Lue keskustelun säännöt.
Vahinkolapsen saaneet: oletteko joskus unohtaneet mitä kaikkea menetitte?
07.09.2019 |
Eli unohditteko sitten joskus kaikki ne haaveet ja suunnitelmat mitä teillä oli elämälle, kunnes raskaus ja lapsi sotki kaiken?
Minä siis ehdottomasti tietysti rakastan lastani enkä syytä häntä mistään tai ajattele kaiken olevan ikuisesti pilalla, mutta en tiedä olenko ikuisesti kuitenkin vähän katkera siitä, että kaikki unelmani vedettiin sillä sekunnilla vessanpöntöstä alas eikä niitä unelmia ja suunnitelmia voi sellaisenaan enää koskaan elää todeksi?
Kommentit (194)
Luulen että yksi edellisistä kommentoijista olisi luopunut nimityksestä 'äp ärä' jos hänellä lapsi olisi. Ehkä on hyvä ettei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Kaikki suunnitelmat, jotka haluaa toteuttaa, voi toteuttaa silloin kun se on mahdollista. Kun lapsi on riittävän iso, voi alkaa opiskella sitä unelmien alaa jne.
Ei kaikkia unelmia ole mahdollista toteuttaa. Mulla esim oli vakaa aikomus lähteä ulkomaille töihin, ennen kuin yllätyslapsi ilmoitti tulostaan. Ne haaveet jäi ja nyt tuntuisi todella hankalalta lähteä ihan toiselle puolella maapalloa vaaralliseen ja lapselle täysin vieraaseen kulttuuriin. Joten ne haaveet kyllä romuttui ihan kokonaan.
Onneksi en kuitenkaan jää murehtimaan asiaa. Keksin muita vaihtoehtoisia haaveita ja unelmia joita kohti tavoitella. Asiat muuttuu ja ihan yhtä hyväksi, jopa paremmaksikin jos sen vain ymmärtää ja osaa nähdä. Olen todella onnellinen lapsesta, olen saanut enemmän mitä "menetin", enkä vaihtaisi tai muuttaisi mitään tästä hetkestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmemettä, vahinkolapsia nykysuomessa jossa on maailman parhas ehkäisy ja valistus käytettävissä?
Ennen sanottiin näistä naisista että he ovat huolimattomia (tavarastaan). Vaikka silloin oli ehkäisykeinot huomattavasti heikommat.
Eikä yhteiskunnalta apua herunut.
Mitäs nus-sit-te jos ette osaa kantaa vastuusta.
Täällä sitten vingutaan omien himojen seurauksia.Pisshead.
No niin just pissipäitäpä hyvinkin jos ei osaa käyttää ehkäisyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmemettä, vahinkolapsia nykysuomessa jossa on maailman parhas ehkäisy ja valistus käytettävissä?
Ennen sanottiin näistä naisista että he ovat huolimattomia (tavarastaan). Vaikka silloin oli ehkäisykeinot huomattavasti heikommat.
Eikä yhteiskunnalta apua herunut.
Mitäs nus-sit-te jos ette osaa kantaa vastuusta.
Täällä sitten vingutaan omien himojen seurauksia.Pisshead.
No niin just pissipäitäpä hyvinkin jos ei osaa käyttää ehkäisyä.
Tarkoitatko pissiksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä miten jotkut eivät ymmärrä, että jos ihminen haluaa kiipeillä Mount Everestillä, niin ei hiihtoretkestä 3-vuotiaan kanssa tule yhtä siistiä vaikka se onkin ihan mukavaa.
Ei kaikki vaan oikeasti nauti mistään leikkipuisto-kotiin syömään-koirapuistoon-lapsen harrastuksiin-iltasatuja-aamutoimet toiselle-itse kiireessä perässä-iltapäivällä kotiin-koirapuistoon-lapsen kanssa palloa potkimaan-ruoan tekoon-elämästä.
Itseasiassa se voi tuntua jopa näivettävältä kärsimykseltä.Eivät kaikki unelmat, mieltymykset ja halut ole samanarvoisia.
Johtuisiko siitä, etten ymmärrä miksi joku haluaisi kiipeillä Mount Everestillä. Mulle se olisi painajainen.
Toisaalta katson, että kiipeilyn esteenä voi olla monta muutakin seikkaa kuin se, että on pieni lapsi. Voi miettiä, että vaikka lasta ei olisi, niin onko unelma siltikään mahdollinen. Suuret unelmat vaativat vastapainoksi suuria uhrauksia. Unelmat eivät ole samanarvoisia kuten sanot.
Ap:n unelma on ilmeisesti joku suht tavallinen. Varmaan ihan saavutettavissa oleva. Siksi sen saavuttamuus varmaan häiritseekin.
