Lue keskustelun säännöt.
Miehen hankalat työajat - kokemuksia?
07.09.2019 |
Olemme kolmilapsinen perhe, lasten iät 2-9 v. Tähän saakka me molemmat vanhemmat olemme tehneet töitä noin 8-16:30, tarvittaessa liukumalla. Tukiverkkoja meillä ei ole, enkä ole mikään hypersuorittaja-äiti, joka hoitaa kolmen lapsen fyysiset ja henkiset tarpeet yhdellä kädellä.
Nyt miehelle on tarjoutunut mahdollisuus työskennellä pääosin 14-22, lisäksi viikonlopputöitä ehkä joka toinen viikonloppu, ja niitä vastaavasti arkivapaita. Eli käytännössä hän olisi kotona lasten ollessa koulussa/päiväkodissa, ja lähtisi töihin juuri esikoisen tullessa koulusta. Illan harrastusrumbat hoitaisin pääasiassa yksin, samoin nukutukset. Mies varmastikin hoitaisi siivoukset, pyykit ja aterioiden valmistelun päivisin, mutta lapsia hän näkisi todella vähän.
Palkka olisi huomattavasti nykyistä parempi ja työn sisältö mielenkiintoinen, mutta kompensoiko se sitä, että lapset menettävät huomattavasti isänsä aikaa?
Ja ennen kuin joku tulee ivaamaan: aikuinen ihminen tietenkin valitsee itse työpaikkansa, mutta meillä on tapana keskustella isoista päätöksistä perheen kesken. Toivoisin tähän keskusteluun näkökantojanne.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
On tullut vuosien varrella tehtyä jos jonkinmoista vuoroa (Rahan perässä) on tehty 14-22, 18-02 ja nykyisin sitten 22-06.
Lapsiakin on siunaantunut pari kappaletta, molemmat päiväkoti iässä. Ongelma näissä vuorotöissä on, että mitä myöhäisempi vuoro, sen enemmän keho tarvitsee lepoa, 14-22 varmaankin sellainen normaali 6-8h yöunet kantaa aika pitkälle, mutta ei oikein enää riitä kun vuoro on sitten 18-02 jne. Tämän lisäksi, asia minkä moni unohtaa on se, että mitenkäs se sosiaalinen elämä? Elämäni epäsosiaalisimmat vuorot ovat olleet nimenomaan 14-22 ja 18-02, et nimittäin näe ystäviäsi oikeastaan koskaan ja se sitten johtaa siihen, että alat enenevissä määrin hakea sosiaalista elämää työpaikalta ja kas työnarkomania on sitten helposti tosiasia.
Toki työnarkomaniassa on se hyvä puoli, että jaksaa tehdä niitä ylitöitä ja niiden mukana sitten kasvaa tulot aika kivasti jos vaan on mahdollista työnantajan puolesta. Muutoin niistä tuppaa olemaan enemmän haittaa kuin hyötyä pitkässä juoksussa.
Minusta ketjussa kiinnitetään kovin vähän siihen mitä muutos tarkoittaa miehelle, miten mies jaksaa hoitaa aamulla lapset hoitoon ja kouluun. Ikäänkuin muutos ei olisi muutos miehelle ollenkaan. Vai onko todella niin, että omaa elämää ei käytännössä ole lainkaan? Puhumme ihmisestä, emme koneesta. Milloin on aikuisten aikaa, milloin ja miten on omaa aikaa vai onko kaikki arjen joustot miehen arki-vapaiden varassa? Kuulostaa melkoisen kuluttavalle tavalle elää.
Niin, nykyihminen tarvitsee kalenteriinsa kohdat OMA AIKA ja PARISUHDEAIKA, ilman niitä elämä ei ole elämisen arvoista.
Miten ns. kahden virka-aikaa elävän perheessä on sitä omaa aikaa? Olisiko niin, että juuri silloin, kun puoliso on lasten kanssa tai töissä ja lapset hoidossa. Ei se yhtään sen helpompaa ole perheissä, joissa molemmilla työt päättyvät klo 16, vuorotellen se oma aika tulee ottaa eikä olettaa, että puolisoilla voi samaan aikaan olla vapaata perheestä, kyllä lapset keskenään pärjää.
