Lue keskustelun säännöt.
Miehen hankalat työajat - kokemuksia?
07.09.2019 |
Olemme kolmilapsinen perhe, lasten iät 2-9 v. Tähän saakka me molemmat vanhemmat olemme tehneet töitä noin 8-16:30, tarvittaessa liukumalla. Tukiverkkoja meillä ei ole, enkä ole mikään hypersuorittaja-äiti, joka hoitaa kolmen lapsen fyysiset ja henkiset tarpeet yhdellä kädellä.
Nyt miehelle on tarjoutunut mahdollisuus työskennellä pääosin 14-22, lisäksi viikonlopputöitä ehkä joka toinen viikonloppu, ja niitä vastaavasti arkivapaita. Eli käytännössä hän olisi kotona lasten ollessa koulussa/päiväkodissa, ja lähtisi töihin juuri esikoisen tullessa koulusta. Illan harrastusrumbat hoitaisin pääasiassa yksin, samoin nukutukset. Mies varmastikin hoitaisi siivoukset, pyykit ja aterioiden valmistelun päivisin, mutta lapsia hän näkisi todella vähän.
Palkka olisi huomattavasti nykyistä parempi ja työn sisältö mielenkiintoinen, mutta kompensoiko se sitä, että lapset menettävät huomattavasti isänsä aikaa?
Ja ennen kuin joku tulee ivaamaan: aikuinen ihminen tietenkin valitsee itse työpaikkansa, mutta meillä on tapana keskustella isoista päätöksistä perheen kesken. Toivoisin tähän keskusteluun näkökantojanne.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä ”mies hoitaa aamupäivät lapset kouluun”, milloin se mies nukkuu ja muuten palautuu (todennäköisesti päivätyötä raskaammasta) työstä?
Jos oma työni loppuisi klo 22, ja olisin kotona 22:30-23, menisi jo iltatoimiin ja rauhoittumiseen pari tuntia ja aikaisimmillani nukkuisin klo 1. Tässä ajassa en ole vielä saanut henkistä palautumista, esim telkkarin katsomista tai vauvapalstan selailua. Teidän aikataulutuksissanne kuitenkin pitäisi olla laittamassa lapsia kouluun ja hoitamassa kuopusta heti aamusta! Paikkakunnasta, koulumatkasta ja aamurutiineista riippuen lapset saattaa joutua herättämään 6:30, taaperoiden heräämisistä puhumattakaan.
Itse en ainakaan olisi valmis siihen että uneni revittäisiin pysyvästi 5-6 tuntia pitkiksi ja KOKO vapaa-aikani hoitaisin lapsia ja taloutta aivan yksin. Koska sitähän se on, jos kuopus herättää kuudelta ja olen hänestä (+ muista lapsista, siivouksista ja kaupassakäynneistä) vastuussa siihen asti kunnes menen taas töihin.
Se vanhempi joka hakee lapset hoidosta töiden jälkeen ja laittaa heidät nukkumaan saa omaa palauttavaa aikaa kuitenkin lasten mentyä nukkumaan, vaikka hänkin pyörittää arkea yksin sinä aikana kun on kotona.
Olen hoitoalalla, iltavuoro päättyy klo 22, aamuvuoro alkaa klo 7. Emme me sinun tavallasi nillitä, että ei ehdi palautumaan, ei voi tulla aamulla töihin, kun uneni on revitty 5-6 tunnin mittaiseksi.
Missä ihmeen kuplassa elät, jos oletat jokaisen meistä voivan valita itselleen kivan elämän, jossa edes omista lapsista ei tarvitse huolehtia, kun se on niin kamalan raskasta! Voihan ap:n perheessä äiti viedä lapset hoitoon ja huolehtia kouluun, isä nukkuu ja käy sitten lenkillä tai salilla, kavereitten kanssa ottamassa pari lattea ja sitten töihin. Äiti jaksavana ja varhain nukkumaanmenneenä hoitaa sitten lapset, koska eihän isältä voi vaatia, että jotenkin työpäivän lisäksi hoitaisi vielä lapsia ja kotia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän arkivapaina 2 nuorinta saisivat olla isän kanssa koko päivän ja koululainen koulun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tullut vuosien varrella tehtyä jos jonkinmoista vuoroa (Rahan perässä) on tehty 14-22, 18-02 ja nykyisin sitten 22-06.
Lapsiakin on siunaantunut pari kappaletta, molemmat päiväkoti iässä. Ongelma näissä vuorotöissä on, että mitä myöhäisempi vuoro, sen enemmän keho tarvitsee lepoa, 14-22 varmaankin sellainen normaali 6-8h yöunet kantaa aika pitkälle, mutta ei oikein enää riitä kun vuoro on sitten 18-02 jne. Tämän lisäksi, asia minkä moni unohtaa on se, että mitenkäs se sosiaalinen elämä? Elämäni epäsosiaalisimmat vuorot ovat olleet nimenomaan 14-22 ja 18-02, et nimittäin näe ystäviäsi oikeastaan koskaan ja se sitten johtaa siihen, että alat enenevissä määrin hakea sosiaalista elämää työpaikalta ja kas työnarkomania on sitten helposti tosiasia.