Jos et ymmärrä ajatusta tuon taustalla siksi, ettet ymmärrä miksi joku haluaisi kiipeillä Mount Everestillä, niin olet vain vähän yksinkertainen eli tyhmä.
Ei kaikki elämäntavat yksinkertaisesti ole mahdollisia lapsen kanssa, ja kyllä voi myöhemminkin tehdä asioita mutta fysiikka voi olla parhaimmillaan juuri niinä vuosina kun kasvatat lasta, ja esim. kaverit voivat elää sitä elämää silloin ja sinä seuraat aina vierestä.
Asia on noin, mutta eipä siinä muuta voi tehdä kuin harmitella loppuelämän sitä, kun elämä ei mennytkään niinkuin toivoi tai sitten mukautua tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mount Everestillä kiipeilee kyllä ihan äiti-ihmisiäkin. Vuorikiipeily kun on siitä kiitollinen laji, että siinä ei tartte olla kaksikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä miten jotkut eivät ymmärrä, että jos ihminen haluaa kiipeillä Mount Everestillä, niin ei hiihtoretkestä 3-vuotiaan kanssa tule yhtä siistiä vaikka se onkin ihan mukavaa.
Ei kaikki vaan oikeasti nauti mistään leikkipuisto-kotiin syömään-koirapuistoon-lapsen harrastuksiin-iltasatuja-aamutoimet toiselle-itse kiireessä perässä-iltapäivällä kotiin-koirapuistoon-lapsen kanssa palloa potkimaan-ruoan tekoon-elämästä.
Itseasiassa se voi tuntua jopa näivettävältä kärsimykseltä.Eivät kaikki unelmat, mieltymykset ja halut ole samanarvoisia.
Johtuisiko siitä, etten ymmärrä miksi joku haluaisi kiipeillä Mount Everestillä. Mulle se olisi painajainen.
Toisaalta katson, että kiipeilyn esteenä voi olla monta muutakin seikkaa kuin se, että on pieni lapsi. Voi miettiä, että vaikka lasta ei olisi, niin onko unelma siltikään mahdollinen. Suuret unelmat vaativat vastapainoksi suuria uhrauksia. Unelmat eivät ole samanarvoisia kuten sanot.
Ap:n unelma on ilmeisesti joku suht tavallinen. Varmaan ihan saavutettavissa oleva. Siksi sen saavuttamuus varmaan häiritseekin.
Jos et ymmärrä ajatusta tuon taustalla siksi, ettet ymmärrä miksi joku haluaisi kiipeillä Mount Everestillä, niin olet vain vähän yksinkertainen eli tyhmä.
Ei kaikki elämäntavat yksinkertaisesti ole mahdollisia lapsen kanssa, ja kyllä voi myöhemminkin tehdä asioita mutta fysiikka voi olla parhaimmillaan juuri niinä vuosina kun kasvatat lasta, ja esim. kaverit voivat elää sitä elämää silloin ja sinä seuraat aina vierestä.
Tuskin sinne mount everestille on tarkoitus muuttaa loppuelämäksi asumaan. Täytyy olla pikkuisen saamaton tai putkinäköinen, jos ei esim 7 plus ikäistä lasta saa vaikka viikoksi hoitioon ja lähde yksin patikoimaan sinne everestille. Se on unelman toteuttamista ainakin jossain muodossa ja varmaan parempi sekin kuin että jättää kokonaan toteuttamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu jotenkin pahalta koko vahinkolapsi keskustelu nykypäivänä.
Antakaa lapsi adiptioon lasta toivoville.
Kauheaa on pienokaisen varttua ei-toivottuna vailla rakkautta.
Toisessa ketjussa pohditaan, mistä nelikymppinen lapseton saisi sisältöä elämäänsä. Tasan ei mene nallekarkit eikä ihminen osaa olla tyytyväinen siihen hyvään, mitä elämässä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmemettä, vahinkolapsia nykysuomessa jossa on maailman parhas ehkäisy ja valistus käytettävissä?
Ennen sanottiin näistä naisista että he ovat huolimattomia (tavarastaan). Vaikka silloin oli ehkäisykeinot huomattavasti heikommat.
Eikä yhteiskunnalta apua herunut.
Mitäs nus-sit-te jos ette osaa kantaa vastuusta.
Täällä sitten vingutaan omien himojen seurauksia.Pisshead.
No niin just pissipäitäpä hyvinkin jos ei osaa käyttää ehkäisyä.
Tarkoitatko pissiksiä?
Kyllä. Etkö tiennyt että Pisshead=Pissis.