Miksi ei aikuinen terve mies pystyisi aamulla laittamaan lapsia kouluun ja hoitoon, saman asian tekee tuhannet vuorotyötä tekevät naiset eikä edes tajua, että tässä on nyt jotain sellaista, mitä ei pidä jaksaa. Miten esim. tavallisella sairaanhoitajalla on omaa aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo voisi toimia hyvin.
Sinä lähdet mahdollisimman aikaisin töihin. Toki jos pitää olla aina klo 8 niin menet sitten kahdeksaksi. Isä on aamupäivät kotona ja lähettää vanhimman lapsen kouluun ja keskimmäisen vie eskariin rauhassa.
Ai äiti lähtee töihin mahdollisimman aikaisin, esim. klo 6, jolloin ehkä vasta keskiyöllä nukkumaan päässeen isän pitäisi nousta ylös pitämään lapsista huolta?
Sinä olet ilmeisesti superihminen, joka tarvitsee vain vähän unta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tullut vuosien varrella tehtyä jos jonkinmoista vuoroa (Rahan perässä) on tehty 14-22, 18-02 ja nykyisin sitten 22-06.
Lapsiakin on siunaantunut pari kappaletta, molemmat päiväkoti iässä. Ongelma näissä vuorotöissä on, että mitä myöhäisempi vuoro, sen enemmän keho tarvitsee lepoa, 14-22 varmaankin sellainen normaali 6-8h yöunet kantaa aika pitkälle, mutta ei oikein enää riitä kun vuoro on sitten 18-02 jne. Tämän lisäksi, asia minkä moni unohtaa on se, että mitenkäs se sosiaalinen elämä? Elämäni epäsosiaalisimmat vuorot ovat olleet nimenomaan 14-22 ja 18-02, et nimittäin näe ystäviäsi oikeastaan koskaan ja se sitten johtaa siihen, että alat enenevissä määrin hakea sosiaalista elämää työpaikalta ja kas työnarkomania on sitten helposti tosiasia.
Toki työnarkomaniassa on se hyvä puoli, että jaksaa tehdä niitä ylitöitä ja niiden mukana sitten kasvaa tulot aika kivasti jos vaan on mahdollista työnantajan puolesta. Muutoin niistä tuppaa olemaan enemmän haittaa kuin hyötyä pitkässä juoksussa.
Minusta ketjussa kiinnitetään kovin vähän siihen mitä muutos tarkoittaa miehelle, miten mies jaksaa hoitaa aamulla lapset hoitoon ja kouluun. Ikäänkuin muutos ei olisi muutos miehelle ollenkaan. Vai onko todella niin, että omaa elämää ei käytännössä ole lainkaan? Puhumme ihmisestä, emme koneesta. Milloin on aikuisten aikaa, milloin ja miten on omaa aikaa vai onko kaikki arjen joustot miehen arki-vapaiden varassa? Kuulostaa melkoisen kuluttavalle tavalle elää.
Niin, nykyihminen tarvitsee kalenteriinsa kohdat OMA AIKA ja PARISUHDEAIKA, ilman niitä elämä ei ole elämisen arvoista.
Miten ns. kahden virka-aikaa elävän perheessä on sitä omaa aikaa? Olisiko niin, että juuri silloin, kun puoliso on lasten kanssa tai töissä ja lapset hoidossa. Ei se yhtään sen helpompaa ole perheissä, joissa molemmilla työt päättyvät klo 16, vuorotellen se oma aika tulee ottaa eikä olettaa, että puolisoilla voi samaan aikaan olla vapaata perheestä, kyllä lapset keskenään pärjää.
Miksi ei aikuinen terve mies pystyisi aamulla laittamaan lapsia kouluun ja hoitoon, saman asian tekee tuhannet vuorotyötä tekevät naiset eikä edes tajua, että tässä on nyt jotain sellaista, mitä ei pidä jaksaa. Miten esim. tavallisella sairaanhoitajalla on omaa aikaa?