Toki työnarkomaniassa on se hyvä puoli, että jaksaa tehdä niitä ylitöitä ja niiden mukana sitten kasvaa tulot aika kivasti jos vaan on mahdollista työnantajan puolesta. Muutoin niistä tuppaa olemaan enemmän haittaa kuin hyötyä pitkässä juoksussa.
Minusta ketjussa kiinnitetään kovin vähän siihen mitä muutos tarkoittaa miehelle, miten mies jaksaa hoitaa aamulla lapset hoitoon ja kouluun. Ikäänkuin muutos ei olisi muutos miehelle ollenkaan. Vai onko todella niin, että omaa elämää ei käytännössä ole lainkaan? Puhumme ihmisestä, emme koneesta. Milloin on aikuisten aikaa, milloin ja miten on omaa aikaa vai onko kaikki arjen joustot miehen arki-vapaiden varassa? Kuulostaa melkoisen kuluttavalle tavalle elää.
Niin, nykyihminen tarvitsee kalenteriinsa kohdat OMA AIKA ja PARISUHDEAIKA, ilman niitä elämä ei ole elämisen arvoista.
Miten ns. kahden virka-aikaa elävän perheessä on sitä omaa aikaa? Olisiko niin, että juuri silloin, kun puoliso on lasten kanssa tai töissä ja lapset hoidossa. Ei se yhtään sen helpompaa ole perheissä, joissa molemmilla työt päättyvät klo 16, vuorotellen se oma aika tulee ottaa eikä olettaa, että puolisoilla voi samaan aikaan olla vapaata perheestä, kyllä lapset keskenään pärjää.
Miksi ei aikuinen terve mies pystyisi aamulla laittamaan lapsia kouluun ja hoitoon, saman asian tekee tuhannet vuorotyötä tekevät naiset eikä edes tajua, että tässä on nyt jotain sellaista, mitä ei pidä jaksaa. Miten esim. tavallisella sairaanhoitajalla on omaa aikaa?
Niin, tuhannet naiset... Yritän tuoda esiin, sitä, että ei siitä arjesta tarvitse tehdä niin vaikeata väkipakolla, eikä pidä vähätellä vuorotyön kuormitusta. Parisuhde on yhteispeliä, ei mitään mies vs nainen sukupuoli-ottelua.
Minulle ainakin oma aika ja puolison kanssa vietetty aika on korvaamattoman tärkeää ja ilman niitä ei oltaisi naimisissa. En sano, että ei voi toimia, varmasti voi ja toimiikin mutta olisi vähintäänkin hyvä miettiä asioita hieman ennalta, ettei tarvitsisi samoihin miinoihin astua, mihin itse olen astunut.
Aamen. En minäkään sano etteikö se voisi parhaimmillaan onnistua, mutta sitä ei tosiaan välttämättä ihan tajua kuinka kuormittavaa se vuorotyö voi olla. Että se puoliso ei vuorotyötä tehdessään olekkaan välttämättä se sama aktiivinen, ehtivä, jaksava, iloinen tyyppi joka se on nyt kun tekee säännöllistä päivävuoroa. Toki toisille taas vuorotyö voi sopiakkin. Lisäksi riippuu vielä työn luonteesta. Jos joutuu tekemään pitkiä iltoja fyysisesti raskaassa tai muuten kuormittavassa työssä, se on ihan eri asia kuin tehdä esim. jotain kevyttä istumatyötä.
Täällä kun moni näköjään kuvittelee että se vuorotyötä tekevä jaksaa sitten aamupäivisin herätä aikaisin, hoitaa yksin lapset päiväkotiin/kouluun, käydä kaupassa, hoitaa juoksevia asioita, siivota kodin, tehdä ruuat valmiiksi, pestä pyykit, harrastaa (koska sitä omaa aikaa ei enää tule olemaan silloin kun molemmat puolisot joskus harvoin sattuu olemaan samaan aikaan kotona, jos haluaa toista joskus nähdäkkin) ja parhaimmillaan (;pahimmillaan) vielä hoitamaan pienen/t taaperot/leikki-ikäisetkin siinä sivussa ettei niitä tarvitse viedä päiväkotiin...... ennen sitä omaa 8-10 tunnin iltavuoroaan, niin väittäisin ettei se ole välttämättä kovin realistista.
t. se tuon kuvion vuoksi eronnut
Miksi ei jaksaisi? Jos iltavuoro on säännöllinen eli ei öitä ja aamuja vaihtelevasti, niin miksi lasten hoitaminen ei onnistuisi? Jaksaahan tavallisessa perheessäkin työpäivän jälkeen vanhemmat olla lastensa kanssa, joten mikä ihme siinä on, että ihan muiden kanssa samaan aikaan eli noin klo 23 nukkumaan mennyt isä ei pysty heräämään 8 tuntia myöhemmin laittamaan lapsia kouluun? Mutta sama isä päivätyötä tekevänä ja klo 23 nukkumaan menneenä jaksaa olla reipas ja kiva isä? En todellakaan ymmärrä tätä - ja teen vuorotyötä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tullut vuosien varrella tehtyä jos jonkinmoista vuoroa (Rahan perässä) on tehty 14-22, 18-02 ja nykyisin sitten 22-06.
