia.
Rangaistuksen lapselle tuoman negatiivisen tunteen on oltava paljon voimakkaampi kuin uhmaamisen ja muun kielletyn tekemisen tuoman positiivisen tunteen. Silloin lapsi laskee 1+1=2, eli uhmaaminen ei kannata koska siitä koituu paljon enemmän ikävyyksiä kuin hyötyä.
Ehkä on olemassa uhmaikäisiä, jotka laskevat hyödyn kautta, kannattaako uhmailu. Mutta he kyllä edustavat sitä vähemmistöä, josta mahdollisesti kasvaa isona psykopaatteja. Heille kovat rangaistukset ovat ehdottoman haitallisia.
Kuulostaa siltä, että lapsella on aistisäätelyn ja toiminnanohjauksen ongelmaa. Neuvolaan yhteys ja sitä kautta toimintaterapeutin tutkimukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rangaistuksesta alkaa huuto ja tappelu, niin se rangaistus on aivan liian lievä tai muuten tehoton. Riittävän tehokas eli toimiva rangaistus on sellainen, että se poistaa uhman koska lapsi pelkää rangaistuksen saantia.
Rangaistuksen lapselle tuoman negatiivisen tunteen on oltava paljon voimakkaampi kuin uhmaamisen ja muun kielletyn tekemisen tuoman positiivisen tunteen. Silloin lapsi laskee 1+1=2, eli uhmaaminen ei kannata koska siitä koituu paljon enemmän ikävyyksiä kuin hyötyä.
Ehkä on olemassa uhmaikäisiä, jotka laskevat hyödyn kautta, kannattaako uhmailu. Mutta he kyllä edustavat sitä vähemmistöä, josta mahdollisesti kasvaa isona psykopaatteja. Heille kovat rangaistukset ovat ehdottoman haitallisia.
Eskarilainen ei ole mikään uhmaikäinen vaan iso lapsi jo. Vajaa vuosi eteenpäin, niin opettaja laittaa sen koulussa jälki-istuntoon jos se käyttäytyy epäkunnioittavasti.
Vierailija kirjoitti:
Mene päiväkotiin tekemään keikkaa niin opit liikkumaan tehokkaasti paikasta toiseen ja ruokailemaan lasten kanssa sekä järjestämään mielekästä tekemistä. Päiväkodissa vastuullasi on kokoajan vähintään 7 lasta joten sen jälkeen vähempi määrä tuntuu helpolta.
Mulla on ystävinä sekä lastentarhaopettajia, perhetyöntekijöitä että lapsiperheiden kotipalvelussa työskenteleviä, ja ihan yhtä lailla tai jopa useammin ne on myöhässä tapaamisista kun leikki-ikäinen lapsi on sanonut "enkä" ja saanut kiukkuraivarin ja mennyt juminut ruokapöydän alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene päiväkotiin tekemään keikkaa niin opit liikkumaan tehokkaasti paikasta toiseen ja ruokailemaan lasten kanssa sekä järjestämään mielekästä tekemistä. Päiväkodissa vastuullasi on kokoajan vähintään 7 lasta joten sen jälkeen vähempi määrä tuntuu helpolta.
Aha vainiin. Itse olen tarkka aikatauluista ja hyvä suunnittelemaan menot. Sekä mielestäni meillä on rytmit yms kunnossa. Kyllä lasta kehutaan aina kun omatoimisesti joskus tekee ja jos sujuu nätisti. Kokeiltiin sellaista tarra tauluakin, että jos aamulla ja illalla sujunut toimet hyvin saa tarran, niitä kun kertynyt tarpeeksi saa valita jonkun lelun yms. Ja sellaistakin monesti kokeillut, että sanon pienemmälle että katsotaan nyt kun isoveli pukee, hän näyttää mallia kun hän osaa niin hienosti.
Ja en kyllä tiedä mitä voin enempää tehdä? Illalla laitan jo seuraavan päivän vaatteet valmiiksi. Heräämme niin että on rauhassa aikaa herätä ja syödä aamupala. Sekä aina lähtötilanteita ennen jo muistuttelen lasta, että kohta sitten aletaan pukemaan yms, en vain niin että nyt tuupas äkkiä tänne että lähtö tulee ns yllätyksenä. Tai muuten esim puistossa sanon että vielä 3 laskua mäestä ja sitten lähdetään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että lapsella on aistisäätelyn ja toiminnanohjauksen ongelmaa. Neuvolaan yhteys ja sitä kautta toimintaterapeutin tutkimukset.
Uhmaaminen ei tosiaan kuulosta normaalilta. Olisiko esim. asperger tai add taustalla?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toiminut se, että tekeminen loppuu jos märinä ei lopu. Siis jos kyse on jostain mistä lapsi tykkää.
Esimerkissäsi menitte puistoon ja lapsi vain kiukutteli -> puistoon meno pois.