Niin, tuhannet naiset... Yritän tuoda esiin, sitä, että ei siitä arjesta tarvitse tehdä niin vaikeata väkipakolla, eikä pidä vähätellä vuorotyön kuormitusta. Parisuhde on yhteispeliä, ei mitään mies vs nainen sukupuoli-ottelua.
Minulle ainakin oma aika ja puolison kanssa vietetty aika on korvaamattoman tärkeää ja ilman niitä ei oltaisi naimisissa. En sano, että ei voi toimia, varmasti voi ja toimiikin mutta olisi vähintäänkin hyvä miettiä asioita hieman ennalta, ettei tarvitsisi samoihin miinoihin astua, mihin itse olen astunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo voisi toimia hyvin.
Sinä lähdet mahdollisimman aikaisin töihin. Toki jos pitää olla aina klo 8 niin menet sitten kahdeksaksi. Isä on aamupäivät kotona ja lähettää vanhimman lapsen kouluun ja keskimmäisen vie eskariin rauhassa.
Ai äiti lähtee töihin mahdollisimman aikaisin, esim. klo 6, jolloin ehkä vasta keskiyöllä nukkumaan päässeen isän pitäisi nousta ylös pitämään lapsista huolta?
Sinä olet ilmeisesti superihminen, joka tarvitsee vain vähän unta
Miksi isän pitäisi nousta klo 6, jos lapset vielä nukkuvat silloin?
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista sinänsä, että Ap miettii enemmän arjen pyöritystä mutta minä olisin kauhuissani siitä, mitä tapahtuisi minun ja miehen väliselle suhteelle. Miten jaksamme keskustella aikuisten kesken, olla läsnä toisillemme ja viedä perhettä yhdessä samaan suuntaan. Jaksanko minä olla miehelle se intiimi puoliso ja jaksaako mies olla minulle se intiimi puoliso sekö ystävä ja sielunkumppani? Ruuhkavuodet on ruuhkavuosia mutta minä pitäisin rahaa tärkeimpänä sitä, miten meidän kahdenkeskinen parisuhde kestäisi tällaisen ”erillään elämisen”
No ei sitä erillään elämistä loppujen lopuksi niin paljon tuossa olisi. Jos mies on joka arkipäivä iltavuorossa, niin hänellä on viikonloppuna vapaata. Jos mies on viikonloppuna iltavuorossa, niin siinä on koko aamut ja aamupäivät aikaa olla kaksin tai perheenä. Viikonloppuvuorojen vastapainoksi on arkivapaita, eli parina iltana viikossa on yhteistä aikaa (jonka voi aloittaa heti, kun ap tulee töistä, kun toinen on ehtinyt käydä kaupassa, valmistaa ruoan ja tehdä muut pakolliset kotityöt, jotka virka-aikaa tekevällä odottavat alkuillasta). Tulot kasvavat lisien myötä ja mahdollisesti päivähoitomaksut pienenevät, jos lasten ei tarvitse olla joka päivä hoidossa, jolloin rahaa jää vaikka hoitajan palkkaamiseen silloin tällöin, että vanhemmat saavat kahdenkeskistä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pienemmät lapset olisivat päiväkodissa, jos isä on kotona?
Ei se kaksivuotias oikein voi olla sisaruksiensakaan kanssa iltapäivisin. Minä siis pääsisin töistä 16:30, miehen pitäisi olla töissä klo 14.
Vähän epäilyttää myös se, kuinka päiväkodissa suhtautuisivat siihen, että lapsen toisi sinne päiväuniaikaan. Varsinkin kun tuo meidän 2 v ei enää edes nuku päiväunia.
T. Ap.
No päiväkodilla ei ole siihen oikeastaan mitään sanomista, ainakaan pitäis olla. Vanhemmilla on oikeus päättää lapsen hoitoajat ja tuoda hoitoon kun haluaa/on tarve, toki vanhempien tulee tiedostaa, että lapsi jää paitsi päivän varsinaisesta toiminnasta, ainakin sillon, kuten monessa paikassa on, että se tapahtuu aamupäivällä.