Lapsiakin on siunaantunut pari kappaletta, molemmat päiväkoti iässä. Ongelma näissä vuorotöissä on, että mitä myöhäisempi vuoro, sen enemmän keho tarvitsee lepoa, 14-22 varmaankin sellainen normaali 6-8h yöunet kantaa aika pitkälle, mutta ei oikein enää riitä kun vuoro on sitten 18-02 jne. Tämän lisäksi, asia minkä moni unohtaa on se, että mitenkäs se sosiaalinen elämä? Elämäni epäsosiaalisimmat vuorot ovat olleet nimenomaan 14-22 ja 18-02, et nimittäin näe ystäviäsi oikeastaan koskaan ja se sitten johtaa siihen, että alat enenevissä määrin hakea sosiaalista elämää työpaikalta ja kas työnarkomania on sitten helposti tosiasia.
Toki työnarkomaniassa on se hyvä puoli, että jaksaa tehdä niitä ylitöitä ja niiden mukana sitten kasvaa tulot aika kivasti jos vaan on mahdollista työnantajan puolesta. Muutoin niistä tuppaa olemaan enemmän haittaa kuin hyötyä pitkässä juoksussa.
Minusta ketjussa kiinnitetään kovin vähän siihen mitä muutos tarkoittaa miehelle, miten mies jaksaa hoitaa aamulla lapset hoitoon ja kouluun. Ikäänkuin muutos ei olisi muutos miehelle ollenkaan. Vai onko todella niin, että omaa elämää ei käytännössä ole lainkaan? Puhumme ihmisestä, emme koneesta. Milloin on aikuisten aikaa, milloin ja miten on omaa aikaa vai onko kaikki arjen joustot miehen arki-vapaiden varassa? Kuulostaa melkoisen kuluttavalle tavalle elää.
Niin, nykyihminen tarvitsee kalenteriinsa kohdat OMA AIKA ja PARISUHDEAIKA, ilman niitä elämä ei ole elämisen arvoista.
Miten ns. kahden virka-aikaa elävän perheessä on sitä omaa aikaa? Olisiko niin, että juuri silloin, kun puoliso on lasten kanssa tai töissä ja lapset hoidossa. Ei se yhtään sen helpompaa ole perheissä, joissa molemmilla työt päättyvät klo 16, vuorotellen se oma aika tulee ottaa eikä olettaa, että puolisoilla voi samaan aikaan olla vapaata perheestä, kyllä lapset keskenään pärjää.
Miksi ei aikuinen terve mies pystyisi aamulla laittamaan lapsia kouluun ja hoitoon, saman asian tekee tuhannet vuorotyötä tekevät naiset eikä edes tajua, että tässä on nyt jotain sellaista, mitä ei pidä jaksaa. Miten esim. tavallisella sairaanhoitajalla on omaa aikaa?
Niin, tuhannet naiset... Yritän tuoda esiin, sitä, että ei siitä arjesta tarvitse tehdä niin vaikeata väkipakolla, eikä pidä vähätellä vuorotyön kuormitusta. Parisuhde on yhteispeliä, ei mitään mies vs nainen sukupuoli-ottelua.
Minulle ainakin oma aika ja puolison kanssa vietetty aika on korvaamattoman tärkeää ja ilman niitä ei oltaisi naimisissa. En sano, että ei voi toimia, varmasti voi ja toimiikin mutta olisi vähintäänkin hyvä miettiä asioita hieman ennalta, ettei tarvitsisi samoihin miinoihin astua, mihin itse olen astunut.
Miten ap:n tilanteessa jää puuttumaan oma aika ja parisuhteen aika? Tai kerro minulle, miten 8-16 -työaikaa tekevä pariskunta on enemmän yhdessä ja lastensa kanssa kuin pariskunta, jossa toinen on töissä 8-16 ja toinen 14-22, kun molemmilla on viikossa yhtä pitkä työaika. Suurimmassa osassa perheitä ei arkena ole parisuhdeaikaa kuin lasten mentyä nukkumaan, joten oikeastiko sinulle ainoa oikea aika olla kahden miehesi kanssa on tiistaina klo 17.30 ja jos ei mies ole paikalla, niin ero tulee?
Mietipä kahdesti sellaista miehen arkivapaata, jolloin tulet kotiin valmiiseen ruokapöytään ja mies on saanut vaikka koko päivän harrastaa haluamiaan asioita vietyään kuopuksen päivähoitoon jo aamupäivällä. Että ei ole miesparalla omaa aikaa ollenkaa saati aikaa sinulle?
Et kysynyt minulta mutta vastaan mielelläni.
Jos käyn töissä 8-16, nukun silloin (normaalisti) 11-6. Jos työskentelen 14-22, nukun silloin ehkä 1-8.
Kun molemmat heräävät ja käyvät nukkumaan samaan aikaan ja olemme kotona samaan aikaan, sitä omaa aikaa saa kun toinen on lasten kanssa tunnin-pari ja seuraavana päivänä toisinpäin. Loppuaika illasta on yhteistä perheen aikaa.
