Olen nelikymppinen ja en ole saanut lapsia, miten täyttää elämässä tyhjyydentunne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan ala insinöörejä hyysäämään!

Mitä tämä tarkoittaa?

Noh, mitäpä luulisit ?!

Se tarkoittaa sitä että älä heevetissä ala hyysäämään partaisia 17 v. koneinsinöörejä, kirurgeja tai astronautteja suoraan aavikoilta.

Vanhuusiässä keskenmenot yleistyy, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että jos haluat lapsia, niin täytyy sinun yrittää tehdä niitä miehesi kanssa reilusti ahkerammin kuin nuoremmat. Eli paljon useammin petipuuhissa.

Sitä odotellessa tai miestä hakiessa voi ryhtyä vaikka Unicef-kummiksi näin ensihätään tai muutenkin johonkin lastensuojelutyöhön. Maailmassa on paljon lapsia joiden oikeat vanhemmat ovat heidät joko hyljänneet tai vihaavat heitä.

Vierailija kirjoitti:

Adoptoi.

No ehkä ap :n kannattaisi abortoida itsensä, niin koko ongelma, sikäli kun sitä edes onkaan, poistuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävät ja ihmissuhteet - onko elämässäsi ne?

Jos elää erittäin vanhaksi, ystävyydet väkisinkin vähenevät ja katkeavat.

Eivät palvelutalojen asukit tai kotihoidon varassa olevat jaksa enää pitää yhteyttä.

Lisään, että parempi kuntoiset toki, muttei ne huonommasta päästä.

Tunnen vanhuksia, joilta on jo kaikin en ystävä ja sisarus kuollut. Eihän siinä auta kuin se, että on jälkikasvua.

Minä tunnen vanhuksia, joiden lapset ovat kuolleet aiemmin kuin he itse, tai lapset asuvat niin kaukana tai ovat kiireisiä että pitävät harvakseltaan yhteyttä. Ja sitten ovat he, joilla välit ovat rikkoutuneet lastensa kanssa, tai ne eivät ole koskaan hirveän hyvät olleetkaan. Ei auttanut jälkikasvukaan. eri

Vierailija kirjoitti:

Nautit elämästä! Terv. Erittäin väsynyt yhden lapsen 40 v. äiti.

Juuri näin !

Tuossa iässä nainen on vasta hyvä ja parhaimmillaan, kun se Parasta Jälkeen-päiväys on täyttynyt. Kersat pilaavat monta elämää taloudellisesti ja fyysisesti, vetävät elintason viemäristä alas ja pilaavat ilmaston ja ympäristön.

Ota koira :3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nautit elämästä! Terv. Erittäin väsynyt yhden lapsen 40 v. äiti.

Juuri näin !

Tuossa iässä nainen on vasta hyvä ja parhaimmillaan, kun se Parasta Jälkeen-päiväys on täyttynyt. Kersat pilaavat monta elämää taloudellisesti ja fyysisesti, vetävät elintason viemäristä alas ja pilaavat ilmaston ja ympäristön.

Vaihdevuosi-iässä tai sen jälkeen? Hyvä ja parhaimmillaan miten, tai kenen kannalta? eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävät ja ihmissuhteet - onko elämässäsi ne?

Jos elää erittäin vanhaksi, ystävyydet väkisinkin vähenevät ja katkeavat.

Eivät palvelutalojen asukit tai kotihoidon varassa olevat jaksa enää pitää yhteyttä.

Lisään, että parempi kuntoiset toki, muttei ne huonommasta päästä.

Tunnen vanhuksia, joilta on jo kaikin en ystävä ja sisarus kuollut. Eihän siinä auta kuin se, että on jälkikasvua.