Työskentelen siis itse vuoropäiväkodissa ja siitä on tovi, kun olen ns. normipäiväkodissa ollut, joten saattaa olla muuttunut se systeemi, että ns. ohjattu toiminta ois aamupäivisin. Teillä vanhempina on kuitenkin oikeus tuoda lapsi hoitoon myöhemmin, tehän siitä hoidosta maksatte.
En käsitä mikä ongelma aloittajalla on. Meillä mies töissä joka päivä 7-21, kiire aikoina vielä pitempään. Eikä ole mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä taas ap. Kiitos kaikille kommentoineille. Olen iloinen huomatessani, miten keskustelua on käyty pitkin päivää. En ole ehtinyt kommentoida, koska kuten sanottu, en ole mikään hyperihmeäiti, jolta kolmen lapsen kanssa olo ja arjen pyörittäminen sujuisi yhdellä kädellä.
Nytkään en ehdi kommentoida jokaiselle erikseen. Mutta jotain huomioita.
Joku syytti minua siitä, että olen jo lukinnut oman kantani asiassa. Ehkä näin voi ollakin. Ehkä luen näitä kommentteja värittyneet silmälasit päässä, mutta minulle jäi aika vahvasti sellainen olo, että jatkuva vuorotyö on raskaampaa kuin voisi kuvitellakaan.
Satunnaisesti mies on tehnyt aiemminkin näitä vuoroja, ja ne ovat olleet ihan hauskoja (ainakin hauska lisä tilipussiin) mutta arjessa tosiaan pitäisi luopua todella monesta asiasta perheenä ja sosiaalisesti, jos toinen vanhemmista tekisi pelkkää iltatyötä.
-Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pienemmät lapset olisivat päiväkodissa, jos isä on kotona?
Ei se kaksivuotias oikein voi olla sisaruksiensakaan kanssa iltapäivisin. Minä siis pääsisin töistä 16:30, miehen pitäisi olla töissä klo 14.
Vähän epäilyttää myös se, kuinka päiväkodissa suhtautuisivat siihen, että lapsen toisi sinne päiväuniaikaan. Varsinkin kun tuo meidän 2 v ei enää edes nuku päiväunia.
T. Ap.
Jotenkin vaikutat tympeältä ihmiseltä, ja minusta lapset tässä vain voittaisi. Ja 2v tosiaankin pitäisi nukkua päiväunet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain hieman kritiikkiä siitä, että mietin asiaa ainoastaan perheen näkökulmasta, en niinkään parisuhteemme.
Tähän totean, että olen luottavainen parisuhteemme puolesta. Kolme vauva-aikaa on menty jo ilman turvaverkkoa, joten pelkästään se että kumpikin saa nukkua 7h yössä suht keskeytyksettä ja ehkä saamme vielä yhden yhteisen tunnin illalla siihen päälle, on jo ruhtinaallisesti meille.
Siksi mietin enemmän sitä, kuinka käy pikkukoululaisen (ja toisen kohta pikkukoululaisen) suhteelle isänsä kanssa, jos he eivät näe arkisin välttämättä sitä yhtäkään tuntia illalla.
Tästä näkökulmasta en ole mielestäni vielä juuri vastauksia saanut.
-Ap.
Ja vielä: joku tuolla kysyi, että milloin sitä omaa aikaa on, jos molemmat käyvät päivätöissä.
Minun vastaukseni on, että lasten harrastuksien aikana tietenkin. Tunnissa juoksee jo ihan hyvän lenkin - ja jos harrastuksia on neljänäkin iltana viikossa, kaksi aikuista saa jo pidettyä peruskuntonsa yllä niiden aikana.
Ja tässä tosiaan vaihtoehtona on, että raahaan iltakiukkuista kaksivuotiasta mukana noissa harrastuksissa miehen ollessa töissä.