Kun molemmat elävät eri rytmiä, et arkisin näe toista hereillä kuin niinä arkivapaina, jolloin toinen tulee töistä kuitenkin vasta ”normaaliin aikaa” ja nukkumaan meno seuraavaa työpäivää varten on kuitenkin ajoissa. Eli toisen arkivapaapäivänä on sitä aikaa jaettavaksi klo 16-23, mikäli asuu työpaikan vieressä ja illalla simahtaa sormia napsauttamalla. Kun vapaapäivä on samana päivänä (viikonloppu) on aikaa jaettavaksi omaan, perheen ja parisuhteen aikaan 24h - 7h nukkumiseen, eli paljon enemmän.
Ota kello ja kalenteri käteen jos et näin yksinkertaista asiaa osaa laskea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä ”mies hoitaa aamupäivät lapset kouluun”, milloin se mies nukkuu ja muuten palautuu (todennäköisesti päivätyötä raskaammasta) työstä?
Jos oma työni loppuisi klo 22, ja olisin kotona 22:30-23, menisi jo iltatoimiin ja rauhoittumiseen pari tuntia ja aikaisimmillani nukkuisin klo 1. Tässä ajassa en ole vielä saanut henkistä palautumista, esim telkkarin katsomista tai vauvapalstan selailua. Teidän aikataulutuksissanne kuitenkin pitäisi olla laittamassa lapsia kouluun ja hoitamassa kuopusta heti aamusta! Paikkakunnasta, koulumatkasta ja aamurutiineista riippuen lapset saattaa joutua herättämään 6:30, taaperoiden heräämisistä puhumattakaan.
Itse en ainakaan olisi valmis siihen että uneni revittäisiin pysyvästi 5-6 tuntia pitkiksi ja KOKO vapaa-aikani hoitaisin lapsia ja taloutta aivan yksin. Koska sitähän se on, jos kuopus herättää kuudelta ja olen hänestä (+ muista lapsista, siivouksista ja kaupassakäynneistä) vastuussa siihen asti kunnes menen taas töihin.
Se vanhempi joka hakee lapset hoidosta töiden jälkeen ja laittaa heidät nukkumaan saa omaa palauttavaa aikaa kuitenkin lasten mentyä nukkumaan, vaikka hänkin pyörittää arkea yksin sinä aikana kun on kotona.
Olen hoitoalalla, iltavuoro päättyy klo 22, aamuvuoro alkaa klo 7. Emme me sinun tavallasi nillitä, että ei ehdi palautumaan, ei voi tulla aamulla töihin, kun uneni on revitty 5-6 tunnin mittaiseksi.
Itseasiassa tästä nillitetään paljonkin, koska se on todella raskasta tehdä tuollaista putkea. Ja työvuorot yritetään suunnitella aina niin ettei tuollaisia tulisi. t. toinen hoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin/olen tuo iltavuoro työntekijä ja miehen työpäivä alkaa aamukuudelta. Olen iltaisin kotona puolen yön maissa ja työpäivä alkaa klo 14-16. Jos menin myöhempään lapselle ei tarvittu hoitopäivää ja kun menin aiemmin vein lapsen kahdeksitoista päiväkotiin ja mies haki pois töistä päästessään. Minä vietin aikaa lapsen kanssa päivät ja mies illat. Yhteistä aikaa oli arkivapaina ja joka toinen viikonloppu. Lapsi pystyi harrastamaan, mies pystyi harrastamaan ja minä pystyin myös. Päästiin sosialisoimaan, matkustamaan, kaupoille ja kekkereille silloin kuin yhteistä aikaa oli.
Lapsi on jo 19-v ja hyvin on poika elämässään pärjännyt ja on meihin milempiin vanhempiin lämpöiset välit. Rakkaus kestää myös meillä avioparina. Jos se olisi kaatunut tuohon ettemme jokaikinen ilta tuijottaisimme toistemme neniä niinkuin muutkin??? niin olisi saanut kaatua.
Näin itse vuorotyöläisenä kehoitan miettimään vakavasti. Se ei ole sama että viettää lasten kanssa kiireisen aamun ennen kouluun menoa. Se ei ole parisuhteelle eduksi että nähdään nukkumaan mennessä. Kumpikin vanhemmista vuorollaan yksin lasten kanssa... siinä on uhkana myös henkinen yksinäisyys sen fyysisyyden lisäksi.
Tässäkin ketjussa huomaa miten päivätyöläiset olettaa iltatyön tuovan jotain kumman tehokkaita aamutunteja arkeen. Kun sen iltatyöläisen pitää jaksaa olla skarppina sinne 22 saakka eikä siihen pysty jos suorittaa aamukuudesta lähtien nonstoppina kotitöitä. Arkivapaa ei ole sama kuin koko perheen yhteinen vapaa viikonloppuna. Tätä ei päivätyöläiset ymmärrä koskaan, kun oma maailma pyörii ns.normaalilla aikataululla.
Vähentyneet yhteiset vkl-vapaat todennäköisesti kostautuu. Ne menee sitten esim.siivousrästeihin ja muihin hommiin jota tavallisesti tehdään pitkin viikkoa huomaamatta. On ihan eri asia viettää joka arki-ilta yhdessä puolison kanssa arkea jakaen, kuin viikkotolkulla yksin tahoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä ”mies hoitaa aamupäivät lapset kouluun”, milloin se mies nukkuu ja muuten palautuu (todennäköisesti päivätyötä raskaammasta) työstä?