Toivon tietysti eläväni vanhaksi ja terveyteni pysyvän sellaisena jotta selviän koko elämäni omillani. Silti olisi mukava että olisi lapsia. Lopulta lapset ovat ainoa mikä meistä jää. Yksinäisen elämän loppuhuipennus on sitten kuollakin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko näissä vaihtoehdoissa jotain ideoita: 1. Matkusta jos on rahaa. 2. Lenkkeily kävellen, tutki maisemaa. 3. Etsi uusia mielenkiinnon kohteita. 4. Sosialisoi joko ihmisten, lasten tai eläinten kanssa - siis oman toiveesi mukaan. 5. Etsi joku oma, vapaa henkinen suuntaus, mikä tuntuu omalta esim. new age /muu. 6. Tarkkaile taivasta ja luontoa, säätä. 7. Muuta ulkomaille. 8. Pyri johonkin tavoitteisiin, mitä toivot. 9. Kirjoita positiivinen kirja. 10. Askartele, nikkaroi tai kokeile kädentaitoja. 11. Käy luennolla, messuilla, kirjakaupassa, katso video - hae uusia inspiraatioita. 12. Kirjoita listaa mikä voisi kiinnostaa ja tuntuu hyvältä. Tässä on rajattomat mahdollisuudet. 13. Missä olet hyvä, entä mistä innostut. 14. Ilahduta lähisukulaista tai muuta ihmistä jollakin. 15. Käy rannalla ja katso aaltoja, tutki taivasta, puuta. Metsää. 16. Hanki kirjoja tai opettele kieli. Sisusta, tutki esineitä. 17. Hanki johtolankoja joita seuraat, joka saattaisi johtaa seuraavaan asiaan, aiheissa jotka kiinnostavat sinua. 18. Onko samantyyppisiä ihmisiä kuin sinä, jossain maapallolla, samoja kiinnostuksia tai muuta samankaltaisuutta? Tai viihdytkö toisenlaisessa seurassa. 19. Musiikin kuuntelu, joka tuo uusia ajatuksia. 20. Hyvä elokuva. 21. Tapahtuuko paikkakunnalla vapaa-ajalla sellaista mitä haluat tai missä sitä olisi. 22. Onko mahdollista että lapsiasia jää käsittelyyn ajatuksissa, tunteissa, mutta voit silti ajatella että maailmasta löytyy jotain tai joku joka täyttää tunnettasi jonkin verran(?). 23. Onko sinussa itsessäsi vielä olemassa sisäinen lapsi osa. 24. Entä jos lapsen saa yksin, mikäli on lähisukua myös auttamassa, sisar tms.

Olen aina saanut iloa näistä "lue hyvä kirja" -tyyppisistä asioista. Mutta nyt tuntuu, että joko saan vain hetkellisesti ja jotain jää puuttumaan. Tai että on joku asia, jonka olen tiennyt tuottavan iloa, mutta se on enää haljumpaa. On kai se mahdollista, että olen masentunut, jos asiat eivät tuota iloa. Toisaalta en sillä tavalla masentunut, että se veisi toimintakyvyn. Joku suurempi merkitys puuttuu. ap

Vanhemmiten kaikki tunteet laimenevat. Oikeastaan se on ihan mukavaa, ei niitä teini-iän myrskyjä loppuikää jaksaisikaan. Tsemppihalaus AP:lle, toivottavasti kriisi menee ohi pian, ja löydät taas sen punaisen langan.

M45

Ihminen voi kokea tyhjyydentunnetta vaikka olisi lapsiakin. Tarviiko kaikkia tunteita edes poistaa.... Voisiko niiden kanssa vain elää. Mun mielestä maailma tarvitsee erilaisia ihmisiä. On susta itestä kiinni miten lähdet itseäsi ja maailmaa kohtelemaan. Voit olla hyödyksi hyvin monelle ja tehdä itsesi iloiseksi. Tai sitten murjottaa kotona lapsettomuutta heittämällä 100 muuta hyvää asiaa roskakoriin.

Terveisin, en aio tehdä lapsia. Joskus tunnen tyhjyyttä, joskus en. Joskus olen iloinen joskus en, mut olisin varmaan ihan samanlainen äitinä. Nauttikaa elämästä. Se on kaunista ja ihanaa ja lahja, ei itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että asioilla on tarkoitus. Jos jää lapsettomaksi, sille on jokin syy.

Myös jos haluaa lasta niin, että se on elämän ainoa päämäärä, se ei ole oikea tie. Jos haluaa liikaa jotain asiaa, silloin motiivit eivät ole oikeat. Moni sanoo lapsista tai kumppanin löytämisestä niin, että uusi ihminen astui silloin elämään, kun oli luopunut haaveista.

Tavallaan oli kypsynyt ajatukseen, että välttämättä ei saa sitä, mitä etsii.