Toki tietysti miehen arkivapaista olisi välillä apua. Mutta arkivapailla on hintansa, viikonloput kiinni.
-Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pienemmät lapset olisivat päiväkodissa, jos isä on kotona?
Ei se kaksivuotias oikein voi olla sisaruksiensakaan kanssa iltapäivisin. Minä siis pääsisin töistä 16:30, miehen pitäisi olla töissä klo 14.
Vähän epäilyttää myös se, kuinka päiväkodissa suhtautuisivat siihen, että lapsen toisi sinne päiväuniaikaan. Varsinkin kun tuo meidän 2 v ei enää edes nuku päiväunia.
T. Ap.
Jotenkin vaikutat tympeältä ihmiseltä, ja minusta lapset tässä vain voittaisi. Ja 2v tosiaankin pitäisi nukkua päiväunet.
En voi puolueettomasti ottaa kantaa siihen, millainen ihminen olen. Mutta ainakaan en pysty pakottamaan lasta päiväunille, jos häntä ei nukuta.
-Ap.
Ja niinä arkivapaina ja joka toisen viikonlopun vapaina ei siis voi tehdä asioita perheenä ja sosialisoida? Perheily ja sosialisointi on oikein jos sitä tekee joka päivä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä toimii.
On toiminut monissa perheissä vuosikymmeniä ja toimii edelleen.
Parisuhteelle on harvoin aikaa, ruuhkavuosina, mutta hyvä suhde ja rakkaus kestää paljon, ja vähän päällekin.
Vierailija kirjoitti:
Sain hieman kritiikkiä siitä, että mietin asiaa ainoastaan perheen näkökulmasta, en niinkään parisuhteemme.
Tähän totean, että olen luottavainen parisuhteemme puolesta. Kolme vauva-aikaa on menty jo ilman turvaverkkoa, joten pelkästään se että kumpikin saa nukkua 7h yössä suht keskeytyksettä ja ehkä saamme vielä yhden yhteisen tunnin illalla siihen päälle, on jo ruhtinaallisesti meille.
Siksi mietin enemmän sitä, kuinka käy pikkukoululaisen (ja toisen kohta pikkukoululaisen) suhteelle isänsä kanssa, jos he eivät näe arkisin välttämättä sitä yhtäkään tuntia illalla.
Tästä näkökulmasta en ole mielestäni vielä juuri vastauksia saanut.
-Ap.
Ehtiväthän he viettää jokaisen aamun yhdessä ennen kouluun lähtöä ja viikonloppuisinkin vähintään puolille päivin asti. Lisäksi isän arkivapaina heillä on aikaa koulun päättymisestä nukkumaanmenoon asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei toiminut. 2 vuotta tuota arkea elettiin minun hoitovapaiden jälkeen ja sitten tuli ero. Toki oli siinä vähän sit jo muutakin, mutta suurin ongelma oli yhteisen ajan puute, erilleen kasvaminen, vastuu lastenhoidosta kaatui lähinnä minulle ja tuollaiset vuorot oli miehelle huomattavasti rankempia kuin tavallinen arkipäivätyö, eli näkyi myös miehen jaksamisessa. Jos pääsee klo. 22 töistä ja tulee kotiin klo.23 illalla, siitä vielä menee tunti/pari pahimmillaan ennenkuin pystyy asettumaan unille. Ei siinä ole silloin parhaassa iskussa aamulla heräämään klo. 6 lasten kanssa kun toinen lähtee töihin. Mies ei meillä kuitenkaan ollut valmis muutoksiin, joten erosin hänestä.