Jos oma työni loppuisi klo 22, ja olisin kotona 22:30-23, menisi jo iltatoimiin ja rauhoittumiseen pari tuntia ja aikaisimmillani nukkuisin klo 1. Tässä ajassa en ole vielä saanut henkistä palautumista, esim telkkarin katsomista tai vauvapalstan selailua. Teidän aikataulutuksissanne kuitenkin pitäisi olla laittamassa lapsia kouluun ja hoitamassa kuopusta heti aamusta! Paikkakunnasta, koulumatkasta ja aamurutiineista riippuen lapset saattaa joutua herättämään 6:30, taaperoiden heräämisistä puhumattakaan.
Itse en ainakaan olisi valmis siihen että uneni revittäisiin pysyvästi 5-6 tuntia pitkiksi ja KOKO vapaa-aikani hoitaisin lapsia ja taloutta aivan yksin. Koska sitähän se on, jos kuopus herättää kuudelta ja olen hänestä (+ muista lapsista, siivouksista ja kaupassakäynneistä) vastuussa siihen asti kunnes menen taas töihin.
Se vanhempi joka hakee lapset hoidosta töiden jälkeen ja laittaa heidät nukkumaan saa omaa palauttavaa aikaa kuitenkin lasten mentyä nukkumaan, vaikka hänkin pyörittää arkea yksin sinä aikana kun on kotona.
Olen hoitoalalla, iltavuoro päättyy klo 22, aamuvuoro alkaa klo 7. Emme me sinun tavallasi nillitä, että ei ehdi palautumaan, ei voi tulla aamulla töihin, kun uneni on revitty 5-6 tunnin mittaiseksi.
Missä ihmeen kuplassa elät, jos oletat jokaisen meistä voivan valita itselleen kivan elämän, jossa edes omista lapsista ei tarvitse huolehtia, kun se on niin kamalan raskasta! Voihan ap:n perheessä äiti viedä lapset hoitoon ja huolehtia kouluun, isä nukkuu ja käy sitten lenkillä tai salilla, kavereitten kanssa ottamassa pari lattea ja sitten töihin. Äiti jaksavana ja varhain nukkumaanmenneenä hoitaa sitten lapset, koska eihän isältä voi vaatia, että jotenkin työpäivän lisäksi hoitaisi vielä lapsia ja kotia!
Taas joku lähihoitsu valittaa omia valintojaan.
Jos sinulla on iltavuoron jälkeen aamuvuoro klo 7, palaudut tietysti tämän vuoron jälkeen. Aapeen miehen tapauksessa se mies ei ikinä pääse ”vapaille”, koska iltavuoron jälkeen herää aamun lastenhoitovuoroon ja menee siitä suoraan töihin. Joka ikinen työpäivä.
Yrittäkää hoitsutkin ymmärtää että kaikki ei ole samanlaisia marttyyreitä kuin te, vaan toiset voivat elää mukavaa elämää kun ottavat asiakseen järjestää sen elämän niin että se on hyvää :) Ehkä sinäkin voisit vaihtaa työpaikkaa jos noin harmittaa?
Minusta tuo olisi todella rankkaa pienemmille lapsille (en tiedä millaisia harrastuksia teidän lapsilla on, mutta jos vaikka 9v:llä on 2x/vko ja 6v:lla 1×/vko, niin 2v päiväkotilainen joutuu päiväkodissa olon lisäksi 3 iltaa viikossa pois kotoa hälyisään ympäristöön), parisuhteelle (ei yhteistä aikaa), ja ap:lle (ei yhtään rauhallista omaa hetkeä klo 8-> lasten nukkumaanmenon välillä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä ”mies hoitaa aamupäivät lapset kouluun”, milloin se mies nukkuu ja muuten palautuu (todennäköisesti päivätyötä raskaammasta) työstä?
Jos oma työni loppuisi klo 22, ja olisin kotona 22:30-23, menisi jo iltatoimiin ja rauhoittumiseen pari tuntia ja aikaisimmillani nukkuisin klo 1. Tässä ajassa en ole vielä saanut henkistä palautumista, esim telkkarin katsomista tai vauvapalstan selailua. Teidän aikataulutuksissanne kuitenkin pitäisi olla laittamassa lapsia kouluun ja hoitamassa kuopusta heti aamusta! Paikkakunnasta, koulumatkasta ja aamurutiineista riippuen lapset saattaa joutua herättämään 6:30, taaperoiden heräämisistä puhumattakaan.
Itse en ainakaan olisi valmis siihen että uneni revittäisiin pysyvästi 5-6 tuntia pitkiksi ja KOKO vapaa-aikani hoitaisin lapsia ja taloutta aivan yksin. Koska sitähän se on, jos kuopus herättää kuudelta ja olen hänestä (+ muista lapsista, siivouksista ja kaupassakäynneistä) vastuussa siihen asti kunnes menen taas töihin.