Ymmärrän sen, kuinka syvältä lapsettomuus riipaisee joitain ihmisiä. En vähättele heidän tunteitaan tai kokemuksiaan. Kaikilla ihmisillä on jotain, se pitää muistaa. Kaikki eivät vain tee asioistaan numeroa.

Nuorempana ystävälläni oli hyvä parisuhde ja hän puhui lapsen hankkimisesta. Minulla oli pitkäaikainen sairaus, olin voinut puoli vuotta huonosti. Olin myös yksin.

Keskustelimme lapsista illanvietossa ja olin siihen vain, että kyllä niitä tulee, kun on aika. Ystäväni kävi siihen jankkaamaan, että et nyt ollenkaan ymmärrä, kuinka iso asia tämä on, ja kuinka koko homma olisi voinut kaatua. Olin aika hiljaa siinä, koska koin, että elämäni oli jo kaatunut ja olin surullinen.

Minusta lapsettomuudesta meuhkaaminen on hiukan itsekästä, jos on muut asiat hyvin elämässä.

Minusta tuossa oli "kaverin meuhkaamisessa" oli kysymys siitä, että mitätöit hänen tunteensa.

Miksi kärsimyksiä pitää vertailla? Miksi vähemmän "menettänyt" ei saa surra omaa menetystään? Jos sinulta kuolee yksi lapsi ja minulta kaksoset, sinä et saa kertoa surustasi, koska olet menettänyt vähemmän? Tai käden murtanut ei saa hakea apua, koska jollain on murtunut jalka?

Minusta toisten tunteiden mitätöinti sen perusteella, että itsellä on asiat huonommin, on itsekästä ja epäempaattista.

Päinvastoin. Minua ärsytti, että hän oli sitä mieltä, että hänen lapsiasiansa oli maailman suurin ongelma. ”Ymmärrätkö, että meidän lapsen hankkiminen olisi voinut kaatua tähän...” ”Sä et nyt tajua, kuinka iso juttu tämä on..,” ”Koko meidän parisuhde...”

Muilla ihmisillä on myös ongelmia, mutta niistä ei meuhkata. Todellisuudessa lapsettomalla pariskunnalla on asiat kuitenkin usein ihan hyvin, jos on hyvä parisuhde ja talous kunnossa lasta varten.

Tuolloin olin menettänyt työpaikan, terveyden ja kaikkea muuta.

Myös toisen kerran olen törmännyt lapsettomaan naiseen, joka sai kilarit siitä, kun kysyin samassa pöydässä olevalta toiselta naiselta, onko hänellä lapsia. Olin yhdellä kurssilla ja emme oikeastaan tunteneet toisiamme. Siis tästä kysymyksestä tämä nainen sai raivarin, kuinka kehtaan kysyä tuollaista, jos olisin HÄNELTÄ kysynyt, hän olisi suuttunut. Tuo on niin henkilökohtainen kysymys, että on törkeää kysyä sellaista. Kuuntelin hiljaa ja katsoin tuota pahoinvoivaa ja aggressiivista naista. Parempi, ettei ollut saanut lasta, kun mielenterveyskin oli heikoissa kantimissa.

Lapsettomien valituksissa ärsyttää juuri tuo, että heillä on usein monet asiat hyvin: on parisuhde, työt, hyvä asunto yms.

Ja sitten siitä tehdään se maailman suurin ongelma, kun ei ole lasta.

Muillakin ihmisillä on ongelmia, mutta eipä niitä usein viitsi tuoda esiin.

Kirjoitit, että hän sanoi, että "juttu on iso..." , eli hän ei sanonut, että juttu on "maailman isoin ongelma", vaan asia on tärkeä hänelle. Ymmärtävä ihminen olisi sanonut, että ymmärtää sen, ja senkin että asiaan liittyy lisäksi pelko parisuhteen menettämisestä. Silloin ystäväsi olisi kokenut tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Asioista ja omista tunteista puhuminen ei ole niistä meuhkaamista. Niistä hiljaa oleminen ei ole mitään suurta viisautta ja epäitsekkyyttä. Muiden ei voi olettaa tietävän automaattisesti, miten koet elämässä vastaantulevat asiat. Siksi niitä jaetaan.

Pisti sydänalassa, pahoittelut puolestasi!