Aina tietysti varoitetaan etukäteen "Jos et pysty leikkimään kiukuttelematta niin leikki loppuu" ja "Tuo mitä nyt teet on kiukuttelua".Muista kehua hyvistä hetkistä usein. Lapset rakastavat positiivista palautetta, mutta me aikuiset usein unohdetaan antaa sitä. Lapsi ei osaa käyttäytyä "hyvin" jos ei muista mitä se "hyvin" oli.
En ole ap, mutta aina ketuttaa yhtä paljon kun aikuinen ihminen puhuu ”kiukuttelusta”. Kiukuttelu tosiaan on aina just sitä, minkä aikuinen päättää olevan kiukuttelua.
Minun mielestäni koko kiukuttelun käsite pitäisi purkaa atomeiksi. Lapsella on tunteita, ja hän ilmaisee niitä välillä sopivilla ja välillä sopimattomilla tavoilla. Se, että kiukuttelu kielletään, ei poista kiukkua ja tee aurinkoista lasta.
T. Nälkäisenä kiukutteleva äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toiminut se, että tekeminen loppuu jos märinä ei lopu. Siis jos kyse on jostain mistä lapsi tykkää.
Esimerkissäsi menitte puistoon ja lapsi vain kiukutteli -> puistoon meno pois.
Aina tietysti varoitetaan etukäteen "Jos et pysty leikkimään kiukuttelematta niin leikki loppuu" ja "Tuo mitä nyt teet on kiukuttelua".Muista kehua hyvistä hetkistä usein. Lapset rakastavat positiivista palautetta, mutta me aikuiset usein unohdetaan antaa sitä. Lapsi ei osaa käyttäytyä "hyvin" jos ei muista mitä se "hyvin" oli.
En ole ap, mutta aina ketuttaa yhtä paljon kun aikuinen ihminen puhuu ”kiukuttelusta”. Kiukuttelu tosiaan on aina just sitä, minkä aikuinen päättää olevan kiukuttelua.
Minun mielestäni koko kiukuttelun käsite pitäisi purkaa atomeiksi. Lapsella on tunteita, ja hän ilmaisee niitä välillä sopivilla ja välillä sopimattomilla tavoilla. Se, että kiukuttelu kielletään, ei poista kiukkua ja tee aurinkoista lasta.
T. Nälkäisenä kiukutteleva äiti.
Lapsen kaiken käytöksen taustalla ovat tunteet. Jos lapsen tunteita ei sanoiteta ja opeteta oikeanlaista reagointia tunteisiin ei lapsi opi rakentavaa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Sekä lisään vielä, jatkuva kiusanteko saipa sitten huomiota miten paljon tahansa. Joko alkaa härnäämään meitä aikuisia tai pienempää sisarusta. Ymmärrän, että osaksi huomionhakua varmasti. Mutta kun kokoajan, jotakuta on härnåttävä, ei usko komentamista, kun seuraa rangaistus alkaa heti huuto ja tappelu. Niin väsyttävää vuodesta toiseen taistella samoista asioista! Katson ihan ihmeissäni muita samanikäisiä, jotka kotonaan harjaa nätisti hampaat tai pukevat sillä välin kun vanhempi pukee itselleen vaatteita yms, meille ihan vierasta sellainen. Kuulostan varmaan aika hirveältä äidiltä tai etten nää lapsessa mitään hyvää, ei se ole niin. Olen vain niin loppu ja väsynyt, se kaikki hyvä jää jatkuvan temppuilun yms alle.. Ap
Ei sussa ole mitään vikaa, vaan sun lapses on vammainen. Mun lapsella tuo samanlainen käytös jatkuu edelleen vaikka hän on jo 20v. Ei auttanut aikoinaan äidin syyllistäminen, eikä rutiinit, meillä oli ihan sitä varten ihminen katsomassa miten hommat arjessa sujuu.
Ei normilasten vanhempi ymmärrä tuota kun heidän lapsensa toimivat siten kuin pyydetään ja on opetettu.
Jos kesällä meni loistavasti, on suurin syy ongelmiin arjen liiallinen kuormitus. Pystyisikö eskaripäiviä jotenkin keventämään?
Sekä lisään vielä, jatkuva kiusanteko saipa sitten huomiota miten paljon tahansa. Joko alkaa härnäämään meitä aikuisia tai pienempää sisarusta. Ymmärrän, että osaksi huomionhakua varmasti. Mutta kun kokoajan, jotakuta on härnåttävä, ei usko komentamista, kun seuraa rangaistus alkaa heti huuto ja tappelu. Niin väsyttävää vuodesta toiseen taistella samoista asioista! Katson ihan ihmeissäni muita samanikäisiä, jotka kotonaan harjaa nätisti hampaat tai pukevat sillä välin kun vanhempi pukee itselleen vaatteita yms, meille ihan vierasta sellainen. Kuulostan varmaan aika hirveältä äidiltä tai etten nää lapsessa mitään hyvää, ei se ole niin. Olen vain niin loppu ja väsynyt, se kaikki hyvä jää jatkuvan temppuilun yms alle.. Ap