Ja siis ehdottomasti lasten kannattaa jatkaa suht tutulla rytmillä päiväkodissa, ei lasta voi viedä päiväkotiin tyyliin suoraan päiväunille, ei se ole lapsen edun mukaista. Lapsilla oli toki hieman myöhäisemmät aamut kun mies oli aamulla kotona, ja vei lapset sitten esim. klo 9 vasta päiväkotiin. Mutta kyllä se toiminta-aika päiväkodissa on klo 9-13, ja silloin on hyvä olla paikalla jotta lapsella on siellä mielekäs ja tuttu rutiini ja pääsee ns. sisään kaveriporukoihin. Toki satunnaisia arkivapaita pystyy sitten ottamaan jos mies on kotona, mutta ei lasten arkea voi rikkoa totaalisesti vanhempien työaikojen ollessa rikkonaisia. Ja tosiaan, sit kun ne menee kouluun joka tulee yllättävän äkkiä, niin eivät näe isäänsä sitten enää sitä vähääkään.
Eli harkitsisin todella tarkkaan jaksatteko molemmat tuota kuviota ja kestääkö teidän liitto erillään olon, + kaikki käytännön asiat kannattaa etukäteen pohtia tarkkaan. Toiset voi saada onnistumaan, mutta ei se helppoa usein ole. Ja noissa vuorotöissä usein tuppaa tulemaan sitä että pitääkin mennä aikaisemmin, olla vähän myöhempään tai ottaa extravuoroja, jos tälläinen mahdollisuus on olemassa niin sopia siihenkin etukäteen pelisäännöt. Meillä mies oli sitten pahimmillaan 7 päivää putkeen illat ja viikonlopun töissä, kun oli sairastamisia ja hän paikkasi muiden vuoroja. Se ei välttämättä ole sen rahan arvoista..
Ap:n lapsihan ei edes nuku päiväunia, eli mitä haittaa on mennä kesken päikkäriajan päiväkotiin? Ei pitäisi päiväkodillakaan olla mitään sitä vastaan, kun ajankohta todennäköisesti olisi sellainen, että kaikki lapset on jo saatu nukkumaan, osa ehkä jo herännytkin, jos lapsi menee klo 13 jälkeen. Nykyään pitää pystyä päiväkodin järjestämään kokopäiväpedagogiikkaa, eli ei voi toimia niin, että jos ei ole paikalla klo 9-11, (sittenhän alkaa jo lounas ja päikkärit) jää kaikesta paitsi. 2-vuotiaan kaveriporukoista puhuminen puolestaan on naurettavaa, tuon ikäinen kaipaa taatusti enemmän aikaan vanhempansa kuin päiväkotikavereiden kanssa.
Niin, hän on nyt 2-vuotias. Kohta hän on 3, ja sitten jo 4. Ja sitten se alkaa jo näkyä kaverisuhteissa jos on vain vaikkapa 3 päivää viikossa hoidossa ja nekin ajoittuu johonkin päiväuniin ja sen jälkeiseen aikaan, kun muut alkaa lähteä jo kotiin. Kun ne muut taas on siellä 5 päivää viikossa alkaen klo. 7 joka aamu. Monen lapsen on myös vaikeaa tulla ryhmään, jos tulee aina viimeisenä, koska silloin kaikilla yleensä on jo joku oma leikki/touhu alkanut ja mukaan meneminen vaatii aikuisen suurta tukea, eikä se silti välttämättä onnistu. Tiedän tämän, koska olen itse päiväkodissa töissä ja näitä tilanteita todistanut enemmän tai vähemmän vuosien mittaan. Kokopäiväpedagogiikkaa on toki, mutta se tarkoittaa sitä että pedagogiikka kulkee päivässä mukana niin että esim. päivälepohetki, välipala ja sen jälkeinen vessatus on mahdollisimman hyvin pedagogisesti suunniteltu, mutta väistämättä lapsi jää silloin paitsi suurimmasta osasta päivien toiminnasta esim. ohjatut liikuntahetket, retket, musiikkituokiot yms. koska ne ajoittuu hetkeen jolloin suurin osa lapsista ja aikuisista on paikalla, ja jolloin lasten vireystaso on niille hyvä - eli aamupäivä.
Mutta toki jos jaksaa vastarannankiiski olla, niin kiikuttaa lapsensa päiväkotiin klo. 13 ja vaikka suoraan petiin. Kyllähän näitäkin vanhempia on, vaikka kuinka todettaisiin kerta toisensa perään ettei se ole lapsen etu.