Tiedän itsestäni etten näkisi tässä kaikessa mitåän järkeä ellen olisi äitiyttä saanut kokea ja näitä kahta aarrettani saanut. Totean tämän puhtaasti sydämestä ja ajatuksistani tulevana ajatuksena ja tunteena.

Toivottavasti ehdit/pystyt vielä lapsen saamaan, muutama vuosi kuitenkin aikaa.

Ei ole rakkautta suurempaa kuin äidin lastaan kohtaan tuntema❤💙💞💕

Rupeat järkkäämään työpaikalla kaikenmaailman työpäivän jälkeisiä porrasjuoksuja, aamujumppia ja -uinteja jne. Ja syyllistät työkavereitasi jatkuvasti siitä, että muut eivät ole tarpeeksi "reippaita", kun eivät ehdi näihin osallistua. Hyvää tämä lapseton 40-kymppinen jumppari kaiketi tarkoittaa, mutta tekis mieli joskus kyllä vastata ilkeästi, että osalla meistä vähän jotain muutakin elämää...

"Reippailemaan" menen sitten kun lasten harrastuskuskaukset yms. perheasiat on hoidettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko näissä vaihtoehdoissa jotain ideoita: 1. Matkusta jos on rahaa. 2. Lenkkeily kävellen, tutki maisemaa. 3. Etsi uusia mielenkiinnon kohteita. 4. Sosialisoi joko ihmisten, lasten tai eläinten kanssa - siis oman toiveesi mukaan. 5. Etsi joku oma, vapaa henkinen suuntaus, mikä tuntuu omalta esim. new age /muu. 6. Tarkkaile taivasta ja luontoa, säätä. 7. Muuta ulkomaille. 8. Pyri johonkin tavoitteisiin, mitä toivot. 9. Kirjoita positiivinen kirja. 10. Askartele, nikkaroi tai kokeile kädentaitoja. 11. Käy luennolla, messuilla, kirjakaupassa, katso video - hae uusia inspiraatioita. 12. Kirjoita listaa mikä voisi kiinnostaa ja tuntuu hyvältä. Tässä on rajattomat mahdollisuudet. 13. Missä olet hyvä, entä mistä innostut. 14. Ilahduta lähisukulaista tai muuta ihmistä jollakin. 15. Käy rannalla ja katso aaltoja, tutki taivasta, puuta. Metsää. 16. Hanki kirjoja tai opettele kieli. Sisusta, tutki esineitä. 17. Hanki johtolankoja joita seuraat, joka saattaisi johtaa seuraavaan asiaan, aiheissa jotka kiinnostavat sinua. 18. Onko samantyyppisiä ihmisiä kuin sinä, jossain maapallolla, samoja kiinnostuksia tai muuta samankaltaisuutta? Tai viihdytkö toisenlaisessa seurassa. 19. Musiikin kuuntelu, joka tuo uusia ajatuksia. 20. Hyvä elokuva. 21. Tapahtuuko paikkakunnalla vapaa-ajalla sellaista mitä haluat tai missä sitä olisi. 22. Onko mahdollista että lapsiasia jää käsittelyyn ajatuksissa, tunteissa, mutta voit silti ajatella että maailmasta löytyy jotain tai joku joka täyttää tunnettasi jonkin verran(?). 23. Onko sinussa itsessäsi vielä olemassa sisäinen lapsi osa. 24. Entä jos lapsen saa yksin, mikäli on lähisukua myös auttamassa, sisar tms.

Olen aina saanut iloa näistä "lue hyvä kirja" -tyyppisistä asioista. Mutta nyt tuntuu, että joko saan vain hetkellisesti ja jotain jää puuttumaan. Tai että on joku asia, jonka olen tiennyt tuottavan iloa, mutta se on enää haljumpaa. On kai se mahdollista, että olen masentunut, jos asiat eivät tuota iloa. Toisaalta en sillä tavalla masentunut, että se veisi toimintakyvyn. Joku suurempi merkitys puuttuu. ap

Vanhemmiten kaikki tunteet laimenevat. Oikeastaan se on ihan mukavaa, ei niitä teini-iän myrskyjä loppuikää jaksaisikaan. Tsemppihalaus AP:lle, toivottavasti kriisi menee ohi pian, ja löydät taas sen punaisen langan.

