Heikkoihinkohtiin iskeminen - onko se aina merkki jostain narsismista vai voiko normaalikin ihminen tehdä sitä, jos kokee tulleensa hylätyksi/loukatuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein neuvonkin potilaitani kysymään itseltään:

Oliko loukkaus totta vai ei?

Saada heidät pohtimaan asiaa.

Sinccis

Jos se on minusta loukkaavaa se on totta, toisensa hyvin tuntevat ihmiset, parit, tietävät kyllä mikä loukkaa. Tahallaan toisen loukkaaminen on epäkypsää ja tarpeetonta. Sellainen ihminen ei kunnioita sitä toista.

Sitä voisi jopa kuvata kontrolloivaksi.

Näin on tietenkin, mutta miten päästä siitä irti?

Sinccis

Niin miten, jos asia, loukkaukset toistuu VAIN sen toisen osapuolen toimesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että normaalia. Minä en ollut koskaan piikitellyt ketään, mutta kun nykyinen eksäni salaili suhteessa asioita ja jätti minut täysin yllättäen joka oli minulle shokki ja pitkällinen suru, niin piikittelyhanat aukesivat. Kolmen vuoden jälkeenkin hänen kanssa keskustellessaan saan pidätellä itseäni, etten normaalissa keskustelussa ala veetuilla hänelle. Päässäni keksin mitä hirvittävämpiä arimpiin paikkoihin osuvia loukkauksia, tähän mennessä ulos on päässyt onneksi lievempiä versioita. En ole ylpeä itsestäni, ja on ollut oppimista siinä että tällaista pettymyksen ja loukatuksi tulemisen tunnetta on näin hidasta käsitellä ja hyväksyä.

N41

Mutta olihan se sulle oikein.

Sinccis

Mikäs olisi sinulle oikein?

Pysytäänkö kontekstissa kultu? Halusin hänen vain kokevan asian uudestaan, jotta hän pääsisi _itse_ analysoimaan sitä.

Sinccis

Tai se oli ainakin toive. Ei se, että se saisi taas vallan .. 

Nyt kun rauhallisesti tässä keskustellaan, niin se oli toive. Sinulle sen sijaan keitti heti yli pienokainen ?

Sinccis

Lopettakaa nyt jo oikeasti se narsismista jauhaminen. Ei joka toinen ihminen ole narsisti. Hitto kun ärsyttää nämä muotidiagnoosit, joita AV:n keittiöpsykologit jakelevat kuin muoviämpäreitä marketin avajaisissa.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun olin nuori ja seurusteluiässä (joo, 60- ja 70-luvulla) kuului ihan kuin seurustelukoodiin, että toisen kertomia henkilökohtaisia asioita kuin myös intiimejä juttuja ei koskaan levitelty ulkopuolisille.  Ei edes seurustelun päätyttyäkään.  

Muistan tapauksen, kun yksi juovuspäissään oleva nuori mies alkoi haukkua entistä tyttöystäväänsä (joka oli hänet jättänyt) aika rumilla nimityksillä ja haukkui vielä tämän tiettyjä intiimejä alueitaan siinä kaikkien kuullen, niin hänet ihan kavereitten voimin vaiennettiin siinä.  Kukaan ei halunnut kuunnella moista.

En pidä siitäkään, että avioeron jälkeen toisen henk.koht. asioita aletaan levitellä muille ihmisille.  Jotkut tekee kyllä näin.  Ehkä se on sitä syvää katkeruuutta sitten.  Mutta minun mielestäni omaa entistäkin puolisoa pitää kunnioittaa sen verran, että näistä ei ihmisille hiiskuta.  Ollaan kuitenkin oltu naimisissa ja avioliittoon kuuluu se, että intiimejäkin asioita voidaan jakaa, ja se pitää voida tehdä turvallisin mielin.  Sama koskee tietysti myös avopuolisoita ja seurustelusuhteessakin olevia.

Onko tavat löyhtyneet, en tiedä.  Ex-puolisoni on ollut kuolleenakin jo parikymmentä vuotta, mutta vieläkään en kerro kenellekään hänen minulle itsestään kertomia hyvin haavoittuvaisia asioita.  Ne menee hautaan minunkin jälkeeni.  Avioliittomme ei edes ollut kovin onnellinen, mutta sittenkään ei.

Juuri näin. Itse olen ollut seurusteluiässä 90-luvulla, naimisiin menin 2000 ja erosin jokunen vuosi sitten.  Parisuhteemme ongelmista ei olla puhuttu kuin vain aivan läheisten ihmisten kanssa. Ei niitä levitellä, miksi pitäisi.  Me olemme ihan yhtä hyviä tyyppejä ex-mieheni kanssa kuin ennenkin, ei vaan sovita toisillemme. Itse olen luottanut aina seurustelukumppaniini, ja haluan ansaita edelleen myös hänen luottamuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein neuvonkin potilaitani kysymään itseltään:

Oliko loukkaus totta vai ei?

Saada heidät pohtimaan asiaa.

Sinccis

Jos se on minusta loukkaavaa se on totta, toisensa hyvin tuntevat ihmiset, parit, tietävät kyllä mikä loukkaa. Tahallaan toisen loukkaaminen on epäkypsää ja tarpeetonta. Sellainen ihminen ei kunnioita sitä toista.

Sitä voisi jopa kuvata kontrolloivaksi.

Näin on tietenkin, mutta miten päästä siitä irti?

Sinccis

Niin miten, jos asia, loukkaukset toistuu VAIN sen toisen osapuolen toimesta?

Miten onnistuisi ?

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Tai se oli ainakin toive. Ei se, että se saisi taas vallan .. 

Nyt kun rauhallisesti tässä keskustellaan, niin se oli toive. Sinulle sen sijaan keitti heti yli pienokainen ?