Se vanhempi joka hakee lapset hoidosta töiden jälkeen ja laittaa heidät nukkumaan saa omaa palauttavaa aikaa kuitenkin lasten mentyä nukkumaan, vaikka hänkin pyörittää arkea yksin sinä aikana kun on kotona.
Eikö se kahden tunnin rauhoittuminen siinä 23-01 välillä olisi sitä henkistä palautumista? Ihmiset ovat myös erilaisia, kuin myös työpaikat. Monessa paikassa iltavuorot voivat olla rauhallisempia kuin aamuvuorot, esim. minä olen työskennellyt vuoropäiväkodissa, jossa iltavuorossa saattoi viimeiset tunnit olla paikalla vain yksi lapsi. Mieheni työpaikalla iltavuorossa saa katsoa telkkaria tai jopa kuntoilla tehtävien välissä. Hän tulee töistä kotiin, käy suihkussa, syö jotain ja alle tunnissa on jo nukkumassa ja nukahtanut.
Kovin moni virka-aikaan työskenteleväkään ei ehdi työpäivän jälkeen rauhoittua kahta tuntia ja sen jälkeen vielä "palautua henkisesti" telkkarin ja vauvapalstan parissa ennen nukkumaanmenoa...
Minäkin ihmettelen että miksi lapset menisivät koko päiväksi hoitoon jos isä on kotona päivisin? Säästäisitte varmasti aika paljon jo hoitomaksuissa kun lasten hoitopäivät olisivat lyhyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen kommentti, että monessa yrittäjä/johtaja/reissutyöläis/yh-perheessä toinen puoliso on (lähes) koko ajan poissa ja arki pyörii silti.
Se on tietysti huono, jos ei ole samaan aikaan perheenä lomia tai vapaapäiviä. Millaista sinun työsi on, pystytkö pitämään arkivapaita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä ”mies hoitaa aamupäivät lapset kouluun”, milloin se mies nukkuu ja muuten palautuu (todennäköisesti päivätyötä raskaammasta) työstä?
Jos oma työni loppuisi klo 22, ja olisin kotona 22:30-23, menisi jo iltatoimiin ja rauhoittumiseen pari tuntia ja aikaisimmillani nukkuisin klo 1. Tässä ajassa en ole vielä saanut henkistä palautumista, esim telkkarin katsomista tai vauvapalstan selailua. Teidän aikataulutuksissanne kuitenkin pitäisi olla laittamassa lapsia kouluun ja hoitamassa kuopusta heti aamusta! Paikkakunnasta, koulumatkasta ja aamurutiineista riippuen lapset saattaa joutua herättämään 6:30, taaperoiden heräämisistä puhumattakaan.
Itse en ainakaan olisi valmis siihen että uneni revittäisiin pysyvästi 5-6 tuntia pitkiksi ja KOKO vapaa-aikani hoitaisin lapsia ja taloutta aivan yksin. Koska sitähän se on, jos kuopus herättää kuudelta ja olen hänestä (+ muista lapsista, siivouksista ja kaupassakäynneistä) vastuussa siihen asti kunnes menen taas töihin.
Se vanhempi joka hakee lapset hoidosta töiden jälkeen ja laittaa heidät nukkumaan saa omaa palauttavaa aikaa kuitenkin lasten mentyä nukkumaan, vaikka hänkin pyörittää arkea yksin sinä aikana kun on kotona.
Olen hoitoalalla, iltavuoro päättyy klo 22, aamuvuoro alkaa klo 7. Emme me sinun tavallasi nillitä, että ei ehdi palautumaan, ei voi tulla aamulla töihin, kun uneni on revitty 5-6 tunnin mittaiseksi.
Missä ihmeen kuplassa elät, jos oletat jokaisen meistä voivan valita itselleen kivan elämän, jossa edes omista lapsista ei tarvitse huolehtia, kun se on niin kamalan raskasta! Voihan ap:n perheessä äiti viedä lapset hoitoon ja huolehtia kouluun, isä nukkuu ja käy sitten lenkillä tai salilla, kavereitten kanssa ottamassa pari lattea ja sitten töihin. Äiti jaksavana ja varhain nukkumaanmenneenä hoitaa sitten lapset, koska eihän isältä voi vaatia, että jotenkin työpäivän lisäksi hoitaisi vielä lapsia ja kotia!
Minulla ja miehelläni ei ole koskaan ollut ongelmia vastuun jakamisessa, joten toivoisin että sukupuolten sotaa ei käytäisi tässä yhteydessä. Jos haluat, voit kuvitella tilanteen toisinkin päin - että mies tekee virka-aikaa ja nainen pelkästään iltaa, ja miettiä, mitä ongelmia siinä ehkä olisi.
Voin sanoa, että en pystyisi heräämään aivan joka aamu virkeänä lasten kanssa touhuamaan, jos minun pitäisi olla skarppina töissä klo 22 saakka ja ehkä tilanteen vaatiessa pitempäänkin.
Olen vilpittömästi pahoillani, että jotkut joutuvat elämään arkeaan tiukoilla reunaehdoilla. Kaikki eivät voi valita. Tiedän, että olemme onnekkaita, kun voimme.
-Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnitelkaa päivien aikataulu, niin hahmotatte paremmin, mitä uusi aikataulu tarkoittaa käytännössä ja näette, onko se toteutuskelpoinen. Riippuu esim työmatkan pituudesta, miten hyvin tai huonosti tuo voisi toimia.
Koulunsa aloittaville lapsille olisi hienoa, jos toinen vanhempi olisi kotona - mikäli jaksaa herätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei toiminut. 2 vuotta tuota arkea elettiin minun hoitovapaiden jälkeen ja sitten tuli ero. Toki oli siinä vähän sit jo muutakin, mutta suurin ongelma oli yhteisen ajan puute, erilleen kasvaminen, vastuu lastenhoidosta kaatui lähinnä minulle ja tuollaiset vuorot oli miehelle huomattavasti rankempia kuin tavallinen arkipäivätyö, eli näkyi myös miehen jaksamisessa. Jos pääsee klo. 22 töistä ja tulee kotiin klo.23 illalla, siitä vielä menee tunti/pari pahimmillaan ennenkuin pystyy asettumaan unille. Ei siinä ole silloin parhaassa iskussa aamulla heräämään klo. 6 lasten kanssa kun toinen lähtee töihin. Mies ei meillä kuitenkaan ollut valmis muutoksiin, joten erosin hänestä.
Ja siis ehdottomasti lasten kannattaa jatkaa suht tutulla rytmillä päiväkodissa, ei lasta voi viedä päiväkotiin tyyliin suoraan päiväunille, ei se ole lapsen edun mukaista. Lapsilla oli toki hieman myöhäisemmät aamut kun mies oli aamulla kotona, ja vei lapset sitten esim. klo 9 vasta päiväkotiin. Mutta kyllä se toiminta-aika päiväkodissa on klo 9-13, ja silloin on hyvä olla paikalla jotta lapsella on siellä mielekäs ja tuttu rutiini ja pääsee ns. sisään kaveriporukoihin. Toki satunnaisia arkivapaita pystyy sitten ottamaan jos mies on kotona, mutta ei lasten arkea voi rikkoa totaalisesti vanhempien työaikojen ollessa rikkonaisia. Ja tosiaan, sit kun ne menee kouluun joka tulee yllättävän äkkiä, niin eivät näe isäänsä sitten enää sitä vähääkään.
Eli harkitsisin todella tarkkaan jaksatteko molemmat tuota kuviota ja kestääkö teidän liitto erillään olon, + kaikki käytännön asiat kannattaa etukäteen pohtia tarkkaan. Toiset voi saada onnistumaan, mutta ei se helppoa usein ole. Ja noissa vuorotöissä usein tuppaa tulemaan sitä että pitääkin mennä aikaisemmin, olla vähän myöhempään tai ottaa extravuoroja, jos tälläinen mahdollisuus on olemassa niin sopia siihenkin etukäteen pelisäännöt. Meillä mies oli sitten pahimmillaan 7 päivää putkeen illat ja viikonlopun töissä, kun oli sairastamisia ja hän paikkasi muiden vuoroja. Se ei välttämättä ole sen rahan arvoista..
Ap:n lapsihan ei edes nuku päiväunia, eli mitä haittaa on mennä kesken päikkäriajan päiväkotiin? Ei pitäisi päiväkodillakaan olla mitään sitä vastaan, kun ajankohta todennäköisesti olisi sellainen, että kaikki lapset on jo saatu nukkumaan, osa ehkä jo herännytkin, jos lapsi menee klo 13 jälkeen. Nykyään pitää pystyä päiväkodin järjestämään kokopäiväpedagogiikkaa, eli ei voi toimia niin, että jos ei ole paikalla klo 9-11, (sittenhän alkaa jo lounas ja päikkärit) jää kaikesta paitsi. 2-vuotiaan kaveriporukoista puhuminen puolestaan on naurettavaa, tuon ikäinen kaipaa taatusti enemmän aikaan vanhempansa kuin päiväkotikavereiden kanssa.
Niin, hän on nyt 2-vuotias. Kohta hän on 3, ja sitten jo 4. Ja sitten se alkaa jo näkyä kaverisuhteissa jos on vain vaikkapa 3 päivää viikossa hoidossa ja nekin ajoittuu johonkin päiväuniin ja sen jälkeiseen aikaan, kun muut alkaa lähteä jo kotiin. Kun ne muut taas on siellä 5 päivää viikossa alkaen klo. 7 joka aamu. Monen lapsen on myös vaikeaa tulla ryhmään, jos tulee aina viimeisenä, koska silloin kaikilla yleensä on jo joku oma leikki/touhu alkanut ja mukaan meneminen vaatii aikuisen suurta tukea, eikä se silti välttämättä onnistu. Tiedän tämän, koska olen itse päiväkodissa töissä ja näitä tilanteita todistanut enemmän tai vähemmän vuosien mittaan. Kokopäiväpedagogiikkaa on toki, mutta se tarkoittaa sitä että pedagogiikka kulkee päivässä mukana niin että esim. päivälepohetki, välipala ja sen jälkeinen vessatus on mahdollisimman hyvin pedagogisesti suunniteltu, mutta väistämättä lapsi jää silloin paitsi suurimmasta osasta päivien toiminnasta esim. ohjatut liikuntahetket, retket, musiikkituokiot yms. koska ne ajoittuu hetkeen jolloin suurin osa lapsista ja aikuisista on paikalla, ja jolloin lasten vireystaso on niille hyvä - eli aamupäivä.