M45

No ei välttämättä. Odota 5kypäsen myrskyjä 5 vuoden päästä. Itselle tuli lapsikuume päälle. Sairasta..

mies51v

Vierailija kirjoitti:

Niin no, ystävälläni on sama tilanne (hän on 44 v). Toki se on kipeä asia, mutta fakta on se että asiaan olisi pitänyt herätä jo aikaisemmin. Eli hankkiutua raskaaksi lyhyestä suhteesta tai hakea spermapankista tavaraa. Ei nainen voi odotella vuosikausia. Tietty olisi kiva saada se puolisokin, mutta jos ei tapaa ketään potentiaalista ja vuodet vierii niin eipä siinä muuta vaihtoehtoa ole.

Pitäis yrittää nauttia myös muista asioista, esim. matkustamisesta ja siitä että on vapaa tekemään mitä vaan. Ja kaikki rahat voi käyttää itteensä. Nää asiat ei korvaa perhettä, mutta kukaan ei voi luvata sitä.

Luuletko ehkä, että ystäväsi ei tiennyt noita faktoja? Voin varmuudella sanoa, että tiesi.

Vierailija kirjoitti:

Pisti sydänalassa, pahoittelut puolestasi!

Tiedän itsestäni etten näkisi tässä kaikessa mitåän järkeä ellen olisi äitiyttä saanut kokea ja näitä kahta aarrettani saanut. Totean tämän puhtaasti sydämestä ja ajatuksistani tulevana ajatuksena ja tunteena.

Toivottavasti ehdit/pystyt vielä lapsen saamaan, muutama vuosi kuitenkin aikaa.

Ei ole rakkautta suurempaa kuin äidin lastaan kohtaan tuntema❤💙💞💕

Ikävää, että sinun elämästäsi tulee rakkaus ja onni katoamaan 18 vuoden sisällä. Lapsesi alkavat elää omaa elämäänsä ja muuttavat omaan kotiinsa. Sinusta tulee ulkopuolinen heille. Ja siihen loppuu sinulta sitten kaikki.

Adoptio on keksitty ja on myös paljon yh vanhempia joidenkaa voit alkaa seurustelemaa.

Ootko myöskään kokeillut vuokrata kenekää kohtua? Tosin olisi pitänyt ehkä jo aiemmin ottaa soluja talteen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävät ja ihmissuhteet - onko elämässäsi ne?

Jos elää erittäin vanhaksi, ystävyydet väkisinkin vähenevät ja katkeavat.

Eivät palvelutalojen asukit tai kotihoidon varassa olevat jaksa enää pitää yhteyttä.

Lisään, että parempi kuntoiset toki, muttei ne huonommasta päästä.

Tunnen vanhuksia, joilta on jo kaikin en ystävä ja sisarus kuollut. Eihän siinä auta kuin se, että on jälkikasvua.

Toivon tietysti eläväni vanhaksi ja terveyteni pysyvän sellaisena jotta selviän koko elämäni omillani. Silti olisi mukava että olisi lapsia. Lopulta lapset ovat ainoa mikä meistä jää. Yksinäisen elämän loppuhuipennus on sitten kuollakin yksin.

