Ovatko kaikki " vaikeat" lapset oikeasti vaikeita?

Voisiko ap hoitaa moisen äidin pois häiritsemästä muitten elämää?

On ystävissä niitäkin, joiden lapset sairastelee koko ajan, valvottavat ja on muitakin ongelmia, jaksavat silti jutella mukavasti lapsistaan.

Sen minkä toinen kokee vaikeana asiana ei hetkauta toista. Elämä on.

lainaus:



Hän on itse vain todella hidas, aikaansaamaton ihminen, joka vaatii valtavasti omaa aikaa, ja kokee lasten olevan häiriöksi joka suhteessa.



Tämähän voi myös viitata äidin pitkittyneeseen ylikuormitukseen, stressiin, masentuneisuuteen tmv. Mun lapset eivät kai ole olleet enää aikoihin vaikeita (alussa olivat) ja silti joskus tulee valitettua yllämainituista syistä... silloin tulee hitaaksi ja aikaansaamattomaksi ja tarvii äärettömiä määriä omaa aikaa, vaikka tajuaa että se on muille vaikeaa... vähän kai aiheen vierestä, mutta oma kommenttini kysymykseen on se, että ei siihen voi vastata koska vaikeuden kokemus on niin subjektiivinen.

Ei ole. Osalla " muka-vaikeista" lapsista on vaan oikeasti vaikeat vanhemmat...

En menisi arvostelemaan toisten ihmisten näkemystä omien lastensa hoidosta kovin kevyin perustein - eiköhän jokainen parhaiten itse osaa arvioida tilanteensa.

ovat lähes aina vanhempiensa aikaansaannos. Ja jos on vaikeaa äidin ja isän edes kattaa pöytää tai siivota, lapsista huolehtiminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta.

vaikea, vaan sillä miten vanhemmat sen kokevat. Jos vanhempi kokee elämänsä vaikeaksi, niin mitä siinä muiden hurskastelut " ei noitten lapset oikeasti ole vaikeita, toi on vaan niin saamaton ihminen" auttaa. Kukin kokee elämänsä miten kokee! Toisille pienetkin vaikeudet on ylitsepääsemättömiä, toisille ei. Toiset tykkää valittaa, toiset ei.

Kaiken järjen mukaan meillä pitäisi olla todella rankkaa ja vaikeaa, mutta kun ei ole. Ehkä meissä on sitten jotain vikaa.

kun vanhemmat iskevät lapseen vaikean ja looserin leiman jo pienenä. Vaikuttaa itsetuntoon ja koko loppuelämään.

tällainen oin varmaankin todella leppoisa lapsi: (Kopioitu toisesta viestistä)



Meidän poika on syntymästään lähtien ollut kiukkupussi. Ärsyyntyy helposti ja heti kaikesta. Ei halunnut maata vaunuissa hereillä edes pienenä, piti a i n a kantaa ja mielellään pystyssä. Ei nukkunut ikinä (eikä vieläkään (1, 2v) ilman itkua ja ikuista nukuttamista. Ei ikinä viihtynyt lattialla viltin päällä leluja katsellen. Huutaa edelleen jatkuvasti äidin perään, en voi mennä kotona huoneesta toiseen ilman huutoa. Reagoi kaikkeen huutaen, " komentelee" meitä.

Konttaamaan opittuaan ei ollut mitenkään omatoimisena kaivelemassa kaappeja, vaan roikkuu lahkeessa ja kitisee...



Koko vauva-aika on mennyt pienen V** ksen vallassa meillä vanhemmilla, sillä ollaan vähän pettyneitä tähän (muuten niin suloiseen) poikaan. Tuntuu pahalta sanoa näin lapsestaan. Koko tämä vuosi on mennyt " sitten kun" -fiiliksissä, tutut ovat kertoneet lastensa viihtyneen itsekseen tiettyjä taitoja opittuaan. Ja me olemme odottaneet ja kannustaneet innolla pojua kierähtämään, istumaan, konttaamaan jne. että hän alkaisi viihtyä vähitellen. Mutta ei, karjunta jatkuu.



Yöt ovat olleet koko vuoden rumbaa: 1-2 heräämistä vieläkin! Olen todella poikki, enkä halua enää yhtäkään lasta lisää pomottelemaan. Yksi saa riittää!

vaikeisiin lapsiin. Ei ole vaikeita lapsia, on vain olosuhteita, joissa lapsi ja vanhempi eivät kohtaa. Lasta ei pidä muuttaa, vaan niitä olosuhteita. Se, että lapsi ei tee niinkuin vanhemmat haluavat ei ole vaikeata, vaan lapsikin opettelee elämää ja testaa rajojaan. Vaikeimmat asiat lapselle pitää opettaa rakkaudella eikä pidä tuskastua siitä, että lapsi ei vastaakaan takaisin rakkaudella.