Te joiden mielestä ”mies hoitaa aamupäivät lapset kouluun”, milloin se mies nukkuu ja muuten palautuu (todennäköisesti päivätyötä raskaammasta) työstä?
Jos oma työni loppuisi klo 22, ja olisin kotona 22:30-23, menisi jo iltatoimiin ja rauhoittumiseen pari tuntia ja aikaisimmillani nukkuisin klo 1. Tässä ajassa en ole vielä saanut henkistä palautumista, esim telkkarin katsomista tai vauvapalstan selailua. Teidän aikataulutuksissanne kuitenkin pitäisi olla laittamassa lapsia kouluun ja hoitamassa kuopusta heti aamusta! Paikkakunnasta, koulumatkasta ja aamurutiineista riippuen lapset saattaa joutua herättämään 6:30, taaperoiden heräämisistä puhumattakaan.
Itse en ainakaan olisi valmis siihen että uneni revittäisiin pysyvästi 5-6 tuntia pitkiksi ja KOKO vapaa-aikani hoitaisin lapsia ja taloutta aivan yksin. Koska sitähän se on, jos kuopus herättää kuudelta ja olen hänestä (+ muista lapsista, siivouksista ja kaupassakäynneistä) vastuussa siihen asti kunnes menen taas töihin.
Se vanhempi joka hakee lapset hoidosta töiden jälkeen ja laittaa heidät nukkumaan saa omaa palauttavaa aikaa kuitenkin lasten mentyä nukkumaan, vaikka hänkin pyörittää arkea yksin sinä aikana kun on kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tullut vuosien varrella tehtyä jos jonkinmoista vuoroa (Rahan perässä) on tehty 14-22, 18-02 ja nykyisin sitten 22-06.
Lapsiakin on siunaantunut pari kappaletta, molemmat päiväkoti iässä. Ongelma näissä vuorotöissä on, että mitä myöhäisempi vuoro, sen enemmän keho tarvitsee lepoa, 14-22 varmaankin sellainen normaali 6-8h yöunet kantaa aika pitkälle, mutta ei oikein enää riitä kun vuoro on sitten 18-02 jne. Tämän lisäksi, asia minkä moni unohtaa on se, että mitenkäs se sosiaalinen elämä? Elämäni epäsosiaalisimmat vuorot ovat olleet nimenomaan 14-22 ja 18-02, et nimittäin näe ystäviäsi oikeastaan koskaan ja se sitten johtaa siihen, että alat enenevissä määrin hakea sosiaalista elämää työpaikalta ja kas työnarkomania on sitten helposti tosiasia.
Toki työnarkomaniassa on se hyvä puoli, että jaksaa tehdä niitä ylitöitä ja niiden mukana sitten kasvaa tulot aika kivasti jos vaan on mahdollista työnantajan puolesta. Muutoin niistä tuppaa olemaan enemmän haittaa kuin hyötyä pitkässä juoksussa.
Minusta ketjussa kiinnitetään kovin vähän siihen mitä muutos tarkoittaa miehelle, miten mies jaksaa hoitaa aamulla lapset hoitoon ja kouluun. Ikäänkuin muutos ei olisi muutos miehelle ollenkaan. Vai onko todella niin, että omaa elämää ei käytännössä ole lainkaan? Puhumme ihmisestä, emme koneesta. Milloin on aikuisten aikaa, milloin ja miten on omaa aikaa vai onko kaikki arjen joustot miehen arki-vapaiden varassa? Kuulostaa melkoisen kuluttavalle tavalle elää.
Niin, nykyihminen tarvitsee kalenteriinsa kohdat OMA AIKA ja PARISUHDEAIKA, ilman niitä elämä ei ole elämisen arvoista.