Molemmat vanhempani kuolivat "yksin", so. ilman yhdenkään lapsensa läsnäoloa, vaikka meitä on kolme. Aamuyöstä sairaalassa infarktin jälkeen tajuihinsa tulematta. Ehkä meistä oli vähän apua ennen tuota tilannetta. Itse halusivat kovasti asiansa hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko näissä vaihtoehdoissa jotain ideoita: 1. Matkusta jos on rahaa. 2. Lenkkeily kävellen, tutki maisemaa. 3. Etsi uusia mielenkiinnon kohteita. 4. Sosialisoi joko ihmisten, lasten tai eläinten kanssa - siis oman toiveesi mukaan. 5. Etsi joku oma, vapaa henkinen suuntaus, mikä tuntuu omalta esim. new age /muu. 6. Tarkkaile taivasta ja luontoa, säätä. 7. Muuta ulkomaille. 8. Pyri johonkin tavoitteisiin, mitä toivot. 9. Kirjoita positiivinen kirja. 10. Askartele, nikkaroi tai kokeile kädentaitoja. 11. Käy luennolla, messuilla, kirjakaupassa, katso video - hae uusia inspiraatioita. 12. Kirjoita listaa mikä voisi kiinnostaa ja tuntuu hyvältä. Tässä on rajattomat mahdollisuudet. 13. Missä olet hyvä, entä mistä innostut. 14. Ilahduta lähisukulaista tai muuta ihmistä jollakin. 15. Käy rannalla ja katso aaltoja, tutki taivasta, puuta. Metsää. 16. Hanki kirjoja tai opettele kieli. Sisusta, tutki esineitä. 17. Hanki johtolankoja joita seuraat, joka saattaisi johtaa seuraavaan asiaan, aiheissa jotka kiinnostavat sinua. 18. Onko samantyyppisiä ihmisiä kuin sinä, jossain maapallolla, samoja kiinnostuksia tai muuta samankaltaisuutta? Tai viihdytkö toisenlaisessa seurassa. 19. Musiikin kuuntelu, joka tuo uusia ajatuksia. 20. Hyvä elokuva. 21. Tapahtuuko paikkakunnalla vapaa-ajalla sellaista mitä haluat tai missä sitä olisi. 22. Onko mahdollista että lapsiasia jää käsittelyyn ajatuksissa, tunteissa, mutta voit silti ajatella että maailmasta löytyy jotain tai joku joka täyttää tunnettasi jonkin verran(?). 23. Onko sinussa itsessäsi vielä olemassa sisäinen lapsi osa. 24. Entä jos lapsen saa yksin, mikäli on lähisukua myös auttamassa, sisar tms.

Olen aina saanut iloa näistä "lue hyvä kirja" -tyyppisistä asioista. Mutta nyt tuntuu, että joko saan vain hetkellisesti ja jotain jää puuttumaan. Tai että on joku asia, jonka olen tiennyt tuottavan iloa, mutta se on enää haljumpaa. On kai se mahdollista, että olen masentunut, jos asiat eivät tuota iloa. Toisaalta en sillä tavalla masentunut, että se veisi toimintakyvyn. Joku suurempi merkitys puuttuu. ap

Vanhemmiten kaikki tunteet laimenevat. Oikeastaan se on ihan mukavaa, ei niitä teini-iän myrskyjä loppuikää jaksaisikaan. Tsemppihalaus AP:lle, toivottavasti kriisi menee ohi pian, ja löydät taas sen punaisen langan.

M45

No ei välttämättä. Odota 5kypäsen myrskyjä 5 vuoden päästä. Itselle tuli lapsikuume päälle. Sairasta..

mies51v

No vähän sairaalta kuulostaa kyllä. Onko sinulla ennestään lapsia? Itselläni ei ole, eikä ole ikinä ollut pienintäkään kiinnostusta ryhtyä isäksi. Nyt kyllä alkoi vähän pelottaa, mitä viiden vuoden päästä mahdollisesti tapahtuu.

M45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävät ja ihmissuhteet - onko elämässäsi ne?

Jos elää erittäin vanhaksi, ystävyydet väkisinkin vähenevät ja katkeavat.

Eivät palvelutalojen asukit tai kotihoidon varassa olevat jaksa enää pitää yhteyttä.

Lisään, että parempi kuntoiset toki, muttei ne huonommasta päästä.

Tunnen vanhuksia, joilta on jo kaikin en ystävä ja sisarus kuollut. Eihän siinä auta kuin se, että on jälkikasvua.

Toivon tietysti eläväni vanhaksi ja terveyteni pysyvän sellaisena jotta selviän koko elämäni omillani. Silti olisi mukava että olisi lapsia. Lopulta lapset ovat ainoa mikä meistä jää. Yksinäisen elämän loppuhuipennus on sitten kuollakin yksin.

Molemmat vanhempani kuolivat "yksin", so. ilman yhdenkään lapsensa läsnäoloa, vaikka meitä on kolme. Aamuyöstä sairaalassa infarktin jälkeen tajuihinsa tulematta. Ehkä meistä oli vähän apua ennen tuota tilannetta. Itse halusivat kovasti asiansa hoitaa.

Vanhempasi jos pystyivät mitään ajattelemaan lopun hetkillä ajattelivat varmaa lapsiaan. Itsekästä ajatella mutta itse ajattelen. Jos minulla olisi lapsia ja ehkä vielä elämänkumppani niin elämälläni olisi ollut joku minua suurempi tarkoitus. Olisin saanut elämältä jos en kaikkea niin sen arvokkaimman.