Mutta toki jos jaksaa vastarannankiiski olla, niin kiikuttaa lapsensa päiväkotiin klo. 13 ja vaikka suoraan petiin. Kyllähän näitäkin vanhempia on, vaikka kuinka todettaisiin kerta toisensa perään ettei se ole lapsen etu.
Se, että lapsi menee nyt 2 vuotiaana päiväkotiin klo 11 tai klo 13, ei tarkoita, että saman rytmin pitäisi jatkua sinne eskari-ikään asti. Eli niitä hoitoaikoja voi muuttaa esim. ensi syksystä alkaen, vaikka isän työajat eivät muuttuisikaan. Ja nekin voivat muuttua. Eihän miehen tarvitse siinä uudessa(kaan) työssä eläkeikäänsä asti olla.
Onko AP:n mies vaihtamassa työpaikkaa, vai työpaikan sisällä vaihtamassa työtehtäviä niin että työajat muuttuvat? Jos muutos on tapahtumassa firman sisällää, onko nykytiseen työtehtävään/työaikoihin mahdollisuus palata, ja millaisella aikataululla, jos uudet työajat osoittautuvatkin mahdottomiksi. Jos taas on kokonaan uudesta työpaikasta kyse, on miehellä taas työnhaku edessä, jos ei uusi rytmi sovikaan perheelle tai hänelle itselleen.
Kiitos tästäkin näkökannasta. Kyseessä on sama työnantaja, joten paluu vanhoihin työtehtäviin saattaisi olla mahdollista, ei kuitenkaan itsestään selvää. Suurimmalla osalla työntekijöistä on jonkinlaisia vuorotöitä tai päivystysvastuita, ja ainakin käsittääkseni perheelliset noin yleisesti pyrkivät niistä pois virka-aikana suoritettaviin tehtäviin, vaikka bruttopalkka on vähintään tonnin pienempi.
-Ap.
Sopii varmaan hyvin itsenäisille ihmisille, mutta mulle ei sopisi. Arvostan sen verran korkealle sitä aikaa, kun voidaan olla perheenä yhdessä.
Kenelläkään kokemusta siitä, miten tämä vaikuttaisi lasten arkeen? Itseäni huolettaa erityisesti tuo kaksivuotiaan raahaaminen iltaisin isompien harrastuksiin.
-Ap.
Vierailija kirjoitti:
Kenelläkään kokemusta siitä, miten tämä vaikuttaisi lasten arkeen? Itseäni huolettaa erityisesti tuo kaksivuotiaan raahaaminen iltaisin isompien harrastuksiin.
-Ap.
Voiko koululainen mennä harrastuksiin itse? Tai että menee itse, sinä vain haet? Kimppakyyti harrastuskaverin kanssa? Ei tarvitsisi jäädä silloin odottamaan mihinkään.
Kiireetön aika kotona on eri kuin kiireetön aika muualla, mutta voisiko pienen kanssa tehdä jotain kivaa jos joutuu odottamaan muita? Mennä leikkipuistoon, ostoskeskuksen leikkipaikalle, kirjastoon tmv kun odotatte harrastuslaista?
Tietysti turvaverkosta maksaminen, eli naapurin teini teille iltaisin katsomaan perään (vaikka silloin tällöin) jos ajattelet että lapsen on paras olla kotona.
Aamen. En minäkään sano etteikö se voisi parhaimmillaan onnistua, mutta sitä ei tosiaan välttämättä ihan tajua kuinka kuormittavaa se vuorotyö voi olla. Että se puoliso ei vuorotyötä tehdessään olekkaan välttämättä se sama aktiivinen, ehtivä, jaksava, iloinen tyyppi joka se on nyt kun tekee säännöllistä päivävuoroa. Toki toisille taas vuorotyö voi sopiakkin. Lisäksi riippuu vielä työn luonteesta. Jos joutuu tekemään pitkiä iltoja fyysisesti raskaassa tai muuten kuormittavassa työssä, se on ihan eri asia kuin tehdä esim. jotain kevyttä istumatyötä.
Täällä kun moni näköjään kuvittelee että se vuorotyötä tekevä jaksaa sitten aamupäivisin herätä aikaisin, hoitaa yksin lapset päiväkotiin/kouluun, käydä kaupassa, hoitaa juoksevia asioita, siivota kodin, tehdä ruuat valmiiksi, pestä pyykit, harrastaa (koska sitä omaa aikaa ei enää tule olemaan silloin kun molemmat puolisot joskus harvoin sattuu olemaan samaan aikaan kotona, jos haluaa toista joskus nähdäkkin) ja parhaimmillaan (;pahimmillaan) vielä hoitamaan pienen/t taaperot/leikki-ikäisetkin siinä sivussa ettei niitä tarvitse viedä päiväkotiin...... ennen sitä omaa 8-10 tunnin iltavuoroaan, niin väittäisin ettei se ole välttämättä kovin realistista.
t. se tuon kuvion vuoksi eronnut