Miten ns. kahden virka-aikaa elävän perheessä on sitä omaa aikaa? Olisiko niin, että juuri silloin, kun puoliso on lasten kanssa tai töissä ja lapset hoidossa. Ei se yhtään sen helpompaa ole perheissä, joissa molemmilla työt päättyvät klo 16, vuorotellen se oma aika tulee ottaa eikä olettaa, että puolisoilla voi samaan aikaan olla vapaata perheestä, kyllä lapset keskenään pärjää.
Miksi ei aikuinen terve mies pystyisi aamulla laittamaan lapsia kouluun ja hoitoon, saman asian tekee tuhannet vuorotyötä tekevät naiset eikä edes tajua, että tässä on nyt jotain sellaista, mitä ei pidä jaksaa. Miten esim. tavallisella sairaanhoitajalla on omaa aikaa?
Niin, tuhannet naiset... Yritän tuoda esiin, sitä, että ei siitä arjesta tarvitse tehdä niin vaikeata väkipakolla, eikä pidä vähätellä vuorotyön kuormitusta. Parisuhde on yhteispeliä, ei mitään mies vs nainen sukupuoli-ottelua.
Minulle ainakin oma aika ja puolison kanssa vietetty aika on korvaamattoman tärkeää ja ilman niitä ei oltaisi naimisissa. En sano, että ei voi toimia, varmasti voi ja toimiikin mutta olisi vähintäänkin hyvä miettiä asioita hieman ennalta, ettei tarvitsisi samoihin miinoihin astua, mihin itse olen astunut.
Miten ap:n tilanteessa jää puuttumaan oma aika ja parisuhteen aika? Tai kerro minulle, miten 8-16 -työaikaa tekevä pariskunta on enemmän yhdessä ja lastensa kanssa kuin pariskunta, jossa toinen on töissä 8-16 ja toinen 14-22, kun molemmilla on viikossa yhtä pitkä työaika. Suurimmassa osassa perheitä ei arkena ole parisuhdeaikaa kuin lasten mentyä nukkumaan, joten oikeastiko sinulle ainoa oikea aika olla kahden miehesi kanssa on tiistaina klo 17.30 ja jos ei mies ole paikalla, niin ero tulee?
Mietipä kahdesti sellaista miehen arkivapaata, jolloin tulet kotiin valmiiseen ruokapöytään ja mies on saanut vaikka koko päivän harrastaa haluamiaan asioita vietyään kuopuksen päivähoitoon jo aamupäivällä. Että ei ole miesparalla omaa aikaa ollenkaa saati aikaa sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain hieman kritiikkiä siitä, että mietin asiaa ainoastaan perheen näkökulmasta, en niinkään parisuhteemme.
Tähän totean, että olen luottavainen parisuhteemme puolesta. Kolme vauva-aikaa on menty jo ilman turvaverkkoa, joten pelkästään se että kumpikin saa nukkua 7h yössä suht keskeytyksettä ja ehkä saamme vielä yhden yhteisen tunnin illalla siihen päälle, on jo ruhtinaallisesti meille.
Siksi mietin enemmän sitä, kuinka käy pikkukoululaisen (ja toisen kohta pikkukoululaisen) suhteelle isänsä kanssa, jos he eivät näe arkisin välttämättä sitä yhtäkään tuntia illalla.
Tästä näkökulmasta en ole mielestäni vielä juuri vastauksia saanut.
-Ap.
Ehtiväthän he viettää jokaisen aamun yhdessä ennen kouluun lähtöä ja viikonloppuisinkin vähintään puolille päivin asti. Lisäksi isän arkivapaina heillä on aikaa koulun päättymisestä nukkumaanmenoon asti.
Täytyy sanoa, että minusta ainakin olisi aika surullinen ajatus, jos en näkisi pikkukoululaistani arkisin muulloin kuin aamuisin. Itse en ole yhtään aamuihminen, joten kyllä ne syvälliset keskustelut käydään pikemminkin ennen nukkumaanmenoa.
-Ap.
Mieheni oli vuorotöitä tehdessään aina todella pahalla tuulella. En kyllä haluaisi hänen edes palaavan niihin, vaikka tulotaso nousisikin. Mutta eipä sitä voi tietää ennen kuin kokeilee.