Mutta onko pissiksillä lapsia? Sitä en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Toisessa ketjussa pohditaan, mistä nelikymppinen lapseton saisi sisältöä elämäänsä. Tasan ei mene nallekarkit eikä ihminen osaa olla tyytyväinen siihen hyvään, mitä elämässä on.
Voisiko tuon paremmin sanoa. Kiitos tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään lapsi ei voi olla vahinkolapsi jos kerran antaa ilman ehkäisyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmemettä, vahinkolapsia nykysuomessa jossa on maailman parhas ehkäisy ja valistus käytettävissä?
Ennen sanottiin näistä naisista että he ovat huolimattomia (tavarastaan). Vaikka silloin oli ehkäisykeinot huomattavasti heikommat.
Eikä yhteiskunnalta apua herunut.
Mitäs nus-sit-te jos ette osaa kantaa vastuusta.
Täällä sitten vingutaan omien himojen seurauksia.Pisshead.
No niin just pissipäitäpä hyvinkin jos ei osaa käyttää ehkäisyä.
Mä olen pissis ja nevö hööd mistään ehkäisyst. Mulla on boifrendi ja ollaan oltu kohta vuosi sillee , you know.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään lapsi ei kirjoitti:
Mikään lapsi ei voi olla vahinkolapsi jos kerran antaa ilman ehkäisyä.
Ap tarkoittaa ei-toivottua lasta.
On käsittämätöntä, miten vuonna 2019 ei "saa" kertoa myös äitiyden negatiivisista tunteista. Minulla on kaksi lasta, joita rakastan ja joita tänään viimeksi olin mielessäni lähettämässä Siperiaan. En todellakaan nauti jokaisesta hetkestä saati päivästä, ja lähipiirilleni sen myös kerron. Olen myös todennut, että näillä tiedoilla olisi lapsiluku jäänyt yhteen. Mutta silti hoidan ja rakastan, suojelen ja pelkään että sattuisi jotain pahaa. Ja kyllä olen jäänyt asioista paitsi lasten takia, ei vaan kaikkea pysty tekemään. Yliopistotutkinto kylläkin on, ja ihan hyvä elämä. Kaikkea en silti saa. Suuri syy on tukiverkkojen puute.
Tämä ei kuulkaa aina ole helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu jotenkin pahalta koko vahinkolapsi keskustelu nykypäivänä.
Antakaa lapsi adiptioon lasta toivoville.
Kauheaa on pienokaisen varttua ei-toivottuna vailla rakkautta.
Eikö se tullut jo aloituksesta selväksi, ettei ole kyse siitä, ettei rakastaisi lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä miten jotkut eivät ymmärrä, että jos ihminen haluaa kiipeillä Mount Everestillä, niin ei hiihtoretkestä 3-vuotiaan kanssa tule yhtä siistiä vaikka se onkin ihan mukavaa.
Ei kaikki vaan oikeasti nauti mistään leikkipuisto-kotiin syömään-koirapuistoon-lapsen harrastuksiin-iltasatuja-aamutoimet toiselle-itse kiireessä perässä-iltapäivällä kotiin-koirapuistoon-lapsen kanssa palloa potkimaan-ruoan tekoon-elämästä.
Itseasiassa se voi tuntua jopa näivettävältä kärsimykseltä.Eivät kaikki unelmat, mieltymykset ja halut ole samanarvoisia.
Johtuisiko siitä, etten ymmärrä miksi joku haluaisi kiipeillä Mount Everestillä. Mulle se olisi painajainen.
Toisaalta katson, että kiipeilyn esteenä voi olla monta muutakin seikkaa kuin se, että on pieni lapsi. Voi miettiä, että vaikka lasta ei olisi, niin onko unelma siltikään mahdollinen. Suuret unelmat vaativat vastapainoksi suuria uhrauksia. Unelmat eivät ole samanarvoisia kuten sanot.
Ap:n unelma on ilmeisesti joku suht tavallinen. Varmaan ihan saavutettavissa oleva. Siksi sen saavuttamuus varmaan häiritseekin.
Jos et ymmärrä ajatusta tuon taustalla siksi, ettet ymmärrä miksi joku haluaisi kiipeillä Mount Everestillä, niin olet vain vähän yksinkertainen eli tyhmä.
Ei kaikki elämäntavat yksinkertaisesti ole mahdollisia lapsen kanssa, ja kyllä voi myöhemminkin tehdä asioita mutta fysiikka voi olla parhaimmillaan juuri niinä vuosina kun kasvatat lasta, ja esim. kaverit voivat elää sitä elämää silloin ja sinä seuraat aina vierestä.