Sinccis

Ehkäpä se näyttää siltä, sain juuri itse niskaani kasan tällaisia tarkoin harkittuja, viiltäviä loukkauksia. Ilman että itse sanoin yhtäkään loukkaavaa tai haukkumasanaa. En lopultakaan sanonut yhtäkään sellaista, pyysin ainoastaan toista osapuolta miettimään miksi hän näin halusi satuttaa minua.

Hän ei edes pyytänyt anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai se oli ainakin toive. Ei se, että se saisi taas vallan .. 

Nyt kun rauhallisesti tässä keskustellaan, niin se oli toive. Sinulle sen sijaan keitti heti yli pienokainen ?

Sinccis

Ehkäpä se näyttää siltä, sain juuri itse niskaani kasan tällaisia tarkoin harkittuja, viiltäviä loukkauksia. Ilman että itse sanoin yhtäkään loukkaavaa tai haukkumasanaa. En lopultakaan sanonut yhtäkään sellaista, pyysin ainoastaan toista osapuolta miettimään miksi hän näin halusi satuttaa minua.

Hän ei edes pyytänyt anteeksi.

Entä mitä muuta tapahtui?

Sinccis

Kun sanot, ettet sanonut mitään loukkaavaa, niin oletko yhtään epärehellinen itsellesi?

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai se oli ainakin toive. Ei se, että se saisi taas vallan .. 

Nyt kun rauhallisesti tässä keskustellaan, niin se oli toive. Sinulle sen sijaan keitti heti yli pienokainen ?

Sinccis

Ehkäpä se näyttää siltä, sain juuri itse niskaani kasan tällaisia tarkoin harkittuja, viiltäviä loukkauksia. Ilman että itse sanoin yhtäkään loukkaavaa tai haukkumasanaa. En lopultakaan sanonut yhtäkään sellaista, pyysin ainoastaan toista osapuolta miettimään miksi hän näin halusi satuttaa minua.

Hän ei edes pyytänyt anteeksi.

Entä mitä muuta tapahtui?

Sinccis

Kysyin "väärän" kysymyksen joten ilmeisesti ansaitsin tulla loukatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai se oli ainakin toive. Ei se, että se saisi taas vallan .. 

Nyt kun rauhallisesti tässä keskustellaan, niin se oli toive. Sinulle sen sijaan keitti heti yli pienokainen ?

Sinccis

Ehkäpä se näyttää siltä, sain juuri itse niskaani kasan tällaisia tarkoin harkittuja, viiltäviä loukkauksia. Ilman että itse sanoin yhtäkään loukkaavaa tai haukkumasanaa. En lopultakaan sanonut yhtäkään sellaista, pyysin ainoastaan toista osapuolta miettimään miksi hän näin halusi satuttaa minua.

Hän ei edes pyytänyt anteeksi.

Entä mitä muuta tapahtui?

Sinccis

Kysyin "väärän" kysymyksen joten ilmeisesti ansaitsin tulla loukatuksi.

En ota kantaa ansaintaan.

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Kun sanot, ettet sanonut mitään loukkaavaa, niin oletko yhtään epärehellinen itsellesi?

Sinccis

Ei tulisi edes mieleeni näin pyrkiä loukkaamaan muita. En ole epärehellinen.

Kaiken voi toki tulkita tahallisiksi loukkauksiksi JOS niin haluaa ja niitä sitten veitsin laukoa takaisin, joka suuntaan.

Mutta ei siinä mitään järkeä ole, tai kunnioitusta tai luottamusta.

Voi kieliä myös huonosta itsetunnosta, reppanuudesta. Hän varmasti rakasti sinua aika kovasti

Vierailija kirjoitti:

Jos itseäni mietin niin minun täytyy sanoa, että minä en tiedä mitkä on olleet puolisoideni heikot kohdat, en edes tiedä niitä läheisimmistä ystävistäni, en ole ikinä tarkkaillut heitä satuttamistarkoituksessa. Joten jos toinen on erikseen tehnyt kirjaa puutteista ja seuranut mihin sohiminen sattuu niin onhan se aika ennalta harkittua toimintaa.

Ei noita asioita mitenkään seurata tai kirjata mieleen. Mietipä nyt. Jos oikeasti olisit niin äärimmäisessä satutetussa mielentilassa, että haluaisit satuttaa jotain tiettyä ihmistä takaisin ja kunnolla, niin keksisit kyllä siinä vaiheessa jotain. Pahin virhe on olettaa itsestään jotain niin hienoa, että ei missään äärimmäisessäkään tilanteessa hyökkäisi.

Toisen satuttaminen ei ole oikein ja jos niin tekee tahallisesti, on tosiaan käsittelyn paikka. Osa on myös kokonaan sokeita käytökselleen, ja se onkin vaikeampaa korjata. Niistä ihmisistä kannattaa pyrkiä eroon jos keskustelu ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sanot, ettet sanonut mitään loukkaavaa, niin oletko yhtään epärehellinen itsellesi?

Sinccis

Ei tulisi edes mieleeni näin pyrkiä loukkaamaan muita. En ole epärehellinen.

Kaiken voi toki tulkita tahallisiksi loukkauksiksi JOS niin haluaa ja niitä sitten veitsin laukoa takaisin, joka suuntaan.

Mutta ei siinä mitään järkeä ole, tai kunnioitusta tai luottamusta.

Tässä oli kolme kohta mihin puuttua. Huomaatko ne itse?

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Voi kieliä myös huonosta itsetunnosta, reppanuudesta. Hän varmasti rakasti sinua aika kovasti

Narsisteilla on aina huono itsetunto. Sen takia he tarvitsevat toisia pönkittämään itseään. Kai heitä reppanoiksikin voi kutsua.