Mitä enemmän on itsekkyyttä (aikuisilla) sitä enemmän on vaikeutta.

Itsepäinen lapsi on itsepäinen lapsi. Ja ärtyvä lapsi on ärtyvä lapsi. Huonouninen on huonouninen jne. Ei nukkumista ym. voi " opettaa" .

SE on se mikä vaikuttaa paljolti meidän käytökseen, kokemusten käsittelyyn jne. Eli se on jokaisella erilainen, itselläni on hyvinkin vahva tempperamentti, ja niin on myös nelivuotiaalla tytölläni. Ja se kyllä tekee välistä hänestä " vaikean" - vaikka niin ei kai nyt sitten saisi sanoa. Pitäisi kai sanoa että hän on geeniensä uhri?????????



Olen käynyt perheneuvolassa missä todettiin, että lapsella vahva tempperamentti, joka aiheuttaa todella voimakkaan uhman. Ei sellaista minä haluan- vaan ihan että MINÄ HALUAN..



jos ei ole elänyt kuin omien lastensa kanssa, ei pidä arvostella muita. Mun mielestä meillä äideillä ei ole siihen oikeutta. Jos toiselle on toinen asia vaikeaa, on se toiselle helppoa jne.





Meillä on kolme lasta, ja tämä yksi on vaikea. Kaikilla tosin ollut sama kasvatus, ja samat olosuhteet.........................................

Minulla on kolme lasta, ja yksi näistä " vaikea" , eli vaatii ihan mielettömän määrän huomiota. Olen panostanut tähän lapseen samalla tavalla kuin muihinkin, mutta se ei hänen kohdallaan usein riitä. Rakastan kaikkia, mutta tämän yhden kanssa olen kyllä eniten pulassa :) Totuus on että on vaikeampia ja helpompia luonteita, lapsissakin; ja voin sanoa, että jos minulla lapsiluku olisi jäänyt yhteen, voisin ajatella yhtä yksisilmäisesti kuin moni muukin täällä.



Joku puhui kohtaamisesta, missä voi olla perääkin, ehkä en onnistu kohtaamaan tätä yhtä sillä tasolla, millä pitäisi, ja ehkä ongelmat johtuvat siitä? Joka tapauksessa hänen kanssaan saa tehdä huomattavasti enemmän töitä sitten kohdatakseen lapsen oikein.

temperamentti eivät ole samanlaiset, hölmö äiti moittii lasta vaikeaksi. Viisas äiti näkee, että lapsen ominaisuudet ja kannustaa lasta.



Esim. Hienohelmaäiti jos saa raisun sporttilapsen, joka tykkäisi ulkoilla voi joko leimata lapsen vaikeaksi tai sitten etsiä keinoja, jolla näistä lapsen ominaisuuksista on iloa ja hyötyä. Eikä yritä pakottaa lasta johonkin toivemuottiin.

Jokaisella on eri asema perheessä ja jokainen on syntynyt erilaiseen tilanteeseen.

Kaikki nämä vaikuttavat.

Vierailija:

Meillä on kolme lasta, ja tämä yksi on vaikea. Kaikilla tosin ollut sama kasvatus, ja samat olosuhteet.........................................

mistä kopsasit?



Noiden vanhempien kannattaisi ehdottomasti viedä lapsensa lääkäriin. Todennäköisesti lapsella allergioita.





Vanhempien oma suhtautuminen lapseen tekee lapsesta vaikean tai helpon. Piste.

Jos haluan olla netissä ja lapsi roikkuu jalassa kiinni, on lapsi vaikea. Jos taas leikin lapsen kanssa, hän on tyytyväinen. Jos koko ajan tiskaan, siivoan, pyykkään ja lapsi vaatii huomiota, hän on vaikea. Jos taas keskityn lapseen, hän on tyytyväinen.



Kyse on siis oman asenteen muuttamisesta ja lapselle myönteisen ilmapiirin ja tekemisen luomisesta.



Tietysti on niin, että jotkut lapset vaativat enemmän huomiota ja toiset viihtyvät paremmin yksinään, mutta tekeekö se lapsesta vaikean? Ei tee. Vanhemmalle vain on ehkä vaikeampi asennoitua tällaiseen lapseen.

Minäkin uskon tähän: Kukaan ei usko vaikeita lapsia olevan, kunnes omalle kohdalle osuu.



Minäkin olisin ollut aivan tietämätön lasten vaativuuseroista, jollei meille olisi kolmatta lasta synytynyt koskaan. Voi pojat, kyllä voi lapsi ollakin erilainen!