Tuskin sinne mount everestille on tarkoitus muuttaa loppuelämäksi asumaan. Täytyy olla pikkuisen saamaton tai putkinäköinen, jos ei esim 7 plus ikäistä lasta saa vaikka viikoksi hoitioon ja lähde yksin patikoimaan sinne everestille. Se on unelman toteuttamista ainakin jossain muodossa ja varmaan parempi sekin kuin että jättää kokonaan toteuttamatta.
Mutta sinne Everestille ei kiivetä ilman valtavaa treeniä ja harjoittelua. Kumpikaan ei myöskään ole halpaa.
Itseltä olisi jäänyt ulkomailla opiskelu ja asuminen kokematta, jos en olisi tehnyt teininä aborttia. En olisi ikinä tavannut miestäni, emme asuisi omassa kodissa eikä meillä olisi nykyistä lastamme.
Mutta olisin kuitenkin voinut opiskella pitkälle Suomessa. Vaikka vasta muutaman välivuoden jälkeen.
Oma unelmani oli aina saada lapsi, ajoitus oli vain väärä. Eikä se täysi vahinkokaan ollut, ihan tietoisesti olimme huolimattomia. Kai sitä olisi ollut huolellisempi, jos raskaus olisi ollut katastrofi. Tai ainakin abortin tehnyt. Joskus vapaapäivinä kyllä kaipaa sitä, kun sai maata sängyssä vaikka koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä miten jotkut eivät ymmärrä, että jos ihminen haluaa kiipeillä Mount Everestillä, niin ei hiihtoretkestä 3-vuotiaan kanssa tule yhtä siistiä vaikka se onkin ihan mukavaa.
Ei kaikki vaan oikeasti nauti mistään leikkipuisto-kotiin syömään-koirapuistoon-lapsen harrastuksiin-iltasatuja-aamutoimet toiselle-itse kiireessä perässä-iltapäivällä kotiin-koirapuistoon-lapsen kanssa palloa potkimaan-ruoan tekoon-elämästä.
Itseasiassa se voi tuntua jopa näivettävältä kärsimykseltä.Eivät kaikki unelmat, mieltymykset ja halut ole samanarvoisia.
Johtuisiko siitä, etten ymmärrä miksi joku haluaisi kiipeillä Mount Everestillä. Mulle se olisi painajainen.
Toisaalta katson, että kiipeilyn esteenä voi olla monta muutakin seikkaa kuin se, että on pieni lapsi. Voi miettiä, että vaikka lasta ei olisi, niin onko unelma siltikään mahdollinen. Suuret unelmat vaativat vastapainoksi suuria uhrauksia. Unelmat eivät ole samanarvoisia kuten sanot.
Ap:n unelma on ilmeisesti joku suht tavallinen. Varmaan ihan saavutettavissa oleva. Siksi sen saavuttamuus varmaan häiritseekin.
Jos et ymmärrä ajatusta tuon taustalla siksi, ettet ymmärrä miksi joku haluaisi kiipeillä Mount Everestillä, niin olet vain vähän yksinkertainen eli tyhmä.
Ei kaikki elämäntavat yksinkertaisesti ole mahdollisia lapsen kanssa, ja kyllä voi myöhemminkin tehdä asioita mutta fysiikka voi olla parhaimmillaan juuri niinä vuosina kun kasvatat lasta, ja esim. kaverit voivat elää sitä elämää silloin ja sinä seuraat aina vierestä.
Tuskin sinne mount everestille on tarkoitus muuttaa loppuelämäksi asumaan. Täytyy olla pikkuisen saamaton tai putkinäköinen, jos ei esim 7 plus ikäistä lasta saa vaikka viikoksi hoitioon ja lähde yksin patikoimaan sinne everestille. Se on unelman toteuttamista ainakin jossain muodossa ja varmaan parempi sekin kuin että jättää kokonaan toteuttamatta.
Mutta sinne Everestille ei kiivetä ilman valtavaa treeniä ja harjoittelua. Kumpikaan ei myöskään ole halpaa.
Itseltä olisi jäänyt ulkomailla opiskelu ja asuminen kokematta, jos en olisi tehnyt teininä aborttia. En olisi ikinä tavannut miestäni, emme asuisi omassa kodissa eikä meillä olisi nykyistä lastamme.
Mutta olisin kuitenkin voinut opiskella pitkälle Suomessa. Vaikka vasta muutaman välivuoden jälkeen.
Mikset olisi voinut asua ulkomailla tai opiskella lapsen kanssa? Tiedän yksinhuoltajia jotka ovat nämä tehneet. Toki ehkä ajoitukset joutuu miettimään uudelleen, mutta miksi nämä sulkeutuisivat pois lapsen takia?
Suurin osa suomalaisista taitaa olla ”vahinkoja”.
Eihän siinä mitään menetä, kun lapsen saa! Päinvastoin, saa monin verroin enemmän!